perjantai 28. marraskuuta 2014

Pohkeenväistöstä parempaan laukannostoon

Olen tainnut jo muutamassakin postauksessa mainita pohkeenväistön laukannoston parantajana, ja nyt olisi tarkoitus syventyä harjoituksen saloihin paremmin.

Otetaanpa ensin käsittelyyn avut joita tarvitset laukannostossa. Sisäpohje ja ulko-ohja ovat ne tärkeimmät avut itse laukannostossa. Muistatteko ne ajat jolloin ratsastuskoulussa käskettiin heittää ulkopohje taakse laukannostossa? No, unohtakaa se ohje, for good! Ulkopohkeen siirtämisellä saatte korkeintaan aikaiseksi laukannoston vinolla hevosella, joten pidetään se ulkopohje kurissa!

Sisäpohje siirtyy laukannostossa aavistuksen satulavyön eteen ja antaa avun siinä, ja ulko-ohja pysyy tukevana, pitäen hevosen suorana ja askeleen kontrollissa, jotta laukannosto tapahtuu täsmällisesti. Toki muillakin avuilla on tehtävänsä, mutta ei läheskään niin tärkeät kuin nuo kaksi mainittua. Sisäohjan tulee olla kevyenä (joskus jopa ihan löysänä) laukannostossa ja ulkopohkeen pitää tukea hevosta, siinä satulavyön kohdalla. Katse on eteenpäin ja ratsastaja istuu hieman voimakkaammin sisäistuinluulla juuri noston aikaan.

Sitten itse harjoitukseen. Muistatte varmaan pohkeenväistöharjoituksista miten tärkeää on huolehtia pohkeenväistössä että hevonen todellakin väistää POHJETTA? Jos hevonen pyrkii taipumaan väistössä, ota ulko-ohjalla tilanne haltuun, ja pyydä hevosta vähän odottamaan ulko-ohjan vaikutuksella. Kun hevonen jää odottamaan apujasi, toista väistävän pohkeen apu, ja ole valmiina ottamaan väistöaskeleet vastaan ulko-ohjalla. Eli, käytämme siis ristikkäisiä apuja suorittaaksemme hyvän pohkeenväistön! Tee väistö pituushalkaisijalta uraa kohti, ja pidä tarkkaa huolta hevosen suoruudesta ja väistöaskelien täsmällisyydestä. Suorita väistö uralle, ja aivan viimeisellä väistöaskeleella, voimista vähän ulko-ohjaa, siirrä sisäpohje satulavyön eteen ja anna sillä impulssi laukannostoon, samalla kun sisäohja pääsee vaikka ihan löysäksi! Jos olet ajoittanut apusi oikein, tunnet kuinka hevosen takaosa laskee alas ja laukka todellakin nousee, hevonen pysyy ryhdissä ja laukka on ensimmäisestä askeleesta lähtien voimakasta ja hyvin pyörivää! Tässä onkin tärkeää pitää oma pää kylmänä ja antaa hevosen edetä tässä laadukkaassa laukassa mahdollisimman pitkään sitä jarruttamatta, jotta sinä ehdit varmasti saada tunteen siitä miltä se juuri sen hevosen laadukkain laukka tuntuu. Tiedät sitten myöhemmin mihin pitäisi pyrkiä! Jos jostain syystä (yleensä heikosta väistöstä johtuen) hevonen ei nosta laukkaa heti väistön jälkeen, vaan esimerkiksi kiihdyttää raviin, ota ulko-ohjalla voimakkaampi pidäte ja näin ollen saat tilanteen taas haltuun ja laukan pitäisi siitä nousta! Seuraavalla kerralla pidät vaan huolta että hevonen väistää suorana, riittävällä ristiastunnalla aivan harjoituksen loppuun asti, sillä ainoastaan hyvästä väistöaskeleesta se pystyy nostamaan hyvän laukan!

Mihin tämän harjoituksen teho sitten perustuu?
No, niihin apujen herkistelyyn. Väistössähän sinä käytät sisäpohjetta aktiivisimpana apuna, ja sehän on laukannostossakin varsin tärkeä apu. Eli hevonen herkistyy koko väistön ajan sille laukannoston avulle. Samoin ulko-ohja, joka on tärkeä apu sisäpohkeen kaverina väistössä pitää koko ajan huolta että hevonen pysyy suorana väistössä. Tätä samaa suoruutta tarvitaan myös laukannostossa, hevonen ei saa päästää ulkolapaansa putoamaan uralle sillä siitä aiheutuu aina laukannosto vinolla hevosella, kahdella uralla. Kun pääset ratsastamaan laukannoston hyvällä ulko-ohjan tuella (jonka hevonen hyväksyy) on sinun paljon helpompi päästää sisäohja vaikka ihan löysäksi siinä laukannoston aikana. Hevonen kyllä pysyy "käsissä" sen ulko-ohjan tuen avulla, joten ratsastajan omaakin rohkeutta tämä harjoitus parantaa! Rohkeudella tässä tarkoitan kykyä päästää välillä irti, olkoon se sitten sisäohja tai jokin muu apu!

Mitä haasteita tässä harjoituksessa voi tulla eteen?
Luonnollisesti hevosen uskomaton ajatustenlukutaito, eli tuttavallisemmin ennakointi! Muutaman harjoituksen jälkeen hevonen varmasti alkaa jo odottaa ja ehdottaa laukannostoa siinä väistön jälkeen.  Se on toki eteenpäinpyrkimisen kannalta varsin hyvä asia, mutta pidä silti huolta että hevosesi säilyttää kuuliaisuuden. Tästä ennakointiongelmasta pääset eroon tekemällä muutaman kerran väistön rauhassa uralle asti, ja jatkamalla siitä käyntiä eteenpäin ja kääntämällä hevosen melko nopeasti voltille. Voltti jarruttaa hevosta sen verran että sinun ei tarvitse ohjalla juurikaan pidättää.
Toinen keino on siirtää laukannoston paikka vähän aikaisemmaksi. Tee siis sama väistö, pituushalkaisijalta uraa kohti, mutta päätä väistö ja suorita laukannosto jo aikaisemmin. Ole tarkkana että väistöaskel on täydellinen ennen laukannostoa, ja kun sinulla ei ole sitä kentän aitaa siinä tukena, tulee ulko-ohjasta varsin merkittävä apu ulkolavan hallintaan liittyen.
Ja se kaikista helpoin keino hillitä ennakoivaa hevosta on pieni lepotauko pitkällä ohjalla. 

Harjoituksen voi luonnollisesti tehdä sekä käynnissä että ravissa, ja se tulee tehdä molempiin suuntiin muistaen antaa hevosen levätä välillä. Hevonen kyllä kertoo mikäli et ole muistanut antaa sen kävellä vapaalla ohjalla riittävän usein, pään heiluttelu ylös-alas, kädelle painaminen ja vauhdin kiihdyttely ovat merkkejä jotka sinun tulee ottaa "tosissaan" ja antaa hevosen levätä hetki.

Hyviä treenejä, ja kerro ihmeessä saitko sinäkin sen upean tunteen oikein voimakkaasta laukannostosta?!

Alkuverryttely, mainettaan tärkeämpi tehtävä

Alkuverryttelystä ollaan montaa mieltä ja se voidaan tehdä varsin monilla eri keinoilla.

Alkuverryttelyn päämääränä on saada hevosen nivelnesteet liikkeelle, lihaksisto lämpimäksi ja koko hevonen kuuliaiseksi ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista. Nämä asiat meidän kaikkien tulisi muistaa alkuverryttelyn aikana, mutta se toteutus on usein jotain aivan muuta.

Jotta hevosten nivelnesteet lähtevät liikkeelle ja lihaksisto lämpenee, tulisi hevosen saada kävellä vähintään 15 minuuttia. Käsi ylös moniko kävelee vartin hevosen kanssa tunnin alussa? Niinpä, ei meillä ole semmoiseen aikaa! Ainakaan jos ajatellaan että se 15 minuuttia on vaan kävelyä vapain ohjin, jossa ei varsinaisesti tehdä mitään. Mitä jos tekisit erilaisia käyntiharjoituksia tämän ensimmäisen 15 minuutin ajan, siinähän saat ne kuuluiset kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Toki hevosen pitää saada kävellä vapaalla ohjalla hetki ennen kuin aloitetaan, mutta voit ottaa kaiken hyödyn irti siitäkin hetkestä! Käyntiverryttelyn jälkeen työskennellään ravissa ja laukassa, kiinnittäen huomiota siirtymiin ja hevosen suoruuteen. Otetaanpa tähän väliin yksi esimerkki alkuverryttelystä;

Alkuun käyntiä vapain ohjin, jonka aikana työskentele oman istuntasi kanssa. Tee paljon käännöksiä käyttäen apuna pelkkää istuntaa ja katsetta. Ei ole väliä minkälaisia kiemuroita tai ympyröitä teet, pääasia että hevosen vastaa istuntaasi aktiivisesti. Ota pikkuhiljaa mukaan myös käynnin tempon muutokset pelkällä istunnalla ja ääniavulla, hidasta tempoa aina pysähdykseen asti ja vastaavasti lisää käynnin tempoa asteittain. Tämä kaikki siis tulisi tehdä ilman ohjastuntumaa.

Pikkuhiljaa voit kerätä ohjat tuntumalle, mutta jatka vielä hetki työskentelyä käynnissä. Ota nyt haltuun hevosen suoruus, vaikka tällä neliöharjoituksella. Kun hevonen on molempien ohjien ja pohkeiden välissä, on aikaa kulunut varmasti se 15 minuuttia ja voit pienen lepotauon jälkeen jatkaa verryttelyä ravissa ja laukassa. Niin, kuulit oikein, käyntiverryttelyn jälkeen anna hevoselle hetkeksi pitkä ohja, jotta se saa venyttää kaulaansa pitkälle eteen ja alas. Hevonen ei jaksa kantaa itseään kuin muutamia minuutteja kerrallaan, joten mitä useammin annat sille vapaat ohjat (edes muutamaksi minuutiksi) sitä tyytyväisemmin hevosesi työskentelee eikä paina kädellesi juuri ollenkaan!

Työskentele kevyessä ravissa ensin suoralla uralla, siten että ratsastat uran sisäpuolella, jotta hevonen ei pääse "putoamaan" aidalle, ulkoapujesi ohi. Kun olet tyytyväinen hevosen suoruuteen molemmissa suunnissa, siirry ravissa ympyrälle jossa otat haltuun temponmuutokset ravin sisällä. Tähän harjoitukseen voit pikkuhiljaa lisätä laukkatyötä, siten että ratsastat ensin ympyrällä ravissa temponmuutoksia ja kun sinulla on hyvä perustempoinen ravi, hyödynnä se ja nosta harjoituslaukka, ja siirry ympyrältä suoralle uralle laukkaan. Laukassa työskentele hetki niin että saat laukan kunnolla pyörimään, ja tee siirtymä raviin taas ympyrälle. Ympyrä itsessään jarruttaa liikettä hieman, joten et joudu käyttämään pidättävää ohjaa niin paljon kuin suoralla. Tämä taas antaa hevoselle mahdollisuuden liikkua heti hyvässä, eteenpäinpyrkivässä ravissa.

Kun olet työskennellyt ravi- ja laukkaosuudet molempiin suuntiin, on alkuverrytely tehty ja aikaa on kulunut varmasti puoli tuntia, kaiken kaikkiaan. Hevosesi on nyt varmasti kaikin puolin valmis vaativampiinkin tehtäviin, lihaksisto on lämmin, nivelnesteet liikkeellä ja kuuliaisuudenkin pitäisi olla kohdallaan!

Tästä on pienen lepotauon jälkeen helppo jatkaa vaikka laukkatehtävällä, jossa keskityt laukan temponmuutoksiin, käyttäen hyväksi ympyrää temponhidastuksessa ja suoraa uraa temponlisäyksessä. Jos taas haluat keskittyä parantamaan laukannostoja, voit hyödyntää niissä pohkeenväistöä siten että väistät hevosen pituushalkaisijalta uralle, ja nostat laukan heti viimeisen väistöaskeleen jälkeen. Samalla tavalla voit hyödyntää ympyrällä tehtävää vastataivutusta, myöskin laukannostoa valmistelevana harjoituksena. Otan nämä harjoitukset tarkempaan syyniin seuraavissa postauksissa.

Sitä odotellessa, keskitytään oikein huolella hyvin tehtyyn alkuverryttelyyn, sen jälkeen kaikki muut harjoitukset sujuvat kuin vettä vaan ja hevonen pysyy mieleltään virkeämpänä kun lihasjumit eivät enää vaivaa!


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Pohkeenväistöharjoitus maapuomeilla

Ennen tätä harjoitusta varmista että sinulle ja hevoselle pohkeenväistö on helppoa ja sujuvaa, muuten tässä harjoituksessa saattaa tulla turhan isoja haasteita!

Tämä harjoitus on omiaan kertomaan ratsastajalle onko hevonen väistön jälkeen varmasti suora, ja samalla harjoitus parantaa hevosen kuuliaisuutta ja harjoitusta muokatessa jopa ravin laatua!

En ota tässä juurikaan kantaa alkuverryttelyyn, tee se miten parhaaksi näet, kunhan verryttelet huolella molempiin suuntiin, kaikissa askellajeissa ja pidät huolta hevosen rentoudesta.

Aloita harjoitus ratsastamalla käynnissä pohkeenväistöä uralta kentän keskelle ja siitä takaisin uralle, eli loivan kiemuran muotoisesti. Kun väistön askelmerkit on kunnossa, voit siirtyä raviin ja tehdä saman väistöharjoituksen ravissa. Pidä tarkkaan huolta hevosen suoruudesta, erityisesti väistöjen välissä, siinä kentän keskellä. Anna hevosen ravata muutama askel suoraan jotta voit olla varma sen suoruudesta ennen uutta väistöä.

Nyt on aika lisätä harjoitukseen maapuomeja, lisää ne kiemuran keskelle, laita 4 maapuomia raviväleillä (hevosesta riippuen n. 1- 1,2 m välit).

Ai että, niin on nätti opetuskuva!!! Anyways, siinä pitäisi näkyä neljä maapuomia, raviväleillä ja tuo hatara viiva osoittaa kuljettavaa tietä. Eli, kulman jälkeen väistö kentän keskelle, suoristus ravipuomeille ja siitä taas väistö takaisin uralle.

Työskentele harjoitus puomeilla molempiin suuntiin. Tulet huomaamaan mikäli hevonen ei ole väistössä ollut riittävän suora kropastaan, silloin meinaan tulee ongelmia puomeilla. Ongelmat pitää korjata tässä vaiheessa kun ravipuomit on vielä hevoselle "helpoilla" väleillä, sillä siinä vaiheessa kun puomien väliä pidennetään hieman ja halutaan näin hevosen pidentävän askeltaan, on suoruudella jo ihan oikeasti väliä!
Kun pidennät puomien välejä, pidä samalla huolta että perusravin askelpituus pitenee hieman. Älä pidennä puomien välejä hurjasti, muuten teille tulee kiire suorittaa väistö puomien jälkeen. Hevonen saattaa meinaan päästä pidemmillä väleillä olevien ravipuomien jälkeen hetkeksi pois avuilta! Pidä tarkkaa huolta tuntumasta koko harjoituksen ajan, näin saat hevosen kontrolloitua myös puomeilla ja niiden jälkeen.

Harjoitusta voit muokata myös lyhentämällä ravipuomien välejä, tällöin myös perusravin askelpituus tulee olla lyhyempi jotta saat säilytettyä tasaisen rytmin koko harjoituksen läpi.

Toinen keino muokata harjoitusta on siirtää ravipuomit kulmiin ennen ja jälkeen väistön ja jättää ne keskeltä pois, tai kääntäen ne toisinpäin, eli silloin ratsastat näiden keskellä olevien puomien välistä, kas näin:


Harjoituksen variaatiomahdollisuuksia on lähes rajattomasti, tässä nyt vaan muutama helpohko malli. Muista, jos teet harjoituksen käynnissä, muokkaa puomien välit sen mukaan, hevosesta riippuen 0,8 - 1m.

Tsemppiä treeneihin!




tiistai 25. marraskuuta 2014

Kun ratsukko jännittyy

Tämän olisi voinut myös otsikoida "Kun hevonen jännittyy", mutta totesin että kyllä siihen vaan tarvitaan kaksi, joten siksi tuo otsikko.

Varsin usein ratsastaessa hevonen säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tämä jännitys nousee potenssiin kaksi kun myös ratsastaja säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tässä kohtaa ollaan jo jännän äärellä, kun sekä hevonen että ratsastaja ovat jännittyneessä tilassa! Miten tästä eteenpäin, tässä muutama vinkki:

Tilanne: Hevonen jännittyy aina tietyssä kohdassa kenttää, ja pikkuhiljaa kääntyy aina vaan aikaisemmin pois ettei joudu kohtaamaan tätä jännää paikkaa. Loppujen lopuksi pakoreaktio muuttuu varsin vahvaksi, ja Houston, we have a problem.

Ratkaisu: Aivan ensimmäiseksi ratsastajan täytyy nousta olla hevostaan rohkeampi. Ajattele itse kaikkea muuta kuin sitä mitä hevonen jännittää, älä kuikuile sinne jännään paikkaan äläkä muutenkaan tee siitä suurempaa asiaa kuin se jo on. Alkukäyntien jälkeen työskentele käynnissä jännässä paikassa sillä tavalla että ohitat sen vuorotellen vasemmalta ja oikealta, ratsastaen esim volttikahdeksikkoa. Tällä tavoin varmistat että hevonen pääsee näkemään jännän paikan kummastakin suunnasta, ja sen pikkupikkuaivot muodostavat edes jonkinlaisen kokonaiskuvan todellisesta uhasta. Joka kerta kun ohitat jännän paikan, ja jos tunnet hevosen jännittyvän, tiivistä ohjastuntumaasi hieman. Ajattele että tarjoat hevoselle ohjalla enemmän tukea, jotta se jännityksestään huolimatta huomaa että sinä olet siellä selässä. Kun jännä paikka on ohitettu, kevennä taas kättä normaalille tuntumalle. Toista tämä niin usein että pääset aina vaan kevyemmällä kädellä ohittamaan jännän paikan. Tämän jälkeen anna hevosen kävellä vapain ohjin jotta se saa vähän pohtia sitä ihmettä että on yleensäkin vielä edes hengissä!

Kun jatkat työskentelyä tästä eteenpäin, ole tarkkana että edelleen, jos hevonen jännittyy jännässä päädyssä, tarjoat reilumman tuen ohjalla kunnes tilanne rauhoittuu. Muista työskennellä jännässä päädyssä ihan samalla tavalla kuin toisessa päädyssä, ettet itse vahingossa pidä hevosta poissa jännästä paikasta. Samalla tavalla tukea lisäten ja keventäen voit työskennellä kaikissa askellajeissa.



Tilanne: Olet totuttamassa hevosta kentällä olevaan erikoisesteeseen, sovitaan vaikka nyt että se on vesimatto pystyesteen alla. Hevonen on selvästi epäluuloinen esteen nähdessään, etkä itsekään ole enää aivan varma miten pääset ikinä sen esteen lähellekään.

Ratkaisu: Laita vesimattoesteen eteen yksi maapuomi kohtisuoraan estettä nähden, alkuverryttelyn jälkeen. 


 Aloita ensin alkuverryttelyssä siten että ihan muina miehinä kävelet, ravailet ja laukkailet vesimattoesteen molemmilta puolilta, siten että hevonen taas näkee esteen molemmilla silmillään. Älä välitä vaikka hevonen välillä vähän jännittyy esteen kohdalla, ja muista verrytellä hevosta myös muualla kentällä kuin pelkästään tässä jännässä paikassa! Ja taas, jos hevonen vähän jännittyy, tarjoa tukevampi tuntuma ohjalla!

Kun olet verrytellyt ja kävellyt hevosesi kanssa, voit aloittaa varsinainen työskentelyn. Aloita työskentely maapuomilla ravissa, siten että ylität maapuomin muutaman kerran ihan puomin sisäreunasta, eli et vie vielä hevosta lähelle vesimattoa. Toista tämä kumpaankin suuntaan kunnes se sujuu, eli hevonen etenee haluamaasi reittiä haluamassasi tempossa. Siirry seuraavaksi työskentelemään maapuomin keskelle, jolloin tehtävä vaikeutuu hevoselle, mutta vain vähän sen joutuessa sietämään vesimattoa vähän lähempänä. Taas toisto molempiin suuntiin. Ja vielä lopuksi ylitä maapuomi ravissa aivan sen ulkoreunasta, eli läheltä vesimattoa, ja kummassakin suunnassa. Tämän jälkeen hevoselle vähän lepoa, ennen kuin jatketaan.
Seuraavaksi tehdäänkin sama homma laukassa, taas molemmissa suunnissa, aloittaen maapuomin sisäreunalta ja edetän keskelle ja siitä vielä ulkoreunaan.
Ainoa tavoite on saada hevonen työskentelemään vesimattoesteen läheisyydessä rentona ja ratsastajaan keskittyen, siksi on tärkeää pitää huolta reitistä ja temposta, jotta hevonen huomaa että ainoa asia josta hän on vastuussa on ratsastajan apuihin vastaaminen.
Voit siirtää puomin myös vesimaton toiselle puolelle ja jos tähtien asento on kohdallaan, voit jopa nostaa maapuomin vähän ylös sieltä maasta!

Tämän jälkeen vesimaton ei pitäisi olla suurikaan ongelma, muistat vaan pitää saman päättäväisyyden sille ratsastaessasi kuin maapuomille!



Tilanne: Hevonen jännittyy vahvasti maastossa, ja itsellesi tulee turvaton olo sen yrittäessä kääntyä kotia kohti vauhdilla.

Ratkaisu: Hevosen pelko on aina todellista, joten suhtaudu siihen rauhallisesti. Hevosen potkiminen ja repiminen ei tuota muuta tulosta kuin jännitystilan moninkertaistumisen, sillä nyt sillä hevosella on jo kaksi asiaa joita se pelkää, se määrittelemätön uhka sekä sinä siellä selässä.
Mikäli et saa hevosta etenemään vahvalla ohjastuntumalla ja vaativalla pohkeella tukien, voi olla parempi että laskeudut alas selästä ja talutat hevosen jännän paikan ohi. Maastakäsin saat tuettua hevosta vielä paremmin, ja moni hevonen rentoutuu suuresti kun ihminen kävelee siinä vierellä. Muista vaan pitää hevosesta kiinni läheltä kuolainta, sillä jos hevonen kuitenkin haluaisi vielä poistua paikalta, saat sen pysäytettyä nopeammin kun hallitset sen pään! Taluta hevosta niin pitkään että se rauhoittuu, ja varmista että itsekin olet rauhallinen ja nouse vasta sen jälkeen takaisin selkään.
Toisin kuin monet sanovat, ei selästä alas laskeutuminen ole luovuttamista, päinvastoin, se on hevosen auttamista ja tukemista vaikeassa paikassa. Seuraavalla kerralla hevonen on jo paljon luottavaisempi kanssasi maastossa!

Kohti suurta ja tuntematonta, rohkea ja päättäväinen ratsastaja on hevosen paras ystävä!



Pohkeelle hidas hevonen

Ratsastan kaikenlaisia hevosia, saa pukittaa, hypätä vähän pystyynkin, olla nuori ja osaamaton tai vaikka kovastikin korkealle koulutettu, kaikki sopii mulle, kiitos!

Oikeastaan ainoa hevostyyppi jonka ratsastamisesta en niin kovasti välitä, on pohkeelle hitaat hevoset tai hevoset joiden luontainen eteenpäinpyrkimys on hävinnyt jonnekin matkan varrelle. (toim huom, yleensä se eteenpäinpyrkimys häviää sinne kentälle, joten maastoon mars!!!)

Oma ideologiani perustuu siihen että hevosen pitää aina olla niin innoissaan lähdössä töihin että ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä ohjaaminen ja vauhdin säätely ohjalla. En siis jaksaisi ihan hirveästi ratsastaa hevosta pohkeella, kun en todellakaan halua että mulle tulee ratsastuksessa hiki!

Näitä pohkeelle kuuroja hevosia on valitettavasti valtava määrä, mutta minkä ihmeen takia? No juuri siksi kun niiden eteenpäinpyrkimys on pikkuhiljaa tapettu liian vahvalla kädellä ratsastamalla. Ehkä joku ratsastajista jopa joskus käyttää vähän pohjetta, mutta heti sen jälkeen otetaan niin vahvasti kädellä vastaan että hevosen on helpompi kääntää kaula vähän kaarelle ja sipsutella pienellä askeleella kuin yrittää ihan tosissaan liikkua eteen. Tähän kun vielä lisätään erilaiset apuohjat joilla pään asentoa halutaan muokata entistä enemmän, ollaan jo aika syvällä suossa. Muistatteko kun aikojen alussa jo opetettiin että hevoselle ei saa antaa ristiriitaisia apuja, ja varsinkaan apuja ei tule käyttää yhtä aikaa? Yksinkertainen ohje, miten se on voinut unohtua näin totaalisesti?

Kaikista tärkeintä on tietysti se että ratsastaja nyt katsoo peiliin ja tekee sen päätöksen että nytpä jatkossa ratsastan hevosta niin että se saa reagoida apuihini, en häiritse sitä turhilla liikkeillä ja muistan pitää avut yksinkertaisina ja kevyinä. Tämän pitää siis olla läsnä jokaisessa ratsastuksessa. Me kaikki pystymme "uudelleenherkistämään" hevosen pohkeelle, ja saamme sen liikkeen ilon taas esille! Tässä nyt yksi harjoitus:

Aloita tunti verryttelemällä hevonen normaalisti, älä kuitenkaan vielä verryttelyssä ahdista tai puske hevosta pohkeella jatkuvasti vaan anna sen vaikka vähän löntystää alussa. Kun hevonen on vertynyt, annan sen kävellä hetki vapaalla ohjalla ja aloita sitten varsinainen harjoitus.

Pysäytä hevonen uralle, vaikka ihan pitkänsivun alkuun jotta sinulla on pitkä suora edessä. Kun hevonen on pysähtynyt, päästä ohjat löysäksi ja ota kädellä myös satulan etukaaresta tai "kauhukahvasta" kiinni. Sitten vaan irrotat molemmat pohkeet reilusti irti kyljistä, ja PAM, suorastaan pamautat ne hevosen kylkiin! Kyllä, luit oikein, pamautus kylkiin! Hevonen luultavasti singahtaa kauhuissaan suuntaan X, mutta nyt tulee tärkeä ohje: Älä missään tapauksessa nykäise sitä ohjalla suusta! Päinvastoin, kehu sitä äänellä ja silitä kädellä (jos siis et ole pudonnut kyydistä!) sillä sehän teki juuri niinkuin me halusimme, lähti pohkeesta eteen! Pohje vaan oli aika vahva, ja hevosen reaktio samoin. Kun hevonen on edennyt koikkaloikkaansa tovin, rauhoita tilanne ja toista harjoitus uudestaan. Pikkuhiljaa voit pienentää pohjeapua sillä hevonen kyllä hoksaa lähteä pienemmästäkin pohkeesta liikkeelle, edelleenkään älä ota sitä yhtään suusta kiinni! Pyri pääsemään tilanteeseen jossa hevonen jopa vähän ennakoi pohjetta, eli on jo lähdössä kun vasta olet irrottanut pohkeet kyljistä! Kun näin tapahtuu, ei sinun tietenkään pidä pamauttaa niitä pohkeita "turhaan" hevosen kylkiin, vaan käyttää ihan normaalia pohjetta.  Tee harjoitus kummassakin kierroksessa.

Harjoituksen jälkeen anna hevosen hengähtää hetki, ja sen jälkeen voit jatkaa muilla harjoituksilla. Tarkkaile muissakin harjoituksissa hevosen reaktiota pohkeelle, ja heti jos huomaat sen "kuuroutuvan" pohkeelle uudestaan, huomauta sitä napakalla pohkeella, ja muista taas kiittää ja olla vetämättä suusta!

Tämä harjoitus on aika rankka sekä hevoselle että ratsastajalle, mutta joskus se on tarpeen, jotta hevonen saadaan opetettua taas reagoimaan kevyempään pohjeapuun.

Tämän jälkeen kun jatkat ratsastusta, kiinnitä lisäksi erityistä huomiota siihen omaan käteesi. Nyt kun olet saanut hevosesi liikkumaan hyvin pohkeesta eteen, on todella tärkeää antaa kädellä vapautta hevoselle. Hevonen kyllä palaa nopeasti vanhaan mateluvauhtiin, mikäli jatkat vahvalla kädellä ratsastamista...

Muista sopeuttaa harjoitusta hevosesi mukaan, välttämättä en pamauttaisi pohkeita kovin voimakkaasti esimerkiksi täykkärin kylkiin, voipi olla että kyseinen hevonen löytyy sen jälkeen naapurikunnasta, ratsastajalla tai ilman!

Oliko turhan rajua treeniä? Vai oliko siitä apua?

Voiko hevonen olla liian herkkä pohkeelle tai ohjalle?

Onko hevosesi suorastaan räjähdysherkkä pohkeelle?

Lähteekö se ihan lapasesta heti kun tuntee pienenkin paineen pohkeesta? Tuntuuko että hevostasi ei voi ratsastaa pohkeella yhtään?

Entä tuntuuko hevosesi myös herkältä ohjalle? Nostaako se pään ylös tuntuman kohdatessaan vai pureeko se kiinni kuolaimeen tai painaako hurjasti kädelle? Tuntuuko että mikään kuolain ei ole tarpeeksi "hellä" hevosellesi?

Nämä tuntemukset ovat varsin normaaleja, varsinkin ex-ravurien kohdalla, jotka opiskelevat uutta uraa ratsuna sekä myös jonkin verran samaa "yliherkkyyttä" tavataan nuorilla hevosilla.

Älä masennu, hevosesi ei ole mitenkään erityisen herkkäkylkinen tai -suinen, luultavasti apusi vaan pääsevät yllättämään sen ikävästi ja se ikäänkuin lähtee niitä vähän normaalia reippaammin karkuun. Tähän "vaivaan" auttaa yksi keino, ja se on, kyllä vaan, sinun oma istunta!!!

Mikäli ratsastajalla on liian pitkät ohjat, ajautuu hän istumaan liikaa satulan takakaarelle, ja painopiste tulee myös liian taakse. Tästä aiheutuu se että samalla pohkeet irtoavat hevosen kyljistä. Eli sinulla on pitkän ohjan aiheuttama "tuntuma" josta ainoa tapa pidättää on vetää ohjasta taaksepäin, ja ainoa tapa keventää tuntumaa on löysätä ohja hetkellisesti. Tästä johtuen hevonen ei tunne kättäsi jatkuvasti, vaan käsi on ikäänkuin päällä ja pois, ja alkaa pikkuhiljaa vastustella kättäsi. Tähän kun vielä lisätään vähän takanojainen istunta, joka jatkuvasti paineistaa hevosta liikkumaan aktiivisesti eteen ja kylkiä "hakkaavat" pohkeet, on soppa valmis. Hevonen singahtaa eteenpäin joka kerta kun pohje heilahtaa kylkeen, ja on taas ilman ratsastajan pohkeen tukea kun se taas irtoaa siitä kyljestä. Eli varsin epätasaista ja epäluotettavaa apujenkäyttöä. 
Tästä voi ratsastajalle helposti syntyä vaikutelma "liian herkästä" hevosesta, vaikka todellisuudessa hevonen ei välttämättä olekaan pohkeen edessä, vaan pelokkaana singahtelee erinäisistä yllättävistä avuista johtuen minne sattuu.

Miten tämä noidankehä sitten ratkaistaan?

Yksinkertaisesti korjaamalla omaa istuntaasi, eli ihan ensimmäiseksi, lyhennä ohjat sopivan pituisiksi, siten että tunnet jatkuvasti hevosen suun ja hevonen saa vähän liikuttaa kättäsi. Käsi on omalla paikallaan, harjan yläpuolella, nyrkit pystyssä ja ranteet suorina. Ja joustoa, joustoa, joustoa. Kun ohja on oikean pituinen, oma ryhtisikin paranee ihan huomaamatta. Istut siis keskellä hevosta, jolloin oma istuntasi ei aktiivisesti pakota hevosta eteenpäin.
Tämän jälkeen jalkasikin pitäisi palautua omalle paikalleen heti satulavyön taakse, ja nyt onkin tärkeää saada rakennettua pohkeella tasainen tuntuma jotta hevonen ikäänkuin tuntee sinut kokoajan siellä selässä! Ajattele että ikäänkuin istut hevosen ympärille, tuet sitä sekä jalalla että kädellä, ei vahvasti vaan tasaisesti.

Muista olla tarkkana siitä miten käytät apuja, sekä pohkeen että ohjan antaman avun tulee olla hyvin valmisteltu ja tasaisen vaativa. Näin toimien hevosesikin alkaa pikkuhiljaa rauhoittua allasi, ja pääset ratsastamaan sitä ihan oikeasti pohkeella eteen! Luultavasti tulet myös toteamaan että sen kummempia kuolaimiakaan ei tarvitse hevoselle vaihtaa, kun kätesi on saatu kuntoon!

Tsemppiä treeniin, ja kertokaapa saitteko näistä ohjeista apuja ratsastukseenne.




Miten käytät apuja?

Apujen käytöstä tulee ratsastajille ajan myötä niin vahva automatiikka, ettei niiden käyttöön edes tule kiinnitettyä huomiota. On tietysti aivan luonnollista ja jopa toivottavaa että apujen käyttö tulee niin selkärangasta, ettei niihin tarvitse uhrata paljon ajatusta. Apuja tulee käytettyä todella usein samalla tavalla, hevosesta tai harjoituksesta riippumatta. Käyn tässä nyt läpi apujen käyttöä, ja pyydänkin teitä miettimään omaa ratsastustanne apujen käytön osalta, ja tarkkailemaan sitä seuraavalla ratsastuskerralla.

Painoapu on siitä pirullinen apu, että se vaikuttaa siitä hetkestä lähtien kun nouset hevosen selkään, halusit sitä tai et, ja sen vaikutus lakkaa vasta kun laskeudut hevosen selästä alas. Kun apu on näin kokonaisvaltainen, tulee siihen kiinnittää erityistä huomiota. Todella moni "ongelma" voidaan poistaa painoapua korjaamalla, joten ollaanpa tarkkana!

Ratsastajan painon tulee sijaita keskellä hevosta, siten että tunnet molemmat istuinluusi. Kun tämä toteutuu, hevonen kykenee liikkumaan suoraan siitä huolimatta että sinä istut siellä selässä! Ratsastajan paino ja sen sijoittuminen on hevoselle melko vaativa tehtävä, sillä hevonen pyrkii kokoajan siihen että ratsastajan paino on keskellä hevosta, joten hevonen muuttaa reittiään sen mukaan miten ratsastajan paino on asettunut. Mikäli ratsastajan paino on sijoittunut enemmän vasemmalle, lähtee hevonenkin kaartumaan vasemmalle, saadakseen ratsastajan painon takaisin keskelle. Usein tässä kohtaa ratsastaja pyrkii korjaamaan oikealla ohjalla (tai vielä pahempaa, vasemmalla pohkeella potkimalla) hevosta takaisin oikealle, sillä eihän ratsastaja pyytänyt hevosta kääntymään vasemmalle. Paitsi että pyysi. Ei ehkä ohjalla, mutta sillä omalla painollaan! Ja näin meillä on ensimmäinen ristiriitatilanne valmis!

Joudutko ratsastamaan usein yksin, siis ilman valvovaa silmää ja/tai peilejä? Ilman avustajaa ja peilejä on kuulemma todella vaikeaa lähteä korjaamaan ratsastajan vinoutta, kun ei itse näe miten istuu, eikä kukaan ole maasta käsin sitä korjaamassa. Oletko unohtanut että sinulla on allasi paras mahdollinen vinouden korjaaja, nimittäin se hevonen? Sitä kuuntelemalla huomaat varsin nopeasti omat vinoutesi, ja korjausliikkeen jälkeen saat palautteen välittömästi hevosen liikkeen muodossa. Harva meistä malttaa vaan kuunnella sitä hevosta, vaikka hevonen kuuntelee meitä ihan jatkuvasti.

Varsin hyvä keino on tietysti ratsastaa ilman jalustimia, sillä silloin olet enemmän oman istuntasi armoilla, ja joudut korjaamaan omaa vinouttasi aktiivisemmin kuin jalustimien kanssa pysyäksesi siellä hevosen selässä! Kokeilepa seuraavaksi ratsastaa vaikka kaikki käyntiosuudet ilman jalustimia, se on jo hyvä alku ja pysyt vielä ihan rentona joka on erityisen tärkeää ratsastajalle. Ja vaikka en olekaan millään tavalla rungottomien satuloidan puolestapuhuja, tekee rungottomalla satulalla ratsastaminen todella hyvää ratsastajan istunnalle, sillä rungoton satula keikkaa samantien sille sivulle mille ratsastaja on kallellaan! Rungottomassa satulassa ratsastaja todella joutuu keskittymään siihen omaan istuntaansa jatkuvasti!

Painoapua tukee mainiosti ratsastajan katse, joka on oikeastaan jopa vähän ennakoiva apu. Esimerkiksi käännöksissä ratsastajan katseen tulisi olla ensimmäinen kääntävä apu, sillä kääntäessään päätään käännöksen suuntaan, ratsastajan koko kroppa asettuu asentoon joka kertoo hevoselle käännöksestä ja tekee sen helpoksi. Esimerkiksi käännöksessä vasemmalle, käännä koko päätäsi reilusti vasemmalle, jolloin vasen kantapää painuu vähän alemmas, vasen polvi aukeaa aavistuksen, eli jalka antaa hevoselle tilaa kääntyä. Samalla ylävartalo kääntyy vähän vasemmalle, oikea käsi siirtyy aavistuksen hevosen suuta kohti, eli antaa hevoselle oikealta tilaa taivuttaa kaulaansa sen kääntyessä vasemmalle. Kääntävä eli vasen ohja saa olla aavistuksen lyhyempi käännöksessä, jotta kääntävä käsi ei vahingossakaan siirry taaksepäin.
Kun käännös on suoritettu, ratsastaja katsoo taas suoraan eteenpäin, ja hevonenkin jatkaa suoraan liikkumista!

Ohjasapu on valitettavasti yksi väärinkäytetyimmistä avuista. On todella huolestuttavaa, että hevosen suu joutuu kovin usein kaltoin kohdelluksia johtuen ratsastajan tietämättömyydestä. Mikäli me kaikki tietäisimme, miten paljon kipua väärinkäytetty ohjasapu aiheuttaa hevosen suuhun, emme varmasti enää ikinä laittaisi hevostemme suuhun minkäänlaista kuolainta. Mutta kun emme tarkkaan ottaen tietenkään tiedä sitä kivun määrää, jatkamme ratsastusta kuten ennenkin. Tuliko morkkis? Jos tuli, se on vain hyvä asia, sillä nyt tiedät olevasi avoin seuraavalle tekstille:

Ohjastuntumasta ja apujen käytöstä olen kertonut varsin tyhjentävästi tässä postauksessa joten ihan hirveästi en joudu paasaamaan tuntumasta enää! Tärkeimmät asiat joita jokaisen ratsastajan tulisi muistaa ohjasapujen käytöstä on ne että tuntuma on koko ajan olemassa, ohjasta ei vedetä missään vaiheessa taaksepäin, pidäte on tasainen. Tasaisuudella tarkoitan sitä että esimerkiksi pidättäessä pidäte on "päällä" niin kauan kunnes hevonen vastaa siihen, ja vasta sen jälkeen käsi kevenee. Ohjasta ei siis vedetä taaksepäin, vaan käden liike pysäytetään, jolloin hevosenkin tulisi pysähtyä. Mikäli hevonen kuitenkin jatkaa matkaansa pysähtynyttä kättä vasten, se on vaan hevosen oma valinta, tässä on tärkeää että käsi ei anna periksi, mutta ei myöskään pidätä voimakkaammin, ainoastaan odottaa sitä hevosen reaktiota. Ja pysähdyksessä tuntuma säilytetään, käsi on kevyt mutta tuntumalla, jolloin hevonen pysyy ryhdissä, kuten ratsastajakin. Kokeilepa pysähdyksessä ensin löysätä ohjaa, laskemalla vaikka kättä vähän alaspäin, huomaat että samalla oma selkäsi pyöristyy ja katse painuu hevosen niskaa kohti. Samalla tavalla hevonenkin "laiskistuu" ja liikkeellelähtö on työn ja tuskan takana kun joudutte ensin keräämään itsenne! Kokeile uudestaan pysähdystä, nyt siten että pysähdyksessä pidät kädet kannettuina, ohjat kevyellä tuntumalla, selän suorana ja katseen eteenpäin. Hevonen pysyy samassa ryhdissä kanssasi, ja liikkeellelähtö on varsin vaivatonta!
Olen itse tunteja pitäessäni varsinainen käsinatsi, ja mielestäni ihan perustellusta syystä. "Kovasuisesta" hevosesta (joka on kyllä ihan urbaanilegenda!) tulee pehmeä kun se tuntee ratsastajan käden koko ajan, ja pidätteet tulevat tasaisesti, yllättämättä ja taaksepäin vetämättä.
Hyvä testi sille onko hevonen luottavainen käteesi on tarkkailla sen "keveyttä". Silloin kun hevonen luottaa käteesi, tunnet koko ajan kädessa hevosen suun, ja hevonen saa vähän liikuttaa sinun kättäsi. Siellä ohjan toisessa päässä pitää siis tuntua kokoajan se hevosen suu.
Kun hevonen ei luota käteesi, on hevonen silloin "liian" kevyt, tai tyhjä edestä, eli siinä kohtaa se on jo rullannut itsensä enemmän tai vähemmän lyhyelle niskalle, yrittäessään paeta kovaa ja yllättävää kättä. Tästä ei ole enää pitkä matka "kovasuiseen" hevoseen, jota emme tietenkään halua herättää. 
Käden jousto ja tasainen tuntuma on siis ohjasapujen kannalta tärkein mahdollinen neuvo!

Pohjeavun käyttöä usein ei juurikaan selitellä. Olette varmaan kuulleet että opettaja sanoo ainoastaan että käytä pohjetta! Kyllä, ihan oikeinhan hän neuvoo, mutta onko kukaan ikinä opettanut teille miten sitä pohjetta käytetään? Tarkastellaampa sitä nyt hetki:

Pohjeavun tulisi olla samalla tasaisuudella käytetty apu kuin ohjasapu, eli pohjetta käytetään niin kauan kunnes hevonen vastaa siihen. Sitä ei voimisteta vaikka hevonen ei heti reagoikaan siihen, mutta sitä ei myöskään kevennetä ennen kuin hevonen on antanut reaktionsa. Jalalla ei siis potkita, kantapäätä ei nosteta, eihän?

Jalalla potkiminen on hevoselle äärettömän vaikea apu tulkita, sillä se hetki kun potkaiset hevosta, se saa eteenpäin vievän avun varsin yllättäen, ja silloin kun jalka irtoaa hevosen kyljestä on pohjeapu hetkellisesti lakannut, jonka pitäisi olla hevoselle kiitos siitä että se on reagoinut apuun, ja heti pian tulee taas uusi potku kylkeen, vaikka hevonen ei ole vielä reagoinut ensimmäiseenkään pohjeapuun.. Ymmärrättekö epäloogisuuden?  Pohje on päällä-pois-päällä-pois pahimmassa tapauksessa useita kertoja peräkkäin.

Toinen pohjeavun kuolemansynti on kantapäällä käytetty apu, eli kantapää nousee ylös ja hevosen kylkeä kaivetaan sillä. Tämä aiheuttaa ratsastajan jalan, ennenkaikkea, polven jännittymisen, joka itsessään on hevoselle vähän jopa pidättävä apu. Eli taas ollaan ristiriitatilanteessa. Usein kantapään nosto pohjetta käytettäessä johtuu liian pitkästä jalustimesta, mutta palaan tähän jalustinasiaan tarkemmin omassa postauksessaan.

No miten sitä pohjeapua sitten tulisi käyttää, jotta se olisi hevoselle reilu, mutta vaativa apu ja hevonen saisi mahdollisuuden reagoida siihen pehmeästi? No, yksinkertaisesti siten että puristat molemmat POHKEET hevosen kylkiin, ja rentoutat ne vasta kun hevonen on antanut pienenkin impulssin siitä että se reagoi niihin. Eli käytä pohjetta puristaen niin kauan kunnes tunnet että hevonen on lähdössä liikkeelle, ja kevennä pohjetta heti jotta hevonen saa rauhassa lähteä liikkeelle. Jätä pohje kuitenkin kyljen lähelle, jotta voit tarvittaessa toistaa avun helposti.

Ja sitten vielä aivan turhaan dissattu apu, eli ääniapu. Ymmärrän kyllä että kouluradalla tuomari ei ainakaan korota pisteitä jos maiskutat tai pyrryyttelet kuuluvalla äänellä, mutta kotona ratsastaessasi ota ihmeessä ääniavut mukaan jokaiseen ratsastuskertaan, pääset itse paljon helpommalla ja hevonenkin pysyy pehmeämpänä kyljistään ja suustaan! Erityisen tärkeää ääniapujen käyttö on nuorilla hevosilla, jotka usein on ohjasajettu ennen ratsukoulutuksen aloitusta, ja siinä ne ovat jo tottuneet ääniapujen käyttöön.

Käytä ääniapua ennen hidastavaa ohjasapua, eli ensin "puolipidäte" eli tuntuman tiivistäminen, sen jälkeen ääniapu "prr" ja sen jälkeen käsi pysähtyy,jolloin hevonenkin pysähtyy pehmeästi, hyvin valmisteltuun pysähdykseen.

Kun taas haluat siirtyä isommalle vaihteelle, käytä ensin pohjeapu, ja sen jälkeen voit tehostaa (mikäli tarvitset lisätehoa) pohjetta ääniavulla eli maiskutuksella. Kummassakin tapauksessa (sekä hidastavassa että eteenpäinvievässä) käytä ääniapua vain kerran, hevosen pitää reagoida ääniapuun samalla tavalla kuin ohjas- ja pohjeapuunkin, eli kerran käytetyn avun pitää riittää.

Tässä nyt uuden askelmerkit apujen käyttöön, usko kun sanon että hevosesi kyllä kiittää kun jatkossa käytät apuja näin hevosystävällisesti!

Muista, omat tottumuksesi apujen käyttöön ovat varmasti juurtuneet syvälle, älä siis hermostu vaikka tulosta ei heti tulisikaan. Kun jaksat rauhassa toistaa näillä avuilla tehtyjä siirtymäharjoituksia, tulet huomaamaan hevosessasi rentoutumisen merkkejä, ja tämä johtaa siihen että pikkuhiljaa pääset itsekin rennommaksi, ja huomaat tarvitsevasi entistä vähemmän voimaa hevosesi hallitsemiseksi.Pyri saamaan omat apusi automatisoitua uusille asetuksille.

Ja eikös me kaikki halutakin ratsastaa kevyillä avuilla, tyytyväisellä hevosella kohti auringonlaskua?!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Laukka askellajina

Laukka on hevoselle varsin luontainen tapa liikkua paikasta toiseen, saaliseläin kun on. Meidän tulisikin sallia hevosella mahdollisuus laukata vapaana mahdollisimman usein, ja jos mahdollista niin kaverin kanssa. Laukassa aukeaa suurimmat lihaksiston jumit ja lima lähtee liikkeelle, avaten hevosen hengitysteitä.

Laukka on puhtaana kolmitahtinen askellaji. Yksi ristikkäinen jalkapari laskeutuu maahan samanaikaisesti. Laukka on epäsymmetristä, eli hevosen joko vasen tai oikea puoli johtaa. Esimerkiksi oikeassa laukassa vtj, oej ja vej,otj ja liitovaihe. Hevosen laukatessa oikein hitaasti, voi laukka hajota nelitahtiseksi. Myös koulutuksen alussa laukka voi tasapainosyistä olla nelitahtista.Hevoset, jotka on jalostettu ravureiksi, usein laukkaavat nelitahtista laukkaa, ja sen saaminen kolmitahtiseksi vaatii jatkuvaa työskentelyä monipuolisilla harjoituksilla.

Yleisimmin edetään myötälaukassa, eli sisäpuolen jalka johtaa liikettä. Vasemmassa kierroksessa vasenta laukkaa ja oikeassa oikeata. Mikäli ratsastaja nostaa vasemmassa kierroksessa oikean laukan (siis tarkoituksella) kutsutaan sitä vastalaukaksi. Mikäli näin tapahtuu vahingossa, eli hevonen nostaa vahingossa vasemmassa kierroksessa oikean laukan, on se väärä laukka. Laukka voi myös olla ristilaukkaa, silloin hevosen etu- ja takajalat laukkaavat eri laukkaa. Laukka voidaan myös vaihtaa ratsastajan toimesta, ja varsinkin esteradalla laukanvaihto on varsin tarpeellista jotta hevonen pääsee lähestymään estettä aina myötälaukassa, hyvässä tasapainossa. Luonnossa hevonen vaihtaa laukan aina kaarteen mukaan myötälaukaksi sujuvasti, mutta ratsastajan istuessa selkään tilanne voi vähän vaikeutua!

Laukasta on olemassa myös nopeampi muoto, sitä kutsutaan kiitolaukaksi tai neliksi. Se on nopeaa laukkaa, joka on muuttunut tavallisesta laukasta nelitahtiseksi kun takajalka ehtii astua maahan ennen ristikkäistä etujalkaa. Kiitolaukkaa voit nähdä ratsastettavan laakeilla alueilla, pelloilla, tai pitkällä tienpätkällä, kentällä ei yleensä ole niin paljon tilaa että hevosta päästäisiin turvallisesti ratsastamaan kiitolaukassa. Kiitolaukassa ollaan aina kevyessä istunnassa, kun taas tavallisessa laukassa voidaan istua joko perusistunnassa tai kevyessä istunnassa.

Laukan, kuten kaikkien muidenkin askellajien parantamiseksi on olemassa aimo nippu erilaisia harjoituksia, mutta niitä odotellessa, makustelepa oman hevosesi parasta mahdollista laukkaa  täältä löytyvällä harjoituksella.

Tee siis tuo pohkeenväistö uralle joko käynnissä tai ravissa, ja heti väistön jälkeen nosta harjoituslaukka. Jos väistö on onnistunut hyvin, tulee teille palkkioksi loistava laukannosto, ja loistavasta nostosta hevonen luonnollisesti etenee sujuvassa ja rennossa laukassa!

Laukassa erityisesti korostuu hyvin ratsastetun laukannoston tärkeys. Kun hevonen pääsee astumaan ulkotakajalallaan mahdollisimman syvälle rungon alle, on sen mahdollista nostaa laukka terävästi ja päästä heti polkemaan vahvaa ja hyvin pyörivää laukkaa. Hevonen tarvitsee ratsastajalta tukea ulko-ohjasta ja vapautta sisäohjasta, mutta palataan näihin laukannosto- ja laukkaharjoituksiin sitten lähiaikoina!

Laukka, uhka vai mahdollisuus? Jännitytkö itse laukassa vai uskallatko vain rentoutua ja nauttia kyydistä?

Peruutus, hevosen painajainen?

Peruutus on liike, jonka tekemistä hevonen välttelisi vaikka maailman tappiin. Se on hevoselle varsin luonnoton tapa liikkua, sillä hevonen ei näe suoraan taaksepäin, eikä näin ollen tiedä mihin on peruuttamassa.

Voidaan jopa sanoa että ratsastajan kanssa rennosti peruuttava hevonen on täydellinen ratsukon välisen luottamuksen osoitus!

Aivan liian usein peruutusta nähdään käytettävän eräänlaisena "kurinpalautuksena" esimerkiksi tilanteessa jossa hevonen ei ole reagoinut pidätteeseen ratsastajan toivomalla tavalla. Siitä hevosta rankaistaan peruuttamalla, eli asettamalla se entistä vaikeamman tehtävän eteen ja tekemällä siitä vielä sille mahdollisimman ikävän tuntuinen suusta vetämällä ja vaikka vielä pohkeilla potkimalla. Tarkkailkaapa vaikka kouluradoilla peruuttavia hevosia, moniko hevonen sadasta peruuttaa rennosti suu pehmeänä, yhtä pitkillä askelilla viuhtomatta kiukkuisesti hännällään? Niinpä, aika pieneksi jää se prosentti! Ja valitettavan usein ratsastaja nojaa istunnallaan voimakkaasti taaksepäin, vetää ohjista ja vieläpä aikamoisella voimalla... Voi aikoja voi tapoja. Opetellaanpa yhdessä se hevosystävällinen tapa peruuttaa, eiköstä vaan?

Ensinnäkin, ajattele että peruuttaminen on yksinkertaisesti käyntiä taaksepäin. Eli askeleen tulisi olla lähes yhtä voimakasta ja pitkää kuin eteenpäin kävellessäkin. Jotta saamme askeleeseen voimaa, tarvitsee hevonen merkin, joka on siis pohjeapu. Pohjeavusta hevonen tietysti on lähdössä käynnissä eteenpäin, joten nyt tarvitaan joku merkki jolla ohjataan hevosen askeleet taaksepäin. Ohja olkoon se merkki joka kertoo hevoselle että mennään mennään, mutta taaksepäin. Jotta saamme säilytettyä hevosen peruutusaskeleet mahdollisimman rentoina, kevennämme vähän istuntaa jotta hevosen selkä saa vähän vapautta.

Yksinkertaista, pohje, ohja ja istunta, siinä ne avut joilla täydellinen peruutus suoritetaan! Mutta miten ja milloin niitä käytetään?

Aloita ensin harjoittelemalla pysähdyksiä, siten että saat hevosen ratsastettua hyvällä käynnillä pysähdykseen asti, ja näin ollen saat hevosen pysähtymään tasapainossa, eli paino tasaisesti kaikilla neljällä jalalla ja hevonen suorana.  Tämä on oikeastaan peruutuksen ensimmäinen vaihe, tasapainoinen pysähdys. Hevosen tulee jäädä tasaiselle ohjastuntumalle, ja muista itse istua ryhdikkäänä, kädet kannettuna ja katse eteenpäin! Sen jälkeen kevennä vähän istuntaa, vain sen verran että nojaat ylävartalolla vähän eteenpäin jotta tunnet että paine satulassa vähän helpottaa. Tämä antaa vapautta hevosen selälle ja rohkaisee sitä peruuttamaan rennommin! Sen jälkeen anna hevoselle pohkeella merkki että lähdetään liikkeelle. Juuri kun hevonen on astumassa askeleen eteenpäin, pidätä sen verran ohjalla että hevonen ohjaakin askeleensa taaksepäin. Muista koko ajan pitää istunta kevyenä! Toista näitä apuja niin monta kertaa että saat hevosen peruuttamaan haluamasi askelmäärän. Kun haluat lopettaa peruutuksen ja siirtää hevosen käyntiin, istu yksinkertaisesti alas satulaan, avaa polvia vähän  niin saat hevosen liikkumaan pehmeästi eteenpäin suoraan peruutuksesta! Pidä kuitenkin mielessä että muutaman askeleen peruutus on varsin riittävä, en näe tarpeellisena missään tilanteessa peruuttaa hevosella useita askeleita peräkkäin. Kouluradalla vaadittu 3 tai 4 askelta on aivan riittävä määrä kotitreenissäkin! Toki voit toistaa näitä lyhyitä peruutuspätkiä useastikin, mutta pidä aina välillä hevoselle lepotauko jotta se ei tuskastu toistuviin peruutusharjoituksiin!

Sama vielä lyhyellä kaavalla: Istunta kevenee, pohje antaa merkin liikkeellelähdöstä ja ohjasote ohjaa askeleet taaksepäin! Muutaman kerran jälkeen, kun saat avut itsellesi selviksi, huomaat että hevonen peruuttaa entistä rennommin ja pääset itse ratsastamaan peruutuksen todella pienillä ja huomaamattomilla avuilla! Juuri siihenhän ratsastuksessa pyritään!!!

Koitteko ahaa-elämyksen vai eikö auennut? Kysy, kommentoi ja jaa kokemuksesi!

Ravi askellajina

Ravi, askellaji jota on helpoin parantaa ratsastamalla.

Ravi on kaksitahtinen askellaji, jossa kaksi kaviota laskeutuu aina maahan yhtä aikaa. Ravissa hevonen siirtää vuorotellen ristikkäisiä jalkaparejaan, oej-vtj tai vej-otj. Poljentojen väliin kuuluu liitovaihe, jolloin kaikki jalat ovat yhtä aikaa irti maasta. Ravi on melko vakaa askellaji, eikä hevosen tarvitse tehdä suuria tasapainottavia liikkeitä päällään ja kaulallaan, toisin kuin käynnissä ja laukassa. Ratsastaja saa siis pitää kätensä mahdollisimman vakaana ja rauhallisena, ja keskittyä istunnan ihmeelliseen maailmaan!

Raveja on niin monia kuin on hevosiakin, ja kuten tuossa yllä totesinkin, ravi on askellajeista helpoin parantaa ratsastamalla. Eli vaikka hevosellasi olisi omaan makuusi vähän vaatimaton ravi, on se varsin mahdollista saada ratsastusharjoituksilla näyttävämmän näköiseksi ja askellukseltaan vahvemmaksi. Toki huolellisella työskentelyllä harjoitutat joka tapauksessa hevosen takaosan lihaksia, joten ravi ihan väkisinkin paranee hevosen kunnon noustessa. Kun takaosaan saadaan enemmän lihaksia, tarkoittaa se enemmän kantovoimaa sinne taakse ja se taas tarkoittaa etuosan kevenemistä! Se on sitä ylämäkeen liikkumista, josta varmasti olet kuullut puhuttavan!

Pikku vinkki tuleville hevosenomistajille; jos sinulle tarjotaan muutamia samantasoisia hevosia, valitse se jonka ravi on vaatimattomimman näköistä, sillä siinä ravissa sinä luultavasti  pystyt jopa istumaan! Mitä näyttävämmän näköinen ravi hevosella on, oli se sitten luonnostaan tai ratsastuksella tuotettu, on siinä istuminen aina aika haastavaa. Itse en ainakaan halua hikoilla hevosen selässä juurikaan, mun puolestani hevonen saa hikoilla, mä vaan nautin, vai mitä?!

Ravissa voidaan joko keventää tai istua perusistunnassa tai kevyessä istunnassa. Jokaiselle on oma hetkensä. Varsin usein nuoria tai muuten kouluttamattomia hevosia kehotetaan ratsastamaan aina kevyessä ravissa jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua ratsastajan alla. Melko usein tämä onkin hyvä vaihtoehto, mutta usein hevosen tasapaino on koulutuksen alussa vielä niin häilyvä, ja mikäli ratsastaja ei hallitse kroppaansa kevennyksessä täydellisesti, voi käydä jopa niin että hevosen tasapaino järkkyy entisestään ratsastajan keventäessä. Itse aloitan aina nuoren hevosen ravityöskentelyn perusistunnassa, mutta en istu raskaasti satulassa, vaan ikäänkuin vähän, siis ihan aavistuksen, kevyessä istunnassa. Tällä tarkoitan ainoastaan sen verran kevyttä istuntaa, että ylävartalo nojaa ihan vähän eteenpäin, jolloin peppu irtoaa satulasta ihan aavistuksen. Kun hevonen on muutaman ratsastuskerran jälkeen saavuttanut paremman tasapainon, voin siirtyä keventämään. Taas jos hevonen jostain syystä hetkellisesti menettää tasapainonsa, istun kevyesti alas satulaan tilanteen rauhoittaakseni. Tämä on hyväksi havaittu keino myös ravurista-ratsuksi-projekteilla, joilla liike on kyllä isoa, mutta ratsastajan paino selässä saattaa hajottaa pakan totaalisesti.

Eräs parhaista, kentällä suoritettavista, ravia parantavista harjoituksista on maapuomit ja kavaletit. Niiden lisäksi luonnollisesti siirtymät, erityisesti ravin sisällä tuovat lisää schwungia raviin! Ja tuleeko yllätyksenä, maastossa ja metsässä ja ylä-ja alamäessä ravailu ovat tietysti erittäin hyviä harjoitteita!

Ravia parantaviin harjoituksiin tulen palaamaan tuonnempana, mutta sitä odotellessa voit etsiä oman hevosesi parasta ravia yksinkertaisella harjoituksella: Ratsasta laukassa sen aikaa että saat laukan pyörimään sujuvasti, ja suorita laukasta siirtymä raviin. Muista lopettaa pidäte juuri kun tunnet että hevonen laskee laukan raville. Kun tunnet ensimmäisen raviaskeleen, älä pidätä ohjalla yhtään, vaan valmistaudu isoon askeleeseen vaikka keventämällä. Nimittäin, juuri laukan jälkeiset raviaskeleet ovat sitä sinun hevosesi parasta ravia, jota ratsastajan pidäte ei vielä ole ehtinyt pilata. Siinä on mukavaa vertailukohtaa siihen miten isoksi juuri sen sinun hevosesi ravin voi rakentaa!

Minkälaisella ravilla sinun hevosesi on varustettu? Lähdetäänkö kehittämään sitä yhdessä?




Käynti askellajina

Käynti on hevosen askellajeista helpointa pilata ja vaikeinta parantaa.

Hyvä käynti on puhtaasti nelitahtista, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen, mutta jaloista kaksi tai kolme on aina maassa. Vtj, vej, otj ja oej järjestyksessä. Saman puolen jalat eivät ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken. Mikäli hevonen liikuttaa saman puolen jalkojaan eteen samanaikaisesti, on kyseessä passikäynti, joka on varsin vaikea korjata, eikä siitä kouluradallakaan oikein pidetä! Hevonen saattaa siirtyä passikäyntiin varsinkin jännittyessään, joten silloin jännittyneellä hevosella käyntiharjoituksen tekeminen on turhaa. Anna hevoselle hetkeksi vapaa ohja, ja jatka töitä sitten. Voit myös työskennellä hetken ravissa tai laukassa, ja siirtyä takaisin käyntiin ja tarkkailla että käynti pysyy siirtymän jälkeen mahdollisimman pitkään puhtaana. Passikäynnin korjaaminen on pitkä ja haastava tie, ja varmasti jokainen hevonen sortuu siihen joskus, mutta hevonen joka on pitkärunkoinen tai yleisesti ottaen kovin jännittynyt, on passikäynnin suhteen "riskiryhmässä".

Kamelithan muistaakseni passaavat menemään! Tiesitkö muuten että passikäynti saattaa olla yksi vatsahaavan merkki? Tämä kirkastui itselleni erään hevoseni kohdalla, joka on ensinnäkin rakenteeltaan varsin haastava, pitkärunkoinen ja notkoselkäinen, ja siihen kun vielä lisätään vatsahaavaherkkyys, on passikäynti aika valmis!Passikäynti hävisi lähes kokonaan kun hoidin vatsahaavan kuntoon!

Käynnissä hevosen pää ja kaula liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Ratsastajan kädellä on käynnin laadun takaamiseksi erittäin suuri merkitys, joustoa joustoa ja vielä kerran joustoa!!! Ja asia jota kannattaa seurata hevosen kävellessä vapaana, on tietysti yliastunta! Eli hevosen tulisi astua takakaviollaan vähintään siihen paikkaan josta etukavio on juuri noussut, tai mielellään vähän jopa sen merkin yli. Mikäli pään ja kaulan liike on laajaa ja yliastuntaa on sopivasti, voit onnitella itseäsi, sinulla on hyvä hevonen! Usko pois, kun käynti on kohdallaan, on yleensä laukkakin hyvin pyörivää, ja mikäli ravissa on jotain moitteen sijaa, on se askellajeista helpointa parantaa ratsastamalla.

Miten sitten saamme sen käynnin säilymään laadukkaana myös silloin kun istahdamme hevosen selkään? Tasainen ja joustava tuntuma, jälleen kerran! Pyritään siis häiritsemään hevosta kädellä mahdollisimman vähän, kuten toki kaikessa ratsastuksessa, mutta käynnissä se on erityisen tärkeää.

Mikäli hevosellasi on voimaton käynti, eli yliastuntaa ei juurikaan ole, tarkista ensin hevosen satulan sopivuus ja selän lihaksiston tilanne. Mikäli näissä ei ole huomautettavaa, siirry ratsastamaan hevosta käynnissä maastoon. Jo pelkkä maastossa ratsastaminen on tietysti henkisesti varsin virkistävää teille molemmille, mutta jos todella haluat parantaa hevosesi käynnin laatua ja voimistaa sitä, siirrä hevonen tasaiselta metsätieltä sinne umpimetsään. Tarjoa hevoselle pitkähkö ohja, siten että säilytät kuitenkin tuntuman mutta annat hevosen venyttää päätä ja kaulaa alas juuri niin paljon kuin se tarvitsee. Haastavassa ja vaihtelevassa maastossa kävely parantaa hevosen koordinaatiokykyä, panee jokaisen lihaksen todella töihin ja rauhoittaa myös vähän hätäisemmän hevosen askelta. Tämä on sitä todellista power-walkia!!! Jos vielä löydät ylä- ja alamäkiä maastoreitiltänne, on käyntitreeni lähes täydellistä! Bongaile kaatuneita puunrunkoja ja ohjaa hevonen ylittämään ne käynnissä, samoin ylämäessä, pidä hevonen käynnissä, jossa se todella joutuu työskentelemään takaosallaan aktiivisesti. Istunta on hyvä pitää vähän kevyenä, varsinkin siellä umpimetsässä ja ylämäessä, jotta sallit hevosen selälle vapauden työskennellä mahdollisimman rentona.

Palaan käynnin laatua parantaviin harjoituksiin vielä tuonnempana, mutta harjoituksia odotellessa voit tarkkailla hevosesi käyntiä, ja viedä sen sinne metsään!


torstai 20. marraskuuta 2014

Siirtymien kautta onneen.

Siirtymät, the best thing in riding!

Siirtymät ovat ratkaisu useimpiin ratsastuksessa esiintyviin ongelmiin ja oiva keino parantaa hevosen askellajeja.Riippuen siirtymien ratsastamisesta, voidaan niillä myös voimistaa hevosen takaosaa. Ja mitä paremmin hevonen takaosallaan polkee, sitä kevyemmäksi etuosa tulee ja ratsastus on kuin ruusuilla tanssimista!

Siirtymiä ratsastetaan siis "alaspäin" eli siirrytään aina hitaampaan askellajiin, "ylöspäin" eli siirrytään aina nopeampaan askellajiin, sekä askellajin sisällä, eli muutetaan kyseisen askellajin tempoa.

Ensimmäinen tärkeä asia siirtymien onnistumiseksi on tuntuma. Tuntuma hevosen suuhun on oltava sellainen että hevonen luottaa siihen, eikä pure kiinni kuolaimeen tai muuten vastustele kättä. Oikeanlaisesta tuntumasta olenkin jo paasannut täällä.
Mikäli tuntuma on hallussa, ei siirtymien ratsastamisessa pitäisi olla mitään haastetta.

Muutama asia on kuitenkin hyvä muistaa:
- muista aina ratsastaa siirtymä laadukkaasta ja hyvästä askellajista, vain siten saat siirtymän onnistumaan. Mikäli esim käynti on hidasta, ei ravisiirtymäkään tule olemaan kovin aktiivinen, ja joudut ratsastamaan hevosta turhan vahvalla pohkeella koko siirtymän ja vielä sen jälkeenkin Sama homma toimii myös siirtymissä alaspäin, eli esim ravin pitää olla aktiivista, jotta käynnistä saadaan laadukas heti ensimmäisista askeleista lähtien.
- siirtymissä lopeta apu juuri ennen siirtymää. Eli, esim siirtymä käynnistä raviin, rentouta pohje heti kun tunnet että hevonen on lähdössä raviin. Näin ollen oma istuntasi ja hevonen rentoutuu jo siihen uuteen askellajiin. Samoin esim siirtymässä ravista käyntiin, lopeta pidäte juuri kun tunnet hevosen "notkahtavan" käyntiin, jotta hevonen pääsee venyttämään kaulaansa pitkäksi ja askelkin pitenee.
- pidä hevonen suorana siirtymässä. Tällöin voit olla varma että hevosesi tekee siirtymän tasaisesti takaosallaan, etuosa pysyy keveänä ja liike laadukkaana. Tässä auttaa työskentely poissa aidalta, eli pyri aina tekemään siirtymiä vaikka pituushalkaisijalla, tällöin "joudut" tarkkailemaan hevosesi suoruutta jatkuvasti. Uralla ratsastaessa se aita aika usein "korvaa" ratsastajan ulkoavut, eikä hevonen yleensä ole riittävän hyvän kummallakin ohjalla ja pohkeella.
- oma katse eteen! Mikäli katsot hevosen niskaa siirtymissä, selkäsi pyöristyy ja lantiosi painuu liian taakse, ja menetät istuntasi jäntevyyden.
- ja tarvitseeko niistä käsistä edes mainita? Kädet kannettuna läpi koko siirtymän!!! Erityisen paljon käsien asennon muuttuminen haittaa hevosta siirtymissä alaspäin. Tunnistat varmasti itsesi siitä, että pysäyttäessäsi hevosen, pysähtyneenä ollessa kätesi laskevat ihan automaattisesti siihen hevosen kaulalle. Tämä vaikuttaa omaan istuntaasi, ryhtisi häviää ja samalla hevosen suusta katoaa tasainen tuntuma. Muista siis pitää itsesi ryhdissä myös siirtymissä!

Tulette varmasti huomaamaan että en juurikaan puhu puolipidätteestä, siis minkään harjoituksen yhteydessä. Itselleni puolipidäte on aikanaan opetettu kolmella sanalla, pidäte, myötäys ja eteenratsastus. No, sitähän se onkin, mutta nykyään opetan puolipidätteen käytön lähinnä termillä istunnan tiivistäminen ja tuntuman hetkittäinen lisääminen. Älkää siis hämääntykö tästä puolipidäte-sanan puuttumisesta, käytän niitä aivan jatkuvasti ratsastuksessa mutta termit on vain vähän erit!

Laitetaanpa tähän eräs esimerkki ihan tavallisesta ratsastuskerrasta, tavallisella hevosella jotta pääsette vähän hajuille missä kaikissa tilanteissa siirtymiä tulee tehdä:

Vapaalla ohjalla kävelyn jälkeen otan ohjat tuntumalle, ja ensimmäiset asiat joita aina teen ovat käynti-seis-käynti siirtymät sekä hevosen suoruuden ja eteenpäinpyrkimyksen tarkistus. Tämä on siis kaikki vielä käyntityöskentelyä. Ajallisesti saan tähän kulumaan noin 15 minuuttia, eli ensin 5-10 minuuttia vapaata käyntiä, sen jälkeen käynti-seis-käynti harjoitukset kumpaankin suuntaan, ja poissa uralta. Yleensä teen ne pari metriä uran sisäpuolella. Tässä saan samalla herkistettyä itseni ratsastamaan hevosen yhtä tasaiselle tuntumalle kummallekin ohjalle. Kun siirtymien osalta hevonen on pohkeen edessä ja herkkä pidätteelle, siirryn pituushalkaisijalle tarkastamaan hevosen suoruuden. Pituushalkaisijalle käännöksen jälkeen ratsastan muutaman metrin suoraan, ja jos hevonen on suora, jatkan loppu pituushalkaisijan lisäten käynnin tempoa. En yliratsasta, vaan yksinkertaisesti voimistan vähän pohjetta, "avaan" polviani ja annan hevosen venyttää päätä ja kaulaa alaspäin, ja samalla käynnin tempo lisääntyy ja askelpituus pitenee hieman. Vielä en pidä vaatimustasoa tässä kovinkaan korkeana, sillä hevosen lihaksisto on vielä kuitenkin vähän kohmeessa. Tämä toistetaan kumpaankin suuntaan. Jos hevonen jää käännöksestä vähän vinoksi, korjaan sen temponlisäyksellä aika nopeasti käännöksen jälkeen siis. Yleensä hevosen vinous johtuu puutteellisesta eteenpäinpyrkimyksestä. Seuraavalla kerralla tarkistan vielä ennen käännöstä että hevosen käynti on sopivan pyrkivää. Kun näistä alun käyntiharjoituksista on selvitty, annan hevosen kävellä tovin vapaalla, tai ainakin pidemmällä ohjalla.

Tämän jälkeen ohjat tuntumalle, ja aloitan ravityöskentelyn käynti-harjoitusravi-käynti siirtymillä. Näissä kiinnitän erityistä huomiota siihen että askellaji on mahdollisimman laadukasta ennen siirtymää, eli käyntiin hyvä poljenta ja vasta siitä siirtymä raviin, ravissa ratsastan sen verran että hevonen ehtii koko kropallaan raviin mukaan ja siitä on helppo taas pehmeästi laskea kierroksia käyntiin. Erityistä tarkkuutta niissä apujen ajoituksissa, eli ravisiirtymässä pohje puristaa, mutta paine lakkaa heti kun hevonen on ottamassa ensimmäisen raviaskeleen. Luota siihen että se ravi sieltä kyllä nousee, kun vaan et kiusaa hevosta "turhalla" pohkeella! Samoin käyntisiirtymässä, tiivistä istuntaa ja tuntumaa, ja odota että hevonen on notkahtamaisillaan käyntiin. Jo heti siinä, kevennä kättä ja hevonen laskeutuu pehmeästi käyntiin ja pääsee heti polkemaan takaosallaan hyvin alle, ja liikkumaan pitkällä kaulalla. Tämäkin tehdään kumpaankin suuntaan, ja kun olen tyytyväinen siirtymiin, jatkan työskentelyä kevyessä ravissa, mahdollisimman usein suuntaa vaihdelleen. Usein otan alkuverryttelyyn mukaan myös väistöjä, lapojen irtonaisuuden parantamiseksi. Helppo harjoitus on tulla kevyessä ravissa uran sisäpuolta, ja siitä väistää hevonen uralle. Ura "imee" hevosta jonkin verran, joten ole tarkkana ulkoapujen kanssa ettei hevonen taivu rungostaan sisälle ja vain ole väistävinään! Näin tapahtuu varsin usein, ratsastajalla on kyllä tunne että nyt tehdään väistöä, mutta hevonen on ainoastaan vähän taipuneena, ja ikäänkuin liukuu ulkoapujen ohi uralle, ja on varsin tyytyväinen itseensä ja töiden välttelemisen taitoon! Eli, sisäpohje väistää ja ulko-ohja ikäänkuin ottaa väistöaskeleet vastaan. Kun nämä alkuverryttelyravit ja väistöt molempiin suuntiin on saatu päätökseen, on aikaa kulunut jälleen se 15 minuuttia, ja on aika antaa hevosen taas hengähtää ja kävellä tovi pitkällä ohjalla.

Tästä kun jatketaan, teen itse aika usein vielä lisää väistäviä tai taivuttavia liikkeitä jotta treenistä tulee mahdollisimman monipuolista. Otetaanpa vaikka tällä kertaa alkuun vähän avotaivutusta siirtymillä. Aloitan vasemmassa kierroksessa avon käynnissä, siten että teen pitkänsivun alkuun voltin käynnissä, jossa tarkistan käynnin laadun. Mikäli siinä on huomautettavaa, teen käynnin sisällä muutamia temponmuutoksia. Vasta kun käynti on aktiivista, jatkan voltilta pitkää sivua pitkin avotaivutuksessa. Ole varovainen ettet ylitaivuta, yleensä ylitaivutuksen huomaa ainakin siitä että hevonen tulee tyhjäksi edestä, silloin se ei tukeudu ohjiin eikö näin ollen myöskään taivu tasaisen loivasti. Jatkan avossa pitkän sivun loppua kohden, siten että päästän hevosen voltille pitkän sivun lopussa ja samalla siirrän sen raviin. Hevonen tekee täsmällisen siirtymän raviin jos teet voltille käännöksen sille mahdollisimman helpoksi, eli vain "avaa" sisäpuolen polvesi, jolloin hevonen pääsee kääntymään voltille ja sinä pääset käyttämään pohjeapuja heti käännöksestä. Työskentelen ravivoltilla kierroksen tai kaksi, riippuen siitä miten hyvin hevonen lähtee raviin heti ensiaskeleista. Toistan saman harjoituksen molempiin suuntiin siten että jokainen osa-alue, eli käyntivoltti, avo, ja ravivoltti sujuvat jouhevasti ja sen jälkeen harjoitus muuttaa vähän muotoaan! Mutta tässäkin välissä, hevoselle hetkeksi vapaat ohjat!

Vielä hetkeksi palaan samaan harjoitukseen, taas aloittaen vasemmassa kierroksessa, jonka pitäisi nyt sujua varsin mukavasti, mutta ravivoltin jälkeen jatkan harjoitusravissa heti lyhyelta sivulta pituushalkaisijalle, josta ratsastan pohkeenväistöä uralle oikealle. Eli nyt ollaan tarkkana että väistössä hevosen pysyy suorana, ravi aktiivisena mutta askel aavistuksen koottuna. Mikäli raviväistö tuntuu vielä turhan haastavalta, siirry ravivoltin jälkeen käyntiin, ja tee pohkeenväistöosuus käynnissä! Ja lisätäämpä harjoitukseen vielä yksi siirtymä, nimittäin laukannosto! Se suoritetaan välittömästi väistön jälkeen, eli kun väistät hevosella (käynnissä tai ravissa) uralle, ole koko ajan tarkkana että ulko-ohjalla säilyy tasainen tuntuma, jota voit asteittain lisätä uraa lähestyessäsi. Kun hevonen on väistänyt uralle, tarkista että se ulko-ohja on edelleen tuntumalla, rentouta sisäkäsi (ellei se siis jo ollut rento) ja siirrä sisäpohje satulavyön eteen ja päästä hevonen laukkaan. Kyllä, kuulit oikein, päästä se laukkaan! Laukannosto väistön jälkeen on varsin helppo harjoitus, sillä hevonen on astunut aktiivisesti ristiin väistön ajan, reagoinut ratsastajan sisäpohkeeseen ja ollut ulko-ohjan tuntumalla. Tämä laukannosto onnistuu täydellisesti (eli hevonen nousee laukkaan, ei siis painu etupainoiseksi ja kiihdytä vauhtiaan) ainoastaan mikäli pohkeenväistö on onnistunutta, varsinkin niiden viimeisten askeleiden osalta! Eli keskitytään me niihin väistöaskeleisiin, se laukka tulee sieltä sitten vähän palkintona hyvin tehdystä väistöstä! Tähän herkulliseen harjoitukseen tulen varmasti palaamaan vielä tuonnempana! Tässä kohtaa ollaan jo työskennelty aika kauan, yhteensä lähemmäs 45-60 minuuttia, joten teen nämä avo-siirtymä-väistö-laukkaharjoitukset muutaman kerran kumpaankin suuntaan ja annan hevosen laukata isossa laukassa eteen, mielellään vielä itse olen kevyessä istunnassa. Sen enempää en laukka työstä tällä kertaa, hevonen on kyllä työskennellyt ihan riittävästi muutenkin! Loppuun vielä työskentelyä kevyessä ravissa, ympyräkahdeksikolla taivuttaen ja rohkaisten hevosta venyttämään päätä ja kaulaa eteenalas.

Ja lopuksi maastoon kävelemään ja nauttimaan marraskuun pimeydestä!

Miten treenit teillä sujuivat, heräsikö kysymyksiä tai ajatuksia harjoituksesta?