lauantai 24. tammikuuta 2015

Tuntisuunnitelma hitaalle hevoselle

Tällä tunnilla keskitytään harjoituksiin jotka parantavat hitaan hevosen eteenpäinpyrkimystä. Hevosen "hitaus" ei ole hevoselle kovinkaan luontaista, joten ensin on syytä tarkistaa että hevosen terveydentila ei ole aiheuttanut hitautta sekä se että varusteet ovat sopivat. Jos nämä asiat ovat kunnossa, on yleensä kentällä työskentelyssä hitauden aiheuttanut yksinkertaisesti tylsistyminen, hevosta kun ei ole luotu liikkumaan pienessä hiekkalaatikossa päivästä toiseen! Ja luonnollisesti ratsastajan apujen käytöllä on suuri vaikutus siihen miten hevonen liikkuu. Tässä tuntisuunnitelmassa otetaan kantaa ratsastajan apujen käyttöön ja tehdään harjoituksia joilla hevosta saadaan edes vähän hitaammaksi. Toivon kuitenkin että viette hitaat hevoset pois kentältä ja maastoon löytämään liikkumisen ilon uudelleen!

Tehdään alkuverryttelystä vähän poikkeuksellisempi normaaliin verrattuna, sillä aloitetaan verryttely laukalla normaalin kevyen ravin sijaan! Tätä ennen hevosen pitää ensin saada kävellä ainakin 15 minuuttia vapaalla ohjalla, vaikka juuri siellä maastossa! Tämän jälkeen voit ottaa ohjat, ja työskennellään vielä hetki käynnissä. Aloitetaan yksinkertaisella pysähtymisharjoituksella. Ratsasta hevonen suoraksi uralle, ja pysäytä hevonen. Muista pidättää ohjalla riittävän vaativasti, mutta pehmeästi. Kun hevonen on pysähtynyt, siirrä molempia käsiäsi niin paljon eteenpäin että ohja on ihan löysä, eli tuntumaa suuhun ei ole ollenkaan. Hevosen pitää jäädä paikalleen vaikka et tuekaan sitä ohjalla koko ajan. Jos hevonen liikkuu eteenpäin, pysäytä se rauhallisesti uudelleen ja myötää taas ohjalla. Alkuun vaadi hevosta seisomaan paikallaan vain hetki, ja muutamien toistojen jälkeen voit pyytää sitä seisomaan paikallaan vähän kauemminkin. Pysähdyksen jälkeen siirrä hevonen käyntiin siten että ohjat ovat edelleen löysät, ja siirrä kädet omalle paikalleen kun hevonen kävelee.
Kun valmistelet hevosta pysähdykseen, vähennä käden joustoa vähän, toisin sanoen tee kädestä vähän raskaampi, ja kun haluat pysäyttää hevosen, pysäytä oman käden liikkeesi. Kätesi jäävät paikalleen, ja hevosen tulee pysähtyä käden mukana. Vaativa apu tarkoittaa tässä tapauksessa juuri sitä että kun käsi pysähtyy, sen pitää todellakin jäädä paikalleen, vaikka hevonen ehkä yhden tai kaksi askelta vielä kävelisikin. Se on hevosen oma valinta haluaako se kävellä kättä vasten montaa askelta. Se kyllä herkistyy kädelle muutaman toiston jälkeen, ja huomaat sen pysähtyvän samalla hetkellä kun kätesikin pysähtyy. Jos tässä alkuvaiheessa myötäät kädelläsi yhtään ennen kuin hevonen on pysähtynyt, hevonen tulkitsee myötäyksen kiitokseksi ja jää vähän hämilleen, sillä se kyllä tietää että pidättävä käsi tarkoittaa pysähdystä, mutta miksi ihmeessä se käsi myötää ennen kuin hevonen on ehtinyt pysähtyä? Että haetaanko tässä pysähdystä vai käydäänkö vain lähellä pysähdystä, miettii hevonen.
Toista pysähtymisharjoitus muutaman kerran molempaan kierrokseen, siten että se lopulta pysähtyy heti kun oma kätesi pysähtyy, jää paikalleen vailla tuntumaa ja lähtee liikkeelle heti kun käytät pohkeen. Muista olla tarkkana pohkeen käytössä, käytä molemmat pohkeet jälleen kerran vaativasti, eli puristat (älä potki!) pohkeilla niin kauan että hevonen ottaa askeleen eteenpäin, tämän jälkeen rentouta heti molemmat jalat jotta hevonen ymmärtää tehneensä oikein. Älä missään tapauksessa jää jyystämään hevosta pohkeilla, tai mikä vielä pahempaa, kantapäillä, vaan anna hevosen edetä omaa vauhtiaan. Nyt haetaan ainoastaan täsmällisiä reaktioita sekä ohjalle että pohkeelle, se eteenpäinpyrkimys kyllä paranee pikkuhiljaa!

Ota seuraavaksi työskentelyyn mukaan peruutukset. Pysäytä hevonen suoralle uralle, nyt se saa jäädä seisomaan ohjat tuntumalla, ja suorita muutaman askeleen peruutus. Heti peruutuksen jälkeen siirrä tai päästä hevonen taas käyntiin. Täällä ohje täydelliseen peruutukseen! Suorita muutamia 3-4 askeleen peruutuksia molempiin suuntiin, ja näiden jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja vähän lepoa.

Tämän jälkeen jatketaankin laukalla! Aloita laukkatyöskentely siten että nostat harjoituslaukan käynnistä pitkän sivun alusta, jotta sinulla on hyvä mahdollisuus edetä aktiivisessa laukassa eteenpäin! Älä kuitenkaan ahdista hevosta pohkeella jatkuvasti, pidä vaan huolta sisäavuilla että hevonen pystyy säilyttämään hyvän ja tasapainoisen laukan hetken aikaa. Juuri ennen kuin tuntuu siltä että joudut kohta auttamaan hevosta pohkeella laukan ylläpitämiseksi, suorita siirtymä raviin (voit keventää!) ja ole todella tarkka siitä että et pidätä hevosta yhtään sen jälkeen kun olet saanut sen laskemaan laukan raville! Nyt on tarkoitus vaan antaa hevosen edetä siinä parhaassa mahdollisessa ravissa hetken aikaa, ja noin puolen kierroksen jälkeen voit siirtää sen taas käyntiin. Näillä harjoituksilla haetaan siis sitä tunnetta että hevosta ei ahdisteta "turhilla"avuilla yhtään, pidätetään ainoastaan sen verran mitä tarvitaan siirtymän suorittamiseksi ja käytetään pohjeapua samalla tavalla, vain siirtymän suorittamiseksi. Ei yhtään pohkeella jyystämistä eikä kädellä pitkään pidättämistä. Hevosen pitää voida luottaa siihen että apua käytetään kerran, siihen reagoidaan heti ja sen jälkeen apu on taas hiljaa. Näin toimimalla hitaampikin hevonen herkistyy ja löytää pikkuhiljaa sitä liikettään takaisin! Työskentele harjoituslaukka-kevyt ravi siirtymiä muutamia kertoja molempiin suuntiin, ja anna sen jälkeen hevosen taas levätä hetki vapaalla ohjalla.

Varsinainen työskentely suoritetaan kolmella ympyrällä, eli molemmilla pääty-ympyröillä ja keskiympyrällä. Ympyrällä ratsastaminen ei lähtökohtaisesti ole paras mahdollinen tapa hitaalle hevoselle, mutta tehdään sen kaltaisia harjoituksia jotka itsessään aktivoivat hevosta enemmän kuin ympyrä sitä hidastaa! Tee ensimmäinen pääty-ympyrä käynnissä, ja tee ympyrälle kaksi pysähdystä ja liikkeellelähtöä ja kolmas siirtymä tehdään siten että hevonen hidastaa tempoaan niin paljon että se melkein pysähtyy, mutta lähtee taas aktiivisesti eteen pohkeesi vaikutuksesta. Muista, vain vaativa pohje kerran, sen on riitettävä! Käyntiympyrästä jatka uraa pitkin kohti keskiympyrää, ja nosta laukka ennen keskiympyrälle kääntymistä. Jatka keskiympyrää laukassa puoli kierrosta, tee siirtymä raviin, kontrolloi ravia parin askeleen ajan pidättäen vähän voimakkaammin ulko-ohjalla ja nosta heti uudestaan laukka. Jatka laukassa uraa pitkin kohti viimeistä pääty-ympyrää, ja siirrä hevonen raviin (voit keventää) lyhyen sivun keskellä. Jatka tämä viimeinen pääty-ympyrä kevyessä ravissa, mahdollisimman isolla askeleella. Sama ajatus tässä kuin alun laukka-ravi siirtymässä, ei yhtään liikaa pidätettä, jotta hevosen ravi säilyy mahdollisimman isona.  Viimeisen pääty-ympyrän jälkeen siirrä hevonen käyntiin ja jatka kohti toista päätyä jossa aloitat harjoituksen taas uudestaan.
Pidä hevonen ympyröillä lähes suorana, nyt ei ole syytä taivuttaa hevosta vahvasti koska siinä on aina vaara että käsi jarruttaa hevosta enemmän kuin taivuttaa, ja sitähän me emme nyt halua!

Tässä harjoituksessa on todella tärkeää keskittyä ainoastaan siirtymiin ja niistä saataviin hevosen reaktioihin. Älä siis huolehdi suotta hevosen liikkeen laadusta siirtymien välillä, nyt halutaan aktiivisia, vaikka jopa vähän liian rohkeitakin siirtymiä! Jos hevonen jossain siirtymässä lähtee vähän rajusti eteen, kehu sitä äänellä, se teki juuri oikein, vaikka vähän turhan rajusti! Muista huolehtia että sekä pidäte että pohjeapu säilyvät vaativina mutta reiluina, niitä käytetään vaan kerran ja hevonen reagoi siihen. Jokainen siirtymä parantaa sitä hevosen eteenpäinpyrkimystä, joten parempaan päin ollaan menossa!

Kun olet tehnyt harjoituksen pari-kolme kertaa toiseen suuntaan, anna hevosen levätä hetki ja toista sen jälkeen harjoitus toiseen suuntaan. Tämän jälkeen taas hetki lepoa, ja sen jälkeen verryttele hevonen laukassa, kevyessä istunnassa ja anna sen edetä omaa vauhtiaan, älä turhia jarruttele, pidä vaan huolta tasapainosta! Muutama kierros molempiin suuntiin kevyttä laukkaa ja sen jälkeen loppukäynnit!

Kuten varmasti huomasit, tällä tunnilla ei paljoa näperretty ohjilla, ainoa ajatus on saada hevonen reagoimaan ratsastajan apuihin nopeammin ja luottamaan siihen että apu ei jää kiusaamaan sitä sen reagoitua siihen! Pikkuhiljaa hevonen alkaa taas luottaa ratsastajaan tietäen että ratsastaja ei häiritse hevonen liikettä turhilla pohje- tai ohjasavuilla.

Oliko harjoituksesta apua vai haluatko vielä lisää syventäviä ohjeita?


torstai 22. tammikuuta 2015

Kohti parempaa tasapainoa myötä- ja vastalaukassa

Kuvittelepa tilanne; nostat onnistuneesti myötälaukan isolla ympyrällä. Jatkat laukkaa ympyrällä ja se sujuu kuin tanssi, kunnes päätät jatkaa suoralla uralla ja silloin tuntuu että koko pakka leviää käsiin. Hevonen kiihdyttää vauhtiaan, et pysty enää istumaan laukassa, jonka seurauksena hevonen rikkoo laukan raville jo suoralla tai viimeistään kulmassa. Jos se ei ehdi rikkoa laukkaa raville, se vaihtaa sen kulmassa ristilaukalle.

Nämä tulevat ohjeet koskevat hevosia joilla on jo riittävän kehittynyt lihaksisto ja kyky ylläpitää laukkaa, eli ihan nuorille ratsunaluille nämä ohjeet eivät sellaisenaan ole ihan yhteensopivia.

Syy miksi hevosen laukka "leviää" suoralla uralla johtuu ratsastajan apujen hetkellisestä häviämisestä. Ympyrällä laukatessa sisäohja asettaa hevosta, hyvin vähän kylläkin mutta asettaa kuitenkin, ja sisäpohje tukee hevosta satulavyön kohdalla. Uralle käännettäessä ratsastaja usein hävittää molemmat sisäavut, ja hevonen jää ilman tukea ja sen oma tasapaino järkkyy. Tähän kun vielä lisätään ratsastajan asennon muuttuminen hieman etupainoiseksi, on soppa valmis. Muista siis säilyttää sisäohjalla pieni asetuksenomainen ote ja ennen kaikkea, tue hevosta sisäpohkeella! Ulko-ohja pidättää tarvittaessa, mutta luultavasti hevosen laukka pysyy kunnossa jo pelkillä sisäapujen avullakin, älä siis jarruttele hevosta "varmuuden vuoksi". Ulkopohje voi siirtyä ihan aavistuksen satulavyön taakse, pidä se passiivisena mutta kuitenkin lähellä hevosta.

Näin ollen pääset ratsastamaan tasapainoisessa laukassa kohti kulmaa, ja sinun on ihan oikeasti mahdollista ratsastaa kulman läpi rauhallisessa laukassa!

Jos hevonen toistuvasti painaa kädelle laukatessasi suoraa uraa, vaikka siis teet kaiken yllämainitun sitä auttaaksesi, tarkista ensin oma istuntasi; ethän vaan nojaa itse eteen ja lisää sillä sitä etupainoisuutta? Jos oma istuntasi on moitteeton, on sen jälkeen syytä epäillä hevosen lihaksiston voimattomuutta, ja tähän ei ole muuta lääkettä kuin ratsastaa paljon siirtymiä. Ravista laukkaan, käynnistä laukkaan, laukasta raviin. Laukasta käyntiin siirtymiä en suosittele ratsastamaan tässä vaiheessa kun hevosen lihaksistoa vielä rakennetaan, sillä se on vielä liian vaativa siirtymä, ja hevonen tulee siinä väkisinkin liian etupainoiseksi ja jännittyneeksi. Ratsasta laukka-käynti siirtymiä vasta kun hevosesi on niin timmissä kunnossa että se kykenee etenemään vastalaukassa sujuvasti, se on hyvä mittari tälle vaativalle siirtymälle! Jos hevonen näiden yllämainittujen siirtymien aikana tulee kovin etupainoiseksi (ja varmasti tuleekin, ainakin aluksi) voit nostaa molempia käsiä vähän ylöspäin juuri ennen siirtymää, näin saat hevosen vähän ottamaan painoa enemmän takaosalle. Ole todella varovainen ettet vedä ohjista taaksepäin tai kiskaise hevosta yhtäkkiä suusta. Harjoittele käsien nostamista vaikka pysähdyksessä ja käynnissä, ja ole tarkkana että hevosen vastaa siihen kevenemällä etuosastaan, eli pään ja kaulan pitää vähän nousta kätesi mukana!

Sitten siihen vastalaukkaan. Vastalaukkahan ei ole hevoselle yhtään sen ihmeellisempi asia kuin myötälaukkakaan, hevonen kykenee vapaana ollessaan etenemään ihan yhtä sujuvasti sekä myötä- että vastalaukassa. Siinä kohtaa kun se joutuu kantamaan ratsastajaa selässään, menee tasapaino vähän sekaisin ja kun siihen lisätään ratsastajan epämääräiset avut, ei ole mikään ihme että vastalaukan ratsastaminen tuntuu välillä vähän hankalalta. Ratsastajaa helpottaa jonkin verran jos hän pyrkii ajattelemaan ratsastavansa aina laukan suuntaan. Ymmärsitkö? Eli jos laukkaat vasemmassa kierroksessa oikeata laukkaa, sinun tulisi ajatella ratsastavasi oikeassa kierroksessa, silloin kroppasi sijoittuu satulassa oikein. Tätä on vaikea selittää, mutta kun itseksesi sitä harjoittelet, lupaan kyllä että muutaman toiston jälkeen ymmärrät mitä tässä haen takaa. 

Laukatessa on tärkeää pitää huolta sisäavuilla hevosen tasapainosta, eli hevosta tulee tukea sisäpohkeella ja aivan loivasti asettaa tai pitää taivutuksenomaisesti sisäohjasta laukan aikana, oltiin sitten ympyrällä tai suoralla. Näinhän me juuri opimme. Pidetään siis nämä ohjeet mielessä.

Aloitetaan vasemmassa kierroksessa, vasemmassa, eli myötälaukassa. Ratsasta uraa pitkin siten että toisella pitkällä sivulla ratsastat loivan kaaren pitkälle sivulle, kaari saa olla maksimissaan 3 metriä uran sisäpuolella. Kaarelta kun tulet takaisin uralle, sen pätkän hevonen siis etenee vastalaukassa. Muista säilyttää tuki sekä vasemmalla pohkeella (ihan satulavyön kohdalla) sekä pieni asetus vasemmalla ohjalla. Vastalaukkaharjoituksissa asetuksen pitää todellakin olla pieni, sillä haluamme voida kääntää hevosta kuitenkin käännöksen puoleisella (eli oikealla tässä harjoituksessa) ohjalla. Pyri siis pitämään hevonen lähes suorana, ja ennenkaikkea säilytä tuntuma kummallakin ohjalla. Muutaman kierroksen ajan voit syventää pitkälle sivulle tehtävää kaarretta niin, että lopuksi kaari tulee n. 5 m uran sisäpuolelle, siitä takaisin uralle kääntäminen on jo ihan hyvä pätkä vastalaukkaa! Tee tämä loiva kaari harjoitus molemmissa kierroksissa niin että se on itsellesi ja hevosellesi helppoa.

Sen jälkeen voit siirtyä harjoittelemaan vähän selvempää vastalaukkakaarta. Aloita vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla nostaen vasen laukka, laukkaa pitkän sivun loppuun jossa tee täyskaarto siten että palaat samalle pitkälle sivulle jatkaen muutaman metrin siis vastalaukassa uralla. Siirrä hevonen raviin ennen kulmaa. Toista tämä muutama kerta, kumpaankin suuntaan, ja muista ennen kaikkea hakea tässä sitä oikeaa fiilistä itsellesi, tue hevosta laukanpuoleisilla avuilla, ja varmista että pääset kääntämään sitä kuitenkin käännöksen puoleisella ohjalla.

Kun nämä edellemainitut harjoitukset sujuvat (tässä puhutaan siis ihan muutamien viikkojen, joskus jopa kuukausien treenistä) siirry ratsastamaan vastalaukkakaaria käyttäen esimerkiksi kolmikaarista kiemurauraa radan poikki, siten että ensimmäinen ja viimeinen kaari on myötälaukkaa ja keskimmäinen kaari vastalaukkaa. Näin sinulla on ensimmäisellä kaarella aikaa tarkkailla ja parantaa laukan laatua tarvittaessa, tarkistaa omien apujesi vaikutus ja pääset toiselle kaarelle tasapainoisella hevosella. Vastalaukkakaarta ratsastaessa tarkkaile tempoa, jos hevonen kiihdyttää tempoa se kertoo aina sen huonosta tasapainosta. Silloin on aika palata vähän helpompaan harjoitukseen ja ottaa taas ne omat avut paremmin haltuun. Vaikka keskimmäisessä, eli vastalaukkakaarteessa, tulisi pieni kupru vaikka tasapainon menettämisen vuoksi, älä hermostu, sillä sinulla on vielä se viimeinen kaarre jossa voit taas kerätä itsesi ja ratsusi ja ratsastaa hyvää myötälaukkaa!

Tästä tuli nyt vähän turhan pitkä pohjustus vastalaukkaharjoituksille, joita on siis tulossa lisää, mutta toivottavasti sait tästä apuja sekä myötälaukan parantamiseen että vastalaukan ratsastamisen helppouteen! Muista aina ajatella meneväsi laukan suuntaan, eli vaikka vasemmassa kierroksessa ratsastaessa oikeata laukkaa, ajattele ratsastavasi oikealle niin istuntasi sijoittuu silloin oikein!


Hyvä opettaja

Ratsastuksen opettaminen on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!

Opettajan rooli on luonnollisesti todella tärkeässä asemassa oli sitten kyseessä ratsastuskoulun tunnit, yksityisratsastajan valmennus tai ihan vaan rento humputtelutunti! Pääasia on että ratsastaja voi luottaa opettajan ohjeisiin, tekee asiat niiden mukaan ja huomaa ratsastuksessaan muutoksen sen jälkeen. Mutta, ratsastajan pitää myös voida kyseenalaistaa ja kysellä opettajalta lisää ohjeista, kertoa miltä hevonen milloinkin tuntuu ja saada näihin myös vastakaikua. Ratsastajan ja opettajan välinen luottamus on todella tärkeä asia, ja se korostuu erityisesti tilanteissa joissa hevonen vaikka hermostuu ja tulee vähän turhan vahvaksi, ehkä jopa vaarallisen rajuksi, sillä näissä tilanteissa ratsastajan pitää tehdä juuri niin kuin opettaja sanoo, jotta tilanne saadaan rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti.

Ratsastuksenopettamisesta on niin monta mielipidettä kuin on opettajaakin, mutta omasta mielestäni tärkeintä on se että ratsastuksenopettaja on niin hyvin tehtäviensä tasalla, että hän pystyy perustelemaan jokaisen teettämänsä harjoituksen tarpeen vaatiessa. Sanoisin jopa että tunnin pito onnistuu vaikka ihan extempore hyvältä opettajalta, sillä hän näkee nopeasti mitä tehtäviä milläkin ratsukolla voi teettää ja mihin niillä pyritään ja saadaanko niillä haluttu tavoite saavutettua. Tämä ei tietenkään poista tuntisuunnitelman tärkeyttä, mutta puhutaan siitä kohta lisää! Huolestuttavan paljon näkee tunninpitoa jossa opettaja on vaan katsonut muutamia harjoituksia jostain oppaasta ja tuo ne sellaisenaan tunnille, selittämättä mitä niillä haetaan ja kykenemättä muokkaamaan harjoituksia ratsukoiden tason niin vaatiessa. Tällainen tilanne kärjistyy todella usein ratsastajan turhautumiseen, tämä taas aiheuttaa hevosen jännittymisen ja luonnollisesti nämä molemmat ikävät lieveilmiöt kaatuvat ratsastuksenopettajan niskaan, joka on mahdollisesti asettanut ratsukon liian vaativan tehtävän eteen tai ei vaan osaa auttaa ratsukkoa eteenpäin harjoituksen edetessä.

Ratsastajan vastuulla on etsiä opettaja jonka tyyli sopii itselle. Toiset pitävät saksalaisesta armeijasta tutusta kurista, toisille riittää että opettaja kehuu kehumistaan vaikka juuri mitään ei tapahtuisikaan ja kaikkea näiden väliltä. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, joskus seudulla on niin vähän tarjontaa että pitää luopua jostain opettajan ominaisuudesta päästääkseen yleensäkään ratsastustunneille. Jotkut ovat valmiita ajamaan pitkiäkin matkoja hyvän opettajan perässä, ja kyllähän meille Suomeen lennätetään harva se päivä kaikenlaisia opettajaguruja kertomaan meille "kädet ylös ja kantapäät alas"-tyyppisiä itsestäänselvyyksiä! Auts, oliko vähän ikävästi sanottu? Ihmettelen aina suuresti tätä ulkomaisten valmentajien käyttöä, eikö Suomessa todellakaan ole ammattitaitoisia opettajia sen vertaa että pärjättäisiin omavaraisesti? Luen mielenkiinnolla jokaisen käsiini saamani raportin näistä ulkomaanihmeiden valmennuksista, ja aina niissä toistetaan samaa mantraa; valmennuksessa keskityttiin perusasioihin, hevonen ei ollut suora, ei ollut pohkeen edessä, ratsastajan asennossa oli korjattavaa ja kaikenkaikkiaan perusratsastuksessa oli sen verran korjaamista että varsinaiset harjoitukset jäi joko kokonaan tekemättä tai tehtiin lyhennettynä versiona ajan loputtua kesken. Eikö todellakin kannattaisi pitää huolta siitä perusratsastuksesta, jotta pääsisi sitten näille lontoonkielisille valmennuksille tekemään niitä ihan oikeita, vähän vaativampiakin harjoituksia? Ymmärtääkseni nämä ulkomaalaisten valmentajien hinnatkin ovat niin suolaiset, että kyllä itseäni ainakin inhottaisi maksaa vaikka 75€ puolen tunnin valmennuksesta jossa on opiskeltu hevosen ratsastamista pohkeen eteen käynnissä ja hetki ravissa...

Opettajan vastuulla on monia asioita. Oppilas odottaa saavansa opetusta koko rahan edestä, ja pahin mahdollinen tilanne onkin sellainen jossa oppilas on tunnin jälkeen täysin samassa tilanteessa kuin tunnin alussa, eli ei käytännössä ole saanut mitään oppia tai uusia elämyksiä. Tunnin ei tarvitse sisältää mitään vaativan tason liikkeiden oppimista, pääasia että ratsastaja on saanut edes jostain liikkeestä, harjoituksesta  tai muusta vastaavasta tunteen että näin se kuuluu ratsastaa ja tältä se tuntuu kun se menee oikein.Opettajan pitää myös nopeasti nähdä jos suunniteltu tehtävä on ratsukolle liian vaikea, ja helpottaa sitä tarpeen mukaan. Myös toiseen suuntaan on tehtävä joskus nopeitakin päätöksiä, jos ratsukko on selvästi tehtäviensä tasalla, ja kaikki tähden asennot ovat suotuisat, voidaan juuri tällä tunnilla siirtyä astetta vaikeampaan harjoitukseen ja tehdä vaikkapa se ihan ensimmäinen laukanvaihto! Yksi ikävimmistä opettajan vastuuasioista on hevosen terveydentilan tunnistaminen ja siitä informoiminen, samoin kuin epäsopivien varusteiden toteaminen. Yhdenkään opettajan ei tulisi pitää tunnillaan hevosta joka ontuu tai vastustelee ratsastajaa esimerkiksi epäsopivien varusteiden vuoksi.

Joskus vallitsevat olosuhteet aiheuttavat muutoksia tunnin kulkuun. Vaikka tuntisuunnitelma olisi tehty ihan viimeisen päälle, tunnin aikana puhkeava myrskytuuli harvoin tarjoaa optimaalisen oppimisympäristön ratsukolle, joten silloin pitää harjoitusta muuttaa aika radikaalistikin helmpompaan suuntaan. Samoin välillä olen joutunut toteamaan että kentän pohja ei ole siinä kunnossa että siinä olisi turvallista ratsastaa. Ymmärrän että se harmittaa ratsastajia (harmittaahan se minuakin) mutta kentän pohjan kunto kannattaa tarkastaa aina ennen ratsastustuntia ja mikäli sille on jotain tehtävissä, tehkää se ajoissa!

Tuntisuunnitelma, tämä tulisi olla jokaisen ratsastusta opettavan henkilön hallussa. Tuntisuunnitelma esimerkiksi ratsastuskoulussa on melko helppo tehdä, sillä koulussa usein ryhmät on jaettu tasojen mukaan, joten samalla tunnilla on usein lähes samantasoisia ratsastajia ja opetushevosetkin ovat pääsääntöisesti hyvin peruskoulutettuja ja kykenevät useisiin harjoituksiin. Suunnitelma kannattaa tehdä aina tietylle kaudelle tai jaksolle, esimerkiksi nyt vuoden alusta kesään asti. Silloin ensin kartoitetaan ratsastajien lähtötilanne ja määritellään kauden loppuun joku tavoite, oli se sitten ratsastusmerkin suorittaminen, tietyn esteradan suorittaminen tai vaikka vaan kyky hallita hevonen kaikissa askellajeissa. Kun meillä on paperilla lähtötilanne ja tavoitetaso, on siihen väliin helppo suunnitella jokaiselle tunnille harjoitukset, jotka tukevat tavoitteisiin pääsyä. Suunnitelmassa ei voi tietenkään armollisesti pysyä, juuri näiden yllämainittujen muuttujien takia, mutta hyvänä pohjana  suunnitelma toimii aina!
Yksityisratsukoille suunnitelman tekeminen on joskus vähän haastavampaa, hevosten ja ratsastajien taso voi vaihdella, tuntien säännöllisyys voi vaihdella, jne... Kaikista näistä haasteista huolimatta, kehotan tekemään jonkinlaisen rungon yksityisratsukoillekin, siinä vaan pitää olla vähän paremmin ajan hermolla ja muuttaa sitä nopeastikin jos tilanne sitä vaatii.

Otetaanpa tähän puuduttavan kirjoituksen loppuun muutama esimerkki elävästä elämästä, miten hyvinkin tarkkaan tehtyä tuntisuunnitelmaa joutuu muuttamaan ihan lennosta  ja täysin erilaiseksi alkuperäiseen verrattuna:

1. Ratsastuskoulun tunti, ryhmän taso helppo B, tuntisuunnitelmassa luki normaalia enemmän laukkatyötä sekä laukannostoja että laukan säilyttämistä sekä suoralla että ympyröillä.
- tallille mennessä huomaan että kenttä on niin märkä että laukkatyöskentely suuressa määrin on hevosille aivan liian raskasta ja pohjan liukkaus tekee siitä myös vaarallisen. Jaahas, ensimmäinen muutos tuli jo siinä. Laukkatyöskentely minimiin, ja keskitytään enemmän laukannostossa tarvittavien apujen hiomiseen. Tähän käytin pohkeenväistöharjoituksia, joiden jälkeen nostettiin laukka, mutta laukkaa ei jatkettu kuin muutaman askeleen verran. Lisäksi työskentelimme ympyrällä, mutta käynnissä tehden väistöjä siten että takapää siirtyy ympyrän ulkopuolelle ja etupää pysyy ympyrällä. Nämä molemmat harjoitukset herkistävät hevosia laukannostoapuun, eli sisäpohkeeseen ja opettaa ratsastajia käyttämään apua oikeaan aikaan oikealla paineella.

2. Ratsastuskoulun tunti, ryhmän taso helppo C, aikuisia ratsastajia jotka aloittaneet harrastuksen uudelleen. Tuntisuunnitelmassa luki siirtymiä harjoitusravin ja käynnin välillä, käännöksiä volteille sekä käynnissä että ravissa ja suoraan ratsastamista pituushalkaisijalla, siirtymien kera. Ei laukkatyötä.
- tunnin alussa selviää että yksi ratsastajista on aiemmin pudonnut hevosen selästä ja on sen jälkeen kovin arka, käyntityö tuntuu ainoastaan luontevalta. Tämä otetaan huomioon siten että muiden tehdessä siirtymätyöskentelyä ravin ja käynnin välillä, tämä arempi ratsastaja tekee samaa harjoitusta mutta käynnin ja pysähdysten kanssa. Kun ne sujuvat, ja huomaan että jännitys on helpottamassa, kehotan häntä liittymään mukaan muiden harjoitukseen ja pikkuhiljaa se ravikin alkaa sujua! Koko ryhmän kanssa selviää myös melko nopeasti että harjoitusravissa istuminen ei ole miellyttävää kummallekaan, ei ratsastajille eikä sitä kautta myöskään hevosille. Vähennämme harjoitusravissa istumisen minimiin, teemme niin että ainoastaan muutama askel ennen siirtymää istutaan alas, jotta jännitystilat saadaan minimoitua ja hevosten selät säästyy! Tunnin edetessä ratsastajat rentoutuvat (myös se arka ratsastaja) ja tunnin päätämme muutamaan laukkapätkään, vaikka alunperin niin ei ollutkaan tarkoitus! Kaikki nappulat vaan löysivät kohdalleen ja ratsastajat saivat tunnin loppuun varsin ihanan tunteen rennosti laukkavien hevosten selässä!

3. Yksityistunti, tuntematon ratsukko, kohtaamme ensimmäistä kertaa, joten varsinaista tuntisuunnitelmaa ei ole, käyn läpi perusasioita ja tarkastelen ratsukon yhteistyötä.
- tunnin alussa joudun korjaamaan varusteita jonkin verran, satula on sopivan oloinen mutta kuolaimet liian pitkät (niitä ei kuitenkaan saada vaihdettua tällä kertaa) ja turparemmi on väärässä paikassa ja liian kireä. Melko pian havaitsen muutaman perustavaa laatua olevan ongelman, jotka vaativat ratsastajalta melko paljon muutosmyönteisyyttä! Ohjat liian pitkät, kädet alhaalla ja kaukana toisistaan ja käsillä jatkuvaa nykimistä hevosen suusta. Samalla hevosen "laiskuutta" ja vinoutta moititaan. Korjaan ohjaspituuden ja käden paikan ja rauhallisuuden toistuvasti, sekä kerron miksi hevonen on hidas ja vino. Ratsastaja löytää vikoja kentän pohjasta, hevosen luonteesta ja ihmettelee miksi korjaan hänen istuntaansa niin paljon. Selitän yhä uudelleen nämä samat perusasiat, mutta ratsastaja edelleen ihmettelee samoja asioita. Ratsastaja on selvästi pettynyt kun emme teekään mitään temppuja, vaikka ratsukon taso ehkä ne sallisivatkin. En vaan voi viedä heitä siihen tilanteeseen kun perusratsastuksessa on näin suuria puutteita. Tunnin jälkeen käymme keskustelua tunnin annista, opetustavastani ja kerron minkä pitää muuttua jos halutaan kehitystä tapahtuvan. Ratsastaja jää miettimään asioita pitkäksi aikaa, käy sillä välin useiden eri opettajien tunneilla mutta varsinaista edistystä ei tapahdu. Hevonen laiskistuu ja vinoutuu entistä enemmän, vaikka toisten opettajien tunneilla tehdään temppuja joiden pitäisi notkistaa hevosta. Yli puolen vuoden kuluttua tiemme kohtaavat jälleen, ja ratsastajan silmät ovat selvästi avautuneet ja hän on valmis aloittamaan ihan alusta, saadakseen hevoseen taas elämäniloa, liikettä ja omaan ratsastukseensa helppoutta! Aina se ei mene näin onnellisesti, moni ratsastaja ei yksinkertaisesti kestä perusasioiden hiomista eikä jaksa odottaa niiden tuomia tuloksia, ja yhteistyömme ei silloin jatku. Se on ihan ok, meillä kaikilla on vapaus valita, sekä sinulla että minulla!

Miten erilaisia opettajia olette itse kohdanneet? Onko käynyt niin ihana tuuri että sinulla on juuri oikeanlainen opettaja jonka kanssa todellakin saatte edistystä aikaan?






keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Ratsukon kymmenen kuolemansyntiä

Tässäpä meille kaikille vähän mietittävää seuraaville ratsastuskerroille. Tunnistatko itsesi yhdestä tai useammasta synnistä? Oletko valmis tekemään muutoksia jotta syntilistasi lyhenee ja lopulta häviää kokonaan? Toivottavasti olet, sillä vain tarkastelemalla omaa toimintaansa riittävän kriittisesti, on muutos mahdollista tehdä!

1. Ratsastaminen liian reippaassa tempossa, varsinkin ravissa
- Näissä tapauksissa ratsastaja on usein siinä uskossa, että hevosta on ratsastettava aktiivisesti eteen, mutta he unohtavat säädellä vauhtia puolipidätteillä, ja näin ollen eivät saa liikkeen impulssia siirrettyä takajaloille, vaan liike vie hevosta kovaa vauhtia eteenpäin. Näissä tapauksissa ratsastajan on ensin opittava hallitsemaan hevosen hidastus, ennenkuin voivat alkaa ratsastaa niitä myös eteen. Tämän synnin korjaamiseksi ratsasta paljon siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin sekä ravin sisällä muutellen tempoa hitaammaksi ja reippaammaksi. Aktiivisuus syntyy siirtymistä, ei lujaa etenemisestä!

2. Ratsastaminen liian hitaassa tempossa
-Tämä ei ole läheskään niin paha synti kuin ylläoleva, ylitempossa ratsastaminen. On ihan oma taitonsa ratsastaa hitaassa tempossa, mutta saaden silti aikaiseksi riittävä impulssi takajalkoihin. Pahimmassa tapauksessa liian hitaassa tempossa etenevä hevonen muuttuu pikkuhiljaa ensin kädelle painavaksi, ja sen jälkeen pohkeelle reagoimattomaksi raskaaksi ratsuksi. Tämä on aina merkki siitä että takaosa ei toimi riittävän aktiivisesti. Paranna tilannetta ratsastamalla hevosta rohkeasti eteen mutta tasapainottamalla sitä nopeaa reaktiota vaativilla siirtymillä, jolloin eteenpäin vievä voima "kerääntyy" takajalkoihin, ja sitä kautta kevenee etuosa tempon pysyessä kuitenkin rauhallisena. Siirtymä ravista käyntiin siten että hevonen ainoastaan "käy" käynnissä ja jatkaa siitä heti uudestaan raviin on erityisen hyvä "hitaan" ratsastajan parantamiseksi. Muistattehan K.N. Specialissa olevan keskihalkaisijalla ratsastettavan 3 askeleen käynnin? Siinä on hyvä harjoitus!!!

3. Ratsastaminen kädellä, hevosen pakottaminen muotoon
- Tämä on lähes tulkoon vastoin kaikkia ratsastuksen luonnonlakeja. Mietipä sitä ristiriitaa kun ratsastat hevosta istunnalla ja pohkeella aktiiviseksi takaosastaan, ja samalla pidät sitä vahvasti kädellä edestä. Kätesi itse asiassa blokkaa hevosen liikkeen ja pysäyttää sen "flown". Joskus jopa näkee niin vahvaa kädellä ratsastamista että ratsastaja ihan fyysisesti nojaa taaksepäin samalla pitäen vahvasti vastaan ohjilla. Voi hevosen suu parkaa. Muista aina että ratsastajan käden tulee olla niin pehmeä ja joustava että hevonen saa liikuttaa ratsastajan kättä ja tuntuman tulee olla kevyt, olematta kuitenkaan tyhjä. Opettele ratsastamaan siis hevonen takaa eteen, ei edestä taakse!

4. Hevosen liian vahva taivuttaminen
- Näin yleensä käy kun ratsastaja taivuttaa hevosta turhan vahvasti sisäohjalla kontrolloimatta hevosta ulko-ohjalla.Ylitaivuttaminen voi olla kontrollin kadottamisen lisäksi myös turmiollista hevosen nikamille, joten olkaa varovaisia taivuttamisen kanssa. Taivuttamisella halutaan vaikuttaa hevosen koko kroppaan pelkän kaulan sijasta. Muista siis pitää ulko-ohjalla hallussa hevosen ulkolapa samalla kun taivutat kevyesti hevosta sisäohjalla. Ulkopohkeen pitää myös vaikuttaa hevosen kylkeen jotta hevonen ei putoa uralta ulospäin.

5. Hevonen kaatuu sisälle käännöksissä ja ympyröillä
- Varsinkin nuoret hevoset tuppaavat kaatumaan sisällepäin käännöksissä ja ympyröillä, tämä johtuu yleensä nuoren hevosen huonosta tasapainosta. Niille on koulutuksen alkuvaiheessa "helpompaa" nojata ratsastajan sisäjalkaan kuin kantaa itsensä tasapainossa. Tärkeätä on saada hevonen tuomaan omaa painoaan hieman enemmän ulospäin, tässä ratsastaja voi auttaa sijoittamalla omaa painoaan hieman enemmän ulkopuolelle. Jos tämä harjoitus ei pelkästään auta, voit työstää ongelmaa käyttämällä apuna pohkeenväistöä. Ratsasta uran sisäpuolella kohti kulmaa, ja juuri ennen kulmaa ratsasta pari-kolme väistöaskelta takaisin uralle jolloin saat hevosen todellakin "pois" sisäjalasta ja ottamaan enemmän painoaan ulko-osalle. Näin saat ratsastettua käännöksen tasapainoisella hevosella. Toista väistöt ennen kulmia riittävän usein, ja voit jättää väistöaskeleet pois kun tunnet että hevonen reagoi voimakkaampaan, vähän satulavyön takana sijaitsevaan sisäpohkeeseen lähes väistämällä. Tuntuu siis siltä että hevonen tosiaan siirtää omaa painoaan sinun painosi mukaisesti enemmän ulos. Eli ikäänkuin valmistelet hevosta (ja itseäsi) väistöön ennen kulmaa, mutta et teekään väistöä jos ei ole ihan pakko! Oma sisäpohje on vähän taaempana kuin normaalisti, ratsastajan paino sijoitettuna vähän ulospäin ja tadaa, saat käännettyä kulman tasapainoisella hevosella!

6. Hevonen ei kulje suoraan
- Hevosen suoruus on sitä että hevosen takajalat kulkevat samaa uraa etujalkojen kanssa ja pää rintakehän edessä. Näin korrekti suoruus usein unohtuu. Usein käy niin että ratsastaja kyllä huolehtii sekä etu- että takajaloista mutta pitää samalla liikaa kiinni sisäohjasta, ja näin ollen kaikki suoran hevosen kriteerit eivät siis täyty. Kannattaa pitää mielessä että hevonen on yleensä leveämpi takaosastaan kuin etuosastaan. Kun haluat saada sekä etu- että takaosan samalle uralle, voit ratsastaa hevosta hyvin lievässä avotaivutuksessa, siten että saat sisätakajalan ikäänkuin uralle etujalkojen väliin. Näin ollen hevonen asettuu vähän "kapeammin" uralle, ja etu- ja takajalat seuraavat toisiaan paremmin.

7. Ratsastaja ei teetä riittävän monipuolisia harjoituksia kentällä
- Muista aina ratsastaa riittävästi siirtymiä sekä vaihda suuntaa riittävän usein. Haluathan pitää hevosen "skarppina" ratsastaessasi sitä, ja se ei toteudu jos vaan kierrät kentällä samaa tylsää kehää ympäri, ympäri ja ympäri. Tämä on erityisen turmiollista hevoselle joka on jäänyt jo vähän pohkeen takana. Ehkä tärkein harjoitusten monipuolistaja on siirtymät eri askellajien välillä sekä myös askellajien sisällä. Kaikista tärkeintä on muistaa siirtymien kultainen sääntö; suorita aina siirtymä hyvästä ja tasapainoisesta askellajista.

8. Ratsastaja ei ratsasta hevosta kulmiin
- Kulmat ovat erityisen tärkeitä ratsukolle millä tahansa tasolla. Kulma on se hetki jolloin hevosta voi tasapainottaa ja kontrolloida kulman jälkeen tulevaa tehtävää varten. Erityisen hyvä harjoitus on laittaa jokaiseen kulmaan kartio joka sinun pitää kiertää joka kerta. Ensimmäisillä kerroilla voit tehdä käännökset siten että lähestyt kulmia käynnissä, pysäytä hevonen kulmaan ja suorita käännös suoraan pysähdyksestä. Jatka harjoitusta tekemällä siirtymä ravista käyntiin aina ennen kulmaa, niin että saat tehtyä käännöksen aina käynnissä. Pikkuhiljaa jätä siirtymä pois, mutta valmistele hevonen kulmaan samoin kuin valmistelisit sen siirtymään.

9. Ratsastaja ratsastaa liian pitkillä ohjilla ja jalustimilla
- Auts, tästähän on puhuttu ennenkin! Liian pitkät ohjat eivät auta sinua tulemaan tehokkaaksi ratsastajaksi. On myös ihan silkkaa urbaanilegendaa että kouluratsastus = pitkät jalustimet. Ihan ensimmäiseksi sinun pitää hallita syvä, vakaa istunta ennen kuin voit pidentää jalustimia yhtään. Ellei istuntasi ole kunnossa, jaloistasi tulee tehottomat ja ne eivät pysy lähellä hevosen kylkiä. Jos ratsastaja ei vielä hallitse omaa istuntaansa, mutta ratsastaa silti liian pitkillä jalustimilla, käy usein niin että ratsastaja "tarrautuu" jaloillaan kiinni hevoseen. Tämä aiheuttaa luonnollisesti jännittyneet jalat. Myös liian pitkä ohja vie ratsastajan epätasapainoiseen asentoon ja käden otteet ovat aina liian myöhässä ja myötääminen myöhästyy. Tehokas korjauskeino on ratsastaa ympyrällä liinan päässä ilman jalustimia, siten että pääset keskittymään vain ja ainoastaan siihen istunnan syventämiseen ja tasapainottamiseen. Kun istunta on kunnossa, tulee oikean pituinen ohjakin lähes automaattisesti!

10. Ratsastaja ahnehtii liian nopeasti liian vaikeita asioita
- Ihmisen perusluonteeseen kuuluu halu aina vaan tehdä asioita paremmin ja nopeammin. Tätä luonteenpiirrettä tulisi hillitä siten että suoriudut varmasti, vaikka silmät kiinni, alemmasta tasostasi ennen kuin siirryt tasoa ylöspäin, oli sitten kyse yksittäisestä liikkeestä tai vaikka seuraavan tason kilpailusta. Muista aina kun kohtaat haasteita uusissa tehtävissä, palaa askel taaksepäin tarkistamaan missä perusasiassa olet mahdollisesti oikaissut, ja sen korjaamalla tämä vaikeampi asia tulee taas onnistumaan! Älä juokse ennen kuin olet oppinut kunnolla kävelemään!

Nyt vaan tarkkailemaan kriittisesti omaa ratsastustaan, pienilläkin muutoksilla saat aikaiseksi suuria muutoksia!




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tuntisuunnitelma, pohkeenväistöt ja laukkatyöskentely

Tällä tunnilla keskitytään erityisesti pohkeenväistöihin sekä käynnissä että ravissa kuten myös laukkatyöskentelyyn.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja aloitetaan tarkistamalla että hevonen todellakin kulkee suorana, juuri sinun haluamallasi uralla. Aloita ratsastus siirtymällä pois uralta, eli kentän aita ei toimi ylimääräisenä ulkoapuna, vaan joudut ihan itse kokoajan pitämään omilla ulkoavuillasi huolta että hevonen pysyy suorana. Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen molempiin suuntiin käynnissä, ja hevonen pysyy haluamallasi uralla pienillä avuilla, siirrytään työskentelemään pituushalkaisijalle.

Käänny aina lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle, ja keskity ainoastaan suoruuteen, käynnin aktiiviseen poljentaan ja siihen että tunnet oman istuntasi olevan suora. Käännä pituushalkaisijan jälkeen joka toinen kerta oikealle ja joka toinen vasemmalle, näin saat tehokkaasti ratsastettua hevosen molemmissa kierroksissa. Kun pituushalkaisija on hallussa, voit siirtyä raviin ja jatkaa verryttelyä kevyessä ravissa. Aloita ensin ratsastamalla koko kenttää ympäri, mutta edelleen uran sisäpuolella. Lisää tässä kohtaa verryttelyynn isot voltit molempien pitkien sivujen keskelle. Ole tarkka että voltin jälkeen palaat samalle linjalle kuin sitä aloittaessasi, eli pysytään edelleen siellä uran sisäpuolella! Työskentele näin molempiin suuntiin ja sen jälkeen toista sama pituushalkaisijaharjoitus myös kevyessä ravissa. Suora, aktiivisesti liikkuva hevonen läpi koko pituushalkaisijan, ja joka toinen kerta käännös vasemmalle ja joka toinen oikealle. Muista, älä jää katselemaan hevosen niskaa tai korvia, silloin oma ryhtisi huononee, hevosen eteenpäinpyrkimys heikkenee ja joudutte pois suoralta linjalta. Kun pituushalkaisija on kevyessä ravissakin hallussa, on aika antaa hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla kävellen.

Lepohetken jälkeen ota ohjat tuntumalle ja jatketaan pohkeenväistöä käynnissä. Ratsasta pitkää sivua (nyt voidaan olla ihan uralla!) käynnissä ja pitkän sivun puolen välin kohdalla siirrä hevosen takaosa uran sisäpuolelle ja jatka siitä pohkeenväistöä siten että hevosen etuosa pysyy uralla, ja takaosa uran sisäpuolella. Jos olet vasemmassa kierroksessa, oikea pohje huolehtii ensin että että takaosa siirtyy hieman vasemmalle, molemmat ohjat (mutta varsinkin vasen) varmistaa että hevosen etuosa ei karkaa myöskin uran sisäpuolelle ja tästä jatkat oikean pohkeen ja vasemman ohjan vuorovaikutuksilla niin kauan kuin haluat hevosesi pohjetta väistävän. Tässä harjoituksessa väistöaskeleiden laajuus tai näyttävyys ei ole pääasia, vaan tärkeää on että hallitset ohjilla hevosen etuosan pysymään uralla ja väistävällä pohkeella saat aikaiseksi väistöaskeleet, pienet mutta rytmikkäät! Lopeta väistö ennen kulmaa, siirrä väistävä pohje omalle paikalleen ja kevennä ohjasotteet ja aktivoi käyntiä vaikka pienellä ääniavuilla, hevosen pitäisi suoristua "itsestään" kun väistävät avut lakkaavat vaikuttamasta. Ratsasta kulmaan kulmankatkaisu, ja kun palaat kulmankatkaisusta takaisin samalle pitkälle sivulle, toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Väistöaskelia ei siis tule yhtäjaksoisesti kovinkaan montaa, mutta näin ratsastaen saat lyhyessä ajassa ratsastettua hyviä, lyhyitä väistöpätkiä kumpaankin suuntaan! Toista tämä harjoitus maksimissaan kolme kertaa, sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ja voit ratsastaa saman harjoituksen ravissa. Pidä ravin tempo rauhallisena, askeleet lyhyinä jotta varmasti ehdit itse ratsastaa jokaisen askeleen, eikä hevonen lähde ennakoimaan tehtävää. Taas maksimitoisto kolme kertaa, ja hevoselle hetken lepoa.

Tämän jälkeen siirrytään käynnissä pituushalkaisijalle, käännöksen, suoristuksen ja käynnin aktivoimisen jälkeen lähde ratsastamaan pohkeenväistöä kohti uraa. Aloita vaikka taas vasemmassa kierroksessa, eli pituushalkaisijalta lähdet väistämään oikealle, vasen pohje väistää, oikea ohja ottaa askeleet vastaan ja pitää hevosen suorana. Jos hevonen kiihdyttää vauhtia, eikä näin ollen väistä pohjettasi kunnolla, pidätä vähän reilummin oikealla ohjalla, kunnes saat hevosen taas kuulolle. Tee ensimmäinen väistö loivana, siten että palaat väistöstä uralle juuri ennen kulmaa. Heti viimeisen väistöaskeleen jälkeen nosta harjoituslaukka ja jatka laukassa uraa pitkin. Tee seuraavan pitkän sivun keskelle iso voltti laukassa (muista lyhentää sisäohjaa käännöksessä ettei sisäohja vahingossa lukitse hevosen liikettä, ja pidä sisäpohkeella huolta että laukka säilyy aktiivisena koko ajan) ja voltin jälkeen siirrä hevonen ensin raviin ja sen jälkeen käyntiin. Käynnissä hevosen pitää olla ennen pitkän sivun loppua, sillä lyhyeltä sivulta käännytään taas pituushalkaisijalle ja toistetaan väistö uralle ja laukannosto heti väistön jälkeen. Toista sama harjoitus samassa kierroksessa maksimissaan kolme kertaa, sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet saman harjoituksen toiseen suuntaan. Pidemmälle ehtineet ratsukot voivat vaikeuttaa harjoitusta vaihtelemalla väistön jyrkkyyttä, eli tuo väistö lähemmäs pitkän sivun puoliväliä. Laukannosto on hyvä indikaattori väistön onnistumiselle, sillä jos laukannosto ei ole täsmällinen, ei hevonen ole herkistynyt sisäpohkeelle riittävästi.

Kun väistöharjoitus on tehty käynnissä hyvien laukkapätkien kera, on vielä aikaa tehdä se harjoitusravissa! Tehtävä on hevoselle vähän helpompi kuin käynnissä, mutta usein ratsastajalle vähän vaikeampi sillä apujen pitää seurata toinen toistaan nopeammin. Muuta muutosta harjoitukseen ei tule kuin se että laukkavoltin jälkeen siirryt raviin ja jatkat siitä suoraan uudelle pituushalkaisijalle. Toistoja pari-kolme molempiin suuntiin, ja sitten onkin jo aika verrytellä hevonen kevyessä ravissa ja antaa sen kävellä vapaalla ohjalla riittävän pitkän aikaa. 

Tällä tunnilla erityistä huomiota saivat ratsastajan kädet ja riittävän lyhyt ohja, sillä tässä oli todella tärkeää että ratsastaja hallitsee ohjillaan hevosen etuosaa! Ei pohkeetkaan jääneet huomiotta, sekä väistössä että laukan säilyttämisessa sisäpohje oli todella tärkeässä asemassa!

Voisin kuvitella että tämän jälkeen ainakin toisella teistä on jopa vähän hiki!

Kumpi teillä hikoili enemmän, ratsu vai ratsastaja?


torstai 15. tammikuuta 2015

Kiitos

Otetaanpa välillä kantaa aiheeseen hevosen kiittäminen.

Ymmärtääkö hevonen kiitoksen samalla tavalla kuin ratsastaja?

Tarvitseeko kiitosta enemmän hevonen vai ratsastaja?

Törmään todella usein tilanteisiin jossa ratsastaja kiittää hevostaan turhan railakkaasti, liian myöhään ja joskus jopa vähän turhaan.

Ei siinä kiittämisessä ole mitään väärää, mutta pitää olla tarkkana että kiitos tulee oikeaan aikaan, on tarkoituksenmukainen eikä ole liian "raju".

Hevoselle riittävä kiitos on ihan vaan että lopetetaan avuilla vaikuttaminen, joskus vaan ratsastajalle tämä ei tunnu riittävän, vaan hevosta pitää taputtaa (hevosen tuntoaistilla lyödä) todella reippaasti, jotta varmasti kaikki kanssaratsastajatkin huomaavat että täällä nyt kiitetään hevosta ja oikein urakalla! Kuulostaako tutulta? Sorrutko itsekin liialliseen kiittämiseen?

Entä mistä kaikista asioista hevosta pitää kiittää? Itse en käytä tuota "taputuskiitosta" juuri ollenkaan, lopetan vaan avuilla vaikuttamisen kun hevonen tekee asiat toivotulla tavalla. Todella paljon kuitenkin näkee että hevosta taputetaan jokaisesta siirtymästä, väistöstä, taivutuksesta, liikkeen aloituksesta ja lopetuksesta. Aivan turhaa hevosen kiusaamista! Ratsastajat voivat kyllä kiittää itseään hyvin tehdystä työstä niin usein kuin haluavat, oikeastaan se olisikin parempi, jotta hevosraukkoja ei niin paljon kiusattaisi turhilla taputuksilla!

Oletteko ajatelleet että taputtamisella voi olla jopa käänteinen vaikutus? Taputtaminen yleensä tarkoittaa sitä että taputtavan käden ohja löystyy, ja sehän tarkoittaa hevoselle sitä että se ikäänkuin menettää tuen siitä ohjasta ja on taas hetken aikaa ihan ihmeissään, kun aiemmin se tuki johon se sai luottaa, taas hetkeksi hävisi. Pysyttekö kärryillä?

Sama juttu pohkeella, käytä pohje, odota reaktiota ja kun se tulee, anna pohkeen olla rauhassa paikallaan (tämä on se kiitos) älä siis jää vaivaamaan hevosta pohkeella, jolloin se ei missään vaiheessa saa sitä kiitosta, eikä näin ollen tiedä mikä reaktio oli oikea.

Taputus kaikenkaikkiaan on hevoselle aina vähän ikävän tuntuinen, jos on ihan pakko aktiivisesti kiittää, rapsuta hevosta vaikka sään vierestä, sitä se ehkä osaa jopa vähän arvostaa!

Kuulostaako ikävältä, eikö hevoset eläkään kiitoksesta? Ei valitettavasti elä, hevonen on varsin tyytyväinen kun sitä ei ratsastuksen aikana kiusata epämääräisillä ja ristiriitaisilla avuilla, siltä ei vaadita liikoja sen kuntoon ja tasoon nähden, ja se pääsee ratsastuksen jälkeen laiduntamaan kavereiden kanssa ja syömään hyvää ja laadukasta heinää.

Miettikääpä seuraavan kerran ratsastaessanne näitä kiitos-asioita, voisitteko muuttaa omaa tapaanne hevosystävällisempään suuntaan? 

Kirvoittiko kirjoitus kommentteja?





keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Maastakäsittely

Hevosen maastakäsittely on aihe joka ei oikein tunnu mediaseksikkäältä, siis kyllähän siitä puhutaan aina silloin tällöin mutta kuinka moni meistä sitä oikeasti tekee? Tai miten me määritellään käsite maastakäsittely? Onko se sitä narunpyörittelyä ja hevoskuiskailua? Onko se sitä pyöröaitauksessa pyörimistä? Vai voisiko se olla sitä jokapäiväistä hevosen käsittelyä?

Itse ymmärrän maastakäsittelyn juuri tuona jokapäiväisenä hevosen käsittelynä. Siitä hetkestä lähtien kun otan hevosen kiinni, oli se sitten tarhasta tai karsinasta, on kyseessä maastakäsittely. Siitä samaisesta hetkestä lähtien alkaa myös se aika jolloin hevonen tekee asiat juuri niin kuin minä sille ilmoitan. Vapaana ollessaan se saa toteuttaa itseään kaikilla haluamillaan keinoilla, mutta kun ihminen on riimussa tai suitsissa kiinni, on askelmerkit ihmisen päätettävissä. Piste.

Myönnän jo tässä vaiheessa että ei se aina mene meilläkään ihan nappiin, mutta pääasia on että kärsivällisesti tekee asiat aina samalla tavalla, jotta hevonen ei missään vaiheessa saa ristiriitaisia viestejä. Se mikä oli kiellettyä eilen, on kiellettyä jatkossakin, ja se mikä on sallittua tänään, on sallittua jatkossakin, noin kärjistetysti ajateltuna.

Oma "tyylisuuntani" jos sitä nyt voi siksi sanoa, on Hans "Hasse" Sidbäckin opeista muodostunut tapa olla hevosen kanssa. Karkeasti sanottuna se perustuu siihen että hevosta kohdellaan niin reilusti ja oikeudenmukaisesti, että se haluaa viettää aikaansa ihmisen lähellä, tietäen että ihminen ei aseta sitä ikinä liian haastavan tehtävän eteen. Näin toimien hevoset viihtyvät kanssani hyvin ja tekevät kanssani mielellään töitä. Mitään muuta en niiden haluaisikaan tekevän!

Muutamia eroja näissä "tyylisuunnissa" toki on, fyysisesti pieniä mutta psyykkisesti aivan valtavia. On tapa jossa ihminen vaatii "oman tilansa" hevoselta, eli hevonen ei saa tulla ihmisen lähelle. Jos se erehtyy niin tekemään, ihminen pyörittää narua hevosen edessä jolloin hevonen perääntyy pois ihmisen läheltä. On tapa jossa hevosta juoksutetaan pyöröaitauksessa sen aikaa että se kyllästyy tai väsyy, ja tulee lähelle ihmistä jolloin ollaan ilmeisesti jossain join-up tilanteessa. Kaikki kunnia näille ihan kaikille tyyleille, ne ei vaan mahdu omaan ajatusmaailmaani.

Muutamia harjoituksia joita teen toistuvasti, jokaisen hevosen kanssa, joka kerta kun olen riimussa tai suitsissa kiinni;
- hevosen tulee edetä vierelläni juuri sitä vauhtia jota minäkin kävelen tai juoksen, jos minä hidastan vauhtiani, hidastaa myös hevonen vauhtiaan ja jos minä kiihdytän vauhtia, samoin tekee hevonen. Itse talutan hevosta joko riimusta (ei siis pitkällä narulla, vaan mahdollisimman läheltä suuta) tai kuolaimesta. Olen siis itse sijoittunut hevosen etujalkojen kohdalle, ehkä vähän jopa niiden eteen, hevosen suu on siis käteni kohdalla, kyynärpää lähellä omaa kylkeäni (ihan kuin ratsastuksessa, käsivarressa kulma jne.) Video tulossa tästä, oikeasta otteesta ja hevosen vauhdin säätelystä.
- kun pysäytän hevosen, sen tulee seistä paikallaan niin kauan kunnes minä pyydän sitä taas liikkumaan. Se voi olla 15 sekuntia, useita minuutteja tai vaikka tunnin, jos tilanne sitä vaatii. Okei, myönnetään että tuo tuntien seisoskelu paikallaan on semmosta hardcorea että en ole omia hevosiani siihen pisteeseen asti vielä kouluttanut, mutta käytännössä siihen pitäisi pyrkiä! Ja paikallaan seisomisella tarkoitan sitä että hevosen yksikään jalka ei saa liikkua yhtään, jos näin tapahtuu, siirrän sen takaisin samalle paikalleen, rauhallisesti ja määrätietoisesti. Teen tästä joskus pienen videopresentaation, jotta näette miten korjaaminen tapahtuu.
- hevosen päätä tietyllä tavalla kääntämällä saan siirrettyä joko sen etu- tai takapäätä haluamaani suuntaan. Teen tästäkin joskus ihan videopätkän, jotta ymmärrätte paremmin mitä tarkoitan!

Harjoituksia joita suosittelen tekemään ennen ratsastusta on muutamia.
Mielestäni yksi tärkeimpiä taitoja hevosella on paikallaan seisominen. Se kummasti helpottaa ratsaillenousua, satulavyön kiristämistä ja jalustimien säätöä kun voit luottaa että hevosesi seisoo paikallaan juuri niin kauan kunnes otat ohjat tuntumalle ja pyydät sitä liikkeelle. Ennen selkäännousua tarkistan siis paikallaan seisomisen, talutan hevosen paikkaan ja pysäytän sen. Jos se liikkuu, siis yhtä askeltakaan, siirrän sen rauhallisesti takaisin samaan paikkaan. Ohjat ovat kokoajan löysällä, myös selkäännousussa. Nyt joku voisi sanoa että eikö ohjat pidä ottaa tuntumalle kun nousee selkään, että saa sitten nopeasti pidätettyä kun se hevonen voi lähteä liikkeelle? No mutta kun eihän se lähde liikkeelle, kun sille on opetettu että paikallaan pitää seistä!!! 
Ennen ratsastusta tarkistan myös että hevonen on kuulolla, ja teen muutamia etu- ja takapään siirtoharjoituksia tämän varmistamiseksi.
Lisäksi teen myös muutamia myötäysharjoituksia molempiin suuntiin, haluan varmistaa että hevonen luottaa käteeni ja on suustaan rento ja myötää ohjan pienelle paineelle hyvin.

Oikeastaan näiden, onnistuneiden harjoitusten jälkeen, voin turvallisin mielin nousta selkään ja aloittaa ratsastuksen. Hevonen on todettu mieleltään tasapainoiseksi ja turvalliseksi työtoveriksi!

Jos jo maastakäsittelyjen aikana havaitset hevosessa tai itsessäsi (tai siis molemmissa) jännitystiloja, sinulla on muutama vaihtoehto; voit jatkaa maastakäsittelyharjoituksia niin pitkään että hevonen rentoutuu niissä, ja siirtyä sen jälkeen ratsaille, tai voit tehdä pelkkiä maastakäsittelyharjoituksia, jos itselläsi on yhtään epävarma olo nousta sinne selkään, tai voit viedä hevosen suoraan takaisin talliin. Joskus vaan käy niin että sinun ja hevosesi mielentila ei ole sopiva työskentelyyn, ja saat vähemmän tuhoa aikaiseksi viemällä hevosen talliin. Äläkä suotta murehdi, hevonen ei koe itseään voittajaksi jos ja kun viet sen takaisin talliin, se ei ole niin viisas eläin! Se on vaan tyytyväinen sillä se luultavasti pääsee takaisin tarhaan kavereiden kanssa ja syömään! Hevonen ei muuta tarvitse ollakseen onnellinen!

Kaiken kaikkiaan maastakäsittelyssä (eli kaikessa hevosen käsittelyssä) tärkeintä on olla rauhallinen, määrätietoinen, johdonmukainen ja todellakin viedä asiat aina loppuun asti. Muista, hevonen ei tee virheitä, se ei vaan aina tiedä mitä sinä siltä pyydät ja voi sen takia tehdä joskus vähän erikoisempiakin ratkaisuja! Mutta ainakin se yrittää!

Yritetään mekin tehdä tätä maasta(tai siis hevosen)käsittelyä joka päivä hevostemme kanssa, uskokaa tai älkää, hyvin pienillä teoilla saamme hevosemme toimimaan kuin ihmisen mieli!




Tuntisuunnitelma; askellajien laatu ja reaktiot pohkeelle

Tässä tuntisuunnitelmassa treenataan askellajien laatua ja rentoutta sekä pidetään hevonen pohkeen edessä! Tällä tunnilla tarvitset kaksi maapuomia.

Alkuverryttelyssä (alkukäyntien jälkeen) ota ohjat tuntumalle, mutta vähän normaalia pidemmälle ohjalle ja myös vähän kevyemmälle tuntumalle.

Aloita käynnissä pysyen poissa uralta, jotta joudut todellakin ratsastamaan hevosen molemman ohjan ja pohkeen väliin, hevonen ei saa valua takaisin uralle, mutta ei saa myöskään tulla liikaa uran sisäpuolelle! Pidä siis koko ajan huolta että hevosen etuosa etenee juuri sillä linjalla jossa sinä haluat, ja kun pohkeella pidät huolta käynnin etenemisestä, pysyy hevosen takaosakin etuosan kanssa samalla uralla! Muista suoristamisen kultainen sääntö, ohjaa ohjilla etuosa haluamallesi uralle, takaosa kyllä seuraa perässä kun liike on aktiivista.

Ratsasta ensin käynnissä kokorataleikkaa jokaisella kierroksella, siten että kun pysyt poissa uralta, ratsastat oikeastaan kahdeksikkoa kentällä! Ratsasta lävistäjät aina lisäten käynnin tempoa, ja oli erityisen tarkka siitä että hevonen lähtee pohkeesta heti liikkeelle! Kiinnitä huomiota siihen että käytät pohkeen kerran, vaativan tasaisesti ja odotat että hevonen reagoi siihen, edes pienellä liikkeen aktiivisuudella. Muutaman kerran jälkeen saat hevosen reagoimaan tasaiseen pohkeeseen entistä nopeammin ja herkemmin, jolloin voit myös keventää vähän pohjetta. On tärkeää että ratsastaja huomaa herkästi milloin apua voi vähän "pienentää" ja milloin taas avun vaativuutta, tai voimaa, pitää lisätä. Käytä aina pienintä mahdollista apua!

Kun saat tämän sujumaan käynnissä, eli tempo lisääntyy aina lävistäjällä, toista sama harjoitus kevyessä ravissa. Ota kuitenkin tähän väliin pieni lepotauko hevoselle, vaikka kierros kentällä vapain ohjin. Edelleen pysy poissa uralta, jotta hevonen pysyy koko ajan kuulolla myös sinun ulkopuolen apuihin. Ravissa ole varovainen ettet "liioittele" temponlisäyksen kanssa, ei ole tarkoitus kaahottaa lävistäjän läpi hallitsemattomalla hevosella, vaan pitää huolta että hevonen vastaa pohkeeseen nopeasti ja herkästi. Muista myös ravissa pitää tuntuma vähän kevyempänä ja ohja pidempänä kuin normaalisti, sillä nyt haluamme "häiritä" hevosta ohjalla mahdollisimman vähän, haluammehan vain reaktioita pohkeelle!

Sekä käynnissä että ravissa tehtävä kokorataleikkaa-temponlisäys tulee onnistumaan parhaiten, kun muistat ratsastaa käännöksen lävistäjälle huolella loppuun, eli hevosen pitää olla suoristunut käännöksen jälkeen ennen kuin se voi rehellisesti vastata pohkeesi vaatimaan lisäykseen. Jos siis ensimmäisillä kerroilla tuntuu siltä että hevonen ei vastaa pohkeeseen toivotulla tavalla, tarkista ensin hevosen suoruus.

Näiden alkuverryttelyjen jälkeen anna hevosen levätä hetki. Tässä vaiheessa sijoita maapuomit kummankin pitkän sivun keskelle.

Nyt voit jo siirtyä uralle, ja ottaa ohjat tuntumalle. Ohjan pituus saa olla jo ihan normaali, joten hevonen on aavistuksen lyhyemmässä muodossa kuin alkuverryttelyssä. Ensimmäinen lyhyt sivu ratsastetaan käynnissä, käännä hevonen kulmassa pehmeästi, lyhentämällä sisäohjaa aavistuksen ja taas suoristuksessa sisäohja pitenee samanpituiseksi ulko-ohjan kanssa. Aktivoi käynti kulman jälkeen siten että maapuomille saat hevosen liikkumaan mahdollisimman matkaavoittavaa käyntiä. Heti, maapuomin jälkeen käännä hevonen voltille käyttämällä taas vähän lyhyempää sisäohjaa. Näin kääntämällä kätesi pysyy kokoajan joustavana, etkä siis vahingossakaan jarruta hevosta kädelläsi. Käyntivoltin jälkeen jatka vielä seuraava kulma käynnissä, ja seuraavan lyhyen sivun keskellä siirrä hevonen raviin. Ei ole väliä ratsastatko ravia keventäen vai perusistunnassa, pääasia että istuntasi pysyy rentona etkä siis estä hevosen liikettä sillä! Ravissa toimi ihan samalla tavalla, käännä kulmassa lyhyemmällä sisäohjalla, suoristuksessa päästä sisäohja taas samanpituiseksi ulko-ohjan kanssa. Ole tarkka että hevonen etenee aktiivisessa ravissa keskelle maapuomia ja taas puomin jälkeen käännä hevonen voltille. Vielä pitkän sivun jälkeinen kulma ravissa, jonka jälkeen siirry käyntiin. Eli, puolet kentästä käynnissä ja puolet ravissa, aina pitkän sivun keskellä maapuomi ja heti sen jälkeen voltille.

Jos hevonen kompuroi puomilla tai ryntää ennen puomia tai jopa hyppää sen yli, keskity ratsastamaan hevonen taas paremmin pohkeen eteen, sillä nämä ovat aina merkkejä siitä että hevonen ei liiku rehellisesti pohkeen edessä.  Maapuomi on hyvä mittari hevosen rehelliselle eteenpäinpyrkimykselle, sillä silloin kun draivi on hyvä, et edes huomaa maapuomia! Jos sekä käynnissä että ravissa saman kierroksen aikana hevonen ei suorita puomia kunnolla, pitää kiinnittää huomiota pohkeen reaktioon. Siirry siis muutaman kierroksen ajaksi uran sisäpuolelle ja ratsasta pohkeet taas läpi, jonka jälkeen voit jatkaa harjoitusta. Kun olet työstänyt ensin toisen kierroksen, anna hevosen levätä hetki, sen jälkeen toista harjoitus toisessa suunnassa ja taas hetki lepoa.

Lopuksi tehdään harjoitus vielä ravi-laukka-pätkillä. Käytännössä se osuus jonka aiemmin kävelit, tehdään nyt ravissa (perusistunnassa) ja se pätkä joka ravattiin, työstetään laukassa. Tässä alkaa jo tulla ratsastajallekin kiire sillä ravissa ja laukassa tehtävät seuraavat toisiaan nopeasti! Ole myös tarkkana että ohjasi pysyy oikean pituisena (nyt sen pitää siis jo olla lyhyt) jotta tarvittaessa pidätteesi menee läpi nopeasti. Edelleen keskitytään samoihin asioihin eli laadukkaisiin askeleisiin, pohkeen edessä pysymiseen ja pehmeällä kädellä ratsastettuihin voltteihin. Ennen maapuomia ratsastettu aktiivinen ja rento askel pitäisi siis saada säilymään yhtä rentona myös puomin ja voltin jälkeen.

Kun nämä tehtävät on saatu suoritettua myös ravissa ja laukassa molempiin suuntiin, on pienen lepohetken jälkeen loppuverryttelyn vuoro. Loppuverryttelyssä taas pidä ohja pidempänä ja anna hevoselle vähän enemmän vapautta edestä. Sitten vaan nautit hevosellesi rakentamasta upeasta ja isosta ravista ja työskentelet laajoilla ympyröillä kumpaankin suuntaan!

Tämän jälkeen menkää ihmeessä maastoon nauttimaan loppukäynneistä, olette sen ansainneet!

Ei muuta kuin treenaamaan!


perjantai 9. tammikuuta 2015

Harjoituksia ennen esteiden ylitystä!

Jaahas,se olis sitten estetunnin aika! Tässä postauksessa käyn läpi hyvin yksityiskohtaisesti valmistautumista estetunnille, erilaisilla harjoituksilla.

Esteitä hypättäessä tulisi aina muistaa että jokainen hyppy lyhentää hevosen aktiivisia käyttövuosia, esteiden hyppääminen on hevosen kropalle, erityisesti jaloille aika raskasta, ja on syytä välttää "turhan" monia hyppyjä. Jos ratsastaja vaatii enemmän toistoja oppiakseen, käyttäkää maapuomeja, näillä ette saa niin paljon tuhoa aikaiseksi kuin korkeammilla esteillä.

En ikinä suosittele esteiden hyppäämistä yksinään, mutta näitä harjoituksia voit tehdä ihan yksinäänkin, näissä ei vielä varsinaisia esteitä hypätä!

1. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle (melko pitkälle ohjalle) ja tarkista että saat hevosen kävelemään aktiivista käyntiä, kätesi ollessa joustava jotta hevonen kulkee pitkässä muodossa, turpa luotiviivan edessä. Tärkeintä on askeleen laatu, pitkä ja matkaavoittava askel. Tämän onnistuessa käynnissä, toista sama kevyessä ravissa. Ohja voi edelleen olla vähän normaalia pidempi, keskity hallitsemaan hevosen askeleita omalla istunnallasi. Tässä halutaan siis saada hevonen pohkeen eteen, älä nypi kädellä hevosta suusta, missään vaiheessa!!!

2. Pysy poissa uralta, siirry siis metri tai kaksi uran sisäpuolelle. Näin tulet ihan huomaamatta ratsastaneeksi hevosta tarkemmin myös ulkoavuilla sillä hevosesi ei voi ikäänkuin nojata kentän aitaan, vaan sen pitää reagoida juuri sinun apuihisi. Ja tietysti, sinun pitää niitä myös käyttää!

3. Siirtymiä, tee niitä paljon! Siirrä hevosta eri askellajeihin ja askellajien sisällä, ja muista siirtymien kultainen sääntö; siirry uuteen askellajiin vasta kun "vanha" askellaji on rento ja laadukas. Siirtymien lisäksi käytä ympyröitä, kiemurauraa ja suunnanvaihtoja. Monipuolisuus on avainsana!

4. Kevyt istunta ja perus istunta. Aloita verryttely laukassa kevyessä istunnassa, niin että annat hevosen laukata reippaasti eteen ja välillä istu alas satulaan ja ota hevonen vähän paremmin hallintaan. Kun hallinta on saavutettu, nouse taas kevyeen istuntaan ja anna hevosen edetä vapaammin! Muista, hevosen pitää reagoida sinun apuihisi, se ei siis saa karata isoon laukkaan heti kun nouset kevyeen istuntaan. Istuessasi kevyestä istunnasta alas perusistuntaan, laske ensin peppu satulaan ja suorista selkäsi vasta sen jälkeen, näin laskeudut kaikista pehmeiten satulaan. Laukkaverryttelyssäkin ota mukaan käännöksiä, käytä johtavaa ohjaa ja istuntaa apunasi käännöksissä, jotta saat pidettyä hevosen suun pehmeänä!

5. Laukka kuntoon! Jo alkuverryttelyssä tulee laukka saada siihen kuntoon jossa on turvallista hypätä esteitä. Ja sehän tarkoittaa ennenkaikkea aktiivista laukkaa, hevonen etenee juuri sinun haluamassasi tempossa, lyhentäen ja pidentäen askelta sinun avuistasi. Ota tämän harjoitteluun avuksi askeleen pidentäminen pitkällä sivulla kevyessä istunnassa, ja lyhyellä sivulla perusistunnassa askelta lyhentäen. Jos et saa lyhyen sivun aikana askelta lyhennettyä, käännä hevonen isolle voltille, saat vähän enemmän aikaa hevosen kokoamiseen. Ja siitä taas pitkälle sivulle, peppu ylös satulasta ja askelta pidemmäksi!

6. Pohjeavun oikea käyttö. Tarkkaile ettet naputa hevosta pohkeilla (tai kantapäillä) kylkiin jatkuvasti saamatta hevoselta kuitenkaan mitään reaktiota. Jos tämä on perisyntisi, voit päästä siitä eroon ratsastamalla paljon kevyessä istunnassa. Kevyt istunta "pakottaa" kantapäätäsi alemmas, nilkan joustaessa, ja kun olet kevyessä istunnassa, käytä pohjetta siinä, ja huomaat että et pysty nostamaan kantapäätäsi ylös pohjetta käyttäessäsi! Mutta muista, sinun pitää koko ajan pysyä kevyessä istunnassa! Ja se vaatii omalta kropaltasi aika paljon, keskivartalon lihakset ovat tässä kultaakin tärkeämmät! Tätä kevyt istunta->pohkeiden käyttö harjoitusta kannattaa käyttää ihan arkiratsastuksessakin, jos siis sinulla on paha tapa käyttää ylös nostettua kantapäätä pohkeen sijaan.

7. Maapuomeilla tarkistetaan laukan laatu ja puomin keskelle osuminen. Laita kaksi maapuomia suoralle linjalle, 4 askeleen välillä, joka on noin 17,5 metriä. Rakenna hevoselle sopiva laukka reilusti ennen kaarrosta ensimmäiselle puomille ja ratsasta samassa rytmissä koko suoran läpi, aina keskelle puomia. Muista jatkaa myös puomien jälkeen aktiivista laukkaa. Tässä on tärkeintä saada hevosen laukka rennoksi, jotta se pystyy ylläpitämään rytmin läpi koko tehtävän, ja siksi onkin erityisen tärkeää saada laukka pyörimään kunnolla heti alusta alkaen. Jos hevonen jää liian kauas toisesta puomista, lyhennä väliä hieman ja jos se taas tulee ihan juureen, pidennä väliä hieman. Välit ovat aina hevoskohtaisia, 17,5 metriä ei vaan aina sovi kaikille hevosille!

8. Laukan vaihto tarpeettomasti? Kävikö sinulle niin että kohdan 7 maapuomiharjoituksessa hevosesi vaihtoi laukan laskeutuessaan ensimmäiseltä puomilta? Näin se on helppo korjata: Oletetaan että ratsastat vasemmassa kierroksessa, lähestyessäsi ensimmäistä puomia, kaarteessa,  tue hevosta oikealla pohkeella, pidä oma katseesi vähän vasemmalle ja tuo vasenta kättäsi aivan aavistuksen oikealle, siis vähän harjan yli oikealle puolelle. Tämä auttaa hevostasi pysymään tasapainossa ja säilyttämään myötälaukan. Eli lyhyesti, ulkopohje kiinni, katse sisäkaarteeseen ja sisäkäsi lähemmäs ulkokättä.

9. Muuta laukka-askeleen pituutta. Muuta maapuomien väliksi 21 metriä, ja ratsasta väliä ensin viidellä askeleella, sen jälkeen neljälla ja kuudella. Muista pitää rytmi tasaisena koko ajan, vain askelpituus muuttuu!

10. Puomit ympyrällä, hyvää harjoitusta ratsastajan katseelle! Laita isolle ympyrälle neljä maapuomia joko innariväleillä (3,5 m) tai yhden askeleen väleillä (7 m). Sinun tehtäväsi on ohjata hevonen tasaisesti läpi ympyrän, aina ylittäen puomit ihan niiden keskeltä, kadottamatta laukan rytmiä. Muista että ympyrällä ratsastajan katse on aina puolisen kierrosta "edellä", näin saat ympyrän pysymään pyöreänä ihan itsestään!

11. Mikäli hevonen lähtee missään näistä harjoituksista ryntäämään puomeille, ole tarkkana ettet keikahda kaulalle ja vedä ohjista taaksepäin. Istu vahvasti pystyyn, ja pidä kädellä vakaasti vastaan hevosen liikettä. Toista tämä aina kulmissa, hengitä syvään, istu pystyyn ja pidätä käsillä hevosen liikettä vastaan. Kun tunnet että hevonen reagoi pidätteeseen hidastamalla, rentouta käsi, kevennä istuntaa vähän ja pyydä se taas pohkeestä vähän eteen! Eli jos hevonen lähtee ryntäämään puomille, jätä puomit välistä ja toista ainakin kierroksen ajan joka kulmassa tämä pidäteharjoitus. Vasta kun hevonen vastaa sinun apuihisi täsmällisesti, voit jatkaa puomeille!

Tässä on nyt muutamia hyviä harjoituksia joista voit vaikka koota estetunnin alkuverryttelyn, ja nämä ovat erityisen hyviä harjoituksia ihan kotona tehtäväksi, parantavat huimasti seuraavan estetunnin tuloksia!


Pituudella on väliä, nimittäin jalustinhihnan!

Olipa nokkela otsikko, pahoittelut siitä! Läppä pitää hyödyntää silloin kun se on tulossa, ei mahda mitään!

No niin, asiaan, ja vieläpä tärkeään sellaiseen. Jalustinhihnan oikea pituus, ratsastajalle lähestulkoon yhtä tärkeä asia kuin ohjan oikea pituus.  Ja kuten ohjan pituudenkin, jalustinhihnan pituuden vaikutuksia tulee harvemmin mietittyä, mahdollisia ongelmia korjataan kaikenlaisilla muilla keinoilla, vaikka melko usein pieni säätö jalustinhihnassa saa palikat taas paikoilleen ja hevosen ja ratsastajan tyytyväiseksi!

Mietitäänpä ensin miksi jalustinhihnan pituus on niin tärkeä säätää juuri oikeanlaiseksi. Sopivan pituinen jalustinhihna pitää ratsastajan pohkeen vakaana, oikealla paikallaan ja näin ollen pohje on helppo käyttää sitä siirtämättä juuri silloin kun sitä tarvitset, ja kun et sitä tarvitse, pohje ei häiritse hevosta.

Mikä on jalustinhihnan oikea pituus? Noin karkeasti sanottuna pituus on helppo tarkistaa ennen kuin nouset selkään, muistattehan ratsastuskoulussa opetetun kikan; laita sormet jalustinhihnan koukulle, ja vedä siitä jalustin kohti omaa kainaloasi. Jos jalustin osuu suoraan sinne kainalokuoppaasi, jalustinhihnan ollessa täysin suora, jalustin on sinulle oikean pituinen. Jos jalustin ei yletä kainaloon asti, se on liian lyhyt ja jos taas hihna jää "löysälle" on se liian pitkä. Tässä voit tehdä siis säädöt jo ennen kuin nouset selkään.

Toinen keino tarkistaa sopiva pituus on ratsailla istuessasi päästää jalustimet irti jaloista, ja testata saatko poimittua jalustimet takaisin jalkoihisi "helposti" ilman että sinun tarvitsee nostaa jalkaa juurikaan.

Ja kolmas keino on tarkistaa että jalustimen alaosa, siis se osa jossa jalka lepää, osuu nilkassa olevan pyöreän luun kohdalle. En nyt tietenkään löytänyt havainnollistavaa kuvaa siitä nilkan pyöreästä luusta, mutta uskon että tiedätte mistä puhun!

Kun jalustinhihna on oikean pituinen, et joudu ponnistelemaan pitääksesi jalustimet jalassa, jalka saa oikeastaan levätä jalustimella. Eikä sen kantapään tarvitse olla kovinkaan alhaalla, vaan vain aavistuksen ajattelet nostavasi varpaita ylöspäin, niin se jalka on sitten siinä!

Liian pitkä jalustinhihna yleensä aiheuttaa sen että ratsastaja joutuu ikäänkuin kipristelemään varpaitaan ja jalkapohjiaan, jotta saa pidettyä jalkansa jalustimella ja sehän aiheuttaa jalkaan ihan turhaa jännitystä. Liian pitkä hihna aiheuttaa myös valtavaa pohkeen levottomuutta. Todella moni "kuuma ja herkkä" hevonen on rauhoittunut kun ratsastaja on malttanut lyhentää vähän jalustinhihnoja, jolloin jalka muuttuu vakaammaksi ja hevoselle turvallisemman tuntuiseksi. Se liian pitkä jalustin kun aiheutti sen että pohje heilui vähän siellä sun täällä, ja osui aina silloin tällöin hevosta kylkeen täysin varoittamatta, jonka johdosta hevonen alkaa jännittyä kyljistään, ja joko hyppii säpsähdellen pohkeesta aina eteenpäin, tai vastavuoroisesti jännittyy kyljistään "kovaksi" jolloin ei reagoi pohkeeseen enää millään tavalla.

Entäs sitten liian lyhyt jalustinhihna? Ihan ensimmäiseksi tulee itsellä mieleen että sehän kipeyttää ratsastajan jalat! Liian lyhyellä jalustimella pohje on kyllä vakaa, mutta kovin jännittynyt. Jännittyneessä tilassa olevaa jalkaa on kovin vaikea käyttää, ainakaan sillä tavalla pehmeästi että hevosen on helppo siihen reagoida. Jännittynyt jalka = kova pohje, vaikka et sitä käytäkään. Joissain tilanteissa lyhyt jalustin voi myös vaikuttaa ratsastajan tasapainoon negatiivisesti, ja ainakin ratsastajan on kovin vaikeaa hallita painopistettään liian lyhyellä jalustimella.

Entäs sitten eripituiset jalustimet? Believe me when I say, aika moni meistä ratsastaa eripituisilla jalustimilla, osa tietämättään, ja osa asian tiedostaen, mutta haluamatta siihen puuttua. Kuinka moni muistaa vielä sen heppakerhossa opitun asian että jalustinhihnojen puolia tulee vaihtaa joka kerta kun huoltaa varusteet? Tehkää se edes kerran kuukaudessa, pliis! Ja rohkaisen teitä myös tarkistamaan jalustinhihnojen pituuden ihan mittanauhalla, siitä näet varsin yksiselitteisesti ratsastatko eripituisilla jalustimilla, vaikka ne olisivatkin samoissa rei'issä. Itsekin keventelin menemään eri pituisilla jalustimilla aikanaan hyvinkin pitkän ajan, jopa maneesitallilla jossa oli peilit, josta siis ihan näin että jalustimien pituudessa on eroja. Jotenkin sitä kroppa vaan tottuu siihen, ja vasta kun mittasin hihnat, sain totaalivarmuuden siitä eripituudesta, ja tein "radikaalin" päätöksen ja säädin hihnat samanpituisiksi. Kesti todella kauan ennen kuin ne tuntuivat selässäkin saman pituisilta, mutta onneksi huomasin eron hevoseni liikkeessä melko nopeasti tämän muutoksen jälkeen, se rohkaisi sitkeästi vaan jatkamaan ja kroppakin tottui näihin samanpituisiin jalustimiin pikkuhiljaa! Nykyään havaitsen varsin nopeasti jos hihnat ovat eri pituiset, onneksi!

Nykyään tuntuu olevan vallalla ratsastaa kaiken kaikkiaan kovin pitkillä jalustimilla, lähes lajista riippumatta. Kouluratsastajilla se on ihan arkipäivää, jalustin on lähes aina vähän liian pitkä, ja selityksiä siihen on lukuisia; - koulusatulassa kuuluu olla pidemmät jalustimet. Totta, hihnan pitää olla pidempi kuin este- tai yleissatulassa, mutta sen pitää silti olla sen pituinen että ratsastaja saa siitä riittävästi tukea eikä jalka heilu hallitsemattomasti edestakaisin. Harvoin kouluratsastajille viitsin tästä asiasta mainita, se on aina vähän ampiaispesään sohaisemista!
- jos jalustin on yhtään lyhyempi, ei tässä hevosen valtavassa ravissa pysty istumaan. Hmm, en kyllä pysty mitenkään vakuuttumaan tästä, sillä kyllä se ratsastajan istunnan epävakaus nyt vaan johtuu ainakin siitä pitkästä jalustinhihnasta, ja luultavasti osittain myös hevosen ja ratsastajan jännittyneisyydestä, joka taas johtuu ainakin osittain siitä liian pitkästä jalustinhihnasta. Hmm, noidankehä on valmis!
-kaikilla muillakin protuuppareilla on pitkät jalustimat. Niin, miksipä et keskittyisi kerrankin siihen omaan hevoseen ja ratsastukseen, ja rohkeasti tekisi päätöksiä sen mukaan mikä parantaa juuri teidän yhteistyötänne.

Esteratsastajillakin jostain syystä jalustimien lyhentäminen on unohtunut, ennen vanhaan vielä alkuverryteltiin normaalipituisilla jalustimilla, ja ennen hyppyjen aloittamista jalustimet lyhennettiin estepituuteen, joka oli ainakin kaksi reikää lyhyemmät kuin verryttelyssä. Tarkistakaapa huviksenne, onko teillä perustyöskentelyn ja estehyppelön välillä jalustimissa eroja. Jos ei ole, kehotan lyhentämään jalustimia ainakin sen kaksi reikää. Ennenkaikkea se säästää hevosen selkää. Tarvitseeko sitä enempää perustella?
On niitä selityksiä esteratsastajillakin;
- jalat tulee kipeiksi jos hyppää lyhyemmillä jalustimilla. Totta, ne varmasti kipeytyvät, mutta kuten edellä kerroin, kropalle pitää antaa aikaa tottua uusiin "asetuksiin".
- pohkeet huutaa hoosiannaa lyhyemmillä jalustimilla. Kyllä, niin pitääkin, mutta tottuu ne pohkeetkin siihen!
- sittenhän mun pitää lähes koko ajan olla kevyessä istunnassa. Niin, sitä kutsutaan esteratsastukseksi. Kevyt istunta, tuo unohdettu istunnan muoto.
- mun polvet tulee satulan siiven yli jos lyhennän jalustimia. No, sitten sulla on liian pieni satula. Siis ratsastajalle liian pieni. Satulan penkin koon pitää sopia hevoselle, ratsastajan takamukselle ja myös ratsastajan jalan pituudelle. Myös satulan siiven muodolla on merkitystä, tarkkailkaapa omia satuloitanne, mahdutteko hyvin niissä istumaan?

Tuntuiko että tehtiin kärpäsestä härkänen? Voiko se jalustinhihnan pituus vaikuttaa nyt noin moneen asiaan?
Kyllä se vaan voi, kehotankin teitä nyt tarkistamaan omat jalustimenne ja hetken kuluttua kyllä huomaatte muutoksia tapahtuvan, sekä hevosessa että itsessänne!

Mittanauha mukaan ja tallille!