sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Harjoituksia hevosen takajalkojen aktivoimiseksi, osa 2

Tässä osassa keskitytään takajalkojen aktivointiin käyttäen apuna siirtymiä.

Siirtymäthän kaiken kaikkiaan ovat vastaus lähes kaikkiin ratsastuksessa ilmeneviin haasteisiin, kuten varmasti olette jo täältä lukeneet. Ellet ole vielä kyseistä postausta lukenut ja käytännössä harjoitellut, kehotan tekemään sen ihan ensitöiksesi, niin tulet onnistumaan seuraavissakin harjoituksissa täydellisesti!

Kun haluamme aktivoida hevosen takajalkoja siirtymien avulla, olen itse kokenut tehokkaimmaksi tavaksi tehdä niinsanottuja lyhyitä siirtymiä, toisinsanoen siirtymiä joissa ikään kuin vaan käydään toisessa askellajissa. Näin ollen hevonen joutuu hetkellisesti ottamaan enemmän painoa takajaloilleen, ja pysyy nopeana takajaloistaan kun uusi siirtymä tehdään mahdollisimman nopeasti sen perään.

Erityisen hyvä harjoitus tunnin alkuun (toki riittävän pitkien alkukäyntien jälkeen) on seuraavanlainen: Kävele hevosella ohjat tuntumalla uraa pitkin, ja pidä huolta että ratsastat hevosen huolellisesti kulmiin. Vähän ennen kulmaa jarruta hevosta hieman ulko-ohjalla ja kun hevonen reagoi ulko-ohjan pidätteeseen, suorita käännös kulmassa käyttäen ensisijaisesti sisäohjaa, vähän jopa johtavana ohjana. Eli siirrät hevosen etuosan uudelle uralle sisäohjalla. Pidä sisäpohje omalla paikallaan satulavyön kohdalla, ja heti kun hevonen on kääntynyt kulmassa, rentouta kädet ja pyydä hevonen raviin pelkällä sisäpohkeella. Käytä siis vain yhtä pohjetta siirtymään! Hevosen pitää siis reagoida nopeasti sisäpohkeen eteenpäinvievään merkkiin, mutta heti parin-kolmen raviaskeleen jälkeen siirrä hevonen taas käyntiin. Pyri käyttämään käyntisiirtymässä ensisijaisesti istuntaa ja ääniapua pidätteenä, jos tarvitset ohjan pidätettä, käytä taas sitä ulko-ohjaa.
Miksi ihmeessä käytetään pelkkää sisäpohjetta eteenpäinvievänä ja ulko-ohjaa pidättävänä apuna? Pelkkää sisäpohjetta käyttäessä saat avun huomattavasti nopeammaksi, joten hevonenkin tulee hieman nopeammaksi pohkeelle ja lisäksi tällä vältetään se tilanne että ikäänkuin "puristut" hevosen ympärille molemmilla pohkeilla. Tämä yhden pohkeen tapa on erityisen hyvä hevosilla jotka ovat hieman hitaita pohkeelle, ja usein käytän itse tätä tekniikka tunnin alussa kun haluan saada hevosen nopeammaksi pohkeelle, ja kun tämä on tapahtunut, käytän taas normaalisti molempia pohkeita eteenpäinvievinä apuina.
Pelkällä ulko-ohjalla jarruttaminen taas on hyvä keino sillä näin ollen sisäohja pysyy kokoajan rentona, joten siirtymän jälkeen hevonen pääsee heti jatkamaan rentoa liikettä. Toki sisäohjalla tulee säilyttää tasainen tuntuma, ja pitää huolta hevosen suoruudesta, mutta aktiivista pidätettä sillä ei tehdä.
Jatka tällä tavalla tehden ravisiirtymät heti jokaisen kulman jälkeen, ja ravaten ainoastaan muutama askel. Toista sama harjoitus myös toiseen suuntaan, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki.

Harjoitusta voit muuttaa myös siten että ratsastat uraa pitkin harjoitusravissa, ja sekä pitkän että lyhyen sivun keskellä siirrät hevosen käyntiin mutta anna sen kävellä ihan pari askelta, ja siirrät sen taas uudestaan raviin. Tässä tulee erityisen hyvin huomioitua ratsastajan apujen nopeus, sillä pari käyntiaskelta on ohi ennen kuin huomaatkaan. Ajattele siis siten että oikeastaan annat hevosen vaan "keinahtaa" välillä käyntiin, ja heti kun tunnet että hevonen ottaa ensimmäisen käyntiaskeleen, siirrät sen jo takaisin raviin. Muista että hevonen voi reagoida nopeasti ainoastaan jos ratsastajan avut ovat nopeat! K.N. Special-ohjelmassahan on vastaavanlainen nopea siirtymä, keskihalkaisijalla 3 askelta käyntiä. En kovinkaan montaa kertaa ole nähnyt suoritusta jossa käyntiä olisi tullut ainoastaan tuo 3 askelta, olkaa siis itse nopeita apujenne kanssa!

Näiden lisäksi siirtymät askellajien sisällä ovat hyviä takajalkojen aktivoimiseksi. Voit ratsastaa esimerkiksi kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki, aloittaen käynnissä. Ratsasta ensimmäinen kaari hidastaen käynnin tempoa, siten että hevonen lähes kävelee paikallaan (tässä kohtaa täytyy jo vähän ajatella käynnin kokoamista, ei siis pelkkää ohjalla pidättämistä vaan istunnalla kokoamista, käydään tätä tarkemmin läpi myöhemmin), keskimmäinen kaari ratsastaen käynti jo normaalitempossa ja viimeinen kaari tempoa lisäten. Toista sama kaariharjoitus myös ravissa ja laukassa, ja kun siirtymät askellajien sisällä onnistuvat näin pitkillä teillä, voit siirtyä tekemään niitä myös pienemmillä reiteillä.

Käytä tähän harjoitukseen pääty-ympyrää, ja suorita siirtymä askellajin sisällä aina ympyrän avoimella sivulla. Vaihtele siirtymää seuraavanlaisesti; ratsasta ympyrää käynnissä/ravissa/laukassa ja ensimmäisellä kierroksella hidasta tempoa muutaman askeleen ajan avoimella sivulla. Jatka loppu ympyrä normaalitempossa, ja seuraavalla kierroksella lisää tempoa muutaman askeleen ajan, ja palaa taas normaalitempoon. Vaihtele tempoja askellajien sisällä vähintään kerran ympyrän aikana, mutta heti kun hevonen on nopea reaktioissaan, voit ottaa saman ympyrän sisälle myös toisen siirtymän.
Muista vaihtaa ympyrää ja suuntaa riittävän usein, ja erityistä huomiota pyydän kiinnittämään riittäviin lepotaukoihin. Nämä harjoitukset ovat hevoselle raskaita, ja heti jos tunnet reaktioiden huononevan, on se merkki hevosen väsymisestä, ja on korkea aika antaa hevosen vähän hengähtää.

Moni tuntuu käyttävän peruutusta ja siitä tehtävää siirtymää aktivoimaan takajalkoja. Itse en käytä tätä juurikaan siinä tarkoituksessa, sillä todella harvoin hevonen peruuttaa niin rennosti, että sen jälkeen tehtävä siirtymäkään onnistuisi kovinkaan rennosti. Toki, jos peruutus ei ole teille haaste, voit hyvin käyttää peruutus-käynti ja joskus jopa peruutus-ravi siirtymiä. Muista aina pitää huolta hevosen rentoudesta peruutuksessa.
Täällä lisätietoa ja harjoituksia peruutukseen liittyen.

Viimeiseksi vielä harjoitus jossa yhdistyy mukavasti siirtymä ja pohkeenväistö. Ratsasta ympyrällä harjoitusravissa, ja tee siirtymä käyntiin ympyrän avoimella sivulla. Välittömästi siirtymästä väistätä hevosen takaosaa muutama askel ympyräuran ulkopuolelle. Väistön jälkeen suoristus, ja välittömästi siirtymä uudestaan raviin. Muista pitää väistö lyhyenä, siirtymät ovat tässä se tärkein juttu! Saman harjoituksen voit tehdä myös laukassa, eli laukkaa ympyrällä, siirry joko raviin tai käyntiin ja tee väistö, ja välittömästi väistön jälkeen jatka taas laukassa. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, ja vältä taivuttamasta hevosta liikaa. Hevonen saa kulkea lähestulkoon suorana, ympyrän ollessa riittävän iso. Riittää että hevonen myötää sisäohjalle, jotta saat asetettua sitä kevyesti.

Seuraavassa osassa otetaan haltuun taivutukset ja niiden vaikutus takajalkoihin!


2 kommenttia:

  1. Moi!

    Kyllä nyt tulee takajalkoja aktivoitua! Ekan osion pohkeenväistö ympyrän avoimella sivulla testattu ja vuokraheppani meni tosi mukavasti sen pienillä avuilla. Pohkeenvästöjen kanssa yleensäkin olen törmännyt positiiviseen (?) ongelmaan, eli hevoseni tarjoilee pirtsakasti heti perään itse väistöä toiseen suuntaan, joten on oltava tarkkana sen suoristamisen kanssa.

    Muutama tunti takana ja edelleen totuttelua askellajeihin. Nyt alkaa kevytravi kuitenkin sujua, laitoin sopivat jalustimet: ei lipsumista ja kantapääkin painui alemmas automaattisesti. Harjoutusravi on ISO, olen tehnyt käynti-ravi -siirtymiä ja jalustimet olisi tarkoitus heittää kaulalle ainakin vähäksi aikaa seuraavalla kerralla.

    ...Ja taas olis yksi kysymys. Pitkään ongelmani on ollut riittämätön (olematon) ulko-ohjan tuki. Minä onneton tarjoilen hevoselle myötäämistä ulkokädellä ja kadotan tuntuman samantien. Pienryhmätunnilla sitä on yritetty korjata ja ainoa, mikä esim. harjoitusravissa toimii, on se, että käännän ylävartaloa ulospäin. Ei kovin helppoa, kun samalla pitää katsoa menosuuntaan ympyrällä. Mikähän avuksi: jumppakuminauha vyötärön ja käden ympärille?????

    Kovasti yritän keskittyä asiaan, mutta aina lipsuu. Huomaan itse kyllä ne hetket, kun hevonen menee hyvin ja kaikki toimii. tai kun korjaan tuen ja tsadaa, saan taas hevosen tuntumalle... Miten saan tuen ylläpidettyä?

    Ja ravihan on kaikkein ongelmallisin tässä...

    Kiitos paljon uusista postauksista. ja vastaus siihen uusimpaan: liian haastavaa vielä mulle uudella hevosella :-) Mutta muille varmaan tosi hyvä tuntisuunnitelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi

      Kyllä teillä on nimenomaan positiivinen ongelma tuossa pohkeenväistössä; hevonen on niin herkkä istunnalle, että lähtee heti väistämään uuteen suuntaan painoapusi johdosta. Kun suoristat näin herkkää hevosta, ole varovainen ettet ikäänkuin suorista hevosta liikaa, joka usein johtaa mainitsemaasi ongelmaan. Lopeta vaan väistävillä avuilla vaikuttaminen ja tarkkaile että oma istuntasi on varmasti keskellä hevosta. Hevonen kertoo sinulle kävelemällä suoraan silloin kun olet itse tasapainossa siellä selässä! Toinen asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota väistössä on esimerkiksi vasemmalle väistäessä vasen pohje saa olla aika "passiivinen", toki lähellä hevosta mutta ei paineistaen, ellei eteenpäinpyrkimyksen puutteen vuoksi niin tarvitse tehdä. Jos vasen pohje jää paineistamaan hevosta vielä väistön jälkeen, lähtee hevonen tosi helposti väistämään siitä vasemmasta pohkeesta oikealle.

      Hyvä juttu että ravissa alkaa nappulat löytyä, muista vaan edetä pienissä erissä, ettet pääse jännittymään.

      Tuo ulko-ohjan tuki onkin vähän kinkkisempi. Itse en ajattele juurikaan tukevani hevosta kummallakaan ohjalla, vaan pyrin aina löytämään kädelläni hevosen "molemmat suupielet" eli tuki on yhtä tasainen kummallakin ohjalla. Käännöksissä luonnollisesti tukea pitää vähän muokata, mutta noin lähtökohtaisesti en ole kokenut tarpeelliseksi korostaa ulko-ohjan tukea.
      Postaukseni ohjastuntumasta kannattaa lukea vielä kerran ajatuksella, ja tarkkailla sen jälkeen omaa ohjastuntumaa, ohjan pituutta ja sen tuomaa fiilistä.

      Tuo korjaamiskeino ympyrällä ylävartalo ulospäin tuntuu aavistuksen haastavalta, sillä silloin istuntasi ohjaa hevosta ympyräuralta ulos. Ympyrällä ratsastajan tulisi aina katsoa ratsastettavaa tietä, ja olla ikäänkuin "puoli kierrosta edellä" katseellaan. Ja kun käännetään katsetta, kääntyy ylävartalo automaattisesti katseen mukana. Hmm, vähän kinkkistä kieltämättä. Jumppakuminauhaa en ole valitettavasti käyttänyt, siitä olen kyllä kuullut olleen hyötyä mutta en osaa neuvoa sen käytössä. Olen kuullut että kuminauhaa on käytetty siten että kumppari tulee selän takaa, ja molemmat kädet on läpi kumpparin lenkeistä. Onko tämä se tapa jota itsekin ajattelit? Yksi kikka joka tulee mieleen on hyvin old school, mutta vanhassa vara parempi; ota lyhyt raippa käsiisi poikittain (raippa menee siis peukalon ja etusormen välistä). Tämä rauhoittaa käsiäsi ja toisella kädellä reilusti myötääminen ei pitäisi onnistua kovinkaan helposti.

      Voit myös tietyllä tavalla vahvistaa ulko-ohjaasi tekemällä takaosankäännöksiä, vaikka ihan laajallakin kaarella. Takaosankäännöksissä ulko-ohjalla saa olla vähän voimakkaampi tuki, jotta hevonen pysyy suorana ja hevonen ulkolapa pysyy hallussa.

      Olisi niin paljon helpompaa neuvoa livenä, mutta jospa saat tästä taas edes jotain apua niin hyvä!

      Sari


      Poista