lauantai 26. syyskuuta 2015

Tuntisuunnitelma; hevosen muodon muuttaminen harjoitusten edetessä

Tällä tunnilla keskitytään hevosen työskentelymuodon muuttamiseen harjoitusten mukaan. Ratsastuksen alussa on syytä aina antaa hevosen vertyä rauhassa ja juuri siinä muodossa missä hevonen mieluiten liikkuu. Tässäkään tuntisuunnitelmassa en varsinaisesti keskity "muodon ratsastamiseen" (eli kädellä tekemiseen) vaan oikea muoto saavutetaan tunnin edetessä, hevosen kapasiteetin mukaan. Ratsastaja voi toki muotoa säädellä, mutta siinäkin on tärkeää muistaa että käden tulee aina mennä hevosen suuta kohti, ei koskaan taaksepäin. Toinen tärkeä asia on ratsastajan istunta. Tiivis istunta tuo hevoseenkin ryhtiä eli nostaa sen muotoa hieman ylös, ja kun taas istuntaa avataan (erityisesti reisiä ja polvia) ja tuodaan vähän eteenpäin kevyemmäksi, antaa se hevosellekin mahdollisuuden venyttää ylälinjaa pidemmälle ja muotoa pyöreämmäksi. Todella usein näkee ratsastajien tekevän kädellä työtä aivan tolkuttomasti, jopa siten että hevosen pää heiluu puolelta toiselle, aikomuksenaan ratsastaa ne "pyöreään muotoon". Tuskin yksikään hevonen voi rentoutua kun päätä heilutetaan puolelta toiselle, ja siihen kun vielä lisätään ratsastajan voimakas ja tiivis istunta, on ristiriitatilanne valmis. Ratsastaja haluaisi hevosen päätä heiluttelemalla saada sen painumaan alas, ja hevonen ei yksinkertaisesti siihen pysty ratsastajan istunnan pistäessä niin paljon vastaan. Tässä tilanteessa ratsastajan tulisi rauhoittaa kätensä, tuoda niitä hevosen suuta kohti ja avata ja keventää omaa istuntaansa huomatakseen että hevonen käyttää heti tämän tilaisuuden hyväkseen ja hakeutuu pidemmälle kaulalle, kuolainta ja kevyttä kättä kohti.

Aloita alkukäyntien jälkeen hieman normaalia pidemmällä ohjalla käynnissä. Ratsasta ensin jokaiseen kulmaan käännös takaosalla siten että käännät hevosta enemmän ulkoavuilla, pitäen erityisesti sisäohjan rentona ja kevyenä. Hevosen ei tässä vaiheessa tarvitse koota itseään ennen kulmaa, tai pysähtyä kulmassa, vaan tarkoituksena on vaan alkuverryttelymäisesti siirrellä hevosen etuosaa aina kulmissa. Tee tämä jokaiseen kulmaan, ja sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista samat käännökset toiseen suuntaan. Tämän jälkeen siirry ratsastamaan hieman uran sisäpuolelle, ja tee jokaiseen kulmaan käännös etuosalla. Nyt hevosen tulee pysähtyä kulmassa, ja pysähdyksestä käännä hevosen takaosaa sisäpohkeella muutaman askeleen verran. Tee tämä jokaisessa kulmassa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee samat käännökset myös toiseen kierrokseen.

Kun käyntityöskentely on tehty, aloita ratsastamalla edelleen hieman pidemmällä ohjalla, nyt siirtyen raviin ja ympyräkahdeksikolle. Alussa etene rauhallisessa kevyessä ravissa, ole erityisen huolellinen että hevonen ehtii suoristua ympyröiden välissä. Työskentele muutaman kierroksen verran kevyessä ravissa, ja sen jälkeen pysy edelleen ympyräkahdeksikolla mutta siirry nyt harjoitusraviin ja ota työskentelyyn mukaan siirtymät käyntiin. Tee siirtymiä ympyräkahdeksikolla eri paikoissa, aloittaen esimerkiksi yhdellä siirtymällä per ympyrä, ja lyhentäen siirtymiä siten että lopuksi teet kaksi tai kolme lyhyttä siirtymää per ympyrä. Näin lyhyillä siirtymillä hevosen takaosa joutuu todella töihin, sillä käyntipätkät ovat jo niin lyhyitä, että ne ovat oikeastaan vain käynnin tapailua, varsinaista käyntityöskentelyä ei juurikaan ole. Myös näissä lyhyissä siirtymäpätkissä huolehdi ympyröiden välisestä suoristuksesta, jos fuskaat siinä ei siirtymät tule onnistumaan täydellisesti. Siirtymissä pidä huolta että teet suurimman työn istunnalla ja ääniavuilla, jotta ohja ja sitä kautta hevosen suu saa olla mahdollisimman rauhassa.

Tämän jälkeen hevonen saa kävellä hetken vapaalla ohjalla.
Vapaan käynnin jälkeen työskentele hetki suoralla uralla tehden pohkeenväistöjä vasemmalle ja oikealle. Väistä ensin uran sisäpuolelle, jatka muutama askel suoraan ja väistä taas takaisin uralle. Muutaman toiston jälkeen siirry pituushalkaisijalle ja tee samat väistöt myös pituushalkaisijan molemmin puolin. Lisää väistöharjoitukseen laukannostot siten että pituushalkaisijalta tee ensin väistö oikealle, ja nosta vasen laukka suoraan väistöstä. Jatka vasemmassa laukassa linjan loppuun ja jatka vasemmassa kierroksessa laukkaa ja käänny uudestaan pituushalkaisijalle laukassa. Käännöksen jälkeen siirrä hevonen käyntiin, tee pohkeenväistö pituushalkaisijalta vasemmalle, nosta suoraan väistöstä oikea laukka ja laukkaa linjan loppuun ja käännä laukassa oikealle. Toista tämä väistö-laukkaharjoitus pari kertaa molempiin suuntiin ja sen jälkeen hevonen saa hetken taas levätä.

Seuraavaksi lähdetään tekemään laukannostoja ja nopeita vaihtoja suoralla uralla. Hevonen saa nyt olla melko korkeassa muodossa, jotta se pysyy edestä mahdollisimman kevyenä. Pidä siis huolta että ohja on riittävän lyhyt ja käsi pysyy rentona ja pehmeänä. Jos hevonen jossain tilanteessa painuu liian alas ja ehkä jopa painaa vähän kädelle, hidasta vähän tempoa istunnalla ja sen jälkeen nosta rauhallisesti etuosaa molemmilla ohjilla. Nosta vuorotellen oikeaa ja vasenta laukkaa, laukkaa aina muutama askel ja suorita pehmeä siirtymä raviin ja käyntiin. Tässäkin siirtymässä ohjalla mahdollisimman vähän työtä, istunta ja ääniapu ovat tärkeimmät avut. Kun siirtymässä käytetään mahdollisimman vähän ohjaa, on käynti heti rentoa ja uusi laukannosto voidaan suorittaa nopeasti, ja sitä tässä harjoituksessa juuri haetaan! Työskentele nopeiden laukannostojen ja -vaihtojen kanssa muutama kierros kumpaankin suuntaan, antaen hevosen välillä kävellä vapaalla ohjalla.

Kun tämä on tehty, on aika vielä työskennellä hevonen pitkässä ja matalassa muodossa kaikissa askellajeissa. Aloita ravissa, ratsastaen ravin tempo melko hitaaksi jotta hevosella on riittävästi aikaa venyttää askeltaan ja muotoaan pidemmäksi. Omalla istunnallasi on tässä tärkeä merkitys, jos hevonen ei "uskalla" venyttää linjaansa pidemmäksi, se usein johtuu siitä että puristat reisilläsi liikaa, ikäänkuin lukiten hevosen etuosan. Kun rentoutat jalkasi ja "avaat" reitesi ihan irti satulasta, huomaat että hevosesi alkaa pikkuhiljaa päästää muotoaan pidemmäksi ja matalammaksi. Muista seurata kädelläsi hevosen pään ja kaulan liikettä ja suuntaa. Kun olet saavuttanut rauhallisessa ravissa matalan ja pitkän muodon, nosta harjoituslaukka ja päästä hevonen samanlaiseen pitkään ja matalaan muotoon myös laukassa. Edelleen laukassakin rentouta jalkasi, irrota reitesi ja huomaat että istuntasi tulee "syvemmäksi", hevosen laukka muuttuu rauhallisemmaksi ja askel pidemmäksi samalla kuin kaulan muoto pitenee. Työskentele hetki laukassa, siirrä hevonen raviin, odota että muoto pysyy pitkänä myös ravissa ja vasta sen jälkeen siirrä hevonen käyntiin. Kun käynnissä muoto on pitkä ja pyöreä, siirry taas raviin ja uudestaan laukkaan. Toista tämä muutaman laukan verran molempiin suuntiin ja sen jälkeen voit ratsastaa hetken kevyessä ravissa ja sitten vaan maastoon loppukäynteihin!

Huomaatteko eron hevosen muodossa kun muutatte omaa istuntaanne? Olisi kiva kuulla fiiliksiä, erityisesti jos huomaatte että kädellä ei tarvitse tehdä yhtään mitään hevosen muodon muuttamiseksi!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Hevonen pelkää, ihan oikeasti.

Hevosen pelkoa vähätellään ihmisen toimesta varsin usein. On suoranainen ihme, mikseivät ihmiset voi "antaa" hevosten pelätä, vaan aina ihmisten pitää keksiä pelolle jokin muu selitys, joka varsin usein muuttuu muotoon "se nyt vaan kettuilee" ja "kyllä sen pitää tämä tehdä". Ajan myötä olen tullut siihen tulokseen että ihan kuin ihmiset eivät haluaisi myöntää että hevonen pelkää. Kun sanoo että hevonen kettuilee, se tuntuu antavan ihmiselle "oikeuden" pistää hevonen ruotuun, näyttää sille kuka on johtaja ja mitä näitä ikävyyksiä nyt on. En paasaa sen enempää aiheesta kuin sanomalla että hevonen ei osaa kettuilla eikä hevosen pidä tehdä yhtään mitään. Hevonen peilaa ihmistä jatkuvasti, ja tekee kaikki asiat juuri niin kuin ihminen sille näyttää.

Ellei se pelkää.

Tästä pelosta ajattelin tänään puhua, siitä miten ihminen pystyy tulkitsemaan onko hevonen oikeasti jossain tilanteessa peloissaan vai onko se mahdollisesti vaan haluton tekemään jotain asiaa. Vaikka hevonen ei kettuilekaan, on se kuitenkin niin mukavuutta rakastava eläin, että mieluiten valitsee sen helpoimman reitin. Eli, sovitaanko että tästä eteenpäin on kaksi vaihtoehtoa jos hommat ei suju, joko hevonen pelkää tai on vain haluton tekemään asioita. Ei siis enää kettuilevia hevosia ja väkivaltaisia ihmisiä, eihän?

Pelon merkit

Kun hevonen pelkää, tunnet sen sydämen lyövän nopeammin ja voimakkaammin kuin normaalisti. Sinun ei tarvitse mitata sen sykettä, huomaat kyllä vähän kauempaakin jos hevonen pelkää, sen hengitys kiihtyy ja katse muuttuu levollisesta pelokkaaksi, silmistä tulee "teelautasen kokoiset". Jos olet ratsailla, tunnet hevosen voimistuneet sydämenlyönnit satulaan asti, ja hiljaisessa ympäristössä ne sydämenlyönnit ihan kuuleekin! Itse olen muutaman kerran kohdannut hevoseni kanssa peuran tai hirven, ja silloin hevosen sydämenlyönnit kyllä tuntuivat ja kuuluivatkin!
Kun olet ratsailla ja vaikka maastossa ja hevonen havaitsee jonkin pelottavan asian ja tunnet sydämenlyöntien kiihtyvän, jos hevonen on pysähtyneenä, silloin on syytä vain istua itse hiljaa mutta ryhdikkäänä, pitäen ohjat tuntumalla mutta paineistamatta hevosta. Hevosen tulee antaa katsoa pelon kohdetta "molemmilla silmillä" joten älä estä hevosen pään ja kaulan liikettä. Jos paineistat hevosta avuilla tässä tilanteessa, se luultavasti reagoi niihin vastustamalla niitä voimakkaasti. Kun hevonen on tutkaillut pelon kohdetta riittävän pitkään, ja sinä olet ollut koko ajan rohkeampi hevosta (psyykkisesti siis) on teidän mahdollista päästä pelottavan kohteen ohi ilman suurempia ongelmia.
Pitää kuitenkin muistaa että hevosta ohjaavat saaliseläimen vaistot, joten oletettavaa on että hevonen ohittaa pelon kohteen hieman normaalia reippaammin, tästä hevosta ei saa rankaista, vaan pysyttävä vaan kyydissä. Seuraavalla kerralla ohitus on varmasti rauhallisempi.

Joskus pelottava asia voi olla ihan kentällä tai maneesissakin, se voi olla mitä tahansa aina varjosta estetolppaan tai aidalla roikkuvaan takkiin, loimeen tai oikeastaan ihan mihin vaan. Jos et vielä ole noussut hevosen selkään, kannattaa sinun taluttaa hevonen pelon kohteeseen, katselkaa sitä sekä vasemmalta että oikealta puolelta, anna hevosen koskettaa pelottavaa asiaa jos se niin haluaa tehdä. Pääasia että et ahdista hevosta tässä tilanteessa millään tavalla, se ei johda muuhun kuin luottamuksen häviämiseen, ja sitä me emme halua. Kun pelon kohde on todettu vaarattomaksi maastakäsin, voit nousta selkään, mutta varaudu siihen että voit joutua käymään saman prosessin läpi vielä selästäkin. Usein nimittäin on niin että hevonen luottaa maassa olevaan ihmiseen enemmän kuin selässä olevaan, tämä johtuu ainoastaan ihmisen omasta psyykestä (ihminen jännittyy hevosen selässä enemmän). 

Pelon kohteet

Hevosen pelon kohteita on kahdenlaisia, niitä jotka ihminen näkee ja niitä joita ihminen ei havaitse.
Ne jotka ihminen näkee tuntuvat meistä usein merkityksettömiltä, mutta hevosen maailmassa ne ovat varsin mainittavia. Olkoon se sitten postilaatikko, kivi, kanto, muovipussi, iso tai pieni eläin, ihan mikä tahansa. Ratsastajan tulee tässä tilanteessa olla hevosta rohkeampi, mutta ei kuitenkaan pidä aliarvioida pelon kohdetta. Hevonen ei ymmärrä pelon kohteen vaarattomuutta ennen kuin se on saanut sen itse, ratsastajan avustuksella, todeta, ja vielä sen jälkeenkin se luultavasti suhtautuu kohteeseen epäillen. Tässä nousee ratsastajan rooli todella tärkeäksi, sillä ratsastajan rohkeuden pitää voittaa hevosen rohkeus, joka ikinen kerta.

Toisenlainen pelon kohde on se jota ihminen ei havaitse. Oletko joskus ihmetellyt miksi hevosesi jännittyy vaikka maastossa aina samassa kohtaa? Kyseessä voi olla esimerkiksi tien alta menevä ojarumpu, jossa virtaa vähän vettä. Siitä tuleva ääni on niin vaimeaa että ihminen ei sitä kuule, mutta hevonen vaistoaa "erikoisuuden" tiessä ja on erityisen tarkka askelistaan siinä kohtaa! Samoin hevonen havaitsee vaikka pellolla myyrän kolot tms. ja saattaa kiertää tietyn kohdan kaukaa, vaikka ratsastaja ei niin haluaisikaan. Näissä tapauksissa ratsastajan tulee vaan mukautua hevosen liikkeisiin ja luottaa siihen että tässä kohtaa hevonen tietää ratsastajaa paremmin.


Ihan oman osionsa ansaitsee mielestäni kilpailutilanteessa ilmenevä pelko. On totta että uusi paikka, kisatilanteen erikoisuudet (kovaäänisistä pauhaava musiikki, ihmispaljous, erikoisesteet ja valkoiset kouluaidat) ovat hevoselle ihan todellisia pelon kohteita, mutta pelosta yli pääseminen kisatilanteessa on valitettavasti hieman vaikeampaa kuin kotona. Tämä johtuu tietysti ratsastajan jännityksestä, johon on vaikea löytää muuta lääkettä kuin rutiini. Kisatilanteiden simulointi kotioloissa on todella hyvä keino totuttaa hevosta (ja itseäsi) näihin jännittävyyksiin. Käytä myös hyödyksesi aidot kisapaikat, esimerkiksi jos kotitallillasi järjestetään kilpailut, mutta et itse osallistu niihin, vie hevosesi kuitenkin kisapaikalle ihmettelemään hulinoita. Jos saat kisajärjestäjiltä luvan, hyödynnä sama tilanne myös ratsain, vaikkapa verryttelyyn osallistuen. Joskus omalta talliltasi saattaa lähteä yksi hevonen kisoihin, mikset silloin kysyisi pääsetkö hevosesi kanssa mukaan "seuraneidiksi" ja samalla pääset totuttamaan hevostasi uuteen paikkaan ja uusiin kisatilanteisiin. Nuoren hevosen raahaamista kaikenlaisiin kissanristiäisiin aina patistetaan tekemään, mutta kyllä se minun mielestäni on aivan yhtä tärkeää puuhaa myös aikuisemman hevosen kanssa.

Pelon kanssa eläminen

Hevonen ei milloinkaan lakkaa pelkäämästä, mutta se ei silti tarkoita sitä että hevonen ei saisi kohdata pelkoa milloinkaan. Jos hevosta pidetään "pumpulissa" ovat reaktiot hevosen pelästyessä aina vahvemmat ja vaarallisemmat. Välillä huomaan että talleilla ei suvaita minkäänlaista liikehdintää katsomossa tai tallinpihalla kun hevosella ratsastetaan kentällä tai maneesissa. Sen yhden kerran kun joku sureva omainen katsomossa aivastaa, on se hevoselle yhtä kuin taivas putoaisi niskaan. Ja kyllä se sureva omainenkin saa aika nihkeitä katseita osakseen, vai mitä? En tietenkään tarkoita että katsomossa pitäisi bailata ankarasti, mutta kyllä ratsukoiden pitää tietyllä tavalla tottua normaaliin arkeen kuuluviin ääniin ja liikkeisiin, jotta reaktiot niihin pienenevät ajan myötä. Ja meidän ratsastajien on vaan opittava pysymään hevosen kyydissä myös niissä poikkeuksellisissakin tilanteissa.

Kaikkiin pelottaviin kohteisiin totuttelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta harrastuksen turvallisuuden vuoksi totuttelua pitää tehdä joka ikinen päivä.

Tähän loppuun pitäisi saada tiivistettyä hevosen pelon kanssa eläminen...

No, sanotaan vaikka niin että ratsastajan on kaikissa tilanteissa kyettävä olemaan hevosta rohkeampi ja tuettava hevosta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Älä pelkää pelkoa, mutta älä myöskään ruoki sitä!

Miten teillä eletään pelon kanssa?








keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Toivepostaus; laukka-käynti siirtymä

Nyt tarkastellaan yhtä haastavinta siirtymää ratsastuksessa, nimittäin siirtymää laukasta käyntiin. En ole tainnut ottaa tätä siirtymää vielä mihinkään tuntisuunnitelmaan tai muutenkaan postaukseen mukaan juuri sen vaativuuden vuoksi.

Kiitos lukijalle joka pyysi tätä postausta, tästä eteenpäin ollaankin toivottavasti hieman viisaampia tämänkin siirtymän suhteen!

Käydään ensin läpi muutamia perusasioita jotka tulee olla hallussa ennen näin vaativien siirtymien suorittamista.

- Hevosen tulee olla mahdollisimman suora, toki työskentelyssä muutenkin, mutta erityisesti suorittaessa haastavia siirtymiä. Harjoittele suoruutta kaikissa askellajeissa, sekä uralla, uran sisäpuolella että pituushalkaisijalla. Jos mahdollista, pyydä kentälle joku ystäväsi tarkkailemaan hevosen suoruutta maastakäsin, jotta voit olla varma että olet menossa oikeaan suuntaan. Sen lisäksi että tarkkailet suoruuttaa askellajeissa, tarkkaile sitä myös tekemällä siirtymiä, esimerkiksi uran sisäpuolella käynnistä laukkaan, laukasta raviin ja ravista käyntiin. Kaikissa vaiheissa suoruus on tärkeää, mutta ihan yhtä tärkeää on oma istuntasi, josta lisää seuraavaksi.

- Oman istunnan vaikutus hevoseen. Hevosen liikkuessa istuntasi tulee mukautua sen liikkeisiin, kuitenkaan hevosta häiritsemättä. Kun tehdään siirtymiä "alaspäin" eli hitaampaan askellajiin, tulee istunnan olla tiiviimpi, eli tietyllä tavalla istua hieman liikettä vastaan. Tämän lisäksi myös erityisesti polvet ja reidet tulevat lähemmäs hevosta, herkemmällä hevosella jo nämä avut riittävät siirtymän suorittamiseen. Siirtymässä alaspäin tulee olla todella tarkka että ylävartalosi ei kallistu yhtään eteenpäin, sillä sen seurauksena hevonen menettää tasapainonsa ja "painaa kädelle" eli tulee etupainoiseksi. Ratsasta siirtymät siis korostetun ryhdikkäästi istuen!

- Ohjastuntuma. Tuntuma pitää olla koko siirtymän ajan tasainen mutta missään vaiheessa ohjasta ei saa vetää taaksepäin. Yleensäkin ohjasta pidättämistä kannattaa välttää ihan viimeiseen asti, sillä kovin usein ohjan pidäte jää "päälle" liian pitkäksi aikaa ja rikkoo seuraavan askellajin rentouden. Tuntuman lisäksi myös käden asennolla on tärkeä merkitys siirtymissä, ja se oikea asento on kannettuna hevosen harjan yläpuolella!!! Tästä joudun muistuttamaan aivan liian usein tunneilla, ja muistuttelen sitä kyllä vielä täällä virtuaalimaailmassakin! Mikäli kätesi laskevat alas siirtymässä, ei hevonen saa kädestäsi sen tarvitsemaa tukea ja pudottaa painonsa lavoille ja sitä kautta sinun käsiisi. Muunmuassa siitä johtuu tunne että hevonen painaa kädelle siirtymissä. Se tunne johtuu myös toisesta asiasta, nimittäin puutteellisesta takaosan kantovoimasta.

- Paino takaosalla. Ehkä se tärkein asia joka pitää olla kunnossa ennen kunnollista laukka-käynti siirtymää on saada hevosen paino enemmän takaosalle, eli askelta pitää hieman koota ennen siirtymää. Ja muistattehan että sitä askelta kootaan istunnalla, ei ohjasta pidättämällä! Askeleen kokoamisen alkeita on käytä läpi täällä.

Tässä tuli tärkeimmät asiat jotka tulee olla kunnossa ennen vaativien siirtymien ratsastamista.

Ja sitten itse harjoituksiin. Siirtymien harjoittelussa kannattaa käyttää hyödyksi 10 m voltteja, avotaivutuksia sekä kentän kulmia tai aitaa siirtymän "avustajana".

Aloita alkuverryttelyn jälkeen ratsastamalla pitkällä sivulla uran sisäpuolella käyntiä, muutaman askeleen jälkeen ratsasta pohkeenväistössä uralle ja nosta laukka heti pohkeenväistöstä. Tällä harjoituksella saamme hevosen laukan heti mahdollisimman laadukkaaksi! Ennen pitkän sivun loppua käännä hevonen laukassa 10 m voltille, jolla pidä huolta että hevonen taipuu loivasti mutta tasaisesti koko kropastaan, eli hallitset hevosen lavat ohjilla ja takaosan ulkopohkeella. Jos voltilla tulee tunne että "lavat karkaa" jatka vielä toinen voltti ja panosta loivan taivutuksen saavuttamiseen. Kun hevonen on tasaisesti taipunut, on sillä myös painoa enemmän takaosalla ja sehän on hyvä lähtökohta siirtymää ajatellen. Kun olet viimeisen voltin viimeisellä puolikkaalla, valmistele siirtymä kokoamalla laukkaa hieman istunnalla, ja kun voltti on päättymässä (hevosen nenä osoittaa aitaa kohti) tuo istuinluusi "laukka-asennosta" (taaempana) "käyntiasentoon" (edemmäs) ja tiivistä hieman ulko-ohjaa. Aita ohjaa hevosta myös siirtymään, joten ohjan pidätettä ei tarvitse käyttää kuin ihan vähän, jos ollenkaan. Tuo istunnan muuttaminen laukka-asennosta käyntiasentoon on se tärkein juttu. Muista kantaa kädet läpi koko siirtymän! Kun siirtymä on suoritettu, muista kantaa käsi myös käynnin aikana ja tarkkaile hevosen etuosan keveyttä myös käynnissä. Toista sama harjoitus toisella pitkällä sivulla. Muutaman kierroksen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin vaihdat suuntaa ja toistat samat harjoitukset.

Toinen harjoitus jossa apua hevosen takaosan kantoon ja tasapainoon haetaan avotaivutuksella. Aloita samalla tavalla nostamalla laukka käyntiväistön jälkeen kuten yllä. Laukkaa pitkää sivua puoleen väliin, josta käännä hevonen 10 m voltille. Voltilla työstä laukka kootummaksi, muista taivuttaa loivasti mutta tasaisesti ja kun laukassa on vähän kokoaminen makua (voit ratsastaa muutaman voltin peräkkäin jos et ensimmäisellä kierroksella saa laukkaa vielä koottua) siirry voltilta uralle ja ennen pitkän sivun loppua hae laukassa vähän loivan avotaivutuksen tuntua, ja ennen kulmaa suorita siirtymä käyntiin. Itse siirtymässä huomioi kaikki samat asiat kuin ylemmässäkin harjoituksessa. Avotaivutuksen kanssa hallitaan hevosen etuosaa (lapoja) sekä pidetään hevonen paremmassa tasapainossa. Tuo kehotus "hae laukassa loivan avotaivutuksen tuntua" on hieman haastava, tarkoitus ei siis ole ratsastaa varsinaista avotaivutusta ennen siirtymää, vaan parin askeleen ajan vaan hakea sitä samaa fiilistä joka avossa on, kuitenkin pitäen hevonen suorana. Todella vaikea asia selittää, mutta ratsain varmasti pääsette jyvälle mitä tässä ajan takaa! Tämä "avotaivutuksen tuntu" toimii hevosella jolla tasapaino ja suoruus on kohtalaisessa kunnossa.

Mikäli hevosesi tasapaino tarvitsee parantamista tai sinusta tuntuu että menetät etuosan hallinnan ennen siirtymää, silloin voit todellakin ratsastaa avotaivutusta pari askelta ennen siirtymää. Ratsasta silloin laukannoston jälkeen pitkää sivua, ja puolen välin kohdalla ratsasta loivassa avotaivutuksessa muutama askel (ole ikäänkuin kääntymässä voltille, mutta sisäpohje pitääkin hevosen uran suuntaisena) ja avon jälkeen suorista hevonen voimistamalla ulko-ohjan tukea, tuo istuinluusi eteenpäin ja suorita siirtymä käyntiin juuri ennen kulmaa. Kulma auttaa jälleen hieman siirtymässä, jolloin ohjalla pidättämisen tulisi olla todella pientä.

Harjoituksissa käytettiin aika usein 10 m volttia, toki voit ratsastaa voltin isompanakin, jos tuntuu että hevosesi laukan laatu kärsii 10 m voltilla. Lähtökohtaisesti voisi antaa ohjeen että kun hevonen ja ratsastaja pystyy hallitusta laukkaamaan 10 m voltilla, taipuen tasaisesti ja loivasti on ratsukko valmis suorittamaan siirtymän laukasta käyntiin. Tällöin hevosella on saavutettu tarvittava tasapaino, ja se kykenee kantamaan itsensä riittävästi takaosalla suoriutuakseen vaativasta siirtymästä. Jos siis 10 m voltilla ilmenee ongelmia, jatka vielä hetki perusasioiden hiomista, ratsasta paljon lyhyitä siirtymiä eri askellajien välillä ja työstä avotaivutukset ja pohkeenväistöt kuntoon ennen seuraavaa yritystä!

Vielä yksi asia joka kannattaa ottaa huomioon on hevosen laukka-askeleen laatu tai muoto. Mikäli hevosellasi on korkea ja ilmava askel, on siirtymien ratsastaminen helpompaa sillä askeleessa on enemmän ilmaa, joka taas antaa ratsastajalle enemmän "aikaa" siirtymän ratsastamiseen. Jos taas laukka on kovin matalaa ja kiireistä, on siirtymien ratsastaminen hankalampaa sillä "aikaa" siirtymien ratsastamiseen ei juuri ole. Ota siis nämäkin asiat huomioon ennen siirtymistä vaikeampiin harjoituksiin, jotta et tule vahingossa vaatineeksi hevoselta tai itseltäsi liikaa.

Kertokaapa saitteko näillä ohjeilla apua siirtymien ratsastamiseen vai menikö joku kohta harjoituksesta yli hilseen!