maanantai 26. lokakuuta 2015

Ratsun oppikoulu, osa 6, ensimmäiset laukat

Nyt olemme jo tilanteessa jossa ratsunalkumme kävelevät ja ravaavat ratsastajan kanssa tottuneesti, ja omaan istuntaamme on kiinnitetty erityistä huomiota, joten tässä kohtaa on hyvä ottaa mukaan ensimmäiset laukannostot.

Ennen laukannostojen tekemistä selästä käsin on syytä työskennellä hieman maastakäsin, joko juoksuttaen tai ohjasajaen, jotta saat hevosen laukkaamaan ääniavusta ja näet samalla miten hevonen laukkaa. Onko se luonnostaan hyvässä tasapainossa laukassa vai joutuuko se tasapainottamaan itseään laukassa enemmän kuin muissa askellajeissa. Voit myös tutustuttaa hevosen maapuomiin maastatyöskentelyssä, ihan vaan juoksuttaen tai ohjasajaen maapuomin yli. Jos hevonen hyppää puomin yli ja jatkaa siitä laukassa, on se hyvä merkki ensimmäisiä laukannostoharjoituksia silmällä pitäen. Tarkkaile myös tässä vaiheessa kummassa kierroksessa hevonen nostaa helpommin laukan, jotta tiedät aloittaa laukannostoharjoitukset juuri siinä helpommassa suunnassa. 

Ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä että suosittelen nostamaan ensimmäisiä laukkoja maastossa, hyväpohjaisella suoralla tai loivassa ylämäessä. Syy miksi maastossa laukkaaminen on suositeltavaa johtuu yksinkertaisesti hevosen tasapainon säilyttämisen haasteista. Kenttä kun on tilana rajallinen, käännökset seuraavat toinen toistaan kovin nopeasti, ja usein myös kentän aidat jarruttavat hevosta liikaa.

Joten, jos mahdollista, lähde maastoon yksin tai kaverin kanssa ja käytä jo tutuksi tullutta reittiä, ja valitse turvallinen suora tai vielä parempaa, loiva ylämäki, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukalle ravipätkän jälkeen. Erityisesti loivassa ylämäessä hevonen valitsee helpommin laukan ravin sijaan, ja tällöin tuo vaan toinen lonkka eteen ja alas, ja käytä saman puolen pohjetta heti satulavyön edessä tiivistäen samalla hieman vastakkaista ohjaa ja hevonen siirtyy laukkaan. Tässä maastoharjoittelussa pyritään saamaan hevonen laukalle mahdollisimman usein, ja samalla käyttäen laukka-avut, jotta hevonen pikkuhiljaa oppii yhdistämään laukannostot myös ratsastajan antamiin apuihin.

Kun hevonen on nostanut laukan, anna sen edetä tovi reippaassa tempossa äänellä kehuen, ennen kuin siirrät sen takaisin raviin ja käyntiin. Jos laukka pyörii jo kohtalaisen hyvin, voi laukassa edetä vähän pidempään, mutta jos laukka on vielä kovin voimatonta tai epätahtista, tyydy siihen että hevonen sentään nostaa laukan ja suorita siirtymä ennen kuin pakka leviää käsiin. Laukassa kevennä istuntaasi hieman, jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua.

Jos kuitenkin maastossa laukkaaminen epäilyttää, käydään tässä läpi muutama harjoitus jotka voit tehdä kentällä.
Muutama asia kannattaa ottaa huomioon ensimmäisiä laukannostoja aloittaessa:
- laukannostossa sisäohjan tulee olla löysä, siis totaalisen löysä jotta et lukitse hevosen sisälapaa ja sisätakajalkaa.
- ulko-ohjalla tulee säilyttää tuntuma, kuitenkin muistaen että tuntuma ei ole sama kuin taaksepäin vetävä ohja.
- ulkopohje pysyy satulavyön takana, siis omalla paikallaan, ja sisäpohje siirtyy aavistuksen satulavyön eteen.
- mikäli hevonen lähtee laukannostossa kiihdyttämään ravia, ulko-ohja on se joka jarruttaa, sisäohjan pysyessä edelleen löysänä.
- hyvä paikka laukannostoon on esimerkiksi pääty-ympyrän avoimella sivulla, siten että hevonen nostaa laukan juuri kun saavut pitkän sivun kohdalla uralle. Näin ollen aita ohjaa hevosta hieman kääntymään, ja voit keskittyä laukan ratsastamiseen etkä kääntämiseen.
- toinen hyvä paikka laukannostoon on lyhyen sivun puolen välin jälkeen, kaarteessa, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukkaan. Tämän pitää kuitenkin tapahtua hallitusti, ole tarkkana ettet lähde omalla istunnallasi puskemaan hevosta laukkaan.
- kun hevonen nostaa laukan, kehu sitä äänellä mutta älä taputa, ettet menetä tuntumaa hevosen suuhun.
- ei ole väliä nostaako hevonen myötä- tai väärän laukan, sitä ei tule lähteä korjaamaan vielä pitkiin aikoihin.

1. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä uraa pitkin ja siirrä hevonen raviin pitkän sivun puolen välin jälkeen. Ravaa lyhyen sivun puoleen väliin rauhallisessa kevyessä ravissa, istu perusistuntaan ja anna hevoselle laukannostoavut siten että pyrit nostamaan laukan lyhyen sivun lopussa/pitkän sivun alussa. Jos hevonen ei nosta laukkaa, ota rauhallinen pidäte ja jatka uraa pitkin kunnes pääset taas seuraavan lyhyen sivun puoleen väliin josta pyrit uudestaan nostamaan laukan. Tässä harjoituksessa laukkaan "horjuttaminen" voi auttaa itse nostoa. Tee se sillä tavalla että lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa pidä tuntuma ulko-ohjalla, pidä ulkopohje omalla paikallaan, sisäohja täysin löysänä ja siirrä sisälonkka voimakkaasti eteen ja alas, ja heti sen jälkeen anna sisäpohkeella merkki laukannostosta. Tuo sisälonkan siirtäminen eteen ja alas on se horjuttaminen jolla saatat saada hevosen tasapainon järkkymään sen verran että sen on helpompi nostaa laukka.

2. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä pääty-ympyrällä, ja siirrä hevonen raviin kun olet tulossa ympyrän avoimelle sivulle. Nosta laukka juuri siinä vaiheessa kun ympyrän avoin sivu päättyy, eli hevonen on muutaman askeleen ajan pitkällä sivulla. Jatka laukassa uraa pitkin sen aikaa kun laukka pyörii hyvin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaiseksi mahdollisimman monta nostoa, ei niinkään edetä pitkiä matkoja laukassa. Toista laukannostoharjoitus uudestaan samalla pääty-ympyrällä.

3. laukannostoharjoitus
Ratsasta muuten sama harjoitus kuin ylläoleva 2. harjoitus, mutta lisää ympyrän keskelle (eli pituushalkaisijalle) maapuomi, jonka yli hevosen tulee ravata, ja hyvässä tapauksessa hieman hypätäkin ja nostaa siitä laukka. Jos hevonen ei hypähdä maapuomin yli, voit käyttää matalaa ristikkoa tai kavalettia apuna.

Laukannostoharjoituksissa ratsastajan on syytä tarkkailla oman istuntansa vakautta, pahin "virhe" jonka ratsastaja helposti tekee on istunnalla "puskeminen". Tämä aiheuttaa lähes aina painopisteen jakautumisen hevosen etuosan "päälle" ja hevonen "putoaa" etupainoiseksi eikä laukannosto silloin ole mahdollista.
Samoin hevosen on syytä olla todellakin pohkeen edessä, eli hevosen eteenpäinpyrkimyksen on oltava kohdallaan jotta laukannosto voi onnistua.
Laukannostoissa kannattaa myös ottaa huomioon hevosen kunto, eli tarkkaile että hevonen on vielä hyvissä voimissa nostaessasi laukkoja. Pidä huolta että hevonen on lämmennyt riittävän pitkillä alkukäynneillä, jotta voit nostaa laukkoja melko nopeasti raviverryttelyn jälkeen. Pidä ratsastuskerta lyhyenä kun opettelet uusia asioita, jotta hevonen saa palkinnon (eli lepoa) kun on suorittanut sille vaikean asian muutaman kerran. 

Nämä ensimmäiset laukannostot ovat välillä aika hulvattoman näköisiä, älä murehdi miltä näytätte, pääasia että löydät juuri omalle hevosellesi sopivan laukannosto"tyylin". Kun nostot ajan myötä paranevat, keskitytään enemmän hienosäätöön. 
Seuraavaksi käsitelläänkin laukan säätämistä erilaisilla harjoituksilla, mutta sitä ennen, treenatkaapa niitä nostoja!

Onko sinulle omia "kikkoja" joilla olet saanut hevosesi nostamaan laukan ensimmäisiä kertoja? Jaa ihmeessä neuvosi kommenttiboksissa!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tuntisuunnitelma; kulman ratsastus

Ihan ensimmäiseksi, käypä tarkkailemassa kotitallisi kenttää. Aika nopeasti havaitset mitä linjoja kentällä eniten ratsastetaan, ne ovat nimittäin eniten urautuneet. Usein aidan vierellä on syvät urat sekä molemmissa päädyissä samanmoiset. Eli pääsääntöisesti ratsastajat viihtyvät aidan vieressä ja pääty-ympyröillä. Käypä seuraavaksi tarkastamassa kulmat. Luultavasti kulmissa ei ole käyty hevosen kanssa sitten kentän perustamisen jälkeen, siellä kasvaa kasa rikkaruohoja ja eipä sinne enää hevosella ole mitään asiaakaan, sillä kulmat on valloittanut estetolpat, kottikärryt ja ratsastuksenopettajan tuoli.
Otapa ensimmäiseksi tehtäväksi kulmien siivoaminen siten että niissä ei ole mitään tavaraa, ja vasta sen jälkeen voit varustaa hevosen ja lähteä toteuttamaan tämän päivän tuntisuunnitelmaa!

Tällä tunnilla otetaan ihan oikeasti haltuun kulmien ratsastus, jotta jatkossa kun valmentajasi huutaa sinulle "ratsasta sinne kulmiin!!!" sinä tiedät oikeasti miten se ratsastus kulmaan sekä kulmassa kuuluu suorittaa!

Kulman ratsastus on itseasiassa yksi vaikeimmista ratsastuksen perusasioista, jonka opettamiseen tai oppimiseen vain harva meistä uhraa riittävästi aikaa. Tämä on todella harmillista, sillä oikein ratsastettuna kulma on oivallista jumppaa hevoselle (sen taivuttavan ja lievästi kokoavan vaikutuksen ansiosta). Toinen harmillinen asia on se miten paljon haittaa huonosti ratsastettu kulma saa aikaan hevosillemme. Tiedättehän sen tunteen kun hevonen "kaatuu sisäpohkeen päälle" kiihdyttäen samalla vauhtiaan. Kyllä, se on todella usein seurausta huonosti ratsastetuista kulmista.

Kulman ratsastuksessa on kolme kohtaa, ennen kulmaa, kulmassa ja kulman jälkeinen ratsastus. Kaikkiin näihin täytyy suhtautua yhtä suurella tarkkuudella, varsinkin ihan alussa jolloin vasta opetellaan kulman oikeaoppista ratsastusta. Älä pelkää, vaikka tässä postauksessa kulman ratsastus on selitetty todella tarkkaan ja se saattaa tuntua todella työläältä ratsastaa, muuttuu tilanne muutaman toiston jälkeen helpommaksi! Toivon kuitenkin että jaksatte harjoitella kulmien ratsastuksen alusta asti oikein, ja huomaatte miten oikein ratsastetut kulmat vaikuttavat hevosenne liikkumiseen positiivisesti.

Ja vielä yksi asia ennen varsinaista tuntisuunnitelmaa. Kulman ratsastaminen on hevosellekin sen verran haastava tehtävä, että nuorella hevosella en suosittele "tarkkojen" kulmien ratsastamista, vaan niin kauan kuin hevonen ei kykene kokoamaan itseään, ratsasta kulmat kaarteina jolloin hevosen on helppo liikkua kaarteen läpi. Nuorelle hevoselle liike eteenpäin on kuitenkin se tärkein asia. Sama koskee ravurista ratsuksi- koulutettavia hevosia, niitäkin pitää tässä kohtaa kohdella kuten nuoria hevosia. Jo koulutetuilla, vähän vanhemmillakin hevosilla pitää olla hyvä eteenpäinpyrkimys, niiden pitää olla pohkeen edessä (eli reagoida pohkeeseen välittömästi) ennen kuin kulmat voidaan tarkasti ratsastaa kaikissa askellajeissa.

No niin, aloitetaanpa. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja siirry ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta sinun tulee ratsastettua hevonen varmasti suoraksi ilman että aitojen tarjoamaa tukea. Kulmissa käännä hevonen ulkoavuilla, siten että ajattelet vähän ratsastavasi takaosankäännöstä. Sisäohja näyttää vähän suuntaa samalla kun ulkopohje ja ulko-ohja ikäänkuin työntää hevosen etuosan käännökseen. Vaikka tässä ei nyt haetakaan oikeata takaosankäännöstä, hidasta käyntiä tiivistämällä istuntaa juuri ennen kulmaa, jotta hevonen joutuu vähän polkemaan takajaloillaan käännöksen aikana. Ratsasta pari kierrosta vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Pidä koko ajan huolta että hevonen kävelee suorana (etu- ja takajalat samalla uralla). Jos näin ei ole, korjaa aina hevosen etuosa samalle uralle takaosan kanssa. Tämä korjaus tapahtuu ohjilla, ei pohkeella.

Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen ajan kulmissa "takaosankäännösmäisen käännöksen" voit jatkaa käyntityöskentelyä vielä hetken. Nyt tarkastetaan miten hyvin hevonen malttaa odottaa ratsastajan apuja kulmassa, ja tässä käytetään apuna Kyran lanseeraamaa kulmaharjoitusta. Ratsasta hevonen nyt jokaista kulmaa kohti käynnissä, pysäytä hevonen kun olet jo syvällä kulmassa, ja käännä hevonen suoraan pysähdyksestä sisäohjalla ja ulkopohkeella. Hevosen tulisi astua etujaloillaan hieman ristiin oikeaoppisessa käännöksessä. Tässä harjoituksessa on tärkeää että hevonen kävelee suoraan kulmaan, joten säätele hevosta ulko-ohjalla ja tarvittaessa kevyesti sisäpohkeella kun olet lähestymässä kulmaa. Sisäpohje sen vuoksi vain tarvittaessa ja kevyesti, ettei vahingossakaan käy niin että tulet painaneeksi hevosen sisäpohkeella kulmaan. Ulko-ohja on tässä tärkein apu. Kulmassa odota että hevonenkin odottaa, se ei siis saa lähteä liikkeelle ilman sinun käskyäsi. Muutaman näin ratsastetun kulman jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus vielä toisessa kierroksessa. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja lepoa.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki käynnissä, ratsasta nyt edelleen uran sisäpuolella ja lisää käyntiverryttelyyn muutamia pohkeenväistöjä. Väistä pitkillä sivuilla muutamia askeleita siten että etuosa pysyy koko ajan samalla linjalla, ja takaosa väistää vuorotellen oikealle ja vuorotellen vasemmalle. Esimerkiksi niin että ensin takaosa väistää 4-5 askelta vasemmalle, eli oikealla pohkeella, siitä suoristus ja uusi väistö oikealle, eli vasemmalla pohkeella.

Tämän jälkeen voit verrytellä hevosen kevyessä ravissa käyttäen hyödyksi pääty-ympyröitä siten että ratsasta 2-3 kierrosta toisella pääty-ympyrällä, ja sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla vaihtuu myös suunta ja jatka toisella pääty-ympyrällä 2-3 kierrosta. Työskentele sen verran ympyröillä että saat hevosen loivasti taipumaan koko kropastaan ympyrän kaaren suuntaisesti kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka muutama kierros suoralla uralla lisäten harjoitukseen mukaan pienet pätkät temponlisäystä pitkillä sivuilla. Tarkoitus ei ole "kaahottaa" pitkiä sivuja, vaan ainoastaan tarkistaa hevosen reaktio pohkeeseen. Tärkeintä tässä on nopea reaktio, itse temponlisäys voi olla melko lyhyt kestoltaan. Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan temponlisäyksillä, voit jatkaa muutaman kierroksen laukassa, kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hetki käyntiä vapain ohjin.

Vihdoinkin päästään itse kulmien ratsastukseen. Aloita ensin käynnissä. Voit katkaista kentän puolesta välistä, jotta saat tehtyä harjoituksen vähän tehokkaammin, kun ei tarvitse kävellä niin pitkää matkaa aina seuraavaan kulmaan. Jos mahdollista, laita jotkut merkit (tolpat tai tötteröt) kohtiin joista katkaiset kentän, jotta hahmotat itse paremmin nämä kulmat joissa aita ei ole tukena. Tehdään vielä sillä tavalla että kentän kahteen "oikeaan" kulmaan ratsasta tarkat kulmat ja kentän katkaisukohtiin ratsasta kulmiin voltit.

Kun lähestyt ensimmäistä kulmaa, tarkista ensin että hevonen todellakin kävelee suoraan kohti kulmaa. Tarvittaessa voit hieman hidastaa käynnin tempoa, varsinkin ensimmäisten kulmien aikana, jotta sinulle jää riittävästi aikaa kulman ratsastamiseen. Kun olet muutaman askeleen päässä kulmasta, tarkista että sisäpohkeesi on hevosen kyljen lähellä, mutta ei purista ja vie oma katseesi tulevan käännöksen suuntaan. Näin hevonen tietää jo vartalosi asennosta mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kulmassa aseta hevosta sisäohjalla, samalla hieman sillä kääntäen ja tue käännöstä ulkopohkeella, joka on omalla paikallaan heti satulavyön takana. Muista säilyttää ulko-ohjalla tuki, joka säätelee asetusta, mutta ei missään nimessä ole liian vahva, mutta ei myöskään löysä. Sisäpohje on  satulavyön kohdalla, tarjoten hevoselle tuen jonka ympärille hevonen saa taipua. Varo ettet siirrä sisäpohjetta taakse tai käytä sitä liian voimakkaasti, sillä silloin hevonen lähtee väistämään pohjetta eikä näin ollen taivu. Ulkopohje on todella tärkeä apu tässä käännöksessä, sillä se on oikeastaan voimakkaampi kääntävä apu kuin sisäohja. Kuitenkin, liian voimakas ulkopohje aiheuttaa sen että hevonen ei taivu, vaan kaatuu kulman läpi lapa edellä. Kun ratsastat kulman näillä avuilla, tunnet kuinka hevonen astuu etujaloillaan hieman ristiin, taipuu loivasti kropastaan ja kokoaa itseään hieman nousten aavistuksen ryhdikkäämmäksi (tämän pitäisi tuntua selkään tuntuman kevenemisenä).
Kulman jälkeen myötää sisäohjasta ja rohkaise hevosta sisäpohkeella kävelemään hieman reippaammin eteen. Eteenratsastus auttaa hevosen suoristamisessa. Tärkein on kuitenkin tuo sisäohjan myötääminen!

Toisessa kulmassa ratsasta aivan samalla tavalla, ja tarkkaile miten hevonen käyttäytyy kulmassa. Oikein ratsastettu kulma saa hevosen odottamaan ratsastajan apuja, väistämään etujaloillaan hieman ja kokoaminen parantaa hevosen ryhtiä. Jos taas kulman valmistelussa tai ratsastuksessa on jonkun avun käyttö unohtunut tai sitä on käytetty liian voimakkaasti, voi tapahtua seuraavaa:

Jos hevonen kaatuu kulman läpi sisälapa edellä, on tämä seurausta puutteellisesta sisäpohkeesta tai liian voimakkaasta ulkopohkeesta. Myös lähes löysä sisäohja tai liian voimakas ulko-ohja saattavat aiheuttaa kulman läpi kaatumisen.
Jos hevonen ei taivu kulmassa, johtuu se usein irtonaisesta sisäpohkeesta. Jos sisäpohje on kyljessä kiinni, tarkista onko ulkopohje riittävän tukeva taivutukseen.
Jos hevonen tekee kulmassa etusosankäännöstä muistuttavan liikkeen, johtuu se lähes poikkeuksetta siitä että sisäpohje on siirtynyt liian taakse ja aiheuttaa liian kovaa painetta hevosen kylkeen.

Kahden ensimmäisen kulman jälkeen onkin vuorossa kaksi kulmaa joissa ratsastetaan voltit. Ratsasta voltit samalla tavalla kuin kulmatkin, siten että jaa voltti mielessäsi neljään "kulmaan" ja ratsasta voltti rauhallisessa tempossa, kääntäen siinä hevosta aivan kuten kulmissa. Näin toimien et menetä kulmien ratsastuksen tarkkuutta vaikka käännätkin hevosen välillä voltille. Toista kulmien ratsastus muutaman kierroksen ajan ensin vasemmalle, sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja vaihda suuntaa. Toista sama harjoitus myös oikeassa kierroksessa.

Tämän jälkeen pieni pätkä vapaata käyntiä ennenkuin tehdään sama harjoitus harjoitusravissa. Ravissa ole erityisen tarkka rauhallisesta temposta, ja mikäli hevonen kaatuu kulman läpi ravissa, vaikka teet harjoituksen aivan oikein, oikeanlaisilla avuilla, auta hevosta sen verran että siirrä hevonen käyntiin ennen kulmaa ja tee kulma käynnissä. Muutaman käyntikulman jälkeen "pakka" pitäisi olla taas kasassa, ja kulman ratsastus ravissa tulee onnistumaan.

Jos näin ei kuitenkaan käy, eli kummassakaan kierroksessa hevonen ei kykene ravissa kääntymään kulmassa hyvässä tasapainossa, ei hevosen lihaksisto vielä ole siinä vaiheessa että se pystyisi kulman läpi kantamaan itsensä. Silloin pitää vielä jatkaa hevosen kanssa työskentelyä muuten, ja helpottaa kulmia joko ratsastamalla ne käynnissä tai tekemässä niihin kaarteet, joissa taipumista, kokoamista ja ristiinastuntaa ei vaadita niin paljon. Ole erityisen tarkka mikäli sinulla on nuori tai muuten ratsukoulutuksen alussa oleva hevonen, sen kanssa tarkkojen kulmien tekeminen ei välttämättä onnistu heti edes käynnissä. Muista aina helpottaa harjoitusta siten että hevosella on mahdollisuus suoriutua tehtävästä kunnialla.

Mikäli hevosesi koulutustaso on riittävä ja hevonen on erityisen hyvin pohkeen edessä, voit ratsastaa kulmat samoilla neuvoilla myös laukassa. Laukassakin pieni kokoaminen juuri ennen kulmaa on paikallaan, jotta kulman ratsastukseen jää riittävästi aikaa.

Mikäli huomaat että hevosesi ei ole vielä valmis suorittamaan tarkkoja kulmia laukassa, voit kulmien ratsastamisen sijaan työskennellä laukassa päädyssä olevalla isolla voltilla. Voltilla kiinnitä erityista huomiota sisäpohkeesi käyttöön. Mikäli hevonen tuntuu laukkavoltilla kaatuvan sisäänpäin ja painuvan vielä hieman etupainoiseksikin, on tämä usein seurausta liian jännittyneestä sisäpohkeesta. Tämä taas usein johtuu siitä että hevonen ei vielä ole rehellisesti pohkeen edessä, jolloin ratsastaja tulee ratsastaneeksi sisäpohkeella "liikaa", unohtaen välillä keventää sitä. Kokeilepa vähentää sisäpohkeen painetta, kuitenkin säilyttäen sisäpohkeen satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä. Samalla tarkkaile että ulko-ohjasi ei roiku löysänä, vaan tarjoaa hevoselle tasaisen tuen. Näin toimimalla saat hevosen "nousemaan" pois sisäpohkeen päältä, ainakin hetkellisesti. Laukan tulisi olla poljennaltaan voimakasta mutta ei tempoltaan nopeaa. Mikäli laukan laatu huononee voltin aikana, käytä sisäpohje nopeasti aktivoiden taas hevosen laukkaa, mutta muista keventää sisäpohje mahdollisimman nopeasti, jotta hevonen ei jää sisäpohkeen päälle. Tämä on varmasti vaikea sisäistää, sillä niin usein näen ratsastajien "korjaavan" näitä sisäpohkeen päälle kaatuvia hevosia aina vaan voimakkaammalla sisäpohkeella, vaikka tilanne korjaantuisi tasapainottamalla hevonen ulko-ohjalla, tuomalla omaa painoaan hieman enemmän ulkojalustimelle ja keventämällä sisäpohjetta.

Näiden jälkeen voit ravata hevosella hetken kevyessä ravissa ja sen jälkeen onkin aika kävellä loppukäynnit vaikka maastossa!



Kulmien ratsastaminen on todella vaikea selittää näin virtuaalisesti, toivottavasti joku teistä sai tästä apuja kulmien ratsastamiseen. Jos minulla olisi kaikki valta ja voima, kävisin pitämässä kaikille teille ratsastustunnin vaikka pelkästään kulmien ratsastamisesta, niin tärkeitä ne ovat! 

Tsemppiä treeneihin ja kertokaapa saitteko kulmien ratsastuksesta uuden oivalluksen vai jäikö joku asia vielä epäselväksi?



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Tuntisuunnitelma; kun kenttä on jäässä

Tällä tunnilla tehdään monipuolisesti töitä käynnissä ja hieman ravissa, tämän tunnin harjoitukset sopivat hyvin siihen hetkeen kun kenttä alkaa olla jo hieman kova eikä täysipainoinen työskentely sillä enää onnistu.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja aloita ratsastamalla käynnissä jokaiseen kulmaan takaosankäännöstä muistuttava käännös. Älä siis tee vielä "kunnon" takaosankäännöstä, sillä se vaatii jonkin verran kokoamista, vaan suorita kulmissa käännös hidastaen käyntiä muutaman askeleen ajan, voimista ulkoapuja. voit jopa nostaa ulkokättä hieman ylös ja johda sisäohjalla käännöstä hieman. Samalla pidä huolta että oma katseesi on kääntynyt käännöksen suuntaan, siten että ylävartalosi on myös hieman kääntyneenä. Tärkeintä näissä kulmiin tehtävissä käännöksissä on se että ohjasotteet säilyvät kevyinä, hevonen kuuntelee istunnan jarruttavaa vaikutusta ja astuu etujaloillaan hieman ristiin. Hevosen kuuluu kulmissa olla suorana, toki loivasti asettuneena käännöksen suuntaan. Kulmien välissä ratsasta (tai päästä) hevonen normaaliin, matkaavoittavaan käyntiin. Ratsasta muutama kierros kumpaankin suuntaan työskennellen kulmat takaosankäännösmäisesti, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä tovi vapaalla ohjalla.

Seuraavaksi ota ohjat tuntumalle ja jatka hetki vielä työskentelyä käynnissä. Pidä nyt huoli että otat ohjat sopivan pituisiksi (riittävän lyhyeksi) sillä seuraavaksi tehdään peruutuksia, joissa ohjan sopiva pituus on erittäin tärkeää. Aloita ratsastamalla uraa pitkin, ja tee jokaisen sivun keskelle pysähdys ja muutaman askeleen peruutus.
Ole huolellinen jo pysähdyksissä, ratsasta hevonen pysähdykseen asti hyvässä käynnissä (riittävällä pohjetuntumalla, siten että hevonen kävelee tuntumalle) ja pidä pohkeet lähellä kylkiä, kevyellä tuntumalla myös pysähdyksessä. Näin saat aikaiseksi pysähdyksen tasajaloin. Muista valmistella hevonen pysähdykseen istunnalla (tiivistämällä istuntaa ja polvia lähemmäs hevosta) ja hidastamalla käden liikettä kunnes olet pysähdyksen kohdalla. Siinä pehmeästi pysäytä käden liike ja hevonen pysähtyy käden mukana. Näin ratsastaen et vedä ohjasta yhtään taaksepäin ja hevonen reagoi jatkossakin käteesi pehmeästi.
Kun hevonen on pysähtynyt, säilytä oman istunnan ryhti jotta hevonenkin jää seisomaan ryhdikkäänä. Katse eteen, kädet kannettuina ja pohkeet lähellä hevosen kylkiä. Seuraavaksi peruuta muutama askel. Täällä opeteltiin täydellinen peruutus, käy ihmeessä lukemassa! Muista siis keventää omaa istuntaasi hieman (ei tarvitse nousta kevyeen istuntaan, mutta sen verran pitää keventää että sinä itse tunnet että paine hevosen selässä vähenee), anna pohkeilla merkki liikkeellelähdöstä ja kun hevonen on ottamassa askelta eteenpäin, pidätä ohjilla sen verran että hevonen ohjaa askeleensa taaksepäin. Tässä kohtaa ohjan pitää olla riittävän lyhyt, käsi ei saa siirtyä taaksepäin edes peruuttaessa. Kun hevonen on peruuttanut muutaman askeleen, maksimissaan 4-5, kevennä ohjaa, istu pehmeästi satulaan ja tarvittaessa anna pohkeilla merkki että nyt saa kävellä taas eteenpäin. Pyri päästämään hevonen suoraan peruutuksesta käyntiin, ilman että hevonen pysähtyy peruutuksen jälkeen.
Työstä peruutukset muutaman kierroksen ajan ensin vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista harjoitus oikeaan. Tämän jälkeen hetkeksi taas pitkä ohja, peruutus on hevoselle todella rankka harjoitus ja se tarvitsee lepoa riittävästi!

Mikäli kenttä olisi näiden harjoitusten jälkeen vähän pehmennyt, voit työskennellä hetken kevyessä ravissa. Siirry ratsastamaan ympyräkahdeksikolle, jossa voit loivasti taivuttaa hevosta ympyröillä ja ympyröiden välissä muista huolellinen suoristus! Mikäli suoristus ratsastetaan huolimattomasti, ei hevonen kykene taipumaan uuteen suuntaan kunnolla. Taivutuksissa muista tasaisuus, taivutuksen tulee tapahtua sisäohjalla ja ulkopohkeella, jotta hevonen todellakin taipuu läpi koko runkonsa. Mieluummin loiva, tasainen taivutus läpi koko kropan, kuin ohjalla ylitaivutettu kaula ja ulos pullahtava takaosa. Mikäli ympyrällä tuntuu että hevonen ei jostain syystä taivu yhden kierroksen aikana, voit ratsastaa toisen tai kolmannenkin ympyrän jotta saat taivutuksen läpi ennen kuin suoristat hevosen ja vaihdat toiselle ympyrälle. Kun olet saanut muutaman kerran sujuvat taivutukset molemmille ympyröille, istu alas harjoitusraviin mutta jatka edelleen ympyräkahdeksikolla. Nyt ympyröiden välisellä suoralla ratsasta nopea siirtymä käyntiin (eli hevonen ainoastaan käy käynnissä ja jatkaa heti ponnistaen uudestaan raviin). Tällä harjoituksella saat hevosen takaosaan lisää voimaa, joka taas keventää hevosen etuosaa! Muutaman kierroksen jälkeen siirry käyntiin ja anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Jatketaan vielä hetki pohkeenväistöillä siten että ratsasta ensin käynnissä vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella. Kun lähestyt pitkän sivun loppua, kirjaimen E kohdalla ratsasta muutama askel pohkeenväistöä siten että hevonen väistää uralle juuri ennen kulmaa tai jopa kulmaan. Näin saat hevosen tasaiselle ulko-ohjan tuelle kulmassa, ja hevonen on herkkä sisäpohkeelle ja käännös kulmassa voidaan suorittaa kevyillä avuilla, hevosen ulkolavan ollessa täydellisessä hallinnassa. Lyhyeltä sivulta käännä taas siten että seuraavalla pitkällä sivulla olet uran sisäpuolella ja toista sama väistöharjoitus kirjaimen M kohdalla. Ratsasta näin pari kierrosta vasempaan suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa, eli kirjainten B ja H kohdalla väistö uralle, kulmaan.
Tämä harjoitus on erittäin hyvä myös tuntuman tasaisuuden parantamiseksi, joten käytä tätä väistöharjoitusta ihmeessä muutenkin!

Mikäli kenttä on pehmeä, voit lopussa verryttellä hevosta hetken laukassa, kevyessä istunnassa jotta hevonen saa vähän edetä ja venyttää tarkkuutta vaativien harjoitusten vastapainoksi!

Loppuverryttely olisi varsin suositeltavaa ratsastaa myös maastossa, viethän hevosen vähintään loppukäyntien ajaksi maastoon nauttimaan!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Istunnan haasteet ja istuntaharjoituksia

Tässä postauksessa otetaan tarkempaan syyniin ratsastajan istunta, sen yleisimmät haasteet, vaikutukset hevoseen sekä korjausehdotukset.

Mikä mahtaa olla nykyajan meininki, teetetäänkö enää istuntaharjoituksia liinassa, vai koetaanko se niin vanhanaikaiseksi ettei sitä herkkua enää ole tarjolla? Itse pyrin aina kun mahdollista pitämään istuntatunnit liinassa, se on mielestäni ainoa keino parantaa istuntaa perinpohjaisesti. Toki täytyy ottaa huomioon että ympyrällä työskentely on hevoselle raskasta, suuntaa pitää vaihtaa usein ja hevosen pitää välillä antaa kävellä vapain ohjin suoraan, mutta kun nämä asiat ottaa huomioon, on liinan päässä kaikista helpoin päästä käsiksi istuntavirheisiin. Liinan päässä tehtävät istuntaharjoitukset tulee tehdä ilman ohjia, varsinkin alussa istuntaa korjatessa tulee muuten liian helposti otettua ohjista liian reippaasti, ja tätähän emme halua. Lisäksi todella monet harjoitukset tulee tehdä aina ilman jalustimia, jos se vaan on mahdollista. Uskokaa pois, myös kevyttä ravia voi aivan helposti mennä ilman jalustimia!

Istunnan korjauksia tehdään jokaisella ratsastuskerralla, ja kaikille varmasti ovat tuttuja komennot; kantapäät alas, selkä suoraksi, katse eteen, kädet kannettuna, polvet rentona ja lantio joustavana. Sikäli komennot ovat aivan päteviä, mutta oletko huomannut että usein kun korjaukset tulevat tuossa muodossa, aiheuttaa se lähes aina jännitystä jollain muulla alueella?
Kantapäät alas-komento saattaa kääntyä tilanteeseen jossa kantapäätä ja nilkkaa jännitetään niin paljon että jalka irtoaa hevosen kyljestä eteen. Tätä ei luonnollisestikaan haeta. Oikea tapa korjata voisi olla vaikka "nosta varpaita hieman ylemmäs kuin kantapäätä, tai pidä kantapää samalla tasolla varpaiden kanssa". Näin toimiessa jalkaan ei tule ylimääräistä jännitystä.
Selkä suoraksi-komento saattaa pahimmillaan johtaa notkoselkään, joka johtaa koko ylävartalon jännittymiseen. Jännittynyt ylävartalo vaikuttaa hartioiden kautta myös käsiin, ja sitä kautta hevosen suuhun. Kun ylävartalo jännittyy, tulee siitä usein vähän turhan voimakkaasti "liikkuva", ja tämä häiritsee hevosen luontaista liikettä.
Hartiat taakse-komento saattaa johtaa koko selän jännittymiseen ja tämä taas vie ratsastajan painopisteen liian taakse.

Jos ratsastajan istunta pitäisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se keskivartalo. Keskivartalon hallinnasta lähtee koko istunnan helppous. Ratsastajan tehtävänä on istua hevosen selässä sitä myötäillen ja mahdollisimman vähän häiriten, ja tämä onnistuu ainoastaan täydellisellä keskivartalon hallinnalla. Kehotan aina kaikkia ratsastajia tekemään jotain muutakin liikuntaa ratsastamisen ohella, ja jos ratsastaja ei oikein lämpene kokonaisvaltaiselle treeniohjelmalle, kehotan häntä tekemään vähintään vatsalihasliikkeitä aina kun vaan mahdollista. Sillä pääsee jo pitkälle!

Otetaanpa tähän väliin muutamia tavallisimpia istuntaongelmia ja avataan niitä sen verran että ymmärrätte miten ne vaikuttavat hevoseen.

Käynnissä liika puskeminen jännittää polvet, ja jos tästä yrität siirtää hevosta raviin, joudut käyttämään pohkeita vahvasti, ja samalla jännittyneet polvet jarruttavat hevosta. Muista siis "antautua" hevosen liikkeen vietäväksi, olematta kuitenkaan "löysä" vaan kanna itsesi kunnolla.

Tuoli-istunnassa jalat ja kädet työntyvät eteen, jalustimet menevät liian syvälle jalkoihin ja putoavat helposti, kädet suoristuvat. Nämä tapahtuvat siksi että yrität pysyä tasapainossa, vaikka todellisuudessa istut hevosen painopisteen takana. Tuoli-istuntaan voivat vaikuttaa väärin pituiset jalustimet tai liian pitkät ohjat, mutta myös satulan väärin sijoittunut painopiste on yksi syyllinen. Jos jalustimet ja ohjat ovat oikean pituiset, ja kannat itsesi hyvin, mutta siitä huolimatta ajaudut tuoli-istuntaan (eli istut vähän takakaarella) tarkista satulan sopivuus, yleensä se on liian kapea hevoselle.

Kun istunnan painopiste on liian edessä, työntyvät pohkeet liian taakse ja tulet käyttäneeksi pohkeita huomaamatta. Havaitset tämän parhaiten siitä että hevosesi on koko ajan menossa, vaikka et tietoisesti sitä pyytäisikään. Hevosen saattaa myös ihan ilmeillään ja korviaan luimimalla osoittaa epämiellyttävän olonsa. Tässä kohtaa sekä hevosen paino että oma painosi ovat molemmat liian edessä, hevosen pää tuntuu satojen kilojen painoiselta ja kaiken lisäksi se vielä juoksee alta pois. Juokseminen on tässä tapauksessa hevoselle ainoa vaihtoehto pysyä pystyssä.
Voisiko tämä olla joustorunkoisten satuloiden ongelma, painopisteen sijoittuminen väärin? Pystyykö jalustinkoukkujen sijoittelulla vaikuttamaan asiaan? Onko teillä kokemuksia joustorunkoisista satuloista, havaitsetteko niiden kanssa istuntahaasteita?

Mikäli istunta on liian "löysä", muuttuu hevonenkin etupainoiseksi. Ratsastajan avut "heiluvat" hallitsemattomasti ja hevonen saa useita vääriä apuja jatkuvasti. Tähän ei yksinkertaisesti ole muuta lääkettä kuin keskivartalon hallinta, joka parantaa ratsastajan istunnan kantoa.

Liian tiivis istunta (polvet kiinni ja kädet jäykkinä) estää hevosen luontaisen liikkeen. Pikkuhiljaa tämä johtaa hevosen liikeratojen muuttumiseen ja sitä kautta liikkeen hidastumiseen. Ajattele että kätesi menevät aina ainoastaan suuta kohti, ei koskaan taaksepäin tai jännity paikoilleen. Sama fiilis tulisi saavuttaa polvilla, ajattele että polvesi antavat hevoselle tilaa liikkua aukeamalla hieman, ja kun tiivistät polvia hieman, saat hevosen liikkeen taas pienemmäksi. Jatkuva istunnan tiivistäminen tulee loppujen lopuksi siis pysäyttämään hevosen! 

Jos lantio jännittyy, siirtää se jännityksen myös nilkkaan. Silloin nilkka ei pysty joustamaan. Eli jos huomaat jännitystä nilkassa, eli pohje tuntuu "kovalta" keskity silloin korjaamaan lantion joustoa. Tähän, niinkuin moniin muihinkin istuntaongelmiin, ratkaisu on ilman jalustimia ratsastus.

Muutamia kevyen istunnan haasteita:
Liian etupainoinen istunta aiheuttaa hevosen "painamisen" kädelle koska se ei pysy tasapainossa muuten. Tarkkaile siis että pysyt hevosen painopisteen "päällä" etkä rojahda liian eteen.
Liian takapainoinen istunta on tunnistettavissa siitä että ratsastaja ei pysy kevyessä istunnassa, vaan joutuu istumaan satulaan joka toisella askeleella. Tätä näkee aivan liikaa vaikkapa estekisoissa tai estetunnilla, sanotaan että ratsastaja "keventää" kevyessä istunnassa, ja kaiken lisäksi vielä laukassa. Itse en ole samaa mieltä, olen aika tarkka siitä että kevyessä istunnassa ei hevosta häiritä istunnalla. Jos istuntalla halutaan voimistaa hevosen liikettä, sen voi tehdä tulemalla hetkeksi lähemmäs satulaa, mutta kokoajan pysyen kuitenkin kevyessä istunnassa. Tämän lisäksi hevosen tulee luonnollisesti vastata pohkeeseen välittömästi, oli istunnan muoto mikä tahansa!
Notko selkä estyy ratsastajaa mukautumasta hevosen liikkeisiin, tämä usein myös lukitsee ja laskee kädet hevosen harjan päälle. Rento selkä auttaa välttämään selän notkahtamista.
Kun ratsastajan katse suuntautuu alas, pyöristyy selkä ja kyynärpäät irtoavat kyljistä. Tätä näkee myös paljon kisoissa, ratsastaja tuijottaa hevosen niskaa (varmasti tarkistaa onko kaikki letit kunnossa!) ja samalla kyynärpäät irtoavat kyljistä ja ohjasote "leviää". Kun ohjasote leviää, joutuu ratsastaja käyttämään isompia otteita, eikä ne silti mene perille ajoissa.
Liian "vahva" istunta, ns. rynkyttäminen laukassa aiheuttaa turhaa painetta hevosen selälle ja estää hevosta pyöristämästä selkäänsä. Usein hevonen myös painuu kuolaimen alle tämän johdosta. Tarvitseeko tätä edes selittää, johan se näyttääkin niin rajulta.

Liinassa tehtävien istuntaharjoitusten lisäksi myös kevyessä istunnassa työskentely tuntuu olevan menneen talven lumia. Jokaiselle ratsastustunnille kevyessä istunnassa tehtäviä harjoituksia on vähintään alkuverryttelylaukka, onnistuneen laukkaharjoituksen jälkeinen "leppoisampi" laukkapätkä ja vaikka vielä loppuverryttely kevyessä istunnassa laukassa. Ja maastossa kevyt istunta on lähes vaatimus, siellä pohja on kuittenkin epätasaisempi kuin kentällä, ja hevosen selälle tulee antaa riittävästi vapautta.


Istuntaharjoituksia liinassa.

Ratsastajan ja hevosen välinen yhteys löytyy ratsastajan lantiosta. Hevosen liike siirtyy ratsastajan lantion kautta ratsastajan istuntaan. Lantio toimii eräänlaisena iskunvaimentajana hevosen ja ratsastajan välillä. Lantion toimivuutta voi parantaa ratsastamalla liinassa ilman jalustimia ja ohjia, pitämällä kiinni satulan "kauhukahvasta".

Myös silmät kiinni ratsastaminen auttaa löytämään tasapainon, ratsasta käyntiä silmät kiinni ja vaihtele asentoasi nojaten välillä eteen ja välillä taakse. Näin huomaat eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä ja sinun on helpompi jäädä oikealle painopisteelle istumaan.

Lantion rentoutumista ja jalan pidentämistä voit harjoitella liinassa seuraavasti: istu siten että päästät ensin vasemman jalan pitkälle alas, vasen käsi pitää satulan etukaaresta kiinni, oikea käsi satulan takakaaresta, ja oikea jalka nousee samalla vähän ylös. Vaihtele puolta muutaman kerran ja huomaat että jalkoihisi tulee lisää pituutta ja lantio rentoutuu.

Jalan oikean asennon löytymistä helpottaa jalan irrottaminen (ylhäältä asti) hevosen kyljistä ja tuomalla sitä selvästi taaksepäin. Tätä voit viedä seuraavalle tasolle myös tarttumalla reiden takaosan lihakseen ja ikäänkuin siirtämällä sitä taaksepäin. Näin saat jalan pidemmäksi, oikeaan asentoon ja rentoutettua polvesi.

Lantion liikkuvuutta voit parantaa myös nostamalla molemmat jalat ylös siten että polvesi koskettavat hevosen harjaa ja laskemalla ne siitä taas alas.

Ylävartalon hallinta lähtee keskivartalosta. Jos keskivartalo on löysä, muuttuvat ratsastajan selkä ja jalat myös löysiksi, ratsastaja ei silloin pysty hallitsemaan käsiään ja jalkojaan itsenäisesti. Ylävartalon suoruutta ja symmetriaa parantaa ihan yksinkertainen harjoitus, kosketa hevosen kaulaa (kuten taputtaisit sitä) vasemmalla kädellä kaulan oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle, toista tämä useita kertoja sekä käynnissä että ravissa. Koita säilyttää sama tahti kuin käynnissä ja ravissa taputuksissasi.

Ratsastajan toispuoleisuus eli vinous on helppo tarkistaa seuraavanlaisesti;  kävele ympyrällä liinan päässä ja ota raippa käsiisi siten että kannattelet sitä hevosen harjan yläpuolella. Pidä tässä raippa mahdollisimman suorassa. Nosta raippaa pikkuhiljaa ylöspäin, siten että loppujen lopuksi raippa on pääsi päällä, nojaten keskeltä hieman kypärän nuppiin. Nyt avustajasi näkee heti kummalta puolelta raippa on alempana. Jos vasen puoli on alempana, kertoo se sinun vasemman puolen heikkoudesta, ja silloin vasemman puolen lihaksia tulee vahvistaa jotta saat pidettyä vasemman puolen yhtä jäntevänä kuin oikean. Tämä ilmenee ratsastuksessa vasemman kyljen lyhyytenä. Huomaat itsekin miten paljon joudut tekemään töitä jotta saat suoristettua raipan, kokeilepa siitä suoristaa raippa ja pidä se hetken aikaa täysin suorassa! Siinä tulee kädet ja ylävartalon lihakset jopa vähän hapoille! Tämän voi toki tehdä myös ravissa, mutta monelle käynnissä tehtynä tämä harjoitus on jo ihan riittävän vaativa.

Kun selkä on jäntevä, siirtyy jäntevyys myös käsiin. Tämä helpottaa käsien pysymistä paikallaan. Eli jos kätesi heiluvat hallitsemattomasti, on vika silloin selässäsi. Selkäsi on "löysä" joka johtaa löysiin käsiin. Kun selässä on sopiva määrä jäntevyyttä, kätesi pysyvät paikallaan, ja pystyt myös liikuttamaan toista kättä eteenpäin, toisen pysyessä paikallaan. Tätä tulee harjoitella liinassa ilman ohjia.

Harjoittele liinassa myös siirtymiä siten että keskityt käsien kantamiseen siirtymisten läpi. Käsien koordinaatiota parantaa harjoitus jossa ratsastat kevyttä ravia, ja kevennyksen tahdissa taputat hevosta kerran oikealle ja vasemmalle puolelle, ristikkäisellä kädellä. Eli vasemmalla kädellä oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle.

Käynnissä kevyt istunta ilman ohjien tukea. Jos kevyt istunta on vakaa, pystyt liu'uttamaan käsiäsi hevosen harjaa pitkin lähes korviin saakka menettämättä kevyttä istuntaa ja siitä vielä palaamaan käsien kanssa normaalille paikalle. 

Jos istuntaharjoitukset pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen, olisivat ne:
- Ratsasta mahdollisimman usein ilman jalustimia. Hae rentous ilman jalustimia kaikissa askellajeissa.
- Ratsasta mahdollisimman usein liinassa ilman jalustimia ja ilman ohjia, harjoittele lantion rentouttamista ja huomaat käsiesi rentoutuvan samalla, eikä ne jalatkaan enää purista!
- Muista ratsastaa kevyessä istunnassa!!!
- Treenaa keskivartalon lihaksia, keskivartalon hallinta on yhtä kuin hyvä istunta. 

Tässä tuli vain murto-osa kaikista mahdollisista istunnan korjauksista, mutta näitä harjoituksia minä yleisesti käytän tunneilla. Tuleeko teille mieleen muita mainitsemisen arvoisia istuntaan vaikuttavia korjauksia? Jäikö joku alue täysin käsittelemättä?