maanantai 27. huhtikuuta 2015

Maastossa ratsastamisen mahdollisuudet

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. On todella harmi että hevonen ei saa valita, mutta eikö me ratsastajat olla hevosillemme velkaa sen että viedään ne mahdollisimman usein maastoon nauttimaan?

Olen kuullut lukemattomia tekosyitä miksi juuri kyseisellä hevosella ei voi ratsastaa maastossa, tässä niistä parhaimmat ja omat vasteeni niihin:

- Se on maastossa aina ihan hullu.
No, hullu on aika vahva sana, kun otetaan huomioon että hevonen on juuri sellainen jollaiseksi ihminen sen kouluttaa. Oletko koskaan ajatellut että se sinun väittämä "hulluus" voisikin olla innostuneisuutta? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin reagoivat eri tavalla, tekevät hevoset ihan samoin. Joku on revetä liitoksistaan kun tajuaa päästessään maastoon, ja silloin ratsastajan pitää vaan kestää se hetkittäinen sekoilu, ja luultavasti, sen jälkeen ratsastajakin tajuaa viedä hevosensa maastoon useammin! Toiset hevoset taas näyttävät innostumisensa lievemmin, ja nauttivat maastossa rauhallisemmin, askeleeseen tulee ihan erilaista joustoa ja liikettä ja siellä selässä on kuin pilvilinnoilla ratsastelisi!

- Ei täällä ole kunnon maastoreittejä.
On totta että joka paikassa ei ole täydellisellä pohjalla varustettuja, vain ratsastukseen tarkoitettuja teitä, mutta tässäkin vain ratsastajan mielikuvitus on rajana. Jos tie on mielestäsi huonossa kunnossa, älä silloin ravaa tai laukkaa siinä, nautiskele kävellen. Jos saat maanomistajalta luvan ratsastaa pellon reunalla, tee se. Jos löydät pienenkin metsäkaistaleen, käy siellä kävelyllä, metsässä samoilu on hevoselle parasta mahdollista jumppaa, voittaa mennen tullen kaikki avot, sulut ja väistöt.

- Se ei suostu lähtemään yksin maastoon.
Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, hevosen ja ratsastajan välinen suhde ei ole kunnossa. Jos se olisi, hevonen lähtisi ratsastajan kanssa maastoon ongelmitta, eikä tarvitsisi toisen hevosen tukea siihen. Keskinäisen luottamuksen kasvattaminen vie aikaa, ja sitä kasvatetaan kohtelemalla hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti ja siten, että hevoselta ei vaadita tehtäviä joita se ei sillä hetkellä ole valmis tekemään. Joskus nuorilla hevosilla on toki hyvä olla mukana vanhempi konkari vetoapuna, mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, jos perusasiat on hallussa.
Jos hevosesi kaikesta huolimatta kieltäytyy lähtemästä yksin maastoon, varaa siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä (joskus jopa eväät ja joku hyvä kirja on ihan paikallaan!) ja ohjaa hevonen maastoon, jos se pysähtyy niille sijoilleen, älä voimista apujasi vaan jää odottamaan että hevonen ottaa askeleen haluamaasi suuntaan. Siitä voit palkita. Ja taas odotetaan seuraavaa askelta jne. Mikäli hevonen kääntyy takaisin tallia kohti, älä tee asiasta mitään numeroa vaan yksinkertaisesti vaan käännä hevonen rauhallisesti takaisin menosuuntaan ja jää odottamaan. Hevonen kyllä muutaman toiston jälkeen huomaa että takaisin kääntymällä se ei saavuta mitään, ja muutaman hetken jälkeen lähtee kuin lähteekin maastoon! Ja ihan yksin! Sama homma jatkuu jos hevosesi kääntyy kesken maastolenkin kotiinpäin, käännät vaan rauhassa takaisin menosuuntaan, siten että hevosen ainoa vaihtoehto on edetä eteenpäin.

- Se kompuroi metsässä ja pelkään että jalkoihin tulee haavoja.
Jos hevosesi kompuroi metsässä, on se merkki siitä että metsässä ei ole käyty riittävästi. Hevosen koordinaatio paranee jokaisen metsäretken jälkeen, joten sinne vaan! Suojaa jalat suojilla jos pelkäät haavojen puolesta. Kompuroivalla hevosella on tärkeää aloittaa työskentely metsässä rauhallisessa käynnissä, riittävän pitkällä ohjalla jotta hevonen saa vapauden tasapainottaa itseään. Muutaman kerran jälkeen tilanne on jo hevosellekin helpompi!

- Ei se ole ikinä ennenkään ollut maastossa, ei se tiedä mitä menettää jos ei sinne pääse.
Aika surullista, mitä tähän voi sanoa. 

Ja sitten muutamia vinkkejä maastossa ratsastamiseen!

Mikäli ratsastat ns. kärrypolkua tai ihan tavallista maastotietä, voit tehdä käynnissä mm. seuraavia asioita:
Temponvaihtelut käynnissä
Siirtymät käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti
Peruutus
Pohkeenväistöt tien puolelta toiselle käynnissä ja ravissa
Avo- ja sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa
Temponvaihtelut ravissa, sekä keventäen, perusistunnassa että kevyessä istunnassa
Siirtymät ravi-käynti-ravi, ravi-laukka-ravi, ravi-seis-ravi
Temponvaihtelut laukassa
Siirtymät laukka-ravi-laukka, laukka-käynti-laukka

Mikäli reitiltäsi löytyy mäkiä, hyödynnä niitä käynnissä kevyessä istunnassa kiipeillen, ravissa kevyessä istunnassa sekä laukassa kevyessä istunnassa edeten. Vaihtele harjoituksia myös ylämäessä, voit esimerkiksi aloittaa mäen kipuamisen käynnissä, siirtää hevosen raviin muutaman metrin jälkeen ja pitää sen hetken ravissa, ja lopussa vielä nostaa laukan ylämäessä. Alamäessä aloita rauhallisesti käynnissä, varmista että tasapainonne on kunnossa, ja kun menoon tulee lisää varmuutta, voit tulla alamäetkin rauhallisessa ravissa ja laukassa.

Anna hevosen tasapainottaa liikettään kaulallaan, eli salli sille pidempi ohja mikäli se sitä vaatii. Hevonen kyllä tietää mikä muoto sille milloinkin on paras.

Mikäli reitilläsi on umpimetsää, mene rohkeasti sinne ja hyödynnä vähän epätasaisempi maasto edeten rauhallisesti kävellen. Anna hevosen taas katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa, ja kevennä istuntaasi tarvittaessa. Puiden lomassa kiemurtelu on varsin oivaa taivutusjumppaa ja kun siihen lisätään vielä epätasaisen maaston aiheuttama jalkojen nostelu, on hevonen saanut varsin tehokkaan treenin ihan näin metsässäkin!

Jos oikein tuuri käy, ja maastosta löytyy vesielementti, käytä sitä hyväksesi kahlaillen siinä edestakaisin. Muista aina varmistaa pohjan turvallisuus ennen kuin viet hevosesi veteen.

Ja jos pohjat on kunnossa, ja tielle on ikävästi kaatunut sopivan kokoinen puunrunko, rohkeasti yli vaan! Mikään ei voita luonnonesteitä!

Muista kunnioittaa muita maastossaliikkujia, ja vastaantulijoiden kanssa voi aina jäädä vähäksi aikaa juttelemaan hevosista, se hyödyttää sekä ratsukoita että ilman hevostakin kulkevia lisäämällä tietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä.
Pidä puhelin mukana maastossa ratsastaessasi, ja ilmoita jollekin mihin päin olet menossa ja milloin olet suurinpiirtein tulossa takaisin tallille.

Minä en kyllä millään keksi yhtään pätevää syytä miksi hevosemme eivät pääsisi mahdollisimman usein maastoon, keksitkö sinä vai koitko maastovalaistumisen?!

8 kommenttia:

  1. Maastoilu on ihan must! Pikkupilttinä oltiin koko ajan maastossa. Ihan hätkähin kuinka vähän nykyisin eri talleilla tunnutaan maastoilevan. Ja selitykset ovat juuri listaamiasi.

    Ei meidänkään lähimaastot ihan helppoja ole, pellolle pääsee ja aika haastavalle metsäpoluille. Siellä me sitten luuhataan harvasepäivä. Lisäksi hyödynnän maastoa alku-ja loppukäynteihin. Alkuun heppa oli varsin hui, kun yksin pääsi maastoon. Nykyisin jo aika kivan ketterästi liikkuu polulla. Ja lähtee mielellään ja vähitellen laajennellaan reviiriä. Tarvittaessa turvaponi tai kaveri kävellen matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne taas kommentista! Turvaponi on hyvä varuste silloin tällöin, varsinkin jos mennään ihan uusille reiteille!

      Maastoilu pitäisi tehdä lailla pakolliseksi, sanon mä! Rohkenen jopa väittää että meidän "vanhojen pierujen" hyvä hevosenlukutaito, hevosmiestaidot ja yleinen rohkeus hevosten kanssa juontaa juurensa juuri tuosta maastoilusta jota ennen vanhaan harrastettiin jatkuvasti. Vaikka siellä välillä sattui ja tapahtui, oppi siinä kyllä ennakoimaan tilanteita ja lukemaan hevosta todella hyvin. Nykyään maastoilusta on tehty niin valtava mörkö, että vaikka joku ratsastaja ehkä jopa tajuaisikin miten hyödyllistä maastoilu on hevoselle, hänet pelästytetään oheisilla tekosyillä eikä maastoon tule sitten kuitenkaan lähdettyä. Todella harmillista.
      Eikä siellä maastossa tarvitse näitä kaikenlaisia mainitsemiani harjoituksia tehdä, jo pelkkä alku- ja loppuverryttely maastossa on kullanarvoista, kyllä se hevonen vaan liikkuu maastossa sillä kuuluisalla omalla moottorillaan!

      Toivotaan että maastoilu tulee taas muotiin!

      Poista
  2. Kiitos paljon ihana kirjoittaja, avasit silmäni! En voi ymmärtää miten olen näin pitkään kulkenut kuin side silmilläni, ajatellen että maastossa voi ratsastaa korkeintaan kerran pari viikossa. Ehkä ajatus on lähtenyt siitä, että tallillamme maastossa käydään kerran viikossa porukalla. Yksin lähtijöitä oudoksutaan. Ymmärrän että porukalla lähteminen tuo myös turvaa, mutta jos on alla niin varma hevonen kuin hevonen vaan voi olla, puhelin taskussa ja heijastimet niskassa ratsukolla, mikäs siinä enää ketään estelee lähtemästä maastoon?

    Hevoset ovat aina olleet elämäni suola, sokeri ja pippuri, mutta silti ratsastusintoni on lähtenyt hiipumaan hiljalleen. Olen pitänyt taukoa välissä ja aloittanut uudelleen, mutta aina on uudelleen alkanut tympimään sen saman kentän kiertäminen. Rakastan maastoilua, ja se kerran viikossa -maasto ei saa ratsastusintoani pysymään hengissä.

    Nyt kun ymmärsin ettei kukaan ole säätänyt maastoilemiselle mitään rajoitteita, olen suunnattoman iloinen ja uskon ratsastusintoni elpyvän tästä entiseen loistoonsa, jos ei vieläkin suuremmaksi :) Valitsen oman tieni ja teen sitä mistä minä ja hevoseni pidämme eniten. Toivottavasti saan myös muita tallilaisia uskaltautumaan kentän ulkopuolelle muulloinkin kuin silloin suunnuntai-aamupäivisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!
      Kiitos ihanasta kommentistasi ja ennen kaikkea ihana että kirjoitukseni rohkaisee sinua maastoilemaan enemmän!

      Kentän kiertäminen on yksi helpoimmista tavoista saada hevonen tylsistymään työnteolle ja jos itsekin tuntuu tylsältä olla kentällä niin miksi sitä pitäisi tehdä,vain siksi kun muutkin tekevät niin?

      Pidä vaan huolta omasta ja hevosesi jaksamisesta ja kuluta maastoteitä ihan niin usein kuin jaksat,kyllä siellä kentällä ehtii sit käydä tarvittaessa!

      Ja jos sienistä pitää,niin hevosella sienimetsään meno on yksi mukavimmista ajanviettotavoista! Sienet näkyy hevosen selästä paljon helpommin kuin kävellen!

      Kiva että löysit blogini ja ihanaa loppukesää!

      Sari

      Poista
    2. Justiinsa eilen vielä bongattiin kanttarelleja. JOULUKUUSSA!!! :D :D

      Poista
    3. Siis ihan sairasta! Muistan itsekin muutama vuosi sitten kun poimin joulupöytään kanttarelleja (jotka luonnollisesti bongasin ratsailta)!

      Sari

      Poista
    4. Hei! Ongelmana maastoon lähtö. Hevonen ei halua lähteä pihasta, joten talutan sen sopivan matkan päähän ja nousen sitten selkään. Sen jälkeen se ei halua edetä vaan pakittaa ja pyörii eikä siis eteenpäin millään. Mikä avuksi?

      Poista
    5. Moikka!

      Tein tästä maastoon lähtemisestä oman postauksen joka julkaistaan sunnuntaina, 15.7.2018.

      Sari

      Poista