maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kumppani ratsaille, uhka vai mahdollisuus?

Sain lukijalta postaustoiveen tilanteesta, jossa kumppani (tai kaveri tai ihan kuka tahansa) haluaa joko omasta tahdostaan tai hevostelevan kumppanin tahdosta opetella ratsastamaan. Ihana postaustoive, katsotaan saadaanko pidettyä aihe pelkästään hevosissa vai lipsahdetaanko jopa vähän parisuhdeterapian puolelle!!!

Lähtökohtaisesti kaikki ne, jotka eivät ratsasta, luultavasti ajattelevat että ratsastus on vain istumista hevosen selässä. Tästä johtuen, on todella vaikeaa selittää kumppanille niitä mikroskooppisen pieniä onnistumisia hevosen kanssa, joilla on meille ratsastajille todella iso merkitys. Se jos mikä on turhauttavaa, trust me!

Kannattaakin siis lähteä heti alussa miettimään oikeita lähestymistapoja kun ummikko nostetaan hevosen selkään. Lähtökohtaisesti on parasta pitää kaikki asiat mahdollisimman yksinkertaisina, itseasiassa, niinhän niiden pitäisi ollakin meidän edistyneempienkin ratsastaessa, miksi se aina välillä pääsee unohtumaan?

Eli, käydään ensin läpi ratsastuksen perusasiat.

Käännös; hevonen kääntyy sinne mihin ratsastaja kääntää katseensa, tuo painonsa ja kääntää ohjalla.
Liikkeelle lähtö; hevonen lähtee liikkeelle kun ratsastaja puristaa sitä pohkeilla, maiskuttaa äänellä ja avaa polvensa.
Hidastus; hevonen hidastaa vauhtia kun ratsastaja tiivistää istuntaansa (istuu hieman liikettä vastaan), käyttää ääniapua ja pidättää tarvittaessa ohjalla.
Pysähdys; hevonen pysähtyy kun ratsastaja käyttää ääniapua, tiivistää istuntaansa ja pidättää ohjalla.

Ratsastajan asento; jalustin päkiän kohdalla, kantapää hieman alempana kuin varpaat, varpaat menosuuntaan, selkä suorana, nyrkit pystyssä ja kyynärpäissä kulma, katse kohti ratsastettavaa tietä.

Näiden perusasioiden lisäksi on hyvä käydä läpi myös se ratsastuksen psyykkinen puoli, ratsastajan tulee aina olla hevostaan rohkeampi, päättäväinen, kärsivällinen, nöyrä ja rauhallinen. Hevonen ei tee mitään tahallaan, vaan peilaa aina ratsastajaansa.

Kun nämä asiat on käyty läpi, on aika lähteä ratsastamaan. Ratsastajan olisi syytä hoitaa hevonen ennen ja jälkeen ratsastuksen, edes siten että hän harjaa hevosen vaikka toinen sen varustaisikin. Usein jo tässä vaiheessa voidaan nähdä miten hevosen ja ratsastajan kemiat kohtaavat, ja onhan se nyt ihan kohteliastakin tutustua hevoseen vähän ennen sillä ratsastamista.

Jos mitenkään mahdollista, olisi ensimmäiset ratsastukset hyvä tehdä maastossa, siten että ratsastaja pääsee rauhassa fiilistelemään hevosen askeleita käynnissä, ja jopa vähän vaihtelevassa maastossa. Luonnollisesti taluttajan kanssa, vaikka kumppani varmasti siitä onkin eri mieltä.

Tehtiin ensimmäiset ratsastukset sitten maastossa tai kentällä, tulee ratsastajan malttaa työskennellä käynnissä riittävän pitkän aikaa, jotta hevosen liikerata tulee ratsastajalle selväksi. Samalla on hyvä aloittaa työskentely käännöksillä, siten että ratsastaja pyrkii kääntämään hevosta katseen ja istunnan voimalla enemmän kuin ohjalla, taluttaja voi huolehtia käännösten hallinnasta, mutta ratsastajan olisi hyvä päästä tuntemaan mitä sillä tarkoitetaan kun sanotaan että hevonen lähtee kääntymään sinne suuntaan mihin ratsastajan paino sen johtaa. Ellei tätä käydä alussa läpi, tulee helposti hevoselle annettua ristiriitaisia apuja sen jälkeen kun otetaan ohjasavut mukaan ohjelmaan.

Kun olette tehneet käännöksiä molempiin suuntiin, lähdetään harjoittelemaan hevosen tempon hidastamista ja pysäyttämistä, jälleen ensisijaisesti ääniavulla ja istunnalla. On todella tärkeää osoittaa ratsastajalle että joskus jopa pelkkä ääniapu voi riittää hevosen pysäyttämiseen, jotta ohjaa ei tule käytettyä liikaa.

Ja kun olette tehneet pysähdyksiä, tulee eteen tietysti myös liikkeellelähtö, eli eteenpäin vievien apujen käyttö. Jälleen, ensisijaisesti ääniapu ja hyvin kevyt pohjeapu, ja muistakaa käydä läpi mitä tarkoittaa avulla myötääminen. Eli kun hevonen on lähtenyt liikkeelle tai lisännyt tempoaan, rentoutetaan pohje jotta hevonen saa "rauhan" työskentelyyn. Tämä tulee muistaa käydä läpi myös hidastamisessa, eli pidäte pitää uskaltaa lopettaa riittävän aikaisin.

Ensimmäisillä kerroilla olisi suotavaa mennä pelkkää käyntiä, ja harjoitella kropan hallintaa tässä askellajissa. Tehkää monipuolisesti käännöksiä, erilaisia kaartoja, voltteja ja ympyröitä. Muista että sitä mukaa kun käännökset tulevat jyrkemmiksi, tulee apujen käyttö käydä ratsastajan kanssa läpi huolella, sillä kuten itse tiedämme, käytetään kääntäviä apuja eri tavalla riippuen siitä onko kyseessä loiva vai jyrkkä käännös.

Käännösten lisäksi tempon muutokset ja pysähdykset käynnissä kuntoon, ja tässäkin erityishuomio ratsastajan kropan hallintaan, jälleen kerran! Kun käännökset ja temponmuutokset onnistuvat kohtalaisen hyvin käynnissä, muuttakaa harjoitusta siten että ratsastaja irrottaa jalkansa jalustimista ja tekee saman ilman jalustimia.

Kun käynnissä tehtävät asiat on kunnossa sekä jalustimilla että ilman, on aika siirtyä raviin. On hyvin yksilöllistä pystyykö ratsastaja istumaan helpommin perusistunnassa tai keventää, meillä jokaisella on oma rytmitajumme, ja jos rytmitaju ja tasapaino on kunnossa, ja vielä jos kroppa on hallinnassa, voi ratsastaja omia kevennyksen hyvinkin nopeasti. Jos taas nämä eivät ole ihan iskussa, on helpompi aloittaa ihan harjoitusravissa. Ja lyhyehköjä pätkiä, kuitenkin niin että ravia mennään sen verran, että ratsastaja kuitenkin pääsee ravin rytmiin mukaan.

Alussa raviharjoitukset on syytä tehdä vain suoralla uralla, ja vasta kun ratsastaja itse tuntee että pysyy kohtalaisen hyvin tasapainossa, voidaan ravissa tehdä loivia kaarteita.

Suosittelen että raviharjoitukset tehtäisiin mahdollisimman pitkään niin että taluttaja huolehtii hevosesta, jotta ratsastaja voi keskittyä vain ja ainoastaan kropan hallintaan ravissa. On siis tarkoitus että ratsastaja ei juurikaan ota ohjia tuntumalle, ettei vahingossakaan käy siten että ratsastaja tukeutuu ohjiin ja näin ollen vedä hevosta suusta.

Kaikissa harjoituksissa tulee myös ottaa treenin alle tehtävien suorittamiset tietyssä pisteessä, eli käydään ratsastajan kanssa läpi mitä tarkoittaa kun hevonen valmistellaan tiettyyn tehtävään ja miten ajoissa se pitää tehdä. 

On vaikea antaa arviota siitä montako ratsastuskertaa vaaditaan ennen kuin kumppani on jo kohtalaisen sinut hevosen ja koko ratsastuksen kanssa, mutta kärsivällisyys on kultaa tässäkin asiassa. Niin kauan olisi syytä harjoitella käyntiä ja ravia että ratsastaja pystyy jo pikkuhiljaa itse hallitsemaan hevosensa, eli ei välttämättä enää tarvitse taluttajaa, ja kykenee tekemään sekä käynnissä että ravissa isoja ympyröitä ja isohkoja voltteja. Myös siirtymät tulisi olla hallussa, eli ratsastajan tulisi kyetä siirtämään hevonen ravista käyntiin mahdollisimman tarkasti tietyssä pisteessä.

Kun nämä asiat on kunnossa, on aika kokeilla laukkaa. Moni (ainakin miespuolinen) ratsastajan alku on luultavasti jo ensimmäisestä käyntiaskeleesta lähtien haaveillut laukkaavansa kohti auringonlaskua John Waynen tavoin. Ja vaikka me tosiratsastajat varmasti pelkäämme kumppanimme hengen puolesta (itse ainakin pelkään!!!), on todella usein käynyt niin että tämä ensikertalainen hevosmies kykenee laukkaamaan vailla mitään ongelmia kierros kierroksen jälkeen! Ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä että hevosmies istuu siellä hevosen selässä aivan rentona, jolloin yleensä hevonenkin laukkaa varsin rennosti ja sekös meitä harmittaa!

Olen itse todistanut poikaystäväni laukkaavan ensimmäisellä ratsastuskerralla sänkipellolla hevosen kanssa, koska "cowboyt tekee niin" ja voitte uskoa että olin aivan varma että nyt tulee ruumiita. No ei tullut, kaikki meni kuten oppikirjoissa konsanaan ja ainoa tappelun aihe olikin poikaystävän ihmettely siitä miksi sitä ratsastusta pitää opetella niin paljon, kun se kerran on noin helppoa...

Kuitenkin, jotta homma ei lähde ihan lapasesta, on hyvä ottaa ratsukko liinan päähän ja tehdä ensimmäiset laukkaharjoitukset ympyrällä, jotta sinulla on edes teoreettinen mahdollisuus pitää ratsukko maan pinnalla. Tässä auttaa jos hevosesi on opetettu nostamaan laukka liinassa vaikka ihan laukka-komennolla, ratsastajan voi olla vielä tässä vaiheessa vaikea hallita raajojaan siten että saisi annettua selkeän laukka-avun.

Tässä on oikeastaan tämmöinen helppo aloituspakkaus kumppanin ratsastusuran alkuun. Jos ja kun käy niin että kumppani tosissaan innostuu ratsastuksesta, voit hakea vaikka täältä blogista helppoja harjoituksia joilla voitte jatkaa ratsastusta. Ja muistakaa myös käydä nautiskelemassa maastossa ratsastamisesta, se on kuitenkin sekä ratsastajalle että hevoselle sitä todellista terapiaa!

Kertokaapa tosielämän kokemuksia, kuinka moni teistä on saanut poikaystävän houkuteltua ratsaille, ja onko moni teistä saanut poikaystävän todella innostumaan ratsastuksesta?!

Sari


sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Toivepostaus; hevonen ei halua lähteä yksin maastoon

Sain lukijalta kysymyksen liittyen tilanteeseen jossa hevonen ei suostu lähtemään yksin maastoon. Lukijan tilanteessa hevonen joudutaan taluttamaan vähän matkaa maastoon, jotta edes päästään pois tallin pihasta, sen jälkeen noustaan selkään, mutta siitäkään huolimatta, hevonen ei suostu maastossa etenemään, vaan pyörii ja pakittaa.

Tässä kohtaa voin todeta että vihdoinkin ensimmäisen kasvattini kanssa tekemistäni virhearvioinneista on hyötyä, sillä pihassani majailee juuri tuon kaltainen hevonen, jonka kanssa on tuskailtu saman asian kanssa jo vuosia. Kerron teille siis tällä kertaa varsinaisen tarinan, johon liittyy myös lukijan ongelman ratkaisu, mutta tarina itsessään on niin silmiä avaava, että koen sen kertomisen pakolliseksi!

Aikanaan ostaessani ensimmäistä hevostani, suomenhevostammaa, en ollut missään vaiheessa sitä astuttamassa. Kuitenkin, kohtalo puuttui peliin, muutimme maalle, ostin pari hevosta lisää ja siinä samassa päätin tammani kuitenkin astuttaa. Kyseessä oli siis ensimmäisen hevoseni ensimmäinen varsa, joten odotukset olivat kovat. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä jopa liiankin kovat.

Olin pienessä mielessäni toivonut sitä täydellisen kaunista tammavarsaa, jonka kanssa ratsastaisin auringonlaskuun! Varsa syntyi, kaikki meni sen osalta hyvin, mutta kyseinen varsa oli hemmetin ruma ori, joten olin varsin pettynyt, jo siinä vaiheessa. En tätä asiaa ole silloin vielä ajatellut sen tarkemmin, mutta olen melko varma, että se pettymys joka varsan synnyttyä mieleni valtasi, on jäänyt jotenkin kummittelemaan takaraivooni, ja olen tiedostamatta suhtautunut tähän varsaan hieman epäreilusti.

Varsa, joka ruunattiin 2-vuotiaana, kävi läpi aivan normaalin nuoren hevosen ratsukoulutuksen alkeet, eikä missään vaiheessa tullut suuria haasteita eteen. Jossain vaiheessa ratsastaessa hevonen reagoi vahvasti, hyppi pystyyn ja ryntäili, mutta siinä vaiheessa se myös oli kovasti kasvavassa vaiheessa, joten päättelin tämän käytöksen johtuvan ainakin osittain "kasvukivuista". Tässä vaiheessa hevonen sai hieman lomaa. Jossain vaiheessa sille myös kehittyi kesäihottuma, joka ei varsinaisesti auttanut yhteiseloamme.

Kaiken kaikkiaan hevonen oli välillä hieman haastava, se lähti kädestä muutamankin kerran, ellei sitä taluttanut riimusta. Pitkällä, tai edes puolipitkällä narulla sitä ei voinut taluttaa, sillä se sai siitä niin nopeasti voimaa etten saanut sitä pidettyä. Silloin en osannut vielä yhdistää oman fiilikseni vaikutusta tähän hevoseen, sillä aivan yhtäkkiä hevonen vaan jäykisti niskansa, ja otti ja lähti.

Hevosen kanssa tehtiin töitä säännöllisen epäsäännöllisesti, suurimpana haasteena oli sen nuorena kehittämä tapa nousta tosi rajusti pystyyn ja kääntyä 180 astetta ympäri aina kun siltä tuntui. Ja voin kertoa, että siltä tuntui aika hemmetin usein! Kertaakaan en ole sen selästä pudonnut, mutta liikkeet ovat kieltämättä aika rajuja, joten kyllä siinä pitää ihan kiinni pitää että mukana pysyy!

Jossain vaiheessa, hevosen ollessa 7-vuotias, kun ratsastaminen alkoi olla jo itsellenikin pakkopullaa tämän hevosen kanssa, pysähdyin pohtimaan itseäni ja tätä hevosta. Hevonen vaikutti kokoajan tyytymättömältä, sen perusilme oli korvat luimussa, vähän epäileväinen ja ankea. Teuraaksi laittaminen olisi ollut varsin varteenotettava vaihtoehto, sillä selvää oli, että näin vaarallisesti käyttäytyvää hevosta ei myytäisi.

Jostain mieleni syövereistä nousi hyvin kirkkaana esiin se hetki, kun tämä varsa syntyi, ja muistan kuinka pettynyt siihen silloin olin. Tajusin että olin tiedostamattani ollut koko hevosen eliniän siihen pettynyt, ja hevonen luonnollisesti tämän vaistoaa, eikä missään vaiheessa kokenut oloaan kanssani hyväksi. Tämä oli käänteentekevä hetki, jonka johdosta taisin itkeä pillittää hyvän tovin, harmituksesta hevoseni puolesta. Siitä hetkestä lähtien, kun oma asenteeni hevostani kohtaan muuttui, alkoi hevonen viettää kanssani aikaa, ihan mielellään ja omasta halustaan, sen korvat kääntyivät eteenpäin ja sen katse ikäänkuin pehmeni. Voitte arvata että olin itselleni todella vihainen, kun olin "kiusannut" hevostani tiedostamatta kaikki nämä vuodet.

Siitä eteenpäin asiat ovat lähteneet sujumaan huomattavasti paremmin, hevonen on antanut minulle muutaman kerron jo todella hienoja onnistumisen tunteita, joita voi vaan tuntea silloin kun hevonen tekee ihmisen kanssa mielellään töitä!

Tästä huolimatta, joudun edelleen rakentamaan tämän hevosen itseluottamusta päivittäin, sillä näinä vuosina olen tajunnut että hevosen rajut reaktiot ovat aina tulleet esiin tilanteissa, joissa se ei luota itseensä, eikä se ole tähän mennessä luottanut myöskään ihmiseen, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vahva pakoreaktio. Hevoseni on siis todella herkkä ja sillä on äärimmäisen huono itsetunto, mutta nyt kun olen itse samalla sivulla hevoseni kanssa, tiedän miten etenen näiden asioiden kanssa.

Meillä on siis ollut, ja on edelleen, sama tilanne kuin kommentin jättäneellä. Hevoseni lähtee silloin tällöin yksin maastoon, mutta jossain vaiheessa, joskus aiemmin, joskus myöhemmin, se hyppää rajusti pystyyn, ja ryntää kotiinpäin. Alussa tulkitsin sen niin, että se ei kestänyt yhtään painetta ratsastajalta. Sen takia talutin sen vähän matkaa maastoon, nousin siellä selkään ja jatkoin siitä. Joskus se onnistui, joskus taas ei. Joskus peruutimme maastoon vähän matkaa, käänsin sen ympäri ja pääsimme jatkamaan matkaa, joskus taas sekään ei auttanut. Joskus pääsin jatkamaan matkaa hyvinkin pitkälle, sillä opin tulkitsemaan hevostani siten, että onnistuin hieman "harhauttamaan" sen aikeita juuri ennen kuin se oli hyppäämässä pystyyn. Se ei tietenkään ole kovinkaan pitkäkestoinen tapa toimia, mutta sillä tultiin toimeen.

Nyt pidän tärkeimpänä tavoitteena viedä hevosta pikkuhiljaa kohti vahvempaa itseluottamusta, jolloin se selviää niinkin arkisista tilanteista kuin maastoon yksin lähtemisestä.

Ja sitten siihen lukijan haasteeseen. Vaikka en hevosta tunne tai tiedä, voisin kuvitella että tässäkin on kyse luottamuksen puutteesta. Hevonen ei jostain syystä koe että se voisi luottaa ratsastajaansa niin paljon että "uskaltaisi" lähteä hänen kanssaan maastoon. Vaakakupissa painaa toiset hevoset jotka jäävät talliin, eikä hevonen koe ratsastajaansa vielä niin tärkeäksi että hän voisi "korvata" muiden hevosten antaman turvallisuuden tunteen.

Työskentelisin tämän hevosen kanssa paljon maastakäsin, jotta luottamussuhde syvenee. Erityisesti taluttaisin hevosta maastossa, pitkiäkin lenkkejä, jotta hevonen saa riittävästi aikaa alkaa pikkuhiljaa luottaa ihmiseen, juuri siellä maastossa.
Jos selkäännousu on hevoselle täysin stressitön tilanne, silloin kannattaa hyödyntää maastossa se hetki jolloin hevonen on oikeasti rento ja mielellään ihmisen kanssa, ja nousta siellä selkään ja jatkaa matkaa ratsain vaikka alkuun vain lyhyen matkaa. On ihan ok laskeutua välillä ratsailta ja jatkaa taluttamista, varsinkin jos hevonen kovasti jännittyy ratsastaja selässä maastossa. Usein kuullaan sanottavan että ratsastaja ei saisi missään tapauksessa laskeutua hevosen selästä kun tilanne käy hankalaksi, väitetään jopa että hevonen oppisi tästä huonoja tapoja. Tämä ei pidä paikkaansa, on ihan ok, ja usein jopa parempi laskeutua alas selästä, kun hevonen jännittyy, ja saada se rennoksi maastakäsin. Jännittyneellä hevosella ei kehitystä tapahdu.

Toinen keino on pyytää joku kaveri (siis ihminen) mukaan maastoreissulle, eli silloin ratsastaja voi pysyä koko ajan selässä, ja kaveri auttaa taluttamalla hevosta vaikeiden paikkojen ohi. Juuri tämä maastoon lähtö on yksi sellainen tilanne. Moni sanoo että kannattaa ottaa toinen, varma, hevonen mukaan kaveriksi, mutta jos kuitenkin halutaan että hevonen jatkossa lähtee myös yksin maastoon, välttäisin tätä vaihtoehtoa. Usein hevonen lähtee vaan "sokkona" seuraamaan kaverihevosta, eikä keskity ratsastajaan riittävän hyvin.

Kaiken kaikkiaan, näissä tilanteissa on todella tärkeää edetä pienin askelin, ja kehua hevosta jokaisesta askeleesta jonka se ottaa yksin maastoon. Ja ratsastajan tehtävä on luonnollisesti olla aina hevostaan rohkeampi, jotta hevonen uskaltaa antaa ratsastajan tehdä päätökset. Jokainen askel kehittää hevosen ja ratsastajan luottamussuhdetta, ja pikkuhiljaa, näistä muutamista rohkeista askelista muodostuu kokonainen maastolenkki, kahdestaan hevosesi kanssa!

Kun niitä tilanteita kuitenkin eteen tulee, joissa hevonen yhä edelleen jää pyörimään tai pakittamaan, on tärkeää pitää oma ajatus koko ajan kirkkaana. Ainoa mahdollinen etenemissuunta on eteenpäin, eli vaikka hevonen pyörisi tai pakittaisi, tulee sen pää kääntää/pitää aina menosuuntaan, ja heti kun se ottaa askeleen oikeaan suuntaan, sitä tulee siitä kehua. Joskus voi käydä niin että hevonen vain pysähtyy paikoilleen, eikä kuuntele ratsastajan apuja ollenkaan. Tässäkin tilanteessa on tärkeää pitää hevosen pää menosuuntaan, ja rauhassa odottaa ja olla paineistamatta hevosta liikaa, ja kehua jokaisesta askeleesta.

Kommenttiboksi on auki, onko muilla vastaavia kasvutarinoita hevostensa kanssa kuin itselläni?

Sari


lauantai 14. heinäkuuta 2018

Toivepostaus; hevonen jännittyy siirtymissä

Sain kommentin jossa kysyttiin mitä tehdä kun hevonen jännittyy siirtymissä, erityisesti siis siirtymissä alaspäin. Tämä on varmasti yksi yleisimmistä haasteista, ainakin näin olen itse havainnut, ja onkin hyvä perehtyä aiheeseen vähän tarkemmin.

Ei varmasti tule yllätyksenä että kaiken a ja o on se että hevonen on rehellisesti pohkeen edessä, kaikissa askellajeissa. Sen lisäksi hevosen tulee olla rento suustaan, eli se ei saa purra kiinni kuolaimeen (eli vastustaa ratsastajan ohjasapuja) ja tätä ratsastajan tulisikin vaalia koko hevosen eliniän ajan. Tee siis aina mahdollisimman vähän ja mahdollisimman pieniä pidätteitä ohjalla, ja keskity enemmän ratsastamaan hevostasi istunnalla ja pohkeella. Kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan lähteä enemmän siirtymien maailmaan.

Siirtymät ovat asioita joita luonnollisesti tulee tehdä jokaisella ratsastuskerralla, mutta aina välillä on hyvä pyhittää tunti pelkästään siirtymille, jotta näet itsekin parhaiten niiden tuoman eron hevoseen. Kun teet tunnin pelkästään siirtymiä ajatellen, pidä huolta että samaan tuntiin ei tule ängettyä asioita jotka saavat hevosen helposti huolestumaan tai jännittymään, eli pidä tunnin muut asiat, kuten ratsastettavat linjat, riittävän helppoina hevoselle.

Kyseisessä kommentissa oli erityisesti nostettu esiin pulma, jossa hevonen suorastaan rysähtää alaspäin siirtymissä, erityisesti laukasta raviin siirtymässä. Kaikenlaiset rysähtämiset siirtymissä johtuvat ennen kaikkea siitä että hevonen ei ole takaosansa päällä, ja osansa siihen tuo myös turhan vahva reaktio ratsastajan ohjasapuun. Yksinkertaisesti, ratsastaja tekee siirtymän lähes pelkästään ohjasavulla, eikä muista ratsastaa hevosta istunnalla siirtymän läpi.

Jotta tämä saadaan korjattua, tulee ratsastajan aloittaa harjoitukset hyvin yksinkertaisesti, ja erityisesti tulee muistaa käyttää ohjasapua mahdollisimman vähän ja mahdollisimman kevyesti. Muista että mitä pienempiä apuja käytät, sitä herkemmäksi hevonen tulee, ja siihenhän me ratsastuksessa pyrimme!

Jos haluamme (ja miksemme haluaisi!) tiivistää siirtymien ratsastamisen yhteen lauseeseen, voisi se mielestäni kuulua näin: Ratsasta siirtymissä aina enemmän uutta askellajia eteenpäin kuin vanhaa taaksepäin.
Jos tämä ei vielä auennut, postausta eteenpäin lukemalla se toivottavasti selkenee!

Alkuun tulee siirtymät saada kuntoon käyntiharjoituksissa, ja mikäpä sen parempi ja helpompi harjoitus kuin käynti-pysähdys-käynti siirtymät, joissa ratsastajan tulee kiinnittää huomiota oman istunnan vaikutukseen pysähdyksessä, eikä pidä myöskään unohtaa ääniavun merkitystä. Muista siis tiivistää istuntaasi ja ohjastuntumaa ennen pysähdystä, yhdessä ääniavun kanssa, ja heti kun tunnet että hevonen on pysähtymässä, rentouta kätesi ja luota siihen että hevonen pysähtyy "loppuun asti". Tällä yritetään juuri päästä eroon siitä että hevonen jännittyy siirtymissä, sillä usein ratsastajan ohjasapu jää päälle liian pitkäksi aikaa, jolloin hevonen tekee siirtymän jännittynyttä kättä vasten, ja ajan myötä se luonnollisesti "kovettaa" itsensä siirtymässä, jotta se ei tuntisi ohjan painetta niin kovana. Ratsastajan tehtävä on ikäänkuin opettaa hevonen uudestaan pehmeän käden siirtymään.

Toinen hyväksi havaittu keino on tehdä "lähes"siirtymiä, eli esimerkiksi käynnissä, hidastaa tempoa istuntaa tiivistämällä ja ääniavulla, siten että hevonen on lähes pysähtymässä. Juuri kun hevonen on tarjoamassa pysähdystä, rentouta (avaa) istunta ja päästä hevonen jatkamaan peruskäyntiä. Kun tämä sujuu, pääset helposti ja pienillä avuilla tekemään siirtymiä askellajin sisällä, joka on tärkeässä asemassa kun halutaan saada hevonen paremmin takaosansa päälle. Kun tehdään siirtymiä askellajin sisällä, haetaan siis askellajiin joko hitaampia tai nopeamipia askeleita, siirtämättä hevosta kuitenkaan toiseen askellajiin.

Nämä samat harjoitukset tulee luonnollisesti tehdä myös ravissa ja laukassa, mutta on todella tärkeää muistaa että ennen kuin hevonen on rento kaikissa askellajeissa, ei siirtymätkään voi onnistua täydellisesti.

Kun siirrytään tekemään siirtymäharjoituksia ravissa, aloitetaan taas tekemällä siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Muista aina että siirtymät tulee tehdä parhaasta mahdollisesta askeleesta, eli jos teet käynti-ravi-käynti siirtymää, pidä huoli että hevonen kävelee hyvässä, aktiivisessa ja rennossa käynnissä ennen kuin siirrät sen raviin. Ravisiirtymässä muista lopettaa pohjeapu juuri kun tunnet että hevonen on siirtymässä raviin, näin saat sen pysymään rentona läpi koko siirtymän, eikä se ryntää raviin (ts. juokse pois paineistavan pohkeen alta). Kun siirtymä raviin on tehty, ratsasta ravia sen aikaa että saat hevosen raviaskeleen rennoksi ja aktiiviseksi, ja valmistele vasta sen jälkeen siirtymä takaisin käyntiin. Muista taas tiivistää istuntaa ja ohjastuntumaa, yhdessä ääniavun kanssa ja tee siirtymä käyntiin. Tässäkin siirtymässä tulee pidäte lopettaa juuri kun tunnet että hevonen on siirtymässä, tai "notkahtamassa" käyntiin, jotta itse siirtymässä hevosen suu pysyy rentona eikä sillä ole mitään syytä kiskoa itseään alas siirtymään. Taas jatka käyntiä sen aikaa kunnes käynti on kunnossa ja tee taas uusi siirtymä raviin.

Muista koko ajan olla erityisen tarkka oman keskivartalosi kanssa, istunta on kuitenkin se tärkein apu siirtymissä. Tämän lisäksi tarkkaile muitakin apujasi, pyri joka kerta tekemään pidäte tai eteenpäinvievä apu mahdollisimman pienenä, jotta hevonen herkistyy mahdollisimman pienelle avulle.

Ravissa on selkeästi helpompi tehdä siirtymiä askellajin sisällä (näin ainakin itse sen koen) joten käydä tämä hyväksesi ja työskentele hevonen takaosansa päälle ravissa, joko perusistunnassa tai keventäen.

Kun siirrytään tekemään siirtymäharjoituksia laukassa, ei minkään pitäisi muuttua. Edelleen aloita tekemällä siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin raviin, pitäen huolta laadukkaista askeleista ja erityisesti siitä että et pidä apua "voimassa" liian pitkää aikaa siirtymän aikana, vaan uskalla rentouttaa apu juuri kun hevonen on tekemässä siirtymää. Kun teet siirtymiä askellajin sisällä laukassa, tulee sinun siis ajatella että laukassa olet jo lähes siirtymässä raviin, ja juuri kun hevonen on siirtymässä raviin, annatkin sen jatkaa laukassa. Näin saat hevosen todella tehokkaasti takaosansa päälle, ja tästä on hyvä siirtyä tekemään varsinaista siirtymää laukasta raviin. Voit vaikka tehdä niin että joko pääty-ympyrällä tai pitkällä sivulla, tee ensin muutama siirtymä laukka-askeleen sisällä, eli niin että hevonen lähes siirtyy raviin, ja kun tunnet että se todellakin alkaa jo istua takaosansa pääläl, hyödynnä tämä tunne, ja tee seuraavaksi siirtymä laukasta raviin. Nyt hevosen pitäisi pysyä ylhäällä koko siirtymän läpi, ja muistat vaan ratsastaa sen ravin kuntoon heti siirtymän jälkeen!

Tämä pätee kaikissa siirtymissä, muista aina ratsastaa sitä tulevaa askellajia eteenpäin, tätä ei tullut tuossa alussa mainittua mutta heti kun olet saanut hevosen rentoutumaan ja herkistymään apuihisi, keskity itse siihen että siirtymässä keskityt aina ratsastamaan sitä uutta askellajia eteenpäin.

Hyvänä esimerkkinä varmasti meidän kaikkien tekemä "virhe" johon ei tule ainakaan yksinään ratsastaessa kiinnitettyä huomiota. Olet työskennellyt jonkun harjoituksen parissa jo tovin, ja ehkä olet itsekin jo vähän väsynyt, sitten päätät lopettaa harjoituksen ja antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla. Teet siirtymän käyntiin mutta annat hevoselle heti siirtymästä pitkät ohjat ja suorastaan annat sen rojahtaa laiskaan käyntiin, ehkä jopa töksähtää lähes pysähdykseen asti. Muista että hevonen peilaa aina ratsastajaansa, jos itse lösähdät löysäksi siirtymässä, tekee hevonenkin samoin. Pidä siis jatkossa huolta että teet jokaisen siirtymän yhtä huolellisesti, hellität avuilla riittävän ajoissa ja ratsastat sitä uutta askelta eteenpäin, vaikka olisit seuraavaksi antamassa ne vapaat ohjat, tee tämä silti, ettei tunnillesi osu yhtään huonoa siirtymää!

Mikäli koet että et saa hevosta rennoksi laukka-ravi-siirtymissä, palaa hetkeksi takaisin helpompaan harjoitukseen, eli tee muutama siirtymä käynnin ja ravin välillä, eli palaa hevosen mukavuualueelle jossa se on varmasti rentona, ja kun tämä onnistuu, voit siirtyä takaisin haastavampaan harjoitukseen.

Toinen keino jolla saat kaikissa askellajeissa painoa enemmän takaosan päälle, on tehdä joko ympyrällä väistöä takaosalla tai suoralla uralla avotaivutusta. Kummassakin sisäpohje aktivoi sisätakajalkaa, jonka tulee koko ajan pysyä rungon alla.
Voit tehdä avotaivutuksen siten että pitkän sivun alusta teet avoa käynnissä, pitkän sivun keskellä käännä hevonen voltille ja voltin aikana siirrä hevonen raviin. Jatka uraa pitkin avotaivutuksessa ravissa, ja pitkän sivun lopussa käännä hevonen taas voltille. Voltilla nosta harjoituslaukka, laukkaa lyhyt sivu, tee seuraavan pitkän sivun alkuun voltti ja jatka uraa pitkin avotaivutusta laukassa. Tee pitkän sivun loppuun voltti, jonka aikana siirrä hevonen raviin, ja lyhyellä sivulla taas käyntiin, jotta voit tehdä saman harjoituksen uudestaan.

Olen kirjoittanut useita postauksia siirtymiin liittyen, alla linkki niistä muutamiin:

Täällä tehdään siirtymäharjoituksia joilla saadaan aikaiseksi lisää  keveyttä siirtymiin. Harjoitus on ensisijaisesti tehty hevosille jotka ovat hieman jähmeitä siirtymissä, mutta toimii todella hyvin kaikenlaisilla hevosilla, niitä herkistäen. Tämä harjoitus on erittäin hyvä ratsastajan apujenkäytön aktivoimiseksi.

Täällä hyödynnetään kiemurauraa siirtymien ratsastamisessa.

Täällä on otettu haltuun siirtymä laukasta käyntiin, haastava mutta aivan hyvin ratsastettavissa oleva siirtymä!

Blogista löydät muutenkin postauksia joissa siirtymään on kiinnitetty erityistä huomiota, joko tunnisteesta siirtymä tai käyttämällä hakutoimintoa. Mikäli allasi on herkästi kuumuva hevonen, löydät juuri tuolla tunnisteella (herkästi kuumuva hevonen) pari postausta joista toivottavasti on apua.

Toivottavasti tästä oli apua sekä kommentin lähettäneelle että teille muillekin! Hyviä treenejä kaikille!

Sari






tiistai 10. heinäkuuta 2018

Tuntisuunnitelma; hyvin jumpatulla hevosella parempia taivutuksia

Tämän päivän tuntisuunnitelma käsittelee monelle todella tuttua tilannetta. Hevosella tulisi tehdä avo- ja sulkutaivutuksia (ja myös ihan tavallisia taivutuksia ympyräuralla) sen notkistamiseksi ja suoristamiseksi, mutta tosi usein tuntuu siltä että taivutukset ajavat hevosen (ja usein myös ratsastajan) jännittyneeseen tilaan eikä jännittyneellä hevoselle tietenkään mikään harjoitus tuota toivottua tulosta. Miksi näin tapahtuu ja miten siihen päästäisiin tekemään korjausliike?

Itse olen todennut että suurin syy taivutusten epäonnistumiseen on juuri tuo rentouden puute koko ratsukossa, ja tämä taas usein aiheutuu siitä että taivutuksia lähdetään tekemään "liian nopeasti", eli ennen kuin hevonen ja ratsastaja ovat verrytelleet kunnolla. Tällä tunnilla keskitytään siis huolelliseen alkuverryttelyyn ja taivutuksiin valmistaviin harjoituksiin.

Riittävän pitkän alkukäynnin jälkeen, (mielellään tietysti maastossa) ota ohjat tuntumalle ja lähde ratsastamaan käynnissä uran sisäpuolella. Odota ensin parin kierroksen ajan millaiseksi hevosen luontainen käynti muodostuu, ja jos sitä on tarpeen parantaa, työskentele siirtymillä (sekä pysähdyksillä ja liikkeelle lähdöillä että käynnin tempon muutoksilla) sen aikaa että saat käyntiin rennon askeleen etkä joudu vaikuttamaan hevoseen aktiivisesti, vaan sen pitää liikkua suurimman osan ajasta itsekseen.

Tämän jälkeen pysytään edelleen uran sisäpuolella, (tämä vahvistaa omia apujenkäyttöäsi) vasemmassa kierroksessa, ja lähdetään tekemään pohkeenväistöjä siten että pitkän sivun alussa tee muutama askel pohkeenväistöä vasemmalle, eli kohti pituushalkaisijaa. Väistön jälkeen kävele suoraan muutama askel ja tee pohkeenväistö oikealle, samalle linjalle josta lähdit väistöön.

Ole siis tarkkana että et päästä hevosta valumaan takaisin uralle, kuten se helposti varmasti tekisi, vaan pidä sekä ulko-ohjalla että -pohkeella huolta että hevonen ei pääse niiden ohi. Ulko-ohjan tuen kanssa tulee olla tarkkana, ettet tule vahingossa vetäneeksi siitä, vaan pidä ulkokäsi mieluummin vaan lähellä kaulaa ja kannettuna, tämä riittää tuomaan riittävän ulko-ohjan tuen tässä tilanteessa. Muista varmistaa koko ajan että ulkokäsikin joustaa hevosen liikkeen mukana, tästä syystä kyynärpäässä tulee olla kokoajan kulma. Ulkopohjetta voit siirtää ihan aavistuksen satulavyön taakse ja tukea hevosta siinä. Ole tarkka ettei hevonen tulkitse ulkopohkeen siirtoa väistäväksi pohkeeksi.

Tee tämä väistöharjoitus kummallakin pitkällä sivulla, ja kun tämä lievä väistö alkaa sujua, voit jyrkentää väistöä hieman tekemällä ensimmäisen väistön jopa pituushalkaisijan linjan yli, ja siitä sitten taas takaisin lähtölinjalle.

Muista huolehtia rentoudesta koko väistöharjoituksen aikana, ja erityisesti siitä että hevonen väistää pohjetta, ei ohjaa tai mitään muutakaan. Jos jossain väistön vaiheessa tuntuu siltä että hevonen ei syystä tai toisesta väistä pohjetta, älä vahvista tai siirrä pohjetta taaemmas, vaan tarkasta vastakkaisen ohjan pidätteellä että hevonen reagoi pidätteeseen (se voi vaikka jopa pysähtyä) ja vasta sen jälkeen käytä väistävä pohje uudestaan. Eli pidä koko ajan mielessä ristikkäisten apujen oikeanlainen käyttö.

Vasemman kierroksen väistöjen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla ja toista sama harjoitus myös oikeassa kierroksessa. Tämän jälkeen taas hetki vapaata käyntiä ennen kuin siirrytään ravityöskentelyyn.

Aloitetaan kevyessä ravissa, pysyen edelleen uran sisäpuolella. Taas ensimmäiset kierrokset etsitään raviin hevoselle sopivaa tempoa ja tahtia, tässä kohtaa verryttelyä on tärkeää myös sallia hevoselle vähän pidempi ja matalampi työskentelymuoto. Verryttelyn edetessä hevonen nousee parempaan ryhtiin, joten ole tarkkana että lyhennät ohjaa sen mukaan, ettei kätesi jää liian taakse ja menetä keveyttään.

Kun ravissa on löytynyt oikea vaihde, lähde ratsastamaan toiseen päätyyn pääty-ympyrä jossa taivutat hevosta hyvin loivasti, ympyräkaaren mukaisesti. Toiseen päätyyn ratsastetaan voltti, eli selkeästi pienempi ympyrä ja näin ollen myös taivutuksen tulee olla hieman jyrkempi. Ole kuitenkin tarkka että taivutus ei mene "yli" eli hevosen tulee taipua koko kropastan ympyrän kaaren mukaisesti. Sisäohja huolehtii asetuksesta ja taivutuksesta, sisäpohje pysyy satulavyön kohdalla antaen hevosen taipua sen ympärille (tarvittaessa myös aktivoi liikettä), ulko-ohja säätelee taivutusta, käytännössä estää kaulan ylitaipumisen ja huolehtii että ulkolapa pysyy uralla, ulkopohje hieman satulavyön takana pitää huolta että takaosa tulee mukaan taivutukseen.

Tee tämäkin harjoitus molempiin kierroksiin, ja sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat käynnissä.

Seuraavaksi siirrytään tekemään laukkatyötä, ja tänään keskitymme erityisesti laukannostoihin. Sitä ennen verrytellään hevosta kuitenkin vähän aikaa laukassa. Vapaan käynnin jälkeen ota ohjat tuntumalle, nyt voit jo siirtyä ratsastamaan uralle. Valmistele laukannosto, ja nosta harjoituslaukka. Jos laukannosto onnistuu hyvin, eli laukka on alusta alkaen voimakasta, voit jatkaa laukassa ja nousta kevyeen istuntaan. Työskentele hetki kevyessä istunnassa laukassa, ja käännä hevonen aina välillä ympyrälle. Jos taas laukannosto on vähän epävarma, etkä saa laukkaan voimaa napakalla sisäpohkeella, älä jää ratsastamaan tätä huonoa laukkaa, vaan tee rauhassa uusi laukannosto. Muista että ainoastaan hyvä siirtymä takaa hyvän liikkeen. Muista sama periaate myös siirtymässä laukasta raviin, ratsasta siirtymä aina parhaasta mahdollisesta askeleesta jotta tuleva askel olisi myös paras mahdollinen.

Tee laukkaverryttely kumpaankin suuntaan ja anna hevosen sen jälkeen kävellä puolisen kierrosta vapaalla ohjalla. Sen jälkeen jatketaan joko käynnissä tai ravissa, tasostanne riippuen. Siirrytään taas uran sisäpuolelle, ja nyt tehdään muutaman askeleen pohkeenväistöjä joihin yhdistetään laukannosto. Pitkän sivun alusta (olet siis pari metriä uran sisäpuolella) tee pohkeenväistö uralle, ja väistön viimeisestä askeleesta nosta harjoituslaukka. Laukannoston onnistumisen takaa onnistunut väistö, joten ole tarkkana että väistö on kunnossa ennen laukannostoa. Väistössä erityisesti ne ristikkäiset avut, eli esimerkiksi väistössä oikealle, vasen pohje satulavyön takana väistää ja oikea ohja ikäänkuin ottaa väistöaskeleet vastaan. Näitä apuja käytät askelten rytmissä. Vasen ohja huolehtii pehmeästi asetuksesta ja oikea pohje omalla paikallaan pitää huolta ettei hevonen lähde väistämään apujen "ohi". Kun olet ratsastamassa viimeistä väistöaskelta, jätä ikäänkuin väistön ratsastaminen "kesken" (sillä hevonen kyllä väistää sen viimeisen askeleen sinne uralle) ja tarkista ulko-ohjan tuki ja siirrä sisäpohje satulavyön eteen ja anna sillä merkki laukannoston merkiksi samalla kun rentoutat sisäkäden. Näin hevosen tulisi nostaa laukka, joka on heti ensimmäisestä askeleesta lähtien vahva ja laadukas. Kun laukannosto onnistuu ja laukka on heti laadukasta, voit edetä laukassa uraa pitkin ja tehdä pitkän sivun lopussa voltin laukassa. Muista voltilla pitää huolta taivutuksesta myös laukassa, aivan kuten alussa teit ravissa.

Kun olet työskennellyt laukkaharjoitukset ensin toisessa suunnassa, anna hevosen levätä hetki, ja toista harjoitus toiseen suuntaan.

Tämän jälkeen jatketaan vielä taivutuksilla, ennen loppuverryttelyä. Siirrytään raviin, ja istu perusistunnassa. Nyt voit jo käyttää uraa, ja tee pitkän sivun alkuun voltti, ja voltin jälkeen jatka uraa pitkin avotaivutuksessa. Muista huolehtia voltilla siitä että työskentelet myös ulkoavut läpi, saattaa siis jopa tuntua siltä että vähän kannat hevosen ulkolapaa voltilla, hetkellisesti tosin. Tai voit myös hakea voltilla tunnetta että etujalat lähes astuisivat ristiin voltin aikana, siitä tiedät että ulkolavat ovat hallussa. Ilman ulkolavan hallintaa et hallitse myöskään avotaivutusta, sen takia voltti on tässä todella tärkeässä, valmistelevassa asemassa. Kun pääset voltilta uralle, jatka uraa pitkin aivan kuten olisit kääntymässä uudelle voltille, mutta nyt voimistat sisäpohjetta sen verran että hevonen pysyy sen avulla uralla, taipuneena.

Kun olet tehnyt avotaivutusta puoleen väliin pitkää sivua, käännä hevonen uudestaan voltille, ratsasta jälleen voltti huolellisesti, ja voltin jälkeen jatka uraa pitkin sulkutaivutuksessa. Tässä on nyt tärkeää ikäänkuin jättää hevosen takaosa voltin mukaiseen asentoon, eli kun jatkat voltin jälkeen uralle, jätä hevosen takaosa hieman uran sisäpuolelle. Sen jälkeen vaan sisäohjalla pehmeä asetus ja taivutus, unohtamatta myöskään ulko-ohjan vaikutusta. Voit vielä sulkutaivutuksen jälkeen ratsastaa pitkän sivun loppuun myös voltin. Tee tämä harjoitus ainoastaan toisella pitkällä sivulla, ja toisella sivulla keskity ratsastamaan hevonen suoraan ja tekemään tarvittaessa korjauksia ravin tempoon ja tahtiin. Tee harjoitus kumpaankin suuntaan, ja loppua kohden voit siirtyä keventämään ravissa, siten että ratsasta taivutukset perusistunnassa ja muuten työskentele kevyessä ravissa, jotta saat yhdistettyä harjoitukseen myös vähän loppuverryttelyä.

Kun olet tehnyt taivutukset kumpaankin suuntaan, (niiden pitäisi nyt sujua lähes henkäyksen kevyesti!) loppuverryttele hevonen vielä laukassa, kevyessä istunnassa kumpaankin suuntaan, antaen hevosen pyöristää ja pidentää ylälinjaansa tarpeen mukaan. Tämän jälkeen voit lähteä hyvin ansaitulle loppukäynnille maastoon, tässä oli jo yhdelle päivälle ihan riittävä annos tekemistä!

Tämä tunti on melko tehokas ja täynnä tekemistä, joten seuraile hevostasi ja anna sille tarvittaessa lepotaukoja. Muista että aina kun hevonen alkaa vastustella apujasi, se luultavasti on jo vähän väsähtänyt ja ainoa parannus siihen on pieni lepotauko.

Tästä tämä taas lähtee, olen vihdoinkin päässyt kesäloman makuun ja yritän kovasti saada blogin palaamaan taas normaaliin päiväjärjestykseen, ja kaikki kommenteissa antamanne postaustoiveet toteutettua!

Mitenkäs tämä tuntisuunnitelma teillä toimi, tuliko jossain kohtaa haasteita vai menikö kaikki kuin Strömsössä?

Sari


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Blogin nosto hiljaisuudesta todellisuuteen

Moikka kaikki!

Niin siinä vaan kävi että kiire nimeltä työ ja omat hevoset ovat vieneet kaikki mehut viime vuoden loppupuolella, enkä haaveistani huolimatta ehtinyt edes avata tätä blogia.

Näin siinä välillä käy, mutta nyt alkaa näyttää siltä että alkaa löytyä tasapaino näiden asioiden kanssa ja pikkuhiljaa pääsen taas palaamaan tämänkin blogin pariin, jota niin kovin intohimoisesti olen rakentanut.

On ihana huomata että olette jaksaneet tänne palata yhä uudestaan, vaikka uusia postauksia ei ole tullutkaan ja pyrin saamaan postauksia ulos taas lähiaikoina.

Kaikkiin toiveisiin vastataan, vastausaikaa en osaa tässä kohtaa vielä sanoa.

Helmikuun loppupuolella olen viikon lomalla, joten uskoisin että silloin ehtisin kirjoittaa muutaman luonnoksissa olleen postauksen valmiiksi ja rakentaa siitä eteenpäin taas kohtalaisen säännöllisen postausaikataulun.

Vielä kerran kiitos että jaksatte käydä täällä, ja nauttikaa talvesta ja lumisista maastolenkeistä hevostenne kanssa, niin mäkin teen!

Sari


lauantai 5. elokuuta 2017

Tuntisuunnitelma; tehojumppaa väistöillä ja vastataivutuksilla

Tällä tunnilla keskitytään hevosen jumppaamiseen, ei niinkään reippaassa tempossa vaan enemmänkin matalassa tempossa mutta tehokkaasti työskennellen.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja tarkasta ensin että hevosesi reagoi apuihin oikein seuraavalla harjoituksella:

Pysäytä hevonen jokaisessa kulmassa, siten että ratsastat tosi syvälle kulmaan, ja juuri ennen käännöstä pysäytät hevosen, odotat hetken ja sen jälkeen käännät sen sisäohjalla ja ulkopohkeella suoraan pysähdyksestä. Muista myös tukea hevosta ulko-ohjalla, jotta hevonen ei pelkästään käännä kaulaansa, vaan ottaa koko etuosan, myös sen ulkolavan mukaan käännökseen. Tee näin yhden kierroksen ajan ensin vasemmalle, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee sama harjoitus oikealle. Kun olet tehnyt tämän harjoituksen käynnissä, tee sama harjoitusravissa siten että ravaat uraa pitkin, mutta ennen kulmaa siirrä hevonen käyntiin ja tee huolellinen käännös kulmassa käynnissä. Hevosesi pitäisi nyt odottaa kääntäviä apujasi hieman paremmin, kun olet tehnyt pohjalle tuon käynnissä tehtävän harjoituksen. Jos näin ei ole, ja hevonen tuntuu ennakoivan kulman käännöstä tai kaatuvan sisälle kulmassa, palaa hetkeksi käynnissä tehtävään harjoitukseen. Tee tämäkin harjoitus noin kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen voit antaa hevoselle hetkeksi vapaat ohjat.

Tämän jälkeen aloitetaan verryttely kevyessä ravissa, ja hyödynnetään nyt vähän hitaampi tempo. Aloitetaan ensin ratsastamalla kevyessä ravissa uraa pitkin, ja hakemalla juuri sille omalle hevoselle sopiva tempo. Sen pitäisi olla selkeästi hitaampi kuin normaalisti, mutta se ei kuitenkaan saa olla "laiska". Hevosen pitää siis hitaasta temposta huolimatta olla pohkeen edessä, eli aina kun käytät pohkeen, hevosen pitää siihen reagoida. Kun olet löytänyt tämän hitaamman tempon suoralla uralla, lisää verryttelyyn mukaan isoja voltteja, sekä pitkällä että lyhyellä sivulla. Volteille käännyttäessä ole erityisen tarkka että hevonen ei lähde kiihdyttämään tempoa käännöksessä. Jos näin käy, on se merkki joko siitä että hevonen ei ole riittävässä tasapainossa ja joutuu korjaamaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, tai siitä että se juoksee taivutuksen alta pois. Jos kyse on huonosta tasapainosta, saat sen korjattua tuomalla omaa painoasi hieman enemmän ulkojalalle, jolloin hevonen ikäänkuin korjaa itsensä vähän pystympään. Jos taas hevonen juoksee pois taivutuksesta, hidasta sen tempoa vielä vähän ennen volttia, ja keskity voltilla siihen että taivutus on riittävän loiva, mutta läpi koko kropan. Sisäpohje on omalla paikallaan mutta ei jännittyneenä, ja sisäohja määrittelee taivutuksen, jota ulko-ohja säätelee. Ulkopohje pitää huolta takaosasta, jotta se pysyy mukana taivutuksessa, eli näin taivutus menee läpi koko kropan.

Kun olet tehnyt muutaman kierroksen ajan voltteja molempiin suuntiin ja olet tyytyväinen ravin laatuun, voit lähteä ratsastamaan ravia vähän isommaksi suoralla uralla. Aktivoi ravia sekä istunnalla että pohkeella (nyt ratsastetaan ravin tempoakin vähän isommaksi) niin kauan, kunnes tunnet että hevonen ravaa isommalla ravilla pehmeätä tuntumaa kohden. Työskentele tässä ravissa vielä muutama kierros molempiin suuntiin ja sen jälkeen voit verrytellä hetken laukassa, kevyessä istunnassa. Pidä laukassakin tempo hitaampana kuin normaalisti, vaikka hevonen saakin laukata "vapaammin", älä silti anna sen juosta apujesi ohi. Kun olet verrytellyt myös laukassa molempiin suuntiin, voit antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla. 

Aloitetaan varsinainen työskentely käynnissä siten että tehdään toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä ensin uralta pois muutaman askeleen ajan, sen jälkeen suoraan muutama askel ja vielä väistö takaisin uralle. Pitkän sivun jälkeen ratsasta huolellinen kulma, kokoa käyntiä vähän lyhyellä sivulla ja ratsasta jälleen huolellinen kulma. Toisella pitkällä sivulla tehdään lyhyitä ravisiirtymiä siten että siirrät hevosen käynnistä raviin, mutta raviaskelien määrä pidetään vähäisenä, 2-3 askelta riittää. Siitä takaisin käyntiin, ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen taas siirtymä raviin. Toista tätä niin kauan että pääset pitkän sivun loppuun. Taas huolelliset kulmat ja lyhyt sivu kootummassa käynnissä. Pitkällä sivulla taas väistöt. Tee tämä harjoitus 2-3 kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja kiinnitä erityistä huomiota kulmien ratsastukseen. Huolellisesti ratsastetulla kulmalla "säästät" vähän aikaa, sillä hyvän kulman jälkeen hevonen on heti valmis seuraavaan tehtävään. Kun olet tehnyt tämän tehtävän, hevoselle hetkeksi vapaat ohjat.

Lepotauon jälkeen ota ohjat ja siirry pääty-ympyrälle käynnissä. Tee toinen pääty-ympyrä käynnissä ja ympyrän avoimella sivulla väistä hevosen takaosaa ympyrän ulkopuolelle. Ympyrän jälkeen jatka pitkää sivua kohti toista päätyä (muista huolelliset kulmat) ja siirrä hevonen raviin ennen toista pääty-ympyrää. Tee siis toiseen päätyyn pääty-ympyrä harjoitusravissa, jossa teet saman tehtävän, eli ympyrän avoimella sivulla väistä takaosaa uran ulkopuolelle. Toista tämä harjoitus parin kierroksen ajan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee samalla tavalla toiseen suuntaan ja taas sen jälkeen hevoselle vapaat ohjat hetkeksi.

Seuraavaksi jatketaan muuten täysin samalla harjoituksella, mutta nyt ympyrän avoimelle sivulle vastataivutus. Vastataivutuksessa pitää olla tarkkana että taivutus pysyy riittävän loivana ja menee läpi koko kropan. Eli kun olet vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrällä, taivuta hevonen oikealle. Vastataivutus kannattaa aloittaa siten että ensin siirrät takaosan uran ulkopuolelle, aivan kuten äskeisessä tehtävässä tehtiin, mutta siitä lähdet pikkuhiljaa taivuttamaan hevosta oikealle, vasemman ohjan huolehtiessa ettei taivutus mene liian jyrkäksi kaulasta ja vasen pohje huolehtii että myös takapää pysyy mukana taivutuksessa. Tee tämäkin harjoitus molempiin suuntiin, ja sen jälkeen jatketaan hetki vielä ottaen mukaan laukkaa.

Pysytään yhä edelleen näillä pääty-ympyröillä, tehdään toisella ympyrällä käynnissä vastataivutus mutta nostetaan nyt heti taivutuksen jälkeen myötälaukka ja jatketaan työskentelyä laukassa samalla pääty-ympyrällä. Vastataivutuksesta laukannosto tapahtuu todella helposti, sinun ei käytännössä tarvitse tehdä muuta kuin päästää hevonen suoraksi, jätä ulko-ohjan tuki hieman tiiviimmäksi ja siirrä sisäpohje satulavyön eteen ja anna sillä merkki laukkaan. Luultavasti hevonen nostaa laukan jo pelkästä painon siirrosta sisälle, ja se on luonnollisesti vaan hyvä asia!

Toisella pääty-ympyrällä tehdään sama tehtävä harjoitusravissa, eli ympyrä ravissa, avoimella sivulla vastataivutus ja siitä laukannosto ja hetki työskentelyä ympyrällä laukassa.

Tee nämä harjoitukset pari kertaa kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen loppuverryttely kevyessä ravissa ja sen jälkeen on hevonen kyllä ansainnut vapaat ohjat ja käyntiä.

Matalasta tempostaan huolimatta tämä tunti on kyllä täynnä tehtäviä ja aika rankkojakin sellaisia, joten ole tarkkana ja tarkkaile hevostasi, jos se alkaa yhtään vaikuttaa väsyneeltä niin lopeta tunti ja jatka joku toinen päivä. Väsyneellä hevosella ei nämä harjoitukset tuota toivottua tulosta.

Hyviä treenihetkiä kaikille!

Sari

torstai 3. elokuuta 2017

Toivepostaus; tuntisuunnitelma hevoselle jolla on ristiselkä jumissa (osa 2)

Tämä postaus on jatkoa osalle 1, joka löytyy täältä. Tällä tunnilla keskitytään enemmän väistöjen suomiin mahdollisuuksiin sekä otetaan kaikki hyöty irti laukannostoista ristiselän liikkuvuuden parantamiseksi.

Kuten viime postauksessakin mainitsin, on huolellinen ja pitkä alkuverryttely erittäin tärkeää ristiselkäongelmaiselle hevoselle. Eli alkukäynnit tulee olla vähintään 15 minuuttia, ja siitä ei pidä poiketa tälläkään kerralla. Sen jälkeen alkuverryttely ravissa vähän normaalia pidemmällä ohjalla, kuitenkin siten että hevonen pysyy hyvällä tasaisella tuntumalla. Pidä ravin tempo rauhallisena, siten että hevosella on rauhassa mahdollisuus vertyä myös ravissa, ja vasta kun olet ravannut rauhallisessa tempossa molempiin suuntiin, voit kerätä ohjaa vähän lyhyemmäksi, nosta hevosen ryhtiä vähän ylemmäs ja työskennellä ravin perustempossa. Liitä alkuverryttelyyn mukaan voltteja ja siirtymiä siten, että tee ravista siirtymä käyntiin ja käännä hevonen voltille heti siirtymästä, kävele voltti ja siirrä hevonen raviin taas voltin jälkeen. Tee samalla periaatteella myös harjoitus "toisinpäin" eli kävele uralla, siirrä hevonen raviin ja käännä se voltille heti ravisiirtymästä. Ravivoltin jälkeen siirtymä käyntiin ja jatka uraa pitkin käynnissä.

Raviverryttelyn jälkeen hetkeksi käyntiä vapain ohjin ja sen jälkeen siirrytään verryttelemään hevosta laukassa. Laukkaverryttelyssä tärkeintä on saada "paikkoja auki" eli anna hevosen laukata mahdollisimman pitkää ja rentoa laukkaa, itse nouse kevyeen istuntaan jotta hevosen selkää saa sen vaatiman vapauden. Ole kuitenkin tarkkana että hevonen ei pääse tässä alkuverryttelylaukassakaan vetämään itseään pitkäksi siten että se lähtee pois tuntumalta, sillä silloin se ei työskentele takapäällään vaan kyntää etuosa raskaana voimatonta laukkaa. Vaikka verryttelyssä nyt vaan laukataan eteenpäin, tekemättä sen suurempia tehtäviä, on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä että itse laukannostot ovat parhaita mahdollisia. Muista että huonosta nostosta ei voi tulla hyvää laukkaa, joten jos huomaat että nosto meni vähän plörinäksi, nosta rauhassa uusi laukka. Työskentele laukassa molempiin suuntiin ja anna hevoselle sen jälkeen vapaat ohjat ja kävele hetki.

Varsinainen työskentely aloitetaan ympyrällä. Ratsasta toisessa päädyssä pääty-ympyrällä käyntiä, ja tarkista ensin että hevosen käynti on mahdollisimman laadukasta. Hevonen kävelee pitkällä ja rennolla askeleella, tukeutuen kätesi tarjoamaan tuntumaan ja on pohkeen edessä. Kun tämä on kunnossa, aloitetaan tekemällä pohkeenväistöä siten että aina ympyrän avoimella sivulla väistä hevosen takaosaa ympyrän ulkopuolelle. Eli, käytännössä hevosen etuosa jatkaa ympyräuralla ja takaosa ympyräuran ulkopuolella. Vaikka tämä väistö tehdään ympyrällä, käytetään apuja aivan samalla tavalla kuin tehdessä väistöä esimerkiksi diagonaalilla. Sisäpohje on väistävä apu, ja ulko-ohja toimii sisäpohkeen tukena, pidättäen mikäli hevonen ei lähdekään väistämään sisäpohjetta. Molemmat ohjat pitävät hevosen etuosan uralla. Ulkopohje on varmistamassa siinä vaiheessa mikäli hevonen on lähdössä kokonaan pois ympyräuralta.

Tässä harjoituksessa väistöä tulee siis puolen ympyrän verran, ja toinen puoli ympyrästä keskitytään käynnin laadun ylläpitämiseen. Mikäli käynti on jännittynyttä tai liian hidasta, tee ympyrän sisälle voltti jotta saat vähän enemmän aikaa työstää käyntiä kuntoon ennen väistöä. Muistathan että hyvästä käynnistä tulee hyvää väistöä!

Tee väistöharjoitus ensin toisessa suunnassa muutaman kierroksen ajan, ja sen jälkeen vaihda ympyrällä suuntaa ja toista sama harjoitus myös toisessa kierroksessa. Tämän jälkeen hevoselle hetkeksi vapaat ohjat.

Lyhyen välikäynnin jälkeen ohjat taas tuntumalle ja tehdään sama väistöharjoitus myös harjoitusravissa, eli ympyrän avoimella sivulla takaosa väistää ympyrän ulkopuolella. Tämäkin harjoitus muutaman kierroksen ajan molempiin suuntiin ja sen jälkeen jatketaan harjoituksia suoralla uralla.

Siirrä hevonen käyntiin, ja siirry pituushalkaisijalle. Nyt on tarkoitus tehdä väistöjä todella jyrkässä kulmassa, siten että hevonen joutuu astumaan ristiin todella vahvasti. Syy miksi väistöt tehdään pituushalkaisijalla on se että silloin pystytään tekemään väistöjä vuorotellen kumpaankin suuntaan, eli tehdään väistöä pituushalkaisijan kummallekin puolelle. Kun tehdään näin jyrkkää väistöä, on tärkeää pitää väistöaskelien määrä pienenä, eli vain muutamia jyrkkiä väistöaskelia pituushalkaisijan kummallekin puolelle. Jos käy niin, että käynti olennaisesti huononee väistöjen aikana, jatka hetki pituushalkaisijaa suoraan ja paranna siinä käyntiä kunnes taas jatkat väistöaskelia.

Työskentele jyrkillä väistöillä käynnissä muutaman pituushalkaisijan verran, ja sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat. Kun hevonen on saanut hetken kävellä, ota ohjat taas tuntumalle ja jatketaan tuntia siirtymällä seuraavaksi laukannostoharjoituksiin. Tämän harjoituksen voit tehdä joko käynnissä tai ravissa, tai miksei vaikka molemmissa!

Siirry ratsastamaan pari metriä uran sisäpuolelle, ja aloitetaan vasemmassa kierroksessa. Ratsasta ensin muutama metri suoraan ja sen jälkeen tee pohkeenväistöä vasemmalle, eli uran sisäpuolelle. Muutaman väistöaskeleen jälkeen, nosta oikea laukka suoraan viimeisestä väistöaskeleesta ja laukkaa muutama askel. Siirrä hevonen laukasta käyntiin/raviin (kummassa nyt päätitkään harjoituksen aloittaa) ja tee heti siirtymän jälkeen väistöä vasemmalle, eli kohti uraa. Taas viimeisestä väistöaskeleesta laukannosto, ja muutama laukka-askel. Jatka tätä harjoitusta koko kierroksen ajan ja pyri pikkuhiljaa siihen että väistöaskeleet vähenevät kerta kerralta ja pääset tilanteeseen jossa teet vaikka vaan yhden väistöaskeleen, jolla saat sisätakajalan hyvin rungon alle, jotta hevonen pääsee ponnistamaan laukkaan kunnolla takapäällään, eikä etuosalla "kyntäen". Hevonen saa tässä nostoharjoituksessa tuntua siltä että se lähes istuu takapäälleen laukannoston aikana. Työskentele samalla harjoituksella myös oikeassa kierroksessa, noin yhden kierroksen ajan. Tämä harjoitus on loppujen lopuksi myös hyvää harjoitusta laukanvaihtoja varten, sillä tässä hevonen joutuu kokoajan olemaan erityisen kuulolla laukannostoapuihin ja niihin reagointiin. Myös omien apujesi hienosäätöön tämä harjoitus on erityisen hyvä, kunhan vaan muistat käyttää aina niin pientä ja kevyttä apua kuin mahdollista.

Laukannostoharjoitusten jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla. Loppuun työskennellään vielä hetki ravissa tehden vähän sulkutaivutusta. Aloitetaan vasemmassa kierroksessa harjoitusravissa uraa pitkin. Tehdään ensin sulkua uralla (taivutus vasemmalle)  ja sen jälkeen pohkeenväistöä uran sisäpuolelle (väistöä vasemmalle) kohti pituushalkaisijaa. Muista olla huolellinen sulkutaivutuksen jälkeen ja suoristaa hevonen ennen väistöä. Jos ehdit, voit tehdä saman vielä pituushalkaisijalla siten että tee pituushalkaisijalla sulkua muutama askel (taivutus oikealle), ja sen jälkeen väistä pohkeenväistössä takaisin uralle (väistö oikealle).  Jos kuitenkin haluat työstää sekä sulkua että väistöä vähän pidempään, tee harjoitus siten että tee sulkua uralla noin pitkän sivun puoleen väliin asti, siitä suoristus ja pohkeenväistössä pituushalkaisijalle, sinne pituushalkaisijan loppupäähän! Sen jälkeen toisella pitkällä sivulla sama harjoitus. Työskentele tällä tavalla muutama kierros kumpaankin suuntaan, siten että suunnanmuutoksen aikana anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, muuten harjoitus on liian vaativa hevoselle.

Tämän jälkeen voit jatkaa loppuverryttelyä kevyessä ravissa, pidä tässä lopussakin huolta että hevonen liikkuu kevyesti tuntumalla ja keskity tuntemaan hevosen takaosan vahva liike ja sen mukanaan tuoma "ilma" askeleessa. Ravin pitäisi tuntua siltä että siinä on vähän normaalia enemmän joustoa, silloin tiedät että tunnin harjoitukset ovat osuneet juuri oikeaan paikkaan, eli sinne vähän jäykkään ristiselkään!

Loppuverryttelyn jälkeen käyntiin ja vapain ohjin loppukäynnit. Muista malttaa kävellä riittävän pitkään, erityisesti näin haastavan tunnin jälkeen on tärkeää antaa hevosen palautua lopussa rauhassa.

Tässä oli nyt toinen osa tähän postaustoiveeseen, mutta teen vielä kolmannen, joka ei ole varsinainen tuntisuunnitelma vaan siinä on otettu kokonaisvaltaisemmin huomioon miten ristiselän ongelmista kärsivän hevosen kanssa olisi elo mahdollisimman hedelmällistä, jotta pikkuhiljaa ne ristiselän ongelmat olisivat paremmin hallittavissa.

Oikein hyviä treenejä kaikille!

Sari