maanantai 27. huhtikuuta 2015

Maastossa ratsastamisen mahdollisuudet

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. On todella harmi että hevonen ei saa valita, mutta eikö me ratsastajat olla hevosillemme velkaa sen että viedään ne mahdollisimman usein maastoon nauttimaan?

Olen kuullut lukemattomia tekosyitä miksi juuri kyseisellä hevosella ei voi ratsastaa maastossa, tässä niistä parhaimmat ja omat vasteeni niihin:

- Se on maastossa aina ihan hullu.
No, hullu on aika vahva sana, kun otetaan huomioon että hevonen on juuri sellainen jollaiseksi ihminen sen kouluttaa. Oletko koskaan ajatellut että se sinun väittämä "hulluus" voisikin olla innostuneisuutta? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin reagoivat eri tavalla, tekevät hevoset ihan samoin. Joku on revetä liitoksistaan kun tajuaa päästessään maastoon, ja silloin ratsastajan pitää vaan kestää se hetkittäinen sekoilu, ja luultavasti, sen jälkeen ratsastajakin tajuaa viedä hevosensa maastoon useammin! Toiset hevoset taas näyttävät innostumisensa lievemmin, ja nauttivat maastossa rauhallisemmin, askeleeseen tulee ihan erilaista joustoa ja liikettä ja siellä selässä on kuin pilvilinnoilla ratsastelisi!

- Ei täällä ole kunnon maastoreittejä.
On totta että joka paikassa ei ole täydellisellä pohjalla varustettuja, vain ratsastukseen tarkoitettuja teitä, mutta tässäkin vain ratsastajan mielikuvitus on rajana. Jos tie on mielestäsi huonossa kunnossa, älä silloin ravaa tai laukkaa siinä, nautiskele kävellen. Jos saat maanomistajalta luvan ratsastaa pellon reunalla, tee se. Jos löydät pienenkin metsäkaistaleen, käy siellä kävelyllä, metsässä samoilu on hevoselle parasta mahdollista jumppaa, voittaa mennen tullen kaikki avot, sulut ja väistöt.

- Se ei suostu lähtemään yksin maastoon.
Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, hevosen ja ratsastajan välinen suhde ei ole kunnossa. Jos se olisi, hevonen lähtisi ratsastajan kanssa maastoon ongelmitta, eikä tarvitsisi toisen hevosen tukea siihen. Keskinäisen luottamuksen kasvattaminen vie aikaa, ja sitä kasvatetaan kohtelemalla hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti ja siten, että hevoselta ei vaadita tehtäviä joita se ei sillä hetkellä ole valmis tekemään. Joskus nuorilla hevosilla on toki hyvä olla mukana vanhempi konkari vetoapuna, mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, jos perusasiat on hallussa.
Jos hevosesi kaikesta huolimatta kieltäytyy lähtemästä yksin maastoon, varaa siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä (joskus jopa eväät ja joku hyvä kirja on ihan paikallaan!) ja ohjaa hevonen maastoon, jos se pysähtyy niille sijoilleen, älä voimista apujasi vaan jää odottamaan että hevonen ottaa askeleen haluamaasi suuntaan. Siitä voit palkita. Ja taas odotetaan seuraavaa askelta jne. Mikäli hevonen kääntyy takaisin tallia kohti, älä tee asiasta mitään numeroa vaan yksinkertaisesti vaan käännä hevonen rauhallisesti takaisin menosuuntaan ja jää odottamaan. Hevonen kyllä muutaman toiston jälkeen huomaa että takaisin kääntymällä se ei saavuta mitään, ja muutaman hetken jälkeen lähtee kuin lähteekin maastoon! Ja ihan yksin! Sama homma jatkuu jos hevosesi kääntyy kesken maastolenkin kotiinpäin, käännät vaan rauhassa takaisin menosuuntaan, siten että hevosen ainoa vaihtoehto on edetä eteenpäin.

- Se kompuroi metsässä ja pelkään että jalkoihin tulee haavoja.
Jos hevosesi kompuroi metsässä, on se merkki siitä että metsässä ei ole käyty riittävästi. Hevosen koordinaatio paranee jokaisen metsäretken jälkeen, joten sinne vaan! Suojaa jalat suojilla jos pelkäät haavojen puolesta. Kompuroivalla hevosella on tärkeää aloittaa työskentely metsässä rauhallisessa käynnissä, riittävän pitkällä ohjalla jotta hevonen saa vapauden tasapainottaa itseään. Muutaman kerran jälkeen tilanne on jo hevosellekin helpompi!

- Ei se ole ikinä ennenkään ollut maastossa, ei se tiedä mitä menettää jos ei sinne pääse.
Aika surullista, mitä tähän voi sanoa. 

Ja sitten muutamia vinkkejä maastossa ratsastamiseen!

Mikäli ratsastat ns. kärrypolkua tai ihan tavallista maastotietä, voit tehdä käynnissä mm. seuraavia asioita:
Temponvaihtelut käynnissä
Siirtymät käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti
Peruutus
Pohkeenväistöt tien puolelta toiselle käynnissä ja ravissa
Avo- ja sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa
Temponvaihtelut ravissa, sekä keventäen, perusistunnassa että kevyessä istunnassa
Siirtymät ravi-käynti-ravi, ravi-laukka-ravi, ravi-seis-ravi
Temponvaihtelut laukassa
Siirtymät laukka-ravi-laukka, laukka-käynti-laukka

Mikäli reitiltäsi löytyy mäkiä, hyödynnä niitä käynnissä kevyessä istunnassa kiipeillen, ravissa kevyessä istunnassa sekä laukassa kevyessä istunnassa edeten. Vaihtele harjoituksia myös ylämäessä, voit esimerkiksi aloittaa mäen kipuamisen käynnissä, siirtää hevosen raviin muutaman metrin jälkeen ja pitää sen hetken ravissa, ja lopussa vielä nostaa laukan ylämäessä. Alamäessä aloita rauhallisesti käynnissä, varmista että tasapainonne on kunnossa, ja kun menoon tulee lisää varmuutta, voit tulla alamäetkin rauhallisessa ravissa ja laukassa.

Anna hevosen tasapainottaa liikettään kaulallaan, eli salli sille pidempi ohja mikäli se sitä vaatii. Hevonen kyllä tietää mikä muoto sille milloinkin on paras.

Mikäli reitilläsi on umpimetsää, mene rohkeasti sinne ja hyödynnä vähän epätasaisempi maasto edeten rauhallisesti kävellen. Anna hevosen taas katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa, ja kevennä istuntaasi tarvittaessa. Puiden lomassa kiemurtelu on varsin oivaa taivutusjumppaa ja kun siihen lisätään vielä epätasaisen maaston aiheuttama jalkojen nostelu, on hevonen saanut varsin tehokkaan treenin ihan näin metsässäkin!

Jos oikein tuuri käy, ja maastosta löytyy vesielementti, käytä sitä hyväksesi kahlaillen siinä edestakaisin. Muista aina varmistaa pohjan turvallisuus ennen kuin viet hevosesi veteen.

Ja jos pohjat on kunnossa, ja tielle on ikävästi kaatunut sopivan kokoinen puunrunko, rohkeasti yli vaan! Mikään ei voita luonnonesteitä!

Muista kunnioittaa muita maastossaliikkujia, ja vastaantulijoiden kanssa voi aina jäädä vähäksi aikaa juttelemaan hevosista, se hyödyttää sekä ratsukoita että ilman hevostakin kulkevia lisäämällä tietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä.
Pidä puhelin mukana maastossa ratsastaessasi, ja ilmoita jollekin mihin päin olet menossa ja milloin olet suurinpiirtein tulossa takaisin tallille.

Minä en kyllä millään keksi yhtään pätevää syytä miksi hevosemme eivät pääsisi mahdollisimman usein maastoon, keksitkö sinä vai koitko maastovalaistumisen?!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Esteelle ryntäävä hevonen, liian laakea hyppy ja se ainainen takapuomin pudotus

Ohhoh, tulipa pitkä otsikko, mutta nämä asiat halusin siinä tuoda esille, enkä tuon lyhyemmin sitä saanut muokattua!

Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!

Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.

Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.

In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.

Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.

Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.

Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!

Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.

Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!

Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä  sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?

Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Missio; ulko-ohja rennommaksi

Siinäpä missiota kerrakseen.

Monilla nousee nyt suuri kysymysmerkki, miksi ihmeessä ulko-ohjaa pitäisi rentouttaa, kun kaikki nämä vuodet on käsketty ratsastaa hevonen vahvalle ulko-ohjan tuelle??? Eikö ulko-ohjan tuki olekaan enää kaiken ratsastuksen perusta? Mihin tässä nyt enää voi pieni ihminen uskoa?

Ymmärrän varsin hyvin jos postauksen loppuun lukeminen alkaa jo tässä vaiheessa ahdistaa, omista opituista tavoista on niin vaikea päästä eroon. Ja jokuhan ne opitut tavat on meille opettanut, eikö vaan? Mutta muistelepa tarkkaan niitä kertoja kun sinulle on opetettu sitä ulko-ohjan tuelle ratsastamista, onko kertaakaan kerrottu miksi niin tehdään. Miksi ei ratsastettaisi hevosta molempien ohjien tuelle? Onko se tullut edes puheeksi? Ja jos olet joskus joutunut ratsastamaan ulko-ohjalla siten että samaan käteen ulko-ohjan kanssa otetaan jalustinhihnan pää, jotta hevonen ei varmasti pääse kiskomaan ulko-ohjaa kevyemmäksi, ollaan jo todella syvässä suossa. Olen muutaman kerran nähnyt näin tehtävän, enkä silloin ymmärtänyt sen tarkoitusta, enkä kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärrä sitä vieläkään. Päinvastoin, nyt paheksun sitä entistä enemmän.

Tässä vaiheessa toivon että käyt lukaisemassa aiemman postaukseni ohjastuntumasta jotta ymmärrät paremmin minkälaisella kädellä toivon hevosta ratsastettavan. Sen lisäksi ihan toimiva harjoitus hevosen suoristamiseksi kannattaa myös lukaista ja harjoitella. Varsinkin tässä suoruusharjoitteessa unohdetaan ulko- ja sisäohja, ja keskitytään saamaan hevonen molemmille ohjille, tasaisesti ja luottavaisesti.

Jos et vieläkään ole ihan varma että siitä ulko-ohjan tuesta kannattaa jossain vaiheessa luopua, ajattelepa asiaa hevosen kannalta. Ratsastuksella luonnollisesti haetaan rentoutta koko ratsukkoon, ja kaikkihan tiedämme että pakottamalla ei kukaan rentoudu. Rentous tulee luottamuksen kautta, ja luottamus ratsastuksessa tarkoittaa sitä että hevosen tulee luottaa ettei ratsastaja ikinä aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen, eikä missään nimessä aiheuta kipua hevoselle.
Ja mitä tekee ratsastaja? Kiskoo hevosta ulko-ohjasta kierros toisensa jälkeen, aiheuttaen valtavan paineen ja kivun ulkosuupieleen, pakottaen hevosen jännittymään niskastaan, hakeutumaan kuolaimen taakse (kipua karkuun) ja kun hevonen on poistanut itsensä ratsastajan käden tuelta, on ratsastaja tyytyväinen, sillä nyt se on "kevyt". Mihin hävisi rentous ja luottamus, ja miksi ihmeessä tämä hevonen enää ikinä tekisi töitä ratsastajan kanssa hyvillä mielin ja rentona, kun odotettavissa on edellämainitun kaltaista kiskomista?

Jos olet pikkuhiljaa kanssani samaa mieltä ulko-ohjan tietynlaisesta "tarpeettomuudesta", onnea, olet oikealla tiellä! Haetaan mieluummin se tasainen tuki molemmilla ohjilla, ja kun tämä onnistuu, huomaat itsekin ettet edes tarvitse sitä ulko-ohjaa enää samalla tavalla kuin ennen.

Laitetaan tähän loppuun yksi harjoitus jolla on hyvä harjoitella ulko-ohjan rentouttamista. Harjoituksessa käytetään sulku- ja vastataivutuksia, joiden alkeita voit käydä tarkastamassa täältä.

Ratsasta käynnissä kentällä vasemmassa kierroksessa siten että pidät ratsastettavan tien hieman uran sisäpuolella. Et siis saa aidasta automaattisesti tukea hevosellesi, vaan joudut nyt itse pitämään huolta hevosen suoruudesta ja ratsastettavasta tiestä, aita ei tee sitä sinun puolestasi! Ratsasta ensin käynnissä pitkällä sivulla sulkutaivutusta, tarkista että hevonen liikkuu noin 30 asteen kulmassa uraan nähden, on tasaisesti taipunut rungostaan vasemmalle. Suurinpiirtein pitkän sivun puolessa välissä vaihda taivutus oikealle, eli siirry vastataivutukseen. Siirrä ensin oma painopisteesi enemmän oikealle istuinluulle, sen jälkeen muuta vasemman jalan paikka satulavyön taakse ja siirrä oikea pohje satulavyön kohdalle, ja oikeasta ohjasta tulee taivuttava, vasen ohja säätelee taivutusta, mutta pysyy pehmeänä ja tasaisena. Eli käytännössä muutat vaan avut "päittäin". Kun pitkäsivu loppuu, suorista hevonen vastataivutuksesta uralle, ja huomaat että hevonen muuttuu kerta kerralta pehmeämmäksi ulko-ohjalle.

Toista harjoitus muutaman kerran ensin vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet harjoituksen muutaman kerran oikeassa kierroksessa. Toistojen jälkeen huomaat että omat apusi pehmenevät kerta kerralta, jonka johdosta hevonenkin saa mahdollisuuden rentoutua.

Muutamia haasteita joita (vasemmassa kierroksessa tehtävässä) vastataivutuksessa voi ilmetä ja ratkaisuja niihin: (käytän tässä vasenta kierrosta esimerkkinä jotta pystyn helpommin selittämään apujen merkitystä käyttämällä sanoja oikea ja vasen, luonnollisesti taivutukset tulee ratsastaa molemmissa kierroksissa)

- Hevonen liikkuu liian jyrkässä kulmassa uraan nähden.
Tämä on usein seurausta riittämättömästä taivutuksesta, eli hevonen tekee enemmän pohkeenväistön kaltaista liikettä, katsoen usein vielä kentän keskustaa päin, vaikka hevosen tuli katsoa liikkeen suuntaan, eli suoraan uraa pitkin eteenpäin. Tämän korjaamiseksi ratsastajan tulisi hieman lisätä oikean pohkeen taivuttavaa vaikutusta (oikea pohje on siis satulavyön kohdalla), samoin pieni vaikutus oikealla ohjalla taivutuksen aikaansaamiseksi on suotavaa. Lisäksi ratsastajan tulee tarkistaa oman painonsa sijoittuminen, sillä sen pitäisi olla enemmän oikealla istuinluulla, eli taivutuksen puolella.

- Hevonen on taipunut liikaa.
Kun hevonen on taipunut liikaa oikealle, aiheuttaa se vasemman lavan putoamisen. Loivenna taivutusta niin paljon kunnes huomaat hallitsevasi ulko-lavan. Kun hevonen muutaman toiston jälkeen hyväksyy apusi paremmin, voit taas tehdä taivutuksesta aavistuksen jyrkemmän.

- Hevonen menettää rytminsä ja painuu kuolaimen alle.
Tämä saattaa johtua ratsastajan liiallisesta oikean ohjan käytöstä ja joskus jopa oikea ohja saattaa työntyä kaulan yli vasemmalle puolelle. Ratsastajan tulisi löytää oikeaan ohjaan tietynlainen rentous taivuttaessa, enemmänkin ajatella sitä "taivutukseen houkuttelevana" apuna kuin väkisin taivuttavana. Muista rentouttaa taivuttavaa ohjaa riittävän usein.

Ja loppuun muutama vinkki sulku- ja vastataivutusten ratsastamiseen: (käytän tässä termejä ulko- ja sisäapu, muista aina että taivutuksen puoleinen apu on sisäapu, eli vasemmassa kierroksessa sulkua mentäessä vasen on sisäapu ja vastataivutuksessa oikea on sisäapu.

- Tarkkaile että omat hartiasi ovat asettuneet samalla tavalla kuin hevosen lavat. Esimerkiksi vastataivutuksessa ulkohartiasi on taaempana (kuten hevosen ulkolapakin) ja sisähartia on edempänä (kuten hevosen sisälapa).

- Ratsastaja ja hevonen katsoo aina ratsastettavaan suuntaan, sekä vasta- että sulkutaivutuksessa. Toisin sanoen hevosen otsa on kohtisuoraan ratsastettavaa uraa kohti, samoin kuin ratsastajankin.

- Sisäohja houkuttelee hevosta taipumaan, mutta sen tulee säilyä pehmeänä ja joustavana.

- Ulko-ohja hieman kannattelee ulkolapaa jotta se ei pääse putoamaan alas, ja samalla säätelee kaulan taivutuksen määrää.

- Sisäpohje on satulavyön kohdalla ja hevonen taipuu sen ympärille ja sisäpohje myös aktivoi liikettä.

- Ulkopohje hieman satulavyön takana ikäänkuin kannattelee hevosen kroppaa, pitäen hevosen takajalat uralla ja säätelee kropan taivutusta.

Tässäpä näitä ajatuksia lauantai-illan ratoksi, toivon että saatte ajatuksesta kiinni ja treenaatte ulko-ohjasta edes hieman pehmeämmän!


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Tuntisuunnitelma; siirtymät, ympyrät ja voltit

Tällä tunnilla tehdään lyhyitä, tai toisinsanoen, nopeita siirtymiä sekä ratsastetaan sekä ympyrällä että voltilla.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja jatka töitä käynnissä. Ratsasta molempien pitkien sivujen alkuun käynnissä muutama askel temponhidastusta, siten että hevonen lähes "hiipii" eteenpäin. Muista vaikuttaa tiiviillä istunnalla ja hieman pidättävällä ohjalla. Ole kuitenkin tarkkana että kädessä säilyy pieni jousto, sillä jos käsi pysähtyy paikoilleen tai vielä pahempi, vetää taaksepäin, ei hevosella ole muuta mahdollisuutta kuin pysähtyä. Tee kädestäsi siis raskaampi, siten että joustoa on, mutta hieman vähemmän kuin normaalisti. Muutaman hitaamman käyntiaskeleen jälkeen rentouta kädet, "avaa" reidet ja polvet ja päästä hevonen taas normaaliin käyntiin. Tällä polvien ja reisien avaamisella tarkoitan sitä, kun istunnan tiivistämisessä sinä vähän suljet polvia eli tuot niitä lähemmäs, tiiviimmin, hevosen ympärille, ja samoin teet reisillä, tämä saa siis aikaan sen että hevonen hidastaa askeltaan, niin kun tämän jälkeen avaat polvet ja reidet, sinä ikäänkuin sallit hevoselle taas reippaamman tempon.

Pitkien sivujen loppuun suorita käynnistä pysähdys, eli nyt teet tiivillä istunnalla samat asiat (sulje polvet ja reidet) mutta nyt käden liike pysähtyy, jolloin hevonenkin pysähtyy käden mukana. Mikäli hevonen ei pysähdy silloin kun olit itse sen suunnitellut, on tärkeää että et pidätä yhtään enempää, mutta et myöskään myötää kädellä yhtään, vaan pidät vaan sitkeästi vastaan, ja odotat että hevonen lopettaa kättä vastaan kävelemisen. Yleensä muutaman kerran jälkeen hevonen pysähtyy heti kun sinun kätesikin pysähtyy, sillä se on todennut että kättä vastaan kävelemällä se ei saavuta mitään.

Työskentele molempiin suuntiin muutama kierros näin käynnissä, eli pitkien sivujen alkuun temponhidastus ja pitkien sivujen loppuun pysähdys. Tämän jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Jatketaan verryttelyä kevyessä ravissa, uraa pitkin. Alkuun hae vaan hevoselle sopivaa tempoa ravissa, pitäen huolta sen suoruudesta. Kun sopiva ravi on löytynyt, voit ratsastaa joka kierrokselle yhden pääty-ympyrän ravissa, jossa hidastat vähän ravin tempoa. Pyri vaikuttamaan ravin tempoon omalla kevennykselläsi, eli tee kevennyksestä vähän hevosta hitaampi, jolloin hevonen mukauttaa askeleensa sinun kevennykseesi sopivaksi. Ympyrän jälkeen jatka taas uraa pitkin, ja uralla pyydä hevosta pohkeella hieman reippaampaan tempoon. Taas seuraavalla kierroksella tee pääty-ympyrä hitaammassa tempossa, ja palatessasi uralle lisää hieman tempoa. Muista olla tarkka että tee temponhidastus istunnalla ja temponlisäys pohkeella, vältä muiden apujen käyttämistä "turhaan". Toista tämä harjoitus molempiin kierroksiin, ja anna taas hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla.

Ja sitten varsinaiseen harjoitukseen! Harjoitus tehdään keskiympyrällä. Ratsasta keskiympyrää harjoitusravissa, ja toisen pitkän sivun keskelle ratsasta lyhyt käyntisiirtymä. Lyhyellä tarkoitan todellakin lyhyttä, eli pidätä ainoastaan sen verran että tunnet hevosen käyvän käynnissä, ja pyydä se heti taas uudestaan raviin. Käyntiaskeleita ei saisi tulla kuin 1-2, tämä on haastavaa, mutta kun uskallat pidättää vain vähän ja olla heti pidätteen jälkeen valmiina pohkeella, homma onnistuu kyllä! Kuvittele vaikka tietynlainen notkahdus käyntiin. Tee tämä harjoitus muutaman kierroksen ajan, eli pysy koko ajan keskiympyrällä, ja toisen pitkän sivun kohdalle käyntisiirtymä.

Tämän jälkeen lisää harjoitukseen voltti, ympyrän ulkopuolelle. Kuvitellaan että olet ratsastanut ympyrää oikeassa kierroksessa. Toisessa päädyssä (käyntisiirtymäkohdan jälkeen) käännä hevonen voltille vasemmalle, eli ympyrän ulkopuolelle. Ratsasta voltti myös ravissa, mutta pidä nyt huolta sisäpohkeella että hevosen ravi säilyy tarmokkaana, vaikka joudut taivuttamaan hevosta hieman enemmän voltilla kuin ympyrällä. Yhden voltin jälkeen paluu ympyrälle.  Tee tämä harjoitus muutama kerta, ja sitten voit lisätä loppuun vielä laukannoston. Nosta laukka voltin jälkeen, ja laukkaa keskiympyrällä muutama askel, siten että ennen käyntisiirtymäkohtaa olet jo rauhallisessa ravissa. Toista tämä harjoitus muutaman kerran, ja sitten anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet saman harjoituksen toiseen suuntaan. Muista aloittaa harjoitus pelkällä käyntisiirtymällä, lisää harjoitukseen sitten voltti, ja lopuksi vielä lisää voltin jälkeen laukannosto.

Tässä harjoituksessa on aika paljon tekemistä sekä ratsastajalle että hevoselle, ja onkin tärkeää osata kuunnella hevosta, ja heti jos se muuttuu esimerkiksi kovin etupainoiseksi siirtymissä, heittelee päätään tai ei reagoi pohkeeseen normaalilla tavalla, anna hevoselle hetkeksi vapaa ohja jotta se saa lepuuttaa kipeytyneitä lihaksiaan tovin. Sen jälkeen on taas hyvä jatkaa harjoitusta.

Kuten huomaatte, olen aika tarkka siitä että hevonen saa riittävän usein lepotaukoja. Joku saattaa saada jopa vaikutelman että en vaadi ratsukoilta riittävästi, mutta uskokaa pois, vaaditaan kyllä, mutta silloin kun hevonen ja ratsastaja ovat hyvässä kunnossa suoriutuakseen heille asetetuista tehtävistä. Muutama toisto voidaan tehdä, mutta sitten pitää jo levätä, sillä jännittynyt ja vastusteleva hevonen ei opi mitään, emmekä luonnollisestikaan halua että hevoselle jää ratsastuksesta ikävä maku suuhun, emmehän? Kun alusta asti työskentelemme hevosta kuunnellen, ollen sille reiluja mutta kuitenkin sopivan vaativia, kehittyy hevoselle upea halu miellyttää ratsastajaa, ja silloin se antaa meidän hyväksemme itsestään vähän sitä extraakin! Siitä minä ainakin ratsastajana pidän, pidätkö sinä?


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Hallittu kevennys

Käsitellään tässä ratsastajan istuntaa, ja siitä erityisesti kevennystä. Hallittu kevennys on äärimmäisen tärkeä taito ratsastajalle, parhaassa tapauksessa se auttaa hevosta ravaamaan rennosti ja tasapainossa, ja ratsastaja pystyy myös hallitsemaan hevosen ravia kevennyksellä.

Keventämisen suurin synti taitaa olla liiallinen kevennys, usein ratsastajat keventävät vähän turhan tarmokkaasti, ja näin ollen hevosen tasapaino järkkyy, se tulee entistä etupainoisemmaksi ja ravin luontainen tahti häiriintyy.

Käyn tässä läpi muutamia keventämisessä esiintyviä haasteita, sekä harjoituksia joilla nämä haasteet selvitetään, mutta myös muutamia harjoituksia joita kannattaa käyttää vaikka keventäminen olisikin jo hallussa! Pieni lisätreeni ei ole meille kenellekään pahitteeksi!

Kevennyksen oikea "suunta" on yläviistoon ja eteenpäin, ei suoraan ylös. Vaikka ratsastuksenopettaja huutaakin kevennyksen alussa tahtia "ylös-alas-ylös-alas" ei sitä kannata ottaa ihan niin kirjaimellisesti! Ajattele että lantio/lonkka suuntautuu kevennyksessä enemmän yläviistoon ja eteenpäin, näin ylävartalosi pysyy oikeassa asennossa ja mikä tärkeintä, hiljaa paikallaan. Ja kun ylävartalo on rauhassa, pysyy ne kädetkin paikallaan, eikä ne lähde keventämään itsekseen! Hyvä ajatus on antaa hevosen liikkeen nostaa sinut kevennykseen, silloin et tule keventäneeksi "liikaa".

Jos on keventämisessä tärkeää saada se itse ylösnousu oikean suuntaiseksi niin on lähes yhtä (ellei jopa tärkeämpi) tärkeää hallita kevennyksessä se itse satulaan laskeutuminenkin. Satulaan tulee laskeutua hevosen selkää säästäen, ottaen ikäänkuin vähän vastaan reisillä se oma laskeutuva istunta.Jos olet onnistunut keventämään "oikeaan suuntaan" pitäisi satulaan laskeutuminenkin sujua rennosti, mutta jos kevennyksesi suuntautuu suoraan ylös, tömähdät ikävästi satulaan laskeutuessasi, vaikka yrittäisit vähän sitä hillitäkin. Liian suora selkä aiheuttaa tämän, samoin käy kun laskeudut kevyestä istunnasta takaisin perusistuntaan, liian suoralla selällä laskeutuminen ei silloinkaan ole pehmeä.

Kevennyksellä pystyt jonkin verran vaikuttamaan hevosen askeleeseen, lähinnä tempon hidastuksessa. Jos hevosesi on kovin kiireinen ravissa, voit kevennyksellä hieman hidastaa sen tempoa. Yksinkertaisesti kevennä hieman hitaammin mitä hevonen haluaisi ravata, toisinsanoen tee istunnastasi hieman raskas ja anna hevosen nostaa sinut kevennykseen, mutta vain vähän. Pysy silti kevennyksessä oikeassa askelten rytmissä, mutta ole "raskaampi" istunnallasi. Taas hieman haastava selittää, mutta käytännössä kokeilemalla ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan!

Tempon lisäämiseen en käyttäisi kevennystä, sillä omasta mielestäni hevosen pitää lähteä ensisijaisesti pohkeesta eteen. Mikäli kevennyksellä halutaan lisätä ravin tempoa, käy siinä valitettavan usein niin että hevosen luontainen tasapaino häiriintyy, jonka johdosta hevonen tulee entistä etupainoisemmaksi ja painaa kädelle aina vaan enemmän.

Mikäli sinulla on vaikeuksia löytää kevennykseen ravin oikea rytmi, voit käyttää apuna ravipuomeja, jotka tulee mitata siten että hevonen ei joudu "harppomaan" niiden yli vaan puomien välin tulee sopia hevosen askeleeseen täydellisesti. Siinä puomeja ylittäessä hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan hieman enemmän, ja tämä tekee ravin rytmistä helpomman sinulle seurattavaa! Puomeja voit laittaa 4-7 kappaletta peräkkäin tähän harjoitukseen, vaikka normaalisti en suosittele kovin monen puomin peräkkäin laittamista. Puomien jälkeen keskityt vaan pitämään yllä saman rytmin, joskus ihan ääneen laskeminen auttaa. Eli yks-kaks-yks-kaks ja mikäli saat kaverin vaikka taluttamaan tai juoksuttamaan liinassa, tee sama harjoitus silmät kiinni!

Kun kevennyksen rytmi on sinulla hallussa, voit alkaa vähän "leikittelemään" sillä. Muuta kevennystä siten että kevennätkin 2 askelta, istu alas 2 askeleen ajaksi ja taas kevennä 2 askelta. Tai sitten voit keventää 1 askeleen, istua 2 alas ja taas keventää 1 askeleen. Ja kaikki variaatiot mitä keksit käyttää ovat oivallisia! Oikein hyvä harjoitus on myös jäädä tietyksi ajaksi kevyeen istuntaan ja jatkaa vähän ajan päästä taas keventämistä. Vaikka siten että lyhyillä sivuilla jäät kevyeen istuntaan, ja pitkällä sivulla siirryt pehmeästi kevyeen raviin. Tämä harjoitus on myös hyvää treeniä kevyt istunta-harjoituksia varten.

Jalustimen oikea pituus on myös tärkeä tekijä onnistuneessa kevennyksessä. Täältä kannattaa käydä tarkistamassa oikean jalustinhihnan pituuden merkitys.
Mikäli ratsastajan jalustin on liian pitkä, jalka valuu usein liian taakse ja vie ratsastajan hevosen painopisteen eteen. Tämän lisäksi ratsastaja joutuu seisomaan jalustimilla jännittäen varpaitaan ja päkiöitään.
Liian lyhyellä jalustimella taas ratsastajan jalka tulee liian eteen, ratsastajan painopiste tulee liian taakse. Jos sinulla on jatkuvasti tunne että jäät kevennyksellä ikäänkuin hevosen liikkeestä vähän jälkeen (tai joudut tekemään hirveästi töitä kevennyksen eteen), on jalustimesi luultavasti hieman liian lyhyt. 

Ja luonnollisesti, kun kaikki tekijät ovat kunnossa, kevennyksesi siis hipoo täydellisyyttä, on aika päästää jalustimet pois ja nautiskella ilman jalustimia keventämisestä! Usko pois, se ei ole yhtään hankalaa kun perusasiat on kunnossa!

Ei muuta kuin yks-kaks-yks-kaks!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Tuntisuunnitelma; takaosankäännöksen ja laukan kokoamisen alkeet

Tänään treenataan takaosankäännöksen alkeita ja otetaan ensimmäiset askeleet laukan kokoamisen kanssa. Tulevissa postauksissa käsitellään tarkemmin takaosankäännös kuten myös laukan (ja muidenkin askellajien) kokoamista, mutta tällä tuntisuunnitelmalla haetaan niihin vähän tuntumaa.

Tämä suunnitelma ei ole aivan nuorelle hevoselle tällaisenaan sopiva, sillä sekä takaosankäännöksessä että laukkatyöskentelyssä tarvitaan jo jonkin verran kokoamista, mutta hyvin perusratsastettu ratsu pärjää tällä tunnilla jo aivan hyvin!

Aloitetaan alkuverryttely käynnissä, siten että ratsasta kentälle laajoja kaaria, käyttäen siis hyväksi koko kenttää. Vain mielikuvitus on rajana, ympyröitä, kiemuroita, jos jonkinlaisia reittejä. Pidä ohjaspituus hieman normaalia pidempänä, jotta hevonen saa kulkea mahdollisimman pitkällä kaulalla ja tuntumakin saa olla todella kevyt. Pyritään siis alussa siihen että ohja ei vaikuta kovinkaan paljoa. Keskity käännöksissä tekemään eniten töitä istuntasi ja katseesi kanssa, ja auta ohjalla käännöksissä vasta silloin kun on ihan pakko! Näissä käyntikäännöksissä tärkeää on vaihtaa suuntaa mahdollisimman usein, joten nyt voit vapaasti pyöriä kentällä sinne sun tänne!

Tämän jälkeen verryttele hevonen kevyessä ravissa, edelleen pitäen ohjan melko pitkänä. Joudut luultavasti hieman ohjaa lyhentämään, sillä hevonen nousee aavistuksen parempaan ryhtiin ravatessaan. Pyri kuitenkin säilyttämään ohjalla samanlainen, äärettömän kevyt, tuntuma kuin käyntiverryttelyssä. Ravissa työskentele samalla tavalla, laajoja kaarteita tehden ja joka kerta kun vaihdat suuntaa, tee suunnanmuutoksen aikana nopea siirtymä, eli siirrä hevonen käyntiin, ja siitä heti uudestaan raviin. Näin saadaan alkuverryttelyssä sekä kääntävät, pidättävät että eteenpäinvievät avut kuntoon! Raviosuuden jälkeen lyhennä ohjaa aavistuksen ja jatka hetki työskentelyä laukassa molempiin suuntiin. Laukkatyössä tarkista ainoastaan reaktio pohkeelle ja hevosen suoruus, sen monimutkaisempaa laukkaverryttelyä ei nyt tehdä. Verryttelyn jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla tovi.

Jatketaan työskentelyä käynnissä. Nyt voit ottaa ohjat jo ihan normaalille tuntumalle, ja ratsasta kentällä siten että siirryt uran sisäpuolella noin kaksi metriä, jotta et missään vaiheessa päästä hevosta takaisin uralle. Ratsasta käynnissä kulmaa kohti, ja juuri muutama askel ennen kulmaa, kokoa ja lyhennä käyntiä hieman, aseta hevosta loivasti sisään, tue hevosta sekä ulko-ohjalla että ulkopohkeella, pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, rentona. Tämän jälkeen käännä hevonen kulmassa käyttäen lähes pelkästään sisäohjaa (jopa vähän johtavasti tarvittaessa) ja sisäistuinluuta. Muista kääntää omaa katsetta käännöksen suuntaan, siten että ylävartalosikin kääntyy sinnepäin. Voit jopa kurkata olkasi yli, näin varmistamme että ylävartalo varmasti kääntyy ja ohjaa hevostakin kääntymään! Näissä kulmissa haetaan hieman takaosankäännöksen tuntua, eli hevosen pitäisi polkea takaosalla lähes paikallaan, etuosan kääntyessä uudelle uralle. Ensimmäisissä kulmissa voit antaa hevosen polkea takajaloillaan pientä ympyrää, pääasia että hevonen lähtee kääntymään sisäohjastasi. Pikkuhiljaa voit nostaa vaatimustasoa hieman, ja tarvittaessa pidättää molemmilla ohjilla mikäli hevonen kävelee vielä liikaa eteenpäin.
Pyri käyttämään ohjaa mahdollisimman vähän ennen kulmaa, tee tarvittava pieni kokoaminen istunnan avulla, ja parin viimeisen askeleen ajan sulje vähän polviasi, jotta hevonen jää odottamaan seuraavia apujasi. Näin pääset rauhassa työskentelemään ohjilla läpi käännöksen. Tee käännökset parin kierroksen verran, sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki ja vaihda samalla suuntaa ja toista harjoitukset toiseen kierrokseen samalla tavalla.

Tämän jälkeen pieni lepotauko, ja sen jälkeen jatka hetki vielä takaosankäännösten kanssa. Työskennellään vielä käynnissä, nyt koko uralla, ja nyt tehdään jokaiseen kulmaan voltti. Voltti tehdään normaalista poiketen nyt takaosankäännösmäisesti, eli käyttäen ihan samoja apuja kuin tuossa alun harjoituksessa. Nyt ainoa ero on se, että voltilla aktivoidaan käyntiä käännösaskeleiden välissä, ja se onnistuu seuraavasti: Käännä voltilla pari takaosankäännösaskelta, sen jälkeen kävele pari askelta eteenpäin, ja taas pari askelta takaosankäännöstä, ja taas pari askelta eteenpäin ja niin edelleen kunnes koko voltti on ratsastettu. Voltista ei tällä tyylillä luonnollisestikaan tule pyöreätä, eikä sen ole tarkoituskaan, pääasia että ratsastat voltin kokoisen tien, jossa vuorottelet takaosankäännösaskelia ja suoraan käyntiaskelia. Tämä on nyt niitä harjoituksia joita on kovin vaikea selittää, yritän vielä yhdellä mielikuvalla. Kuvittele että takaosankäännöksessä annat hevosen kävellä takaosalla reilusti isompaa ympyrää kuin normaalisti, ratsastaen 2 askelta käännöstä, sitten 2 askelta suoraan, taas 2 askelta käännöstä, ja 2 askelta suoraan. Ääh, onpa vaikea selittää, jos joku teistä sai tästä selvää niin saa kommentoida!!! Saa myös kommentoida jos ei saanut selvää!

Oli miten oli, tee tämä harjoitus parin kierroksen ajan molempiin suuntiin ja anna hevosen levätä sen jälkeen hetki.

Seuraavaksi työstä muutaman kierroksen ajan ravisiirtymiä siten että teet kulmat käynnissä, ja heti kulman jälkeen siirrä hevonen raviin, ja taas ennen kulmaan käyntiin. Ravissa ei tällä tunnilla paljoa työskennellä, tämä herkistely on oikeastaan ainoa ravityö alku- ja loppuverryttelyn lisäksi.

Loppuun vielä muutama laukkapätkä. Nyt siis otetaan ensimmäiset tuntumat laukan kokoamiseen, alun takaosankäännökset ovat olleet hyvää pohjustusta laukalle, sillä hevonen on ottanut painoa aavistuksen enemmän takajaloilleen koko alkutunnin ajan. Laukassa tehdään ainoastaan hyvin lyhyitä pätkiä, kootaan muutama askel ja siirretään hevonen heti kokoamisen jälkeen raviin ja käyntiin. Lähinnä tässä haetaan ratsastajalle sitä oikeata tunnetta istunnalla kokoamisesta, ja pidetään tehtävä hevoselle hyvin helppona ja lyhyenä. Hevonen kyllä joutuu ihan töihin niiden muutamienkin kokoavien askelten vuoksi.

Otetaan siis ainoastaan laukannnosto, ja heti noston perään muutama askel kootumpaa laukkaa, ja sen jälkeen siirtymä raviin ja käyntiin. Usko pois, siinäkin on ihan riittävästi työtä!

Mutta miten kootaan laukkaa istunnalla? Ainahan sitä käsketään koota hevosta istunnalla, mutta kuinka usein oikeasti selitetään miten se tehdään? Oma veikkaukseni on että huolestuttavan harvoin, ja sen johdosta ratsastajalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin pidättää ohjalla, sillä hän luultavasti kuvittelee että kokoaminen on yhtä kuin hidastamista.Kun itse tarkemmin mietin, ei minullekaan kukaan ole ihan kädestä pitäen neuvonut laukan kokoamisen nappuloita, itse on pitänyt treenata ja hakea niitä oikeita apuja.  Joten yritän tässä nyt selittää varsin vaikealta tuntuvaa asiaa, toivottavasti saatte juonesta kiinni:

Laukassahan istunnalla haetaan vähän semmoista keinuhevosmaista tunnetta, eikö vaan? Ylävartalo pysyy rauhassa paikallaan, kädet joustavat pään ja kaulan liikkeen mukaan, pohkeen pysyvät paikallaan joten keskivartalo on se joka työskentelee, hevosen liikkeiden mukaan. Näin siis harjoituslaukassa.
Kun halutaan hieman koota laukkaa, istutaan aivan samalla tavalla, mutta pohkeilla istutaan paremmin hevosen ympärille, ikäänkuin halataan hevosta pitkillä jaloilla. Siis ihan fyysisesti, hae tunnetta jossa jalkasi pitenevät suoraan alaspäin oikein kunnolla ja samalla tiivistät jalkojesi tuntumaa hevosen ympärille. Tämän lisäksi keskivartalosta ja lantion liikkeestä tulee vähän voimakkaampi, ja niiden liike suuntautuu vähän alaspäin sekä joskus jopa aavistuksen satulan takakaarta kohti. Ajattele vaikka niin että laukassa lantio työntyy vähän taaksepäin, satulan takakaarta kohti, ja siitä voimakkaasti alaspäin ja siitä taas nousten ylös, taakse takakaarelle, siitä alas ja niin edelleen. Lantion liike on pienempää kuin harjoituslaukassa, mutta vastaavasti voimakkaampaa, jotta laukan energia säilyy. Tämän lisäksi ylävartalo on äärimmäisen ryhdikäs, eli kasva keskivartalosta lähtien pituutta ylöspäin. Hevonen on juuri niin ryhdikäs kuin ratsastajakin. Katse on luonnollisesti eteen, varsinkin kootessa askellajeja on erityisen tärkeää että katse ei lipsahda alas hetkeksikään, silloin lantio on menetetty ja sen myötä myös kokoaminen.

Kun olet ratsastanut koottua laukkaa oikeilla avuilla, eli istunnalla, sinulla pitäisi tuntua että jotain on vähän tehty sekä vatsalihaksissa että sisäreisissä.

Kuten huomasitte, en haaskannut riviäkään sille mitä ohjalla tehdään tässä lyhyessä kokoamisharjoituksessa, sillä tässä on tarkoituksena ainoastaan löytää se istunnalla kokoamisen ihanuus, vaikka ihan pieninäkin paloina! Kyllä sillä ohjallakin ehditään sitten juttuja tehdä, kun sen aika tulee! Ja syy miksi tässä harjoituksessa laukkapätkä on varsin lyhyt ja jo muutaman askeleen jälkeen siirrytään raviin ja käyntiin, on se että emme halua pilata hyvää koottua laukkapätkää, vaan laskemme laukan heti alas ennen kuin sen laatu heikkenee.
Mieluummin lyhyitä, mutta hyviä pätkiä, kuin pitkiä, puuduttavia eikä niin hyviä pätkiä!

Nyt kiinnostaa erityisen paljon, saiko joku tästä tuntisuunnitelmasta jotain irti, ja ihan erityisesti, oliko tuo laukankokoamisharjoitus lähelläkään ymmärrettävää?! Se on välillä varsin haastavaa pukea ratsastuksen tunnetta sanoiksi, mutta onpahan ainakin yritetty!






keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Nuoren hevosen laukkaharjoitukset, milloin ja miten

Laukka on askellajeista se jossa hevonen tarvitsee eniten ratsastajan apua. Ratsastajalla onkin siis suuri vastuu laukan onnistumisessa, ratsastaja voi hyvässä tapauksessa kehittää hevosen luontaisesti huonoa laukkaa hyvin pyöriväksi, tai toisaalta, ratsastaja voi myös pilata ihan kehityskelpoisen laukan hevoselta kuin hevoselta. Jos mahdollista, seuraa ratsusi liikettä laitumella aina kun mahdollista. Mikäli hevosesi nostaa laukan melko nopeasti vauhdin kiihtyessä, on se merkki juuri sillä hevosella hyvästä ja tasapainoisesta laukasta. Mikäli hevosesi taas mieluiten lisää ravia, ihan siihen "showraviin" asti (josta emme tässä blogissa muuten mainitse halaistua sanaa!), voit valmistella itsesi siihen että laukan kanssa joudut tekemään enemmän töitä, sillä se on hevosellesikin vaikeampi askellaji.

Käydään tässä läpi laukan ratsastamisen ajatuksia lähinnä nuoren hevosen osalta, mutta näitä neuvoja voi toki soveltaa vähän vanhempienkin sotaratsujen laukan parantamiseksi!

Ennen kuin nuorella hevosella aloitetaan laukkaharjoitukset, on syytä saada hevonen toimimaan luottavaisesti ratsastajan kanssa sekä käynnissä että ravissa. Luottavaisella tarkoitan tässä sitä että hevonen ymmärtää ja hyväksyy ratsastajan avut, liikkuu rennosti, pehmeästi kuolaimeen tukeutuen hyvässä tasapainossa. Mikäli nuorella hevosella aloitetaan laukkatyöskentely liian aikaisin, käy usein niin että hevonen tulee kovin etupainoiseksi laukkatyöskentelyssä. Sama ilmiö toistuu myös vanhemmalla, jo koulutetulla hevosella, mikäli sillä laukataan liian nopeasti, siis siten että hevonen ei ole vielä vertynyt kunnolla. Eli seuraavan kerran kun laukkaat omalla, osaavalla ratsullasi, ja koet sen tulevan kummallisen etupainoiseksi, ota askel taaksepäin ja jatka alkuverryttelyä käynnissä ja ravissa vielä hetki!

Asiat joita sinun tulee nuorella hevosella tehdä ennen ensimmäisiä varsinaisia laukkaharjoituksia, ovat erilaiset taivutusharjoitukset sekä käynnissä että ravissa. Tämän lisäksi siirtymät hitaampaan askellajiin ovat oivallisia tasapainon ja takaosan lihasten kehittäjiä! Muista aina itse ajatella "alaspäin" siirtymissä sitä tulevaa askellajia ja sitä nimenomaan "eteenpäin". Eli, kun jarrutat hevosen hitaampaan askellajiin, lopeta pidäte heti kun tunnet hevosen ottavan ensimmäisen askeleen uudessa askellajissa, ja ratsasta välittömästi sitä uutta askellajia eteen! Vaikea selittää näin teoriassa, toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa. Eli pidätä vain välttämättömän verran ja ratsasta heti sen jälkeen eteen!

Oletetaan nyt että hevosellasi on jo hyvä tasapaino käynnissä ja ravissa, se hyväksyy ratsastajan avut ja olet erilaisilla taivutus- ja siirtymäharjoituksilla saanut hevoseesi vähän lihasta ja notkeutta, ja on ensimmäisten laukkojen aika. Ensimmäiset laukannostot kannattaa ajoittaa lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan, tai itse asiassa vähän ennen sitä kulmaa, jotta teillä on pitkä sivu aikaa laukata eteenpäin. Nosta ensimmäiset laukat aina ravista, kevennä reippaassa tempossa ( kuitenkin kontrollissa) kohti kulmaa, istu muutaman askeleen ajan perusistuntaan ja siirrä hieman sisäpohjetta eteen, pidätä aavistus ulko-ohjalla ja anna selvä merkki sisäpohkeella. Sisäohja saa roikkua lähes löysänä, ulkopohje voi ihan aavistuksen siirtyä taaksepäin, lähinnä tukeakseen hevosen ulkokylkeä. Ensimmäinen laukka nousee silloin kun se nousee, älä hermostu vaikka hevonen ei sitä heti nostaisikaan, kyse on ainoastaan hevosen huonosta tasapainosta! Ota ravia hieman kontrolliin, ja panosta taas seuraavan lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan.
Kaikissa laukkaharjoituksissa muista aina katsoa suoraan eteenpäin, näin istuntasi pysyy sopivan "kevyenä" ja hevosen selällä on vapaus liikkua. Alaskatsova ratsastaja tuntuu hevosen selkään pienoisena paineena, jota se usein lähtee juoksemaan karkuun. Sama efekti hevoselle tulee jos päästät kätesi laskemaan alas. Voit siis korjata "pitkäksi" venyvää laukannostoa jopa omalla katseellasi, nostaen sen ylös ja eteen! Ja samalla luonnollisesti nostat kädet taas omille paikoilleen, eikö vaan! Kokeile ihmeessä, saatat yllättyä positiivisesti!

Kun hevonen nostaa laukan, pidä istunta kevyenä, katse eteenpäin ja kädet kannettuina. On erittäin tärkeää että et lähde "pumppaamaan" laukkaa istunnallasi, siitä hevonen vain jännittyy ja hermostuu, ja rikkoo laukan raville, ja vieläpä kovasti etupainoisena. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, eli laukannostosta siirrä se takaisin omalle paikalleen (liian edessä pidettynä pohje ohjaa lantion liian taakse ja tästä johtuneesta tasapainon menetyksestä johtuen hevonen rikkoo raville.

Muutama muistisääntö nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta:
- Hevosen tulee antaa nostaa laukka milloin vain se on sille sopivinta, aina se ei ole siinä kohdassa jossa olet sen itse suunnitellut nostavasi, vaan joskus tasapaino voi olla kohdillaan ihan eri kohdassa! Tällöin anna hevosen nostaa laukka, ja voit siirtää sisäpohkeen eteen hetkeksi, jotta hevonen oppii yhdistämään tämän merkin laukannostoon jatkossa. Itse suosin ratsuttamista ja ensimmäisiä laukkoja maastossa, jossa esimerkiksi loiva ylämäki on hevoselle varsin luontainen hetki nostaa laukka.
- Hevosen tulee saada "rikkoa" laukka raville heti kun sen tasapaino järkkyy. Ole varovainen ettet missään nimessä pidätä vahvasti ohjalla tässä kohtaa, ettei hevonen tulkitse sitä rangaistuksena. Anna hevosen ravata laukan jälkeen mukavalla tempolla eteenpäin, ja hetken päästä voit nostaa laukan uudestaan. Muista olla kevyt ja huomaamaton istunnan kanssa, häiritse hevosta mahdollisimman vähän.
- Hevosen tulee saada pitää kaula niin pitkänä kuin se tasapainon ylläpitämiseksi tarvitsee. Älä välitä pään ja kaulan asennoista, seuraa niitä vaan kädellä, siten että kuolainrenkaasta käteesi säilyisi koko ajan mahdollisimman suora linja.
- Hevosen tulee saada laukata kummassa tahansa laukassa. Alussa ei ole oikeaa eikä väärää laukkaa. Hevonen kyllä vaihtaa laukan kun sen on pakko, luota siihen ja nauti menosta! Kun hevonen on jo jonkin aikaa laukkaillut ratsastajan kanssa, voidaan oikean laukan nostoa houkutella esiin esimerkiksi nostamalla laukka keskiympyrältä, siitä kohdasta kun olet juuri tulossa pitkää sivua kohti.

Miten siellä kyydissä sitten pitäisi istua, kun laukka on jo vähän kehittyneempää, jotta istunta ei häiritsisi hevosta juurikaan? Tätä onkin vaikea selittää, helpolla pääsisin jos sanoisin että "myötää istunnalla" laukan mukana. Mutta kun ei se ole ihan noin yksiselitteistä, tai kaikki eivät vaan osaa myödätä istunnalla siten että se pysyisi rentona. Itse ajattelen että haluan saavuttaa istunnallani keinuhevosmaisen fiiliksen laukassa. En siis "istu vahvasti" alas laukassa, sillä tämä usein rikkoo laukan raville, vaan pikemminkin ajattelen enemmän istunnalla "ylöspäin". Tästä onkin enää muutama askel laukan kokoamiseen, mutta se on ihan oma postauksensa se!!!



tiistai 7. huhtikuuta 2015

Tuntisuunnitelma, esteillä kuumuva hevonen

Keskitytään tällä tunnilla ratsukkoon jossa hevonen tulee vahvaksi esteitä hypätessä. Usein hypätessä vahvat hevoset ovat luontaisesti isoja, isoliikkeisiä ja muutenkin vahvoja. Tätä luontaista "isoutta" ei tulisi kahlita, vaan ratsastajan tulisi sopeutua hevosen luontaiseen (isoon) liikkeeseen ja osattava hyödyntää se parhaalla mahdollisella tavalla. Miten ratsastaja voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta hevoseen siten että se rentoutuu ja hieman rauhoittuu esteillä, parantaen näin myös hyppynsä laatua?

Jo alkuverryttelyssä tulee ottaa huomioon hevosen luontainen rytmi, ja ratsastajan tärkein tehtävä onkin olla pilaamatta sitä liiallisella jarruttamisella. Verryttele hevosta vähän normaalia pidemmällä ohjalla, jotta hevonen pääsee liikkumaan pidemmällä kaulalla, kuono selvästi luotiviivan edessä. Lisäksi alkuverryttely kannattaa suorittaa hieman uran sisäpuolella, jotta hevonen kuuntelee kaikkia ratsastajan apuja, eikä "nojaa" kentän aitoihin. Kuumentuvalla hevosella alkuverryttely on tärkeää pitää mahdollisimman rentona, eli älä prässää hevosta liikkumaan isosti, vaan anna sille mahdollisuus liikkua siinä muodossa joka on sille paras ja luontevin. Alkuverryttelyn jälkeen voit jo vaatia hieman kootumpaa liikkumista.
Verryttelyyn kannattaa liittää mukaan muutamia pidätteitä, siten että ratsastat jalalla hevosta kohti tasaista kättä, ja käsi ikäänkuin ottaa nämä askeleet vastaan. Eli perimmäinen ajatus on luonnollisesti ratsastaa hevosta jalalla kohti kättä, ei kädellä taaksepäin, vaikka monasti kuumuvalla hevosella tämä tuntuu olevan ainoa vaihtoehto. Kädellä pidättäminen saa hevosessa aikaan lievän vastustusreaktion, sillä usein hevosten kuumuminen on seurausta siitä että ratsastaja on estänyt hevosen luontaista liikettä jo pitkään, ja hevonen on tästä syystä jännittynyt, ja yrittää varastaa ratsastajalta lisää vapauttaa kroppansa liikuttamiseen.
Lisäksi verryttelyssä hyviä työskentelymuotoja ovat isot voltit, suunnanmuutokset sekä loivat kiemurat. Ole itse tarkkana ettet ratsasta hevosta istunnalla liikaa, ajattele että jalka on se joka lähettää hevosen eteen ja käsi ottaa tarvittaessa liikkeen vastaan. Aktiivista istuntaa et luultavasti tarvitse juurikaan. Ratsasta paljon siirtymiä, ja tee asia itsellesi helpoksi määrittelemällä valmiiksi tietyt paikat joissa teet siirtymät. Raviverryttelyn jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla tovi.

Laukkaverryttelyssä ota huomioon ihan samat asiat kuin raviverryttelyssä, hevosen laukan luontaisen rytmin tulee tulla esille, olit sitten perusistunnassa tai kevyessä istunnassa. Jos et osaa itse arvioida sopivaa laukan rytmiä, ajattele ratsastavasi esteradalla 120 cm esteitä, ja kuvittele millaisella laukalla lähestyisit tämänkorkuisia esteitä. Tuntuuko hurjalta vauhdilta? Varmasti, ainakin alkuun, mutta luota siihen että tämä on sitä hevosen parasta laukan rytmiä, jossa hevosen on helpoin edetä, se pystyy rentoutumaan nopeammin ja sitä kautta saat siihen paremman tuntuman ja loppujen lopuksi kontrolliakin. Alussa saattaa tuntua ettei hevonen kuuntele apujasi niin hyvin kuin haluaisit, mutta rentoudu ja luota hevoseen, ja kun se on saanut muutaman kierroksen laukata vapaammin, on sen hallinta huomattavasti helpompaa ja löydätte ihan erilaisen rentouden! Kun olet päässyt isomman laukan makuun, ota mukaan muutamia kootumpia pätkiä, siten että valitset kentällä yhden kirjaimen, jonka kohdalla kokoat laukkaa istumalla perusistuntaan, ja kokoamisen jälkeen lähetät hevosen taas pohkeella eteen, ja nouset itse kevyeen istuntaan. Toista tämä muutaman kerran kummassakin suunnassa.Kun olet verrytellyt hevosen laukassa molempiin suuntiin, anna sen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Ensimmäinen varsinainen tehtävä olkoon tänään yksi yksittäinen maapuomi, joka ylitetään laukassa. Yksittäisen puomin yli laukkaaminen tekee erityisen hyvää ratsastajan "estesilmälle" ja tätä kannattaakin käyttää mahdollisimman usein. Kun laukkaat yksittäisen maapuomin yli, keskity siihen että ensin kaarteesta katsot puomia, pidä huolta että laukka "rullaa" kaarteessa hyvin, ja sen jälkeen vaan rentoudut ja annat hevosen edetä puomille. Muista olla säätämättä laukan askelta liikaa, ainoastaan jos haluat ennen puomia lyhentää laukkaa, istu perusistuntaan ja jos haluat vähän pidentää laukkaa, käytä siihen pohjetta. Hevosella pitää olla tässäkin harjoituksessa se luontainen oma rytmi laukassa, tietynlainen vapaus laukata ilman että sinä säätelet laukkaa liikaa. Pikkuhiljaa puomia ylittäessä rentoudut ja totut hevosesi laukan rytmiin ja tempoon, ja loppujen lopuksi pystyt jo linjan alussa kertomaan miten monella laukka-askeleella saavutat puomin. Muista, ohjasta ei saa vetää taaksepäin missään vaiheessa, tästä jo valmiiksi kuuma hevosesi kuumuu entisestään!

Seuraavaksi lisätään harjoitukseen toinen maapuomi, noin 14 metrin päähän ensimmäisestä. Tähän väliin pitäisi mahtua kolme laukka-askelta, joten tuo 14 metriä on vain suuntaa-antava! Muuta sitä omalle hevosellesi sopivaksi, tärkeintä on että väli ei ole hevosellesi liian ahdas, sillä se lisää ratsukon jännittyneisyyttä. Luultavasti ensimmäisillä kerroilla tulee käymään niin että sinä hieman jäät säätämään ohjalla sitä täydellistä paikkaa hakiessasi, mutta muutaman kerran jälkeen koita "unohtaa" ohja ja tee tarvittavat muutokset joko istunnalla tai pohkeella. Lähtökohtaisesti haluamme nyt hevonen saavan laukata isoa laukkaa myös puomeilla, joten unohdetaan se turha ohjasta pidättäminen. Jos nämä suoralla uralla sijaitsevat kaksi puomia tuntuvat jostain syystä hankalilta ylittää kolmella isolla laukka-askeleella, voit ratsastaa ne loivasti kaartaen, kuten olisit isolla ympyrällä. Kaarteessa ratsastajat jostain syystä "uskaltavat" ratsastaa paremmin eteen kuin suoralla, ja näin ollen saat varmasti puomien välin suoritettua kolmella rennosti etenevällä askeleella!

Seuraavaksi rakennetaan kentälle muutamia esteitä, ristikko, pysty ja okseri. Sen tarkempaa ratapiirrosta en nyt piirrä, esteiden sijoittelu on vapaasti päätettävissä, kunhan niille saadaan aikaiseksi riittävän pitkät lähestymiset, se riittää. Aloita ristikosta, laukkalähestymisellä. Jos ensimmäisellä varsinaisella esteellä käy niin vanhanaikaisesti, että hevosesi lähtee käsistä kuumentuessaan, tule silti esteelle, ja keskity siihen että suoristat hevosen heti esteen jälkeen, ja jatkat laukassa uralle, ja ratsasta huolella seuraava kulma jonka jälkeen siirrät hevosen raviin ja käyntiin. Tärkeimmät asiat olivat siis suoristaminen ja hevosen kontrollointi suoristamisen jälkeen, tällöin avut menevät parhaiten läpi ja hevonen pystyy niihin myös vastaamaan. Estekorkeudet tulee pitää nyt riittävän matalina (50-80 cm) jolloin ei juurikaan haittaa vaikka hevonen vielä alussa vähän ryntää esteille. Tule ristikolle uudestaan, ja muista että laukka tulee ratsastaa jo estettä edeltävässä kaarteessa riittävän isoksi, jotta esteen linjalla laukan luontaista rytmiä ei tarvitse häiritä.

Käy samalla tavoin "läpi" myös pysty ja okseri, antaen hevosen edetä sille ominaisessa isossa laukassa, ja sitä kautta hakien rentoutta tekemiseen. Kun yksittäiset esteet sujuvat rennosti, hyvässä laukassa, voit ratsastaa nämä esteet radan muodossa. Mikäli hevonen ryntää vielä jollekin esteelle, tee sama harjoitus kuin ristikolla, eli suorista hevonen esteen jälkeen, ja ratsasta uralla seuraava kulma huolellisesti ja tehden sinne tarvittaessa rauhallisen siirtymän. Muista aina välillä antaa hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla, jotta se ei lihasten kipeytymisen vuoksi jännity.

Kuten huomasitte, tässä ei ollut mitään suuria mullistavia kikkoja kuumuvan hevosen rauhoittamiseksi. En ole koskaan käyttänyt monimutkaisia maapuomiharjoituksia ennen tai jälkeen esteiden tai en ole kokenut hyväksi myöskään pysäyttää hevosta esteiden välissä. Niin kauan kuin ratsukko ei ole rento, ei näillä harjoituksilla mielestäni ole saatu mitään positiivista aikaiseksi. Tärkein muutos pitää nyt tulla ratsastajasta itsestään, siitä että uskallat ratsastaa isolaukkaista hevosta sen vaatimassa tempossa. Kontrolli pitää toki olla, mutta kontrolli ei saa tarkoittaa jatkuvaa ohjasta nyppimistä ja laukan kadottamista.

Kannattaa vaikka aloittaa kuumuvan hevosen kanssa harjoittelu ihan laukkailemalla kentällä vähän normaalia reippaammassa tempossa, ja kun ratsastajalle tulee varmuus tähän reippaampaan laukkaan, on hevonenkin rennompi ja vastaanottavaisempi ratsastajan avuille! Siitä sitten pikkuhiljaa jatketaan yhden maapuomin kautta kahdelle maapuomille ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin kohti esteitä! Ja muista aina palata askel taaksepäin jos uudessa harjoituksessa tulee ongelmia.

Rohkeita ratsastuksia kaikille!


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Läpiratsastus?

Sana lienee tuttu? Lienet itsekin käyttänyt sitä joskus? Mitä läpiratsastuksella oikeastaan tarkoitetaan?

Huolestuttavan usein kuulee ratsastajan mainitsevan että käy ihan nopeasti vaan ratsastamassa hevosen läpi. Ensimmäisenä korvaan kalskahtaa nopeasti ratsastaminen. Onko se edes mahdollista? Nähtävästi, sillä niin moni sitä tekee. Ja kun näen tätä nopeata läpiratsastusta, näen turhan usein vahvaa pohkeiden ja ohjan käyttöä, lyhyttä verryttelyä, hevosen vaatimista maksimiteholle heti ensi askeleesta lähtien sekä mitätöntä loppuverryttelyä. Onko näin suoritettu läpiratsastus edes tarpeellista, sillä siitä ei koidu hevoselle muutakuin lihaskipuja, joka jättää vääjäämättä huonon maun suuhun ratsastuksesta. Voisiko vaihtoehtoisesti jättää vaan hevosen ratsastamatta, jos ei kuitenkaan ole aikaa ratsastaa sitä huolellisesti ja ajan kanssa? Hevonen varmasti valitsisi vapaapäivän huonosti suoritetun ratsastuksen sijaan.

Itse ajattelen että jokainen kerta kun nousen hevosen selkään, on kyseessä läpiratsastus, ja tehtävät tehdään loppuun asti. Se ei silti tarkoita tuntikausien hinkkaamista, vaan ainoastaan huolellista ratsastusta, jokaisen tehtävän osalta.

Mitä läpiratsastus sitten on? Omasta mielestäni se on hevosen herkistelemistä avuille, sen koko kropan taipuisuuden varmistamista ja lisäämistä, painon lisäämistä takajaloille, pois etujaloilta, sekä ennen kaikkea hevosen kokonaisvaltaista jumppaamista, jotta se pystyy suoriutumaan ratsastajan sille asettamista tehtävistä sekä pysymään terveenä mahdollisimman pitkään.Näin tarkasteltuna aika mittava kokonaisuus, vai mitä?

Miten sitä läpiratsastusta sitten tehdään? Jos olet viitseliäästi lukenut aiemmat postaukseni, vastaus löytyy niistä. Läpiratsastus on yhtä kuin huolellinen alkuverryttely, jossa annetaan hevoselle riittävästi aikaa vertyä. Läpiratsastus on useiden siirtymien ratsastamista, kaikissa askellajeissa, joka avuille herkistämisen lisäksi saa hevosen ottamaan enemmän painoa takajaloilleen. Läpiratsastus on huolellisten taivutusten ratsastamista, oli ne sitten avo-, sulku- tai vastataivutuksia, tai taivutuksia ympyräuralla. Läpiratsastus on näiden taivutusten kautta hevosen suoristamista, jotta hevonen voi suoriutua sille asetetuista tehtävistä hyvässä tasapainossa ja kiirehtimättä. Läpiratsastus on pohkeenväistöä, käännöksiä etu- ja takaosalla sekä peruutusta. Läpiratsastus on siis aivan "tavallista" ratsastamista, mutta tärkeää on tehdä siitä aivan tavallisesta ratsastuksesta vielä vähän huolellisempaa.

Ajatellaan kaikki siten että tehdään jokaisesta ratsatuskerrasta sellainen, että hevonen lähtee kanssamme töihin ensi kerrallakin mielellään.

Tässäpä kaikille haastetta, tarkkaile omaa ratsastustasi sopivan kriittisesti, ja mieti sorrutko turhan usein nopeaan "läpiratsastukseen" sen sijaan että tekisit asiat huolellisesti?