sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tuntisuunnitelma; puoli rataa leikkaa, täynnä mahdollisuuksia!

Nyt käsi ylös kuka muistaa miten ratsastetaan puoli rataa leikkaa?

Tätä unohdettua ratsastusradan tietä käytetään tunneilla aivan liian harvoin, vaikka se tarjoaa monia mahdollisuuksia työskennellä. Tällä tunnilla hyödynnetään puoli rataa leikkaa väistöissä, sulkutaivutuksissa ja siirtymissä.

Niin, se puoli rataa leikkaa ratsastetaan siten että lyhyen sivun kulman jälkeisestä kirjaimesta (B, E, H tai M) käännetään lävistäjälle, mutta kohti pitkän sivun keskikirjainta ( S tai R) eli lävistäjästä tulee lyhyempi. Lyhyempi lävistäjä on ratsastuksellisesti helpompi, tie on lyhyempi joten ratsastettava tehtäväkin lyhenee, ja mitä lyhyempi tehtävä, sitä vähemmän virheitä siinä ehtii tulla! Loistavaa!

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja ratsasta B-S puolirataaleikkaa sekä M-S puolirataaleikkaa, eli kummaltakin pitkältä sivulta käännät lävistäjälle. Tarkkaile alussa hevosen suoruutta, käynnin aktiivisuutta ja ole itse tarkka ratsastettavista teistä ja kulmista. Kun olet muutaman kierroksen ajan ratsastanut lävistäjät, jatka muuten samalla tavalla (eli kummaltakin pitkältä sivulta puolirataaleikkaa) mutta lisää nyt pohkeenväistö lävistäjän jälkeiselle pätkälle pitkää sivua. Eli, kun tulet B-S lävistäjän, jatka S-H väli pohkeenväistöä siten että hevosen etuosa pysyy uralla ja takaosa uran sisäpuolella. Tämä on lyhyt pätkä, mutta sen tarkoitus on tässä alkuverryttelyssä ainoastaan vähän avata hevosen paikkoja, ja tarkistaa miten hevonen reagoi sivullevievään pohkeeseen. Muista hallita etuosaa ohjilla, jos etuosa tulee uran sisäpuolelle väistössä, siirrä ja pidä se ohjilla uralla. Kädet kannettuina, itsellä hyvä ryhti ja riittävän lyhyt ohja, näillä sen pitäisi onnistua! Toista sama väistö myös M-S lävistäjän jälkeen, eli S-E väistöä etuosa uralla, takaosa uran sisäpuolella. Toista tämä muutaman kierroksen ajan.

Pysytään vielä hetki tässä lävistäjäharjoituksessa käynnissä, seuraavaksi lisätään harjoitukseen vähän sulkutaivutusta. Edelleen tee lävistäjien jälkeen väistöt etuosa uralla, mutta nyt itse lävistäjällä (B-S ja M-S) tehdään sulkutaivutusta. Aloitetaan B-S lävistäjällä, kulman jälkeen kääntyessäsi lävistäjälle on varsin helppoa suorittaa loiva sulkutaivutus vasemmalle, oikea pohje hieman satulavyön takana tuo takaosaa vasemmalle, vasen pohje satulavyön kohdalla pitää hevosen lävistäjäuralla, vasen ohja taivuttaa oikean ohjan säädellessä taivutusta. Mitä nopeammin käännöksen jälkeen aloitat sulkutaivutuksen, sitä sujuvampi siitä tulee, sillä kulma valmistelee hevosta jo lievään sulkuun, jos aavistuksen tuet hevosta oikealla pohkeella, käännät vasemmalla ohjalla on sinulla siinä jo sulun avut valmiina! Suorista hevonen pari metriä ennen S-kirjainta, ja S-H välissä ratsasta väistö oikealle, eli ihan samalla tavalla kuin alussa! Toista sama harjoitus myös M-S lävistäjällä, eli sulkua oikealle, sulun jälkeen suoritus ja uralla pohkeenväistöä vasemmalle.
Jos väistö ei onnistu, on silloin hevonen jäänyt taipuneeksi sulun jälkeen, joten seuraavalla kerralla keskity enemmän suoristukseen, tee se vaikka vähän aikaisemmin jotta hevonen varmasti ehtii suoristua ennen seuraavaa tehtävää. Kun olet tehnyt nämä sulku-väistöharjoitukset muutaman kerran, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki.

Seuraavaksi ratsastetaan hetki kevyessä ravissa, aloita siten että ratsastat joka kierroksella puoli rataa leikkaa (B-S ja M-S) ilman mitään väistöjä tai sulkuja, ainoastaan alkuverryttelymäisesti. Hevonen on varmasti tässä vaiheessa jo aika notkean tuntuinen pitkän käyntiverryttelyn jäljiltä, joten kovin pitkään sinun ei tarvitse kevyessä ravissa verrytellä. Muutaman kierroksen jälkeen voit istua perusistuntaan, ja jatkaa samaa puolirataaleikkaa-harjoitusta tehden samat väistöt kuin käynnissä ja parin kerran jälkeen lisää myös sulut mukaan tähän raviosioon. Jos ravissa joko väistössä tai sulussa tulee haasteita, siirry hetkeksi käyntiin, tee ne käynnissä ja sen jälkeen jatka taas ravissa. Nämä liikkeet ovat hevoselle helpompia ravissa, mutta ratsastajalle saattaa tulla apujen kanssa vähän kiire, joten sen takia haasteita voi joskus tulla. Harjoittelemalla saat apusi "nopeammiksi" joten älä hermostu jos ensimmäisillä kerroilla tuntuu että on vähän liian paljon tekemistä lyhyessä ajassa, se puoli rataa leikkaa on tosiaan aika lyhyt! Kun olet työstänyt väistöt ja sulut myös ravissa, on taas hetki antaa hevoselle vapaat ohjat ja lepoa.

Seuraavaksi tehdään vähän laukkatyötä, aloita laukkapätkä kuitenkin laukkailemalla kumpaankin suuntaan laukkaa kevyessä istunnassa, reippaassa tempossa jotta hevosen eteenpäinpyrkimys taas heräilee alun "vääntöjen" jälkeen. Tämän jälkeen jatka samalla puolirataaleikkaa-harjoituksella siten että nosta harjoituslaukka L-kirjaimesta, heti nostosta käännä voltille päätyyn ja voltin jälkeen puolirataaleikkaa B-S, suorita siirtymä käyntiin ennen uraa ja tarkista että hevonen jää pitkään ja matkaavoittavaan käyntiin. Voltin tarkoitus on pitää laukka "kuosissa" heti alusta alkaen, sillä laukkaharjoituksessa keskitymme laukka-käyntisiirtymiin, jotka vaativat hyvin takaosan päällä olevan laukan. Ole erityisen huolellinen siirtymissä, pidä pohkeet lähellä jotta laukka ei pääse löysäksi ennen siirtymää, istunnalla kokoa laukkaa muutama askel ja suorita siirtymä mahdollisimman paljon istunnalla ja ääniavulla, siten että ohjaa käytetään vasta viimeiseksi, jos edes tarvitsee. Mitä vähemmän käytät ohjaa pidätteeseen, sitä parempaan käyntiin hevonen pääsee heti siirtymästä. Taas uusi laukka C-kirjaimesta ja heti nostosta voltti päätyyn, M-S puolirataaleikkaa ja ennen uraa käyntiin. Kun saat siirtymät laukasta käyntiin pehmeiksi ja "nopeiksi" (eli hevonen siirtyy suoraan kootusta laukasta pehmeästi käyntiin) voit nostaa uuden laukan jo muutaman käyntiaskeleen jälkeen ja jättää päädyssä tehtävän voltin pois. Mutta muista, heti jos siirtymissä ilmenee ongelmia, palaa takaisin edelliseen harjoitukseen ja nosta laukka päädystä, tee heti perään voltti ja jatka vasta siitä, näin saat laukkaan taas vähän paremman otteen. Kun olet toistanut laukkaharjoituksen muutaman kerran, on aika ravata kevyessä ravissa hetki ja sen jälkeen antaa hevoselle kiitos ja vapaat ohjat.

Tämä harjoitus on hevoselle melko vaativa, tässä tapahtuu paljon asioita nopeassa tempossa, joten tarkkaile hevostasi koko tunnin ajan, ja heti jos hevonen vastustelee apujasi, heiluttaa päätään tai ei enää vastaa apuihisi yhtä herkästi kuin normaalisti, on se merkki hevosen väsymisestä. Silloin on aika antaa vapaat ohjat ja miettiä pitäisikö harjoitusta vähän lyhentää ettei ratsastus missään nimessä muutu pakottamiseksi. Sinä itse tunnet hevosesi parhaiten, joten toimi sen mukaan!

Muuten, eikö puoli rataa leikkaa olekin aika mukava ratsastusradan tie? Ja tämä on vain yksi harjoitus jota siinä voi tehdä, mahdollisuuksia on rajattomasti!

perjantai 28. elokuuta 2015

Ratsun oppikoulu, osa 5, ratsastajan istunnan vaikutus hevosen liikkeisiin

Tähän mennessä ratsuprojektimme ovat jo kohtalaisen tottuneita sekä ihmisen painoon selässä että ratsastajan apuihin. Se osaa jo kävellä ja ravata ratsastajan alla, sekä suorittaa helppoja käännöksiä sekä siirtymiä. Nyt kannattaa pitää pieni paussi varsinaisen uuden oppimisesta, ja keskittyä yhden postauksen ajan ratsastajan istunnan vaikutukseen.

Ratsastajalla on suuri vastuu ratsunsa hyvinvoinnista ja siitä miten ratsu oppii uusia asioita. Tämän vastuun yksi suurimmista osa-alueista on ratsastajan istunta, sillä se vaikuttaa hevoseen aina siitä hetkestä lähtien kun ratsastaja istuu hevosen selkään, aina siihen hetkeen asti kunnes hän laskeutuu hevosen selästä alas. Tarkastellaanpa hetki miten voimme istunnalla helpottaa hevosen työskentelyä.

Tärkein muistettava asia on istunnan osalta varmasti "älä puske". Älä siis missään vaiheessa yliratsasta hevosta istunnalla, (joku voisi sanoa sitä jo rynkyttämiseksi!) vaan myötäile hevosen luontaista liikettä lantiollasi. Jos haluat hevosen liikkuvan isommin, käytä ääni- ja pohjeapua sekä avaa istuntaasi (eli tarkasta että polvesi eivät purista) jotta hevonen pääsee etenemään isommin. Jos taas haluat hevosen hidastavan tempoaan, tiivistä istuntaasi (tuo polvet tiiviimmin hevosta vasten ja rauhoita lantion liikettä hieman). Näiden lisäksi voit, ja sinun pitääkin, vapauttaa hevosen selkää jotta hevonen pääsee käyttämään koko selkäänsä liikkumisensa parantamiseksi. Tästä selän vapauttamisesta koostuu tämän kerran harjoitus, jossa liikutaan nyt vain ravissa, mutta tulevaisuudessa teemme samankaltaista harjoitusta myös käynnissä ja laukassa.

Suorita ensin normaali alkuverryttely, jossa hevonen saa ensin kävellä riittävän pitkään (15 minuuttia), käynnissä tarkista hevosen suoruus ja suorita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä niin monta kertaa kumpaankin suuntaan, että hevonen loppua kohden suorittaa aina vaan tasapainoisempia pysähdyksiä. Muista aina pysähdyksissä säilyttää ohjastuntuma (älä siis pudota käsiäsi alas pysähdyksen aikana) ja istu ryhdikkäänä vaikka hevonen ei liikukaan. Näin ollen saat ratsastettua pysähdyksestä tasapainoisen siirtymän, jolloin käynti on heti ensiaskeleista lähtien laadukasta ja matkaavoittavaa.

Tämän jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, ja sen jälkeen siirry verryttelemään hevosta kevyessä ravissa, keskittyen taas suoruuteen ja hevosen ravin irtonaisuuteen. Voit tehdä muutamia isoja pääty-ympyröitä, muista vaan pitää hevonen mahdollisimman suorana, jotta hevosen liike ei kärsi. Vielä ei olla siinä vaiheessa että projektimme kykenisivät taipumaan juuri ollenkaan.

Kun olet ravannut molempiin suuntiin kevyessä ravissa, on taas aika antaa hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki. Tämän jälkeen ota ohjat, ja jatka suoraa uraa.

Nyt on tarkoitus edetä ravissa, muuttaen istuntaa säännöllisesti. Ravataan siis perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Muuten edetään suoraa uraa, mutta aina kun ratsastat kevyttä ravia (eli keventäen) käännä hevonen joko isolle ympyrälle tai kaartoon poikki radan. Syy miksi tämä tehdään kevyessä ravissa on se että keventäen saat hieman autettua hevosta säilyttämään ravin myös käännöksen aikana. Voit määritellä itse missä kohtaa ravaat perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Yksi tapa voisi olla vaikka siten että puoli kierrosta perusistunnassa, sitten puoli kierrosta keventäen (jonka aikana suorita käännös) ja sitten yksi kokonainen kierros ravia kevyessä istunnassa (eli peppu vähän irti satulasta).  Muista kaikissa tilanteissa tukea hevosta kaarteissa ulkoavuilla, ettei se menetä tasapainoaan, hätäänny ja jännity siitä.

Perusistunnassa istuntasi on (toivottavasti) mahdollisimman vakaa, jolloin painopisteesi ei heittelehdi ja näin ollen häiritse hevosta. Varsinkin näin ratsu-uran alkuvaiheessa on tärkeää istua perusistunnassakin melko "kevyesti" eli ei niinkään vahvasti "takataskujen päällä", vaan ihan aavistus kevyemmin kuin jo valmiilla ratsulla. Mikäli istut kovin vahvasti tämmöisen projektihevosen selässä, aiheuttaa se turhaa jännitystä hevosen selkään, ja tämä vaikuttaa hevosen liikkumiseen negatiivisesti.

Kevyttä ravia ratsastaessasi kiinnitä huomiota keventämiseen, kevennä mahdollisimman vähän, oikeastaan se riittää että ikäänkuin annat hevosen nostaa sinut ylös kevennykseen ja laskeudut myös kevennyksestä hallitusti. Kevyttä ravia kannattaa varsinkin alussa ratsastaa vain pieniä pätkiä kerrallaan, sillä hevonen ei vielä pysty kunnolla kantamaan ratsastajaa, saatikka tasapainoilemaan kevennyksen aiheuttaman häiriötekijän kanssa. Täältä voit lukea vinkkejä hallittuun kevennykseen.

Viimeiseksi se kaikista merkittävin, eli kevyt istunta. Kevyt istunta on toki ratsastajalle aavistuksen raastavaa (ellei keskivartalon lihakset ole kunnossa) mutta hevoselle se on miellyttävin tapa liikkua, varsinkin näin alussa. Kevyeen istuntaan noustessasi muista lyhentää ohjaa riittävästi, jotta tuntuma hevosen suuhun säilyy samanlaisena koko ajan. Kun ohja on sopivan pituinen, ohjaa se myös ratsastajan ylävartalon automaattisesti oikeaan asentoon, eli painopiste sijoittuu oikein ja silloin siinä kevyessä istunnassa pysyminen on helppoa! Toki jaloilla täytyy olla hevosen ympärillä, mutta jalkalihaksetkin paranee vain treenaamalla! Kevyessä istunnassa riittää että peppu on aavistuksen irti satulasta, etsi itsellesi sopiva asento, pääasia että et huoju hevosen selässä. Kevyessä istunnassa huomaat välittömästi miten hevonen rentoutuu, suu pehmenee, ravin askeleeseen tulee aivan erilaista joustoa ja ravin tempo rauhoittuu. Vastoin yleistä luuloa kevyt istunta ei suinkaan kiihdytä hevosen ravia, vaan juuri päinvastoin, hevosen saadessa vapautta selälle, se pääsee käyttämään sitä aivan eri tavalla ja näin ollen hyödyntämään luontaisen liikkeensä myös ratsastaja selässään.

Työskentele tämä raviharjoitus ensin vasempaan kierrokseen muutaman kierroksen ajan, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki ja toista harjoitus vielä muutaman kierroksen ajan myös oikealle. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle vapaat ohjat ja päivän treeni oli sitten siinä!

Huomasitko sinä eroa hevosen ravissa istuntasi vaikutuksesta? Voit myös pyytää ystävääsi tarkkailemaan hevosta kun vaihtelet istuntaasi ja hän voi myös kertoa milloin hevonen näyttää rennommalta ja milloin taas jännittyneemmältä, jolloin opit parhaiten tuntemaan eron ja sinun on helppo taas jatkaa työskentelyä yksin.

Hyviä treenejä!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ratsun oppikoulu, osa 4, lisää ravityöskentelyä

Aiemmassa osassa otettiin haltuun ravisiirtymät, ja erityistä huomiota niissä kiinnitettiin etuosan keveyteen, ts. painon saamiseen enemmän takaosalle siirtymän aikana. Tämä on asia joka tulee pitää mielessä koko ratsun uran ajan, mutta tässä alkuvaiheessa siitä tulee enemmän muistuteltua! Eli, vielä kerran kertauksena, jos siirtymä isompaan askellajiin tuntuu etupainoiselta, tai hevonen lähtee kiihdyttämään tai puskee apuja vastaan, ota silloin ensin aavistus tempoa alas istunnalla ja ääniavuilla, nosta sen jälkeen etuosaa molemmilla ohjilla (ihan vaan nostamalla molempia käsiä ylös) ja kun etuosa on aavistuksen kevyempi, suorita siirtymä pohkeella vasta sitten. Myös jos hevonen puskee "lapa edellä" siirtymässä, tuossa etuosan nosto-vaiheessa korjaa hevosen etuosa samalle uralle takaosan kanssa, eli suorista se ennen siirtymää.

Nyt ollaan tilanteessa jossa hevosen kanssa aletaan jo ravailla vähän pidempiä matkoja, sekä lisätään mukaan käännökset ravissa sekä pehmeät siirtymät käyntiin.

Ota huomioon että yhä edelleen hevosen tasapaino on varmasti epämääräinen, joten kaikessa tekemisessä on syytä tarkkailla oman istunnan vakautta ja sitä miten istut hevosen selässä mahdollisimman "huomaamattomasti". Mikäli siis havaitset hevosen ravissa tai muussa liikkumisessa yhtäkkiä muutoksia aiempaan verrattuna, tarkasta ensin onko hevosen tasapaino järkkynyt jostain syystä, ja jos tasapaino on kunnossa, sen jälkeen on syytä tarkastella hevosen terveydentilaa tarkemmin. Nuoret ratsunalut sekä ravurista ratsuksi-projektit kipeytyvät lihaksistaan varsin nopeasti ratsutuksen alussa, sillä niiden selkälihakset eivät ole tottuneet kantamaan ensinnäkään satulaa, saatikka ratsastajaa. Tähän kun lisätään uuden asian oppimiseen liittyvät ajoittaiset jännitystilat, on hevosen kroppa varsin kovilla, ja sinun tehtäväsi on olla erityisen tarkka ja tarvittaessa annettava hevosen pitää riittävän usein vapaajaksoja, joissa lihakset saavat levätä ja palautua.

No niin, sitten itse asiaan, eli miten edetään kun projektimme kanssa olisi tarkoitus ravata jo pidempiä matkoja mahdollisimman hyvässä tasapainossa ja muutenkin harmoniassa? Ensimmäinen huolellisuutta vaativa asia on luonnollisesti siirtymä, jonka tulee olla niin tasapainoinen kuin se juuri sillä hevosella on mahdollista saavuttaa. Kun tasapainoinen siirtymä on suoritettu, tarkkaile omaa istuntaasi (istu mieluiten perusistunnassa, ainakin alussa, ettet häiritse hevosta suunnattomasti) ja anna hevosen ravata mahdollisimman kevyellä ohjastuntumalla. Muista aina viedä kättä hevosen suuta kohti, ei ikinä taaksepäin! Varmasti ajoittain tuntuu siltä että vauhtia on reippaanlaisesti, mutta jarruta hevosta äänellä ja istunnalla enemmän kuin ohjalla. Varsinkin näin alussa on tärkeää saada hevoselle hyvä eteenpäinpyrkimys. Varaudu siihen että hevosen pää ja kaula nousee vähän ylemmäs, ikäänkuin parempaan ryhtiin raviin siirryttäessä, ja sinun käsiesi tulee luonnollisesti seurata hevosen pään ja kaulan asentoa siten että koko ajan kuolaimesta kyynärpäähäsi säilyy suora linja. Eli nosta käsiäsi ylöspäin hevosen mukana. Tämä kyynärpään ja kuolaimen välinen suora linja on yksi ratsastuksen vanhimmista "säännöistä" ja sitä nykyään näkee aivan liian harvoin noudatettavan. Se on kuitenkin ainoa keino säilyttää joustava tuntuma hevosen suuhun ja näin ollen saada ohjasapu "perille" oikeaan aikaan, joten pitäkää siitä huolta!

Jos ratsastat kentällä jossa lyhyen sivun kaarteet tulevat aika nopeasti vastaan, tasapainota hevosta aina kaarteissa ottamalla ulko-ohjalle vähän parempi tuki (vaikka nostamalla ulkokättä vähän ylemmäs) ja tuomalla omaa painoa aavistus enemmän ulkopuolelle (painamalla vähän ulkopuolen kantapäätä alemmas). Lisäksi voit ääniavulla vähän jarruttaa hevosta ennen kaarretta, jotta teillä on edes teoreettinen mahdollisuus säilyttää tasapaino kaarteen läpi.

Mistä sitten tunnistaa onko hevonen kaarteessa tasapainossa vai ei?
Se on helppo tunnistaa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vauhdin hurmasta! Jos hevonen kiihdyttää kaarteissa ja tuntuu vähän painavan "lapa edellä" sisäapuja vastaan, on se merkki tasapainon järkkymisestä. Älä yritä korjata tätä missään nimessä potkimalla sisäpohkeella (jota näkee aivan liian usein tehtävän), tai "työntämällä" hevosta sisäohjalla ulospäin,  vaan suorita yllämainittu ulko-ohjalla ja painolla tasapainottaminen, sitä kautta hevonen "kevenee" sisäavuillekin.

Kun olet ravannut kierroksen tai pari vasemmassa kierroksessa, siirrä hevonen hetkeksi käyntiin ja anna sen kävellä vapain ohjin. Vaihda suuntaa, ota ohjat taas tuntumalle ja jatka ravia oikeaan kierrokseen parin kierroksen ajan. Pidä alussa ravipätkät tällä tavalla maltillisina, mutta pikkuhiljaa lisää ravin kestoa. Aina suunnanmuutosten aikana kehotan kävelemään hetken vapaalla ohjalla, näin alkuvaiheessa hevonen tarvitsee kaikki mahdolliset hetket lihastensa "lepuuttamiseen".

Kun vähän pidempään ravaaminen on hevoselle kohtalaisen helppoa, voi mukaan ottaa loivat käännökset ravissa. Toki tähänkin asti olet varmasti kääntänyt hevosta aina päädyissä ravissa, mutta otetaan ne käännökset nyt vähän paremmin haltuun! Aloitetaan ensimmäiset kääntämisharjoitukset siten että siirrä hevonen raviin pitkän sivun alusta, ja pitkän sivun keskeltä käännä hevonen isolle keskiympyrälle. Ratsasta yksi kierros keskiympyrällä ja jatka sen jälkeen uraa pitkin. Toisella pitkällä sivulla sama juttu. Muista aina ennen käännöstä kääntää ensin oma katseesi käännöksen suuntaan, näin istuntasi sijoittelu kertoo jo hevoselle mihin ollaan kääntymässä. Lisäksi lyhennä sisäohjaa hieman, jotta et vahingossakaan vedä sisäohjasta taaksepäin käännöksen aikana, sillä se hidastaa hevosen liikettä. Ja vielä, varaudu siihen että joudut hieman tasapainottamaan hevosta ympyrän aikana, aivan samalla tavalla kuin päädyissä, eli ulko-ohjalla ja painolla. Nyt ei taivuteta hevosta ympyrällä ollenkaan, nyt ainoastaan keskitytään kääntymiseen, ja ravin säilyttämiseen käännöksen aikana! Ratsasta taas pari kierrosta vasempaan tehden aina keskiympyrät, ja sen jälkeen vaihda suuntaa vapaassa käynnissä ja tee sama raviharjoitus myös oikeassa kierroksessa.

Ja vielä loppuun tarkkaillaan hevosen siirtämistä ravista käyntiin, mahdollisimman pehmeästi. Alussa voit hyödyntää kentällä kulmia niiden jarruttavan vaikutuksen vuoksi, mutta heti kun siirtymät ovat edes kohtalaisesti hanskassa, tee siirtymiä muuallakin kuin kulmissa, ettei hevonen ala automaattisesti jarruttelemaan jokaiseen kulmaan! Käyntisiirtymässä tärkeintä on ratsastajan käden toiminta, on erityisen tärkeää että käsi ei jarruta yhtään enempää kuin on tarvis. Oikeastaan, käden tulisi lopettaa pidäte jo siinä vaiheessa kun hevonen on vasta siirtymässä käyntiin, eli hevosen tulisi saada suorittaa käyntisiirtymä rennolle tuntumalle. Jos ratsastaja pidättää siirtymän "loppuun asti", eli siihen asti että hevonen jo kävelee, tulee siirtymästä aina töksähtävä ja käynti ei etene luonnollisesti. Muista hyödyntää ääniavut ja istunnan pidättävä vaikutus aina ennen ohjan pidätettä, ja lopeta pidättäminen jo siinä vaiheessa kun tunnet että hevonen on ottamassa sitä ensimmäistä käyntiaskelta! Tämä saattaa alkuun olla itsellekin vaikeaa, tilannetta on helpompi harjoitella jos saat jonkun sanomaan sinulle milloin pidäte pitää lopettaa. Se on helppo katsoa maastakäsin, kun hevonen ikäänkuin "notkahtaa", tulee pidätteen jo loppua ja näin ollen hevonen pääsee tekemään koko siirtymän rennolle ja pehmeälle tuntumalle.

No niin, nyt ollaan päästy projektimme kanssa jo kohtalaiselle tasolle, kävellen ja ravaten eteneminen alkaa sujua! Olenko muistanut muistuttaa maastossa ratsastamisen tärkeydestä? Jos en, niin nyt muistutan! Vie hevonen maastoon aina kun siihen on mahdollisuus. Kenttä on aina hevosen liikkeelle (ja mielelle) jarruttava tekijä, joten heti jos tuntuu siltä että hevonen ei etene kunnolla, älä suotta jää jahkaamaan asiaa kentälle, vaan lähde maastolenkille ja anna hevosen edetä siellä reilussa tempossa!

Kohta taas jatketaan tällä projektipostaussarjalla!

torstai 13. elokuuta 2015

Muistutus Hassen kurssista, paikkoja vielä muutama jäljellä!

Päätin käyttää vielä tilaisuuden hyväkseni ja muistuttaa Hassen kurssista joka järjestetään 22. - 23.08.2015.

Vaikka kurssin viimeinen ilmoittautumispäivä on jo mennyt, voi vielä tällä viikolla ilmoittautua, paikkoja on vielä muutama jäljellä.

Vaikka Hasse vahvan hevosmetsuritaustansa vuoksi usein mielletäänkin työhevosten kouluttajaksi, ei pidä antaa sen hämätä, sillä Hassen opeilla lajin kuin lajin harrastaminen muuttuu merkittävästi paremmaksi!

Onko sinulla haasteita esimerkiksi ohjastuntuman kanssa?

Oletko aina halunnut oppia ohjasajon saloihin mutta et ole vielä päässyt sitä opettelemaan käytännössä?

Onko sinulla varsa tai nuori hevonen jonka peruskäsittelyyn toivoisit apuja?


Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, oli ongelma mikä tahansa, Hassen kanssa kaikki solmut aukeavat. . Rohkeasti vaan mukaan!

Kuuntelemalla ja seuraamalla muita oppii paljon, mutta oman hevosen kanssa käytännön harjoituksia tehdessä saat varmasti kurssista kaiken irti!

Nyt kiireesti ilmoittautumaan, mä olen jo siellä!

Ratsun oppikoulu, osa 3, ensimmäiset raviaskeleet ratsastajan kanssa

No niin, nyt on tuleva ratsumme jo tottunut ratsastajaan selässä, sekä kävellyt ratsastajan kanssa onnistuneesti useita kertoja. Seuraavaksi tarkastellaan ravia.

Tärkein asia joka ratsastajan tulee huomioida on hevosen liikkumisen vapaus. Hevosta ei saa siis jäädä jarruttamaan, vaikka se saattaisikin ravata ensimmäiset kerrat vähän turhankin reippaasti. Ratsastajan tulisi aina, ja tässäkin tilanteessa, olla jarruttamatta kädellä. Mikäli jarruja kaipaa, tulee käyttää rohkeasti sitä ääniapua ja omaa istuntaa, ja luottaa siihen että se riittää. Toki se on "hitaampi" keino hidastamiseen kuin ohjalla pidättäminen, mutta hevoselle huomattavasti miellyttävämpi.

Toinen asia joka ensimmäisissä raveissa tulee ilmi, on hevosen, tai pitäisikö sanoa ratsukon, puutteellinen tasapaino. Tästä johtuen suosittelen istumaan perusistunnassa ensimmäisillä ravikerroilla keventämisen sijaan.
 
Ja vielä kolmas asia, ratsastitpa missä tahansa, maastossa, pellolla tai kentällä, pidä huolta että siirtyessäsi raviin sinulla on riittävästi tilaa, jotta esimerkiksi kentän aidat eivät ole hidastamassa hevosta heti sen siirryttyä raviin. 

Apujen käytöstä tärkeä huomio; kun siirrät hevosta reippaampaan askellajiin, käytä ensin pohjeapu ja sen jälkeen lisää siihen ääniapu. Vaikka hevosesi ei välttämättä vielä tässä vaiheessa kunnolla ymmärtäisikään pohjeavun tarkoitusta, käytä se silti ensin. Sitten pohjeapua tehostaaksesi lisää siihen ääniapu. Näin hevonen oppii ensisijaisesti siirtymään pohkeesta eteen, sillä jos käytät ensin maiskutusta ja vasta sen jälkeen pohjetta, voi käydä niin että hevonen siirtyy jo maiskutuksesta raviin, etkä "ehdi" käyttää pohjetta ollenkaan. Ja kun sitä pohjetta sitten käytät, tulee se hevoselle yllätyksenä ja herkempi hevonen saattaa reagoida siihen turhankin voimakkaasti!
Kun taas siirrät hevosta hitaampaan askellajiin, käytä ensin ääniapu ja vasta sen jälkeen istunta ja ohjasapu. Näin toimien hidastava ääniapu toimii ikäänkuin valmisteluna tulevaan hidastukseen eikä pidäte itsessään tule hevoselle yllätyksenä.

Aloitetaan siirtymillä, sillä ne määrittelevät tulevan askellajin. Mitä parempi siirtymä, sitä parempi uusi askellaji! Hevosten ollessa etupainoisia, pidetään huolta että jo ensimmäisistä ravisiirtymistä ratsastajan kanssa tulisi mahdollisimman tasapainoisia, ja tästä syystä ratsastetaan siirtymät seuraavanlaisesti:
Käynnissä pidä huolta että sinulla on sopivan pituinen ohja (ei siis missään nimessä liian pitkä) ja sen myötä hyvä, kevyt tuntuma. Aloita hidastamalla käynnin tempoa muutaman askeleen ajan, käyttämällä ääniapua ja tiivistämällä istuntaa (älä siis pidätä ohjalla) sen jälkeen nosta molemmilla käsillä hevosen etuosaa hieman ylöspäin, ja kun etuosa on "noussut" aavistuksen, siirrä hevonen pohkeella ja ääniavulla raviin. Muista "avata" myös oma istuntasi jotta hevonen saa vapauden siirtyä raviin. Näin ratsastettuna saat hevosen painoa siirtymään edes aavistuksen pois etuosalta, ja siirtymä on hevosellekin miellyttävämpi. Jatka ravissa ainoastaan sen aikaa kun se tuntuu hyvältä, eli heti kun ravi alkaa kiihtyä liikaa (siis selkeästi pois avuiltasi) tai hevonen tulee kovin etupainoiseksi, tee siirtymä käyntiin ja kun käynti on taas kunnossa, voit tehdä uuden siirtymän raviin. Pyri siis välttämään huonoja ravipätkiä. Tässä kohtaa sinun tulee olla skarppina, sillä ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä vielä tässä vaiheessa kovinkaan lyhyitä siirtymiä (siis vain muutaman askeleen pituisia) vaan hevosen tulee kyllä ravata jonkinlainen matka, ja sinun tulee pitää huolta että teet kaiken tarvittavan ravin laadun hyvänäpitämiseksi, ennen kuin hevonen voimattomuuttaan rikkoo ravin huonommaksi. Mutta, kun ravi ennenpitkää kuitenkin muuttuu huonoksi, helpota teidän molempien elämää ja siirrä se rauhallisesti käyntiin ja valmistele uusi siirtymä!

Tee alussa ravisiirtymiä ensin toisessa kierroksessa, anna sen jälkeen hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki ennenkuin vaihdat suunnan ja toista harjoitukset myös toisessa kierroksessa. Ihan maksimiaika siirtymien ratsastukselle on 5-10 minuuttia, ehkä jopa lähempänä viittä ja sen jälkeen jo lepoa. Pyri siis antamaan hevoselle lepotauko jo ennen kuin se väsähtää lihaksistaan, joka ilmenee usein juuri etupainoisuuden lisääntymisenä tai pään heiluttamisena.

Mitä enemmän teet näitä hallittuja siirtymiä, sitä nopeammin pääset ratsastamaan hevosellasi jo pidempiä matkoja ravissa. Muista kuitenkin tarkkailla ravin laatua vielä myöhemmässäkin vaiheessa, jos se alkaa oleellisesti muuttua huonommaksi matkan edetessä, ota askel taaksepäin ja palaa takaisin siirtymäharjoituksiin ja niiden kautta saatavaan parempaan tasapainoon. Muista aina hallita hevosen etuosa, oli se sitten käännöksissä paikan määrittämisessä tai tässä tapauksessa siirtymissä etuosan keveytenä. Takaosa kyllä tulee siellä perässä, näin karkeasti sanottuna!

Näin alussa ei vielä tehdä käännöksiä ravissa, vaan keskitytään ainoastaan niihin hyviin ja tasapainoisiin siirtymiin ja niiden kautta saatavaan varmuuteen tässä uudessa asiassa. Jos mahdollista vie näidenkin harjoitusten tekeminen maastoon, jossa hevosella usein on parempi eteenpäinpyrkimys ja vireystila!

Ihania treenejä ratsunalkujenne kanssa! Olisi kiva kuulla minkälaisia projekteja teillä on, käy ilmiantamassa hevosesi kommenttiboksissa!

perjantai 7. elokuuta 2015

Tuntisuunnitelma; sulkutaivutus, maapuomit ja avotaivutus

Tällä tunnilla jumpataan, ja tämä tuntisuunnitelma sopiikin erityisen hyvin kuumaan kesäpäivään, jolloin sitä itsekin mieluummin tekee jotain vähemmän aktiivista, mutta kuitenkin tehokasta! Mitä siitäkin tulisi jos ratsastajalle tulisi hiki, kyllä hevonen saa hoitaa hikoilun!

Ennen tuntia rakenna lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan maapuomit viuhkan malliin, käytä puomeja 3-4 kpl. Syy miksi puomit laitetaan kulmaan ja viuhkan malliin, on yksinkertaisesti se että pystyt itsenäisesti käyttämään puomeja eri väleillä, ratsastamalla joko puomien sisäreunaan tai ulkoreunaan.  Et siis tarvitse apukäsiä muuttamaan puomien välejä käynti- ja raviväleihin. Rakenna puomien välit niin että ulkoreunasta ne ovat noin metrin väleillä ja sisäreunasta vastaavasti noin 50-80 cm välit. Tämä on tietysti hevoskohtaista, isoliikkeiselle isommat välit kuin pieniliikkeiselle.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja aloita verryttely käynnissä ratsastamalla kolmikaarinen kiemuraura radan poikki, siten että huolellisesti mutta loivasti taivutat hevosen aina kaaren mukaisesti. Kaarien välissä on erittäin tärkeää malttaa suoristaa hevonen kunnolla, hevosen pitää todellakin olla molempien ohjien ja pohkeiden välissä näiden kaarteiden välissä. Kiemurauran jälkeisellä pitkällä sivulla ratsasta muutama pysähdys, ihan vaan sen takia että saat varmistettua hevosen reaktiot myös pidättäville avuille.

Kun olet ratsastanut kiemurauran muutaman kerran onnistuneesti taivuttaen, siirry ratsastamaan ympyräkahdeksikkoa kevyessä ravissa. Jälleen ympyröiden välissä erittäin huolellinen suoristus ennen kääntymistä uudelle ympyrälle. Lisää ympyräkahdeksikkoon vähän väistöä, siten että aina kun käännyt ympyrän avoimelle sivulle, väistä hevosen takapäätä muutama askel. Tämä tapahtuu siis juuri ennen suoristamisvaihetta. Eli, olet vasemmassa kierroksessa ympyrällä. Siinä vaiheessa kun käännyt pitkältä sivulta kentän keskelle, väistä hevosen takaosaa muutama askel vasemmalla pohkeella. Heti väistöaskelien jälkeen huolellinen suoristus keskelle, ja jatkat siitä ympyrälle oikealle. Taas kun tulet ympyrältä kentän keskelle, ennen suoristusta muutama askel väistöä oikealla pohkeella. Alussa voit väistää näin aina ennen suoristusta, mutta sitä mukaa kun hevonen vertyy, voit lisätä väistöaskeleet myös siihen suoristamisen jälkeen, eli siten että ensimmäiset askeleet uudella ympyrällä ovat aina väistöaskelia. Nyt ympyrät ovat niin isoja että hevosen ei tarvitse juurikaan taipua, väistöt ja suoristukset niiden välissä ovat nyt tärkeämpiä. Muutaman kierroksen jälkeen voit siirtyä käyntiin ja antaa hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Seuraavaksi siirrytään sulku- ja avotaivutusten ihmeelliseen maailmaan. Aloita käynnissä siten että olet vasemmassa kierroksessa, ja oletetaan että sinulla on puomit C ja H kirjaimen välisessä kulmassa. M kirjaimen jälkeen ratsasta lyhyttä sivua sulkutaivutuksessa, jossa saat vähän koottua hevosta. Muutama askel ennen puomeja, suorista hevonen ja anna sen kävellä puomien yli pidemmällä askeleella ja kaulalla. Muista että ohja ei pitene, ainoastaan oma kätesi siirtyy hevosen suuta kohti ja näin ollen antaa kaulalle vapautta. Puomien jälkeen hevosen käynti on pitkää ja matkaavoittavaa, joka kannattaa hyödyntää tekemällä puomien jälkeiselle pitkälle sivulle avotaivutusta, joka on irrottava liike. Avotaivutuksen jälkeen hevonen on varsin herkkä sisäpohkeelle, joten avon jälkeen (vielä saman pitkän sivun aikana) suorista hevonen, siirrä se sisäpohkeella raviin ja ravaa seuraava lyhyt sivu ja pitkää sivua puoleenväliin, jossa taas siirrät hevosen käyntiin ja tulet uudestaan sulkutaivutus, puomit ja avotaivutus.
Sekä avossa että sulussa pidä huolta että hevonen on loivasti ja tasaisesti taipunut rungostaan, ylitaivuttaminen ei siis varsinaisesti jumppaa hevosta yhtään. Oikein suoritetut avot ja sulut ovat erityisen hyvää jumppaa, ja kun siihen väliin vielä lisätään maapuomit, on hevosen lihaksisto oikein kunnolla töissä!

Ratsasta harjoitus muutaman kerran vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, ennen kuin tee sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Nyt lähestyt puomeja pitkältä sivulta, joten aloita sulkutaivutus pitkän sivun puolesta välistä ja päätä avotaivutus pitkän sivun alkuun. Mieluummin siis tee lyhyitä mutta huolellisia pätkiä kuin pitkiä vääntöjä, joissa on aina vaarana se että ratsastaja jää patistamaan ja ahdistamaan hevosta liikaa. Pidemmällä matkalla on myös vaarana ylitaivutus, ja sitähän emme nytkään halua! Kun oikea kierros on otettu haltuun, taas hevoselle hetki lepoa pitkin ohjin.

Saman harjoituksen voit luonnollisesti tehdä myös ravissa, käyttäen puomien ulkoreunaa, kun käynnissä käytettiin sisäreunaa. Kun teet harjoituksen ravissa, voit nostaa avon jälkeen harjoituslaukan, jonka pitäisi nousta aika mukavan napakasti oikein ratsastetun avon jälkeen, kunhan vaat muistat suoristamisen tärkeyden. Kun saat avosta ratsastettua oikein hyvän laukannoston (siten että tunnet hevosen oikein nousevan siihen laukkaan) palkitse se laukkaamalla kevyessä istunnassa ympäri kenttää, jotta lihakset saavat välillä oikein kunnolla venyä.

Jos et ole vielä valmis tekemään avoa ja sulkua ravissa, voit silti nostella muutamia laukkoja siten että  käytät hyödyksi pohkeenväistöä ennen nostoa. Ratsasta käynnissä tai ravissa pituushalkaisijalle, ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uralle, ja viimeisestä väistöaskeleesta nosta suoraan laukka. Hyvästä laukannostosta palkitse hevonen laukkaamalla kevyessä istunnassa muutama kierros. Tee tämä molemmissa kierroksissa.

Jos vielä intoa riittää, voit yhdistää sulkutaivutuksen ja pohkeenväistön seuraavalla tavalla:
Ratsasta käynnissä vasemmassa kierroksessa pitkän sivun alusta muutama metri sulkutaivutusta uraa pitkin, sen jälkeen suorista hevonen ja välittömästi suoristuksen jälkeen lähde pohkeenväistössä vasemmalle. Oikea pohje on työstänyt hevosta sulkutaivutuksessa, ja sama pohje työskentelee myös pohkeenväistössä. Vasen pohje on sulkutaivutuksessa pitänyt hevosen etuosaa uralla, väistössä se rentoutuu ja antaa hevoselle tilaa väistää vasemmalle. Vasen ohja on loivasti asettanut ja taivuttanut hevosta sulkutaivutuksessa, ja väistössä se tukee hevosta, rytmittää väistöaskeleita ja pitää hevosen suorana. Oikea ohja on molemmissa, sekä sulussa että väistössä hyvin kevyt, sulussa se säätelee taivutusta, ja väistössä kevyesti asettaa hevosta väistöstä poispäin. Erityistä huomiota tulee nyt kiinnittää pohkeenväistössä hevosen suoruuteen ,sulun jälkeen hevonen helposti tarjoaa taivutusta myös pohkeenväistössä, se sinun pitää saada suoristettua erityisesti vasemman ohjan avulla.

Tee tämäkin sulkutaivutus ja väistö harjoitus molempiin kierroksiin, muutama kerta riittää ja sen jälkeen voit loppuverrytellä hevosen rennossa kevyessä laukassa, anna hevosen venyttää oikein kunnolla ja avata paikkoja tehokkaan jumppatuokion päätteeksi!

Loppukävelyt maastossa maisemista nauttien!



keskiviikko 5. elokuuta 2015

Hasse Sidbäck kouluttaa Suomessa 22. - 23.08.2015

Hasse Sidbäck, vanha kunnon hevosmies, kouluttaa Suomessa 22.-23.08.2015. Hasse ei Suomessa turhan usein käy, joten jokainen kurssi on kullanarvoinen kun siihen mahdollisuus suodaan. Hasse asuu Ruotsissa, mutta puhuu täydellistä suomea.

Nyt Hasse tulee Joutnaan, Perniöön, ja viettää siellä tuon kyseisen viikonlopun opettaen meitä hevosen käsittelyssä, ajossa, ratsastuksessa ja ihan missä kenelläkin vaan tulee mieleen. Kurssi räätälöidään aina osallistujien mukaan, joten jokainen kurssilainen saa apuja juuri siihen omaa mieltä vaivanneeseen asiaan. Jos vaikka olet aina halunnut oppia ohjasajoa, on tämä oiva tilaisuus siihen.

Minun oma hevosmiestaitoni on saanut viime vuosina vahvistusta juuri Hasselta, ja omia hevosiani seuratessa
voin ilolla todeta että olemme oikealla tiellä! On ilo harrastaa hevosilla jotka ovat aina mielellään ihmisen seurassa ja tekevät aina töitä hyvällä asenteella, ihmisen puolesta.

Kurssipaikkoja on jäljellä, mutta ilmoittautumisen kanssa alkaa olla jo kiire, nimittäin tällä viikolla pitäisi ilmoittautua!

Tulkaa ihmeessä mukaan, olisi mukava tavata teitä ihan livenäkin, uskon kyllä että juttua riittää hevosista, ratsastuksesta ja vaikka mistä!

Kurssin järjestää Eestin Raskaat Vetohevoset Ry, joiden sivuilta näet tarkemmat tiedot kurssista.

Nähdään kurssilla!

maanantai 3. elokuuta 2015

Ratsun oppikoulu, osa 2, ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa

Nyt kun olemme opettaneet hevoselle että ratsastaja voi nousta sen selkään eikä hevosen tarvitse sitä pelätä, on aika ottaa ensimmäiset haparoivat askeleet ratsastajan kanssa.

Lähdetään nyt siitä olettamuksesta että ratsastaja on ollut hevosen selässä jo vaikka liinan päässä, tai talutettuna, ja tämä oppitunti lähtee liikkeelle siitä että liikutaan ensimmäisiä kertoja ilman taluttajaa, eli ratsun täytyy nyt kuunnella selässä olevan ratsastajan apuja.Ääniavut hevoselle tulee luonnollisesti opettaa jo ajaessa tai juoksuttaessa, joten niitä kannattaa nyt todellakin käyttää, sillä esimerkiksi pohjeavut saattavat olla hevoselle vielä hieman vieraat. Pidättävät ja kääntävät ohjasavut hevoselle ovat varmasti jo hieman tutummat juuri ajohommien kautta.

Kun olet noussut selkään, pidä huolta että hevonen todellakin jää paikalleen seisomaan kunnes olet saanut satulavyön kiristettyä sekä jalustimet säädettyä. Vasta kun otat ohjat tuntumalle ja annat hevoselle merkin (ääni- tai pohjeavulla) saa se lähteä liikkeelle. Ihan alussa älä anna hevoselle ihan täysin vapaita ohjia, vaan pidä ne kevyellä tuntumalla, vähän pidempänä ja tunnustele miltä hevonen tuntuu ja miten se liikkuu. On parempi antaa hevoselle vähän tukea ihan alussa, jotta se ei jää "yksin". Kun olet kiertänyt kenttää muutaman kierroksen molempiin suuntiin, voit antaa sille vähän vapaampaa ohjaa. Tämä siksi että usein alussa kentällä saattaa olla jotain jänniä paikkoja, joihin on parempi tutustua ohjat tuntumalla.

Tarkkaile omaa istuntaasi jo ensimmäisistä ratsastuskerroista lähtien. On todella tärkeää että pohkeesi ovat lähellä hevosen kylkiä, vaikka hevonen ei vielä varsinaisista pohjeavuista mitään ymmärtäisikään. Vakaalla pohkeella ja tasaisella tuntumalla luot hevoselle turvallisen tunteen, eli hevonen tuntee sinut koko ajan ja näin ollen luottaa sinuun koko ratsastuksen ajan. 

Ensimmäisillä ratsastuskerroilla ei ole mitään väliä miten kenttää kierrät, pääasia että hevonen liikkuu käynnissä eteenpäin. Pidä käännökset hyvin loivina ja ennakoi kaikkia käännöksiä omalla katseellasi, jotta hevonen tietää jo sinun istuntasi perusteella mihin ollaan seuraavaksi kääntymässä. Järkevintä olisi kävellä jo ihan alussa vähän uran sisäpuolella, jotta hevonen ei jää "nojaamaan" aitaan vaan kävelee juuri sitä uraa mitä sinä pyydät. Ole erityisen tarkka kätesi ja tuntumasi kanssa, jos hevonen nostaa päätään, myös sinun tulee nostaa käsiäsi samalle linjalle hevosen pään kanssa, samoin kun hevonen laskee päätään alemmas, myös sinun kätesi tulee laskeutua hieman. (ei kuitenkaan kaulan molemmin puolin, eli ei missään nimessä liian alas). Pidä aina huolta että sinulla säilyy suora linja kyynärpäästä kuolainrenkaaseen ja sitä kautta kevyt tuntuma. Tuntuman tulee olla sellainen että hevonen vähän liikuttaa kättäsi. Tuntumasta ja sen tärkeydestä olenkin puhunut jo täällä.

Käynnissä kentän kiertämisen lisäksi ota harjoitukseen mukaan muutamia pysähdyksiä, joissa hyödynnät tiivistä istuntaa, ääniapua ja ihan viimeiseksi pidättävää ohjasapua. Hevonen ei tässä vaiheessa välttämättä malta seistä kovin kauaa paikallaan, joten ole tyytyväinen pysähdykseen, siten että hevonen on tasapainossa, ja siirrä se siitä uudestaan käyntiin. Muista säilyttää oma ryhtisi myös pysähdyksessä. Kun hevonen alkaa tuntua vähän painavalta kädelle tai ihan selkeästi heiluttaa päätään, on se merkki siitä että hevosen ylälinjan lihakset alkavat vähän väsyä, ja silloin täytyy antaa hevoselle hetken lepotauko. Näillä ensimmäisillä ratsastuskerroilla ratsastusaika voi olla maksimissaan puoli tuntia, sillä hevosen selkä ja ylälinja väsyvät todella nopeasti, emmekä tietenkään halua sen saavan huonoa fiilistä ratsastuksesta lihasten kipeytymisen vuoksi.

Nämä ensimmäiset ratsastuskerrat ovat todella simppeleitä, kunhan hevonen vaan kävelee, kääntyy ja hidastaa sinun pyynnöstä, se riittää. Mitään taivutuksia ei tässä vaiheessa oteta mukaan harjoituksiin, varsinkaan ravuriksi treenattujen hevosten taipuminen on todella vaikeaa alkuun, joten tyydytään siihen että ne kääntyvät, lähes suoralla rungolla. Taivutusten aika tulee kyllä aikanaan! Pysähdyksissä ja liikkeelle lähdöissä käytä ääniapua ensimmäisenä apuna, ja kun hevonen reagoi siihen, lisää pidättävä ohja tai eteenpäin vievä pohje. Pikkuhiljaa hevonen yhdistää ääniavut ohjas- ja pohjeapuun, ja voit jättää ääniavun käyttämisen vähän pienemmälle.

Näin yksinkertaisilla harjoituksilla aloitellaan, muutaman kerran viikossa ratsastusta riittää tähän alkuun varsin mainiosti, ja yritä pitää näistä muutamista ratsastuskerroista osa maastolenkkeinä. Jo pelkkä vaikeakulkuisessa maastossa käveleminen on nuorelle ratsunalulle sekä ravurista ratsuksi-projektille äärimmäisen hyvää jumppaa, vahvistaa takapään lihaksia sekä pakottaa hevosen käyttämään selkäänsä aivan eri tavalla kuin tasaisella kulkiessa.

Seuraavaksi otetaan ensimmäisiä ravipätkiä!



lauantai 1. elokuuta 2015

Ratsun oppikoulu, osa 1, selkäännousu

Tässä ratsun oppikoulussa käsitellään asioita nuoren ratsunalun tai ravurin uraa kokeilleen hevosen näkökulmasta. Tarkoitus on kouluttaa näistä tulevaisuuden toivoista yhteiskuntakelpoisia ratsuja, hitaasti mutta varmasti.

Ensimmäiset ratsastuskerrat tulee aloittaa vasta sen jälkeen kun hevoselle on maastakäsin esitetty ohjalle myötäämisen perusteet, eli sen tulee osata edes välttävästi myödätä ohjalle, oli se sitten kääntämistä tai pidättämistä. Samoin satulaan totuttaminen tulee tehdä asteittain, ravurille tämä on usein helpompaa sillä valjaat sillä kuitenkin on selässä ollut, mutta nuorelle hevoselle jolla ei välttämättä ole ajettu ollenkaan, on satula aivan uusi asia ja se pitää esitellä sille rauhassa. Hevosen tulee satulan lisäksi sietää kyljissä roikkuvat jalustimet sekä jonkin verran liikettä selän yläpuolella. Kaikkia näitä tulee harjoitella ennen ensimmäisiä ratsastuksia.

Aloitetaan tämä postaussarja tilanteesta jossa hevonen on näiden ylläolevien asioiden kanssa sujut, joten nyt ollaan ottamassa niitä ratsuhevosen ensiaskeleita. Ensimmäinen "haaste" saattaa olla selkäännousu, jossa hevonen saattaa pyöriä ja hyöriä eteen, taakse ja sivulle joko rauhallisemmin tai joskus jopa aika voimakkaasti. Usein näkee että näiden selkäännousuongelmien korjaamisen sijasta tilanne tehdään hevoselle mahdollisesti jopa entistä haastavammaksi, pitämällä sitä molemmilta puolilta kiinni eli estämällä sen luonnollinen pakoreaktio. On totta että selkäännousussa pakoreaktion toteutuminen on varsin ikävää, siis ratsastajan kannalta, mutta tärkeintä on tehdä selkäännoususta hevoselle niin luonnollinen tilanne, ettei se koe enää ikinä tarvetta poistua paikalta. Ja mietipä itse miten itse ratsastus mahtaa sujua jos jo selkäännousussa sekä hevonen että ratsastaja ovat aivan kauhuissaan?

Selkäännousua ennen hevonen tulee opettaa seisomaan paikoillaan. Tämä tuntuu nykyään olevan varsin vähäpätöinen asia, vaikka se omasta mielestäni on yksi tärkeimmistä hevoselle opetettavista asioista. Toinen on hevosen reagointi ihmisen ääniapuihin, myös tämä saattaa pelastaa ratsastajan monelta ikävältä tapahtumalta. Paikallaan seisominen on perua hevosen työkäytöstä, jossa se on ihan itsestäänselvyys. Käytännössä hevonen opetetaan siten että niin kauan kuin ohjat ovat löysällä, hevosen tulee seistä paikoillaan. Se saa kuikuilla ja ihmetellä maailmaa ympärillään, mutta jalat eivät saa liikkua. Siis askeltakaan. Täällä olen selittänyt maastakäsittelyn alkeet, käypä lukemassa ne ensin, niin tiedät miten hevosen saa pysymään paikallaan. Tuossa vanhassa postauksessa lupaamani videopätkät ovat kertakaikkiaan unohtuneet, yritän jossain vaiheessa tuottaa niitäkin!

Kun olet opettanut hevosen seisomaan paikallaan vaikka kentällä, vie se seuraavaksi uuteen paikkaan ja testaa että samat opit ovat hevosella hallussa vaikka paikka vaihtuukin. Seuraile hevosen reaktioita eri paikoissa, ja jos hevonen jännittyy jossain paikassa enemmän kuin muualla, tee näitä paikallaan seisomisharjoituksia tässä paikassa hieman enemmän. Opeta hevoselle myös että se ei saa liikkua vaikka itse lähtisit sen vierestä pois, vaan ainoastaan silloin kun ohjat otetaan tuntumalle, annetaan lupa liikkua.

Kun paikallaan seisominen on kunnossa, hevonen siis seisoo rennosti paikallaan kun se on siihen asetettu, on aika nousta selkään. Olethan muistanut totuttaa hevosen jalustimeen kohdistuvaan painoon, ihan vaan painamalla omalla kädellä jalustimesta, kummaltakin puolelta. Toinen asia joka on hyvä tehdä ennen selkäännousua on hyppiä hevosen vierellä, ei siis jalka jalustimessa vaan ihan "muuten vaan". Totuta siis hevonen siihen että ihminen hyppii sen vierellä, mutta hevonen ei siltikään saa liikkua. Totuta hevonen näihin kaikkiin asioihin sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Vaikka lähes aina hevosen selkään noustaankin vasemmalta puolelta, on kullanarvoista totuttaa hevonen myös oikealla puolella tapahtuviin asioihin.

Kun olet aikasi hyppinyt hevosen vieressä ja asettanut painoa jalustimille, eikä hevonen enää lotkauta niille korvaansakaan, on aika nousta selkään. Anna ohjien roikkua löysänä, asetu seisomaan hevosen vierelle katse kohti hevosen häntää. Nosta vasen jalka jalustimeen ja hypi muutama hyppy kääntyen samalla kohti hevosen kylkeä ja ponnista siitä samalla selkään. Ole varovainen ettei varpaasi osu ikävästi hevosta kylkeen ja muista laskeutua erityisen varovasti selkään. Pysy hetki vähän etukumarassa, jotta hevonen ei pelästy selkänsä yläpuolella olevaa korkeaa kohdetta, ja suorista selkäsi hetken kuluttua.  Ota oikea jalka jalustimeen, odota hetki että hevonen varmasti on rento, ja laskeudu pehmeästi alas hevosen selästä. Toista sama 3-5 kertaa, tarkkaillen hevosen rentoutta koko ajan. Tämän jälkeen vaihda kentällä paikkaa ja toista sama harjoitus täsmälleen samalla tavalla. Muista että hevosen tulee seistä koko ajan paikallaan!

Entäs sitten kun hevonen ei jostain syystä seisokaan paikallaan vaan lähtee selkäännousussa "alta pois"? No, ensimmäiseksi suosittelen luonnollisesti jatkamaan paikallaan seisomisharjoituksia, mutta jos jostain syystä siihen ei juuri nyt ole aikaa, voit ratkaista tilanteen seuraavalla tavalla:
Laita vasen jalka jalustimeen, ota vasen ohja aavistuksen lyhyemmäksi kuin oikea (ei kuitenkaan kireäksi) ja hypi samalla tavalla pari-kolme kertaa niin että olet asettunut kohti hevosta. Jos hevonen tästä lähtee liikkeelle, sinun tulee seurata hevosen liikettä rauhallisesti pomppien mukana, jalka siis jalustimessa. Vasemman ohjan ollessa vähän lyhyempi, hevonen ei pääse kovin kauas tässä tilanteessa. Heti kun hevonen pysähtyy, ota jalka pois jalustimesta ja rauhoita tilanne. Kun hevonen on rauhoittunut, aloita alusta, eli jalka jalustimeen ja hypi kääntyen kohti hevosta, ja taas jos hevonen lähtee liikkeelle, hypi rauhassa mukana vasemman ohjan ollessa vähän lyhyempi. Taas hevosen pysähtyessä, heti jalka pois jalustimesta ja tilanteen rauhoitus. Toista tämä niin monta kertaa että hevonen pikkuhiljaa vähentää liikkumista huomatessaan että se ei "pääse sinusta eroon" sillä tavalla, ja kun se pysyy paikallaan, voit nousta rauhassa selkään. Ole selässä ainoastaan sen aikaa että saat oikean jalustimen jalkaan ja hevosen pysymään rauhassa, ja heti tämän jälkeen laskeudu alas selästä.

Näin opettamalla hevoselle annetaan siis mahdollisuus ikäänkuin poistua sille ikävästä tilanteesta, mutta tämä tapa poistaa tämän reaktion hevoselta aika nopeasti, ja hevonen huomaa että ratsastaja on jatkuvasti mukana, joten helpompaa sille itselleen on seistä paikallaan. Hevosta ei siis estetä toimimasta vaistojen mukaan, mutta pikkuhiljaa se voittaa itsensä ja jää rauhassa paikalleen seisomaan.  Jos hevonen on kovin korkea, on tämä harjoitus melko vaativa, sillä usein silloin on pakko käyttää jakkaraa. Jos joudut nousemaan hevosen selkään jakkaralta, ei auta muu kuin nostaa jakkaralta jalka jalustimeen, ja jos hevonen on lähdössä pois paikalta, ota jalka pois jalustimesta, laskeudu jakkaralta ja tuo hevonen rauhassa takaisin jakkaran luokse. Älä siis siirrä jakkaraa hevosen luo, vaan tuo hevoenn aina takaisin jakkaran luokse. Näin se oppii että aina palataan samaan paikkaan, eikä oikeastaan "voita" mitään lähtemällä pois jakkaran luota. Lisää asteittain jalustimeen laitettavaa painoa, ja kun hevonen seisoo rentona jakkaran vieressä, voit nousta selkään.

Selkäännousuongelmat tuntuvat olevan universaaleja, moni hevonen voi elää vaikka 20-vuotiaaksi, peläten selkäännousua joka ikinen kerta. Liian usein näen hevosia joiden selkään pitää lähes hyökätä, sillä hevonen lähtee niin voimakkaasti muuten alta pois. Ei voi puhuakaan siitä että jalustimia voisi säätää tai satulavyötä kiristää selkäännousun jälkeen, ne tehdään kun hevonen on pyörinyt muutaman hallitsemattoman kierroksen kentällä ja rauhoittunut sen verran että kykenee hidastamaan vauhtiaan edes vähän. Ja miten pienillä teoilla tämäkin ikävä tapa saataisiin poistettua...

Tehdään siis tuleville ratsuillemme homma mahdollisimman miellyttäväksi, ja opetetaan niille tämä kullanarvoinen taito huolella!