Maastossa ratsastamisen mahdollisuudet

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. On todella harmi että hevonen ei saa valita, mutta eikö me ratsastajat olla hevosillemme velkaa sen että viedään ne mahdollisimman usein maastoon nauttimaan?

Olen kuullut lukemattomia tekosyitä miksi juuri kyseisellä hevosella ei voi ratsastaa maastossa, tässä niistä parhaimmat ja omat vasteeni niihin:

- Se on maastossa aina ihan hullu.
No, hullu on aika vahva sana, kun otetaan huomioon että hevonen on juuri sellainen jollaiseksi ihminen sen kouluttaa. Oletko koskaan ajatellut että se sinun väittämä "hulluus" voisikin olla innostuneisuutta? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin reagoivat eri tavalla, tekevät hevoset ihan samoin. Joku on revetä liitoksistaan kun tajuaa päästessään maastoon, ja silloin ratsastajan pitää vaan kestää se hetkittäinen sekoilu, ja luultavasti, sen jälkeen ratsastajakin tajuaa viedä hevosensa maastoon useammin! Toiset hevoset taas näyttävät innostumisensa lievemmin, ja nauttivat maastossa rauhallisemmin, askeleeseen tulee ihan erilaista joustoa ja liikettä ja siellä selässä on kuin pilvilinnoilla ratsastelisi!

- Ei täällä ole kunnon maastoreittejä.
On totta että joka paikassa ei ole täydellisellä pohjalla varustettuja, vain ratsastukseen tarkoitettuja teitä, mutta tässäkin vain ratsastajan mielikuvitus on rajana. Jos tie on mielestäsi huonossa kunnossa, älä silloin ravaa tai laukkaa siinä, nautiskele kävellen. Jos saat maanomistajalta luvan ratsastaa pellon reunalla, tee se. Jos löydät pienenkin metsäkaistaleen, käy siellä kävelyllä, metsässä samoilu on hevoselle parasta mahdollista jumppaa, voittaa mennen tullen kaikki avot, sulut ja väistöt.

- Se ei suostu lähtemään yksin maastoon.
Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, hevosen ja ratsastajan välinen suhde ei ole kunnossa. Jos se olisi, hevonen lähtisi ratsastajan kanssa maastoon ongelmitta, eikä tarvitsisi toisen hevosen tukea siihen. Keskinäisen luottamuksen kasvattaminen vie aikaa, ja sitä kasvatetaan kohtelemalla hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti ja siten, että hevoselta ei vaadita tehtäviä joita se ei sillä hetkellä ole valmis tekemään. Joskus nuorilla hevosilla on toki hyvä olla mukana vanhempi konkari vetoapuna, mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, jos perusasiat on hallussa.
Jos hevosesi kaikesta huolimatta kieltäytyy lähtemästä yksin maastoon, varaa siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä (joskus jopa eväät ja joku hyvä kirja on ihan paikallaan!) ja ohjaa hevonen maastoon, jos se pysähtyy niille sijoilleen, älä voimista apujasi vaan jää odottamaan että hevonen ottaa askeleen haluamaasi suuntaan. Siitä voit palkita. Ja taas odotetaan seuraavaa askelta jne. Mikäli hevonen kääntyy takaisin tallia kohti, älä tee asiasta mitään numeroa vaan yksinkertaisesti vaan käännä hevonen rauhallisesti takaisin menosuuntaan ja jää odottamaan. Hevonen kyllä muutaman toiston jälkeen huomaa että takaisin kääntymällä se ei saavuta mitään, ja muutaman hetken jälkeen lähtee kuin lähteekin maastoon! Ja ihan yksin! Sama homma jatkuu jos hevosesi kääntyy kesken maastolenkin kotiinpäin, käännät vaan rauhassa takaisin menosuuntaan, siten että hevosen ainoa vaihtoehto on edetä eteenpäin.

- Se kompuroi metsässä ja pelkään että jalkoihin tulee haavoja.
Jos hevosesi kompuroi metsässä, on se merkki siitä että metsässä ei ole käyty riittävästi. Hevosen koordinaatio paranee jokaisen metsäretken jälkeen, joten sinne vaan! Suojaa jalat suojilla jos pelkäät haavojen puolesta. Kompuroivalla hevosella on tärkeää aloittaa työskentely metsässä rauhallisessa käynnissä, riittävän pitkällä ohjalla jotta hevonen saa vapauden tasapainottaa itseään. Muutaman kerran jälkeen tilanne on jo hevosellekin helpompi!

- Ei se ole ikinä ennenkään ollut maastossa, ei se tiedä mitä menettää jos ei sinne pääse.
Aika surullista, mitä tähän voi sanoa. 

Ja sitten muutamia vinkkejä maastossa ratsastamiseen!

Mikäli ratsastat ns. kärrypolkua tai ihan tavallista maastotietä, voit tehdä käynnissä mm. seuraavia asioita:
Temponvaihtelut käynnissä
Siirtymät käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti
Peruutus
Pohkeenväistöt tien puolelta toiselle käynnissä ja ravissa
Avo- ja sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa
Temponvaihtelut ravissa, sekä keventäen, perusistunnassa että kevyessä istunnassa
Siirtymät ravi-käynti-ravi, ravi-laukka-ravi, ravi-seis-ravi
Temponvaihtelut laukassa
Siirtymät laukka-ravi-laukka, laukka-käynti-laukka

Mikäli reitiltäsi löytyy mäkiä, hyödynnä niitä käynnissä kevyessä istunnassa kiipeillen, ravissa kevyessä istunnassa sekä laukassa kevyessä istunnassa edeten. Vaihtele harjoituksia myös ylämäessä, voit esimerkiksi aloittaa mäen kipuamisen käynnissä, siirtää hevosen raviin muutaman metrin jälkeen ja pitää sen hetken ravissa, ja lopussa vielä nostaa laukan ylämäessä. Alamäessä aloita rauhallisesti käynnissä, varmista että tasapainonne on kunnossa, ja kun menoon tulee lisää varmuutta, voit tulla alamäetkin rauhallisessa ravissa ja laukassa.

Anna hevosen tasapainottaa liikettään kaulallaan, eli salli sille pidempi ohja mikäli se sitä vaatii. Hevonen kyllä tietää mikä muoto sille milloinkin on paras.

Mikäli reitilläsi on umpimetsää, mene rohkeasti sinne ja hyödynnä vähän epätasaisempi maasto edeten rauhallisesti kävellen. Anna hevosen taas katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa, ja kevennä istuntaasi tarvittaessa. Puiden lomassa kiemurtelu on varsin oivaa taivutusjumppaa ja kun siihen lisätään vielä epätasaisen maaston aiheuttama jalkojen nostelu, on hevonen saanut varsin tehokkaan treenin ihan näin metsässäkin!

Jos oikein tuuri käy, ja maastosta löytyy vesielementti, käytä sitä hyväksesi kahlaillen siinä edestakaisin. Muista aina varmistaa pohjan turvallisuus ennen kuin viet hevosesi veteen.

Ja jos pohjat on kunnossa, ja tielle on ikävästi kaatunut sopivan kokoinen puunrunko, rohkeasti yli vaan! Mikään ei voita luonnonesteitä!

Muista kunnioittaa muita maastossaliikkujia, ja vastaantulijoiden kanssa voi aina jäädä vähäksi aikaa juttelemaan hevosista, se hyödyttää sekä ratsukoita että ilman hevostakin kulkevia lisäämällä tietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä.
Pidä puhelin mukana maastossa ratsastaessasi, ja ilmoita jollekin mihin päin olet menossa ja milloin olet suurinpiirtein tulossa takaisin tallille.

Minä en kyllä millään keksi yhtään pätevää syytä miksi hevosemme eivät pääsisi mahdollisimman usein maastoon, keksitkö sinä vai koitko maastovalaistumisen?!

Hallittu kevennys

Käsitellään tässä ratsastajan istuntaa, ja siitä erityisesti kevennystä. Hallittu kevennys on äärimmäisen tärkeä taito ratsastajalle, parhaassa tapauksessa se auttaa hevosta ravaamaan rennosti ja tasapainossa, ja ratsastaja pystyy myös hallitsemaan hevosen ravia kevennyksellä.

Keventämisen suurin synti taitaa olla liiallinen kevennys, usein ratsastajat keventävät vähän turhan tarmokkaasti, ja näin ollen hevosen tasapaino järkkyy, se tulee entistä etupainoisemmaksi ja ravin luontainen tahti häiriintyy.

Käyn tässä läpi muutamia keventämisessä esiintyviä haasteita, sekä harjoituksia joilla nämä haasteet selvitetään, mutta myös muutamia harjoituksia joita kannattaa käyttää vaikka keventäminen olisikin jo hallussa! Pieni lisätreeni ei ole meille kenellekään pahitteeksi!

Kevennyksen oikea "suunta" on yläviistoon ja eteenpäin, ei suoraan ylös. Vaikka ratsastuksenopettaja huutaakin kevennyksen alussa tahtia "ylös-alas-ylös-alas" ei sitä kannata ottaa ihan niin kirjaimellisesti! Ajattele että lantio/lonkka suuntautuu kevennyksessä enemmän yläviistoon ja eteenpäin, näin ylävartalosi pysyy oikeassa asennossa ja mikä tärkeintä, hiljaa paikallaan. Ja kun ylävartalo on rauhassa, pysyy ne kädetkin paikallaan, eikä ne lähde keventämään itsekseen! Hyvä ajatus on antaa hevosen liikkeen nostaa sinut kevennykseen, silloin et tule keventäneeksi "liikaa".

Jos on keventämisessä tärkeää saada se itse ylösnousu oikean suuntaiseksi niin on lähes yhtä (ellei jopa tärkeämpi) tärkeää hallita kevennyksessä se itse satulaan laskeutuminenkin. Satulaan tulee laskeutua hevosen selkää säästäen, ottaen ikäänkuin vähän vastaan reisillä se oma laskeutuva istunta.Jos olet onnistunut keventämään "oikeaan suuntaan" pitäisi satulaan laskeutuminenkin sujua rennosti, mutta jos kevennyksesi suuntautuu suoraan ylös, tömähdät ikävästi satulaan laskeutuessasi, vaikka yrittäisit vähän sitä hillitäkin. Liian suora selkä aiheuttaa tämän, samoin käy kun laskeudut kevyestä istunnasta takaisin perusistuntaan, liian suoralla selällä laskeutuminen ei silloinkaan ole pehmeä.

Kevennyksellä pystyt jonkin verran vaikuttamaan hevosen askeleeseen, lähinnä tempon hidastuksessa. Jos hevosesi on kovin kiireinen ravissa, voit kevennyksellä hieman hidastaa sen tempoa. Yksinkertaisesti kevennä hieman hitaammin mitä hevonen haluaisi ravata, toisinsanoen tee istunnastasi hieman raskas ja anna hevosen nostaa sinut kevennykseen, mutta vain vähän. Pysy silti kevennyksessä oikeassa askelten rytmissä, mutta ole "raskaampi" istunnallasi. Taas hieman haastava selittää, mutta käytännössä kokeilemalla ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan!

Tempon lisäämiseen en käyttäisi kevennystä, sillä omasta mielestäni hevosen pitää lähteä ensisijaisesti pohkeesta eteen. Mikäli kevennyksellä halutaan lisätä ravin tempoa, käy siinä valitettavan usein niin että hevosen luontainen tasapaino häiriintyy, jonka johdosta hevonen tulee entistä etupainoisemmaksi ja painaa kädelle aina vaan enemmän.

Mikäli sinulla on vaikeuksia löytää kevennykseen ravin oikea rytmi, voit käyttää apuna ravipuomeja, jotka tulee mitata siten että hevonen ei joudu "harppomaan" niiden yli vaan puomien välin tulee sopia hevosen askeleeseen täydellisesti. Siinä puomeja ylittäessä hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan hieman enemmän, ja tämä tekee ravin rytmistä helpomman sinulle seurattavaa! Puomeja voit laittaa 4-7 kappaletta peräkkäin tähän harjoitukseen, vaikka normaalisti en suosittele kovin monen puomin peräkkäin laittamista. Puomien jälkeen keskityt vaan pitämään yllä saman rytmin, joskus ihan ääneen laskeminen auttaa. Eli yks-kaks-yks-kaks ja mikäli saat kaverin vaikka taluttamaan tai juoksuttamaan liinassa, tee sama harjoitus silmät kiinni!

Kun kevennyksen rytmi on sinulla hallussa, voit alkaa vähän "leikittelemään" sillä. Muuta kevennystä siten että kevennätkin 2 askelta, istu alas 2 askeleen ajaksi ja taas kevennä 2 askelta. Tai sitten voit keventää 1 askeleen, istua 2 alas ja taas keventää 1 askeleen. Ja kaikki variaatiot mitä keksit käyttää ovat oivallisia! Oikein hyvä harjoitus on myös jäädä tietyksi ajaksi kevyeen istuntaan ja jatkaa vähän ajan päästä taas keventämistä. Vaikka siten että lyhyillä sivuilla jäät kevyeen istuntaan, ja pitkällä sivulla siirryt pehmeästi kevyeen raviin. Tämä harjoitus on myös hyvää treeniä kevyt istunta-harjoituksia varten.

Jalustimen oikea pituus on myös tärkeä tekijä onnistuneessa kevennyksessä. Täältä kannattaa käydä tarkistamassa oikean jalustinhihnan pituuden merkitys.
Mikäli ratsastajan jalustin on liian pitkä, jalka valuu usein liian taakse ja vie ratsastajan hevosen painopisteen eteen. Tämän lisäksi ratsastaja joutuu seisomaan jalustimilla jännittäen varpaitaan ja päkiöitään.
Liian lyhyellä jalustimella taas ratsastajan jalka tulee liian eteen, ratsastajan painopiste tulee liian taakse. Jos sinulla on jatkuvasti tunne että jäät kevennyksellä ikäänkuin hevosen liikkeestä vähän jälkeen (tai joudut tekemään hirveästi töitä kevennyksen eteen), on jalustimesi luultavasti hieman liian lyhyt. 

Ja luonnollisesti, kun kaikki tekijät ovat kunnossa, kevennyksesi siis hipoo täydellisyyttä, on aika päästää jalustimet pois ja nautiskella ilman jalustimia keventämisestä! Usko pois, se ei ole yhtään hankalaa kun perusasiat on kunnossa!

Ei muuta kuin yks-kaks-yks-kaks!