maanantai 30. marraskuuta 2015

Askeleen pidennys ravissa

Yksi ratsastajien yleisimmästä haasteista on askeleen pidennyksen ratsastaminen. En tässä nyt puhu keski- enkä lisätyistä askellajeista, vaan yritän pitää tässäkin asiat yksinkertaisena, siksi käytän nyt termiä "askeleen pidennys". Askeleen pidennys on ensimmäinen askel (!) kohti keski- ja lisättyjä askellajeja, ja onkin erittäin tärkeää että ratsastaja hallitsee ennen niitä askeleen pidennyksen ratsastamisen.
Askeleen pidennyksen idea on saada aikaiseksi kontrolloitua, voimakasta liikettä takajaloista lähtien, siten että hevonen tukeutuu kuolaimeen ollen kuitenkin kevyt etuosastaan, ja samalla ratsastajan käden tulee olla koko ajan menossa "eteenpäin".

Ihan ensimmäiseksi ratsastajan pitää tarkastella hevostaan, sen koulutustasoa, luontaista liikettä sekä rakennetta. Kovin aikaisessa koulutusvaiheessa oleva hevonen ei ole vielä valmis pidentämään askeltaan ratsastajan pyynnöstä, johtuen niiden puutteellisesta tasapainosta. Jos hevonen on luonnostaan normaalia etupainoisempi, on askeleen pidennyksen ratsastaminen juuri sillä hevosella aavistuksen vaikeampaa kuin hevosella jolla paino on enemmän takaosalla.
Jotta hevonen kykenee pidentämään askeliaan tasapainossa, tulee sillä olla luontaista eteenpäinpyrkimystä sekä sen tulee olla riittävän notkea. Ratsastajan tulee myös muistaa että kyseessä tulee olla pidempiä, ei nopeampia askeleita. Mikäli hevonen kiiruhtaa askelissaan (usein huonosta tasapainosta johtuen), johtaa se hevosen koko kropan jäykistymiseen ja tämä vaikuttaa negatiivisesti askellajin laatuun.

Kun olet tekemässä ensimmäisiä askeleen pidennyksiä ravissa, suorita ne kentän pitkillä sivuilla. Näin hevonen saa aidoista hieman "tukea". Askeleen pidennyksessä on erittäin tärkeää että ratsastaja säilyttää tasapainoisen istunnan. Liian usein näkee että ratsastaja nojaa askelta pidentäessä reilusti taakse (ja samalla tulee vetäneeksi ohjista taaksepäin) joka johtaa juurikin hevosen jäykistymiseen ja nopeisiin askeleisiin. Ratsastajan istuessa tasapainossa, hieman istuntaansa avaten on hevosen fyysisesti mahdollista pidentää askeliaan niitä kiirehtimättä. Näin ratsastaen hevonen myös pystyy kantamaan etuosaansa siten että se ei rojahda koko painollaan ratsastajan käsien kannettavaksi. Kun istunta on kunnossa, suorita pidäte (sekä ohjalla että istunnalla) varmistaaksesi että hevonen ottaa painoaan enemmän takajaloilleen ja tämän jälkeen kumpikin pohje aktivoi hevosta pidentämään askeleitaan, samalla istunta "aukeaa" eli antaa hevoselle tilaa pidentyä. 
Tuntuman tulee "ottaa takajalkojen voima kevyesti vastaan" kuitenkin samalla antaen hevosen kaulalle tilaa pidentyä. Ajattele siis aina kädellä eteenpäin, kuitenkaan menettämättä tuntumaa, sillä silloin hevonen painuu etupainoiseksi. Ja mitä ikinä teetkin, älä missään nimessä vedä ohjasta taaksepäin, sillä siitä hevonen saa ristiriitaisia apuja, pohkeen pyytäessä impulssia takaa eteen, ohjan samalla kuitenkin jarruttaessa.

Ensimmäisten askeleen pidennysten määrä kannattaa pitää pienenä, mieluummin vain muutamia hyviä askeleita kuin monta huonoa. Pidä pohkeet koko pidennyksen ajan lähellä hevosta ja aktivoi niillä askeleita tarvittaessa. Tarkkaile hevosen luontaista eteenpäinpyrkimystä, heti kun tuntuu siltä että eteenpäinpyrkimys jostain syystä kärsii, lopeta pidempien askelien ratsastus ja tee se hetken päästä, huolellisen valmistelun jälkeen uudestaan. Mikäli hevonen rikkoo ravin laukalle, älä missään nimessä pidätä sitä rajusti, vaan ratsasta aivan normaali siirtymä raviin ja vaikka vielä käyntiinkin, rauhoita tilanne ja aloita alusta. Laukalle rikkominen on merkki siitä että hevonen ei vielä ole fyysisesti aivan valmis pidentämään askelta niin paljon kuin sinä pyysit, mutta rauhallisesti treenaamalla tämäkin asia jää pikkuhiljaa pois. Tee seuraavalla kerralla vähän vähemmän pidempiä askeleita, jotta hevoselle jää harjoituksesta päällimmäisenä hyvä ja onnistunut fiilis.

Mikäli et kentällä saa hevoseesi riittävää eteenpäinpyrkimystä askeleen pidennyksiä varten, hae sitä maastosta. Ota maastoon kaveriksi ratsukko, jonka hevosella on aktiivinen ravi, siis isompi askel kuin omalla hevosellasi. Ravatkaa vierekkäin tiellä siten että hevosesi joutuu hieman "pinnistelemään" pysyäksesi toisen hevosen vauhdissa, rikkomatta kuitenkaan askeltaan laukalle. Toista itse samoja apuja joita juuri äsken kävimme läpi, istunta, pohkeet ja ohjastuntuma, eli "ratsasta" pidempää askelta, vaikka hevonen tässä tilanteessa tekeekin sen melkein itsestään!

Joku ratsukko on myös kokenut helpottavaksi tavaksi lähteä pidentämään askelta 10-12 m voltilta uralle palattaessa. Voltilla ratsastus pakottaa ratsastajan kontrolloimaan istuntaansa ja muiden apujen käyttöä, ja näin ollen askeleen pidennys usein lähtee paremmin heti voltin jälkeen, kun "pakka" on vielä kasassa.

Entä pitääkö askelta pidentäessä istua perusistunnassa vai keventää? Tämä on täysin ratsukkokohtaista, ja on tärkeää että ratsastaja vaihtelee istuntaansa tilanteen mukaan. Vaikka monelle ratsastajalle askeleen pidennys keventäen voi olla tasapainon puolesta helpompi tapa, käy siinä usein niin että ratsastaja tulee keventäneeksi "liikaa" ja tämän johdosta hevonen menettää tasapainonsa. Tarkkaile omaa istuntaasi ja tee askeleen pidennys itsellesi helpoimmalla tavalla, tämä vaikuttaa positiivisesti myös hevosesi liikkumiseen.

Askeleen pidennys on hevoselle todella kuluttava tapa liikkua, joten maltti on valttia näitä harjoitellessa.

Näin talvikaudella onkin hyvää aikaa tarkastella askeleen laatua ja pituutta, ja rakentaa hevosen lihaksistoa siten että kevään kisakauden alkaessa teiltä irtoaa ne upeimmat askeleen pidennykset!

Tsemppiä treeneihin!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Ratsastusta säiden armoilla

Sataa, tuulee, on kylmää, märkää, koskaan ei ole täydellinen ratsastuskeli...

Kuulostaako tutulta? Se on Suomen talvi se, kaukana ovat ne ajat jolloin talvella ratsastus oli jopa tuotteliaampaa kuin kesällä. Oli lokakuusta helmi-maaliskuuhun täydelliset lumipeitteet, juuri sopivasti pakkasta ja lähestulkoon missä vaan oli hyvät ratsastuspohjat. Hevosen kunto koheni hankitreenissä, treeniä monipuolistettiin vaikkapa hiihtoratsastuksella ja hevoset olivat kaikin puolin paremmassa kunnossa talvella.

Vallitsevalle ilmastolle emme luonnollisestikaan voi mitään, mutta eiköhän oteta siitäkin kunnon niskalenkki ja suunnitella päivämme siten että hevosen kanssa touhuaminen on edes vähän miellyttävämpää!

Pidetään oletuksena että joka päivä sataa ja tuulee, kentän pohja on märkä ja upottava ja maastoon ei valoisaan aikaan ehdi, niin ei sitten tule pettymyksiä!

Liian usein kuulee että ratsastaja lähtee tallille "kun on pakko" ja hevonen "pitää liikuttaa" vaikka ei yhtään huvita. Tuo lähtökohta on huonoin mahdollinen, sillä kun oma mielentila on tuollainen, ei hevosen kanssa touhuamisesta yleensä tule mitään. Hevonen kun vaistoaa ihmisen fiiliksen, ja siitä tulee aivan samanlainen kuin sinusta. Otetaanpa uusi lähtö! Mennään tallille ajatuksella "mitäs kivaa tänään tehtäisiin?". Aina ei tarvitse ratsastaa, ei ainakaan ihan tiukkapipona!

Usein, varsinkin arkisin, saattaa aikataulut olla sellaiset että hevonen käydään vain nopeasti ratsastamassa, eikä sen kanssa tule vietettyä aikaa sen enempää kuin on ihan pakko. Otapa yhtenä tallipäivänä ainoaksi tavoitteeksi se että vietät aikaa hevosesi kanssa ihan rauhassa. Harjaa se rauhassa ja kunnolla, selvitä jouhet sormin ja tarkkaile hevostasi samalla. Mikä kohta on hevosellesi erityisen mukava harjatessa? Onko se mahdollisesti kaula, sään alue, pää tai joku muu? Kun tämä on sinulle selvillä, voit hemmotella hevostasi harjaamalla näistä paikoista erityisen huolella, vailla kiirettä. Usko pois, harjaus on parasta mitä ihminen voi hevoselle tehdä! Tämän jälkeen hevosesi jää varmasti täysin tyytyväisenä odottamaan seuraavaa käyntiäsi, eikä sitä yhtään harmita vaikka ei juuri tänään päässytkään ratsastukseen. Jos kelit ovat haastavat, ei ole mikään pakko joka päivä hevosta liikuttaa, kunhan se saa viettää aikaansa tarhassa muiden hevosen kanssa.

Seuraavana päivänä voit ottaa hevosen talutukseen, mutta älä mene kentälle tai maneesiin taluttelemaan, se on hevoselle äärettömän tylsää, vaan kiertele tallinpihalla ja maastossa. Varaudu otsalampulla jos lähdet pimeällä maastoon!!! Tallinpihalla yleensä on valaistus kunnossa, joten siellä voit kierrellä hevosesi kanssa ilman otsalamppuakin. Käykää tutustumassa kaikkiin jännittäviin asioihin, traktoreihin, epämääräisiin pressuihin ja muihin hevosen näkökulmasta pelottaviin asioihin. Tee se rauhassa mutta päättäväisesti, muista itse olla aina hevostasi rohkeampi. Kun pääsette pelottavan kohteen äärelle, anna hevosen ihan rauhassa katsella ja ihmetellä kohdetta, ja jos se säpsähtää tai hypähtää kauemmas, pysy itse rauhallisena, jotta hevonenkin rauhoittuu nopeammin. Yleisesti ottaen jännittäviä kohteita kannattaa käydä katsomassa kolme kertaa jotta hevonen tottuu siihen kunnolla.

Kun olet taluttaen tutustunut näihin pelottaviin asioihin, voit seuraavana päivänä käydä tutustumassa näihin samoihin asioihin myös ratsain. Tilanne voi olla hevosellesi täysin erilainen kun olet selässä etkä tukemassa sitä maasta käsin, mutta muista itse pysyä rauhallisen päättäväisenä, ja edelleen anna hevosen katsoa, koskettaa ja puhista rauhassa ja käy ihmettelemässä jänniä kohteita kolme kertaa peräkkäin. Jos tuntuu siltä että hevonen ei pääse jännityksestään yli kun olet selässä, voit aivan hyvin laskeutua ratsailta ja taluttaa hevosen jännän kohteen äärelle. Tärkeintä on että hevonen tuntee olonsa turvalliseksi kanssasi, joskus se vaatii vähän enemmän tukea sinulta ja joskus hevosen rohkeus voi yllättää sinutkin!

Jos jonain päivänä ilma on kovin tuulinen, mutta ratsastamaan pitäisi silti päästä, ratsasta mahdollisuuksien mukaan ulkokentällä (vaikka teillä olisikin maneesi). Tuulinen ilma on saaliseläimelle todella haastava, sillä tuulen avulla ne pedot usein pääsevät iholle ilman että hevonen sitä huomaa ja siitä johtuu hevosen säpsähtely tuulessa. Älä siis missään nimessä rankaise hevosta sen jännittymisestä, vaan keskity ratsastamaan sellaisia tehtäviä jotka ovat hevoselle jo entuudestaan tuttuja, ja joiden parissa hevonen voi rentoutua ja jäädä kuuntelemaan sinun apujasi, sen sijaan että juoksisi tuulta karkuun. Älä siis yritäkään opettaa hevoselle mitään uutta tai aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen kun olosuhteet ovat haastavat, vaan pyri tekemään asiat hevoselle helpoksi. Ja vaikka tuulella ratsastaessa tuntuu että allasi on tikittävä aikapommi, muista antaa hevosellesi vapaat ohjat säännöllisin väliajoin, jotta hevonen saa hengähtää ja rauhoittua.
Erityisen tärkeää ulkokentällä ratsastaminen myös tuulisella ja sateisella kelillä on niille jotka kisaavat. Kisatilanteessakin voi sää olla ihan mitä vaan, ja mikäli te olette ratsukkona tottuneet vaihteleviin sääolosuhteisiin, on luokan voitto taas askeleen lähempänä!

Jos tallillasi on maneesi, eli olosuhteet ovat lähes täydelliset, ole varovainen ettet vie hevostasi kohti maneesikuolemaa. Erityisesti talvisin liian moni hevonen joutuu työskentelemään päivästä toiseen maneesissa, samoja tylsiä tehtäviä tehden ja pikkuhiljaa siihen puutuen. Tämä johtaa pikkuhiljaa hevosen eteenpäinpyrkimyksen vähenemiseen ja yleiseen vastusteluun ratsastajan apuja kohtaan.
Mikäli kuitenkin maneesissa työskentelet, pyri tekemään siitäkin hevoselle edes välillä kivaa. Sisällytä maneesikäynteihin irtohypytystä kujassa, maastakäsittelyä, ohjasajoa ja tehkääpä vaikka kaverin kanssa vanhat kunnon katrilliharjoitukset! Ja jos olet maneesissa yksin, ota hevoseltasi loimi pois ja anna sen olla vapaana maneesissa jotta se pääsee piehtaroimaan rauhassa ja kunnolla! Piehtarointi on hevoselle parasta mahdollista hierontaa, se kyllä tietää mistä milloinkin kiristää ja kutittaa!

Kun viikonloppu koittaa, tee hevosellesi palvelus ja lähde maastoon! Maastossa hyödynnä mahdollisuus edetä reippaassa tempossa, tee intervalliharjoituksia ja kehitä omaa kevyttä istuntaasi. Käy maastossa sekä yksin että kavereiden kanssa, tämä parantaa keskinäistä suhdettanne huomattavasti.
Jos jonain päivänä ei ihan kaatamalla sada, ottakaa eväät mukaan ja tehkää rauhallinen kävelylenkki maastossa, ja kun löydätte sopivan rauhallisen paikan, nouskaa ratsailta ja nauttikaa eväät luonnon helmassa. Tätä ultimaattista kokemusta varten hevosilla tulee olla riimu suitsien päällä ja riimunnaru mukana, jotta saat hevosen sidottua vaikka puuhun kiinni eväshetken ajaksi. Jos kiinnisitominen arveluttaa, pidä hevosestasi kiinni, tosin tällöin eväiden syöminen voi olla aavistuksen haastavampaa! Tätä hevosen sidottuna pitämistäkin tulee harjoitella, treenaa sitä ensin karsinassa joka on hevoselle helpoin paikka, siitä vaihtele pikkuhiljaa paikkaa ja pidä aina huolta että hevonen jää kanssasi rauhassa ja rentona seisomaan kiinnisidottuna. Itse opetan hevoseni jo varsasti asti seisomaan yhdellä lyhyellä narulla kiinnisidottuna paikassa kuin paikassa, tämä helpottaa arkea huomattavasti!

Kaikessa tekemisessä pidä huolta että hevosellasi on kanssasi mukavaa, naama irvessä treenaaminen harvoin on hevosellekaan se miellyttävin tapa toimia! Kun hevosesi viihtyy kanssasi, tulee onnistumisia tositreenissäkin helpommin! 

Tuleeko teille mieleen muita "poikkeuksellisia" hevosen liikutuskeinoja kuin ylläolevat? Jaa kommenttikentässä omia kokemuksiasi tämän pimeän ja synkän ajanjakson selättämiseksi! 




sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tuntisuunnitelma; takaosankäännös ja sulkutaivutus

Tällä tunnilla keskitytään työskentelyssä erityisesti ratsastajan ulkopohkeen käyttöön. Se tuntuu välillä jäävän vailla huomiota, vaikka on tosiasiassa todella tärkeä apu! Ulkopohkeesta on tulossa ihan oma 3 kohdan postauksensa, mutta sitä odotellessa, tehdäänpä tämä tuntisuunnitelma kuntoon!

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja aloita ratsastamalla kulmat vähän takaosankäännösmäisesti, eli ennen kulmaa hidasta hevosen käyntiä hieman istunnalla sekä ulko-ohjalla, ja kulmassa käännä oma katseesi käännöksen suuntaan, näytä sisäohjalla suuntaa mutta suorita käännös enemmän ulkopohkeella ja -ohjalla. Ulkopohkeen tulee siirtyä hieman satulavyön taakse, jotta hevonen reagoi siihen kääntävänä apuna eikä eteenpäinvievänä. Ulko-ohja ikään kuin tukeutuu hevosen kaulaa kohti, eli ote ei ole missään nimessä voimakas, vaan enemmänkin tukeva. Aina kulman käännöksen jälkeen ratsasta hevosta sisäpohkeella pieni pätkä tempoa lisäten. Muista pitää sisäpohje satulavyön kohdalla, ettei hevonen lähde vahingossa väistämään sisäpohjetta.
Ratsasta tällä tavalla kierros kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka tarkkojen kulmien ratsastusta kuten täällä harjoiteltiin. Eli, nyt harjoitus muuttuu siten että kulmissa hevonen taipuu tasaisesti ja odottaa ratsastajan apuja. Tämän lisäksi lisää harjoitukseen pohkeenväistöä siten että pitkän sivun alun kulman jälkeen ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uran sisäpuolelle, siitä jatka tällä linjalla suoraan pätkä ja suorita väistö takaisin uralle siten että palaat uralle juuri ennen kulmaa, jonka taas ratsastat huolellisesti taivuttaen.
Ratsasta myös nämä harjoitukset kierros kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen voit hetkeksi antaa hevoselle vapaat ohjat.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki verrytellen, nyt ratsasta käynnissä kaikkien sivujen keskelle voltit (eli 4 volttia per kierros). Ole huolellinen volttien ratsastuksessa, ulkopohje siirtyy hieman satulavyön taakse pitäen huolta hevosen takaosan taivutuksesta, samalla kuin sisäohja huolehtii etuosan taipumisesta. Tässäkin harjoituksessa maltti on valttia, eli mieluummin loiva ja tasainen taivutus kuin ylitaipunut kaula ja ympyrän ulkopuolelle karannut takaosa.
Toista tämä kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen tee sama harjoitus kevyessä ravissa. Ravissa työskentelyssä suurenna voltteja sen verran että hevosen on helppo edetä ja loivasti taipua niillä, liian pienet voltit ovat hevoselle vaikeita sillä ne vaativat hyvän kokoamisasteen, ja varsinkaan näin alkuverryttelyssä sitä ei voi hevosilta vaatia. Työskentele ravissa muutaman kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen vielä hetki työskentelyä laukassa. Nyt edetään laukassa kevyessä istunnassa, ja ratsasta ainoastaan päätyihin isot ympyrät. Tämäkin molempiin suuntiin parin kierroksen ajan, ja sen jälkeen hetkeksi vapaat ohjat ja käyntiä. 

Kun hevonen on saanut hetken hengähtää, ota taas ohjat tuntumalle ja aloitetaan ratsastamaan takaosankäännöksiä. Ennen takaosankäännöksiä hevosen käyntiä tulee koota muutaman askeleen ajan, jotta takaosankäännöksessä vaadittava takaosan polkeminen lähes paikallaan 8tai pienellä ympyrällä) on mahdollista. Muista että askel kootaan istunnalla ja pohkeella, ei ohjalla. Istuntaa ja pohjetta "tiivistetään" siten että pidä huolta omasta ryhdistäsi, istu oikein erityisen "ylväänä" eli selkä kasvaa pituutta ylöspäin ja samalla jaloilla ikäänkuin halaat hevosta. Jaloilla tuntuman tulee olla "pitkä" ja napakka, eli pohkeet pitävät huolen että hevosen askel säilyy aktiivisena, ja istunta ikäänkuin estää askeleen pitenemisen, ja nostaa sitä ylös ja lyhyemmäksi. Tämä on omasta mielestäni käynnissä melko haastavaa, ravissa ja erityisesti laukassa se on huomattavasti helpompaa. Käynti jotenkin helpommin hiipuu, varsinkin jos hevonen ei ole ihan rehellisesti pohkeen edessä,  siksi en teekään sitä kuin muutamia askeleita juuri ennen vaadittavaa liikettä.

Voit ihan itse päättää missä kohdissa teet takaosankäännöksiä, mutta aloita sillä tavalla että käännä jostain kohtaa pitkältä sivulta takaosankäännös siten että hevonen katsoo kohti toista pitkää sivua, eli ikäänkuin puolikas takaosankäännös. Siitä jatka kohti vastakkaista pitkää sivua, ja ratsasta uusi takaosankäännös jotta pääset taas pitkälle sivulle. Eli yksinkertaisemmin, ratsasta kaartoja poikki radan. Vaihtele suuntaa mahdollisimman usein, siten että käännöksiä tulee tehtyä sekä oikealle että vasemmalle.

Kun nämä puolikkaat käännökset sujuvat, ota pätkiä harjoitusravissa molempiin kierroksiin jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy.

Seuraavaksi tehdään takaosankäännöksiä ihan kokonaisina, eli voit kääntää käännökset sekä pitkältä että lyhyeltä sivulta, ja käännä nyt niin pitkään että suunta vaihtuu, eli puoli "kierrosta". Tee tämäkin paikkoja vaihdellen ja pidä huolta että hevonen lähtee takaosankäännöksen jälkeen aina kävelemään aktiivista käyntiä (voit ratsastaa vaikka pienen temponlisäyksen aina käännöksen jälkeen). Takaosankäännöksissä tulee myös huomioida se, että kun käännös alkaa uralta, se ei pääty uralle, vaan jää vähän uran sisäpuolelle. Älä siis lähde käännöksen jälkeen puskemaan hevosta takaisin uralle sisäpohkeella, vaan jatka käyntiä sillä linjalla mihin käännöksestä jäit, ja pikkuhiljaa ohjaat siitä hevosen takaisin uralle.

Ja sitten siihen itse käännöksen ratsastamiseen: kuten alussa mainitsin, otetaan tässä haltuun ratsastajan ulkopohje, joka onkin tärkeässä osassa takaosankäännöksissä. Käännöksen alussa (siis käynnin kokoamisen jälkeen) tuo painosi hieman enemmän sisäistuinluulle, ja käännä katsettasi reilusti käännöksen suuntaan, sitten voimista hieman ulko-ohjaa ja sen jälkeen siirrä ulkopohje satulavyön taakse ja käytä sitä kevyesti kääntävänä apuna yhdessä ulko-ohjan kanssa. Sisäohjalla voit näyttää käännöksen suuntaa ja asettaa hevosen, mutta pidä huolta että suurimman osan ajasta sisäohjasta on mahdollista myödätä. Sisäpohje ei myöskään ole suuressa osassa käännöstä, pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, mutta ole erityisen tarkka että sisäpohje ei vaikuta samaan aikaan ulkopohkeen kanssa, tämä saa hevosen jännittyneeksi ja usein myös hevonen lähtee kääntämään takaosaansa toiseen suuntaan. Jos hevonen tekee takajaloillaan liian isoa ympyrää, kertoo se riittämättömästä kokoamisasteesta, mutta voit hieman yrittää korjata tätä pidättämällä kevyesti molemmilla ohjilla käännöksen aikana. Ole kuitenkin varovainen, todella usein hevonen tulkitsee ohjan pidättävän avun turhan vahvasti, ja lähtee jopa peruuttamaan ohjan paineesta.

Kun olet tehnyt takaosankäännöksiä sekä puolikkaina että kokonaisina, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla. Jos hevonen on vielä voimissaan, voit tehdä muutaman sulkutaivutuksen tunnin loppuun ennen loppuverryttelyä.

Ratsasta uraa pitkin käynnissä, ja ratsasta pitkän sivun alussa 10 metrin voltti. Voltilta uralle palatessasi jätä hevonen samaan asentoon kuin se oli voltin viimeisellä neljänneksellä, eli hevonen jatkaa loivasti taipuneena etuosa uralla, takaosa uran sisäpuolella. Hevosen katse on ratsastettavaa uraa kohti. Ulkopohje säätelee takaosaa, (tai voit ajatella että ulkopohje ikäänkuin estää hevosen takaosan palaamisen uralle) sisäpohje on satulavyön kohdalla lähellä hevosen kylkeä, ratsastajan paino on hieman enemmän sisäistuinluulla, sisäpohje antaa hevoselle mahdollisuuden taipua sen ympärille. Sisäpohje myös estää hevosta painumasta kokonaan uran sisäpuolelle, samalla kun sisäohja taivuttaa hevosen etuosaa. Ulko-ohja säätelee taivutusta, tärkeintä tässäkin harjoituksessa on saada aikaiseksi loiva mutta tasainen taivutus.

Tee siis pitkän sivun alkuun voltti, siitä jatka pätkä sulkutaivutuksessa uraa pitkin ja sen jälkeen suorista hevonen ja tarkista eteenpäinpyrkimys ennen seuraavaa volttia ja sulkua.

Kun olet tehnyt tämän harjoituksen pari kertaa vasemmassa kierroksessa, vaihda suuntaa ja toista harjoitus oikeaan kierrokseen. Samat sulkuharjoitukset voit tehdä myös harjoitusravissa, muista pitää tempo maltillisena jotta sinulla itselläsi on aikaa ajoittaa apusi oikein ja hevosella on aikaa niihin vastata.

Tämän jälkeen hevonen (ja sinä) on ansainnut kevyen loppuverryttelyn kevyessä laukassa pitkähköllä ohjalla, hyvin rauhallisessa tempossa, molempiin suuntiin. Tämän jälkeen samalla kaavalla kevyttä ravia, eli pitkähkö ohja (kuitenkin kevyt tuntuma säilyttäen) ja rauhallinen tempo.

Nyt on taas jumpattu, ei muuta kuin maastoon loppukäynneiksi! Muista kävellä riittävän pitkään näin intensiivisen tunnin jälkeen!

Tämä tuntisuunnitelma sopii erityisen hyvin myös niihin pureviin pakkaspäiviin, jolloin on erityisen tärkeää huolehtia riittävän pitkästä alkuverryttelystä hevosen lihaksiston lämpenemisen takaamiseksi. Ja jos se kenttä on jäässä, on tässä tunnissa melko paljon käyntiharjoituksia!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Tuntisuunnitelma; jumppaa hevosen suoristamiseksi

Tällä tunnilla keskitytään työskentelyyn rauhallisessa tempossa, siten että hevosta jumpataan huolellisesti sen suoruuden parantamiseksi. Vaikka sitä helposti kuvittelisi että parasta työskentelyä hevosen suoristamiseksi olisi juuri suoraan ratsastaminen, ei se valitettavasti ole ihan niin helppoa. Itseasiassa, vasta sen jälkeen kun hevonen on erilaisilla taivutusharjoituksilla saatu suoristettua, on mahdollista ratsastaa suoraan. Hevonen on vino aivan samalla tavalla kuin ihminenkin on oikea- tai vasenkätinen, ja heikompaa kylkeä pitää siis saada vahvistettua suoruuden aikaansaamiseksi. Ja tähän tartutaan tällä tunnilla!

Aloita alkukäyntien jälkeen ratsastamalla käyntiä, mutta älä ota ohjia "normaalipituisiksi" vaan pidä ohjaspituus normaalia pidempänä, kuitenkin siten että tuntuma hevosen suuhun säilyy. Käden paikkaa muuttamalla (yleensä käsiä nostamalla) voit hakea tuntuman taas takaisin jos se hevosen lyhentäessä kaulaansa hetkeksi häviää. Hevonen saattaa siis aluksi "vierastaa" normaalia pidempää ohjaa. Ratsasta käyntiä pääty-ympyrällä pitäen omalla katseellasi huolta että hevonen pysyy ympyrällä. Katse on siis ympyrällä ikäänkuin puoli kierrosta edellä, tällöin vartalosi asento kertoo hevoselle koko ajan mitä tietä edetään. Pyritään siis minimoimaan "kädellä ratsastaminen" jo heti tunnin alkuvaiheessa. Keskity ympyrällä siihen että hevonen etenee rauhallisessa tempossa, taivuta sitä aivan loivasti sisäohjalla ja ulkopohkeella ja tarjoa kättäsi hevosen suuta kohti aina kun mahdollista. Hevonen ei välttämättä heti "uskalla" pidentää kaulaansa kun tarjoat sille kädelläsi mahdollisuuden siihen, mutta älä huolehdi, yleensä muutaman toiston jälkeen hevonenkin alkaa luottaa kätesi tarjoamaan mahdollisuuteen. Kunhan vaan muistat ettet missään vaiheessa vedä kädellä taaksepäin!

Ratsasta muutama kierros ympyrällä ensin vasempaan, sen jälkeen vaihda ympyrällä suuntaa ympyräleikkaa-tiellä ja työskentele sen jälkeen ympyrällä oikealle, edelleen käynnissä, aivan samalla tavalla kuin vasemmassakin kierroksessa. Loiva taivutus ympyrän kaaren suuntaisesti, rauhallisessa tempossa ja kaikki ajatus siihen että hevonen pikkuhiljaa uskaltaa venyttää kaulaansa eteen ja alas.

Tämän jälkeen vaihda ympyrää toiseen päätyyn ja työskentele samalla tavalla ensin vasemmassa kierroksessa rauhallisessa tempossa kevyessä ravissa. Tässäkin pidä huolta että ohjat ovat hieman normaalia pidempänä, käsi on aina menossa hevosen suuta kohti jolloin hevosella on halutessaan mahdollisuus venyttää kaulaansa. Tässä pitää olla todella tarkka rauhallisen tempon säilyttämiseksi, sillä mikäli hevonen kiihdyttää vauhtiaan ja on samalla kovin pitkällä kaulalla, tulee ratsukosta kovin etupainoinen,ja sitä emme tässä (tai itseasiassa ikinä) nyt halua. Pyri tässä säätelemään tempoa ennen kaikkea omalla istunnallasi, eli hidasta hevosen ravin tempoa kevennykselläsi. Ajattele enemmänkin että ratsasta rauhallinen tempo, jolloin hevosen on helpompi ottaa painoa takaosalleen, ja vasta sen jälkeen sen on mahdollista venyttää kaulaansa eteen ja alas, menettämättä tasapainoaan. Tässä harjoituksessa siis tempon hidastaminen on korjauskeino hevosen painopisteen palauttamiseksi takaisin takaosalle.

Vaihda myös ravissa suuntaa ympyräleikkaa-tiellä ja työskentele samalla tavalla kevyessä ravissa oikeaan kierrokseen. Tämän jälkeen voit antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla.

Tämän jälkeen ota ohjat tuntumalle, nyt ihan "normaalipituuteen" ja jatka työskentelyä käynnissä, kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki. Ole tarkkana että ratsastat jokaisen kaaren (3 kpl siis!) huolellisesti taivuttaen. Ei siis ylitaivuttaen kaulaa, vaan loivasti taivuttaen läpi koko hevosen kropan. Muista että kaulan taivutus on oikeasti todella loiva, tärkeintä on saavuttaa rentous sisäsuupieleen ja saada ulkopohkeella hevonen taipumaan sisäpohkeen "ympärille". Sisäpohje on siis omalla paikallaan satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä mutta ei kuitenkaan jännittyneenä. Jännittynyt sisäpohje aiheuttaa hevosen takaosan väistämisen, eli silloin hevonen tekee juuri päinvastoin mitä sinä taivutuksella haluat. Eli, vaikka ajatus on taivuttaa sisäpohkeen ympärille, älä kuitenkaan käytä sisäpohjetta aktiivisesti, vaan keskity sisäohjaan ja ulkopohkeeseen.
Kiemuran kaarien välissä muista suoristaa hevonen, ja ennen kaikkea, ratsastaa hevosta suoraan kohti pitkää sivua, jotta toinenkin kaarre tulee ratsastettua aivan samanlaisella kaarella kuin ensimmäinen. Ja toisenkin kaaren jälkeen huolellinen suoristus ja suoraan ratsastus, ja vielä viimeiselle kaarelle tarkka mutta loiva taivutus. Pitkällä sivulla ratsasta käynnissä muutamia temponlisäyksiä, jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy. Toista kiemuraura käynnissä vielä toisen kerran ja sen jälkeen voit siirtyä raviin ja ratsastaa saman kiemuran harjoitusravissa kahteen kertaan. Tämän jälkeen taas hetki käyntiä vapain ohjin.

Seuraavaksi jatketaan käynnissä avotaivutus- ja pohkeenväistöharjoituksilla. Aloita vasemmassa kierroksessa siten että ratsasta ensinnäkin aina huolelliset kulmat, kuten täällä opimme. Pidä siis tässä harjoituksessa huolta että jokainen kulma tulee ratsastettua yhtä huolellisesti, sillä alkuverryttelyssä kulmia ei ratsastettu ollenkaan! Ratsasta pitkällä sivulla B kirjaimessa voltti, ja jatka voltin jälkeen pitkää sivua pitkin avotaivutuksessa. Avotaivutuksen voit ottaa haltuun täältä. Kun olet päässyt avotaivutuksessa pitkän sivun loppuun, ratsasta M kirjaimelle toinen voltti. Ensimmäinen voltti siis valmistelee avotaivutuksen ja toinen voltti päättää avotaivutuksen. Jatka tästä lyhyelle sivulle siten että käännä hevonen C kirjaimesta pituushalkaisijalle ja tästä lähde ratsastamaan pohkeenväistössä oikealle, kohti toisen pitkän sivun loppua, eli E kirjainta. Muista ratsastaa tarkka kulma sekä C kirjaimen kohdalle ennen väistöä että E kirjaimen jälkeiseen kulmaan väistön jälkeen. Lyhyellä sivulla ratsasta pieni pätkä temponlisäystä, siten että lähinnä tarkistat että hevonen pysyy pohkeen edessä. Tästä jatkat taas tarkan kulman jälkeen B kirjaimessa voltti, pitkää sivua pitkin avossa ja M kirjaimelle toinen voltti. Toista harjoitus käynnissä parin kierroksen ajan vasempaan suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla suunnan muutoksen ajan ja toista sama harjoitus oikeaan kierrokseen parin kierroksen ajan. Tämän jälkeen taas käyntiä vapain ohjin ja sen jälkeen voit tehdä saman harjoituksen harjoitusravissa. Mikäli harjoituksen tekeminen ravissa tuntuu haastavalta, hidasta ravin tempoa tilanteen korjaamiseksi tai voit jopa siirtää hevosen hetkeksi käyntiin jotta saat taas omat apusi ajan tasalle. Varsinkin pohkeenväistön tekeminen ravissa on hevoselle helpompaa kuin käynnissä, mutta ratsastajalle usein hieman hankalampaa juuri apujen oikea-aikaisen ajoittamisen vuoksi.

Hevosen suoristamista tässä harjoituksessa tukevat avotaivutuksen lievästi taivuttava ja kokoava vaikutus, joka vahvistaa hevosen kylkiä, joka siis auttaa sitä suoristumaan. (vahva kylki->hevonen jaksaa kannatella itseään->suoruus on helpompi ylläpitää) Vaikka hevosen toinen kylki onkin aina heikompi kuin toinen, ja monasti sitä käsketään työstämään enemmän kuin vahvempaa kylkeä, en itse usko tähän, sillä silloin usein käy niin että ratsastaja tulee työstäneeksi heikkoa kylkeä liikaa, ja vahvempi kylki jää huomiotta, eikä näin ollen saa sen tarvitsemaa jumppaa, jolla säilyttää tietty jäntevyys ja elastisuus. Eli työskentele aina täsmällisesti ja tarkasti kumpaankin suuntaan, siitä on hyötyä sekä vahvemman että heikomman kyljen kanssa.

Suoruutta parantaa myös pohkeenväistöharjoitus, jossa hevosen tulee olla kropastaan suora jotta pohkeenväistö onnistuu siten miten sen on tarkoituskin, eli parantaen lapojen irtonaisuutta ja hevosen liikkuvuutta.

Kun olet tehnyt avotaivutus- ja pohkeenväistöharjoitukset, voit loppuverrytellä hevosen ratsastamalla laukkaa erittäin rauhallisessa tempossa, kevyessä istunnassa antaen hevosen venyttää kaulaansa hieman pidemmälle. Tämän jälkeen voit ravailla kevyessä ravissa muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja tämän jälkeen onkin aika kävellä pitkät loppukäynnit!

Tuliko liikaa tekemistä yhdelle tunnille? Muista että kaikkia näitä harjoituksia voit soveltaa jaksamisen ja tasonne mukaan, pääasia että tulee vähän tekemisen makua, ilman että on veren maku suussa!

Hyviä treenejä!