keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Istunnan haasteet ja istuntaharjoituksia

Tässä postauksessa otetaan tarkempaan syyniin ratsastajan istunta, sen yleisimmät haasteet, vaikutukset hevoseen sekä korjausehdotukset.

Mikä mahtaa olla nykyajan meininki, teetetäänkö enää istuntaharjoituksia liinassa, vai koetaanko se niin vanhanaikaiseksi ettei sitä herkkua enää ole tarjolla? Itse pyrin aina kun mahdollista pitämään istuntatunnit liinassa, se on mielestäni ainoa keino parantaa istuntaa perinpohjaisesti. Toki täytyy ottaa huomioon että ympyrällä työskentely on hevoselle raskasta, suuntaa pitää vaihtaa usein ja hevosen pitää välillä antaa kävellä vapain ohjin suoraan, mutta kun nämä asiat ottaa huomioon, on liinan päässä kaikista helpoin päästä käsiksi istuntavirheisiin. Liinan päässä tehtävät istuntaharjoitukset tulee tehdä ilman ohjia, varsinkin alussa istuntaa korjatessa tulee muuten liian helposti otettua ohjista liian reippaasti, ja tätähän emme halua. Lisäksi todella monet harjoitukset tulee tehdä aina ilman jalustimia, jos se vaan on mahdollista. Uskokaa pois, myös kevyttä ravia voi aivan helposti mennä ilman jalustimia!

Istunnan korjauksia tehdään jokaisella ratsastuskerralla, ja kaikille varmasti ovat tuttuja komennot; kantapäät alas, selkä suoraksi, katse eteen, kädet kannettuna, polvet rentona ja lantio joustavana. Sikäli komennot ovat aivan päteviä, mutta oletko huomannut että usein kun korjaukset tulevat tuossa muodossa, aiheuttaa se lähes aina jännitystä jollain muulla alueella?
Kantapäät alas-komento saattaa kääntyä tilanteeseen jossa kantapäätä ja nilkkaa jännitetään niin paljon että jalka irtoaa hevosen kyljestä eteen. Tätä ei luonnollisestikaan haeta. Oikea tapa korjata voisi olla vaikka "nosta varpaita hieman ylemmäs kuin kantapäätä, tai pidä kantapää samalla tasolla varpaiden kanssa". Näin toimiessa jalkaan ei tule ylimääräistä jännitystä.
Selkä suoraksi-komento saattaa pahimmillaan johtaa notkoselkään, joka johtaa koko ylävartalon jännittymiseen. Jännittynyt ylävartalo vaikuttaa hartioiden kautta myös käsiin, ja sitä kautta hevosen suuhun. Kun ylävartalo jännittyy, tulee siitä usein vähän turhan voimakkaasti "liikkuva", ja tämä häiritsee hevosen luontaista liikettä.
Hartiat taakse-komento saattaa johtaa koko selän jännittymiseen ja tämä taas vie ratsastajan painopisteen liian taakse.

Jos ratsastajan istunta pitäisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se keskivartalo. Keskivartalon hallinnasta lähtee koko istunnan helppous. Ratsastajan tehtävänä on istua hevosen selässä sitä myötäillen ja mahdollisimman vähän häiriten, ja tämä onnistuu ainoastaan täydellisellä keskivartalon hallinnalla. Kehotan aina kaikkia ratsastajia tekemään jotain muutakin liikuntaa ratsastamisen ohella, ja jos ratsastaja ei oikein lämpene kokonaisvaltaiselle treeniohjelmalle, kehotan häntä tekemään vähintään vatsalihasliikkeitä aina kun vaan mahdollista. Sillä pääsee jo pitkälle!

Otetaanpa tähän väliin muutamia tavallisimpia istuntaongelmia ja avataan niitä sen verran että ymmärrätte miten ne vaikuttavat hevoseen.

Käynnissä liika puskeminen jännittää polvet, ja jos tästä yrität siirtää hevosta raviin, joudut käyttämään pohkeita vahvasti, ja samalla jännittyneet polvet jarruttavat hevosta. Muista siis "antautua" hevosen liikkeen vietäväksi, olematta kuitenkaan "löysä" vaan kanna itsesi kunnolla.

Tuoli-istunnassa jalat ja kädet työntyvät eteen, jalustimet menevät liian syvälle jalkoihin ja putoavat helposti, kädet suoristuvat. Nämä tapahtuvat siksi että yrität pysyä tasapainossa, vaikka todellisuudessa istut hevosen painopisteen takana. Tuoli-istuntaan voivat vaikuttaa väärin pituiset jalustimet tai liian pitkät ohjat, mutta myös satulan väärin sijoittunut painopiste on yksi syyllinen. Jos jalustimet ja ohjat ovat oikean pituiset, ja kannat itsesi hyvin, mutta siitä huolimatta ajaudut tuoli-istuntaan (eli istut vähän takakaarella) tarkista satulan sopivuus, yleensä se on liian kapea hevoselle.

Kun istunnan painopiste on liian edessä, työntyvät pohkeet liian taakse ja tulet käyttäneeksi pohkeita huomaamatta. Havaitset tämän parhaiten siitä että hevosesi on koko ajan menossa, vaikka et tietoisesti sitä pyytäisikään. Hevosen saattaa myös ihan ilmeillään ja korviaan luimimalla osoittaa epämiellyttävän olonsa. Tässä kohtaa sekä hevosen paino että oma painosi ovat molemmat liian edessä, hevosen pää tuntuu satojen kilojen painoiselta ja kaiken lisäksi se vielä juoksee alta pois. Juokseminen on tässä tapauksessa hevoselle ainoa vaihtoehto pysyä pystyssä.
Voisiko tämä olla joustorunkoisten satuloiden ongelma, painopisteen sijoittuminen väärin? Pystyykö jalustinkoukkujen sijoittelulla vaikuttamaan asiaan? Onko teillä kokemuksia joustorunkoisista satuloista, havaitsetteko niiden kanssa istuntahaasteita?

Mikäli istunta on liian "löysä", muuttuu hevonenkin etupainoiseksi. Ratsastajan avut "heiluvat" hallitsemattomasti ja hevonen saa useita vääriä apuja jatkuvasti. Tähän ei yksinkertaisesti ole muuta lääkettä kuin keskivartalon hallinta, joka parantaa ratsastajan istunnan kantoa.

Liian tiivis istunta (polvet kiinni ja kädet jäykkinä) estää hevosen luontaisen liikkeen. Pikkuhiljaa tämä johtaa hevosen liikeratojen muuttumiseen ja sitä kautta liikkeen hidastumiseen. Ajattele että kätesi menevät aina ainoastaan suuta kohti, ei koskaan taaksepäin tai jännity paikoilleen. Sama fiilis tulisi saavuttaa polvilla, ajattele että polvesi antavat hevoselle tilaa liikkua aukeamalla hieman, ja kun tiivistät polvia hieman, saat hevosen liikkeen taas pienemmäksi. Jatkuva istunnan tiivistäminen tulee loppujen lopuksi siis pysäyttämään hevosen! 

Jos lantio jännittyy, siirtää se jännityksen myös nilkkaan. Silloin nilkka ei pysty joustamaan. Eli jos huomaat jännitystä nilkassa, eli pohje tuntuu "kovalta" keskity silloin korjaamaan lantion joustoa. Tähän, niinkuin moniin muihinkin istuntaongelmiin, ratkaisu on ilman jalustimia ratsastus.

Muutamia kevyen istunnan haasteita:
Liian etupainoinen istunta aiheuttaa hevosen "painamisen" kädelle koska se ei pysy tasapainossa muuten. Tarkkaile siis että pysyt hevosen painopisteen "päällä" etkä rojahda liian eteen.
Liian takapainoinen istunta on tunnistettavissa siitä että ratsastaja ei pysy kevyessä istunnassa, vaan joutuu istumaan satulaan joka toisella askeleella. Tätä näkee aivan liikaa vaikkapa estekisoissa tai estetunnilla, sanotaan että ratsastaja "keventää" kevyessä istunnassa, ja kaiken lisäksi vielä laukassa. Itse en ole samaa mieltä, olen aika tarkka siitä että kevyessä istunnassa ei hevosta häiritä istunnalla. Jos istuntalla halutaan voimistaa hevosen liikettä, sen voi tehdä tulemalla hetkeksi lähemmäs satulaa, mutta kokoajan pysyen kuitenkin kevyessä istunnassa. Tämän lisäksi hevosen tulee luonnollisesti vastata pohkeeseen välittömästi, oli istunnan muoto mikä tahansa!
Notko selkä estyy ratsastajaa mukautumasta hevosen liikkeisiin, tämä usein myös lukitsee ja laskee kädet hevosen harjan päälle. Rento selkä auttaa välttämään selän notkahtamista.
Kun ratsastajan katse suuntautuu alas, pyöristyy selkä ja kyynärpäät irtoavat kyljistä. Tätä näkee myös paljon kisoissa, ratsastaja tuijottaa hevosen niskaa (varmasti tarkistaa onko kaikki letit kunnossa!) ja samalla kyynärpäät irtoavat kyljistä ja ohjasote "leviää". Kun ohjasote leviää, joutuu ratsastaja käyttämään isompia otteita, eikä ne silti mene perille ajoissa.
Liian "vahva" istunta, ns. rynkyttäminen laukassa aiheuttaa turhaa painetta hevosen selälle ja estää hevosta pyöristämästä selkäänsä. Usein hevonen myös painuu kuolaimen alle tämän johdosta. Tarvitseeko tätä edes selittää, johan se näyttääkin niin rajulta.

Liinassa tehtävien istuntaharjoitusten lisäksi myös kevyessä istunnassa työskentely tuntuu olevan menneen talven lumia. Jokaiselle ratsastustunnille kevyessä istunnassa tehtäviä harjoituksia on vähintään alkuverryttelylaukka, onnistuneen laukkaharjoituksen jälkeinen "leppoisampi" laukkapätkä ja vaikka vielä loppuverryttely kevyessä istunnassa laukassa. Ja maastossa kevyt istunta on lähes vaatimus, siellä pohja on kuittenkin epätasaisempi kuin kentällä, ja hevosen selälle tulee antaa riittävästi vapautta.


Istuntaharjoituksia liinassa.

Ratsastajan ja hevosen välinen yhteys löytyy ratsastajan lantiosta. Hevosen liike siirtyy ratsastajan lantion kautta ratsastajan istuntaan. Lantio toimii eräänlaisena iskunvaimentajana hevosen ja ratsastajan välillä. Lantion toimivuutta voi parantaa ratsastamalla liinassa ilman jalustimia ja ohjia, pitämällä kiinni satulan "kauhukahvasta".

Myös silmät kiinni ratsastaminen auttaa löytämään tasapainon, ratsasta käyntiä silmät kiinni ja vaihtele asentoasi nojaten välillä eteen ja välillä taakse. Näin huomaat eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä ja sinun on helpompi jäädä oikealle painopisteelle istumaan.

Lantion rentoutumista ja jalan pidentämistä voit harjoitella liinassa seuraavasti: istu siten että päästät ensin vasemman jalan pitkälle alas, vasen käsi pitää satulan etukaaresta kiinni, oikea käsi satulan takakaaresta, ja oikea jalka nousee samalla vähän ylös. Vaihtele puolta muutaman kerran ja huomaat että jalkoihisi tulee lisää pituutta ja lantio rentoutuu.

Jalan oikean asennon löytymistä helpottaa jalan irrottaminen (ylhäältä asti) hevosen kyljistä ja tuomalla sitä selvästi taaksepäin. Tätä voit viedä seuraavalle tasolle myös tarttumalla reiden takaosan lihakseen ja ikäänkuin siirtämällä sitä taaksepäin. Näin saat jalan pidemmäksi, oikeaan asentoon ja rentoutettua polvesi.

Lantion liikkuvuutta voit parantaa myös nostamalla molemmat jalat ylös siten että polvesi koskettavat hevosen harjaa ja laskemalla ne siitä taas alas.

Ylävartalon hallinta lähtee keskivartalosta. Jos keskivartalo on löysä, muuttuvat ratsastajan selkä ja jalat myös löysiksi, ratsastaja ei silloin pysty hallitsemaan käsiään ja jalkojaan itsenäisesti. Ylävartalon suoruutta ja symmetriaa parantaa ihan yksinkertainen harjoitus, kosketa hevosen kaulaa (kuten taputtaisit sitä) vasemmalla kädellä kaulan oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle, toista tämä useita kertoja sekä käynnissä että ravissa. Koita säilyttää sama tahti kuin käynnissä ja ravissa taputuksissasi.

Ratsastajan toispuoleisuus eli vinous on helppo tarkistaa seuraavanlaisesti;  kävele ympyrällä liinan päässä ja ota raippa käsiisi siten että kannattelet sitä hevosen harjan yläpuolella. Pidä tässä raippa mahdollisimman suorassa. Nosta raippaa pikkuhiljaa ylöspäin, siten että loppujen lopuksi raippa on pääsi päällä, nojaten keskeltä hieman kypärän nuppiin. Nyt avustajasi näkee heti kummalta puolelta raippa on alempana. Jos vasen puoli on alempana, kertoo se sinun vasemman puolen heikkoudesta, ja silloin vasemman puolen lihaksia tulee vahvistaa jotta saat pidettyä vasemman puolen yhtä jäntevänä kuin oikean. Tämä ilmenee ratsastuksessa vasemman kyljen lyhyytenä. Huomaat itsekin miten paljon joudut tekemään töitä jotta saat suoristettua raipan, kokeilepa siitä suoristaa raippa ja pidä se hetken aikaa täysin suorassa! Siinä tulee kädet ja ylävartalon lihakset jopa vähän hapoille! Tämän voi toki tehdä myös ravissa, mutta monelle käynnissä tehtynä tämä harjoitus on jo ihan riittävän vaativa.

Kun selkä on jäntevä, siirtyy jäntevyys myös käsiin. Tämä helpottaa käsien pysymistä paikallaan. Eli jos kätesi heiluvat hallitsemattomasti, on vika silloin selässäsi. Selkäsi on "löysä" joka johtaa löysiin käsiin. Kun selässä on sopiva määrä jäntevyyttä, kätesi pysyvät paikallaan, ja pystyt myös liikuttamaan toista kättä eteenpäin, toisen pysyessä paikallaan. Tätä tulee harjoitella liinassa ilman ohjia.

Harjoittele liinassa myös siirtymiä siten että keskityt käsien kantamiseen siirtymisten läpi. Käsien koordinaatiota parantaa harjoitus jossa ratsastat kevyttä ravia, ja kevennyksen tahdissa taputat hevosta kerran oikealle ja vasemmalle puolelle, ristikkäisellä kädellä. Eli vasemmalla kädellä oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle.

Käynnissä kevyt istunta ilman ohjien tukea. Jos kevyt istunta on vakaa, pystyt liu'uttamaan käsiäsi hevosen harjaa pitkin lähes korviin saakka menettämättä kevyttä istuntaa ja siitä vielä palaamaan käsien kanssa normaalille paikalle. 

Jos istuntaharjoitukset pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen, olisivat ne:
- Ratsasta mahdollisimman usein ilman jalustimia. Hae rentous ilman jalustimia kaikissa askellajeissa.
- Ratsasta mahdollisimman usein liinassa ilman jalustimia ja ilman ohjia, harjoittele lantion rentouttamista ja huomaat käsiesi rentoutuvan samalla, eikä ne jalatkaan enää purista!
- Muista ratsastaa kevyessä istunnassa!!!
- Treenaa keskivartalon lihaksia, keskivartalon hallinta on yhtä kuin hyvä istunta. 

Tässä tuli vain murto-osa kaikista mahdollisista istunnan korjauksista, mutta näitä harjoituksia minä yleisesti käytän tunneilla. Tuleeko teille mieleen muita mainitsemisen arvoisia istuntaan vaikuttavia korjauksia? Jäikö joku alue täysin käsittelemättä? 

9 kommenttia:

  1. Moi Sari! En nyt tiedä, tuleeko tämä kysymys oikeaan kohtaan, mutta istunnasta ja varmaan myös käsistä on kysymys.. Eli voisitko tehdä postauksen toispuolisuudesta ja ylipäätään vaikeudesta jommassa kummassa kierroksessa. Olen todella ongelmissa vasemman kierroksen kanssa! En saa hevosta
    asettumaan enkä kääntymään. Hevosessa ei vikaa, ovat muutkin ratsastaneet. Vika siis minussa. Tammani vastustaa kuolainta, asettuu ulos, puree kuolaimeen ja tämä on siis seurausta säätämisestäni vasemman suunnan kanssa. Varmasti olen ollut sisäohjassa kiinni, kun ei ole sujunut :-( Mutta luulenpa, että alkusyy on jossain muualla, istunnassa. Toisinaan sujuu, mutta en osaa ratkaista, miksi. Tiedän, että vaikeaa varmaan sinun hahmottaa kokonaiskuvaa, mutta olisiko esim. harjoitusta, joka auttaisi minua löytämään sen palikan, joka nyt jostain syystä ei toimi. Ihan ammattiapuakin aion kyllä pyytää paikalle tsekkaamaan. Tällä hetkellä otan aikalisän ja ratsastelen peltoreittiä, kentällä kääntelen vasempaan enimmäkseen vain käynnissä. Se sujuu kyllä. Oikea suunta ravissa sujuu myös hyvin, joskin siinäkin tuppaa välillä olevan vaikeutta suoristamisessa, koska asettuu hanakasti sisäänpäin. Tammuska on herkkää ja vähän kuumuvaakin sorttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Tuo ratsastajan toispuoleisuus on ihan arkipäivää meillä kaikilla, ja on oikein hyvä postauksen aihe. Tosin postauksessa tulen varmasti käsittelemään aihetta yleisellä tasolla, mutta uskon pystyväni antamaan ainakin joitain apukeinoja toispuoleisuuden parantamiseen.

      Tuohon sinun tämänhetkiseen tilanteeseesi voisin antaa pari vinkkiä jotka sinun kannattaa kokeilla:
      Kun lähdet kääntämään hevosta vasemmalle, käännä ensin oma katseesi reilusti vasemmalle. Siis ihan siten että käännät päätäsi vaikka liioitellusta vasemmalle, tämä saa istuntasi ohjaamaan hevosta vasemmalle ja samalla tulet avaneeksi vasenta puoltasi joka ikäänkuin antaa hevoselle mahdollisuuden kääntymiseen. Jos et käännä katsettasi, saatat huomaamatta lukita hevosen vasemman lavan istunnallasi, ja vaikka ohja pyytää hevosta kääntymään, istunta estää sen ja ristiriitatilanne on valmis.
      Tarkista myös oma painoapusi. Tunnetko molemmat istuinluut? Jos tunnet ainostaan vasemman istuinluun, on sinulla paino liikaa oikealla. Kyllä, oikealla vaikka loogisesti voi tuntua siltä että paino on vasemmalla koska juuri sen istuinluun tunnet. Tässä tapauksessa et tunne oikeaa istuinluutasi koska se on ikäänkuin "pudonnut" satulan ulkopuolelle ja kaikki paino on valunut sinne oikealle, eli istut ikäänkuin käännöstä vastaan.
      Seuraavaksi vielä tarkistaisin ohjaspituuden, onko ohjat riittävän lyhyet jotta suora linja kuolaimesta sinun kyynärpäähäsi säilyy kaikissa tilanteissa? Kun olet tarkistanut kaikki ylläolevat asiat, voit kokeilla suorittaa vasemmalle (ja miksei oikeallekin) käännöstä siten että lyhennä kääntävää ohjaa 5-10 cm juuri ennen käännöstä, tällöin kääntävä ohja on tasainen mutta vaativa etkä vahingossakaan pääse vetämään ohjasta taaksepäin joka taas lopettaa käden jouston ja hevosen suuhun tulee kova paine.

      Tässä nyt muutama ensihätään soveltuva apukeino, olisi todella mukavaa jos voisit käydä kertomassa oliko näistä apua! Mulla on nyt muutama postaus "jonossa" joten tovi voi mennä ennen kuin saan tämän toispuoleisuuspostauksen ulos!

      Sari

      Poista
  2. Kiitoksia! Tuo ohjasohje vaikutti lupaavalta, samoin istuinluuasia. Katseesta ei ole homma kiinni, sen olen testannut monituiset kerrat Ongelmahan nostaa meillä päätään jo kauan ennen käännöstä eli asettuu herkästi ulos jo suoralla ja puree kuolaimeen...ja Se onkin jo vaikeampi juttu!
    Tammani historia on sikäli erityinen, että se liikkui minulle tullessaan etupainoisena, kompuroivana ja vahvasti tuntumaa pakoilevana eli turpa ryntäissä (rullalla). Ratsutuksella saatiin homma kuntoon, kuolainkin vaihdettiin ensin kolmipalaan ja nyt suussa on suora kuolain, joka on tuntunut toimivan parhaiten. On ollut kova kuolaimen pupeltaja, mutta se on jäänyt pois.
    Tamma liikkuu nykyään aika hyvin. Nyt vain pelkään, että oma toispuoleisuuteni saa aikaan isoja ongelmia.. Yhden neuvon olen kuullut eli sen, että joillekin hevosille sopii se, että kuolainta välillä vaihdellaan.

    VastaaPoista
  3. Hei! Oikeon hyvä ja mielenkiintoinem postaus. Yhtä juttua tuosta matalasta kädestä kysyisin: Usein esimerkiksi vanhoja ravureita tai muuten hevosia, jotka pyrkivät nostamaan pään ylös ja "kiihsyttämään alta" ratsastatetaan matalalla, leveällä kädellä, koska se rauhoittaa. Myös montessa käytetään tätä. Jos hevosta tulee pääasiallisesta ratsastaa ja ohjata istunnalla, mitä haittaa näet kevyestä, mutta matalasta ja leveästä kädestä? Eikö myös esim tunti pitkin ohjin oli mitä parhain istuntaharjoitus ja oppi siitä kuinka ratsastajan tasapaino vaikuttaa hevosenkin kehon hallintaan? Onko silloin eroa jos on löyhä ohja tai ei ohjaa ollenkaan? - leveä kätinen ratsastaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos kommentistasi!

      Sanon heti alkuun että en osaa yhtään ottaa kantaa tuohon montessa käytettävään ohjasotteeseen, mutta käyn tässä kevyesti läpi omasta mielestäni ratsastuksessa tärkeitä asioita ohjasotteessa:

      Olen nähnyt paljon juuri kuvailemiasi tilanteita joissa kiihdyttävää hevosta ratsastetaan laskemalla kättä alas ja myös hieman leventämällä sitä. On totta, että hevonen ainakin näyttää rauhoittuvan siitä, tai ainakin vauhti hetkellisesti hidastuu, mutta onko kyseessä vain vauhdin hidastuminen, jolloin hevonen ei välttämättä kuitenkaan rentoudu? Kun käsi laskee alemmas kuin hevosen suu (ei siis enää suoraa linjaa kädestä suuhun) on ohjasote aina epäselvä ja jopa kova(hko), joka aiheuttaa hevoseen jännitystä, vaikka sinänsä saattaa juuri sitä vauhtia hidastaakin. Ja pitää luonnollisesti muistaa että syy miksi hevonen yleisesti kiihdyttää on usein juuri ratsastajan käsi, ei toki ihan aina mutta aika usein kuitenkin, ja silloinhan itse ainakin haluan näyttää hevoselle että käsi on aina rento eikä pakota hevosen päätä mihinkään asentoon.

      Olet ihan oikeassa, että hevosta tulee pääasiallisesti ratsastaa istunnalla, jolloin ohja oikeastaan on se "viimeinen" apu, mutta käden asento on myös se joka hyvin pitkälle määrittelee ratsastajan asennon, ja jos käsi on alhaalla ja leveällä, vie se helposti ratsastajankin väärään asentoon.

      Nyt jos pitäisi vielä summata ajatukseni yhteen, olen edelleen sitä mieltä että kevyt tuntuma ja riittävän lyhyet ohjat ovat avain onneen, mutta silloin kun ratsastajan istunta ja vartalonhallinta on lähes täydellistä, ei ole suurta merkitystä ohjan pituudella, sillä silloin se hallinta lähtee juuri siitä ratsastajan kropasta!

      Jos jossain vielä pääsee istuntatunnille jossa ratsastetaan ilman ohjia, suosittelen lämpimästi!!! Kaikkien ratsastajien tulisi ratsastaa useita kertoja ilman ohjia jotta istunnan hallinta tulisi täydelliseksi, jolloin ei ole pelkoa että ratsastaja enää ikinä ottaisi ohjista tukea!

      Kiitos mukavasta pohdintatuokiosta, tämä pistää aina itsenikin pohtimaan asioita monesta eri näkökulmasta!

      Sari

      Poista
  4. Hei, minua jäi häiritsemään tuo "kevyttä ravia voi aivan helposti mennä ilman jalustimia". Kuinka kevennetään ilman jalustimia niin, ettei samalla purista hevosta polvilla ja jarruta ravia?

    VastaaPoista
  5. Moikka!

    Keventäminen ilman jalustimia perustuu hyvin paljon siihen että annat hevosen askeleen nostaa sut ylös, eli kevennys ei silloin ole niin "korkea" kuin jalustimien kanssa. On myös tärkeää että kevennyksestä alas laskeutuessa et rojahda, vaan vartalo pysyy jäntevänä ja reidet hieman auttavat kevennyksestä laskeutumisessa, ikäänkuin ottaen sinut vastaan.

    Eli lyhyt vastaus; polvet eivät purista, jos joku puristaa niin reidet ja enemmän jopa takareidet, ja annat hevosen askeleen nostaa sut ylös kevennykseen!

    Hyvä että kysyit, moni muukin on varmasti pohtinut samaa mutta ei ole tullut kysyneeksi! Itse asiassa tunneillakin kevennys ilman jalustimia herättää aina ihmetystä, kunnes sitä päästään tekemään ja silloin kaikki aina toteavatkin ettei se ollutkaan mahdotonta!

    Sari

    VastaaPoista
  6. Kuinka alhaalla kantapäiden kuuluu olla? Ratsastustunneilla opettajat aina käskee laittamaan kantapäät alas, mutta kun itsenäisesti ratsastan en kiinnitä niihin paljoa huomiota sillä aivan kuin joskus jostain olisin lukenut ettei kantapäiden tarvitse olla alhaalla (ainakaan paljoa) Miten se nyt oikeasti on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Tuossa postauksessa mainitsinkin että jos kantapäitä painaa alas liian voimakkaasti, käy siinä helposti niin että jalka irtoaa hevosen kyljestä ja jännittyy. Siksi kantapäätä ei käytännössä kannata edes painaa alas, sillä ratsastajan oma paino riittää painamaan kantapään riittävän alas, jos polvi ei ole jännittynyt. Itse opetan pitämään varpaat ja kantapäät lähes samalla tasolla, joka usein on aivan riittävä.

      Eli voimme unohtaa ne vanhanaikaiset opit kantapään alas painamisesta, ja vaan pidetään ne suurinpiirtein samalla tasolla varpaiden kanssa niin hyvin menee!

      Eli olet toiminut aivan oikein, kun et ole kiinnittänyt niihin juurikaan huomiota!

      Sari

      Poista