lauantai 21. tammikuuta 2017

Viikkosuunnitelma shettikselle

Sain postaustoiveen liittyen shettiksen viikkosuunnitelmaan. Toiveessa oli mainittu se että ei ole maneesia, joten liikkumiseen täytyy kehittää "vaihtoehtoisia" muotoja riittävän vaihtelevuuden säilyttämiseksi.

Vaikka tämä suunnitelma on tehty shettikselle, toimii se kaikilla muillakin hevosilla, tässä on otettu enemmän huomioon shettiksen koko ja sen mukanaan tuomat rajoitteet ja/tai mahdollisuudet. Ellen väärin muista oli toiveen esittäjän shettis jo koulutuksellisesti hyvällä tasolla, sillä harjoitellaan tällä hetkellä väistöjä käynnissä sekä etu- ja takaosankäännöksiä.

Täytyy aloittaa suunnitelma toteamalla että pienestä koostaan johtuen shettikset saavat usein arkielämässään muutamia vapauksia verrattuna isompiin lajitovereihinsa, joka pikkuhiljaa valitettavasti johtaa siihen että shettisten maine kärsii niiden tehdessään enemmän niitä omia, joskus jopa vähän kyseenalaisiakin päätöksiä ihmisen kanssa. Tätä ei tietenkään voi yleistää, mutta tosiasiaa ei myöskään voi poissulkea. Tilanne ei sinänsä poikkea muusta eläinkunnasta juurikaan, olette varmasti törmänneet koiramaailmassa samaan tilanteeseen, pikkukoirat saavat valitettavan usein käyttäytyä miten sattuu, sillä ne on tarpeen tullen helppo suurinpiirtein vaan nostaa taskuun jos ovat huonokäytöksisiä. Ison koiran (tai hevosen) ollessa kyseessä tilanne ei ole noin helppo, isommat lajitoverit täytyy kouluttaa siten että ne kuuntelevat ja tottelevat ihmistä joka tilanteessa, jotta maailmassa säilyy rauha ja ennen kaikkea turvallisuus.

Pidetään siis jatkossakin huolta että pienet ponit, ja ne koiratkin, saavat nauttia yhtä hyvästä kouluttamisesta kuin isot ystävänsä, jokainen eläin on onnellisempi kun se tietää rajansa ja ihmisen sille kohdistamat odotukset!

Ja sitten asiaan.

Maanantaina aloitellaan ottamalla poni haltuun maastatyöskentelyllä. Tätä varten on hyvä pukea ponille suitset kuolaimineen jotta saadaan tarvittaessa tehtyä tarkkaakin työskentelyä. Ensimmäinen ja hyvin tärkeä asia on se että ponin tulee kulkea taluttaessa juuri sitä vauhtia jota taluttajakin etenee, jos taluttaja kävelee hitaasti, ponin tulee sopeuttaa käyntinsä siihen vauhtiin sopivaksi ja jos taas taluttaja kiihdyttää vauhtiaan, ponin tulee tehdä samoin.
Tämä ei monellakaan hevosella (tai taluttajalla) ole hallussa, joten sitä todellakin tulee harjoitella. Itse teen sen siten että pidän hevosta kuolainrenkaasta kiinni, näin saan hevosen pään mahdollisimman lähelle omaa kättäni, ja käsi on käytännössä samassa asennossa kuin ratsastaessa, eli kyynärpää lähellä vartaloa ja kyynärpäässä kulma. Hevosen tulee siis koosta riippuen joko laskea päätään alemmas tai nostaa sitä hieman ylemmäs, jotta se pysyy riittävän lähellä. Moni kokee tämän hieman ahdistavaksi, siis sen että hevosen pää (ja toki muukin hevonen) on niin lähellä ihmistä, mutta itse olen huomannut että kun hallitset hevosen pään, hallitset myös ne jalat. Karkeasti sanottuna, jos pidät päästä "kiinni" ei muu kroppakaan voi kovin kauas lähteä, vai mitä! Eli myös silloin jos hevonen vaikka säikähtää tai muuten vaan tekee päätöksen lähteä ihmisen kädestä, pidä pää kylmänä ja kiinni siitä kuolaimesta, huomaat kyllä että hevonen ei pääse mihinkään koska se ei saa vauhtia ja voimaa riittävästi. Aivan toinen tilanne olisi silloin jos talutat hevosta pitkällä narulla, senhän ei tarvitse kuin kerran kiskaista ja sillä on jo koko kroppansa aikaansaama voima takana ja pian jo katsotkin metsään loittonevaa hevosen takapuolta, pahimmassa tapauksessa kädestä nahat rullalla...
Eli, tee ensin harjoituksia joissa hevosen tulee seurata sinua mihin ikinä menetkään, mitä vauhtia sinne menetkään. Jos hevonen ei alussa sinua tarkkaile ja seuraa, voit ottaa ääniavut tueksi, eli maiskuta silloin kun olet lähdössä reippaammin kävelemään ja käytä prrr-ääntä silloin kun hidastat vauhtia.
Kun tämä on kunnossa, voit lisätä harjoitukseen pysähtymis- ja paikallaanseisomisharjoitukset. Paikallaan seisominen on todella tärkeä taito jokaiselle hevoselle, ja sitä harvemmin opetetaan muille kuin työhevosille. Tehdään siihen nyt muutos! Aloita pysähtymisharjoitukset siten että talutat hevosta normaalisti, ja pysäytät sen paikkaan jossa se luultavimmin on rauhallisimmillaan. Kun hevonen on pysähtynyt, siirry suoraan sen eteen seisomaan pitäen kiinni molemmista kuolaimista. Jos hevonen liikkuu askeleenkin eteenpäin, peruuta se rauhassa takaisin samaan paikkaan josta se lähti liikkeelle. Jos se taas peruuttaa, jälleen kerran korjaa se rauhallisesi omaan paikkaan tuomalla sitä tarvittava määrä eteenpäin. Jos hevonen siirtää vaikka takapäätään oikealle, siirrä takapää rauhassa takaisin vasemmalle, omalle paikalleen. Pidä alussa paikallaan seisomisaika melko lyhyenä, ja lisää aikaa pikkuhiljaa, siten että hevonen pysyy jatkuvasti rauhallisena ja rentona. Voit myös pikkuhiljaa siirtyä seisomaan hevosen vierelle, pitäen edelleen kiinni toisesta kuolaimesta ja kun hevonen siinäkin seisoo paikallaan, voit vielä siirtää omaa otettasi kauemmas hevosesta, vaikka ihan ohjan päähän. Hevosen tulisi jäädä yhä edelleen paikalleen vaikka et pidäkään siitä niin läheltä kiinni. Ja täydellisessä maailmassa hevonen jää paikalleen vaikka pudottaisit riimunnarun tai ohjat maahan, ja lähtisit käymään kahvilla! Tämän harjoituksen tekisin suljetussa tilassa, vaikka tallissa, ainakin ensi alkuun!
Kun olet käynyt läpi sekä taluttamisen että paikallaan seisomisen, ota vielä lähempään tarkasteluun hevosen etu- ja takapään "siirtely". Tämä siirtely tapahtuu siis hevosen päätä ja/tai kaulaa kääntämällä, karkeasti sanottuna kun seisot hevosen edessä, pidät kuolaimista kiinni ja käännät hevosen päätä ja kaulaa vasemmalle, lähtee hevosen takapää oikealle. Jos taas haluat siirtää etuosaa vaikka vasemmalle, pidä hevosen kaula suorana, ja lähde ikäänkuin työntämään hevosta sen oikean posken kohdalta (pidät siis edelleen kiinni kuolaimista seisten hevosen edessä) vasemmalle. Näitä kannattaa harjoitella rauhassa ja vähän kerrallaan, nämä ovat usein ihmiselle hankalampia sisäistää kuin hevoselle.

Kun olet yhdellä kerralla käynyt kaikki nämä kohdat läpi, on sen päivän harjoitukset tehty. Vaikka hevonen ei tässä fyysisesti joutunut koville, on sen pää joutunut töihin sitäkin enemmän ja lepo on varmasti paikallaan!

Tiistaina jatketaan maastakäsittelyä ohjasajamalla. Jos kenttä on huonossa kunnossa tai sitä ei ole, valitse ohjasajoon paikka jossa pohja on siihen sopiva. Monasti riittää että tehdään harjoituksia vaikka tallinpihalla, varsinkin jos työskennellään pelkästään käynnissä. Jos tarhoissa on hyvät pohjat, en koe ongelmaksi tehdä työtä sielläkin, hevosen maailma ei siihen luhistu!
Eli tehdään ohjasajossa hyvin pitkälti samoja tottelevaisuusharjoituksia kuin eilen taluttaessa, säätele käynnin (tai ravin) tempoa ääni- ja ohjasavuilla. Sen lisäksi tee pysähdyksiä, ja vaadi että hevonen seisoo paikallaan niin kauan kunnes pyydät sitä ääniavulla lähtemään liikkeelle. Tässä pysähdyksessä on tärkeää opettaa hevonen siihen että ohjastuntuma on löysä kun hevonen seisoo paikallaan, eli päästä ohjaa selvästi pidemmäksi kun hevonen on pysähtynyt. Sen tulisi seistä siis paikoillaan niin kauan kun ohja on löysä, ja vasta silloin kun ohja tulee takaisin tuntumalle ja ääniapu kehottaa, lähtee hevonen liikkeelle.
Tee näitä harjoituksia molempiin suuntiin ja kun ne on hallussa, lisää harjoituksiin myös käännöksiä. Jos hevonen kavahtaa lautasten päälle osuvia ohjia, totuta se ensin niihin ja voit vaikka suunnanmuutoksessa pysäyttää hevosen ja nostaa rauhassa ohjat lautasten yli hevosen toiselle puolelle. Pikkuhiljaa hevosen tottuessa ohjaksiin, voit "heittää" ne hevosen lautasten yli hevosen kävellessä tai ravatessa.
Ohjasajossa on hyvä myös muuttaa ajurin paikkaa. Itse asetun hevosen keskiosan ja takajalkojen "väliin" ollen siis hevosen sivulla, siitä on helppo säädellä hevosen vauhtia. Jos haluan lisää vauhtia aikä pelkkä ääniapu siihen riitä, siirryn hieman  lähemmäs hevosen takajalkoja jolloin kroppani antaa pienen paineen sieltä takaa. Jos taas ääni- ja ohjasapu ei riitä vauhdin hidastamiseksi, siirryn hieman eteenpäin, jolloin kroppani ikäänkuin on vähän hevosen liikkeen esteenä ja se joutuu hidastamaan.
Kun taas tarkkailen suoruutta tai teen väistöjä, olen usein suoraan hevosen takana, siitä on helpoin nähdä suoruus ja jalkojen sivuttaisliikkeiden puhtaus.
Tällä viikon ensimmäisellä ohjasajolla ei siis tehdä muutakuin tottelevaisuusharjoituksia!

Keskiviikkona vapaapäivä.

Torstaina tehdään ohjasajoa johon lisätään väistöharjoituksia ja jos pohjat antavat myöden, tee myös maapuomiharjoituksia joko käynnissä tai ravissa. Ohjasajossa maapuomien käyttö on todella hyödyllistä, sillä se kehittää hevosen tasapainoa ja liikkeiden mekaniikkaa aivan eri tavalla kuin ratsastaessa, sillä ratsastaja aina aiheuttaa hieman jännitystä hevosen selkään, eikä se liiku selästään silloin aivan rentona.
Väistöharjoitusten ei tarvitse olla mitenkään erikoisia, pääasia että hevonen väistää edes vähän, vaikka siten että takaosa on uralla ja etuosa uran sisäpuolella. 

Perjantaina on ratsastuspäivä. Tällä kerralla ratsastuksessa keskitytään tottelevaisuuteen, eli tehdään hyvin samankaltaisia harjoituksia kuin maanantain talutusharjoituksissa.

Lauantaina myös ratsastusta, ja nyt tehdään samankaltaisia harjoituksia kuin tiistain ohjasajoharjoituksissa.

Sunnuntaina maastoon. Maastossa, jos pohjat ovat hyvät, kunnon reipas ravi- ja laukkamaasto! Jos pohjat soveltuvat ainoastaan kävelyyn, tee se pitkällä ohjalla nautiskellen! Teit maaston missä askellajissa tahansa, muista että hevosen täytyy olla tottelevainen kaikissa tilanteissa!

Maanantaina vapaapäivä.

Tiistaina ratsastusta maapuomeja hyväksi käyttäen. Maapuomeilla kiinnitä huomiota hevosen rentouteen maapuomeja ylittäessä, muista aina tuoda kättä hevosen suuta kohti kun ylität puomeja, jotta hevonen uskaltaa venyttää päätä ja kaulaa eteenpäin myös puomeilla. Maapuomien lisäksi keskity myös käännöksiin, ja jos teillä on mahdollisuus käyttää töttöröitä, käytä niitä kiintopisteinä, silloin käännöksistä tulee aina tarkempia.

Keskiviikkona irtohypytys, jos siis olosuhteiden valossa mahdollista. Muista ennen irtohypytystä verrytellä hevonen huolellisesti, verryttely olisi hyvä tehdä vaikka ohjasajaen.  Jos irtohypytystä ei pysty suorittamaan, työskentele maastakäsin tehden lastausharjoituksia traileriin, sitä kun ei koskaan voi tehdä liikaa!

Torstaina palauttavaa työskentelyä ratsastaen, teemana erityisesti väistöt käynnissä sekä etu- ja takaosankäännökset. Väistöissä tee mieluummin loivaa väistöä jossa hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy hyvänä, jos väistöstä tulee liian jyrkkä, kärsii eteenpäinpyrkimys ja hevonen jännittyy.

Perjantaina vapaapäivä.

Lauantaina maastoon ratsastaen, ajaen tai taluttaen.

Sunnuntaina  ohjasajoa maastossa. Kun ohjasajat maastossa, on hevonen usein automaattisesti reippaampi kuin kentällä, jolloin voit hyödyntää esimerkiksi siirtymiä. Kun hevosella säilyy hyvä eteenpäinpyrkimys läpi siirtymän, ovat ne myös tehokkaampia. Maastossa on hyvä myös harjoitella väistöjä esimerkiksi tien vasemmasta reunasta oikeaan reunaan ja takaisin. Jälleen kerran luontaisesti hyvä eteenpäinpyrkimys auttaa tässä!

Noin, tässä nyt viikkosuunnitelma kahdeksi viikoksi shettikselle, mutta toimii kyllä ihan kaikenrotuisille hevosille ja poneille!

Sari





6 kommenttia:

  1. voi kiitos! mitä neuvoisit tekemään kun poni meinaa ohjasajaessa mennä väkisin portille?

    VastaaPoista
  2. ainiin ja toinen kysymys, miten saisin ponin ottamaan pidempää askelta käynnissä? Poni siirtyy enemmin hölkkäilyraviin kuin kävelee reippaasti, toki onhan se sille helpompaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Vastaan molempiin tässä samalla! Tuo portille meno on ikävä tapa, josta ei oikein muuten pääse eroon kuin tekemällä tottelevaisuusharjoituksia ohjasajossa, mahdollisimman paljon. Tee toistuvia siirtymiä siten että olet lähellä porttia koko ajan, jolloin ponin ei "tarvitse" ryysätä portille vaan voit keskittyä sen työstämiseen rauhassa. Myös se että poni malttaa pysähtymisen jälkeen seistä rauhassa paikallaan, on tosi hyvä opetella, sitä kannattaa hyödyntää myös portin läheisyydessä. Kaikessa tekemisessä täytyy kuitenkin pitää huoli että harjoitukset tehdään rennolla ponilla, jos se jostain syystä jännittyy, ei oppi mene perille.

      Tuota askeleen pidennystä olen yhdellä omallakin hevosellani joutunut harjoittelemaan. Kyseinen hevonen on sillä tavalla laiska, että se tekee asiat mieluiten siten miten sille on helpointa, ja käynnistä siirtyminen hölkkäraviin on hevoselle aina se helpompi vaihtoehto!
      Toimin itse siten että aloitin harjoitukset ihan taluttamalla, eli talutin hevosta suitset päässä, pitäen kiinni kuolainrenkaasta tai ohjasta ihan läheltä kuolainta (jotta hevonen pysyy koko ajan minun vierelläni, samassa paikassa) ja lähdin ensin työstämään sitä että hevosen pitää aina kulkea samaa vauhtia kuin minun. Jos minä hidastan, pitää hevosenkin hidastaa ja jos minä kiihdytän vauhtia, tekee hevonenkin samoin. Tein nämä hidastukset ja kiihdytykset ainoastaan oman kropan elekielellä, eli hidastaessa kävelin tosi hiljaa, kuitenkaan pidättämättä hevosta sen enempää. Kun käsi pysyy paikallaan, kyynärpää lähellä kylkeä (kuten ratsastaessakin) ei hevonen pääse kulkemaan lujempaa kuin ihminen. Samoin kun lähdin kiihdyttämään, niin pidin käden samassa asennossa, ja lähden liioitellun rehvakkaasti harppomaan pitkiä askelia jolloin hevonen lähes vaistomaisesti seuraa ihmistä. Tässä harjoitteluvaiheessa en vielä kiinnitä huomiota siihen vaikka hevonen kiihdyttäessään siirtyisi raviin, pääasia että se mukauttaa vauhtinsa minun vauhtiin. Kun tämä asia on kunnossa, alan työstämään käyntiä siten että teen pienen pidätteen kädellä aina jos hevonen siirtyy raviin, mutta jatkan samalla kävelemistä reippaassa tahdissa. Tätä joutuu toistamaan tosi monta kertaa ennen kuin hevonen huomaa että se pääsee paljon helpommalla kun ei siirry raviin vaan pidentää käynnin askelta. Kun käynnin askel pitenee, minä rentoutan kättä jotta hevonen tuntee suussaan "tehneensä oikein".
      Kun tämä on kunnossa taluttaessa, siirryn tekemään samaa ohjasajossa siten että ensin kävelen ihan siinä hevosen satulansijan kohdalla, jotta ohjat ovat lyhyemmät ja saan tarvittaessa nopeammin vaikutettua hevoseen. Aika usein tämä vaihe ei kestä kauaa, ja tässä lisään myös jarruttavan ääniavun sillä sitä tulee käytettyä ohjasajossa joka tapauksessa tosi paljon.

      Kun käynti on pitkää lyhyellä ohjalla, siirryn pidemmälle ohjalle tehden samoja harjoituksia!

      Sari

      Poista
  3. Paikallaan seisominen: aamen!! Tosin mun kokemuksen mukaan peruttamisen pyytäminen toimii, vaikka hevonen liikkuisi mihin suuntaan tahansa. Kentällä oli tilaa pyöriä. Nää mun ex-ravuri projektit tajusivat hämmästyttävän nopeasti, että paikallaan seisomalla pääsee kaikista helpoimmalla. :D Melkeen harkitsin uraa hevoskuiskaajana, vaikka se viisaampi yksilö oli kyllä se nelijalkainen. :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Aida ja kiva kuulla pitkästä aikaa!

      Elämä hevosten kanssa olisi niin paljon helpompaa jos kaikille opetettaisiin paikallaan seisominen. Siitä pitää ehkä tehdä maanlaajuinen haaste, eikö haasteet ole nykyaikana vähän jopa trendikkäitä?

      Haaste on heitetty!

      Sari

      Poista
  4. onko näissä harjoituksissa hevosella ohjat kaulalla vai ihmisen kädessä

    VastaaPoista