Varsin usein ratsastaessa hevonen säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tämä jännitys nousee potenssiin kaksi kun myös ratsastaja säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tässä kohtaa ollaan jo jännän äärellä, kun sekä hevonen että ratsastaja ovat jännittyneessä tilassa! Miten tästä eteenpäin, tässä muutama vinkki:
Tilanne: Hevonen jännittyy aina tietyssä kohdassa kenttää, ja pikkuhiljaa kääntyy aina vaan aikaisemmin pois ettei joudu kohtaamaan tätä jännää paikkaa. Loppujen lopuksi pakoreaktio muuttuu varsin vahvaksi, ja Houston, we have a problem.
Ratkaisu: Aivan ensimmäiseksi ratsastajan täytyy nousta olla hevostaan rohkeampi. Ajattele itse kaikkea muuta kuin sitä mitä hevonen jännittää, älä kuikuile sinne jännään paikkaan äläkä muutenkaan tee siitä suurempaa asiaa kuin se jo on. Alkukäyntien jälkeen työskentele käynnissä jännässä paikassa sillä tavalla että ohitat sen vuorotellen vasemmalta ja oikealta, ratsastaen esim volttikahdeksikkoa. Tällä tavoin varmistat että hevonen pääsee näkemään jännän paikan kummastakin suunnasta, ja sen pikkupikkuaivot muodostavat edes jonkinlaisen kokonaiskuvan todellisesta uhasta. Joka kerta kun ohitat jännän paikan, ja jos tunnet hevosen jännittyvän, tiivistä ohjastuntumaasi hieman. Ajattele että tarjoat hevoselle ohjalla enemmän tukea, jotta se jännityksestään huolimatta huomaa että sinä olet siellä selässä. Kun jännä paikka on ohitettu, kevennä taas kättä normaalille tuntumalle. Toista tämä niin usein että pääset aina vaan kevyemmällä kädellä ohittamaan jännän paikan. Tämän jälkeen anna hevosen kävellä vapain ohjin jotta se saa vähän pohtia sitä ihmettä että on yleensäkin vielä edes hengissä!
Kun jatkat työskentelyä tästä eteenpäin, ole tarkkana että edelleen, jos hevonen jännittyy jännässä päädyssä, tarjoat reilumman tuen ohjalla kunnes tilanne rauhoittuu. Muista työskennellä jännässä päädyssä ihan samalla tavalla kuin toisessa päädyssä, ettet itse vahingossa pidä hevosta poissa jännästä paikasta. Samalla tavalla tukea lisäten ja keventäen voit työskennellä kaikissa askellajeissa.
Tilanne: Olet totuttamassa hevosta kentällä olevaan erikoisesteeseen, sovitaan vaikka nyt että se on vesimatto pystyesteen alla. Hevonen on selvästi epäluuloinen esteen nähdessään, etkä itsekään ole enää aivan varma miten pääset ikinä sen esteen lähellekään.
Ratkaisu: Laita vesimattoesteen eteen yksi maapuomi kohtisuoraan estettä nähden, alkuverryttelyn jälkeen.
Aloita ensin alkuverryttelyssä siten että ihan muina miehinä kävelet, ravailet ja laukkailet vesimattoesteen molemmilta puolilta, siten että hevonen taas näkee esteen molemmilla silmillään. Älä välitä vaikka hevonen välillä vähän jännittyy esteen kohdalla, ja muista verrytellä hevosta myös muualla kentällä kuin pelkästään tässä jännässä paikassa! Ja taas, jos hevonen vähän jännittyy, tarjoa tukevampi tuntuma ohjalla!
Kun olet verrytellyt ja kävellyt hevosesi kanssa, voit aloittaa varsinainen työskentelyn. Aloita työskentely maapuomilla ravissa, siten että ylität maapuomin muutaman kerran ihan puomin sisäreunasta, eli et vie vielä hevosta lähelle vesimattoa. Toista tämä kumpaankin suuntaan kunnes se sujuu, eli hevonen etenee haluamaasi reittiä haluamassasi tempossa. Siirry seuraavaksi työskentelemään maapuomin keskelle, jolloin tehtävä vaikeutuu hevoselle, mutta vain vähän sen joutuessa sietämään vesimattoa vähän lähempänä. Taas toisto molempiin suuntiin. Ja vielä lopuksi ylitä maapuomi ravissa aivan sen ulkoreunasta, eli läheltä vesimattoa, ja kummassakin suunnassa. Tämän jälkeen hevoselle vähän lepoa, ennen kuin jatketaan.
Seuraavaksi tehdäänkin sama homma laukassa, taas molemmissa suunnissa, aloittaen maapuomin sisäreunalta ja edetän keskelle ja siitä vielä ulkoreunaan.
Ainoa tavoite on saada hevonen työskentelemään vesimattoesteen läheisyydessä rentona ja ratsastajaan keskittyen, siksi on tärkeää pitää huolta reitistä ja temposta, jotta hevonen huomaa että ainoa asia josta hän on vastuussa on ratsastajan apuihin vastaaminen.
Voit siirtää puomin myös vesimaton toiselle puolelle ja jos tähtien asento on kohdallaan, voit jopa nostaa maapuomin vähän ylös sieltä maasta!
Tämän jälkeen vesimaton ei pitäisi olla suurikaan ongelma, muistat vaan pitää saman päättäväisyyden sille ratsastaessasi kuin maapuomille!
Tilanne: Hevonen jännittyy vahvasti maastossa, ja itsellesi tulee turvaton olo sen yrittäessä kääntyä kotia kohti vauhdilla.
Ratkaisu: Hevosen pelko on aina todellista, joten suhtaudu siihen rauhallisesti. Hevosen potkiminen ja repiminen ei tuota muuta tulosta kuin jännitystilan moninkertaistumisen, sillä nyt sillä hevosella on jo kaksi asiaa joita se pelkää, se määrittelemätön uhka sekä sinä siellä selässä.
Mikäli et saa hevosta etenemään vahvalla ohjastuntumalla ja vaativalla pohkeella tukien, voi olla parempi että laskeudut alas selästä ja talutat hevosen jännän paikan ohi. Maastakäsin saat tuettua hevosta vielä paremmin, ja moni hevonen rentoutuu suuresti kun ihminen kävelee siinä vierellä. Muista vaan pitää hevosesta kiinni läheltä kuolainta, sillä jos hevonen kuitenkin haluaisi vielä poistua paikalta, saat sen pysäytettyä nopeammin kun hallitset sen pään! Taluta hevosta niin pitkään että se rauhoittuu, ja varmista että itsekin olet rauhallinen ja nouse vasta sen jälkeen takaisin selkään.
Toisin kuin monet sanovat, ei selästä alas laskeutuminen ole luovuttamista, päinvastoin, se on hevosen auttamista ja tukemista vaikeassa paikassa. Seuraavalla kerralla hevonen on jo paljon luottavaisempi kanssasi maastossa!
Kohti suurta ja tuntematonta, rohkea ja päättäväinen ratsastaja on hevosen paras ystävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti