Käsitellään tässä ratsastajan istuntaa, ja siitä erityisesti kevennystä. Hallittu kevennys on äärimmäisen tärkeä taito ratsastajalle, parhaassa tapauksessa se auttaa hevosta ravaamaan rennosti ja tasapainossa, ja ratsastaja pystyy myös hallitsemaan hevosen ravia kevennyksellä.
Keventämisen suurin synti taitaa olla liiallinen kevennys, usein ratsastajat keventävät vähän turhan tarmokkaasti, ja näin ollen hevosen tasapaino järkkyy, se tulee entistä etupainoisemmaksi ja ravin luontainen tahti häiriintyy.
Käyn tässä läpi muutamia keventämisessä esiintyviä haasteita, sekä harjoituksia joilla nämä haasteet selvitetään, mutta myös muutamia harjoituksia joita kannattaa käyttää vaikka keventäminen olisikin jo hallussa! Pieni lisätreeni ei ole meille kenellekään pahitteeksi!
Kevennyksen oikea "suunta" on yläviistoon ja eteenpäin, ei suoraan ylös. Vaikka ratsastuksenopettaja huutaakin kevennyksen alussa tahtia "ylös-alas-ylös-alas" ei sitä kannata ottaa ihan niin kirjaimellisesti! Ajattele että lantio/lonkka suuntautuu kevennyksessä enemmän yläviistoon ja eteenpäin, näin ylävartalosi pysyy oikeassa asennossa ja mikä tärkeintä, hiljaa paikallaan. Ja kun ylävartalo on rauhassa, pysyy ne kädetkin paikallaan, eikä ne lähde keventämään itsekseen! Hyvä ajatus on antaa hevosen liikkeen nostaa sinut kevennykseen, silloin et tule keventäneeksi "liikaa".
Jos on keventämisessä tärkeää saada se itse ylösnousu oikean suuntaiseksi niin on lähes yhtä (ellei jopa tärkeämpi) tärkeää hallita kevennyksessä se itse satulaan laskeutuminenkin. Satulaan tulee laskeutua hevosen selkää säästäen, ottaen ikäänkuin vähän vastaan reisillä se oma laskeutuva istunta.Jos olet onnistunut keventämään "oikeaan suuntaan" pitäisi satulaan laskeutuminenkin sujua rennosti, mutta jos kevennyksesi suuntautuu suoraan ylös, tömähdät ikävästi satulaan laskeutuessasi, vaikka yrittäisit vähän sitä hillitäkin. Liian suora selkä aiheuttaa tämän, samoin käy kun laskeudut kevyestä istunnasta takaisin perusistuntaan, liian suoralla selällä laskeutuminen ei silloinkaan ole pehmeä.
Kevennyksellä pystyt jonkin verran vaikuttamaan hevosen askeleeseen, lähinnä tempon hidastuksessa. Jos hevosesi on kovin kiireinen ravissa, voit kevennyksellä hieman hidastaa sen tempoa. Yksinkertaisesti kevennä hieman hitaammin mitä hevonen haluaisi ravata, toisinsanoen tee istunnastasi hieman raskas ja anna hevosen nostaa sinut kevennykseen, mutta vain vähän. Pysy silti kevennyksessä oikeassa askelten rytmissä, mutta ole "raskaampi" istunnallasi. Taas hieman haastava selittää, mutta käytännössä kokeilemalla ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan!
Tempon lisäämiseen en käyttäisi kevennystä, sillä omasta mielestäni hevosen pitää lähteä ensisijaisesti pohkeesta eteen. Mikäli kevennyksellä halutaan lisätä ravin tempoa, käy siinä valitettavan usein niin että hevosen luontainen tasapaino häiriintyy, jonka johdosta hevonen tulee entistä etupainoisemmaksi ja painaa kädelle aina vaan enemmän.
Mikäli sinulla on vaikeuksia löytää kevennykseen ravin oikea rytmi, voit käyttää apuna ravipuomeja, jotka tulee mitata siten että hevonen ei joudu "harppomaan" niiden yli vaan puomien välin tulee sopia hevosen askeleeseen täydellisesti. Siinä puomeja ylittäessä hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan hieman enemmän, ja tämä tekee ravin rytmistä helpomman sinulle seurattavaa! Puomeja voit laittaa 4-7 kappaletta peräkkäin tähän harjoitukseen, vaikka normaalisti en suosittele kovin monen puomin peräkkäin laittamista. Puomien jälkeen keskityt vaan pitämään yllä saman rytmin, joskus ihan ääneen laskeminen auttaa. Eli yks-kaks-yks-kaks ja mikäli saat kaverin vaikka taluttamaan tai juoksuttamaan liinassa, tee sama harjoitus silmät kiinni!
Kun kevennyksen rytmi on sinulla hallussa, voit alkaa vähän "leikittelemään" sillä. Muuta kevennystä siten että kevennätkin 2 askelta, istu alas 2 askeleen ajaksi ja taas kevennä 2 askelta. Tai sitten voit keventää 1 askeleen, istua 2 alas ja taas keventää 1 askeleen. Ja kaikki variaatiot mitä keksit käyttää ovat oivallisia! Oikein hyvä harjoitus on myös jäädä tietyksi ajaksi kevyeen istuntaan ja jatkaa vähän ajan päästä taas keventämistä. Vaikka siten että lyhyillä sivuilla jäät kevyeen istuntaan, ja pitkällä sivulla siirryt pehmeästi kevyeen raviin. Tämä harjoitus on myös hyvää treeniä kevyt istunta-harjoituksia varten.
Jalustimen oikea pituus on myös tärkeä tekijä onnistuneessa kevennyksessä. Täältä kannattaa käydä tarkistamassa oikean jalustinhihnan pituuden merkitys.
Mikäli ratsastajan jalustin on liian pitkä, jalka valuu usein liian taakse ja vie ratsastajan hevosen painopisteen eteen. Tämän lisäksi ratsastaja joutuu seisomaan jalustimilla jännittäen varpaitaan ja päkiöitään.
Liian lyhyellä jalustimella taas ratsastajan jalka tulee liian eteen, ratsastajan painopiste tulee liian taakse. Jos sinulla on jatkuvasti tunne että jäät kevennyksellä ikäänkuin hevosen liikkeestä vähän jälkeen (tai joudut tekemään hirveästi töitä kevennyksen eteen), on jalustimesi luultavasti hieman liian lyhyt.
Ja luonnollisesti, kun kaikki tekijät ovat kunnossa, kevennyksesi siis hipoo täydellisyyttä, on aika päästää jalustimet pois ja nautiskella ilman jalustimia keventämisestä! Usko pois, se ei ole yhtään hankalaa kun perusasiat on kunnossa!
Ei muuta kuin yks-kaks-yks-kaks!
Kiitoksia tästä postauksesta! Luulen, että mulla keventäminen jo sujuu, mutta koskaan ei ole haitaksi keskittyä siihenkin...
VastaaPoistaTuo, mitä sanoit tempon lisäyksestä, on niin totta. Jotenkin olen itsekin asiaa pähkäillyt noin, mutta nyt sain asialle vahvistusta. Ratsastuskoulussa tempoa lisätään juuri keventäen ja oho, kyllä siinä tasapaino menee, jos hevonen oikein lähtee eteen. Silloin tulee just kiskaistuksi ohjista, vaikka ei ole tarkoitus. Ja puhun nyt niistä minulle niin tutuista, joskin tosi kivoista, tätitunneista ;-)
Ja nyt on taas kysyttävää raviin liittyen ;-) Just tänään sain taas todeta pienryhmätunnilla, että en kerta kaikkiaan hallitse hommaa, kun hevonen innokkaasti vie minua ja selkä painuu notkolle. Tehtiin kyllä paljon käynti-ravi-siirtymiä, mutta heti kun yritin pitempää patkää harjoitusravia, heppani lähti puskemaan ja viemään. Onneksi olen jo sen verran "iso tyttö", etten jää siihen hätäpäissäni kiltisti pomppimaan, vaan otan käyntiin ja aloitan alusta. Tämä hevonen reagoi kyllä pidättteisiin, mutta on äärettömän vaikeaa tehdä ne niin, ettei tipahda käyntiin. Muutaman kerran sain pidätteen (lyhyen ja molemmilla ohjilla, pelkkä ulko-ohja ei toiminut) läpi ja ratsastettua eteen ja jes, pari hyvää askelta!!! Sitten taas, äh. Ja sama uudestaan... Menohaluista hevosta on tosiaan kai sitten pidätettävä joka kolmannella askelella ja samalla yritettävä istua hevosta lähellä ja myödättävä tietysti.
Minua auttaa hirveesti se, että ajattelen työntäväni ohjilla hevosen päätä kohti, se toimii! Mutta kyllä se on vaikeaa eteenpäin rynnivällä heppasella.
Ajatuksia tästä?
Hirveesti tulee ristiriitaista palautetta. Tätitunnilla mennään eikä meinata. Olen mennyt pari tuntia siellä tosi menohaluisella kulmia oikovalla ja kovasuisella (vaikka niinhän ei saisi sanoa) ruunalla. Oma järki sanoo, että pitäis vaan saada heppa kuulolle esim. siirtymien avulla, mutta siellä vaan painetaan menemään. Loppujen lopuksi tulee käsky: Pysäytä se. Peruuta.
Olenko ihan männikössä, kun ajattelen, että käyntiin ja raviin ja pyrkimyksenä edes muutama hyvä askel ja pikkuhiljaa useampi?
Heippa!
PoistaTuo temponlisäys kannattaa kyllä tehdä pohkeella, turha sitä on tasapainoaan menettää (sekä omaa että hevosen) ihan väkisin. Tee vaikka vähän "salaa" ettei ope näe!!
Tuosta harjoitusraviongelmasta luulen että hevosesi lähtö on johdannaista omasta istunnastasi, valitettavasti. Usein harjoitusravissa istuminen vaan on niin haastavaa, että ratsastaja ihan huomaamattaan nojaa taakse pystyäkseen istumaan ravissa, ja tämä saa aikaan sen että lantio työntyy vahvasti eteen, antaen sillä hevoselle sigaalin että nyt mennään! Samalla jalat irtoavat vähän hevosen kyljistä, siirtyen liian eteen, ja näin ollen hevonen ikäänkuin menettää ratsastajan tarjoaman tuen, jos ymmärrät mitä ajan takaa. Tasapainoisessa istunnassa ratsastaja ikäänkuin kannattelee, halaa, tai miten sen nyt haluaakaan ilmaista, hevostaan istunnallaan, jaloillaan, käsillään, tarjoten kaikilla näillä tasaisen tuen ja tuntuman. Kun tasapaino järkkyy, häviää nämä kolme tekijää myös.
Suosittelen keventämään, ja istumaan ainoastaan muutaman askeleen harjoitusravissa, ja heti jos tuntuu siltä että hevonen jännittyy ja on lähdössä, kevennä muutama askel, ja hallitse ravia kevennyksellä. Ja pidätteet kannattaa aina tehdä molemmilla ohjilla, tasaisesti mutta riittävän vaativasti.
Sinulla on ihan oikea ajatus tuosta myötäämisestä, ratsastajan käden tulee aina hakeutua hevosen suuta kohti, hevonen kyllä kertoo milloin tuki ja tuntuma on riittävä. Tähän kun yhdistät ravissa keventämisen, ja sillä keventämisellä ravin hallinnan, pääset myötäämään vähän reippaammallakin hevosella. Pyri aina välttämään vetokisaa, sillä hevonen voittaa sen aina. Siis aina. Ja ääniavut myös mukaan ratsastukseen, rauhallinen prr voi tehdä ihmeitä! Ja kun vähän päriset siellä selässä, se pakottaa sinut myös hengittämään, ja hengittämällä pystyt itsekin rentoutumaan.
Ja tuohon viimeiseen, harmi että vaan mennään. Siirtymillä saisit tämänkin ruunan kuulolle, ja luultavasti aika nopeastikin. Ja aina kun hevonen tuntuu tulevan liian vauhdikkaaksi, tai muuten ei ole enää kuulolla, siirry hitaampaan askellajiin ja tarkista apujen läpimeno siinä. Kulmien oikomisesta pääsee eroon harjoituksella, jossa hevonen pysäytetään juuri ennen kulmaa, odotetaan hetki ja käännetään suoraan pysähdyksestä. Tätä toistetaa niin monta kertaa että hevonen jää jopa vähän odottamaan sitä ratsastajan pidätettä ennen kulmaa, ja tällöin pääset rauhassa ratsastamaan kulman, ihan itse kääntäen eikä vaan niin että hevonen kertoo mistä mennään! Tämä kulmaharjoitus on Kyran kirjassa, ja on yksi parhaita siirtymä/tottelevaisuusharjoituksia, jota voi varioida miten päin vaan!
Sinulla on paljon oikeita ajatuksia ratsastuksesta, olisiko sinun mahdollista päästä jossain vaiheessa ratsastamaan itsenäisesti, jotta pääset ihan rauhassa testaamaan juttuja ja saamaan niistä oikein kunnon ahaa-elämyksiä! Ehkä sen jälkeen tunnilla käyminen taas on helpompaa, kun on itsellä pieni tuntuma siltä miltä sen pitäisi tuntua ja miten siihen päästään!
Sari