torstai 20. marraskuuta 2014

Siirtymien kautta onneen.

Siirtymät, the best thing in riding!

Siirtymät ovat ratkaisu useimpiin ratsastuksessa esiintyviin ongelmiin ja oiva keino parantaa hevosen askellajeja.Riippuen siirtymien ratsastamisesta, voidaan niillä myös voimistaa hevosen takaosaa. Ja mitä paremmin hevonen takaosallaan polkee, sitä kevyemmäksi etuosa tulee ja ratsastus on kuin ruusuilla tanssimista!

Siirtymiä ratsastetaan siis "alaspäin" eli siirrytään aina hitaampaan askellajiin, "ylöspäin" eli siirrytään aina nopeampaan askellajiin, sekä askellajin sisällä, eli muutetaan kyseisen askellajin tempoa.

Ensimmäinen tärkeä asia siirtymien onnistumiseksi on tuntuma. Tuntuma hevosen suuhun on oltava sellainen että hevonen luottaa siihen, eikä pure kiinni kuolaimeen tai muuten vastustele kättä. Oikeanlaisesta tuntumasta olenkin jo paasannut täällä.
Mikäli tuntuma on hallussa, ei siirtymien ratsastamisessa pitäisi olla mitään haastetta.

Muutama asia on kuitenkin hyvä muistaa:
- muista aina ratsastaa siirtymä laadukkaasta ja hyvästä askellajista, vain siten saat siirtymän onnistumaan. Mikäli esim käynti on hidasta, ei ravisiirtymäkään tule olemaan kovin aktiivinen, ja joudut ratsastamaan hevosta turhan vahvalla pohkeella koko siirtymän ja vielä sen jälkeenkin Sama homma toimii myös siirtymissä alaspäin, eli esim ravin pitää olla aktiivista, jotta käynnistä saadaan laadukas heti ensimmäisista askeleista lähtien.
- siirtymissä lopeta apu juuri ennen siirtymää. Eli, esim siirtymä käynnistä raviin, rentouta pohje heti kun tunnet että hevonen on lähdössä raviin. Näin ollen oma istuntasi ja hevonen rentoutuu jo siihen uuteen askellajiin. Samoin esim siirtymässä ravista käyntiin, lopeta pidäte juuri kun tunnet hevosen "notkahtavan" käyntiin, jotta hevonen pääsee venyttämään kaulaansa pitkäksi ja askelkin pitenee.
- pidä hevonen suorana siirtymässä. Tällöin voit olla varma että hevosesi tekee siirtymän tasaisesti takaosallaan, etuosa pysyy keveänä ja liike laadukkaana. Tässä auttaa työskentely poissa aidalta, eli pyri aina tekemään siirtymiä vaikka pituushalkaisijalla, tällöin "joudut" tarkkailemaan hevosesi suoruutta jatkuvasti. Uralla ratsastaessa se aita aika usein "korvaa" ratsastajan ulkoavut, eikä hevonen yleensä ole riittävän hyvän kummallakin ohjalla ja pohkeella.
- oma katse eteen! Mikäli katsot hevosen niskaa siirtymissä, selkäsi pyöristyy ja lantiosi painuu liian taakse, ja menetät istuntasi jäntevyyden.
- ja tarvitseeko niistä käsistä edes mainita? Kädet kannettuna läpi koko siirtymän!!! Erityisen paljon käsien asennon muuttuminen haittaa hevosta siirtymissä alaspäin. Tunnistat varmasti itsesi siitä, että pysäyttäessäsi hevosen, pysähtyneenä ollessa kätesi laskevat ihan automaattisesti siihen hevosen kaulalle. Tämä vaikuttaa omaan istuntaasi, ryhtisi häviää ja samalla hevosen suusta katoaa tasainen tuntuma. Muista siis pitää itsesi ryhdissä myös siirtymissä!

Tulette varmasti huomaamaan että en juurikaan puhu puolipidätteestä, siis minkään harjoituksen yhteydessä. Itselleni puolipidäte on aikanaan opetettu kolmella sanalla, pidäte, myötäys ja eteenratsastus. No, sitähän se onkin, mutta nykyään opetan puolipidätteen käytön lähinnä termillä istunnan tiivistäminen ja tuntuman hetkittäinen lisääminen. Älkää siis hämääntykö tästä puolipidäte-sanan puuttumisesta, käytän niitä aivan jatkuvasti ratsastuksessa mutta termit on vain vähän erit!

Laitetaanpa tähän eräs esimerkki ihan tavallisesta ratsastuskerrasta, tavallisella hevosella jotta pääsette vähän hajuille missä kaikissa tilanteissa siirtymiä tulee tehdä:

Vapaalla ohjalla kävelyn jälkeen otan ohjat tuntumalle, ja ensimmäiset asiat joita aina teen ovat käynti-seis-käynti siirtymät sekä hevosen suoruuden ja eteenpäinpyrkimyksen tarkistus. Tämä on siis kaikki vielä käyntityöskentelyä. Ajallisesti saan tähän kulumaan noin 15 minuuttia, eli ensin 5-10 minuuttia vapaata käyntiä, sen jälkeen käynti-seis-käynti harjoitukset kumpaankin suuntaan, ja poissa uralta. Yleensä teen ne pari metriä uran sisäpuolella. Tässä saan samalla herkistettyä itseni ratsastamaan hevosen yhtä tasaiselle tuntumalle kummallekin ohjalle. Kun siirtymien osalta hevonen on pohkeen edessä ja herkkä pidätteelle, siirryn pituushalkaisijalle tarkastamaan hevosen suoruuden. Pituushalkaisijalle käännöksen jälkeen ratsastan muutaman metrin suoraan, ja jos hevonen on suora, jatkan loppu pituushalkaisijan lisäten käynnin tempoa. En yliratsasta, vaan yksinkertaisesti voimistan vähän pohjetta, "avaan" polviani ja annan hevosen venyttää päätä ja kaulaa alaspäin, ja samalla käynnin tempo lisääntyy ja askelpituus pitenee hieman. Vielä en pidä vaatimustasoa tässä kovinkaan korkeana, sillä hevosen lihaksisto on vielä kuitenkin vähän kohmeessa. Tämä toistetaan kumpaankin suuntaan. Jos hevonen jää käännöksestä vähän vinoksi, korjaan sen temponlisäyksellä aika nopeasti käännöksen jälkeen siis. Yleensä hevosen vinous johtuu puutteellisesta eteenpäinpyrkimyksestä. Seuraavalla kerralla tarkistan vielä ennen käännöstä että hevosen käynti on sopivan pyrkivää. Kun näistä alun käyntiharjoituksista on selvitty, annan hevosen kävellä tovin vapaalla, tai ainakin pidemmällä ohjalla.

Tämän jälkeen ohjat tuntumalle, ja aloitan ravityöskentelyn käynti-harjoitusravi-käynti siirtymillä. Näissä kiinnitän erityistä huomiota siihen että askellaji on mahdollisimman laadukasta ennen siirtymää, eli käyntiin hyvä poljenta ja vasta siitä siirtymä raviin, ravissa ratsastan sen verran että hevonen ehtii koko kropallaan raviin mukaan ja siitä on helppo taas pehmeästi laskea kierroksia käyntiin. Erityistä tarkkuutta niissä apujen ajoituksissa, eli ravisiirtymässä pohje puristaa, mutta paine lakkaa heti kun hevonen on ottamassa ensimmäisen raviaskeleen. Luota siihen että se ravi sieltä kyllä nousee, kun vaan et kiusaa hevosta "turhalla" pohkeella! Samoin käyntisiirtymässä, tiivistä istuntaa ja tuntumaa, ja odota että hevonen on notkahtamaisillaan käyntiin. Jo heti siinä, kevennä kättä ja hevonen laskeutuu pehmeästi käyntiin ja pääsee heti polkemaan takaosallaan hyvin alle, ja liikkumaan pitkällä kaulalla. Tämäkin tehdään kumpaankin suuntaan, ja kun olen tyytyväinen siirtymiin, jatkan työskentelyä kevyessä ravissa, mahdollisimman usein suuntaa vaihdelleen. Usein otan alkuverryttelyyn mukaan myös väistöjä, lapojen irtonaisuuden parantamiseksi. Helppo harjoitus on tulla kevyessä ravissa uran sisäpuolta, ja siitä väistää hevonen uralle. Ura "imee" hevosta jonkin verran, joten ole tarkkana ulkoapujen kanssa ettei hevonen taivu rungostaan sisälle ja vain ole väistävinään! Näin tapahtuu varsin usein, ratsastajalla on kyllä tunne että nyt tehdään väistöä, mutta hevonen on ainoastaan vähän taipuneena, ja ikäänkuin liukuu ulkoapujen ohi uralle, ja on varsin tyytyväinen itseensä ja töiden välttelemisen taitoon! Eli, sisäpohje väistää ja ulko-ohja ikäänkuin ottaa väistöaskeleet vastaan. Kun nämä alkuverryttelyravit ja väistöt molempiin suuntiin on saatu päätökseen, on aikaa kulunut jälleen se 15 minuuttia, ja on aika antaa hevosen taas hengähtää ja kävellä tovi pitkällä ohjalla.

Tästä kun jatketaan, teen itse aika usein vielä lisää väistäviä tai taivuttavia liikkeitä jotta treenistä tulee mahdollisimman monipuolista. Otetaanpa vaikka tällä kertaa alkuun vähän avotaivutusta siirtymillä. Aloitan vasemmassa kierroksessa avon käynnissä, siten että teen pitkänsivun alkuun voltin käynnissä, jossa tarkistan käynnin laadun. Mikäli siinä on huomautettavaa, teen käynnin sisällä muutamia temponmuutoksia. Vasta kun käynti on aktiivista, jatkan voltilta pitkää sivua pitkin avotaivutuksessa. Ole varovainen ettet ylitaivuta, yleensä ylitaivutuksen huomaa ainakin siitä että hevonen tulee tyhjäksi edestä, silloin se ei tukeudu ohjiin eikö näin ollen myöskään taivu tasaisen loivasti. Jatkan avossa pitkän sivun loppua kohden, siten että päästän hevosen voltille pitkän sivun lopussa ja samalla siirrän sen raviin. Hevonen tekee täsmällisen siirtymän raviin jos teet voltille käännöksen sille mahdollisimman helpoksi, eli vain "avaa" sisäpuolen polvesi, jolloin hevonen pääsee kääntymään voltille ja sinä pääset käyttämään pohjeapuja heti käännöksestä. Työskentelen ravivoltilla kierroksen tai kaksi, riippuen siitä miten hyvin hevonen lähtee raviin heti ensiaskeleista. Toistan saman harjoituksen molempiin suuntiin siten että jokainen osa-alue, eli käyntivoltti, avo, ja ravivoltti sujuvat jouhevasti ja sen jälkeen harjoitus muuttaa vähän muotoaan! Mutta tässäkin välissä, hevoselle hetkeksi vapaat ohjat!

Vielä hetkeksi palaan samaan harjoitukseen, taas aloittaen vasemmassa kierroksessa, jonka pitäisi nyt sujua varsin mukavasti, mutta ravivoltin jälkeen jatkan harjoitusravissa heti lyhyelta sivulta pituushalkaisijalle, josta ratsastan pohkeenväistöä uralle oikealle. Eli nyt ollaan tarkkana että väistössä hevosen pysyy suorana, ravi aktiivisena mutta askel aavistuksen koottuna. Mikäli raviväistö tuntuu vielä turhan haastavalta, siirry ravivoltin jälkeen käyntiin, ja tee pohkeenväistöosuus käynnissä! Ja lisätäämpä harjoitukseen vielä yksi siirtymä, nimittäin laukannosto! Se suoritetaan välittömästi väistön jälkeen, eli kun väistät hevosella (käynnissä tai ravissa) uralle, ole koko ajan tarkkana että ulko-ohjalla säilyy tasainen tuntuma, jota voit asteittain lisätä uraa lähestyessäsi. Kun hevonen on väistänyt uralle, tarkista että se ulko-ohja on edelleen tuntumalla, rentouta sisäkäsi (ellei se siis jo ollut rento) ja siirrä sisäpohje satulavyön eteen ja päästä hevonen laukkaan. Kyllä, kuulit oikein, päästä se laukkaan! Laukannosto väistön jälkeen on varsin helppo harjoitus, sillä hevonen on astunut aktiivisesti ristiin väistön ajan, reagoinut ratsastajan sisäpohkeeseen ja ollut ulko-ohjan tuntumalla. Tämä laukannosto onnistuu täydellisesti (eli hevonen nousee laukkaan, ei siis painu etupainoiseksi ja kiihdytä vauhtiaan) ainoastaan mikäli pohkeenväistö on onnistunutta, varsinkin niiden viimeisten askeleiden osalta! Eli keskitytään me niihin väistöaskeleisiin, se laukka tulee sieltä sitten vähän palkintona hyvin tehdystä väistöstä! Tähän herkulliseen harjoitukseen tulen varmasti palaamaan vielä tuonnempana! Tässä kohtaa ollaan jo työskennelty aika kauan, yhteensä lähemmäs 45-60 minuuttia, joten teen nämä avo-siirtymä-väistö-laukkaharjoitukset muutaman kerran kumpaankin suuntaan ja annan hevosen laukata isossa laukassa eteen, mielellään vielä itse olen kevyessä istunnassa. Sen enempää en laukka työstä tällä kertaa, hevonen on kyllä työskennellyt ihan riittävästi muutenkin! Loppuun vielä työskentelyä kevyessä ravissa, ympyräkahdeksikolla taivuttaen ja rohkaisten hevosta venyttämään päätä ja kaulaa eteenalas.

Ja lopuksi maastoon kävelemään ja nauttimaan marraskuun pimeydestä!

Miten treenit teillä sujuivat, heräsikö kysymyksiä tai ajatuksia harjoituksesta?




4 kommenttia:

  1. Hei Sari! Meille on tulossa ylläpitoon suokkiruuna, jota olenkin jo ennestään ratsastanut pari kuukautta. Poika on osaava ja potentiaalinen kuin mikä, mutta laukka on tooosi nelitahtinen. Tuntuu, että hevoselta menee tasapaino ja jalat solmuun samantien! Laukka on siis todella nopeatahtista, eikä sitä saa ylläpidettyä ellen koko ajan käske eteen. Sitten taas raville siirryttäessä tulee mukaan "tölttimäinen" vaihe. Tällä on ravureita suvussa ja on ajettukkin, muttei koskaan startattu. Osaisitko neuvoa, miten saataisin laukasta pyörivämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Onko hevonen nuori, tai miten pitkään sitä on ratsastettu? Jos kyseessä on nuori tai vasta vähän ratsastettu, on ongelman ydin luultavasti lihaksistossa, eli hevonen ei vielä kykene kantamaan itseään siten että pystyy laukkaa pyörittämään.

      Onko sillä käynnissä ja ravissa kaikki ok? Eli tahti, tasapaino ja rentous? Jos vielä on käynnissä tai ravissa tekemistä, on laukkaa vähän vaikea lähteä parantamaan, mutta muutamia juttuja suosittelen:

      Laukannostojen ratsastaminen, eli siis pelkästään nostoja, siten että nostosta hevonen laukkaa muutaman askeleen ja heti sen jälkeen siirrä hevonen raviin. Tuo tölttimäinen vaihe saattaa olla yhdistelmä laukan aiheuttamaa jännitystä ja tasapainon puutetta, mutta siihen ei vielä kannata puuttua, se kyllä paranee ajan myötä. Näitä laukannostoharjoituksia kannattaa tehdä mahdollisimman paljon, eli tee vaikka 4-5 nostoa toiseen suuntaan, sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla ja tee taas toiseen suuntaan samat nostot. Taas hetki käyntiä jne... Pyri tekemään viimeiset nostot hevoselle helpompaan suuntaan, jotta sille jää hyvä mieli sille vähän vaikeasta harjoituksesta.

      Jos hevonen kykenee jo väistämään pohjetta, kannattaa nostoja harjoitella pohkeenväistön kanssa, eli väistä pari askelta, vaikka uran sisäpuolelta uralle, ja heti viimeisestä väistöaskeleesta nosta laukka. Tätä voi tehdä myös ympyrällä, väistä takaosaa ympyrän avoimella kaarella ulospäin, ja nosta laukka kun lähestyt aitaa.

      Varsinaisten laukannostoharjoitusten tehtävä on siis saada hevoselle vähän voimaa takapäähän ja auttaa sitä vähän selvittämään sitä missä sen jalat menevät! Jos tässä vaiheessa jatkaa vaan eteenpäin laukkaamista vaikka se on hevoselle vielä vaikeaa, tulee siitä helposti entistä hankalampaa sillä hevonen jännittyy laukassa, eikä sitä silloin pysty säätelemään.

      Ehkä vielä näitä laukannostoharjoituksia tärkeämpänä pidän maastossa, tai tarkemmin sanottuna lähes umpimetsässä rämpimistä, siten että hevonen saa kävellä lähes vapaalla ohjalla, ja todella joutuu nostelemaan ja asettelemaan jalkojaan tarkasti kivien ja kantojen yli, ja jos mahdollista niin kiipeillä mäkiä ylös ja alas. Tämä metsässä rämpiminen tekee lihaskuntoon ihmeitä paljon lyhyemmässä ajassa kuin kentällä pyörimällä!

      Huomasin tänään että mulla on yksi postaus unohtunut kirjoittaa ja julkaista, joka on ollut lukijan toiveena. Tässä 3-osaisessa postaussarjassa käsiteltiin entisen ravurin ratsuksi opettamisen haasteita, 2 ekaa osaa on siis jo julkaistu mutta kolmas, jossa käsitellään erityisesti laukan haasteita, on multa unohtunut. Täytyy yrittää saada se kirjoitettua mahdollisimman pian, siitä on varmasti sinullekin apua!

      Oletko lukenut ratsun oppikoulu-postaussarjan, siinä on 10 postauksen ajan käsitelty kaikkia näitä asioita aika kattavasti!

      Olisi kiva kuulla miten edistytte, käy ihmeessä kommentoimassa jatkossakin!

      Sari

      Poista
    2. Suokki on 12-vuotias, mutta omistajan luona ratsastukset olleet lähinnä kilsan-parin pituisia lenkkejä pari kertaa viikossa, eikä siis niinkään kentällä menty. Oli kouluttajalla reilu vuosi sitten ja siellä oppi avot, sulut, väistöt yms.
      Käynnissä ja ravissa kaikki ok. Käyttää takajalkoja tosi kivasti, mutta selkä jää ehkä turhan matalaksi. Ja tämän kanssa maastossa ei pysty kunnolla menemään, kun näkee mörköjä. Kotona kyllä maastoiltu, kun reitit on tuttuja siellä...

      Poista
    3. Selvä homma, eli vähän voimattomuutta vaikuttaa olevan. Käytä avot, sulut ja väistöt hyödyksi, tee niitä jokaisella ratsastuskerralla, se on parasta mahdollista jumppaa jos hevosella ei maastossa pääse juurikaan menemään.

      Jos energia on hyvä, eli käyttää jalkojaan hyvin, jatkaisin ratsastamalla sitä vähän alitempossa (ei kuitenkaan mitään mummoravia, vaan hidasta tempoa, energia kuitenkin säilyttäen) jotta se jää vähän odottamaan ratsastajan apuja ja saat houkuteltua sitä vähän pidemmälle kaulalle, jolloin selkälihaksiinkiin saadaan vähän liikettä ja vahvistusta. Kun se malttaa liikkua hitaassa tempossa pitkässä muodossa, on jo helpompi lähteä tekemään vähän kokoavia harjoituksia, joilla saat vähän selkää ylös.

      Itse kokoamisia käynnissä ja ravissa lisäisin ratsastuksiin kuitenkin vasta sen jälkeen kun hevosen kunto on niihin riittävä.

      Näiden harjoitusten yhdistelmillä, eli matala muoto hitaassa tempossa, siitä kohti kokoamista energiaa lisäten ja laukannostoja tehden, alkaa varmasti laukkaankin löytyä uusia vaihteita. Tähän kuitenkin menee aikaa, mutta uskon että vuoden loppuun mennessä olette jo paljon paremmassa tilanteessa!

      Sari

      Poista