Kiitos

Otetaanpa välillä kantaa aiheeseen hevosen kiittäminen.

Ymmärtääkö hevonen kiitoksen samalla tavalla kuin ratsastaja?

Tarvitseeko kiitosta enemmän hevonen vai ratsastaja?

Törmään todella usein tilanteisiin jossa ratsastaja kiittää hevostaan turhan railakkaasti, liian myöhään ja joskus jopa vähän turhaan.

Ei siinä kiittämisessä ole mitään väärää, mutta pitää olla tarkkana että kiitos tulee oikeaan aikaan, on tarkoituksenmukainen eikä ole liian "raju".

Hevoselle riittävä kiitos on ihan vaan että lopetetaan avuilla vaikuttaminen, joskus vaan ratsastajalle tämä ei tunnu riittävän, vaan hevosta pitää taputtaa (hevosen tuntoaistilla lyödä) todella reippaasti, jotta varmasti kaikki kanssaratsastajatkin huomaavat että täällä nyt kiitetään hevosta ja oikein urakalla! Kuulostaako tutulta? Sorrutko itsekin liialliseen kiittämiseen?

Entä mistä kaikista asioista hevosta pitää kiittää? Itse en käytä tuota "taputuskiitosta" juuri ollenkaan, lopetan vaan avuilla vaikuttamisen kun hevonen tekee asiat toivotulla tavalla. Todella paljon kuitenkin näkee että hevosta taputetaan jokaisesta siirtymästä, väistöstä, taivutuksesta, liikkeen aloituksesta ja lopetuksesta. Aivan turhaa hevosen kiusaamista! Ratsastajat voivat kyllä kiittää itseään hyvin tehdystä työstä niin usein kuin haluavat, oikeastaan se olisikin parempi, jotta hevosraukkoja ei niin paljon kiusattaisi turhilla taputuksilla!

Oletteko ajatelleet että taputtamisella voi olla jopa käänteinen vaikutus? Taputtaminen yleensä tarkoittaa sitä että taputtavan käden ohja löystyy, ja sehän tarkoittaa hevoselle sitä että se ikäänkuin menettää tuen siitä ohjasta ja on taas hetken aikaa ihan ihmeissään, kun aiemmin se tuki johon se sai luottaa, taas hetkeksi hävisi. Pysyttekö kärryillä?

Sama juttu pohkeella, käytä pohje, odota reaktiota ja kun se tulee, anna pohkeen olla rauhassa paikallaan (tämä on se kiitos) älä siis jää vaivaamaan hevosta pohkeella, jolloin se ei missään vaiheessa saa sitä kiitosta, eikä näin ollen tiedä mikä reaktio oli oikea.

Taputus kaikenkaikkiaan on hevoselle aina vähän ikävän tuntuinen, jos on ihan pakko aktiivisesti kiittää, rapsuta hevosta vaikka sään vierestä, sitä se ehkä osaa jopa vähän arvostaa!

Kuulostaako ikävältä, eikö hevoset eläkään kiitoksesta? Ei valitettavasti elä, hevonen on varsin tyytyväinen kun sitä ei ratsastuksen aikana kiusata epämääräisillä ja ristiriitaisilla avuilla, siltä ei vaadita liikoja sen kuntoon ja tasoon nähden, ja se pääsee ratsastuksen jälkeen laiduntamaan kavereiden kanssa ja syömään hyvää ja laadukasta heinää.

Miettikääpä seuraavan kerran ratsastaessanne näitä kiitos-asioita, voisitteko muuttaa omaa tapaanne hevosystävällisempään suuntaan? 

Kirvoittiko kirjoitus kommentteja?