Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, laukannostot ja laukan hallinta

Vihdoinkin sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen osan Aidan lähettämään toivepostaukseen koskien entisten ravureiden ratsuksi kouluttamisen haasteita. Edelliset postaukset voit lukea täältä ja täältä. 

Tässä postauksessa perehdytään tarkemmin laukannostoihin ja laukan hallintaan.

Hevosen rakenteesta riippuen joillekin hevosille laukannosto voi olla helpompi käynnistä kuin ravista, on siis tärkeää tunnistaa oman hevosensa heikkoudet ja vahvuudet ja tehdä erityisesti alussa laukannostot hevoselle helpoimmasta askellajista.

Syy miksi laukannosto on entiselle ravurille usein vaikeaa, on yksinkertaisesti lihasten, erityisesti selkälihasten voimattomuus. Kun selkälihaksissa ei ole voimaa, vaikuttaa se suoraan hevosen kantokykyyn eikä se kykene ottamaan painoa takaosalle vielä kunnolla. Ja koska tasapainoinen laukannosto vaatii sen että hevonen on "takajaloillaan",  on laukannostot usein melko vauhdikkaita ja epätasapainoisia.

Erilaisin tapoja opettaa laukannosto on käyty läpi ratsun oppikoulussa, ei perehdytä niihin sen enempää, mutta pohditaan tässä itse nostojen parantamista ja laukan hallintaa.

Nostojen parantaminen lähtee siis hevosen takaosan paremmasta hallinnasta, ja onkin syytä teettää hevosella mahdollisimman paljon tehtäviä jotka auttavat sitä löytämään omat jalkansa ja samalla lisäävät voimaa. Helpoin ja tehokkain tapa on ehdottomasti kävely pitkin ohjin mahdollisimman epätasaisessa maastossa, mielellään lähes umpimetsässä jossa hevonen joutuu lähes joka askeleella katsomaan tarkkaan mihin jalkansa asettaa ja näin ollen se käyttää lihaksiaan todella tehokkaasti, ikäänkuin kooten itseään jatkuvasti. Ja mikä parasta, ratsastajan ei tarvitse kuin istua kyydissä! Vielä jos metsäreissulta sattuu löytymään ylä- ja alamäkiä, on treeni täydellistä! Toki ylä- ja alamäessä ratsastajakin joutuu vähän töihin jotta ratsukon tasapaino säilyy, mutta muuten tämä on ratsastajalle todella huoleton ja helppo treenimuoto.

Metsässä samoilun lisäksi maapuomit ja kavaletit ovat erinomaisia koordinaatiota ja selän ja takapään lihasten voimaa parantavia harjoituksia. Maapuomeilla tärkeätä on varsinkin alussa olla tarkka että maapuomien väli on kyseiselle hevoselle juuri sopiva, sen pitää pystyä rentoutumaan maapuomeja ylittäessä jotta niillä saavutetaan maksimaalinen hyöty, ja lisäksi tempo pitäisi pysyä mahdollisimman alhaalla, mieluummin alitempossa puomeille kuin kiiruhtaen.

Näiden kahden treenimuodon lisäksi otetaan kolmanneksi vielä mukaan väistöt ja taivutukset. Taivutukset auttavat sekä suoruuden parantamisessa että tasapainon säilyttämisessä, ja väistöillä saadaan se takapää paremmin mukaan työskentelyyn, erityisesti siis laukannostoissa.

Itse laukannostoissa kaarevalla uralla tapahtuva nosto on varsinkin alussa hevoselle helpoin tapa, ja noston voi joko suorittaa lyhyen sivun lopussa, jolloin edessä siintää pitkä sivu eikä hevonen ahdistu  jarruttavista aidoista niin nopeasti. Mikäli pitkä sivu tuo mukaan jopa liian reippaan vauhdin, kannattaa nosto ajoittaa pääty-ympyrälle siten että ympyrän avoimelta sivulta suoritetaan nosto, jolloin pitkän sivun aita hieman hillitsee hevosen menoa, ilman että ratsastajan tarvitsee heti pidättää.

Jos väistöt ovat hevoselle jo hallussa, suosittelen laukannostojen teettämistä siten että ratsasta vähän uran sisäpuolella, väistä hevosella muutama askel uralle, ja heti viimeisestä väistöaskeleesta nosta harjoituslaukka. Saman voi tehdä myös ympyrällä, väistäen ympyrän avoimella sivulla takaosaa muutaman askeleen ajan ympyrän ulkopuolelle, ja nostaen laukan uralle palattaessa.

Ja jos hevonen on jo tottunut kavaletteihin tai jopa pieniin esteisiin, voi niitä hyödyntää laukannoston opettamisessa, usein hevonen jatkaa laukalla pienen esteen jälkeen, jolloin voit parantaa apujesi ajoitusta helposti.

Kun laukannostot ovat kunnossa, tulee seuraavaksi haasteeksi se itse laukka. Se on lähes poikkeuksetta tasapainotonta, jännittynyttä kaahotusta! Valitettavasti. Jotta siitä saadaan edes vähän ratsumaisempaa, on tärkein tekijä siinä aika, kärsivällisyys ja oikeanlaiset harjoitukset. Ja tietysti pitää muistaa hevosen rakenteelliset haasteet, entinen ravuri harvoin saa laukkaa täysin kolmitahtiseksi, vuosienkaan huolellisen työn jälkeen. Pitää siis olla valmiina tyytymään laukassa siihen että se on hallinnassa, tasapainossa ja ratsastettavissa, täydellistä pyörivää laukkaa ei kannata lähteä tavoittelemaan.

Tärkein tekijä laukan parantamisessa on ehdottomasti tasapaino. Olet varmasti nähnyt ja luultavasti itsekin ratsastanut hevosella joka kyllä osaa nostaa laukan, mutta noston jälkeen etenee todella reippaassa tempossa ympäri kenttää, vahvasti sisäänpäin kallistuneena ja jännittyneenä. Jotta tästä päästään vähän rauhallisimmille vesille, on ratsastajan tärkein tehtävä parantaa koko ratsukon tasapainoa. Vaikka luonnollinen reaktio olisi "työntää" hevosta pois sisäpohkeesta ja sisäohjasta joihin se tuntuu nojaavan,  ei pidä voimistaa kumpaakaan sisäapua yhtään, päinvastoin, anna sisäpohkeen olla omalla paikallaan, mahdollisimman rentona, ja pidä sisäohjalla ainoastaan tasainen tuntuma, voimistamatta sitä yhtään. Varsinainen työ tehdään nyt painoavulla ja ulko-ohjalla.

Kun olet nostanut laukan, siirrä omaa painoasi enemmän ulkojalustimelle, ja voimista tai nosta ulkokättäsi hieman. Ulkopainoavulla saat aikaiseksi sen että hevosen painopiste siirtyy sisältä enemmän ulos, eli hevonen ikäänkuin nousee pois sisäpohkeen päältä, ja ulko-ohjalla saat sekä pidettyä sen kontrollissa että samalla auttaen tasapainoa säilymään. Ulko-ohja voi tarvittaessa myös hieman pidättää, ilman että se kuitenkaan rikkoo laukkaa raville, jonka sisäohjasta pidättäminen usein saa aikaiseksi.

Ja tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan pohdita sisäohjalla asettamista tai muitakaan "normeja" vaan annetaan hevosen edetä laukassa, pitäen itse ainoastaan huolta tasapainosta, ja hevonen varmasti on asettunut tai jopa hieman kallistunut ulospäin, mutta se on tässä tapauksessa varsin toivottavaa! Jos olet seurannut hevosta vapaana, se laukatessaan kaarteissa usein kääntää päätään hieman ulospäin, juuri tuon tasapainon säilyttämisen vuoksi. 

Laukan parantaminen vaatii toistoja, ja mielellään toistoja siten että itse laukkapätkät pidetään melko lyhyinä, esimerkiksi yhden tai kahden kierroksen mittaisina, jonka jälkeen hevosen annetaan kävellä hetki vapaalla ohjalla jotta se saa vähän hengähtää ja rentoutua sille vaikean harjoituksen jälkeen ennen uuden laukan nostamista. Myös sitä kannattaa miettiä mihin kierrokseen päättää päivän laukkaharjoitukset, jotta hevoselle jää mahdollisimman hyvä mieli tunnin jälkeen. Itse teen siten että aloitan laukkaharjoitukset hevoselle helpommasta suunnasta, sen jälkeen vaihdan suuntaa tehden laukkaa siihen vaikeampaan kierrokseen ja lopuksi vielä vaihdan suuntaa siten että saan lopetettua harjoitukset hevoselle helpompaan suuntaan.

Toivottavasti tästä on vähän apua entisten ravureiden laukkaharjoitusten kanssa, vaihdetaan ajatuksia kommenttiboksissa!

Sari

Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, sivullevievät ja taivuttavat pohkeet

Tällä kertaa keskitytään entisen ravurin kanssa sivullevieviin ja taivuttaviin pohkeisiin. Oletan että eteenpäinvievä pohje on hevosille tuttu, se kun tulee lähes aina opetettua hevoselle pohjeavuista ensimmäisenä. Nyt ollaan siis semmoisen haasteen edessä että hevonen tulkitsee kaikki vähän erilaisetkin pohjeavut eteenpäinvieviksi, ja sitä pitää nyt lähtee vähän jalostamaan!

Kuten varmaan arvaattekin, palataan takaisin ruohonjuuritasolle, eli pois selästä ja esitellään hevoselle sivullevievä pohjeapu maastakäsin. Hevonen pyrkii kaikissa tilanteissa tasapainottamaan itsensä, oli sillä ratsastaja selässä tai ei, eli käytännössä se korjaa itsensä heti jos sitä horjuttaa. Tämä onkin ensimmäinen haaste kun hevoselle esitetään sivullevievää pohjetta. Olette varmaan huomanneet vaikka hevosta harjatessanne että kun kyljestä työntämällä yritätte väistättää hevosta tieltänne pois, se saattaa joskus työntää itseään kättänne vasten. Erityisesti varsoilla tai nuorilla tämä on täysin tavallista. Tämä johtuu juuri siitä tasapainottamisesta, ja mitä nuorempi hevonen on, sitä herkemmin se tuntuu painavan itseään sinun vasten, koska sille ei ole opetettu paineesta poispäin väistämistä. Tämmöisessä tapauksessa ei pidä missään nimessä hermostua, lyödä hevosta tai tönäistä lujempaa vaan opettaa hevoselle että sinä haluat sen väistävän vaikka takajaloillaan muutaman askeleen.

Tämä onnistuu helpoiten kääntämällä hevosen päätä. Jos esimerkiksi olet hevosen oikealla puolella ja haluat saada sen väistämään pari askelta vasemmalle, käännä rauhallisesti hevosen päätä oikealla niin että turpa lähestyy hevosen omaa kylkeä (oikeastaan ylitaivutat sitä rauhallisesti kaulasta). Tämä saa hevosen takajalat liikkumaan vastakkaiseen suuntaan. Heti kun hevonen liikuttaa takajalkojaan, päästä sen pää ja kaula suoraksi. Kun olet tehnyt tätä muutaman kerran, voit lisätä pienen merkin kylkeen, pohkeen kohdalle jolloin hevonen alkaa pikkuhiljaa yhdistää myös pohkeen merkin väistämiseen. Mitä kauemmin teet harjoitusta, sitä vähemmän voit kääntää päätä ja kaulaa ja keskittyä enemmän "pohkeeseen".

Kun tämä on hevoselle opetettu molemmilta puolilta, helpoin se on opettaa ensin karsinassa, voit siirtyä opettamaan samaa asiaa vaikka kentälle, joka on hevoselle taas vähän haastavampi ympäristö. Hevosen pitää kentälläkin reagoida sinun antamiin merkkeihin samalla tavalla kuin karsinassa. Kentällä väistöharjoitusta tehdessäsi voit pitää hevosella suitset päässä ja pitää kiinni kuolainrenkaasta tai ohjasta läheltä kuolainta. Samalla kun annat kädellä merkin pohkeen paikalle, tee ihan pieni pidäte tai asetuksen omainen liike kuolaimessa, tämä tulee auttamaan pohkeenväistöharjoituksia jatkossa selästä käsin. Tee tämäkin harjoitus molemmilta puolilta, ja muista että pysy poissa aidoilta, ettei aidan läheisyys jää jarruttamaan hevosta. Jos tuntuu siltä että hevosesi ei tässä alkuvaiheessa millään muotoa reagoi sinun kädellä antamaan pohjeapuun (eli pohkeen paikalta painamiseen) voit koittaa käyttää vaikka lyhyttä raippaa ja koskettaa sillä hevosen takajalkaa kintereen ja takapolven väliseltä korkeudelta. Ravurit ovat tottuneet aisoihin, ja käännöksissä aisojen aiheuttama paine antaa hevoselle merkin väistää takajaloilla. Tätä kannatta kokeilla ja jos se toimii, hyödynnä sitä alussa ja siirrä siitä pikkuhiljaa merkki oikean pohkeen kohdalle!

Kun hevonen on sinut sinun kätesi antamaan "pohjeapuun" voit jatkaa siten että pyydä avustajaa nousemaan selkään ja toista samat harjoitukset nyt avustajan kanssa. Ratsastajan tehtävä on nyt antaa pohkeella merkki, sinä voit vahvistaa pohjeapua ensin saman puolen ohjalla ja mikäli se ei riitä, tue ratsastajan pohjetta omalla kädelläsi. Heti kun tunnette että hevonen on astumassa takaosallaan ristiin, hellittäkään avut. Tämä harjoitus on hevoselle taas aavistuksen haasteellisempi sillä ratsastaja selässä järkyttää sen tasapainoa. Kun väistävä pohje on tuttu hevoselle ratsastajan kanssa sekä oikealta että vasemmalta, voi taluttaja jäädä pois ja ratsastaja siirtyy tekemään samoja harjoituksia yksin hevosen kanssa. Yhä edelleen asettava ohja toimii tarvittaessa pohkeen vahvistajana ja vielä tässä vaiheessa harjoitukset tehdään paikallaan seisten.

Seuraava etappi onkin saada aikaiseksi väistöaskelia liikkeessä. Tätä varten aloitetaan taas ilman ratsastajaa, ja kentällä pidetään kiinni ohjasta läheltä kuolainta ja kävellään hevosen kanssa voltilla. Voltilla siirry pikkuhiljaa hevosen kyljen viereen, ja paina kädellä väistävän pohkeen paikalle. Kun hevonen lähtee käynnissä astumaan ristiin, irrota käsi kyljestä välittömästi. Mikäli hevonen ei heti lähde pohjeavusta väistämään, voit muistuttaa sitä asettavalla ohjalla. Tee tämä muutaman kerran toiseen suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee sama harjoitus toiseen kierrokseen. Muista että hevosella on toinen puoli aina jäykempi kuin toinen, joten älä hermostu vaikka hevonen ei toiseen suuntaan ihan heti pystyisikään väistävää pohjetta tottelemaan. Kun tämä harjoitus on hevoselle helppo, voit lisätä väistäviä askeleita asteittain ja pikkuhiljaa ottaa molemmista ohjista yhdellä kädellä kiinni jotta hevonen saa tuntumaa myös ulko-ohjasta.

Seuraavaksi sama harjoitus tehdään ratsastajan kanssa, vielä avustaja maastakäsin tarvittaessa auttamassa. Mikäli tässä vaiheessa (tai missä tahansa muussakin vaiheessa) teille tulee ongelmia väistössä, muistakaa aina hidastaa vauhtia, eli käytännössä pysäyttää hevonen hetkeksi, jotta se saa taas kasattua itsensä sille vaikean tehtävän edessä. Jännittynyt hevonen ei opi, eikä hevosta voi myöskään pakottaa rennoksi, siksi hengähdystauot aina välillä ovat enemmän kuin paikallaan!

Kun ratsastaja alkaa tekemään selästä käsin ensimmäisiä "kunnon" väistöharjoituksia, kannattaa ne tehdä uran sisäpuolelta uralle ja mielellään vielä lähellä porttia, jotta sekä uran että portin "imuvoima" vähän auttaa hevosta oikeaan suuntaan. Ensimmäisillä väistökerroilla on tärkeää uskaltaa käyttää ristikkäisiä apuja selkeästi ja vuorotellen, jotta hevonen ei hermostu kummaltakin puolelta tulevan paineen vuoksi. Ristikkäisillä avuilla tarkoitan sitä että esimerkiksi väistössä oikealle ratsastaja ensin hidastaa hevosen käyntiä käyttäen hieman enemmän oikeaa ohjaa, eli hevonen jää hitaammaksi oikeasta ohjasta. Kun hevonen on hyväksynyt oikean ohjan, käytetään väistävää, eli vasenta pohjetta sivullevievän askeleen aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen väistävä askel otetaan vastaan oikealla ohjalla, eli hevonen saa taas hidastaa oikeasta ohjasta. Taas tämän jälkeen vasen pohje väistää jne. Alussa väistöt saavat olla vähän katkonaisia, mutta tärkeintä on että hevonen reagoi molempaan apuun (väistävä pohje ja vastakkainen ohja) selkeästi ja rauhassa. Väistöjen edetessä avut pienenevät ja hevosen väistökin tulee sujuvammaksi. Kuitenkin aina, jos missään koulutuksen vaiheessa väistöissä tulee ongelmia, yleensä hevonen ei väistä pohjetta, korjataan tilanne vastakkaisella ohjalla pidättämällä, eli ensin hevosen tulee reagoida siihen ohjaan ja sen jälkeen väistävään pohkeeseen.

Postauksen toinen haaste, taivuttavaan pohkeeseen reagoiminen onkin pidempi prosessi, johon en pysty "valmista" vastausta antamaan vaan joudun jättämään tilanteen hieman avoimeksi. Ravureiden tapa liikkua radalla on mahdollisimman suorana, myös kaarteissa jotta ne voivat maksimoida vauhtinsa. En tiedä miten paljon ravureita jumpataan treenin ohella, joitain varmasti ratsastetaankin mutta sitä taivutusten määrää on vaikea tietää. Olettamus on että niitä ei juurikaan taivutella joten se tulee olemaan todella pitkä tie kuljettavaksi. Taivutuksen alkuun kyllä päästään sillä että hevoselle esitetään asettava ohja huolella, kun se asettuu aina rentona voidaan asettavan ohjan otetta pidentää ja pitää se taivuttavana ohjana. Tähän pikkuhiljaa lisätään vastakkainen pohje satulavyön takana joka siis pitää huolta että myös takaosa tulee mukaan taivutukseen. Sisäpohje jää satulavyön kohdalle, on lähellä hevosta mutta antaa sille tilaa taipua sen ympärille. Ulko-ohja huolehtii että kaula ei taivu liikaa.

Tärkein asia taivutusharjoituksissa on nimenomaan ylitaivutuksen välttäminen, ja siinä kehotan että sinulla on joku katsomassa taivutusharjoituksia maastakäsin ja kertomassa heti jos taivutus erityisesti kaulassa on liian voimakas.

Taivutusharjoituksiin voit hevostasi valmistella maastakäsin rauhallisilla porkkanataivutuksilla, toki siinä on se huono puoli että se ylitaivuttaa ainoastaan kaulaa mutta pääasia että saat rauhallisesti edes jonkinlaisia taivutuksia aikaiseksi.

Myös ohjasajolla voit jonkin verran valmistella hevosta taivutuksiin. Taivutusharjoituksissa voisi toimia se että ohjia ei laitetakaan sieltä selän päältä tulevien renkaiden läpi, vaan hevosen kyljen korkeudella olevista renkaista. Näin saadaan ohjista vähän aisoja jäljittelevät, ja ulko-ohja voisi näin toimia "väistävänä aisana" ja samalla sisäohja houkuttelee asetuksen kautta taivutukseen. Eli hevonen saa vähän väistää ulko-ohjaa, mutta samalla sisäohja pehmeästi houkuttelee sitä taipumaan, jolloin saat hieman sulkutaivutuksen omaista liikettä aikaiseksi!

Vielä yksi keino jolla saat taivutusharjoituksista hevoselle hieman miellytävämmät. Kun teet taivutusharjoituksia isolla voltilla, ota taivuttava, eli sisäohja, hieman ulko-ohjaa lyhyemmäksi. Näin sinulla pysyy käsi koko ajan oikealla paikallaan eikä kädestä tule missään vaiheessa vetoa taaksepäin joka estää hevosen liikettä. Näin ratsastaen sisäohja on vakaa mutta vaativa.

Tämä taivutus tulee olemaan yksi suurimmista haasteista entisen ravurin kanssa, ja se vie aikaa ja saattaa varsinkin alussa vähän jopa kipeyttääkin hevosta, joten tarkkaile hevostasi ja anna sille tauko heti jos näyttää siltä että sen ilme muuttuu happamaksi harjoitusten aikana. Kuvittelepa itsesi elämäsi ensimmäiselle joogatunnille, ei paljon naurata kaikenmaailman aurinkoterveyhdykset!

Seuraavassa toivepostauksessa käsitellään laukannostojen parantamista ja sitä ainaista haastetta, eli vauhdin hurman hallintaa!

Sari

Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, tuntuma, asetus, kääntäminen

Sain mielenkiintoisen ja kattavan toivepostauksen Aidalta, kiitosta vaan, joka koski entisten ravureiden opettamista ratsastuksen saloihin. Aidan tapauksessa nämä hevoset ovat jo jonkin aikaa toimineet ratsuina, erityisesti maastossa, eli ratsastaja sinänsä on jo tuttu asia, mutta muutama asia on tullut ilmi kenttätyöskentelyssä, ja niihin pyrin antamaan tässä apuja!

Haasteita ilmenee mm. seuraavissa asioissa:
- vauhtia tuntuu olevan välillä liiaksikin, ja kenttä tuntuu loppuvan kesken
- pidätteiden ja yleensäkin kuolaintuntuman hyväksyminen on vaikeaa
- asetus ja kääntyminen on vaikeaa, kaula kääntyy mutkalle mutta hevonen ei asetu eikä välttämättä käännykään
- pohjeavuista eteenpäinvievä apu on varsin hyvin hallussa, mutta vielä pitäisi sisäistää sivullevievä ja taivuttava pohje
- laukannostojen parantaminen, itse laukka on hyvää ja tahdikasta mutta nostot menevät vähän miten sattuu

Näihin asioihin perehdytään nyt muutaman postauksen ajan, ja uskon ja toivon että te muutkin saatte näistä apuja, oli teillä sitten täysinoppinut ratsu tai entinen ravuri kaverina!

Jotta ratsastus tulee onnistumaan, on äärettömän tärkeää saada hevonen ensin hyväksymään kuolaintuntuma. Se vaikuttaa asetukseen, taivutukseen, kääntämiseen, pidätteisiin ja niin kauan kuin hevonen vastustelee näistä yhtäkään, ei se pysty täysin rentoutumaan ratsastaessa, ja näin ollen kaikki muukin tekeminen vaikeutuu.

Tuntuman harjoittelu kannattaa aina aloittaa maastakäsin työskentelyssä. Ohjasajo on yksi parhaista tuntuman harjoittelumuodoista, mutta ennen sitä kannattaa pysyä "lähempänä" hevosta jotta pääset vaikuttamaan hevoseen nopeasti ja pienillä avuilla. Ihan ensimmäiseksi tarkista hevosen suu, onko hevosellasi korkea vai matala kitalaki. Korkeaan kitalakeen mahtuu nivelkuolain, mutta matalassa kitalaessa joko kolmipala tai suora kuolain on hevoselle miellyttävämpi. Kokeile muutamia erilaisella suuosalla varustettuja kuolaimia ja tarkkaile hevosen reaktioita. Kun hevonen jää suunsa kanssa rauhassa "maistelemaan" kuolainta ja pikkuhiljaa jopa antaa sen vaan olla, on sille sopivin kuolain löytynyt! Tässä vaiheessa ei ole syytä kikkailla erikoiskuolaimella, mitään vipuvartta tms. en suosittele, sillä kun hevonen vasta harjoittelee kuolaintuntuman hyväksymistä, ei ole mitään syytä aiheuttaa sille enempää painetta vipuvarren kanssa. Uskon että erityisesti entisten ravureiden kanssa tulee välillä olo että jotain vahvempaa kuolainta olisi miellyttävämpi käyttää, jotta yllättävissä tilanteissa on jarrut edes jotenkuten hallussa, mutta malta mielesi vielä, ensin tuntuma kuntoon ja sen jälkeen voidaan miettiä muita kuolainvaihtoehtoja.
Itse suosin ratsutuksen tai ajo-opetuksen alkuvaiheessa varrellista, eli fullcheek-kuolainta. Se on (oikein mitoitettuna) hevosen suussa tasainen, hyvin paikallaan pysyvä kuolain jonka viikset auttavat hevosta kääntymisessä. Kun esimerkiksi hevosta käännetään vasemmalle, oikean puolen viiksi painuu hieman hevosen suupieltä vasten ja ikäänkuin työntää hevosta käännökseen. Viikset myös estävät kuolainrengasta tulemasta hevosen suuhun. Oikealla mitoituksella tarkoitan että kuolain ei missään nimessä saa olla liian pitkä hevosen suuhun, se ei saisi liikkua sivusuunnassa vaan saa olla aika "napakka" koska tässä kuolaimessa ei ole pyöriviä kuolainrenkaita, jotka voivat ikävästi nipistää hevosta suupielistä.

Kun sopiva kuolain on löytynyt, on aika siirtyä varsinaisen tuntumaharjoittelun pariin.

Aloitetaan tuntuman harjoittelu ensin ihan maastakäsin. Tuo hevonen kentälle ja pysäytä hevonen uralle, siten että aita ikäänkuin toimii "ulkoapuna". Kävele hevosen lavan kohdalla, sen sisäpuolella ja ota ohjat käsiisi siten että pyrit pitämään kätesi lähes siinä paikassa missä ne olisivat jos olisit selässä. Toivottavasti hevosesi on maltillisen kokoinen, kokemuksesta voin sanoa että yli 170 cm korkealla hevosella tämä on todella vaikeaa! Jos siis olet vasemmassa kierroksessa, vasen kätesi on hevosen harjan vieressä ja oikea käsi tulee hieman harjan yli vasemman käden viereen. Ratsastaessa kätesi ei tietysti tulisi harjan väärälle puolelle, mutta näin alkuvaiheessa ja maastatyöskentelyssä tämä sallittakoon! 
Kun sinulla on ohjat tuntumalla, tarkkaile hevosesi reaktioita. Jos se seisoo rauhassa ja rentoutuu suustaan tuntumalle (tuntuu käteen pehmeältä, hevonen voi vähän liikuttaa kuolainta, nielaista tms) voit vähän keventää kättä jolloin hevonen saa kiitoksen tuntuman hyväksymisestä. Jos taas hevonen on vähän jännittynyt suustaan, pidä vaan rauhassa tuntuma päällä, älä vahvista sitä mutta älä myöskään päästä tuntumaa pois, vaan odota rauhassa että hevonen malttaa rauhoittua tuntumalle. Kun rauhoittuminen ja rentoutuminen tapahtuu, käsi kevenee hieman. Jos taas hevonen ihan selkeästi vastustelee tuntumaa, heittelee päätään ylös tai alas tai jopa sivuille, kätesi tulee rauhallisesti seurata hevosen pään ja kaulan liikkeitä niin että hevonen ei vastustelulla ikään kuin saavuta mitään, tuntuma ei häviä mihinkään mutta se ei myöskään vahvistu vaan ainoastaan odottaa että hevonen rauhoittuu. Kun tämä tapahtuu, kevennä kättä välittömästi. 
Kun hevonen hyväksyy tuntuman paikallaan seisten, siirrä se käyntiin ja hevosen vieressä kävellen jatka samoja tuntumaharjoituksia. Nyt on tärkeää että hevonen saa hieman liikuttaa kättäsi, mutta tuntuma kuitenkin säilyy mahdollisimman tasaisena. Jälleen työskentele tässä sen aikaa että hevonen hyväksyy tuntuman ja jatkaa käyntiä rentona, sen jälkeen voit pysäyttää sen (käytä ensin ääniapu ja sen jälkeen vasta ohjasapu) ja odottaa että hevonen rentoutuu myös pysähdyksessä. Toista samat harjoitukset myös toisessa suunnassa. 

Kun tuntuman hyväksymistä on harjoiteltu riittävästi, voidaan siirtyä itse asetuksen harjoitteluun. Asetushan on käytännössä ohjasavulle myötäämistä. 

Pysäytä hevonen uralle, eli seinän tai aidan vierelle ja ota ensin sisäohjasta kiinni n. 10-20 cm kuolaimesta, ja ota sillä ote "kohti ratsastajan kättä" eli sitä paikkaa jossa ratsastajan käsi olisi oikeastikin. Ei siis suoraan sivulle vaan aavistus taaksepäin. Otteen tulee olla pieni, jotta se ei ole vetävä, ja seuraa miten hevonen siihen reagoi. Hevosen tulisi liikuttaa päätään paineen suuntaan, eli hieman kääntää sitä ja asettua. Jos hevonen ei reagoi siihen, pidä apu "päällä" ja odota kunnes hevonen kääntää hieman päätään. Heti kun näin tapahtuu, myötää ohjasta ja kiitä vaikka äänellä. Toista tätä harjoitusta siten että hevonen reagoi kolme kertaa asettavaan ohjaan kääntämällä päätään ja rentouttamalla suutaan. Tämän jälkeen käännä hevonen toiseen suuntaan, mutta pysy edelleen paikallaan uralla ja tee sama nyt toisella ohjalla.
Pikkuhiljaa voit ottaa ohjasta kiinni vähän kauempaa kuolaimesta ja näin saat otteen suuntautumaan entistä enemmän ratsastajan käden paikalle.
Mikäli hevonen reagoi asetukseen vastustamalla apua, esimerkiksi heittämällä päätä ylös tai vastaavasti painumalla kuolaimen alle, on todella tärkeää pitää apu kuitenkin päällä, mutta varo ettet yhtään voimista sitä vaan ikäänkuin kädellä seuraat hevosen pään liikkeitä ja odotat että hevonen myötää.
Alussa voi myös käydä niin että hevonen ei varsinaisesti vastusta apua, mutta ei syystä tai toisesta sitä "ymmärrä". Tällöin voit aivan hieman ohjata otetta hieman enemmän sivullepäin kuin taakse, mutta vain siksi aikaa että hevonen hoksaa mitä otteesi tarkoittaa.

Kun tämä sujuu paikallaan maastakäsin, voit tehdä saman selästä, eli pysäyttäen hevosen aidan vierelle ja tästä asettaa hevosta pehmeästi vasemmalle ja oikealle. Ja kun tämä sujuu, samat asiat tehdään muissakin askellajeissa. Kun hevonen asetetaan liikkeessä, tulee muistaa pitää asetuksen puoleisella pohkeella huolta että hevonen ei lähde kokonaan kääntymään asettavan ohjan puolelle vaan kääntää ainoastaan päätään. Samoin hevosen tulee myös tukeutua vastakkaiseen ohjaan, joka ei siis missään nimessä olla kova vaan sallia hevoselle tuntuma, samalla säädellen kaulan suoruutta.

Kaikista tärkein asia onnistuneessa asetuksessa on hevosen myötääminen ohjan pienelle paineelle ja ratsastajan käden riittävän pieni apu. Niin kauan kun hevonen vastustaa ratsastajan ohjasapua, ei se voi asettua. 

Kun hevonen myötää ohjalle eli asettuu, voidaan seuraavaksi tarkastella kääntämistä. Kääntämisessä itse ohjasapu on hyvin samanlainen kuin asetuksessa, mutta sillä erotuksella että muutkin avut tulevat voimakkaammin mukaan kuvioihin. Ulkoavut auttavat kääntymisessä, ulkopohje pitää huolta että hevonen hieman taipuu käännöksen aikana ja ulko-ohja pitää huolta että kaulan taivutus ei mene "yli" (eli hevonen kääntää ainoastaan kaulaansa mutkalle mutta ei käänny kropastaan), sisäpohkeen tulee olla satulavyön kohdalla, rentona mutta kuitenkin hevosen kyljen lähellä. 

Kun hevosella on jo ajettu on syytä olettaa että kääntävät avut ovat sille ainakin jollain tasolla tuttuja. Tosin uskoisin että ravureilla käännökset ovat hevoselle erilaisia kuin ratsuille, joten ne on syytä "ohjelmoida" sille uudestaan. Kun opetat hevosen kääntymään, voit senkin tehdä ensin maastakäsin, toimien samalla tavalla kuin asetuksessa, mutta nyt pidä asettavan ohjan apu päällä niin kauan kunnes hevonen lähtee fyysisesti kääntymään. Kun näin tapahtuu, myötää ohjasta. Voit myös hieman tukea ulko-ohjalla, ikäänkuin työntää ulkokättä hevosen harjaan, jolloin siitä tulee lähes samanlainen apu kuin jos olisit hevosen selässä ja tukisit sitä ulko-ohjalla. Melko nopeasti kääntymisharjoitukset kannattaa kuitenkin suorittaa selästä käsin, jotta saat myös pohje- ja painoavut hevoselle selväksi. Käännöksissä muista olla tarkkana että käännät oman katseesi selkeästi käännöksen suuntaan, pidät sisäpohkeen rentona jotta se ei estä hevosta kääntymästä ja voit vielä hieman avata sisäpuolen polvea irti satulasta, jotta voit olla aivan varma ettei istunnassasi mikään estä hevosta kääntymästä.

Kun käännöksiä opetetaan hevoselle uudestaan tai niitä parannellaan, on hyvä ottaa ensin vähän vauhtia pois. Ehkä paras keino käännösten uudelleen opettamisessa on vanha kunnon pysähdyksestä suoraan käännökseen-kikka! Voit tehdä sen joko kulmassa tai missä kohtaa kenttää tahansa. Pääasia että hevonen ensimmäiseksi reagoi pidättävään apuun, ja jää rauhassa seisomaan paikalleen ennen kuin käännät sisäohjalla ja ulkopohkeella, samalla tukien ja ikäänkuin vähän työntäen hevosta ulko-ohjalla. Näin saat aikaiseksi muutaman väistävän askeleen etujaloilla, ja tällä varmistat sen että hevosen kaula pysyy suorahkona, hallitset siis sen lavat, erityisesti ulkolavan. Tämä on todella tehokas harjoitus hevosille jotka ovat kaulastaan aivan kuin purkkaa käännöksissä! Kun nämä käännökset onnistuvat pysähdyksestä kummassakin suunnassa, toista samoja käännöksiä myös käynnissä, aloittaen siten että hidasta ensin käynnin tempoa jotta hevosellakin on aikaa asetella jalkansa rauhassa! Kaikissa käännöksissä muista kantaa omat kätesi ja seuraa hevosen pään ja kaulan liikkeitä, jos se jossain vaiheessa vaikka vähän vastustaa ohjasapuja, muista silloin seurata sen liikkeitä kädelläsi kunnes tilanne taas rauhoittuu. 

Toinen käännöksiä parantava harjoitus on pieni ympyrä tai iso voltti, jolla pääset yhden kierroksen aikana tekemään neljä käännöstä. Ajattele että jaat ympyrän neljään osaan, ja jokaisessa osassa suoritat samanlaisen käännöksen kuin yllä on opastettu. Ikäänkuin ratsastaisit neljä loivaa kulmaa yhdelle ympyrälle. 

Tämän onnistuttua voit vielä tehdä kääntäviä harjoituksia loivalla kiemuralla, siis niin loivalla että tuot hevosen vain metrin tai kaksi uran sisäpuolelle ja siitä taas palaat uralle. Tällä harjoituksella saat tehtyä loivia käännöksiä vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Muista tässäkin hallita hevosen ulkolapaa ulko-ohjalla, hevosen pitää kääntyä, ei taipua! Mieluummin liian suora kaula kuin taipunut, purkkamainen kaula!

Tämän postaussarjan seuraavassa osassa tarkastellaan sivullevievien ja taivuttavien pohkeiden opettelua, siihen asti, hyviä treenejä!

Sari