Nuoren hevosen laukkaharjoitukset, milloin ja miten

Laukka on askellajeista se jossa hevonen tarvitsee eniten ratsastajan apua. Ratsastajalla onkin siis suuri vastuu laukan onnistumisessa, ratsastaja voi hyvässä tapauksessa kehittää hevosen luontaisesti huonoa laukkaa hyvin pyöriväksi, tai toisaalta, ratsastaja voi myös pilata ihan kehityskelpoisen laukan hevoselta kuin hevoselta. Jos mahdollista, seuraa ratsusi liikettä laitumella aina kun mahdollista. Mikäli hevosesi nostaa laukan melko nopeasti vauhdin kiihtyessä, on se merkki juuri sillä hevosella hyvästä ja tasapainoisesta laukasta. Mikäli hevosesi taas mieluiten lisää ravia, ihan siihen "showraviin" asti (josta emme tässä blogissa muuten mainitse halaistua sanaa!), voit valmistella itsesi siihen että laukan kanssa joudut tekemään enemmän töitä, sillä se on hevosellesikin vaikeampi askellaji.

Käydään tässä läpi laukan ratsastamisen ajatuksia lähinnä nuoren hevosen osalta, mutta näitä neuvoja voi toki soveltaa vähän vanhempienkin sotaratsujen laukan parantamiseksi!

Ennen kuin nuorella hevosella aloitetaan laukkaharjoitukset, on syytä saada hevonen toimimaan luottavaisesti ratsastajan kanssa sekä käynnissä että ravissa. Luottavaisella tarkoitan tässä sitä että hevonen ymmärtää ja hyväksyy ratsastajan avut, liikkuu rennosti, pehmeästi kuolaimeen tukeutuen hyvässä tasapainossa. Mikäli nuorella hevosella aloitetaan laukkatyöskentely liian aikaisin, käy usein niin että hevonen tulee kovin etupainoiseksi laukkatyöskentelyssä. Sama ilmiö toistuu myös vanhemmalla, jo koulutetulla hevosella, mikäli sillä laukataan liian nopeasti, siis siten että hevonen ei ole vielä vertynyt kunnolla. Eli seuraavan kerran kun laukkaat omalla, osaavalla ratsullasi, ja koet sen tulevan kummallisen etupainoiseksi, ota askel taaksepäin ja jatka alkuverryttelyä käynnissä ja ravissa vielä hetki!

Asiat joita sinun tulee nuorella hevosella tehdä ennen ensimmäisiä varsinaisia laukkaharjoituksia, ovat erilaiset taivutusharjoitukset sekä käynnissä että ravissa. Tämän lisäksi siirtymät hitaampaan askellajiin ovat oivallisia tasapainon ja takaosan lihasten kehittäjiä! Muista aina itse ajatella "alaspäin" siirtymissä sitä tulevaa askellajia ja sitä nimenomaan "eteenpäin". Eli, kun jarrutat hevosen hitaampaan askellajiin, lopeta pidäte heti kun tunnet hevosen ottavan ensimmäisen askeleen uudessa askellajissa, ja ratsasta välittömästi sitä uutta askellajia eteen! Vaikea selittää näin teoriassa, toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa. Eli pidätä vain välttämättömän verran ja ratsasta heti sen jälkeen eteen!

Oletetaan nyt että hevosellasi on jo hyvä tasapaino käynnissä ja ravissa, se hyväksyy ratsastajan avut ja olet erilaisilla taivutus- ja siirtymäharjoituksilla saanut hevoseesi vähän lihasta ja notkeutta, ja on ensimmäisten laukkojen aika. Ensimmäiset laukannostot kannattaa ajoittaa lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan, tai itse asiassa vähän ennen sitä kulmaa, jotta teillä on pitkä sivu aikaa laukata eteenpäin. Nosta ensimmäiset laukat aina ravista, kevennä reippaassa tempossa ( kuitenkin kontrollissa) kohti kulmaa, istu muutaman askeleen ajan perusistuntaan ja siirrä hieman sisäpohjetta eteen, pidätä aavistus ulko-ohjalla ja anna selvä merkki sisäpohkeella. Sisäohja saa roikkua lähes löysänä, ulkopohje voi ihan aavistuksen siirtyä taaksepäin, lähinnä tukeakseen hevosen ulkokylkeä. Ensimmäinen laukka nousee silloin kun se nousee, älä hermostu vaikka hevonen ei sitä heti nostaisikaan, kyse on ainoastaan hevosen huonosta tasapainosta! Ota ravia hieman kontrolliin, ja panosta taas seuraavan lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan.
Kaikissa laukkaharjoituksissa muista aina katsoa suoraan eteenpäin, näin istuntasi pysyy sopivan "kevyenä" ja hevosen selällä on vapaus liikkua. Alaskatsova ratsastaja tuntuu hevosen selkään pienoisena paineena, jota se usein lähtee juoksemaan karkuun. Sama efekti hevoselle tulee jos päästät kätesi laskemaan alas. Voit siis korjata "pitkäksi" venyvää laukannostoa jopa omalla katseellasi, nostaen sen ylös ja eteen! Ja samalla luonnollisesti nostat kädet taas omille paikoilleen, eikö vaan! Kokeile ihmeessä, saatat yllättyä positiivisesti!

Kun hevonen nostaa laukan, pidä istunta kevyenä, katse eteenpäin ja kädet kannettuina. On erittäin tärkeää että et lähde "pumppaamaan" laukkaa istunnallasi, siitä hevonen vain jännittyy ja hermostuu, ja rikkoo laukan raville, ja vieläpä kovasti etupainoisena. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, eli laukannostosta siirrä se takaisin omalle paikalleen (liian edessä pidettynä pohje ohjaa lantion liian taakse ja tästä johtuneesta tasapainon menetyksestä johtuen hevonen rikkoo raville.

Muutama muistisääntö nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta:
- Hevosen tulee antaa nostaa laukka milloin vain se on sille sopivinta, aina se ei ole siinä kohdassa jossa olet sen itse suunnitellut nostavasi, vaan joskus tasapaino voi olla kohdillaan ihan eri kohdassa! Tällöin anna hevosen nostaa laukka, ja voit siirtää sisäpohkeen eteen hetkeksi, jotta hevonen oppii yhdistämään tämän merkin laukannostoon jatkossa. Itse suosin ratsuttamista ja ensimmäisiä laukkoja maastossa, jossa esimerkiksi loiva ylämäki on hevoselle varsin luontainen hetki nostaa laukka.
- Hevosen tulee saada "rikkoa" laukka raville heti kun sen tasapaino järkkyy. Ole varovainen ettet missään nimessä pidätä vahvasti ohjalla tässä kohtaa, ettei hevonen tulkitse sitä rangaistuksena. Anna hevosen ravata laukan jälkeen mukavalla tempolla eteenpäin, ja hetken päästä voit nostaa laukan uudestaan. Muista olla kevyt ja huomaamaton istunnan kanssa, häiritse hevosta mahdollisimman vähän.
- Hevosen tulee saada pitää kaula niin pitkänä kuin se tasapainon ylläpitämiseksi tarvitsee. Älä välitä pään ja kaulan asennoista, seuraa niitä vaan kädellä, siten että kuolainrenkaasta käteesi säilyisi koko ajan mahdollisimman suora linja.
- Hevosen tulee saada laukata kummassa tahansa laukassa. Alussa ei ole oikeaa eikä väärää laukkaa. Hevonen kyllä vaihtaa laukan kun sen on pakko, luota siihen ja nauti menosta! Kun hevonen on jo jonkin aikaa laukkaillut ratsastajan kanssa, voidaan oikean laukan nostoa houkutella esiin esimerkiksi nostamalla laukka keskiympyrältä, siitä kohdasta kun olet juuri tulossa pitkää sivua kohti.

Miten siellä kyydissä sitten pitäisi istua, kun laukka on jo vähän kehittyneempää, jotta istunta ei häiritsisi hevosta juurikaan? Tätä onkin vaikea selittää, helpolla pääsisin jos sanoisin että "myötää istunnalla" laukan mukana. Mutta kun ei se ole ihan noin yksiselitteistä, tai kaikki eivät vaan osaa myödätä istunnalla siten että se pysyisi rentona. Itse ajattelen että haluan saavuttaa istunnallani keinuhevosmaisen fiiliksen laukassa. En siis "istu vahvasti" alas laukassa, sillä tämä usein rikkoo laukan raville, vaan pikemminkin ajattelen enemmän istunnalla "ylöspäin". Tästä onkin enää muutama askel laukan kokoamiseen, mutta se on ihan oma postauksensa se!!!

Ohjastuntuma, kaiken a ja o

Ohjastuntuma on yksi vaikeimmin selitettävistä asioista ratsastuksessa (tai ajossa), se täytyy vaan oppia tuntemaan ja sitä täytyy oppia säätelemään tilanteen vaatiessa. Teen varmasti selittämisen Suomen ennätyksen yrittäessäni selvittää ohjastuntuman saloja teille!

Ohjastuntuma, käden asento ja käden paikka. Siinä kolme asiaa, joista ratsastustunneilla paasaan jatkuvasti, niin uusille kuin vanhoillekin oppilaille. Hevosen suu on niin herkkä kapistus, että pidän erittäin tärkeänä ettei sitä koltella kahdoin ratsastajan toimesta.

Perisynti ratsastajilla tuntuu olevan liian pitkällä ohjalla (ja jalustimilla, mutta siitä lisää tuonnempana) ratsastaminen. Luodaan illuusio siitä että pitkä ja löysä ohja on yhtäkuin hyvä ja kevyt ohjastuntuma. Samoin ajatellaan virheellisesti että kun ohjassa ei ole mitään tuntoa, ollaan asian ytimessä ja ratsastetaan kevyellä tuntumalla. Tosiasiassa siinä kohtaa hevonen on jo paennut ohjastuntumaa, jännittänyt kaulansa lyhyeksi ikäänkuin kadottanut ratsastajan käden. Todella, todella harvoin näkee ratsastajia jotka ratsastavat liian lyhyellä ohjalla. Mikä siihen voi olla syynä, että pitkä ohja on nykyajan trendi?

Siihen on varmasti monia syitä, mutta yksi suurimmista on varmasti ratsastajien oma vartalon hallinta. Ja tarkemmin ottaen keskivartalon hallinta, vai pitäisikö sanoa hallitsemattomuus? Pitkällä ohjalla ratsastaminen ohjaa ratsastajan istuntaa takakenoon, ja tämähän tarkoittaa sitä että ratsastajan ei tarvitse käyttää keskivartalon lihaksiaan istuntansa kannattelemiseen vaan voi rauhassa nojata satulan takakaareen ja ihmetellä miksi hevonen juoksee alta pois, olematta kuitenkaan pohkeen edessä... Oikean pituinen ohja ohjaa myös ratsastajan istuntaa oikeaan asentoon, sillä oikean pituisella ohjalla ratsastaja istuu oikeassa paikassa ja asennossa, piste.

Miten sen oikean ohjaspituuden pystyy määrittämään? Toki se on hevoskohtaista, mutta muutamalla yleispätevällä säännöllä olet jo oikealla tiellä. Käsien oikea paikka on hevosen harjan yläpuolella, satulan etukaaren edessä. Nyrkit on pystyssä, ranteet suorina ja kyynärpäissä kulma. Kyynärpäät lähellä kylkilinjaa ja kädet kannettuina, ei siis lepuuteta käsiä siinä satulan päällä! Kun kätesi ovat oikeassa paikassa ja asennossa, tuntuma hevosen suuhun pitäisi olla sellainen että ohja ei roiku löysänä ja hevonen saa vähän liikuttaa sinun kättäsi. Kun ohja ei roiku löysänä, tuntuma hevosen suuhun on tasainen (hevonen voi siis luottaa siihen tilanteessa kuin tilanteessa) ja kun hevonen saa vähän liikuttaa kättäsi on kätesi joustava, ja hevonen liikkuu luottavaisena tukeutuen kevyesti kätesi tarjoamaan tukeen.

Tällä reseptillä istuntasikin ohjautuu oikeaan muottiin, huomaat että kun kätesi on oikeassa paikassa, "joudut" kannattelemaan keskivartaloasi ihan eri tavalla kuin pitkällä ohjalla ratsastaessasi. Tätä kutsutaan ryhdiksi! Usko kun sanon, käden paikkaa muuttelemalla pystyt säätelemään omaa istuntaasi. Eli, jos istut takakenossa, yksinkertaisesti lyhennä ohjaa riittävästi, niin joudut istumaan keskellä hevosta. Käytännössä et joudu uhraamaan oman istuntasi korjaamiseen ajatustakaan, kun vaan pidät ohjan oikean pituisena! Ja kun istut oikeassa paikassa, on pohkeesikin oikeassa kohdassa! Tadaa, helppoa kuin heinänteko!

Entä sitten se tuntuma ja sen muuttaminen? Kun ratsastaja ei aseta hevoselle mitään suurempia haasteita, on ohjastuntuma kevyt, niin että tunnet hevosen suun ja pään liikkeet käsissäsi ja kätesi joustaa juuri niin paljon kuin hevonen sitä tarvitsee. Valmistellessasi hevosta johonkin liikkeeseen, "hillitse" kätesi joustoa hieman, toisin sanoen tee kädestäsi vähän raskaampi, jolloin hevonen hidastaa vauhtiaan, ja kun tiivistät istuntaasi samalla, kokoaa hevonen painoaan vähän enemmän takajaloilleen. Kun haluamasi tehtävä on suoritettu, palaa taas astetta joustavampaan tuntumaan, eli kätesi kevenee hieman.
Myös silloin kun hevonen syystä tai toisesta jännittyy (johtuen jostain ulkoisesta tekijästä), vahvista tuntumaa siksi aikaa kunnes hevonen on päässyt jännittävästä tilanteesta ohi. Sen jälkeen taas käsi kevenee, kuitenkin niin että koko ajan säilytät tuntuman, eli ohja ei pääse löysäksi missään vaiheessa.

Käännöksissä suosittelen lyhentämään kääntävää ohjaa hieman, jotta käsi ei ajaudu liian taakse, etkä näin ollen joudu vetämään ohjasta taaksepäin. Käännöksen jälkeen päästä ohja taas samanpituiseksi toisen ohjan kanssa.

Hevosesta ja ratsastettavasta harjoituksesta riippuen voi ohjaspituutta vähän vaihdella, mutta pidä aina huoli että ohja ei pääse löysäksi, käden paikka ja asento pysyy oikeana ja hevosen suuhun ei kohdistu vetoa. Jos ratsastat vähän pidemmällä ohjalla, eli hevosen kaula on pidempi kuin normaalisti, ole tarkka ettet laske kättäsi alas vaan tuo kättä aina hevosen suuta kohti, kun haluat tarjota sille pidempää ohjaa ja mahdollisuutta pidentää kaulaansa.

Tässä pieni yhteenveto ohjastuntumasta, toivottavasti selittely antoi pientä osviittaa tuntuman ymmärtämiseen. Harjoittelemalla pääset parhaaseen tulokseen, ja kuuntele hevostasi, se kertoo sinulle milloin tuntuma on hyvä!