Kuukauden kavaletti; tammikuu

No niin, tästä aloitetaan kuukauden kavaletti-postaussarja. Tammikuussa, joka onkin juuri päättymässä, käsitellään maapuomien käyttöä juoksutuksessa tai ohjasajossa.

Kaikenlaisessa kavaletti- ja maapuomityöskentelyssä (kuten toki ratsastuksessa muutenkin) hevosen rentous on avainasemassa. Aika usein tuntuu käyvän siten että maapuomeja ja kavaletteja ei ehkä tule harjoiteltua joko riittävästi tai oikealla tavalla, ja hevoset ovat silminnähden jännittyneitä maapuomeja tai kavaletteja ylittäessään. Yritetään saada siihen muutos tästä eteenpäin!

Jotta tämä harjoitus toisi toivotun lopputuloksen, tulee hevosen olla tottelevainen ja rento joko juoksutuksessa tai ohjasajossa, kummassa sitten haluatkin maapuomeja ylittää. Varmista siis että se osio on kunnossa ennenkuin lisäät harjoitukseen mukaan maapuomeja.

Kun juoksutuksessa/ohjasajossa käytetään puomeja, on todella tärkeää että juoksutusliina on riittävän pitkä, vähintään 7 m ja ajo-ohjat vähintään 14-16 m pituiset. Muista myös että jos juoksutat hevosta liinalla, sinulla tulee olla juoksutusraippa toisessa kädessä, tällöin saat hallittua hevosen paremmin kuin pelkällä liinalla. Juoksutusraippa ei siis ole tarkoitettu piiskaamiseen, vaan sillä pystyt hallitsemaan hevosen paikkaa ja vauhtia raipan asentoa muuttamalla. Toki tarvittaessa raippaa napauttamalla (ei siis osuen hevoseen) saat siitä ylimääräinen eteenpäin vievän avun. Myös juoksuttajan positio on tärkeä, tässä harjoituksessa on erittäin tärkeää että juoksuttaja pysyy lähes paikallaan ja hevonen liikkuu jatkuvasti oikealla uralla, eli se ei saa juosta ympyrän ulko- eikä sisäpuolella vaan juuri siinä kohtaa mihin liina/ohjat antavat myöden.
Juoksutuksessa yhdellä liinalla voit muuttaa hevosen paikkaa, eli esimerkiksi suurentaa ympyrää siten että osoitat raipalla hevosen sisälapaa, jolloin se yleensä suurentaa ympyrää tai voit myös astua suoraan kohti hevosta joka myös saa sen suuremmalle ympyrälle. Muista samalla vapauttaa liinaa sen verran mitä haluat hevosen liikkuvan ulospäin. Ympyrän pienentäminen onnistuu keräämällä liinaa lyhyemmäksi sen verran kuin tarvitset.

Aloita tunti riittävän pitkän alkukäynnin jälkeen siten että juoksuta hevosta ympyrällä ilman puomeja jonkin aikaa, suuntaa riittävän usein vaihtaen ja alkuverryttelymäisesti edeten. Aloita siis riittävän rauhallisella tempolla ravissa ja odota että hevonen rennosti pystyy kasvattamaan raviaan isommaksi, ja muista tehdä riittävästi siirtymiä tottelevaisuuden ja notkeuden aikaansaamiseksi. Kun olet juoksuttanut hevosta ravissa ja laukassa kumpaankin suuntaan, taluta sitä hetki käynnissä ympäri kenttää. Kun olet alkuverrytellyt hevosen, kiinnitä sivuohjat (jos juoksutat yhdellä liinalla). Sivuohjissa oikea pituus on todella tärkeää, on vaikeaa antaa tarkkaa mittaa mutta hevosen tulee saada venyttää päätä ja kaulaa eteen ja alas, ilman että sivuohja nappaa kiinni väärässä kohtaa mutta kuitenkin niin että hevosen saa sivuohjista tarvitsemansa tuen. Sisäpuolen sivuohja tulisi olla 5-10 cm lyhyempi, muista siis suuntaa vaihtaessasi myös korjata sivuohjat oikean pituisiksi.

Tämän jälkeen jatka asettamalla yksi maapuomi lyhyen sivun keskelle ja jatka juoksuttamista tullen sen yli joka kierroksella.  Jo tässä yhdellä puomilla on todella tärkeää kiinnittää huomiota hevosen rentouteen ja tempoon jolla se lähestyy puomia ja ylittää sen. Säätele tarvittaessa tempoa äänellä, ohjalla tai raipalla, riippuen mihin suuntaan tempoa tulee muuttaa. Tärkeintä kuitenkin on seurata hevosen mielenlaatua, kun se ylittää yksittäisen puomin helpon oloisesti, voit vaihtaa suuntaa ja toistaa saman toisessa kierroksessa. Kun tämäkin onnistuu, kävelytä hevosta hetki uraa pitkin.

Tämän jälkeen siirrytään useamman puomin ylitykseen. Voit rakentaa kaksi puomijonoa, erillisille ympyröille vaikka siten että toisen pääty-ympyrän lyhyellä sivulla on 4 maapuomia käyntiväleillä (väli keskeltä mitattuna noin 0,8 m) ja toisen pääty-ympyrän lyhyellä sivulla 4 maapuomia raviväleillä (väli keskeltä mitattuna noin 1,2 m). Muista että välit ovat hevoskohtaisia, muuta niitä siis tarvittaessa jotta hevosesi ei joudu harppomaan puomien yli tai vaihtoehtoisesti lyhentämään itseään liikaa puomeilla. Tällä harjoituksella kuitenkin vain haetaan sitä rentoutta tekemiseen, joten tee puomien ylitys hevoselle mahdollisimman helpoksi!

Kun olet kävellyt hetken, siirry ensin käyntipuomeille. Muista että sinulla on nyt vastuu siitä että hevonen jatkaa koko ympyrän ajan käyntiä tasaisessa tahdissa, sopivassa tempossa ja rentona. Kun tämä onnistuu, suoriutuu hevonen käyntipuomeista hyvin! Seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä puomeilla, ja ole tarkkana että joustat kädelläsi (kuten tekisit ratsastaessakin) kun hevonen venyttää päätä ja kaulaansa eteen ja alas.

Työskentele käyntipuomeilla ensin toiseen suuntaan ja kun hevonen rentoutuu puomeille, pidä välikäynti ja sen jälkeen työskentele samat puomit toisessa kierroksessa. Tämän jälkeen taas välikäynnit ja sen jälkeen siirry toiselle ympyrälle jossa on ravipuomit.

Ravissa työskentely ei juurikaan eroa käyntityöskentelystä, kunhan vaan pidät huolen että hevonen ei kiirehdi puomeille ravissa, sillä silloin se usein pyrkii pääsemään helpommalla ja pahimmassa tapauksessa yrittää hypätä puomijonon yli. Työskentele ravipuomit kummastakin suunnasta.

Sekä käynti- että ravipuomeja voit myös hyödyntää askeleen lyhentämisessä ja pidentämisessä, silloin vaan tulee hevonen ohjata joko maapuomien ulko- (askeleen pidentämisessä) tai sisäreunaan (askeleen lyhentämisessä). Tätä suosittelen tehtäväksi ohjasajaen, sillä silloin saat hallittua hevosen kulkemaa reittiä paremmin ja säädeltyä sen askelta tarkemmin jo ennen puomeja.

Tässä postauksessa puhuttiin pelkistä maapuomeista, mutta kun hevonen "pärjää" maapuomeilla juoksutettuna hyvin ja pysyy rentona, voit aivan hyvin käyttää samoissa harjoituksissa kavaletteja, jotka ovat noin 15-20 cm irti maasta. 

Työskentely ympyrällä on hevoselle todella raskasta ja toispuoleista, jonka takia on tärkeää pitää ympyröiden määrä riittävän pienenä. Pidä huolta että työskentelet ympyrällä 5-8 kierrosta peräkkäin, ja sen jälkeen pidä pieni tauko jonka jälkeen voit taas jatkaa ympyrällä, 5-8 kierroksen ajan.

Itse pidän sopivana ympyrätyöskentelyaikana 20 minuuttia, joka on siis varsinaista työskentelyä ympyrällä, alku- ja välikäynnit tulevat siihen päälle.

Tässä on nyt tämän vuoden Kuukauden kavaletti-postaussarjan avaava postaus, helmikuussa taas jatketaan teeman parissa!

Sari

Hevonen jännittyy, mitä tehdä?

Varmasti meille kaikille kyseinen tilanne on jopa liiankin tuttu. Hevonen jännittyy milloin mistäkin syystä, tuuli, sade, valot, varjot ja kaikki mahdolliset muutkin ulkoiset tekijät aiheuttavat hevosissa eriasteisia reaktioita. Hevosen ollessa saaliseläin, emme voi sen luontaisia vaistoja kahlita, meidän pitää pystyä elämään niiden kanssa ns. mahdollisimman vähin vaurioin.

Kun hevonen jännittyy, on luonnollisesti ensiarvoisen tärkeää että ratsastaja ei jännity. Joskus se on todella vaikeaa ja varsinkin hevosella joka on todella "dramaattinen" tai jopa vaarallisen väkivaltainen pakotilanteessa, vaatii se ratsastajalta todella kylmiä hermoja. Itse olen huomannut että jokainen onnistuminen vahvistaa omaa itseluottamusta roimasti, eli aina silloin kun tuntuu että hevonen olisi parempi vain viedä talliin rauhoittumaan, mutta teetkin päätöksen että jatkat ratsastusta välittämättä hevosen "sekoilusta", ja pysyt itse rauhallisen vaativana ja huomaat että niin se hevonen vaan rauhoittuu ja kuuntelee sinua samalla rauhoittuen! Tämä kieliopillisesti hieman liian pitkä lause haluaa vain kertoa sen että luottakaa itseenne, niin se hevonenkin luottaa teihin!!!

Jos ja kun tämä itseensä luottaminen ei aina tunnu onnistuvan, otetaan tässä esille muutamia yksinkertaisia harjoituksia joilla saat hevosen ainakin vähän paremmin kuuntelemaan sinua, keskittymään sinuun ja sitä kautta rauhoittumaan ja rentoutumaan.

- Teetä rauhallisia pohkeenväistäharjoituksia, erityisesti uralta pois ja takaisin uralle on toimiva, sillä siinä hevonen joutuu reagoimaan melko nopeassa tahdissa vuorotellen kumpaankin väistävään pohkeeseen. Ole huolellinen että väistöt tulee tehtyä huolella, siten että et joudu voimistamaan apuja liikaa sillä sehän saa hevosen jännittymään entisestään, vaan keskity rauhassa ratsastamaan jokainen väistöaskel.

- Pohkeenväistön lisäksi tee käännöksiä sekä etu- että takaosalla. 

- Ympyrällä ratsastaminen sitä suurentaen ja pienentäen on hyvä harjoitus, sillä siinä tulee rentoutettua hevosta sekä asettavilla että taivuttavilla avuilla.

- Maapuomien yli kävely on hyvää harjoitusta, sillä saadaan parannettua hevosen tarkkaavaisuutta ihan "ilmaiseksi". 

- Muuta tuntumaa siten että ratsasta ensin muutama askel normaalilla ohjastuntumalla, sen jälkeen kevennä tuntumaa huomattavasti ja ratsasta muutama askel hyvin kevyellä tuntumalla ja palaa taas sen jälkeen normaaliin tuntumaan. Tämä saa hevosen "kuulostelemaan" tuntumaa ja keskittymään ratsastajan käteen.

- Tee temponmuutoksia pelkällä istunnalla, vaikka se varmasti tuntuu aika haastavalta, mutta kun vaan sitkeästi jatkat sitä ja palkitset hevosen pienemmästäkin reaktiosta, tulee hevonen sitä kautta paremmin kuulolle.

-  Temponmuutosten lisäksi keskity ratsastuksessa "takaa-eteen"-ajatteluun, eli ratsasta pohkeella kohti pehmeää kättä. Muista että käsi saa liikkua ylös sekä sivulle mutta ei koskaan taakse, hevosen pitää kaikissa tilanteissa voida luottaa ratsastajan käden tarjoamaan pehmeään tukeen ja "turvaan".

- Tarvitseeko erikseen mainita siirtymät? Ei ehkä tarvitsisi mutta mainitsen ne silti, siirtymät niiden kaikissa muodoissa ovat yksi parhaista tavoista saada hevonen kuulolle. Muista kuitenkin pysyä itse rauhallisena, mutta sopivan vaativana, eli pidä vaatimustaso hevoselle ja hevosen senhetkiseen tilaan sopivana.

Tässä muutamia hyväksi havaittuja harjoituksia hevosen rauhoittamiseksi, jakakaa ihmeessä kommenttiboksissa omat keinonne!

Sari

Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, laukannostot ja laukan hallinta

Vihdoinkin sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen osan Aidan lähettämään toivepostaukseen koskien entisten ravureiden ratsuksi kouluttamisen haasteita. Edelliset postaukset voit lukea täältä ja täältä. 

Tässä postauksessa perehdytään tarkemmin laukannostoihin ja laukan hallintaan.

Hevosen rakenteesta riippuen joillekin hevosille laukannosto voi olla helpompi käynnistä kuin ravista, on siis tärkeää tunnistaa oman hevosensa heikkoudet ja vahvuudet ja tehdä erityisesti alussa laukannostot hevoselle helpoimmasta askellajista.

Syy miksi laukannosto on entiselle ravurille usein vaikeaa, on yksinkertaisesti lihasten, erityisesti selkälihasten voimattomuus. Kun selkälihaksissa ei ole voimaa, vaikuttaa se suoraan hevosen kantokykyyn eikä se kykene ottamaan painoa takaosalle vielä kunnolla. Ja koska tasapainoinen laukannosto vaatii sen että hevonen on "takajaloillaan",  on laukannostot usein melko vauhdikkaita ja epätasapainoisia.

Erilaisin tapoja opettaa laukannosto on käyty läpi ratsun oppikoulussa, ei perehdytä niihin sen enempää, mutta pohditaan tässä itse nostojen parantamista ja laukan hallintaa.

Nostojen parantaminen lähtee siis hevosen takaosan paremmasta hallinnasta, ja onkin syytä teettää hevosella mahdollisimman paljon tehtäviä jotka auttavat sitä löytämään omat jalkansa ja samalla lisäävät voimaa. Helpoin ja tehokkain tapa on ehdottomasti kävely pitkin ohjin mahdollisimman epätasaisessa maastossa, mielellään lähes umpimetsässä jossa hevonen joutuu lähes joka askeleella katsomaan tarkkaan mihin jalkansa asettaa ja näin ollen se käyttää lihaksiaan todella tehokkaasti, ikäänkuin kooten itseään jatkuvasti. Ja mikä parasta, ratsastajan ei tarvitse kuin istua kyydissä! Vielä jos metsäreissulta sattuu löytymään ylä- ja alamäkiä, on treeni täydellistä! Toki ylä- ja alamäessä ratsastajakin joutuu vähän töihin jotta ratsukon tasapaino säilyy, mutta muuten tämä on ratsastajalle todella huoleton ja helppo treenimuoto.

Metsässä samoilun lisäksi maapuomit ja kavaletit ovat erinomaisia koordinaatiota ja selän ja takapään lihasten voimaa parantavia harjoituksia. Maapuomeilla tärkeätä on varsinkin alussa olla tarkka että maapuomien väli on kyseiselle hevoselle juuri sopiva, sen pitää pystyä rentoutumaan maapuomeja ylittäessä jotta niillä saavutetaan maksimaalinen hyöty, ja lisäksi tempo pitäisi pysyä mahdollisimman alhaalla, mieluummin alitempossa puomeille kuin kiiruhtaen.

Näiden kahden treenimuodon lisäksi otetaan kolmanneksi vielä mukaan väistöt ja taivutukset. Taivutukset auttavat sekä suoruuden parantamisessa että tasapainon säilyttämisessä, ja väistöillä saadaan se takapää paremmin mukaan työskentelyyn, erityisesti siis laukannostoissa.

Itse laukannostoissa kaarevalla uralla tapahtuva nosto on varsinkin alussa hevoselle helpoin tapa, ja noston voi joko suorittaa lyhyen sivun lopussa, jolloin edessä siintää pitkä sivu eikä hevonen ahdistu  jarruttavista aidoista niin nopeasti. Mikäli pitkä sivu tuo mukaan jopa liian reippaan vauhdin, kannattaa nosto ajoittaa pääty-ympyrälle siten että ympyrän avoimelta sivulta suoritetaan nosto, jolloin pitkän sivun aita hieman hillitsee hevosen menoa, ilman että ratsastajan tarvitsee heti pidättää.

Jos väistöt ovat hevoselle jo hallussa, suosittelen laukannostojen teettämistä siten että ratsasta vähän uran sisäpuolella, väistä hevosella muutama askel uralle, ja heti viimeisestä väistöaskeleesta nosta harjoituslaukka. Saman voi tehdä myös ympyrällä, väistäen ympyrän avoimella sivulla takaosaa muutaman askeleen ajan ympyrän ulkopuolelle, ja nostaen laukan uralle palattaessa.

Ja jos hevonen on jo tottunut kavaletteihin tai jopa pieniin esteisiin, voi niitä hyödyntää laukannoston opettamisessa, usein hevonen jatkaa laukalla pienen esteen jälkeen, jolloin voit parantaa apujesi ajoitusta helposti.

Kun laukannostot ovat kunnossa, tulee seuraavaksi haasteeksi se itse laukka. Se on lähes poikkeuksetta tasapainotonta, jännittynyttä kaahotusta! Valitettavasti. Jotta siitä saadaan edes vähän ratsumaisempaa, on tärkein tekijä siinä aika, kärsivällisyys ja oikeanlaiset harjoitukset. Ja tietysti pitää muistaa hevosen rakenteelliset haasteet, entinen ravuri harvoin saa laukkaa täysin kolmitahtiseksi, vuosienkaan huolellisen työn jälkeen. Pitää siis olla valmiina tyytymään laukassa siihen että se on hallinnassa, tasapainossa ja ratsastettavissa, täydellistä pyörivää laukkaa ei kannata lähteä tavoittelemaan.

Tärkein tekijä laukan parantamisessa on ehdottomasti tasapaino. Olet varmasti nähnyt ja luultavasti itsekin ratsastanut hevosella joka kyllä osaa nostaa laukan, mutta noston jälkeen etenee todella reippaassa tempossa ympäri kenttää, vahvasti sisäänpäin kallistuneena ja jännittyneenä. Jotta tästä päästään vähän rauhallisimmille vesille, on ratsastajan tärkein tehtävä parantaa koko ratsukon tasapainoa. Vaikka luonnollinen reaktio olisi "työntää" hevosta pois sisäpohkeesta ja sisäohjasta joihin se tuntuu nojaavan,  ei pidä voimistaa kumpaakaan sisäapua yhtään, päinvastoin, anna sisäpohkeen olla omalla paikallaan, mahdollisimman rentona, ja pidä sisäohjalla ainoastaan tasainen tuntuma, voimistamatta sitä yhtään. Varsinainen työ tehdään nyt painoavulla ja ulko-ohjalla.

Kun olet nostanut laukan, siirrä omaa painoasi enemmän ulkojalustimelle, ja voimista tai nosta ulkokättäsi hieman. Ulkopainoavulla saat aikaiseksi sen että hevosen painopiste siirtyy sisältä enemmän ulos, eli hevonen ikäänkuin nousee pois sisäpohkeen päältä, ja ulko-ohjalla saat sekä pidettyä sen kontrollissa että samalla auttaen tasapainoa säilymään. Ulko-ohja voi tarvittaessa myös hieman pidättää, ilman että se kuitenkaan rikkoo laukkaa raville, jonka sisäohjasta pidättäminen usein saa aikaiseksi.

Ja tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan pohdita sisäohjalla asettamista tai muitakaan "normeja" vaan annetaan hevosen edetä laukassa, pitäen itse ainoastaan huolta tasapainosta, ja hevonen varmasti on asettunut tai jopa hieman kallistunut ulospäin, mutta se on tässä tapauksessa varsin toivottavaa! Jos olet seurannut hevosta vapaana, se laukatessaan kaarteissa usein kääntää päätään hieman ulospäin, juuri tuon tasapainon säilyttämisen vuoksi. 

Laukan parantaminen vaatii toistoja, ja mielellään toistoja siten että itse laukkapätkät pidetään melko lyhyinä, esimerkiksi yhden tai kahden kierroksen mittaisina, jonka jälkeen hevosen annetaan kävellä hetki vapaalla ohjalla jotta se saa vähän hengähtää ja rentoutua sille vaikean harjoituksen jälkeen ennen uuden laukan nostamista. Myös sitä kannattaa miettiä mihin kierrokseen päättää päivän laukkaharjoitukset, jotta hevoselle jää mahdollisimman hyvä mieli tunnin jälkeen. Itse teen siten että aloitan laukkaharjoitukset hevoselle helpommasta suunnasta, sen jälkeen vaihdan suuntaa tehden laukkaa siihen vaikeampaan kierrokseen ja lopuksi vielä vaihdan suuntaa siten että saan lopetettua harjoitukset hevoselle helpompaan suuntaan.

Toivottavasti tästä on vähän apua entisten ravureiden laukkaharjoitusten kanssa, vaihdetaan ajatuksia kommenttiboksissa!

Sari

Harjoituksia kontrollin parantamiseksi

Otetaanpa tähän väliin muistutus kontrollin tärkeydestä.

Kuten me kaikki tunnolliset ratsastajat tiedämme, kontrolli on kaiken ratsastuksen a ja o. Luonnollisesti kontrollia on hyvä olla jotta voimme olla varmoja siitä että saamme hevosen menemään juuri sinne minne haluamme juuri siinä vauhdissa joka meille sopii. Tämän lisäksi kontrolli on äärimmäisen tärkeä turvallisuustekijä, sillä kun hevonen on kontrollissa, jää joskus jopa vaaralliseksikin äityvät pakoreaktiot pienemmiksi kuin jos kontrollia ei olisi.

Millään ilveellä emme valitettavasti hevosista saa pakoreaktiota kokonaan pois, saaliseläimiä kun ovat, mutta saavuttaessamme täydellisen luottamuksen hevosemme kanssa saamme tuota pakoreaktiota olenneisesti pienennettyä ja hevosen kuulolle. Kuulolle tarkoittaa tässä tapauksessa tapaa että hevonen ikäänkuin kysyy ihmiseltä mitä sen kannattaisi tehdä pelottavassa tilanteessa, sen sijaan että juoksisi ensin vaistojensa varassa karkuun. Kun ihminen omalla rauhallisuudellaan ja päättäväisyydellään näyttää hevoselle että tilanne on hallinnassa, se todellakin on hallinnassa, jopa hevosen mielestä! Tähän tulisi meidän kaikkien pyrkiä, sekä ratsain että maastakäsin hevosten kanssa työskennellessä.

Tovi sitten kävin läpi "vaihtoehtoisia" hevosen liikutustapoja täällä, tuossa postauksessa on paljon asioita jotka ovat hyviä arkiharjoitteita luottamuksen ja sitä kautta kontrollin parantamiseksi.

Tämän jokapäiväisen hevosen käsittelyn lisäksi on lukematon määrä erilaisia harjoituksia joiden kautta kontrolli paranee, otetaan tässä nyt käsittelyyn muutama joita voi tehdä vaikka nyt kun pohjat ovat välillä hieman haastavat vallitsevien keliolosuhteiden johdosta!

Ensimmäinen, ja varmasti eniten tehty harjoitus on yksinkertaisesti hevosen pysäyttäminen. Pysäyttämisen lisäksi tässä harjoituksessa hevosen tulisi jäädä paikalleen seisomaan ilman ohjastuntumaa. Normaalistihan emme menetä tuntumaa pysähdyksessä, vaikka pidättävä ote rentoutuukin, mutta tässä kontrollia parantavassa harjoituksessa ohjat saa olla ihan löysät! Harjoituksen alussa pysäytä hevonen uralle, silloin saatte hieman tukea kentän aidasta. Suorita siis ihan normaali, hyvin valmisteltu pysähdys, ja kun hevonen on asettunut hyvin paikoilleen (paino tasaisesti kaikilla jaloilla ja suht hyvässä tasapainossa) siirrä molempia käsiä hevosen suuta kohti niin paljon että ohjat roikkuvat löysänä. Hevosen tulisi jäädä paikalleen ja myös kantaa itsensä vaikka ohjan tuntuma hetkeksi häviääkin. Tästä siirrä hevonen käyntiin, edelleen ilman tuntumaa. Ota ohjat tuntumalle vasta kun hevonen on kävellyt muutaman askeleen.
Mikäli hevonen lähtee liikkeelle heti kun tuntuma häviää, pysäytä se rauhallisesti uudestaan, ja toista sama tuntuman kevennys. Vaikka hevonen lähtisi jälleen liikkeelle, rauhallinen pysäytys ja tuntuman kevennys. Yleensä muutaman toiston jälkeen hevonen ymmärtää mitä siltä tässä harjoituksessa vaaditaan.
Toista näitä pysäytysharjoituksia kumpaankin suuntaan ja kun ne sujuvat, eli hevonen jää aina paikalleen seisomaan itsensä kantaen, voit tehdä harjoituksesta hieman haastavamman ja tehdä seuraavat pysähtymisharjoitukset poissa uralta, vaikka pituushalkaisijalla tai ihan missä vaan!

Muuta myös pysähtymisharjoitusta siten että suoritat liikkeellelähdön myös tuntumalla, eli kun hevonen on pysähdyksissä ilman tuntumaa, otat ensin ohjat tuntumalle ja vasta sen jälkeen siirrät hevosen käyntiin. 

Harjoituksella haetaan siis sitä että hevonen oppii odottamaan ratsastajan apuja. Olet varmasti huomannut että todella usein hevonen lähtee liikkeelle ikäänkuin ajatuksen voimalla, ennen kuin ratsastaja on ehtinyt käyttää eteenpäinvievää apua. Sama pätee käännöksissä, hevonen kääntyy automaattisesti kentän kulmassa, välittämättä ratsastajan avuista, ja silloin käännös on epätasapainossa, ja tuntuu siltä että hevonen kaatuu sisäapujen päälle.

Tätä pysähtymisharjoitusta voit käyttää myös kulmassa kääntämiseen. Tee siten että pysäytät hevosen juuri ennen kulmaa, ja pyydät että se odottaa rauhassa paikallaan ja sen jälkeen käännät sen kulmassa sisäohjalla ja ulkopohkeella suoraan pysähdyksestä. Tätäkin harjoitusta voit "vaikeuttaa" päästämällä tuntuman pois pysähdyksessä, ja ottamalla ohjat tuntumalle vasta silloin kun lähdet hevosta kulmassa kääntämään.

Nämä molemmat harjoitukset ovat monelle varmasti tuttuja Kyran kirjasta, niin yksinkertaisia juttuja joilla on niin iso merkitys! Kiitos Kyra!

Seuraavaksi voidaan hyödyntää hieman puomeja kontrolliharjoituksissa. Aseta pituushalkaisijalle kaksi puomia käyntivälillä, eli noin 60-80 cm.

Tule pituushalkaisijaa pitkin käynnissä ja valmistele pysähdys siten että hevonen pysähtyy etujalat lähes kiinni ensimmäisessä maapuomissa. Hevosen pitää tässäkin odottaa pysähtyneenä niin kauan kunnes ratsastaja pyytää sitä käyntiin. Tämä harjoitus on niin "lyhyt" että tässä on syytä pitää ohjat tuntumalla koko ajan. Kun hevonen on seissyt pysähtyneenä jonkin aikaa, siirrä se käyntiin siten että hevonen ottaa yhden askeleen, eli etujalat ylittävät tämän ensimmäisen puomin. Ja taas pysähdys siten että etujalat ovat juuri ylittäneet ensimmäisen puomin. Hetken odotus, ja vielä uusi käyntiaskel jotta hevosen takajalatkin tulevat puomien väliin. Tässä vielä hetken odotus ja sen jälkeen käyntiin ja pituushalkaisijan loppuun käynnissä. Tämä harjoitus on todella vaativa, ja vaatii hevoselta ehdotonta kuuliaisuutta ja ratsastajalta tarkkaa apujen käyttöä ja rauhallisuutta.

Myös pohkeenväistössä on hyvä välillä tarkastaa että hevonen kuuntelee kaikkia apuja, ei pelkästään sivullevieviä. Aloita helpolla pohkeenväistölinjalla, lyhyen sivun keskivälin jälkeen käännä pitkälle sivulle, eli jäät reilusti uran sisäpuolelle. Ratsasta käyntiä suoraan muutama metri ja sen jälkeen ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uraa kohden. Muutaman askeleen jälkeen pysäytä hevonen ja pyydä että se jää paikalleen seisomaan, ohjat tuntumalla. Kun hevonen malttaa rauhassa odottaa, siirrä se käyntiin ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen jatka taas väistöä samaan suuntaan, eli kohti uraa. Taas muutaman askeleen jälkeen pysähdys, rauhallinen odotus ja jälleen uusi siirtyminen käyntiin, ja jos tilaa vielä on, voit tehdä uralle asti väistöaskeleet ja ota vielä uralle viimeinen pysähdys.
Tätä harjoitusta voit muuttaa siten että pysähdysten jälkeen vaihdat väistön suuntaa, eli jos olet tullut oikeassa kierroksessa linjalle ja väistänyt ensin uraa kohti eli vasemmalle, suorita pysähdyksen jälkeen siirtymä käyntiin ja ratsastakin väistöä oikealle. Näin saat aikaiseksi siksakkiväistöä, mutta maltillista sellaista!
Kun käynnissä kontrolliharjoitus on kunnossa ja hevonen pysyy ehdottoman rentona läpi koko harjoituksen, voit tehdä samat asiat harjoitusravissa, tai jopa hieman kootussa ravissa. Eli ravissa väistö, pysähdys, siirtymä raviin ja taas väistö. 

Tärkeintä näissä kaikissa harjoituksissa on se että hevonen jää aina rentona paikalleen seisomaan. Ei siis riitä että hevonen pysähtyy ja seisoo paikallaan jos se kuitenkin mielessään on koko ajan menossa. Joskus hyvä tunnusmerkki hevosen rentoutumisesta on se kun hevonen hengähtää syvään, tai huokaisee. Siitä tiedät että juuri sillä hetkellä hevonen on "luovuttanut" päätäntävallan ratsastajalle, eikä itse aktiivisesti ehdota seuraavaa liikettä!

Ja tähän päästään ainostaan äärimmäisellä kärsivällisyydellä, ratsastaja ei saa missään vaiheessa menettää hermojaan vaikka hevonen alussa hermostuneena steppailisikin edestakaisin. Mitä enemmän ratsastaja tästä hermostuu, sitä kauemmin harjoituksen onnistuminen kestää ja sitä vähemmän hevonen luottaa ratsastajaansa. 

Jotta varmasti sisäistätte näiden harjoitusten tärkeyden, kannattaa välillä pysähtyä miettimään sanontaa "hevoseni toimii ajatuksen voimalla". Sinänsä tuo on varsin tavoiteltava asia, mutta aika usein siinä käy niin että hevonen toimii oman ajatuksensa voimalla, eikä ratsastaja ikäänkuin ehdi vaikuttaa hevoseensa ennen kuin se on jo tehnyt seuraavan tehtävän, mitä ikinä se kuvitteleekaan seuraavan tehtävän olevan.  Koska vaadimme hevosiltamme täydellistä reaktiota apuihimme, niin eteenpäinvieviin kuin pidättäviin, on meidän syytä vaatia niiltä myös täydellistä ratsastajan apujen "odottamista" eli sitä että apuihin reagoidaan juuri silloin kun niitä käytetään, ei hetkeä ennen eikä hetkeä liian myöhään.

Aika usein huomaan että monet ratsastajat eivät voi harjoitella kouluratojen ratsastamista riittävästi, sillä heidän hevosensa kuulemma oppivat radat ulkoa. En ole niin perehtynyt hevosen aivokapasiteettiin että voisin kumota tämän myytin täysin, mutta en voi myöskään olla miettimättä voisiko tilanne johtua vain siitä että hevonen ei malta kuunnella ratsastajan apuja juuri ollenkaan, ja ikäänkuin ehdottelee ratsastajalle erinäisiä liikkeitä??

Oletteko te törmänneet tähän ilmiöön, hevosen liialliseen ennakointiin tai siihen että hevonen ajattelee ratsastajan puolesta?

Ratsun oppikoulu, osa 9, maapuomit

Maapuomien käyttö nuoren hevosen tai ravurista ratsuksi-projektin kanssa on äärimmäisen hyödyllistä oikein tehtynä, mutta saattaa aiheuttaa melkoisen takapakin mikäli hevoselle tapahtuu maapuomeilla jotain epämiellyttävää. Tämän takia maapuomit tulee esitellä hevoselle huolella ja rauhassa, ja niiden kanssa tulee edetä muutenkin hitaasti ja hevosta kuunnellen. Kun maapuomit on esitelty hevoselle kunnolla, saa niiden avulla hevosen askeleita kehitettyä, tarkkaavaisuutta ja kontrollia parannettua ja lisäksi ne tuovat mukavaa vaihtelua muuten niin yksitoikkoiseen kenttätyöskentelyyn!

Kuten varmasti arvaattekin, aloitamme maapuomiharjoitukset luonnollisesti ilman ratsastajaa. Ihan ensimmäiset tutustumiset puomiin tehdään hevosta taluttaen, ja aloitetaan yhdellä, yksittäisellä puomilla. Hevonen siis ihan yksinkertaisesti talutetaan yksittäisen maapuomin yli käynnissä ja ravissa, ensin ilman satulaa ja sen jälkeen myös satulan kanssa. Syy miksi tämä tehdään ensin ilman satulaa ja vasta sen jälkeen satulan kanssa, johtuu siitä että ilman satulaa hevonen saa varmasti täyden vapauden selälle ja satulan kanssa aiheutuu selkään vähän erilainen paine (vaikka ratsastaja ei selässä vielä olekaan) ja hevosen tulee saada tottua tähänkin tunteeseen rauhassa, jotta jatkossakaan hevonen ei jännity puomeilla. Nämä harjoitukset toistetaan kummastakin suunnasta.

Kun yksittäisen puomin ylittäminen onnistuu käynnissä ja ravissa "huomaamattomasti" eli hevonen ylittää ne kiinnittämättä niihin varsinaisesti mitään huomiota tai varsinkaan hyppäämättä niiden yli, on aika lisätä puomeja. Lisää puomeja yksi kerrallaan, eli seuraavaksi kahdella puomilla, sitten kolmella ja viimeiseksi neljällä puomilla. Kun puomeja lisätään, pitää olla tarkkana puomien välimatkoista. Käyntipuomien väli on noin 60-80 cm, muista säätää väli hevosen askeleeseen sopivaksi. Hevonen ei saa jännittyä puomeilla epäsopivan välimatkan vuoksi. Ravissa puomien väli on noin 100-150 cm, tämäkin väli tulee huolellisesti sovittaa hevoselle sopivaksi.
Nyt joudut siis itsekin vähän töihin kun talutat hevosen sekä käynti- että ravipuomien yli, mutta sehän ei meitä aktiivisia hevosihmisiä haittaa, vai mitä?! Muista taluttaa hevonen näiden puomien yli myös ensin ilman satulaa ja vasta sen jälkeen satulan kanssa.
Voit myös nostaa vaatimustasoa siten että ravipuomeilla nostat joka toisen puomin vasemman pään ja joka toisen puomin oikean pään vähän ylös maasta, jolloin hevonen joutuu hieman enemmän nostelemaan jalkojaan puomilla. 

Kun olet varmistanut että hevonen on täysin sinut maapuomien kanssa maastakäsin, on aika tehdä samat harjoitukset selästä. Vaikka tämä saattaa kuulostaa tylsältä ja aikaavievältä, tee täysin samat harjoitukset kun olet selässä, kuin teit taluttaen. Eli ensin yksi yksittäinen puomi käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta, ja sen jälkeen ensin käyntipuomeja lisäten puomien määrää yhdestä kahteen, kolmeen ja neljään. Jos hevonen tässä vaiheessa epäröi puomien kohdalla, pyydä avustajaa taluttamaan hevonen ensimmäiset kerrat puomien yli, jotta rentous säilyy tekemisessänne. Kun käyntipuomit sujuvat, on aika siirtyä ravipuomeille. Taas sama juttu, yksittäisestä puomista kahteen, kolmeen ja neljään puomiin. Tätäkin pitää toistaa niin pitkään (tai useita kertoja) että hevonen on puomeilla niin rento että se on jo vähän tylsistyneen oloinen! Ratsain voit myös nostaa ravipuomien joka toisen pään hieman ylös. Ravipuomeja ylittäessä kannattaa varsinkin alussa nousta hieman kevyeen istuntaan, jotta hevonen saa varmasti riittävästi vapautta selälleen.Varmista myös että kätesi joustaa hevosen pään ja kaulan liikkeiden mukaan, jotta et tule vahingossakaan kisko hevosta suusta puomeja ylittäessäsi.

Vielä on totutettava hevonen maapuomien ylittämiseen laukassa, käytä tässäkin ensin yhtä yksittäistä puomia, ja ylitä sitä laukassa kummastakin suunnasta niin usein että hevonen ylittää puomin rennosti. Ei haittaa vaikka hevonen vähän hypähtää puomilla, kunhan puomille lähestyminen sujuu rennosti. Myöskään puomien jälkeinen iloittelu ei haittaa yhtään, kunhan vaan pysyt kyydissä vaikka hevonen vähän innostuukin! Tämän jälkeen voit lisätä toisen puomin, välimatka laukkapuomeilla on 250-350 cm, hevosen laukan mukaan mukautettuna. Laukkapuomeilla myös kevyt istunta varsinkin alussa on suositeltavaa!

Ylläoleviin puomiharjoituksiin tulee kulumaan reilusti aikaa, päiviä ja jopa viikkoja, mutta olkaa huolellisia tämän alun kanssa, sillä kun maapuomit on esitelty hevoselle riittävän huolellisesti ei niillä yleensä esiinny ongelmia missään vaiheessa. Liian usein näkee hevosia jotka lähestyvät jo pelkkiä maapuomeja kovin jännittyneinä, ja kun siitä edetään esteille, jää sama jännittyneisyys aina pohjalle eikä se varsinaisesti auta hevosen kouluttamisessa.

Kun puomit on hevoselle enemmän kuin ookoo, on aika ottaa ihan normaaleihin tuntisuunnitelmiin mukaan puomiharjoituksia. Maapuomien alkeita on käsitelty täällä, ja lisää maapuomiharjoituksia joissa kiinniteään erityistä huomiota ratsastajan istuntaan löytyy täältä ja vielä yksi maapuomipostaus löytyy täältä.

Varsinkin alussa on syytä pitää maapuomiharjoitukset lyhyinä, sillä hevonen joutuu puomeilla käyttämään hieman eri lihaksia kuin tasaisella, josta johtuen se saattaa hieman kipeytyä.

Kertokaapa kokemuksianne maapuomeilta, sekä nuoren että ravurista ratsuksi-projektien kuulumiset kiinnostavat!

Ratsun oppikoulu, osa 6, ensimmäiset laukat

Nyt olemme jo tilanteessa jossa ratsunalkumme kävelevät ja ravaavat ratsastajan kanssa tottuneesti, ja omaan istuntaamme on kiinnitetty erityistä huomiota, joten tässä kohtaa on hyvä ottaa mukaan ensimmäiset laukannostot.

Ennen laukannostojen tekemistä selästä käsin on syytä työskennellä hieman maastakäsin, joko juoksuttaen tai ohjasajaen, jotta saat hevosen laukkaamaan ääniavusta ja näet samalla miten hevonen laukkaa. Onko se luonnostaan hyvässä tasapainossa laukassa vai joutuuko se tasapainottamaan itseään laukassa enemmän kuin muissa askellajeissa. Voit myös tutustuttaa hevosen maapuomiin maastatyöskentelyssä, ihan vaan juoksuttaen tai ohjasajaen maapuomin yli. Jos hevonen hyppää puomin yli ja jatkaa siitä laukassa, on se hyvä merkki ensimmäisiä laukannostoharjoituksia silmällä pitäen. Tarkkaile myös tässä vaiheessa kummassa kierroksessa hevonen nostaa helpommin laukan, jotta tiedät aloittaa laukannostoharjoitukset juuri siinä helpommassa suunnassa. 

Ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä että suosittelen nostamaan ensimmäisiä laukkoja maastossa, hyväpohjaisella suoralla tai loivassa ylämäessä. Syy miksi maastossa laukkaaminen on suositeltavaa johtuu yksinkertaisesti hevosen tasapainon säilyttämisen haasteista. Kenttä kun on tilana rajallinen, käännökset seuraavat toinen toistaan kovin nopeasti, ja usein myös kentän aidat jarruttavat hevosta liikaa.

Joten, jos mahdollista, lähde maastoon yksin tai kaverin kanssa ja käytä jo tutuksi tullutta reittiä, ja valitse turvallinen suora tai vielä parempaa, loiva ylämäki, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukalle ravipätkän jälkeen. Erityisesti loivassa ylämäessä hevonen valitsee helpommin laukan ravin sijaan, ja tällöin tuo vaan toinen lonkka eteen ja alas, ja käytä saman puolen pohjetta heti satulavyön edessä tiivistäen samalla hieman vastakkaista ohjaa ja hevonen siirtyy laukkaan. Tässä maastoharjoittelussa pyritään saamaan hevonen laukalle mahdollisimman usein, ja samalla käyttäen laukka-avut, jotta hevonen pikkuhiljaa oppii yhdistämään laukannostot myös ratsastajan antamiin apuihin.

Kun hevonen on nostanut laukan, anna sen edetä tovi reippaassa tempossa äänellä kehuen, ennen kuin siirrät sen takaisin raviin ja käyntiin. Jos laukka pyörii jo kohtalaisen hyvin, voi laukassa edetä vähän pidempään, mutta jos laukka on vielä kovin voimatonta tai epätahtista, tyydy siihen että hevonen sentään nostaa laukan ja suorita siirtymä ennen kuin pakka leviää käsiin. Laukassa kevennä istuntaasi hieman, jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua.

Jos kuitenkin maastossa laukkaaminen epäilyttää, käydään tässä läpi muutama harjoitus jotka voit tehdä kentällä.
Muutama asia kannattaa ottaa huomioon ensimmäisiä laukannostoja aloittaessa:
- laukannostossa sisäohjan tulee olla löysä, siis totaalisen löysä jotta et lukitse hevosen sisälapaa ja sisätakajalkaa.
- ulko-ohjalla tulee säilyttää tuntuma, kuitenkin muistaen että tuntuma ei ole sama kuin taaksepäin vetävä ohja.
- ulkopohje pysyy satulavyön takana, siis omalla paikallaan, ja sisäpohje siirtyy aavistuksen satulavyön eteen.
- mikäli hevonen lähtee laukannostossa kiihdyttämään ravia, ulko-ohja on se joka jarruttaa, sisäohjan pysyessä edelleen löysänä.
- hyvä paikka laukannostoon on esimerkiksi pääty-ympyrän avoimella sivulla, siten että hevonen nostaa laukan juuri kun saavut pitkän sivun kohdalla uralle. Näin ollen aita ohjaa hevosta hieman kääntymään, ja voit keskittyä laukan ratsastamiseen etkä kääntämiseen.
- toinen hyvä paikka laukannostoon on lyhyen sivun puolen välin jälkeen, kaarteessa, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukkaan. Tämän pitää kuitenkin tapahtua hallitusti, ole tarkkana ettet lähde omalla istunnallasi puskemaan hevosta laukkaan.
- kun hevonen nostaa laukan, kehu sitä äänellä mutta älä taputa, ettet menetä tuntumaa hevosen suuhun.
- ei ole väliä nostaako hevonen myötä- tai väärän laukan, sitä ei tule lähteä korjaamaan vielä pitkiin aikoihin.

1. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä uraa pitkin ja siirrä hevonen raviin pitkän sivun puolen välin jälkeen. Ravaa lyhyen sivun puoleen väliin rauhallisessa kevyessä ravissa, istu perusistuntaan ja anna hevoselle laukannostoavut siten että pyrit nostamaan laukan lyhyen sivun lopussa/pitkän sivun alussa. Jos hevonen ei nosta laukkaa, ota rauhallinen pidäte ja jatka uraa pitkin kunnes pääset taas seuraavan lyhyen sivun puoleen väliin josta pyrit uudestaan nostamaan laukan. Tässä harjoituksessa laukkaan "horjuttaminen" voi auttaa itse nostoa. Tee se sillä tavalla että lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa pidä tuntuma ulko-ohjalla, pidä ulkopohje omalla paikallaan, sisäohja täysin löysänä ja siirrä sisälonkka voimakkaasti eteen ja alas, ja heti sen jälkeen anna sisäpohkeella merkki laukannostosta. Tuo sisälonkan siirtäminen eteen ja alas on se horjuttaminen jolla saatat saada hevosen tasapainon järkkymään sen verran että sen on helpompi nostaa laukka.

2. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä pääty-ympyrällä, ja siirrä hevonen raviin kun olet tulossa ympyrän avoimelle sivulle. Nosta laukka juuri siinä vaiheessa kun ympyrän avoin sivu päättyy, eli hevonen on muutaman askeleen ajan pitkällä sivulla. Jatka laukassa uraa pitkin sen aikaa kun laukka pyörii hyvin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaiseksi mahdollisimman monta nostoa, ei niinkään edetä pitkiä matkoja laukassa. Toista laukannostoharjoitus uudestaan samalla pääty-ympyrällä.

3. laukannostoharjoitus
Ratsasta muuten sama harjoitus kuin ylläoleva 2. harjoitus, mutta lisää ympyrän keskelle (eli pituushalkaisijalle) maapuomi, jonka yli hevosen tulee ravata, ja hyvässä tapauksessa hieman hypätäkin ja nostaa siitä laukka. Jos hevonen ei hypähdä maapuomin yli, voit käyttää matalaa ristikkoa tai kavalettia apuna.

Laukannostoharjoituksissa ratsastajan on syytä tarkkailla oman istuntansa vakautta, pahin "virhe" jonka ratsastaja helposti tekee on istunnalla "puskeminen". Tämä aiheuttaa lähes aina painopisteen jakautumisen hevosen etuosan "päälle" ja hevonen "putoaa" etupainoiseksi eikä laukannosto silloin ole mahdollista.
Samoin hevosen on syytä olla todellakin pohkeen edessä, eli hevosen eteenpäinpyrkimyksen on oltava kohdallaan jotta laukannosto voi onnistua.
Laukannostoissa kannattaa myös ottaa huomioon hevosen kunto, eli tarkkaile että hevonen on vielä hyvissä voimissa nostaessasi laukkoja. Pidä huolta että hevonen on lämmennyt riittävän pitkillä alkukäynneillä, jotta voit nostaa laukkoja melko nopeasti raviverryttelyn jälkeen. Pidä ratsastuskerta lyhyenä kun opettelet uusia asioita, jotta hevonen saa palkinnon (eli lepoa) kun on suorittanut sille vaikean asian muutaman kerran. 

Nämä ensimmäiset laukannostot ovat välillä aika hulvattoman näköisiä, älä murehdi miltä näytätte, pääasia että löydät juuri omalle hevosellesi sopivan laukannosto"tyylin". Kun nostot ajan myötä paranevat, keskitytään enemmän hienosäätöön. 
Seuraavaksi käsitelläänkin laukan säätämistä erilaisilla harjoituksilla, mutta sitä ennen, treenatkaapa niitä nostoja!

Onko sinulle omia "kikkoja" joilla olet saanut hevosesi nostamaan laukan ensimmäisiä kertoja? Jaa ihmeessä neuvosi kommenttiboksissa!

Tuntisuunnitelma; sulkutaivutus, maapuomit ja avotaivutus

Tällä tunnilla jumpataan, ja tämä tuntisuunnitelma sopiikin erityisen hyvin kuumaan kesäpäivään, jolloin sitä itsekin mieluummin tekee jotain vähemmän aktiivista, mutta kuitenkin tehokasta! Mitä siitäkin tulisi jos ratsastajalle tulisi hiki, kyllä hevonen saa hoitaa hikoilun!

Ennen tuntia rakenna lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan maapuomit viuhkan malliin, käytä puomeja 3-4 kpl. Syy miksi puomit laitetaan kulmaan ja viuhkan malliin, on yksinkertaisesti se että pystyt itsenäisesti käyttämään puomeja eri väleillä, ratsastamalla joko puomien sisäreunaan tai ulkoreunaan.  Et siis tarvitse apukäsiä muuttamaan puomien välejä käynti- ja raviväleihin. Rakenna puomien välit niin että ulkoreunasta ne ovat noin metrin väleillä ja sisäreunasta vastaavasti noin 50-80 cm välit. Tämä on tietysti hevoskohtaista, isoliikkeiselle isommat välit kuin pieniliikkeiselle.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja aloita verryttely käynnissä ratsastamalla kolmikaarinen kiemuraura radan poikki, siten että huolellisesti mutta loivasti taivutat hevosen aina kaaren mukaisesti. Kaarien välissä on erittäin tärkeää malttaa suoristaa hevonen kunnolla, hevosen pitää todellakin olla molempien ohjien ja pohkeiden välissä näiden kaarteiden välissä. Kiemurauran jälkeisellä pitkällä sivulla ratsasta muutama pysähdys, ihan vaan sen takia että saat varmistettua hevosen reaktiot myös pidättäville avuille.

Kun olet ratsastanut kiemurauran muutaman kerran onnistuneesti taivuttaen, siirry ratsastamaan ympyräkahdeksikkoa kevyessä ravissa. Jälleen ympyröiden välissä erittäin huolellinen suoristus ennen kääntymistä uudelle ympyrälle. Lisää ympyräkahdeksikkoon vähän väistöä, siten että aina kun käännyt ympyrän avoimelle sivulle, väistä hevosen takapäätä muutama askel. Tämä tapahtuu siis juuri ennen suoristamisvaihetta. Eli, olet vasemmassa kierroksessa ympyrällä. Siinä vaiheessa kun käännyt pitkältä sivulta kentän keskelle, väistä hevosen takaosaa muutama askel vasemmalla pohkeella. Heti väistöaskelien jälkeen huolellinen suoristus keskelle, ja jatkat siitä ympyrälle oikealle. Taas kun tulet ympyrältä kentän keskelle, ennen suoristusta muutama askel väistöä oikealla pohkeella. Alussa voit väistää näin aina ennen suoristusta, mutta sitä mukaa kun hevonen vertyy, voit lisätä väistöaskeleet myös siihen suoristamisen jälkeen, eli siten että ensimmäiset askeleet uudella ympyrällä ovat aina väistöaskelia. Nyt ympyrät ovat niin isoja että hevosen ei tarvitse juurikaan taipua, väistöt ja suoristukset niiden välissä ovat nyt tärkeämpiä. Muutaman kierroksen jälkeen voit siirtyä käyntiin ja antaa hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Seuraavaksi siirrytään sulku- ja avotaivutusten ihmeelliseen maailmaan. Aloita käynnissä siten että olet vasemmassa kierroksessa, ja oletetaan että sinulla on puomit C ja H kirjaimen välisessä kulmassa. M kirjaimen jälkeen ratsasta lyhyttä sivua sulkutaivutuksessa, jossa saat vähän koottua hevosta. Muutama askel ennen puomeja, suorista hevonen ja anna sen kävellä puomien yli pidemmällä askeleella ja kaulalla. Muista että ohja ei pitene, ainoastaan oma kätesi siirtyy hevosen suuta kohti ja näin ollen antaa kaulalle vapautta. Puomien jälkeen hevosen käynti on pitkää ja matkaavoittavaa, joka kannattaa hyödyntää tekemällä puomien jälkeiselle pitkälle sivulle avotaivutusta, joka on irrottava liike. Avotaivutuksen jälkeen hevonen on varsin herkkä sisäpohkeelle, joten avon jälkeen (vielä saman pitkän sivun aikana) suorista hevonen, siirrä se sisäpohkeella raviin ja ravaa seuraava lyhyt sivu ja pitkää sivua puoleenväliin, jossa taas siirrät hevosen käyntiin ja tulet uudestaan sulkutaivutus, puomit ja avotaivutus.
Sekä avossa että sulussa pidä huolta että hevonen on loivasti ja tasaisesti taipunut rungostaan, ylitaivuttaminen ei siis varsinaisesti jumppaa hevosta yhtään. Oikein suoritetut avot ja sulut ovat erityisen hyvää jumppaa, ja kun siihen väliin vielä lisätään maapuomit, on hevosen lihaksisto oikein kunnolla töissä!

Ratsasta harjoitus muutaman kerran vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, ennen kuin tee sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Nyt lähestyt puomeja pitkältä sivulta, joten aloita sulkutaivutus pitkän sivun puolesta välistä ja päätä avotaivutus pitkän sivun alkuun. Mieluummin siis tee lyhyitä mutta huolellisia pätkiä kuin pitkiä vääntöjä, joissa on aina vaarana se että ratsastaja jää patistamaan ja ahdistamaan hevosta liikaa. Pidemmällä matkalla on myös vaarana ylitaivutus, ja sitähän emme nytkään halua! Kun oikea kierros on otettu haltuun, taas hevoselle hetki lepoa pitkin ohjin.

Saman harjoituksen voit luonnollisesti tehdä myös ravissa, käyttäen puomien ulkoreunaa, kun käynnissä käytettiin sisäreunaa. Kun teet harjoituksen ravissa, voit nostaa avon jälkeen harjoituslaukan, jonka pitäisi nousta aika mukavan napakasti oikein ratsastetun avon jälkeen, kunhan vaat muistat suoristamisen tärkeyden. Kun saat avosta ratsastettua oikein hyvän laukannoston (siten että tunnet hevosen oikein nousevan siihen laukkaan) palkitse se laukkaamalla kevyessä istunnassa ympäri kenttää, jotta lihakset saavat välillä oikein kunnolla venyä.

Jos et ole vielä valmis tekemään avoa ja sulkua ravissa, voit silti nostella muutamia laukkoja siten että  käytät hyödyksi pohkeenväistöä ennen nostoa. Ratsasta käynnissä tai ravissa pituushalkaisijalle, ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uralle, ja viimeisestä väistöaskeleesta nosta suoraan laukka. Hyvästä laukannostosta palkitse hevonen laukkaamalla kevyessä istunnassa muutama kierros. Tee tämä molemmissa kierroksissa.

Jos vielä intoa riittää, voit yhdistää sulkutaivutuksen ja pohkeenväistön seuraavalla tavalla:
Ratsasta käynnissä vasemmassa kierroksessa pitkän sivun alusta muutama metri sulkutaivutusta uraa pitkin, sen jälkeen suorista hevonen ja välittömästi suoristuksen jälkeen lähde pohkeenväistössä vasemmalle. Oikea pohje on työstänyt hevosta sulkutaivutuksessa, ja sama pohje työskentelee myös pohkeenväistössä. Vasen pohje on sulkutaivutuksessa pitänyt hevosen etuosaa uralla, väistössä se rentoutuu ja antaa hevoselle tilaa väistää vasemmalle. Vasen ohja on loivasti asettanut ja taivuttanut hevosta sulkutaivutuksessa, ja väistössä se tukee hevosta, rytmittää väistöaskeleita ja pitää hevosen suorana. Oikea ohja on molemmissa, sekä sulussa että väistössä hyvin kevyt, sulussa se säätelee taivutusta, ja väistössä kevyesti asettaa hevosta väistöstä poispäin. Erityistä huomiota tulee nyt kiinnittää pohkeenväistössä hevosen suoruuteen ,sulun jälkeen hevonen helposti tarjoaa taivutusta myös pohkeenväistössä, se sinun pitää saada suoristettua erityisesti vasemman ohjan avulla.

Tee tämäkin sulkutaivutus ja väistö harjoitus molempiin kierroksiin, muutama kerta riittää ja sen jälkeen voit loppuverrytellä hevosen rennossa kevyessä laukassa, anna hevosen venyttää oikein kunnolla ja avata paikkoja tehokkaan jumppatuokion päätteeksi!

Loppukävelyt maastossa maisemista nauttien!

Tuntisuunnitelma, esteillä kuumuva hevonen

Keskitytään tällä tunnilla ratsukkoon jossa hevonen tulee vahvaksi esteitä hypätessä. Usein hypätessä vahvat hevoset ovat luontaisesti isoja, isoliikkeisiä ja muutenkin vahvoja. Tätä luontaista "isoutta" ei tulisi kahlita, vaan ratsastajan tulisi sopeutua hevosen luontaiseen (isoon) liikkeeseen ja osattava hyödyntää se parhaalla mahdollisella tavalla. Miten ratsastaja voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta hevoseen siten että se rentoutuu ja hieman rauhoittuu esteillä, parantaen näin myös hyppynsä laatua?

Jo alkuverryttelyssä tulee ottaa huomioon hevosen luontainen rytmi, ja ratsastajan tärkein tehtävä onkin olla pilaamatta sitä liiallisella jarruttamisella. Verryttele hevosta vähän normaalia pidemmällä ohjalla, jotta hevonen pääsee liikkumaan pidemmällä kaulalla, kuono selvästi luotiviivan edessä. Lisäksi alkuverryttely kannattaa suorittaa hieman uran sisäpuolella, jotta hevonen kuuntelee kaikkia ratsastajan apuja, eikä "nojaa" kentän aitoihin. Kuumentuvalla hevosella alkuverryttely on tärkeää pitää mahdollisimman rentona, eli älä prässää hevosta liikkumaan isosti, vaan anna sille mahdollisuus liikkua siinä muodossa joka on sille paras ja luontevin. Alkuverryttelyn jälkeen voit jo vaatia hieman kootumpaa liikkumista.
Verryttelyyn kannattaa liittää mukaan muutamia pidätteitä, siten että ratsastat jalalla hevosta kohti tasaista kättä, ja käsi ikäänkuin ottaa nämä askeleet vastaan. Eli perimmäinen ajatus on luonnollisesti ratsastaa hevosta jalalla kohti kättä, ei kädellä taaksepäin, vaikka monasti kuumuvalla hevosella tämä tuntuu olevan ainoa vaihtoehto. Kädellä pidättäminen saa hevosessa aikaan lievän vastustusreaktion, sillä usein hevosten kuumuminen on seurausta siitä että ratsastaja on estänyt hevosen luontaista liikettä jo pitkään, ja hevonen on tästä syystä jännittynyt, ja yrittää varastaa ratsastajalta lisää vapauttaa kroppansa liikuttamiseen.
Lisäksi verryttelyssä hyviä työskentelymuotoja ovat isot voltit, suunnanmuutokset sekä loivat kiemurat. Ole itse tarkkana ettet ratsasta hevosta istunnalla liikaa, ajattele että jalka on se joka lähettää hevosen eteen ja käsi ottaa tarvittaessa liikkeen vastaan. Aktiivista istuntaa et luultavasti tarvitse juurikaan. Ratsasta paljon siirtymiä, ja tee asia itsellesi helpoksi määrittelemällä valmiiksi tietyt paikat joissa teet siirtymät. Raviverryttelyn jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla tovi.

Laukkaverryttelyssä ota huomioon ihan samat asiat kuin raviverryttelyssä, hevosen laukan luontaisen rytmin tulee tulla esille, olit sitten perusistunnassa tai kevyessä istunnassa. Jos et osaa itse arvioida sopivaa laukan rytmiä, ajattele ratsastavasi esteradalla 120 cm esteitä, ja kuvittele millaisella laukalla lähestyisit tämänkorkuisia esteitä. Tuntuuko hurjalta vauhdilta? Varmasti, ainakin alkuun, mutta luota siihen että tämä on sitä hevosen parasta laukan rytmiä, jossa hevosen on helpoin edetä, se pystyy rentoutumaan nopeammin ja sitä kautta saat siihen paremman tuntuman ja loppujen lopuksi kontrolliakin. Alussa saattaa tuntua ettei hevonen kuuntele apujasi niin hyvin kuin haluaisit, mutta rentoudu ja luota hevoseen, ja kun se on saanut muutaman kierroksen laukata vapaammin, on sen hallinta huomattavasti helpompaa ja löydätte ihan erilaisen rentouden! Kun olet päässyt isomman laukan makuun, ota mukaan muutamia kootumpia pätkiä, siten että valitset kentällä yhden kirjaimen, jonka kohdalla kokoat laukkaa istumalla perusistuntaan, ja kokoamisen jälkeen lähetät hevosen taas pohkeella eteen, ja nouset itse kevyeen istuntaan. Toista tämä muutaman kerran kummassakin suunnassa.Kun olet verrytellyt hevosen laukassa molempiin suuntiin, anna sen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Ensimmäinen varsinainen tehtävä olkoon tänään yksi yksittäinen maapuomi, joka ylitetään laukassa. Yksittäisen puomin yli laukkaaminen tekee erityisen hyvää ratsastajan "estesilmälle" ja tätä kannattaakin käyttää mahdollisimman usein. Kun laukkaat yksittäisen maapuomin yli, keskity siihen että ensin kaarteesta katsot puomia, pidä huolta että laukka "rullaa" kaarteessa hyvin, ja sen jälkeen vaan rentoudut ja annat hevosen edetä puomille. Muista olla säätämättä laukan askelta liikaa, ainoastaan jos haluat ennen puomia lyhentää laukkaa, istu perusistuntaan ja jos haluat vähän pidentää laukkaa, käytä siihen pohjetta. Hevosella pitää olla tässäkin harjoituksessa se luontainen oma rytmi laukassa, tietynlainen vapaus laukata ilman että sinä säätelet laukkaa liikaa. Pikkuhiljaa puomia ylittäessä rentoudut ja totut hevosesi laukan rytmiin ja tempoon, ja loppujen lopuksi pystyt jo linjan alussa kertomaan miten monella laukka-askeleella saavutat puomin. Muista, ohjasta ei saa vetää taaksepäin missään vaiheessa, tästä jo valmiiksi kuuma hevosesi kuumuu entisestään!

Seuraavaksi lisätään harjoitukseen toinen maapuomi, noin 14 metrin päähän ensimmäisestä. Tähän väliin pitäisi mahtua kolme laukka-askelta, joten tuo 14 metriä on vain suuntaa-antava! Muuta sitä omalle hevosellesi sopivaksi, tärkeintä on että väli ei ole hevosellesi liian ahdas, sillä se lisää ratsukon jännittyneisyyttä. Luultavasti ensimmäisillä kerroilla tulee käymään niin että sinä hieman jäät säätämään ohjalla sitä täydellistä paikkaa hakiessasi, mutta muutaman kerran jälkeen koita "unohtaa" ohja ja tee tarvittavat muutokset joko istunnalla tai pohkeella. Lähtökohtaisesti haluamme nyt hevonen saavan laukata isoa laukkaa myös puomeilla, joten unohdetaan se turha ohjasta pidättäminen. Jos nämä suoralla uralla sijaitsevat kaksi puomia tuntuvat jostain syystä hankalilta ylittää kolmella isolla laukka-askeleella, voit ratsastaa ne loivasti kaartaen, kuten olisit isolla ympyrällä. Kaarteessa ratsastajat jostain syystä "uskaltavat" ratsastaa paremmin eteen kuin suoralla, ja näin ollen saat varmasti puomien välin suoritettua kolmella rennosti etenevällä askeleella!

Seuraavaksi rakennetaan kentälle muutamia esteitä, ristikko, pysty ja okseri. Sen tarkempaa ratapiirrosta en nyt piirrä, esteiden sijoittelu on vapaasti päätettävissä, kunhan niille saadaan aikaiseksi riittävän pitkät lähestymiset, se riittää. Aloita ristikosta, laukkalähestymisellä. Jos ensimmäisellä varsinaisella esteellä käy niin vanhanaikaisesti, että hevosesi lähtee käsistä kuumentuessaan, tule silti esteelle, ja keskity siihen että suoristat hevosen heti esteen jälkeen, ja jatkat laukassa uralle, ja ratsasta huolella seuraava kulma jonka jälkeen siirrät hevosen raviin ja käyntiin. Tärkeimmät asiat olivat siis suoristaminen ja hevosen kontrollointi suoristamisen jälkeen, tällöin avut menevät parhaiten läpi ja hevonen pystyy niihin myös vastaamaan. Estekorkeudet tulee pitää nyt riittävän matalina (50-80 cm) jolloin ei juurikaan haittaa vaikka hevonen vielä alussa vähän ryntää esteille. Tule ristikolle uudestaan, ja muista että laukka tulee ratsastaa jo estettä edeltävässä kaarteessa riittävän isoksi, jotta esteen linjalla laukan luontaista rytmiä ei tarvitse häiritä.

Käy samalla tavoin "läpi" myös pysty ja okseri, antaen hevosen edetä sille ominaisessa isossa laukassa, ja sitä kautta hakien rentoutta tekemiseen. Kun yksittäiset esteet sujuvat rennosti, hyvässä laukassa, voit ratsastaa nämä esteet radan muodossa. Mikäli hevonen ryntää vielä jollekin esteelle, tee sama harjoitus kuin ristikolla, eli suorista hevonen esteen jälkeen, ja ratsasta uralla seuraava kulma huolellisesti ja tehden sinne tarvittaessa rauhallisen siirtymän. Muista aina välillä antaa hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla, jotta se ei lihasten kipeytymisen vuoksi jännity.

Kuten huomasitte, tässä ei ollut mitään suuria mullistavia kikkoja kuumuvan hevosen rauhoittamiseksi. En ole koskaan käyttänyt monimutkaisia maapuomiharjoituksia ennen tai jälkeen esteiden tai en ole kokenut hyväksi myöskään pysäyttää hevosta esteiden välissä. Niin kauan kuin ratsukko ei ole rento, ei näillä harjoituksilla mielestäni ole saatu mitään positiivista aikaiseksi. Tärkein muutos pitää nyt tulla ratsastajasta itsestään, siitä että uskallat ratsastaa isolaukkaista hevosta sen vaatimassa tempossa. Kontrolli pitää toki olla, mutta kontrolli ei saa tarkoittaa jatkuvaa ohjasta nyppimistä ja laukan kadottamista.

Kannattaa vaikka aloittaa kuumuvan hevosen kanssa harjoittelu ihan laukkailemalla kentällä vähän normaalia reippaammassa tempossa, ja kun ratsastajalle tulee varmuus tähän reippaampaan laukkaan, on hevonenkin rennompi ja vastaanottavaisempi ratsastajan avuille! Siitä sitten pikkuhiljaa jatketaan yhden maapuomin kautta kahdelle maapuomille ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin kohti esteitä! Ja muista aina palata askel taaksepäin jos uudessa harjoituksessa tulee ongelmia.

Rohkeita ratsastuksia kaikille!

Harjoituksia hevosen takajalkojen aktivoimiseksi, osa 1

Usein ratsastaja haluaa saada hevosen takajalat aktiiviseksi. Usein valmentaja vaatii niitä vieläkin aktiivisemmiksi. Ratsastajan tulee tietysti tehdä työtä käskettyä, joten keskitytään tänään siihen miten ratsastaja voi niitä takajalkoja aktivoida.

Itse en valitettavasti ole kovinkaan aktiivinen takajalkojen aktivoija, pidän tärkeämpänä sitä että hevonen etenee tasaisessa tahdissa, suorana ja rentona. Toki teetän hevosillani paljon takajalkoja aktivoivia harjoituksia, mutta niissä ajattelen enemmän kokonaisvaltaista kuvaa, kuten apujen käytön keveyttä, hevosen nopeaa reaktiota pieniin apuihin ja sitä kautta hevosen koko kropan "jumppaa". Yksi parhaista muistisäännöistä on se että ohjilla hallitsen hevosen etuosaa ja pohkeilla hallitsen takaosaa, eli kun haluan aktivoida hevosen takajalkoja, käytän aktiivisemmin pohkeita. Ohja on toki harjoituksissa mukana, mutta lähinnä tarjoamassa hevoselle tasaisen tuen.

Jotta hevosen on mahdollista olla "aktiivisempi" takapäällään, on sillä oltava siellä riittävä lihaksisto jotta se jaksaa kantaa itseään riittävästi. Tämä lihaksisto rakennetaan ensisijaisesti maastossa kiipeilemällä, talvella hankitreenillä ja sitä pystytään jonkin verran ylläpitämään tasaisella erilaisilla harjoituksilla.  Jos hevosellasi ei ole vaadittavaa lihaksistoa, älä silloin väkisin vaadi siltä kovinkaan erikoisia reaktioita näihin harjoituksiin, vaan menkää maastoon, kiipeilkää ensin käynnissä ja voiman lisääntyessä myös ravissa ja laukassa. Muista kiipeillessä pitää huolta ettei oma istuntasi häiritse hevosta, eli liikutaan kevyessä istunnassa ja rennolla, kevyellä tuntumalla, sallien hevoselle riittävän pitkä kaula.

Pohkeenväistöt

Pohkeenväistö on varmasti yksi yleisimmistä harjoituksista hevosen takapään aktivoimiseksi. Otan tässä esille muutamia harjoitteita joilla ratsastajan on helppo saada hevosen takapää liikkeelle pohkeenväistön avulla.

Liikutaan ensin pääty-ympyrällä käynnissä. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, jolloin hevosen taivutusaste on hyvin minimaalinen, hevonen liikkuu siis lähes suorana. Sisäohjalla tulee kuitenkin tarkistaa että hevonen pysyy rentona sisäsuupielestään, eli aseta ja taivuta hevosta loivasti sisäänpäin. Ensimmäiseksi tarkasta ympyrällä hevosen liike, liikkuuko se riittävän aktiivisesti? Jos et ole tyytyväinen käynnin laatuun, aktivoi sitä muutamilla siirtymillä askellajin sisällä, eli muutellen käynnin tempoa hitaammaksi ja nopeammaksi. Kun hevonen näiden siirtymien jälkeen jää aktiivisempaan käyntiin, voit aloittaa väistöharjoituksen.
Ympyrän avoimella sivulla (eli kentän keskellä, jossa aidat eivät ole esteenä) siirrä hevosen takaosa ympyrän ulkopuolelle ja jatka siitä pohkeenväistöä koko ympyrän avoin sivu. Etuosan tulee jäädä ympyräuralle, mutta etujalat luonnollisesti astuvat myös ristiin. Muista olla huolellinen pohkeenväistön avuilla, siirrä sisäpohjetta hieman satulavyön taakse ja vaikuta sillä vuorotellen ulko-ohjan kanssa. Jos hevonen ei väistä pohjetta, voimista ulko-ohjaa (joka toimii siis silloin hetkellisesti jarruna) ja käytä sisäpohje sen jälkeen uudestaan. Mitä herkempi hevonen on, sitä pienemmillä avuilla saat väistön aikaan. Älä kuitenkaan unohda ulko-ohjan vaikutusta vaikka hevonen olisi jo todella herkkä pohkeellesi, sillä ulko-ohjan tulee säädellä hevosen suoruutta koko ajan. Hevosen herkistyessä apujesi tulee "pienentyä", ei hävitä kokonaan.
Avoimen sivun jälkeen siirrä vaan sisäpohje omalle paikalleen, kevennä ulko-ohjaa ja anna hevosen kävellä 3/4 ympyrää taas aktiivisessa käynnissä ennen seuraavaa avointa sivua ja väistöä. Toista tämä harjoitus 3-5 kertaa ja anna hevosen kävellä sen jälkeen koko kentällä pitkällä ohjalla. Sen jälkeen voit toistaa harjoituksen toiseen suuntaan.
Käyntiväistöjen lisäksi voit tehdä täysin saman harjoituksen ravissa. Muista ravissakin antaa hevosen levätä aina muutaman toiston jälkeen!

Jos ja kun nämä väistöt alkavat sujua kuin tanssi, voit hyvin liittää väistöön laukannoston. Eli, avoimen sivun väistön jälkeen, siis heti viimeisen väistöaskeleen jälkeen siirrä sisäpohje hieman satulavyön eteen, pidätä hieman ulko-ohjalla ja anna sisäistuinluulla impulssi laukannostoon. Muista myödätä sisäohjalla laukannoston aikana, vaikka siten että sisäohja olisi hetken ihan löysä! Jos joku kerta väistö ei oikein ota sujuakseen, älä silloin suorita laukannostoa, vaan keskity tekemään seuraava väistö huolellisemmin, jotta voit varmistua laukannoston onnistumisesta.  Kun nostat laukan väistön jälkeen, pidä itse laukkapätkä lyhyenä, ja siirrä hevonen käyntiin/raviin lyhyen sivun aikana. Näin sinulle jää muutama metri armonaikaa rakentaa käynti tai ravi riittävän aktiiviseksi taas seuraavaa väistöä ajatellen. Kun laukkaa ei jatketa metritolkulla väistön jälkeen, tulee ihan huomaamatta ratsastettua taas lisää niitä aina niin ihania siirtymiä, jotka yhä edelleen auttavat takapään aktivoimisessa!

Mikäli et tee laukannostoa ympyrällä, voit lisätä takapäätä aktivoivan elementin, eli maapuomit ynpyrän lyhyelle sivulle. Näin saat suoralla hevosella ratsastettua vielä maapuomitkin, jotka myös hieman auttavat parantamaan takapään liikettä!

Rakenna tunti siten että tämä ympyräväistöharjoitus on tunnin "pääteema", eli tämän lisäksi huolellinen alku- ja loppuverryttely riittää hyvin hevosen sen päivän treeniksi. Kun väistöjä tehdään näin paljon, joutuu hevonenkin jo vähän miettimään mihin ne jalkansa asettaa ja lihaksissahan se tuntuu! Loppuverryttelyn voit aivan hyvin suorittaa kevyessä istunnassa laukassa, jotta hevonen saa vähän venyttää askeltaan ja avata paikkojaan. Siihen päälle rauhallinen pätkä kevyessä ravissa ja lopuksi maastoon kävelemään!

Toinen takapäätä aktivoiva väistöharjoitus on lähes samantyyppinen, mutta suoralla linjalla tehtävä väistö ja loppuun suoritetaan taas laukannosto! Tämän harjoituksen olenkin jo postannut aikaisemmin, täältä voit käydä lukemassa sen.

Harjoituksen voi myös viedä aivan uudenlaiselle tasolle, siten että käännä hevonen pituushalkaisijalle, väistä muutama askel oikealle, ei siis uralle asti vaan todellakin ihan vaan muutama askel, nosta vasen harjoituslaukka, laukkaa muutama askel, siirrä hevonen takaisin käyntiin ja väistä nyt vuorostasi muutama askel vasemmalle, ja taas, viimeisestä väistöaskeleesta oikea harjoituslaukka. Tässä harjoituksessa väistön tulee olla jo hallussa, ja väistö tuleekin tehdä normaalia jyrkemmässä linjassa, jotta väistöt ja laukannostot mahtuvat pituushalkaisijan matkalle. Hevosen tulee myös kyetä laukkaamaan suhteellisen kootussa muodossa, joten tätä harjoitusta suosittelen jo vähän kokeneemmille ratsukoille.

Tässä siis takajalkojen aktivointia pohkeenväistön muodossa, seuraavassa osassa keskitytään siirtymiin. 

Maapuomiharjoituksia käynnissä ja ravissa

No niin, nyt ollaan saatu haltuun maapuomien alkeet sekä tehty jonkin verran istuntaharjoituksia maapuomeilla, ja päästään askel eteenpäin. Nyt käydään läpi muutamia vaihtoehtoja maapuomien hyödyntämiseksi käynnissä ja ravissa.

Käynnissä puomien väliksi laitetaan 60-80 cm, siis kun puomit ovat suoralla linjalla. Muista tarkastaa että väli on hevosellesi sopiva! Väliä voi luonnollisesti muuttaa sekä pidemmäksi että lyhyemmäksi, mutta muista että pidemmällä välillä hevonen käyntiaskeleenkin tulee olla pidempää ja taas lyhyemmillä väleillä käyntiaskeleen pitää olla lyhyempää. Käynnin askelpituuden muutos tulee saada aikaiseksi jo reilusti ennen puomeja, jotta käynnin rytmi ei rikkoonnu juuri ennen puomeja, josta aiheutuu turhaa kompastelua puomeille. Tämä saattaa saada hevosen jännittymään puomeilla.

Käyntipuomeja suosittelen laitettavaksi peräkkäin 4 tai 5 kappaletta, (toki määrää voi lisätä kuuteen tai seitsemäänkin) ja puomit voivat olla joko pitkällä tai lyhyellä sivulla tai diagonaalilla. Muista kuitenkin rakentaa puomilinja siten että kulman jälkeen sinulla on riittävästi aikaa suoristaa hevonen jotta pääset puomeille tasapainoisella, suoralla hevosella!

Ravipuomien väliksi laitetaan 100-150 cm, muista tarkastaa väli hevoselle sopivaksi! Ravipuomeja en suosittele käytettävän enempää kuin 4 tai 5 peräkkäin. Puomien pitkästä välistä johtuen ravipuomeja ei tule laittaa lyhyelle sivulle.

Kaareville linjoillekin puomeja voi rakentaa, mittaa silloin välit siten että keskeltä puomeja väli on hevosellesi normaaliaskeleella sopiva, ja toisesta reunasta lyhyempi ja toisesta reunasta pidempi. Esimerkiksi jos hevosellesi sopiva väli käyntipuomilla on 70 cm, tulee puomien keskeltä välin olla 70 cm ja sisäreunasta 60 cm ja ulkoreunasta 80 cm. Samalla kaavalla voit rakentaa myös ravipuomit kaarevalle uralle, noin 10 cm eroilla keskilinjan väleihin nähden.

Kaarevella uralla olevia maapuomeja on hyvä käyttää tunneilla jossa on erikokoisia tai muuten vaan erilaisilla askelilla varustettuja hevosia, näin pienellä askeleella etenevät käyttävät puomien sisäreunaa ja isommalla askeleella etenevät joko keskilinjaa tai puomien ulkoreunaa.
Kaarevalla uralla pidä huolta että ylität puomit aina samaa linjaa pitkin. Jos esimerkiksi lähdet ratsastamaan puomeja keskilinjalta, pidä huolta että sama linja jatkuu puomien loppuun asti. Jos taas ylität puomeja sisäreunalta, muista säilyttää sama linja koko puomijonon läpi. 

Käyn tässä läpi muutamia erilaisia puomiharjoituksia, mutta ole vain itse rohkea ja "sirottele" puomeja kentälle aina kun siihen on mahdollisuus ja kehittele niiden ympärille erilaisia harjoituksia! Myös yksittäiset puomit kentällä ovat hyviä, niiden ylittäminen parantaa sekä hevosesi että sinun keskittymiskykyäsi!

Harjoitus 1
Rakenna kumpaankin päätyyn puomit pääty-ympyrälle, toiseen päätyyn ravipuomit ja toiseen käyntipuomit. Rakenna ne lyhyen sivun puolelle kummassakin päässä. Nyt voit rakentaa ne ravipuomitkin lyhyen sivun puolelle, sillä nyt ratsastetaan kaarevalla uralla eikä kulmia silloin ratsasteta. Muista laittaa puomit vähän viuhkan muotoon, keskelle hevoselle sopiva väli ja sisäreuna vähän lyhyemmäksi ja ulkoreuna pidemmäksi väliksi. Aloita ratsastamalla ympyräkahdeksikkoa siten että toinen ympyrä ratsastetaan käynnissä ja ylitetään käyntipuomit, ympyröiden välissä muista ratsastaa hevonen huolella suoraksi ja siirrä se raviin. Toisella ympyrällä ylitä ravipuomit. Jatka näin muutaman kerran, ylittäen puomit aina niiden keskeltä, sekä käynnissä että ravissa. Ole erityisen huolellinen ympyröiden keskellä tapahtuvasta suoristuksesta ja siirtymästä, muista että onnistunut siirtymä tulee ainoastaan suoralla hevosella, ja onnistuneesta siirtymästä pääset heti laadukkaaseen askeleeseen!

Anna hevosen levätä välillä pitkällä ohjalla kun olet tehnyt ympyräkahdeksikon muutaman kerran.

Seuraavaksi ratsasta harjoitus muuten samalla tavalla, mutta lyhennä hevosen askelta hieman ja ylitä puomit niiden sisäreunasta. Toista tämä harjoitus myös muutaman kerran, ja pidä erityisesti huolta siitä että saat lyhyemmän askelpituuden aikaiseksi riittävän ajoissa ennen puomeja ja vielä muutaman askeleen puomien jälkeenkin. Suorituksen aikana voit päästää askeleen hetkeksi taas normaalipituuteen.

Jälleen kerran, hevoselle lepoa hetkeksi ennen seuraavaa harjoitusta.

Yhä edelleen samat puomit, mutta nyt ne on tarkoitus ylittää puomien ulkoreunoilta, joten nyt pitää ratsastaa hevosen askel vähän normaalia pidemmäksi sekä käynnissä että ravissa. Pidä huolta samoista asioista kuin lyhyemmillä väleilläkin, eli pidennä askelta riittävän ajoissa ennen puomeja ja pidä askel pidempänä vielä muutama askel puomien jälkeenkin. Ja muista ylittää koko puomijono samaa linjaa seuraten!

Tähän harjoitukseen voit lisätä vielä nopean laukannostoharjoituksen, voit nostaa laukan heti puomien jälkeen (sekä käynti- että ravipuomien) ja laukata muutaman askeleen kunnes taas pääset kentän keskelle jossa ratsastat siirtymän. Tässä saa jo olla todella tarkkana apujen kanssa, reaktionopeus tulee ratsastajalla olla erityisen hyvä ja tehtävä vaatii huolellista keskittymistä!


Harjoitus 2
Rakenna pitkän sivun keskelle käyntipuomit ja lyhyelle sivulle ravipuomit kaarevalle linjalle. Ylitä pitkän sivun puomit käynnissä, siirrä hevonen raviin käyntipuomien jälkeen ja ratsasta lyhyen sivun kaarevat puomit ravissa. Viimeisen ravipuomin jälkeen suorista hevonen ja nosta harjoituslaukka. Pitkän sivun keskellä ratsasta laukassa voltti, ja siirrä hevonen voltin jälkeen raviin ja siitä vielä käyntiin, siten että olet käynnissä reilusti ennen käyntipuomeja. Näin päin ratsastettuna (eli käyntipuomit ensin suoralla ja ravipuomit kaarevalla uralla) saat hevoselle rakennettua vähän extra-eteenpäinpyrkimystä.
Tähän harjoitukseen voit vielä lisätä yhden maapuomin keskelle pitkää sivua, siis sille pitkälle sivulle jonka laukkaat, ja näin saat hevosta vielä vähän tarkkaavaisemmaksi tämän puomin avulla!

Mikäli hevosesi on hätäinen, eikä oikein malttaisi kuunnella ratsastajan apuja, voit rakentaa puomijonot siten että pitkälle sivulle rakenna ravipuomit ja lyhyelle sivulle käyntipuomit kaarevalle linjalle. Ylitä ensin pitkän sivun puomit ravissa, siirrä hevonen käyntiin vähän ennen päädyn puomeja (puomit toimivat näin pienenä jarruna hevoselle, etkä joudu itse pidättämään sitä niin paljoa) ja ylitä nämä puomit käynnissä. Käyntipuomien jälkeen nosta harjoituslaukka ja tee taas pitkän sivun keskelle voltti laukassa. Siirrä hevonen raviin laukkavoltin jälkeen ja jatka ravipuomeille. Jos hevonen jää laukan jälkeen kovin vahvaksi kädelle, tee siirtymä käyntiin ja työskentele hevonen kuuliaiseksi vaikka käyntivoltilla lyhyellä sivulla ja siirrä hevonen raviin vasta kun se on kuulolla käynnissä.

Koittakaa olla välittämättä erikoisista mittasuhteista!

Harjoitus 3
Rakenna pituushalkaisijalle ravipuomit siten että ehdit kunnolla suoristamaan hevosen ennen puomeja. Laita nämä vaikka C-päätyyn. Rakenna toiset ravipuomit kummankin pitkän sivun  alkuun, eli L-päätyyn.Jätä muutama metri tilaa ennen kulmaa, vaikka siten että puomijonon viimeinen puomi on pitkän sivun ensimmäisen kirjaimen kohdalla. Näin ehdit ratsastaa kulmat myös huolella.
Nyt voit ratsastaa ensin pituushalkaisijalla olevat ravipuomit ja ohjata hevosen siitä joko oikealle tai vasemmalle ja ylittää pitkällä sivulla olevat puomit. Harjoitusta on helppo muuntaa esimerkiksi ratsastamalla pituushalkaisijan puomien jälkeen pohkeenväistössä muutama askel, suoristaa hevonen ennen puomeja ja ylittää sen jälkeen puomit. Väistön voit tehdä sekä käynnissä että ravissa, jos teet sen käynnissä, muista lopettaa väistö ajoissa jotta saat siirrettyä hevosen raviin ennen pitkän sivun puomeja.

Lapsikin osaisi piirtää paremmat havainnekuvat...

Tässäpä muutama puomiharjoitus käynti- ja ravipuomeille, kaikki nämä harjoitukset vaativat ennen kaikkea ratsastajalta hyvää reaktionopeutta, apujen pitää tulla juuri oikeaan aikaan ja hevosen pitää kyetä myös niihin reagoimaan ajallaan!

Nyt alkaa kentätkin jo sulaa pikkuhiljaa, joten nyt puomit varastosta esille ja treenaamaan!

Istuntaharjoituksia maapuomeilla käynnissä ja ravissa

Nyt aloitamme maapuomiharjoitteet ottaen ensimmäiseksi haltuun ratsastajan istunnan, sillä haluan varmistaa että et istunnallasi ja kädelläsi häiritse hevosen tasapainoa puomeilla.

Rakenna ensimmäiseksi pitkänsivun keskelle 4 maapuomin linja, käyntiväleillä (60-80 cm). Ensimmäisen puomin eteen laita 2 puomia muodostamaan johteet tai kuja, siten että näiden puomien väli on noin 2 metriä. Tämän on tarkoitus auttaa sinua tähtäämään keskelle puomeja. Näiden johdapuomien väliä voit harjoituksen edetessä lyhentään aina 1,5 metriin asti, ja kun puomien keskelle ratsastaminen onnistuu sujuvasti, voit ottaa nämä johdepuomit pois kokonaan. Ylitä puomit ensimmäistä kertaa käynnissä vapain ohjin, siten että voit tarkkailla hevosen pään ja kaulan liikettä, miten pitkälle se venyttää niitä? Pidä istunta vakaana, mutta älä kevennä sitä vielä. Tarkkaile miten pitkälle viet käsiäsi hevosen suuta kohti puomilla. Tarkkaille myös omia pohkeitasi, pohkeiden pitää jäädä omalle paikalleen heti satulavyön kohdalle, tukien hevosta, mutta ei aiheuttaen turhaa painetta. Hevosen ei tulisi kiirehtiä puomien yli, mutta se ei saa myöskään hidastaa tempoaan puomeilla. Sinun pohkeidesi tehtävä on säilyttää tasainen rytmi puomeilla, vaikka ohjastuntumaa ei olisikaan.
Muista ratsastaa muutama metri suoraan myös puomien jälkeen. Ylitä käyntipuomit muutaman kerran ensin vapain ohjin, ja sen jälkeen ohjat tuntumalla. Muista myödätä kädellä sen verran mitä hevonen tarvitsee, kuitenkaan menettämättä tuntumaa hevosen suuhun. Hevosen pitää tuntea kätesi koko ajan, jotta se voi luottaa siihen, mutta kätesi pitää antaa hevosen päälle ja kaulalle sen tarvitsema vapaus ja venytys. Kun puomit sujuu hyvin käynnissä, pidä pieni lepotauko hevoselle ja muuta puomit sillä välillä raviväleihin (100-150 cm). Muista tarkistaa ja tarvittaessa säätää puomit juuri sinun hevosesi askeliin sopiviksi, sekä käynnissä että ravissa!

Käytä alussa taas käyntipuomeista tuttuja johdepuomeja, ensin noin 2 metrin välillä. Tämän tarkoitus on taas auttaa sinua "osumaan" keskelle puomeja. Ensimmäisillä kerroilla puomit ylitetään kevyessä ravissa. Kallista ylävartaloa hieman eteenpäin ennen ensimmäistä puomia, ja tartu varmuuden vuoksi toisella kädellä hevosen harjaan. Seuraavalla kerralla siirrä toista kättä kohti hevosen suuta ja seuraavilla kerroilla siirretään jo molempia käsiä kohti hevosen suuta, juuri sen tarvitsema määrä. Mikäli jossain kohtaa oma tasapainosi horjahtelee, tukeudu seuraavalla kerralla rohkeasti hevosen harjaan, jotta et tule vahingossakaan kiskaisseesi hevosta suusta. Kun tasapainosi on taas kunnossa, siirrä molemmat kädet jälleen kohti hevosen suuta.

Kun puomit ylittyvät kevyessä ravissa sujuvasti, tasaisessa rytmissä ja pehmeällä kädellä, pidä pieni tauko. Jatketaan seuraavaksi ravipuomien ylitys kevyessä istunnassa, eli takapuoli ei enää kosketa satulaa, mutta on kuitenkin satulan lähellä. Taas ensimmäisillä kerroilla tukeudu käsillä hevosen harjaan, oman tasapainosi vuoksi. Kevyessä istunnassa on aina suurempi vaara horjahtaa, joten on tärkeää suojella hevosen suuta kunnes saat oman tasapainosi kuntoon. Jälleen kun tasapainosi on hallussa, voit siirtyä myötäämään molemmilla käsillä kohti hevosen suuta. Kuten käynnissäkin, pidä ravissa pohkeilla huolta tasaisen rytmin säilymisestä läpi koko harjoituksen.

Jos ja kun kevyt istunta puomeilla on hallussa, voit vielä hullutella ja ylittää ravipuomit kevyessä istunnassa, mutta nyt ilman ohjia, siten että kädet on ristittynä rintakehän korkeudella. Apua! Ennen tätä harjoitusta on tärkeää varmistaa että hevonen on rauhallinen puomeilla, mutta jos olet tehnyt tämän postauksen harjoitukset järjestyksessä, pitäisi hevosenkin olla jo ihan sinut puomien kanssa. Tämä ilman ohjia tehtävä harjoitus varmistaa viimeistään sen että hallitset istuntasi vaikka hevosen askel vähän nouseekin puomien myötä! 

Viimeisenä voit ratsastaa ravipuomit vielä harjoitusravissa, keskittyen tiiviiseen mutta rentoon istuntaan ja tasaiseen rytmiin. Harjoitusta voit monipuolistaa vielä vähän siirtämällä viimeistä puomia yhden välin kauemmas, jolloin hevonen joutuu ottamaan yhden väliaskeleen ennen viimeistä puomia. Tämäkin väliaskel tulisi sujua samassa tasaisessa rytmissä kuin puomitkin.

Muista vaihdella suuntaa riittävän usein ja antaa hevosesi kävellä vapain ohjin riittävän usein. Yhdellä tunnilla en tämän enempää teettäisi puomiharjoituksia, vaikka ne eivät fyysisesti tässä vaiheessa olekaan hevoselle kovin raskaita, on raskaus enemmän henkisellä puolella jatkuvan tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vuoksi. Anna hevosen aivoille vähän lomaa ja käy vaikka lopuksi laukkailemassa maastossa!

Maapuomien alkeet

Maapuomien käyttö ratsastuksessa on yksi parhaita ratsastustunnin monipuolistajia. Maapuomeilla pääset aloittamaan varsinaiset hyppyharjoitukset, saat kiireisen hevosen keskittymään ja odottamaan apujasi, pystyt parantamaan hevosesi askelta sekä niistä on apua myös hevosen suoruuden tarkkailussa.

Toivottavasti teillä kaikilla on käytössänne edes 6-8 samanpituista ja painavaa puomia, mielellään kahdeksankulmaisia (pyöreät liukuvat helposti alta pois jos hevonen astuu niille) sekä kavalettipalat, eli ne muoviset "sokeripalat" jotka laitetaan puomien päihin ja näin saadaan puomeja nostettua vähän ylös maasta.

Käydään tässä postauksessa läpi maapuomien välit eri askellajeissa, niiden sijoittelu kentällä ja muutamia pointteja niiden ylittämisestä. Tulevissa postauksissa otetaan paremmin haltuun erilaisia harjoituksia maapuomeilla.

Maapuomeja voi ylittää kaikissa askellajeissa mutta kullekin askellajille ja hevoselle puomien välit tulee säätää sopiviksi. Hevonen ei saa missään nimessä jännittyä puomeja ylittäessään (väärä väli voi tämän aiheuttaa) sillä silloin menetetään puomeista saatava hyöty.

Käynnissä ylitettävien puomien väliksi laitetaan 60-80 cm. Tämä kannattaa testata ratsastamalla puomien yli, ja jos hevonen joutuu ikäänkuin "harppomaan" puomeilla, ovat välit liian pitkät, ja jos se taas joutuu sipsuttamaan jännittyneesti, on väli liian lyhyt. Askellajin rytmin tulisi säilyä tasaisena läpi puomien, toki askeleeseen tulee hieman lisää aktiivisuutta puomien johdosta. Käynnissä puomeja voi ratsastaa aika montakin peräkkäin, pidän itse "vähimmäismääränä" 4 puomia, ja käyntipuomien määrää voi lisätä jopa 6 tai 7 puomiin. Yleisesti niitä kuitenkin on 4 tai 5 peräkkäin, tämä on ihan hyvä määrä! Käyntipuomeja en kehota nostamaan juurikaan maasta ylös kavalettipalojen avulla, se kun helposti rikkoo käynnin rytmin. Ravissa ja laukassa puomeja voi irrottaa maasta vähän rohkeamminkin!

Ravipuomeilla väliksi laitetaan 100 - 150 cm, taas tämä on hyvin hevoskohtaista. Muista testata välit ja korjaa tarvittaessa! Ravipuomeja en suosittele käytettäväksi enempää kuin 4 tai 5 peräkkäin, ihan vaan turvallisuuden vuoksi!

Laukassa puomien välit ovat 250 - 350 cm. Laukassa puomien määräksi suosittelen 4 kappaletta, siinäkin on jo ihan riittävästi tekemistä, trust me!

Puomeja voi sijoittaa kentälle luonnollisesti ihan miten vaan, mutta muutama muistisääntö kannattaa pitää mielessä:

- puomeja ennen ja niiden jälkeen on oltava riittävästi tilaa, jotta puomeille on mahdollista tulla suoralla hevosella, eikä aita jarruta tempoa välittömästi puomien jälkeen.
- puomeja ei kannata laittaa ihan uralle, sillä ura on usein vähän painunut, ja tästä aiheutuu turhaa tasapainon järkkymistä. Pidä puomit siis tasaisella maalla! Lisäksi jos puomi on uralla, eli täten vähän irti maasta, menee se helposti poikki jos hevonen astuu sille.
- puomien välit pitäisi saada mahdollisimman tasamittaan, tai ainakaan suuria heittoja puomivälien kesken ei saisi tulla.
- puomeja voi sijoitella myös ympyrälle, mutta tarkista ensin ratsastettava tie, ja laita puomit vasta sitten. Ympyrän muoto ei saa hajota puomien vuoksi, vaan tie puomeille pitää olla mahdollisimman sujuva.

Yksittäisiä maapuomeja voi sijoitella jo vähän vapaammin, ja aina kentällä ratsastaessasi hyödynnä yksittäiset maapuomit, jos niitä vaan kentälle on jäänyt ja ratsasta niiden yli kaikissa askellajeissa!  Hyvä keino on "sirotella" yksittäisiä puomeja vähän sinne sun tänne kentällä, ja ratsastaa niiden yli käyttäen erilaisia lähestymisiä ja eri askellajeja. Voit jopa rakentaa pienen "radan" puomeista, näin on hyvä treenata lähestymistä, laukan vaihtoja, erilaisia teitä ja hevosen kuuliaisuutta sekä omien apujen tarkkuutta, kuitenkaan rasittamatta hevosta varsinaisilla esteillä.

Puomeja ratsastaessasi tiedät että "paikka" on ollut hyvä, kun puomi jää nätisti hevosen etu- ja takajalkojen väliin.

Puomeja ratsastaessa, oli askellaji mikä tahansa, kannattaa pitää mielessä muutama tärkeä asia:

- lähesty puomeja aina suoralla hevosella.
- pidä huolta että puomeille sopiva tempo on saavutettu jo kaarteessa ennen puomeja, suoralla ei pidä häiritä hevosta avuilla turhaan, se aiheuttaa vaan tahtirikkoja ja tämä kostautuu puomeilla kolisteluna. Puomeja lähestytään kuten estettä, hyvällä tuntumalla sekä ohjalla että pohkeella, ja pohjetta voidaan vähän voimistaa juuri ennen ensimmäistä puomia.
- pidä sama linja läpi koko puomijonon. Siis, mikäli lähdet ylittämään puomeja keskeltä, pidä huolta että hevonen pysyy puomien keskellä koko puomijonon. Toki voit ylittää puomit oikeasta tai vasemmasta reunasta, mutta aivan sama juttu, pidä koko ajan se sama linja!
- puomeja lähestyessä (eli siellä kaarteessa) vie katse ensin puomeille, mutta siinä kohtaa kun sinulla on suora linja puomeille, älä enää jää katsomaan alas puomeille, vaan vie katse jo kohti seuraavaa tehtävää. Mikäli jäät katsomaan puomeja niitä ylittäessäsi, selkäsi painuu pyöreäksi, istunnasta tulee voimaton ja hevosen liike häviää. Säilytä siis aktiivinen istunta, tai kevyt istunta, koko puomiharjoituksen ajan. Jos puomeja on vähän nostettu maasta ylös, kannatta istuntaa vähän keventää, hevosen selkää säästääksesi. Varo kuitenkin nojaamasta liikaa eteen, ettette tupsahda nenillenne!
- seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä kädelläsi, aivan samalla tavalla kuin tasaisellakin ratsastaessasi. Jotkut hevoset saattavat puomeilla vähän innostua, ole siis valmiina myötämään kädellä vähän enemmän jos näin käy! Tämmöisiä hevosia kannattaa tutustuttaa puomeihin joko taluttamalla tai juoksuttamalla hevosta niiden yli, jotta ylimääräiset pomput saadaan siloteltua!

Tässä kevyt aloituspaketti maapuomeista, seuraavaksi perehdytään vähän tiiviimmin erilaisiin puomiharjoituksiin.

Siihen asti, treeniä ja lepoa, sopivassa suhteessa!

Tuntisuunnitelma; askellajien laatu ja reaktiot pohkeelle

Tässä tuntisuunnitelmassa treenataan askellajien laatua ja rentoutta sekä pidetään hevonen pohkeen edessä! Tällä tunnilla tarvitset kaksi maapuomia.

Alkuverryttelyssä (alkukäyntien jälkeen) ota ohjat tuntumalle, mutta vähän normaalia pidemmälle ohjalle ja myös vähän kevyemmälle tuntumalle.

Aloita käynnissä pysyen poissa uralta, jotta joudut todellakin ratsastamaan hevosen molemman ohjan ja pohkeen väliin, hevonen ei saa valua takaisin uralle, mutta ei saa myöskään tulla liikaa uran sisäpuolelle! Pidä siis koko ajan huolta että hevosen etuosa etenee juuri sillä linjalla jossa sinä haluat, ja kun pohkeella pidät huolta käynnin etenemisestä, pysyy hevosen takaosakin etuosan kanssa samalla uralla! Muista suoristamisen kultainen sääntö, ohjaa ohjilla etuosa haluamallesi uralle, takaosa kyllä seuraa perässä kun liike on aktiivista.

Ratsasta ensin käynnissä kokorataleikkaa jokaisella kierroksella, siten että kun pysyt poissa uralta, ratsastat oikeastaan kahdeksikkoa kentällä! Ratsasta lävistäjät aina lisäten käynnin tempoa, ja oli erityisen tarkka siitä että hevonen lähtee pohkeesta heti liikkeelle! Kiinnitä huomiota siihen että käytät pohkeen kerran, vaativan tasaisesti ja odotat että hevonen reagoi siihen, edes pienellä liikkeen aktiivisuudella. Muutaman kerran jälkeen saat hevosen reagoimaan tasaiseen pohkeeseen entistä nopeammin ja herkemmin, jolloin voit myös keventää vähän pohjetta. On tärkeää että ratsastaja huomaa herkästi milloin apua voi vähän "pienentää" ja milloin taas avun vaativuutta, tai voimaa, pitää lisätä. Käytä aina pienintä mahdollista apua!

Kun saat tämän sujumaan käynnissä, eli tempo lisääntyy aina lävistäjällä, toista sama harjoitus kevyessä ravissa. Ota kuitenkin tähän väliin pieni lepotauko hevoselle, vaikka kierros kentällä vapain ohjin. Edelleen pysy poissa uralta, jotta hevonen pysyy koko ajan kuulolla myös sinun ulkopuolen apuihin. Ravissa ole varovainen ettet "liioittele" temponlisäyksen kanssa, ei ole tarkoitus kaahottaa lävistäjän läpi hallitsemattomalla hevosella, vaan pitää huolta että hevonen vastaa pohkeeseen nopeasti ja herkästi. Muista myös ravissa pitää tuntuma vähän kevyempänä ja ohja pidempänä kuin normaalisti, sillä nyt haluamme "häiritä" hevosta ohjalla mahdollisimman vähän, haluammehan vain reaktioita pohkeelle!

Sekä käynnissä että ravissa tehtävä kokorataleikkaa-temponlisäys tulee onnistumaan parhaiten, kun muistat ratsastaa käännöksen lävistäjälle huolella loppuun, eli hevosen pitää olla suoristunut käännöksen jälkeen ennen kuin se voi rehellisesti vastata pohkeesi vaatimaan lisäykseen. Jos siis ensimmäisillä kerroilla tuntuu siltä että hevonen ei vastaa pohkeeseen toivotulla tavalla, tarkista ensin hevosen suoruus.

Näiden alkuverryttelyjen jälkeen anna hevosen levätä hetki. Tässä vaiheessa sijoita maapuomit kummankin pitkän sivun keskelle.

Nyt voit jo siirtyä uralle, ja ottaa ohjat tuntumalle. Ohjan pituus saa olla jo ihan normaali, joten hevonen on aavistuksen lyhyemmässä muodossa kuin alkuverryttelyssä. Ensimmäinen lyhyt sivu ratsastetaan käynnissä, käännä hevonen kulmassa pehmeästi, lyhentämällä sisäohjaa aavistuksen ja taas suoristuksessa sisäohja pitenee samanpituiseksi ulko-ohjan kanssa. Aktivoi käynti kulman jälkeen siten että maapuomille saat hevosen liikkumaan mahdollisimman matkaavoittavaa käyntiä. Heti, maapuomin jälkeen käännä hevonen voltille käyttämällä taas vähän lyhyempää sisäohjaa. Näin kääntämällä kätesi pysyy kokoajan joustavana, etkä siis vahingossakaan jarruta hevosta kädelläsi. Käyntivoltin jälkeen jatka vielä seuraava kulma käynnissä, ja seuraavan lyhyen sivun keskellä siirrä hevonen raviin. Ei ole väliä ratsastatko ravia keventäen vai perusistunnassa, pääasia että istuntasi pysyy rentona etkä siis estä hevosen liikettä sillä! Ravissa toimi ihan samalla tavalla, käännä kulmassa lyhyemmällä sisäohjalla, suoristuksessa päästä sisäohja taas samanpituiseksi ulko-ohjan kanssa. Ole tarkka että hevonen etenee aktiivisessa ravissa keskelle maapuomia ja taas puomin jälkeen käännä hevonen voltille. Vielä pitkän sivun jälkeinen kulma ravissa, jonka jälkeen siirry käyntiin. Eli, puolet kentästä käynnissä ja puolet ravissa, aina pitkän sivun keskellä maapuomi ja heti sen jälkeen voltille.

Jos hevonen kompuroi puomilla tai ryntää ennen puomia tai jopa hyppää sen yli, keskity ratsastamaan hevonen taas paremmin pohkeen eteen, sillä nämä ovat aina merkkejä siitä että hevonen ei liiku rehellisesti pohkeen edessä.  Maapuomi on hyvä mittari hevosen rehelliselle eteenpäinpyrkimykselle, sillä silloin kun draivi on hyvä, et edes huomaa maapuomia! Jos sekä käynnissä että ravissa saman kierroksen aikana hevonen ei suorita puomia kunnolla, pitää kiinnittää huomiota pohkeen reaktioon. Siirry siis muutaman kierroksen ajaksi uran sisäpuolelle ja ratsasta pohkeet taas läpi, jonka jälkeen voit jatkaa harjoitusta. Kun olet työstänyt ensin toisen kierroksen, anna hevosen levätä hetki, sen jälkeen toista harjoitus toisessa suunnassa ja taas hetki lepoa.

Lopuksi tehdään harjoitus vielä ravi-laukka-pätkillä. Käytännössä se osuus jonka aiemmin kävelit, tehdään nyt ravissa (perusistunnassa) ja se pätkä joka ravattiin, työstetään laukassa. Tässä alkaa jo tulla ratsastajallekin kiire sillä ravissa ja laukassa tehtävät seuraavat toisiaan nopeasti! Ole myös tarkkana että ohjasi pysyy oikean pituisena (nyt sen pitää siis jo olla lyhyt) jotta tarvittaessa pidätteesi menee läpi nopeasti. Edelleen keskitytään samoihin asioihin eli laadukkaisiin askeleisiin, pohkeen edessä pysymiseen ja pehmeällä kädellä ratsastettuihin voltteihin. Ennen maapuomia ratsastettu aktiivinen ja rento askel pitäisi siis saada säilymään yhtä rentona myös puomin ja voltin jälkeen.

Kun nämä tehtävät on saatu suoritettua myös ravissa ja laukassa molempiin suuntiin, on pienen lepohetken jälkeen loppuverryttelyn vuoro. Loppuverryttelyssä taas pidä ohja pidempänä ja anna hevoselle vähän enemmän vapautta edestä. Sitten vaan nautit hevosellesi rakentamasta upeasta ja isosta ravista ja työskentelet laajoilla ympyröillä kumpaankin suuntaan!

Tämän jälkeen menkää ihmeessä maastoon nauttimaan loppukäynneistä, olette sen ansainneet!

Ei muuta kuin treenaamaan!

Harjoituksia ennen esteiden ylitystä!

Jaahas,se olis sitten estetunnin aika! Tässä postauksessa käyn läpi hyvin yksityiskohtaisesti valmistautumista estetunnille, erilaisilla harjoituksilla.

Esteitä hypättäessä tulisi aina muistaa että jokainen hyppy lyhentää hevosen aktiivisia käyttövuosia, esteiden hyppääminen on hevosen kropalle, erityisesti jaloille aika raskasta, ja on syytä välttää "turhan" monia hyppyjä. Jos ratsastaja vaatii enemmän toistoja oppiakseen, käyttäkää maapuomeja, näillä ette saa niin paljon tuhoa aikaiseksi kuin korkeammilla esteillä.

En ikinä suosittele esteiden hyppäämistä yksinään, mutta näitä harjoituksia voit tehdä ihan yksinäänkin, näissä ei vielä varsinaisia esteitä hypätä!

1. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle (melko pitkälle ohjalle) ja tarkista että saat hevosen kävelemään aktiivista käyntiä, kätesi ollessa joustava jotta hevonen kulkee pitkässä muodossa, turpa luotiviivan edessä. Tärkeintä on askeleen laatu, pitkä ja matkaavoittava askel. Tämän onnistuessa käynnissä, toista sama kevyessä ravissa. Ohja voi edelleen olla vähän normaalia pidempi, keskity hallitsemaan hevosen askeleita omalla istunnallasi. Tässä halutaan siis saada hevonen pohkeen eteen, älä nypi kädellä hevosta suusta, missään vaiheessa!!!

2. Pysy poissa uralta, siirry siis metri tai kaksi uran sisäpuolelle. Näin tulet ihan huomaamatta ratsastaneeksi hevosta tarkemmin myös ulkoavuilla sillä hevosesi ei voi ikäänkuin nojata kentän aitaan, vaan sen pitää reagoida juuri sinun apuihisi. Ja tietysti, sinun pitää niitä myös käyttää!

3. Siirtymiä, tee niitä paljon! Siirrä hevosta eri askellajeihin ja askellajien sisällä, ja muista siirtymien kultainen sääntö; siirry uuteen askellajiin vasta kun "vanha" askellaji on rento ja laadukas. Siirtymien lisäksi käytä ympyröitä, kiemurauraa ja suunnanvaihtoja. Monipuolisuus on avainsana!

4. Kevyt istunta ja perus istunta. Aloita verryttely laukassa kevyessä istunnassa, niin että annat hevosen laukata reippaasti eteen ja välillä istu alas satulaan ja ota hevonen vähän paremmin hallintaan. Kun hallinta on saavutettu, nouse taas kevyeen istuntaan ja anna hevosen edetä vapaammin! Muista, hevosen pitää reagoida sinun apuihisi, se ei siis saa karata isoon laukkaan heti kun nouset kevyeen istuntaan. Istuessasi kevyestä istunnasta alas perusistuntaan, laske ensin peppu satulaan ja suorista selkäsi vasta sen jälkeen, näin laskeudut kaikista pehmeiten satulaan. Laukkaverryttelyssäkin ota mukaan käännöksiä, käytä johtavaa ohjaa ja istuntaa apunasi käännöksissä, jotta saat pidettyä hevosen suun pehmeänä!

5. Laukka kuntoon! Jo alkuverryttelyssä tulee laukka saada siihen kuntoon jossa on turvallista hypätä esteitä. Ja sehän tarkoittaa ennenkaikkea aktiivista laukkaa, hevonen etenee juuri sinun haluamassasi tempossa, lyhentäen ja pidentäen askelta sinun avuistasi. Ota tämän harjoitteluun avuksi askeleen pidentäminen pitkällä sivulla kevyessä istunnassa, ja lyhyellä sivulla perusistunnassa askelta lyhentäen. Jos et saa lyhyen sivun aikana askelta lyhennettyä, käännä hevonen isolle voltille, saat vähän enemmän aikaa hevosen kokoamiseen. Ja siitä taas pitkälle sivulle, peppu ylös satulasta ja askelta pidemmäksi!

6. Pohjeavun oikea käyttö. Tarkkaile ettet naputa hevosta pohkeilla (tai kantapäillä) kylkiin jatkuvasti saamatta hevoselta kuitenkaan mitään reaktiota. Jos tämä on perisyntisi, voit päästä siitä eroon ratsastamalla paljon kevyessä istunnassa. Kevyt istunta "pakottaa" kantapäätäsi alemmas, nilkan joustaessa, ja kun olet kevyessä istunnassa, käytä pohjetta siinä, ja huomaat että et pysty nostamaan kantapäätäsi ylös pohjetta käyttäessäsi! Mutta muista, sinun pitää koko ajan pysyä kevyessä istunnassa! Ja se vaatii omalta kropaltasi aika paljon, keskivartalon lihakset ovat tässä kultaakin tärkeämmät! Tätä kevyt istunta->pohkeiden käyttö harjoitusta kannattaa käyttää ihan arkiratsastuksessakin, jos siis sinulla on paha tapa käyttää ylös nostettua kantapäätä pohkeen sijaan.

7. Maapuomeilla tarkistetaan laukan laatu ja puomin keskelle osuminen. Laita kaksi maapuomia suoralle linjalle, 4 askeleen välillä, joka on noin 17,5 metriä. Rakenna hevoselle sopiva laukka reilusti ennen kaarrosta ensimmäiselle puomille ja ratsasta samassa rytmissä koko suoran läpi, aina keskelle puomia. Muista jatkaa myös puomien jälkeen aktiivista laukkaa. Tässä on tärkeintä saada hevosen laukka rennoksi, jotta se pystyy ylläpitämään rytmin läpi koko tehtävän, ja siksi onkin erityisen tärkeää saada laukka pyörimään kunnolla heti alusta alkaen. Jos hevonen jää liian kauas toisesta puomista, lyhennä väliä hieman ja jos se taas tulee ihan juureen, pidennä väliä hieman. Välit ovat aina hevoskohtaisia, 17,5 metriä ei vaan aina sovi kaikille hevosille!

8. Laukan vaihto tarpeettomasti? Kävikö sinulle niin että kohdan 7 maapuomiharjoituksessa hevosesi vaihtoi laukan laskeutuessaan ensimmäiseltä puomilta? Näin se on helppo korjata: Oletetaan että ratsastat vasemmassa kierroksessa, lähestyessäsi ensimmäistä puomia, kaarteessa,  tue hevosta oikealla pohkeella, pidä oma katseesi vähän vasemmalle ja tuo vasenta kättäsi aivan aavistuksen oikealle, siis vähän harjan yli oikealle puolelle. Tämä auttaa hevostasi pysymään tasapainossa ja säilyttämään myötälaukan. Eli lyhyesti, ulkopohje kiinni, katse sisäkaarteeseen ja sisäkäsi lähemmäs ulkokättä.

9. Muuta laukka-askeleen pituutta. Muuta maapuomien väliksi 21 metriä, ja ratsasta väliä ensin viidellä askeleella, sen jälkeen neljälla ja kuudella. Muista pitää rytmi tasaisena koko ajan, vain askelpituus muuttuu!

10. Puomit ympyrällä, hyvää harjoitusta ratsastajan katseelle! Laita isolle ympyrälle neljä maapuomia joko innariväleillä (3,5 m) tai yhden askeleen väleillä (7 m). Sinun tehtäväsi on ohjata hevonen tasaisesti läpi ympyrän, aina ylittäen puomit ihan niiden keskeltä, kadottamatta laukan rytmiä. Muista että ympyrällä ratsastajan katse on aina puolisen kierrosta "edellä", näin saat ympyrän pysymään pyöreänä ihan itsestään!

11. Mikäli hevonen lähtee missään näistä harjoituksista ryntäämään puomeille, ole tarkkana ettet keikahda kaulalle ja vedä ohjista taaksepäin. Istu vahvasti pystyyn, ja pidä kädellä vakaasti vastaan hevosen liikettä. Toista tämä aina kulmissa, hengitä syvään, istu pystyyn ja pidätä käsillä hevosen liikettä vastaan. Kun tunnet että hevonen reagoi pidätteeseen hidastamalla, rentouta käsi, kevennä istuntaa vähän ja pyydä se taas pohkeestä vähän eteen! Eli jos hevonen lähtee ryntäämään puomille, jätä puomit välistä ja toista ainakin kierroksen ajan joka kulmassa tämä pidäteharjoitus. Vasta kun hevonen vastaa sinun apuihisi täsmällisesti, voit jatkaa puomeille!

Tässä on nyt muutamia hyviä harjoituksia joista voit vaikka koota estetunnin alkuverryttelyn, ja nämä ovat erityisen hyviä harjoituksia ihan kotona tehtäväksi, parantavat huimasti seuraavan estetunnin tuloksia!

Nuoren hevosen viikkosuunnitelma

Jatketaanpa viikkosuunnitelmia, nyt on vuorossa nuoren, jo ratsastuksessa perusasiat osaavan, hevosen lukujärjestystä.

Nuoren hevosen koulutus on tietyllä tavalla aika helppoa, vaikka moni sitä suotta pelkää. Muistat vaan tehdä "töitä" vähän kerrallaan, muutamia kertoja viikossa, ja tarjoten hevoselle riittävän monipuolisia treenejä, sekä harjoitusten että harjoituspaikkojen osalta.

Oletetaan että tässä kyseessä oleva hevonen on aikanaan opetettu ajolle, ellei kärryt perässä niin ainakin ohjasajolle. Tämän soisin kyllä kaikille nuorille hevosille opetettavan, sillä saa mukavasti niitä vuosia treenailtua kun ei vielä voi nousta selkään.

Ohjas- tai kärryajon lisäksi pidän todella tärkeänä ihan sitä hevosen peruskäsittelyä. Puhun siitä nyt vaikka maastakäsittelynä, jotta ei mene termit sekaisin. Itselleni hevosen maastakäsittely on aina relevantti asia, sillä siitä hetkestä lähtien kun otan hevoseni kiinni (vaikka tarhasta tai karsinasta) on se minun "kädessäni" ja tekee asiat juuri niin kuin minä haluan. Ei sen monimutkaisempaa. Avaan tätä maastakäsittelyä omassa postauksessaan vielä jossain vaiheessa.

Ja kuten varmasti arvaattekin, tärkeintä nuoren(kin) hevosen ratsastuksessa on maastoilu. Yksin ja porukassa, rauhallisesti ja vähän reippaammin, kiipeillen, alamäkiä ratsastellen, maastotiellä ja ihan umpimetsässä! Kaikki käy, kunhan vaan mennään maastoon! Viikkosuunnitelma tulee siis sisältämään reilusti maastossa työskentelyä. 

Aloitetaan maanantaista, jolloin voit työskennellä kentällä. Aloita kuitenkin taluttamalla hevosta alkukäyntien ajan, ja ota siinä muutamia maastakäsittelyharjoituksia. Tarkista että hevonen kulkee sinun tahdissasi, hidastaa kun jarrutat äänellä ja kevyellä ohjalla ja lähtee taas liikkeelle yhdestä maiskutuksesta, ja kävelee juuri niin reippaasti kuin sinäkin. Tarkista myös käännökset kumpaankin suuntaan ja samalla tarkista että hevonen myötää kääntävälle ohjalle. Ja ehkä tärkein asia, joka jokaisen hevosen tulee osata, on paikallaan seisominen. Harjoittele sitä ihan joka kerta kun talutat hevosta, ihan mihin vaan oletkaan menossa. Pysäytä hevonen, löysää ohja/riimunnaru ja odota rauhassa. Hevosen tulee seistä tasan siinä paikassa johon sen pysäytit, jos se siirtää yhtäkään jalkaansa, siirrä rauhassa se jalka tai koko hevonen, jos se on jo ehtinyt kokonaan siirtyä, takaisin siihen paikkaan josta lähdettiin ja sano PRR ja taas odotellaan. Jos hevonen siis käveli eteenpäin, peruuta se takaisin samaa reittiä lähtöpaikkaan, ja jos hevonen taas peruutti, tuo se etuperin samaan paikkaan takaisin. Odottelua tehdään niin kauan että huomaat hevosen rentoutuvan, oikeastaan jopa vähän huokaisevan "onpa taas tylsä homma"-tyylisesti. Nämä maastakäsittelyn perusharjoitukset ovat semmoisia jotka soisin tekevän joka ikinen kerta kun hevosta talutat, näin se pysyy vastaanottavaisena ja luottavaisena kanssasi.

Alkukäyntien jälkeen voit nousta selkään ja kävellä vielä hetken vapaalla ohjalla, mutta siinäkin kääntämällä hevosta istunnan avulla vasemmalle ja oikealle ja muutellen sen tempoa pelkällä istunnalla ja ääniavulla. Sen jälkeen voit ottaa ohjat ja siirtyä verryttelemään hevosta kevyessä ravissa. Vaihda suuntaa riittävän usein, ja tällä tarkoitan ihan muutaman kierroksen välein. Alkuverryttelyssä pitkähkö muoto hevosella, ja muista tarjota kädellä aina "lisää pituutta" jos hevonen sitä kaulaa venyttämällä pyytää. Käännökset loivina, ja hyödynnä isoja ympyröitä silloin tällöin. Lisää raviverryttelyyn myös muutamia siirtymiä, käynnin ja ravin välillä. Ravijakso ei saa kestää paljon yli 5 minuuttia, sillä hevosen ylälinjan lihakset väsyvät todella nopeasti ja se tekee hevosen liikkumisen ikävän tuntuiseksi. Anna raviverryttelyn jälkeen pitkät ohjat hetkeksi, kierros tai pari riittää. Tämän jälkeen voit verrytellä hevosta hetken laukassa, taas riittävän usein suuntaa vaihdellen, loivilla kaarteilla ja siirtymillä höystettynä! Ja taas, noin 5 minuutin laukkatyöskentelyn jälkeen anna hevosen hengähtää hetki.
Nämä usein toistuvat vapaat ohjat ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä hevosen lihaksisto väsyy todella nopeasti, kaikki yli 5 minuutin kestävä "jännitys" on jo hevoselle ihan työtä, ja varsinkaan nuoren hevosen lihaksisto ei ole vielä kehittynyt niin paljon että siltä voidaan vaatia pitkää aikaa itsensä kantamista.
Alkuverryttelyjen jälkeen onkin aika siirtyä päivän varsinaiseen tehtävään, olkoon se tänään vaikka pohkeenväistöä! Tästä harjoituksesta en tässä paasaa enempää, väistöistä on muutamia postauksia, käypä lukemassa ne! Itse väistöharjoituksissakaan ei saisi kulua pitkä aika, ehkä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen siirrytään jo loppuverryttelyyn. Ravaile rennosti molempiin suuntiin, ja sen jälkeen onkin aika antaa (taas) pitkät ohjat ja mennä vaikka loppukäynneiksi maastoon!

Tiistaina voit jatkaa työskentelyä kentällä, muuten samoilla askelmerkeillä, mutta päivän teemana voisi olla vaikka taivutusharjoitukset. Toivottavasti pääset tekemään edes alku-ja loppukäynnit maastossa!

Keskiviikkona rauhallinen maasto, vähän palauttelumielessä, käyntiä, rauhallista ravia ja rauhallista laukkaa, jos pohjat vaan sen sallivat.

Torstaina hevonen saa levätä, tarhailua koko päivä ja vaikka vähän syventäviä maastakäsittelyharjoituksia.

Perjantaina ohjasajoa kentällä tai jos hevonen on kärrytelty, kärryt perään ja maastoteille tai hyväpohjaisille pelloille!

Lauantaina alkuverryttelyt maastossa, ja sen jälkeen kentälle työskentelemään puomeilla! Sekä niillä maahankaivetuilla että vaikka vähän korotetuillakin! Tässäkin, muista, helpot lähestymiset esteille, kummastakin suunnasta ja maltilla hyppyjä! Lopeta siihen että on vielä kivaa!

Sunnuntaina maastolenkki, vaikka vähän reippaammassakin tempossa! Mikäli lähelläsi on hyväpohjaisia peltoja, käytä niitä hyväksi ja ratsastele niilläkin silloin tällöin! Mitä isommalla alueella pääset nuoren hevosen kanssa ratsastelemaan, sitä vähemmän himmailet sen luontaista liikettä ja kehitystä tulee tapahtumaan!

Sama vielä lyhennettynä:
Maanantaina kentällä, väistöharjoituksia. Alku- ja loppukäyntejä lukuunottamatta työskentelyaika maksimissaan 30 minuuttia.
Tiistaina kentällä, taivutusharjoituksia. Alku-ja loppukäyntejä lukuunottamatta työskentelyaika maksimissaan 30 minuuttia.
Keskiviikkona rauhallinen maasto, kesto voi olla pidempikin, vaikka 1 tunti.
Torstaina vapaa.
Perjantaina ohjasajoa tai kärryttelyä.
Lauantaina maapuomi- ja estetyöskentelyä. Pyri verryttelemään hevonen maastossa! Alku- ja loppukäyntejä lukuunottamatta työskentelyaika maksimissaan 30 minuuttia.
Sunnuntaina reippaampi maastolenkki. Kesto maksimissaan 1 tunti.

Tämä on tietysti vain suuntaa-antava suunnitelma, muutoksia pitää tehdä hevosen "päivän kunnon" mukaan. Jos hevonen jonain päivänä vastustelee ratsastajaa, painaa toistuvasti kädelle tai reagoi apuihin vaikka pukittelemalla, on se jostain vähän kipeä. Tällöin paras keino on antaa sen levätä muutama päivä, ja ottaa se töihin sen jälkeen rauhallisesti uudestaan. Eikä hierojan käynti tällaiseen väliin tee ollenkaan huonoa!

Kuten varmasti huomasitte, kenttätyöskentelyssä en varsinaisena tehtävänä teettänyt siirtymiä ollenkaan, vaikka juuri niistä olen  paasannutkin. Siirtymiä tulee ratsastaa ihan jatkuvasti, alku- ja loppuverryttelyssä, sekä itse tehtävässä, joten en ottanut tässä niihin sen enempää kantaa. Toki voit ottaa jonkun kenttätyöskentelyn varsinaiseksi teemaksi juuri siirtymät, jolloin keskityt nimenomaan siirtymien rentouteen ja omien apujen käyttösi pehmeyteen.

Jotta hevonen ei tylsisty kenttätyöskentelyssä, tee aina vähintään alku- ja loppukäynnit maastossa, mieluiten tietysti koko verryttely maastossa olisi suotavaa. Kentällä pyöriminen on hevoselle todella raastavaa, ja hevonen ei tarvitse montakaan työskentelyjaksoa kentällä peräkkäin, kun se jo alkaa jarruttelemaan kentällä liikkuessaan, ihan vaan tylsyyttään. Tähän ei missään nimessä auta jatkuva jyskyttäminen kentällä, vaan hevosen pitää päästä maastoon! Yksin tai porukalla, hitaasti tai reippaasti, tasaista tietä pitkin tai vaikeakulkuisessa maastossa. Pääasia että menette maastoon!

Eikä pidä pelätä sitä jos nuorelle hevoselle joutuu joskus antamaan useammankin vapaapäivän viikossa, se ei varmasti aiheuta mitään negatiivista sille hevoselle, korkeintaan voi olla vähän virtavampi seuraavalla kerralla, mutta sehän on ainoastaan mukava ominaisuus! Ja vapaista puheen ollen, vähän rankemman työskentelyjakson jälkeen on hyväkin antaa hevosen levätä ja palautua muutamia päiviä tai viikon tai jopa kaksi. Hevonen tarvitsee myös lepoa kehittyäkseen!

Tässäpä taas näitä, nyt nuoremman hevosen askelmerkkejä! Muistakaa soveltaa, hevoset, ratsastajat ja olosuhteet ovat aina erilaiset, ja ne pitää ottaa huomioon tehtäviä suunnitellessa.

Kunhan vaan muistatte maastoilla!