Hevonen jännittyy, mitä tehdä?

Varmasti meille kaikille kyseinen tilanne on jopa liiankin tuttu. Hevonen jännittyy milloin mistäkin syystä, tuuli, sade, valot, varjot ja kaikki mahdolliset muutkin ulkoiset tekijät aiheuttavat hevosissa eriasteisia reaktioita. Hevosen ollessa saaliseläin, emme voi sen luontaisia vaistoja kahlita, meidän pitää pystyä elämään niiden kanssa ns. mahdollisimman vähin vaurioin.

Kun hevonen jännittyy, on luonnollisesti ensiarvoisen tärkeää että ratsastaja ei jännity. Joskus se on todella vaikeaa ja varsinkin hevosella joka on todella "dramaattinen" tai jopa vaarallisen väkivaltainen pakotilanteessa, vaatii se ratsastajalta todella kylmiä hermoja. Itse olen huomannut että jokainen onnistuminen vahvistaa omaa itseluottamusta roimasti, eli aina silloin kun tuntuu että hevonen olisi parempi vain viedä talliin rauhoittumaan, mutta teetkin päätöksen että jatkat ratsastusta välittämättä hevosen "sekoilusta", ja pysyt itse rauhallisen vaativana ja huomaat että niin se hevonen vaan rauhoittuu ja kuuntelee sinua samalla rauhoittuen! Tämä kieliopillisesti hieman liian pitkä lause haluaa vain kertoa sen että luottakaa itseenne, niin se hevonenkin luottaa teihin!!!

Jos ja kun tämä itseensä luottaminen ei aina tunnu onnistuvan, otetaan tässä esille muutamia yksinkertaisia harjoituksia joilla saat hevosen ainakin vähän paremmin kuuntelemaan sinua, keskittymään sinuun ja sitä kautta rauhoittumaan ja rentoutumaan.

- Teetä rauhallisia pohkeenväistäharjoituksia, erityisesti uralta pois ja takaisin uralle on toimiva, sillä siinä hevonen joutuu reagoimaan melko nopeassa tahdissa vuorotellen kumpaankin väistävään pohkeeseen. Ole huolellinen että väistöt tulee tehtyä huolella, siten että et joudu voimistamaan apuja liikaa sillä sehän saa hevosen jännittymään entisestään, vaan keskity rauhassa ratsastamaan jokainen väistöaskel.

- Pohkeenväistön lisäksi tee käännöksiä sekä etu- että takaosalla. 

- Ympyrällä ratsastaminen sitä suurentaen ja pienentäen on hyvä harjoitus, sillä siinä tulee rentoutettua hevosta sekä asettavilla että taivuttavilla avuilla.

- Maapuomien yli kävely on hyvää harjoitusta, sillä saadaan parannettua hevosen tarkkaavaisuutta ihan "ilmaiseksi". 

- Muuta tuntumaa siten että ratsasta ensin muutama askel normaalilla ohjastuntumalla, sen jälkeen kevennä tuntumaa huomattavasti ja ratsasta muutama askel hyvin kevyellä tuntumalla ja palaa taas sen jälkeen normaaliin tuntumaan. Tämä saa hevosen "kuulostelemaan" tuntumaa ja keskittymään ratsastajan käteen.

- Tee temponmuutoksia pelkällä istunnalla, vaikka se varmasti tuntuu aika haastavalta, mutta kun vaan sitkeästi jatkat sitä ja palkitset hevosen pienemmästäkin reaktiosta, tulee hevonen sitä kautta paremmin kuulolle.

-  Temponmuutosten lisäksi keskity ratsastuksessa "takaa-eteen"-ajatteluun, eli ratsasta pohkeella kohti pehmeää kättä. Muista että käsi saa liikkua ylös sekä sivulle mutta ei koskaan taakse, hevosen pitää kaikissa tilanteissa voida luottaa ratsastajan käden tarjoamaan pehmeään tukeen ja "turvaan".

- Tarvitseeko erikseen mainita siirtymät? Ei ehkä tarvitsisi mutta mainitsen ne silti, siirtymät niiden kaikissa muodoissa ovat yksi parhaista tavoista saada hevonen kuulolle. Muista kuitenkin pysyä itse rauhallisena, mutta sopivan vaativana, eli pidä vaatimustaso hevoselle ja hevosen senhetkiseen tilaan sopivana.

Tässä muutamia hyväksi havaittuja harjoituksia hevosen rauhoittamiseksi, jakakaa ihmeessä kommenttiboksissa omat keinonne!

Sari

Kun ratsukko jännittyy

Tämän olisi voinut myös otsikoida "Kun hevonen jännittyy", mutta totesin että kyllä siihen vaan tarvitaan kaksi, joten siksi tuo otsikko.

Varsin usein ratsastaessa hevonen säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tämä jännitys nousee potenssiin kaksi kun myös ratsastaja säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tässä kohtaa ollaan jo jännän äärellä, kun sekä hevonen että ratsastaja ovat jännittyneessä tilassa! Miten tästä eteenpäin, tässä muutama vinkki:

Tilanne: Hevonen jännittyy aina tietyssä kohdassa kenttää, ja pikkuhiljaa kääntyy aina vaan aikaisemmin pois ettei joudu kohtaamaan tätä jännää paikkaa. Loppujen lopuksi pakoreaktio muuttuu varsin vahvaksi, ja Houston, we have a problem.

Ratkaisu: Aivan ensimmäiseksi ratsastajan täytyy nousta olla hevostaan rohkeampi. Ajattele itse kaikkea muuta kuin sitä mitä hevonen jännittää, älä kuikuile sinne jännään paikkaan äläkä muutenkaan tee siitä suurempaa asiaa kuin se jo on. Alkukäyntien jälkeen työskentele käynnissä jännässä paikassa sillä tavalla että ohitat sen vuorotellen vasemmalta ja oikealta, ratsastaen esim volttikahdeksikkoa. Tällä tavoin varmistat että hevonen pääsee näkemään jännän paikan kummastakin suunnasta, ja sen pikkupikkuaivot muodostavat edes jonkinlaisen kokonaiskuvan todellisesta uhasta. Joka kerta kun ohitat jännän paikan, ja jos tunnet hevosen jännittyvän, tiivistä ohjastuntumaasi hieman. Ajattele että tarjoat hevoselle ohjalla enemmän tukea, jotta se jännityksestään huolimatta huomaa että sinä olet siellä selässä. Kun jännä paikka on ohitettu, kevennä taas kättä normaalille tuntumalle. Toista tämä niin usein että pääset aina vaan kevyemmällä kädellä ohittamaan jännän paikan. Tämän jälkeen anna hevosen kävellä vapain ohjin jotta se saa vähän pohtia sitä ihmettä että on yleensäkin vielä edes hengissä!

Kun jatkat työskentelyä tästä eteenpäin, ole tarkkana että edelleen, jos hevonen jännittyy jännässä päädyssä, tarjoat reilumman tuen ohjalla kunnes tilanne rauhoittuu. Muista työskennellä jännässä päädyssä ihan samalla tavalla kuin toisessa päädyssä, ettet itse vahingossa pidä hevosta poissa jännästä paikasta. Samalla tavalla tukea lisäten ja keventäen voit työskennellä kaikissa askellajeissa.



Tilanne: Olet totuttamassa hevosta kentällä olevaan erikoisesteeseen, sovitaan vaikka nyt että se on vesimatto pystyesteen alla. Hevonen on selvästi epäluuloinen esteen nähdessään, etkä itsekään ole enää aivan varma miten pääset ikinä sen esteen lähellekään.

Ratkaisu: Laita vesimattoesteen eteen yksi maapuomi kohtisuoraan estettä nähden, alkuverryttelyn jälkeen. 

 Aloita ensin alkuverryttelyssä siten että ihan muina miehinä kävelet, ravailet ja laukkailet vesimattoesteen molemmilta puolilta, siten että hevonen taas näkee esteen molemmilla silmillään. Älä välitä vaikka hevonen välillä vähän jännittyy esteen kohdalla, ja muista verrytellä hevosta myös muualla kentällä kuin pelkästään tässä jännässä paikassa! Ja taas, jos hevonen vähän jännittyy, tarjoa tukevampi tuntuma ohjalla!

Kun olet verrytellyt ja kävellyt hevosesi kanssa, voit aloittaa varsinainen työskentelyn. Aloita työskentely maapuomilla ravissa, siten että ylität maapuomin muutaman kerran ihan puomin sisäreunasta, eli et vie vielä hevosta lähelle vesimattoa. Toista tämä kumpaankin suuntaan kunnes se sujuu, eli hevonen etenee haluamaasi reittiä haluamassasi tempossa. Siirry seuraavaksi työskentelemään maapuomin keskelle, jolloin tehtävä vaikeutuu hevoselle, mutta vain vähän sen joutuessa sietämään vesimattoa vähän lähempänä. Taas toisto molempiin suuntiin. Ja vielä lopuksi ylitä maapuomi ravissa aivan sen ulkoreunasta, eli läheltä vesimattoa, ja kummassakin suunnassa. Tämän jälkeen hevoselle vähän lepoa, ennen kuin jatketaan.
Seuraavaksi tehdäänkin sama homma laukassa, taas molemmissa suunnissa, aloittaen maapuomin sisäreunalta ja edetän keskelle ja siitä vielä ulkoreunaan.
Ainoa tavoite on saada hevonen työskentelemään vesimattoesteen läheisyydessä rentona ja ratsastajaan keskittyen, siksi on tärkeää pitää huolta reitistä ja temposta, jotta hevonen huomaa että ainoa asia josta hän on vastuussa on ratsastajan apuihin vastaaminen.
Voit siirtää puomin myös vesimaton toiselle puolelle ja jos tähtien asento on kohdallaan, voit jopa nostaa maapuomin vähän ylös sieltä maasta!

Tämän jälkeen vesimaton ei pitäisi olla suurikaan ongelma, muistat vaan pitää saman päättäväisyyden sille ratsastaessasi kuin maapuomille!



Tilanne: Hevonen jännittyy vahvasti maastossa, ja itsellesi tulee turvaton olo sen yrittäessä kääntyä kotia kohti vauhdilla.

Ratkaisu: Hevosen pelko on aina todellista, joten suhtaudu siihen rauhallisesti. Hevosen potkiminen ja repiminen ei tuota muuta tulosta kuin jännitystilan moninkertaistumisen, sillä nyt sillä hevosella on jo kaksi asiaa joita se pelkää, se määrittelemätön uhka sekä sinä siellä selässä.
Mikäli et saa hevosta etenemään vahvalla ohjastuntumalla ja vaativalla pohkeella tukien, voi olla parempi että laskeudut alas selästä ja talutat hevosen jännän paikan ohi. Maastakäsin saat tuettua hevosta vielä paremmin, ja moni hevonen rentoutuu suuresti kun ihminen kävelee siinä vierellä. Muista vaan pitää hevosesta kiinni läheltä kuolainta, sillä jos hevonen kuitenkin haluaisi vielä poistua paikalta, saat sen pysäytettyä nopeammin kun hallitset sen pään! Taluta hevosta niin pitkään että se rauhoittuu, ja varmista että itsekin olet rauhallinen ja nouse vasta sen jälkeen takaisin selkään.
Toisin kuin monet sanovat, ei selästä alas laskeutuminen ole luovuttamista, päinvastoin, se on hevosen auttamista ja tukemista vaikeassa paikassa. Seuraavalla kerralla hevonen on jo paljon luottavaisempi kanssasi maastossa!

Kohti suurta ja tuntematonta, rohkea ja päättäväinen ratsastaja on hevosen paras ystävä!