Ulkopohkeen tärkeys sulkutaivutuksessa

Toinen ulkopohkeen tärkeydestä kertova postaus keskittyy sulkutaivutuksen ratsastamiseen uralla. Suosittelen että ratsastat ensin takaosankäännökset kuntoon, eli saat koottua hevosen käyntiä sujuvasti, siten että hevonen pysyy suorana kokoamisen aikana ja lähtee kääntymään takaosansa ympäri lähes täydellisesti! Kun nämä on hallussa, tulee sulkutaivutukset sujumaan kuin vettä vaan!

Sulkutaivutus uralla

Sulkutaivutuksen ratsastamisen vaiheet:

- Varsinkin alussa helpoin keino tuoda hevonen sulkutaivutukseen on ratsastaa vaikka pitkän sivun alkuun n. 10 m voltti, jolla taivutat hevosen huolellisesti voltin kaaren mukaisesti. Ole tarkka että et taivuta pelkällä sisäohjalla, vaan ulkopohje satulavyön takana huolehtii takaosan taivutuksesta yhdessä sisäohjan kanssa. Ulko-ohja säätelee taivutusta (eli estää kaulan liiallisen taivutuksen) ja sisäpohje on satulavyön kohdalla ottamassa taivutuksen vastaan. Tarvittaessa sisäpohkeella voit myös aktivoida askellajia. Kun olet palaamassa voltilta uralle, jätät hevosen etuosan uralle siinä taivutusasteessa jossa se oli voltilla ja huolehdit ulkopohkeella edelleen takaosan taivutuksesta.
- Ota hieman enemmän painoa sisäistuinluulle samalla pitäen sisäpohje satulavyön kohdalla.
- Sisäohja huolehtii pehmeästi etuosan asennosta jotta se pysyy uralla ja ylläpitää taivutuksen. 
- Ulko-ohjalla huolehditaan siitä että taivutus pysyy loivana ja samalla ulko-ohja huolehtii että hevonen ei karkaa uran sisäpuolelle, eli ulko-ohjalla hallitaan ulkolapaa.
- Ulkopohje pysyy satulavyön takana huolehtien jatkuvasti että hevonen säilyttää riittävän ristiinastunnan samalla taipuen myös takaosastaan.

Sulkutaivutus on aivan yhtä helppo ratsastaa kuin avotaivutuskin, mutta jostain syystä siitä tehdään turhan iso juttu. Kun onnistut avotaivutuksessa, onnistut aivan varmasti myös sulkutaivutuksessakin! Muista kuitenkin olla tarkkana ettet jää ratsastamaan pelkkiä sulkutaivutuksia vaan ratsasta tasapuolisesti sekä avoja että sulkuja, näin saat hevosta jumpattua sekä edestä että takaa.
Vaikka sulkutaivutus onkin ratsastajalle helpoin ratsastaa uraa pitkin, voi se jollekin hevoselle olla haastavaa sillä kentän aita tai maneesin seinä voi ahdistaa. Jos tuntuu että hevonen jännittyy uralla sulkua tehdessä, koita tehdä sulku vaikka metrin uran sisäpuolella. Se sekä rentouttaa hevosta että joudut itse tekemään huolellisempaa työtä etuosan hallinnan kanssa, kun aita ei ohjaakaan hevosta "oikeille raiteille".

Ja vielä ne pakolliset haasteet joita saatat kohdata sulkutaivutusta tehdessäsi:

- Sulkutaivutus on apujen kannalta todella yksinkertainen tehtävä, joten lähes ainoa haaste saattaa tulla ratsastajan omasta kehonhallinnasta. Ratsastajan painon tulee olla hieman enemmän sisäistuinluulla, mutta välillä voi käydä niin että ratsastaja ei kannakaan itseään vaan putoaa kokonaan sisäpuolelle ja tällöin ratsastaja menettää myös ulkopohkeensa. Eli ratsastaja putoaa sisälle, pahimmassa tapauksessa sisäkylki menee "ryttyyn" ja samalla ulkokylki venyy ja tämä irrottaa ratsastajan ulkojalan. (Tämä usein kielii myös siitä että ratsastaja on käyttänyt jostain syystä sisäpohjetta aivan liikaa, jonka johdosta sisäpohje jännittyy ja tämä jännitys nousee jalkaa pitkin kylkeen.) Näin ollen tärkein apu eli ulkopohje on poissa pelistä, eikä mikään apu enää kerro hevoselle että pitäisi jatkaa sulkutaivutuksessa. Pidä siis huolta että istut keskellä hevosta ja ennen kaikkea, kannat kroppasi huolella jotta saat hevosen pohkeiden väliin.
- Jos ja kun sulkutaivutuksessa tulee yllämainituista syistä johtuvia ongelmia, älä yritä korjata niitä samalla sulkutaivutuksella vaan aloita homma alusta, eli suorista hevonen heti kun huomaat että pakka hajoaa, käännä hevonen uudelle voltille ja tee sulku uudestaan, omana asentoosi paremmin keskittyen!

Toivon että näistä ohjeista on apua sulkutaivutuksia harjoitellessasi!

Sari

Ulkopohkeen tärkeys takaosankäännöksessä

Ulkopohje, tärkeä mutta todella usein vähän unohdettu apu. Huolestuttavan usein tulee ratsastuksen opettajan suusta muistutus sisäohjasta. Aseta, käännä, rentouta sisäsuupieltä, taivuta, tee sitä ja tee tätä sisäohjasta. Ja ratsastaja tekee koska niin käsketään. Pikkuhiljaa olemme tilanteessa jossa hevonen on ylitaipunut (pelkästään) kaulastaan sisäohjan vaikutuksesta, samalla kuitenkin pudottaen ulkolapansa ulos ja "alas" (eli ei kanna itseään ulkoa) ja pikkuhiljaa kaatuu ratsastajan sisäapujen päälle. Nämä ja lukuisat muutkin ongelmat johtuvat liiallisesta sisäohjalla ratsastamisesta  tai puutteellisesta ulkopohkeella ratsastamisesta. Kun näin käy, eli hevonen kaatuu sisäapujen päälle, tulee ratsastajalle mieleen tai opettajakin saattaa siitä mainita että potkaise se pois sisäpohkeen päältä, se ei saa kaatua sun sisäpohkeen päälle.
Tässä vaiheessa huomautan että hevonenhan ei tee tätä tahallaan, miksi sitä pitäisi siis rankaista potkaisemalla sisäpohkeella kun olet itse sen siihen tilanteeseen ajanut? Jos alunperinkin olisit ratsastanut hevosen ristikkäisillä avuilla paremmin tasapainoon, ei tätäkään tilannetta olisi aiheutunut. Jos ja kun hevonen kaatuu sisälle, se korjataan luonnollisesti tasapainottamalla hevonen ulkoavuille, eli voimistamalla ulko-ohjaa ja ottamalla enemmän omaa painoa ulkojalustimelle. Ei siis potkita pois sisäpohkeesta vaan otetaan vastaan ulkoavuille. No niin, nyt kun sain tämän vuodatuksen kirjoitettua, voidaankin keskittyä postauksen aiheeseen, eli ulkopohkeeseen ja ensimmäiseen harjoitukseen joissa ulkopohkeen tärkeys korostuu. Tämän jälkeen käsittelemme vielä ulkopohkeen tärkeyttä sulkutaivutuksessa sekä uralla että diagonaalilla.

Takaosankäännös

Takaosankäännöksen ratsastamisen vaiheet:
- Sisäpohje on satulavyön kohdalla, lähellä hevosta mutta ei "aktiivinen". Sisäpohkeella ei ole takaosankäännöksessä suurta tehtävää, käytännössä sen pitää antaa hevoselle tilaa kääntyä ulkopohkeen vaikutuksesta.
- Ratsastajan tulee istua ryhdikkäänä ja itsensä kantaen, paino voi olla hieman enemmän sisäistuinluulla. Ratsastaja voi myös kääntää katsettaan käännöksen suuntaan, tämä auttaa istunnan oikeassa sijoittelussa. Näin ratsastajan sisäpolvi aukeaa ja ulkopolvi tiivistyy, tämä ohjaa hevosta kääntymään.
- Ratsastaja asettaa hevosen käännöksen suuntaan pehmeästi sisäohjasta, ulko-ohjan säädellessä asetuksen määrää.
- Ulkopohje siirretään satulavyön taakse ja koko pohje (älä siis nosta kantapäätä ylös) voimistuu ja antaa hevoselle impulssin siirtyä pohkeen vaikutuksesta sisällepäin.
- Samaan aikaan ulkopohkeen kanssa ratsastaja voimistaa ulko-ohjan vaikutusta, ikäänkuin työntää hevosta ulko-ohjalla käännöksen suuntaan. Ole tarkkana että ohjat ovat riittävän lyhyet, ulkokäsi ei saa missään nimessä tulla kaulan yli väärälle puolelle. Ajattele että ikäänkuin tuet hevosta ulko-ohjalla, tuoden ulkokättä lähes kiinni hevosen kaulaan tai harjaan.
- Fiilis tässä käännöksessä tulisi olla sellainen että sinä tuot hevosen ulkoa sisälle muutaman askeleen ajan, ja käännöksen jälkeen suoristat sen rentouttamalla apusi.

Aloita takaosankäännösten ratsastaminen mahdollisimman vähillä askelilla, ensimmäiset käännökset kannattaa ratsastaa kulmassa, eli muutama metri ennen sivun loppua kokoa käyntiä hieman, ja käännä hevonen takaosallaan uudelle uralle. Kun tämä sujuu, voit siirtyä ratsastamaan takaosankäännöksiä vaikka pitkän sivun keskellä, jolloin sinulla on mahdollisuus kääntää hevosta useampi askel ilman että aita tulee vastaan. Muista että mitä pidempään ratsastat takaosankäännöstä (siis mitä useampia askeleita) sitä paremmin hevosen käynnin tulee olla koottuna. Ratsasta siis koottuja käyntipätkiä suoralla uralla riitävän pitkään varmistaaksesi että käynnissä säilyy poljennan aktiivisuus ennen kuin käännät hevosta takaosalla.

Ulkopohkeen toimintaa tukeaksesi ja takaosankäännöstä vahvistaaksesi voit ratsastaa ravissa loivaa kiemurauraa siten että käytät samoja apuja kuin takaosankäännöksessä, erityisesti ulkopohjetta tuodessasi hevosta uran sisäpuolelle. Ja kun tuot hevosta takaisin uralle, tuot sen luonnollisesti toisella pohkeella!  Muista että loiva kiemura on todellakin loiva, hevosen ei tarvitse siirtyä kuin pari askelta uralta pois ja takaisin, pääasia että pääset ratsastamaan sitä enemmän aina ulkopohkeella.

Kun olet treenannut itse takaosankäännöksiä riittävästi ja avut ovat sinulle selvät, voit tarkkailla vielä miten saat käännöksen osumaan juuri tietyn kirjaimen kohdalle. Itse olen huomannut että kun kädet ovat kirjaimen kohdalla, samaan aikaan lähden kääntämään hevosta ulkoavuilla ja käännös "osuu" juuri oikeaan paikkaan. Tämä tietysti edellyttää että hevonen kääntyy oikein, eli takaosansa päällä eikä liiku paikaltaan juurikaan. Testaa itse omalla hevosellasi ja omien apujesi oikea-aikaisuutta, ja pyri siihen että saat käännöksen tehtyä juuri kirjaimen kohdalla!

Ja loppuun vielä muistutus kaikista niistä ikävistä jutuista, jotka voivat aiheuttaa haasteita takaosankäännöksessä.

- Mikäli lähdet ratsastamaan käännöstä liian voimakkailla avuilla, hevosesi saattaa mennä lukkoon ja lopettaa liikkumisen kokonaan, pahimmassa tapauksessa lähteä peruuttamaan. Jos näin käy, rentouta avut, hengitä rauhallisesti ja tee käännös uudestaan, kevyemmillä avuilla.
- Samalla kun käännät katsettasi hieman käännöksen suuntaan, ylävartalosi kääntyy luonnollisesti hieman katseesi mukana. Ole kuitenkin tarkkana ettet käännä ylävartaloa liikaa sillä silloin siitä usein häviää tietynlainen kantokyky, ja tämä saattaa antaa hevoselle signaalin kääntyä juuri vastakkaiseen suuntaan. Usein ensimmäisissä takaosankäännöksissä itsekin kehotan ratsastajia kääntämään katsettaan rohkeasti käännöksen suuntaan, joskus jopa olan yli, mutta tätä käytetään ainoastaan silloin kun ratsastajalle pitää vähän rohkeammin opettaa katseen merkitystä. Kun ratsastaja uskaltaa kääntää katsettaan sillä tavalla "normaalin rohkeasti" tämä olan yli katsominen jää vähemmälle eikä ylävartalon anneta enää kiertyä.
- Mikäli sisäpohje jää vahvaksi käännöksessä, se estää hevosta kääntymästä. Sisäpohje rennoksi mutta satulavyön kohdalla, hevosen kyljen lähellä.
- Liika paine sisäohjasta johtaa hevosen ylitaipumiseen joka lukitsee sisälavan ja myöskin estää hevosta kääntymästä.
- Jos vedät ulko-ohjasta tällöin hevonen usein jatkaa käyntiä suoraan eteenpäin, sillä ulko-ohjan veto estää sitä kääntymästä.
- Ole tarkkana ettet myöskään päästä ulko-ohjaa löysäksi, sillä silloin se luultavasti putoaa sisäapujesi päälle.
- Ulkopohkeen käytössä on myöskin oltava tietty herkkyys, liika puristaminen ja jännittäminen aiheuttaa helposti sen että ratsastajan ulkopolvi "aukeaa" ja se ikäänkuin antaa hevosen jatkaa liikettä eteenpäin sen sijaan että tiiviimpi polvi ohjaisi hevosta kääntymään.


Nyt treenaamaan takaosankäännöksiä, siitä on vain lyhyt tie laukkapiruetin ratsastamiseen!

Sari

Tuntisuunnitelma; takaosankäännös ja sulkutaivutus

Tällä tunnilla keskitytään työskentelyssä erityisesti ratsastajan ulkopohkeen käyttöön. Se tuntuu välillä jäävän vailla huomiota, vaikka on tosiasiassa todella tärkeä apu! Ulkopohkeesta on tulossa ihan oma 3 kohdan postauksensa, mutta sitä odotellessa, tehdäänpä tämä tuntisuunnitelma kuntoon!

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja aloita ratsastamalla kulmat vähän takaosankäännösmäisesti, eli ennen kulmaa hidasta hevosen käyntiä hieman istunnalla sekä ulko-ohjalla, ja kulmassa käännä oma katseesi käännöksen suuntaan, näytä sisäohjalla suuntaa mutta suorita käännös enemmän ulkopohkeella ja -ohjalla. Ulkopohkeen tulee siirtyä hieman satulavyön taakse, jotta hevonen reagoi siihen kääntävänä apuna eikä eteenpäinvievänä. Ulko-ohja ikään kuin tukeutuu hevosen kaulaa kohti, eli ote ei ole missään nimessä voimakas, vaan enemmänkin tukeva. Aina kulman käännöksen jälkeen ratsasta hevosta sisäpohkeella pieni pätkä tempoa lisäten. Muista pitää sisäpohje satulavyön kohdalla, ettei hevonen lähde vahingossa väistämään sisäpohjetta.
Ratsasta tällä tavalla kierros kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka tarkkojen kulmien ratsastusta kuten täällä harjoiteltiin. Eli, nyt harjoitus muuttuu siten että kulmissa hevonen taipuu tasaisesti ja odottaa ratsastajan apuja. Tämän lisäksi lisää harjoitukseen pohkeenväistöä siten että pitkän sivun alun kulman jälkeen ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uran sisäpuolelle, siitä jatka tällä linjalla suoraan pätkä ja suorita väistö takaisin uralle siten että palaat uralle juuri ennen kulmaa, jonka taas ratsastat huolellisesti taivuttaen.
Ratsasta myös nämä harjoitukset kierros kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen voit hetkeksi antaa hevoselle vapaat ohjat.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki verrytellen, nyt ratsasta käynnissä kaikkien sivujen keskelle voltit (eli 4 volttia per kierros). Ole huolellinen volttien ratsastuksessa, ulkopohje siirtyy hieman satulavyön taakse pitäen huolta hevosen takaosan taivutuksesta, samalla kuin sisäohja huolehtii etuosan taipumisesta. Tässäkin harjoituksessa maltti on valttia, eli mieluummin loiva ja tasainen taivutus kuin ylitaipunut kaula ja ympyrän ulkopuolelle karannut takaosa.
Toista tämä kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen tee sama harjoitus kevyessä ravissa. Ravissa työskentelyssä suurenna voltteja sen verran että hevosen on helppo edetä ja loivasti taipua niillä, liian pienet voltit ovat hevoselle vaikeita sillä ne vaativat hyvän kokoamisasteen, ja varsinkaan näin alkuverryttelyssä sitä ei voi hevosilta vaatia. Työskentele ravissa muutaman kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen vielä hetki työskentelyä laukassa. Nyt edetään laukassa kevyessä istunnassa, ja ratsasta ainoastaan päätyihin isot ympyrät. Tämäkin molempiin suuntiin parin kierroksen ajan, ja sen jälkeen hetkeksi vapaat ohjat ja käyntiä. 

Kun hevonen on saanut hetken hengähtää, ota taas ohjat tuntumalle ja aloitetaan ratsastamaan takaosankäännöksiä. Ennen takaosankäännöksiä hevosen käyntiä tulee koota muutaman askeleen ajan, jotta takaosankäännöksessä vaadittava takaosan polkeminen lähes paikallaan 8tai pienellä ympyrällä) on mahdollista. Muista että askel kootaan istunnalla ja pohkeella, ei ohjalla. Istuntaa ja pohjetta "tiivistetään" siten että pidä huolta omasta ryhdistäsi, istu oikein erityisen "ylväänä" eli selkä kasvaa pituutta ylöspäin ja samalla jaloilla ikäänkuin halaat hevosta. Jaloilla tuntuman tulee olla "pitkä" ja napakka, eli pohkeet pitävät huolen että hevosen askel säilyy aktiivisena, ja istunta ikäänkuin estää askeleen pitenemisen, ja nostaa sitä ylös ja lyhyemmäksi. Tämä on omasta mielestäni käynnissä melko haastavaa, ravissa ja erityisesti laukassa se on huomattavasti helpompaa. Käynti jotenkin helpommin hiipuu, varsinkin jos hevonen ei ole ihan rehellisesti pohkeen edessä,  siksi en teekään sitä kuin muutamia askeleita juuri ennen vaadittavaa liikettä.

Voit ihan itse päättää missä kohdissa teet takaosankäännöksiä, mutta aloita sillä tavalla että käännä jostain kohtaa pitkältä sivulta takaosankäännös siten että hevonen katsoo kohti toista pitkää sivua, eli ikäänkuin puolikas takaosankäännös. Siitä jatka kohti vastakkaista pitkää sivua, ja ratsasta uusi takaosankäännös jotta pääset taas pitkälle sivulle. Eli yksinkertaisemmin, ratsasta kaartoja poikki radan. Vaihtele suuntaa mahdollisimman usein, siten että käännöksiä tulee tehtyä sekä oikealle että vasemmalle.

Kun nämä puolikkaat käännökset sujuvat, ota pätkiä harjoitusravissa molempiin kierroksiin jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy.

Seuraavaksi tehdään takaosankäännöksiä ihan kokonaisina, eli voit kääntää käännökset sekä pitkältä että lyhyeltä sivulta, ja käännä nyt niin pitkään että suunta vaihtuu, eli puoli "kierrosta". Tee tämäkin paikkoja vaihdellen ja pidä huolta että hevonen lähtee takaosankäännöksen jälkeen aina kävelemään aktiivista käyntiä (voit ratsastaa vaikka pienen temponlisäyksen aina käännöksen jälkeen). Takaosankäännöksissä tulee myös huomioida se, että kun käännös alkaa uralta, se ei pääty uralle, vaan jää vähän uran sisäpuolelle. Älä siis lähde käännöksen jälkeen puskemaan hevosta takaisin uralle sisäpohkeella, vaan jatka käyntiä sillä linjalla mihin käännöksestä jäit, ja pikkuhiljaa ohjaat siitä hevosen takaisin uralle.

Ja sitten siihen itse käännöksen ratsastamiseen: kuten alussa mainitsin, otetaan tässä haltuun ratsastajan ulkopohje, joka onkin tärkeässä osassa takaosankäännöksissä. Käännöksen alussa (siis käynnin kokoamisen jälkeen) tuo painosi hieman enemmän sisäistuinluulle, ja käännä katsettasi reilusti käännöksen suuntaan, sitten voimista hieman ulko-ohjaa ja sen jälkeen siirrä ulkopohje satulavyön taakse ja käytä sitä kevyesti kääntävänä apuna yhdessä ulko-ohjan kanssa. Sisäohjalla voit näyttää käännöksen suuntaa ja asettaa hevosen, mutta pidä huolta että suurimman osan ajasta sisäohjasta on mahdollista myödätä. Sisäpohje ei myöskään ole suuressa osassa käännöstä, pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, mutta ole erityisen tarkka että sisäpohje ei vaikuta samaan aikaan ulkopohkeen kanssa, tämä saa hevosen jännittyneeksi ja usein myös hevonen lähtee kääntämään takaosaansa toiseen suuntaan. Jos hevonen tekee takajaloillaan liian isoa ympyrää, kertoo se riittämättömästä kokoamisasteesta, mutta voit hieman yrittää korjata tätä pidättämällä kevyesti molemmilla ohjilla käännöksen aikana. Ole kuitenkin varovainen, todella usein hevonen tulkitsee ohjan pidättävän avun turhan vahvasti, ja lähtee jopa peruuttamaan ohjan paineesta.

Kun olet tehnyt takaosankäännöksiä sekä puolikkaina että kokonaisina, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla. Jos hevonen on vielä voimissaan, voit tehdä muutaman sulkutaivutuksen tunnin loppuun ennen loppuverryttelyä.

Ratsasta uraa pitkin käynnissä, ja ratsasta pitkän sivun alussa 10 metrin voltti. Voltilta uralle palatessasi jätä hevonen samaan asentoon kuin se oli voltin viimeisellä neljänneksellä, eli hevonen jatkaa loivasti taipuneena etuosa uralla, takaosa uran sisäpuolella. Hevosen katse on ratsastettavaa uraa kohti. Ulkopohje säätelee takaosaa, (tai voit ajatella että ulkopohje ikäänkuin estää hevosen takaosan palaamisen uralle) sisäpohje on satulavyön kohdalla lähellä hevosen kylkeä, ratsastajan paino on hieman enemmän sisäistuinluulla, sisäpohje antaa hevoselle mahdollisuuden taipua sen ympärille. Sisäpohje myös estää hevosta painumasta kokonaan uran sisäpuolelle, samalla kun sisäohja taivuttaa hevosen etuosaa. Ulko-ohja säätelee taivutusta, tärkeintä tässäkin harjoituksessa on saada aikaiseksi loiva mutta tasainen taivutus.

Tee siis pitkän sivun alkuun voltti, siitä jatka pätkä sulkutaivutuksessa uraa pitkin ja sen jälkeen suorista hevonen ja tarkista eteenpäinpyrkimys ennen seuraavaa volttia ja sulkua.

Kun olet tehnyt tämän harjoituksen pari kertaa vasemmassa kierroksessa, vaihda suuntaa ja toista harjoitus oikeaan kierrokseen. Samat sulkuharjoitukset voit tehdä myös harjoitusravissa, muista pitää tempo maltillisena jotta sinulla itselläsi on aikaa ajoittaa apusi oikein ja hevosella on aikaa niihin vastata.

Tämän jälkeen hevonen (ja sinä) on ansainnut kevyen loppuverryttelyn kevyessä laukassa pitkähköllä ohjalla, hyvin rauhallisessa tempossa, molempiin suuntiin. Tämän jälkeen samalla kaavalla kevyttä ravia, eli pitkähkö ohja (kuitenkin kevyt tuntuma säilyttäen) ja rauhallinen tempo.

Nyt on taas jumpattu, ei muuta kuin maastoon loppukäynneiksi! Muista kävellä riittävän pitkään näin intensiivisen tunnin jälkeen!

Tämä tuntisuunnitelma sopii erityisen hyvin myös niihin pureviin pakkaspäiviin, jolloin on erityisen tärkeää huolehtia riittävän pitkästä alkuverryttelystä hevosen lihaksiston lämpenemisen takaamiseksi. Ja jos se kenttä on jäässä, on tässä tunnissa melko paljon käyntiharjoituksia!

Tuntisuunnitelma; kulman ratsastus

Ihan ensimmäiseksi, käypä tarkkailemassa kotitallisi kenttää. Aika nopeasti havaitset mitä linjoja kentällä eniten ratsastetaan, ne ovat nimittäin eniten urautuneet. Usein aidan vierellä on syvät urat sekä molemmissa päädyissä samanmoiset. Eli pääsääntöisesti ratsastajat viihtyvät aidan vieressä ja pääty-ympyröillä. Käypä seuraavaksi tarkastamassa kulmat. Luultavasti kulmissa ei ole käyty hevosen kanssa sitten kentän perustamisen jälkeen, siellä kasvaa kasa rikkaruohoja ja eipä sinne enää hevosella ole mitään asiaakaan, sillä kulmat on valloittanut estetolpat, kottikärryt ja ratsastuksenopettajan tuoli.
Otapa ensimmäiseksi tehtäväksi kulmien siivoaminen siten että niissä ei ole mitään tavaraa, ja vasta sen jälkeen voit varustaa hevosen ja lähteä toteuttamaan tämän päivän tuntisuunnitelmaa!

Tällä tunnilla otetaan ihan oikeasti haltuun kulmien ratsastus, jotta jatkossa kun valmentajasi huutaa sinulle "ratsasta sinne kulmiin!!!" sinä tiedät oikeasti miten se ratsastus kulmaan sekä kulmassa kuuluu suorittaa!

Kulman ratsastus on itseasiassa yksi vaikeimmista ratsastuksen perusasioista, jonka opettamiseen tai oppimiseen vain harva meistä uhraa riittävästi aikaa. Tämä on todella harmillista, sillä oikein ratsastettuna kulma on oivallista jumppaa hevoselle (sen taivuttavan ja lievästi kokoavan vaikutuksen ansiosta). Toinen harmillinen asia on se miten paljon haittaa huonosti ratsastettu kulma saa aikaan hevosillemme. Tiedättehän sen tunteen kun hevonen "kaatuu sisäpohkeen päälle" kiihdyttäen samalla vauhtiaan. Kyllä, se on todella usein seurausta huonosti ratsastetuista kulmista.

Kulman ratsastuksessa on kolme kohtaa, ennen kulmaa, kulmassa ja kulman jälkeinen ratsastus. Kaikkiin näihin täytyy suhtautua yhtä suurella tarkkuudella, varsinkin ihan alussa jolloin vasta opetellaan kulman oikeaoppista ratsastusta. Älä pelkää, vaikka tässä postauksessa kulman ratsastus on selitetty todella tarkkaan ja se saattaa tuntua todella työläältä ratsastaa, muuttuu tilanne muutaman toiston jälkeen helpommaksi! Toivon kuitenkin että jaksatte harjoitella kulmien ratsastuksen alusta asti oikein, ja huomaatte miten oikein ratsastetut kulmat vaikuttavat hevosenne liikkumiseen positiivisesti.

Ja vielä yksi asia ennen varsinaista tuntisuunnitelmaa. Kulman ratsastaminen on hevosellekin sen verran haastava tehtävä, että nuorella hevosella en suosittele "tarkkojen" kulmien ratsastamista, vaan niin kauan kuin hevonen ei kykene kokoamaan itseään, ratsasta kulmat kaarteina jolloin hevosen on helppo liikkua kaarteen läpi. Nuorelle hevoselle liike eteenpäin on kuitenkin se tärkein asia. Sama koskee ravurista ratsuksi- koulutettavia hevosia, niitäkin pitää tässä kohtaa kohdella kuten nuoria hevosia. Jo koulutetuilla, vähän vanhemmillakin hevosilla pitää olla hyvä eteenpäinpyrkimys, niiden pitää olla pohkeen edessä (eli reagoida pohkeeseen välittömästi) ennen kuin kulmat voidaan tarkasti ratsastaa kaikissa askellajeissa.

No niin, aloitetaanpa. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja siirry ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta sinun tulee ratsastettua hevonen varmasti suoraksi ilman että aitojen tarjoamaa tukea. Kulmissa käännä hevonen ulkoavuilla, siten että ajattelet vähän ratsastavasi takaosankäännöstä. Sisäohja näyttää vähän suuntaa samalla kun ulkopohje ja ulko-ohja ikäänkuin työntää hevosen etuosan käännökseen. Vaikka tässä ei nyt haetakaan oikeata takaosankäännöstä, hidasta käyntiä tiivistämällä istuntaa juuri ennen kulmaa, jotta hevonen joutuu vähän polkemaan takajaloillaan käännöksen aikana. Ratsasta pari kierrosta vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Pidä koko ajan huolta että hevonen kävelee suorana (etu- ja takajalat samalla uralla). Jos näin ei ole, korjaa aina hevosen etuosa samalle uralle takaosan kanssa. Tämä korjaus tapahtuu ohjilla, ei pohkeella.

Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen ajan kulmissa "takaosankäännösmäisen käännöksen" voit jatkaa käyntityöskentelyä vielä hetken. Nyt tarkastetaan miten hyvin hevonen malttaa odottaa ratsastajan apuja kulmassa, ja tässä käytetään apuna Kyran lanseeraamaa kulmaharjoitusta. Ratsasta hevonen nyt jokaista kulmaa kohti käynnissä, pysäytä hevonen kun olet jo syvällä kulmassa, ja käännä hevonen suoraan pysähdyksestä sisäohjalla ja ulkopohkeella. Hevosen tulisi astua etujaloillaan hieman ristiin oikeaoppisessa käännöksessä. Tässä harjoituksessa on tärkeää että hevonen kävelee suoraan kulmaan, joten säätele hevosta ulko-ohjalla ja tarvittaessa kevyesti sisäpohkeella kun olet lähestymässä kulmaa. Sisäpohje sen vuoksi vain tarvittaessa ja kevyesti, ettei vahingossakaan käy niin että tulet painaneeksi hevosen sisäpohkeella kulmaan. Ulko-ohja on tässä tärkein apu. Kulmassa odota että hevonenkin odottaa, se ei siis saa lähteä liikkeelle ilman sinun käskyäsi. Muutaman näin ratsastetun kulman jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus vielä toisessa kierroksessa. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja lepoa.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki käynnissä, ratsasta nyt edelleen uran sisäpuolella ja lisää käyntiverryttelyyn muutamia pohkeenväistöjä. Väistä pitkillä sivuilla muutamia askeleita siten että etuosa pysyy koko ajan samalla linjalla, ja takaosa väistää vuorotellen oikealle ja vuorotellen vasemmalle. Esimerkiksi niin että ensin takaosa väistää 4-5 askelta vasemmalle, eli oikealla pohkeella, siitä suoristus ja uusi väistö oikealle, eli vasemmalla pohkeella.

Tämän jälkeen voit verrytellä hevosen kevyessä ravissa käyttäen hyödyksi pääty-ympyröitä siten että ratsasta 2-3 kierrosta toisella pääty-ympyrällä, ja sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla vaihtuu myös suunta ja jatka toisella pääty-ympyrällä 2-3 kierrosta. Työskentele sen verran ympyröillä että saat hevosen loivasti taipumaan koko kropastaan ympyrän kaaren suuntaisesti kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka muutama kierros suoralla uralla lisäten harjoitukseen mukaan pienet pätkät temponlisäystä pitkillä sivuilla. Tarkoitus ei ole "kaahottaa" pitkiä sivuja, vaan ainoastaan tarkistaa hevosen reaktio pohkeeseen. Tärkeintä tässä on nopea reaktio, itse temponlisäys voi olla melko lyhyt kestoltaan. Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan temponlisäyksillä, voit jatkaa muutaman kierroksen laukassa, kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hetki käyntiä vapain ohjin.

Vihdoinkin päästään itse kulmien ratsastukseen. Aloita ensin käynnissä. Voit katkaista kentän puolesta välistä, jotta saat tehtyä harjoituksen vähän tehokkaammin, kun ei tarvitse kävellä niin pitkää matkaa aina seuraavaan kulmaan. Jos mahdollista, laita jotkut merkit (tolpat tai tötteröt) kohtiin joista katkaiset kentän, jotta hahmotat itse paremmin nämä kulmat joissa aita ei ole tukena. Tehdään vielä sillä tavalla että kentän kahteen "oikeaan" kulmaan ratsasta tarkat kulmat ja kentän katkaisukohtiin ratsasta kulmiin voltit.

Kun lähestyt ensimmäistä kulmaa, tarkista ensin että hevonen todellakin kävelee suoraan kohti kulmaa. Tarvittaessa voit hieman hidastaa käynnin tempoa, varsinkin ensimmäisten kulmien aikana, jotta sinulle jää riittävästi aikaa kulman ratsastamiseen. Kun olet muutaman askeleen päässä kulmasta, tarkista että sisäpohkeesi on hevosen kyljen lähellä, mutta ei purista ja vie oma katseesi tulevan käännöksen suuntaan. Näin hevonen tietää jo vartalosi asennosta mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kulmassa aseta hevosta sisäohjalla, samalla hieman sillä kääntäen ja tue käännöstä ulkopohkeella, joka on omalla paikallaan heti satulavyön takana. Muista säilyttää ulko-ohjalla tuki, joka säätelee asetusta, mutta ei missään nimessä ole liian vahva, mutta ei myöskään löysä. Sisäpohje on  satulavyön kohdalla, tarjoten hevoselle tuen jonka ympärille hevonen saa taipua. Varo ettet siirrä sisäpohjetta taakse tai käytä sitä liian voimakkaasti, sillä silloin hevonen lähtee väistämään pohjetta eikä näin ollen taivu. Ulkopohje on todella tärkeä apu tässä käännöksessä, sillä se on oikeastaan voimakkaampi kääntävä apu kuin sisäohja. Kuitenkin, liian voimakas ulkopohje aiheuttaa sen että hevonen ei taivu, vaan kaatuu kulman läpi lapa edellä. Kun ratsastat kulman näillä avuilla, tunnet kuinka hevonen astuu etujaloillaan hieman ristiin, taipuu loivasti kropastaan ja kokoaa itseään hieman nousten aavistuksen ryhdikkäämmäksi (tämän pitäisi tuntua selkään tuntuman kevenemisenä).
Kulman jälkeen myötää sisäohjasta ja rohkaise hevosta sisäpohkeella kävelemään hieman reippaammin eteen. Eteenratsastus auttaa hevosen suoristamisessa. Tärkein on kuitenkin tuo sisäohjan myötääminen!

Toisessa kulmassa ratsasta aivan samalla tavalla, ja tarkkaile miten hevonen käyttäytyy kulmassa. Oikein ratsastettu kulma saa hevosen odottamaan ratsastajan apuja, väistämään etujaloillaan hieman ja kokoaminen parantaa hevosen ryhtiä. Jos taas kulman valmistelussa tai ratsastuksessa on jonkun avun käyttö unohtunut tai sitä on käytetty liian voimakkaasti, voi tapahtua seuraavaa:

Jos hevonen kaatuu kulman läpi sisälapa edellä, on tämä seurausta puutteellisesta sisäpohkeesta tai liian voimakkaasta ulkopohkeesta. Myös lähes löysä sisäohja tai liian voimakas ulko-ohja saattavat aiheuttaa kulman läpi kaatumisen.
Jos hevonen ei taivu kulmassa, johtuu se usein irtonaisesta sisäpohkeesta. Jos sisäpohje on kyljessä kiinni, tarkista onko ulkopohje riittävän tukeva taivutukseen.
Jos hevonen tekee kulmassa etusosankäännöstä muistuttavan liikkeen, johtuu se lähes poikkeuksetta siitä että sisäpohje on siirtynyt liian taakse ja aiheuttaa liian kovaa painetta hevosen kylkeen.

Kahden ensimmäisen kulman jälkeen onkin vuorossa kaksi kulmaa joissa ratsastetaan voltit. Ratsasta voltit samalla tavalla kuin kulmatkin, siten että jaa voltti mielessäsi neljään "kulmaan" ja ratsasta voltti rauhallisessa tempossa, kääntäen siinä hevosta aivan kuten kulmissa. Näin toimien et menetä kulmien ratsastuksen tarkkuutta vaikka käännätkin hevosen välillä voltille. Toista kulmien ratsastus muutaman kierroksen ajan ensin vasemmalle, sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja vaihda suuntaa. Toista sama harjoitus myös oikeassa kierroksessa.

Tämän jälkeen pieni pätkä vapaata käyntiä ennenkuin tehdään sama harjoitus harjoitusravissa. Ravissa ole erityisen tarkka rauhallisesta temposta, ja mikäli hevonen kaatuu kulman läpi ravissa, vaikka teet harjoituksen aivan oikein, oikeanlaisilla avuilla, auta hevosta sen verran että siirrä hevonen käyntiin ennen kulmaa ja tee kulma käynnissä. Muutaman käyntikulman jälkeen "pakka" pitäisi olla taas kasassa, ja kulman ratsastus ravissa tulee onnistumaan.

Jos näin ei kuitenkaan käy, eli kummassakaan kierroksessa hevonen ei kykene ravissa kääntymään kulmassa hyvässä tasapainossa, ei hevosen lihaksisto vielä ole siinä vaiheessa että se pystyisi kulman läpi kantamaan itsensä. Silloin pitää vielä jatkaa hevosen kanssa työskentelyä muuten, ja helpottaa kulmia joko ratsastamalla ne käynnissä tai tekemässä niihin kaarteet, joissa taipumista, kokoamista ja ristiinastuntaa ei vaadita niin paljon. Ole erityisen tarkka mikäli sinulla on nuori tai muuten ratsukoulutuksen alussa oleva hevonen, sen kanssa tarkkojen kulmien tekeminen ei välttämättä onnistu heti edes käynnissä. Muista aina helpottaa harjoitusta siten että hevosella on mahdollisuus suoriutua tehtävästä kunnialla.

Mikäli hevosesi koulutustaso on riittävä ja hevonen on erityisen hyvin pohkeen edessä, voit ratsastaa kulmat samoilla neuvoilla myös laukassa. Laukassakin pieni kokoaminen juuri ennen kulmaa on paikallaan, jotta kulman ratsastukseen jää riittävästi aikaa.

Mikäli huomaat että hevosesi ei ole vielä valmis suorittamaan tarkkoja kulmia laukassa, voit kulmien ratsastamisen sijaan työskennellä laukassa päädyssä olevalla isolla voltilla. Voltilla kiinnitä erityista huomiota sisäpohkeesi käyttöön. Mikäli hevonen tuntuu laukkavoltilla kaatuvan sisäänpäin ja painuvan vielä hieman etupainoiseksikin, on tämä usein seurausta liian jännittyneestä sisäpohkeesta. Tämä taas usein johtuu siitä että hevonen ei vielä ole rehellisesti pohkeen edessä, jolloin ratsastaja tulee ratsastaneeksi sisäpohkeella "liikaa", unohtaen välillä keventää sitä. Kokeilepa vähentää sisäpohkeen painetta, kuitenkin säilyttäen sisäpohkeen satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä. Samalla tarkkaile että ulko-ohjasi ei roiku löysänä, vaan tarjoaa hevoselle tasaisen tuen. Näin toimimalla saat hevosen "nousemaan" pois sisäpohkeen päältä, ainakin hetkellisesti. Laukan tulisi olla poljennaltaan voimakasta mutta ei tempoltaan nopeaa. Mikäli laukan laatu huononee voltin aikana, käytä sisäpohje nopeasti aktivoiden taas hevosen laukkaa, mutta muista keventää sisäpohje mahdollisimman nopeasti, jotta hevonen ei jää sisäpohkeen päälle. Tämä on varmasti vaikea sisäistää, sillä niin usein näen ratsastajien "korjaavan" näitä sisäpohkeen päälle kaatuvia hevosia aina vaan voimakkaammalla sisäpohkeella, vaikka tilanne korjaantuisi tasapainottamalla hevonen ulko-ohjalla, tuomalla omaa painoaan hieman enemmän ulkojalustimelle ja keventämällä sisäpohjetta.

Näiden jälkeen voit ravata hevosella hetken kevyessä ravissa ja sen jälkeen onkin aika kävellä loppukäynnit vaikka maastossa!



Kulmien ratsastaminen on todella vaikea selittää näin virtuaalisesti, toivottavasti joku teistä sai tästä apuja kulmien ratsastamiseen. Jos minulla olisi kaikki valta ja voima, kävisin pitämässä kaikille teille ratsastustunnin vaikka pelkästään kulmien ratsastamisesta, niin tärkeitä ne ovat! 

Tsemppiä treeneihin ja kertokaapa saitteko kulmien ratsastuksesta uuden oivalluksen vai jäikö joku asia vielä epäselväksi?

Missio; ulko-ohja rennommaksi

Siinäpä missiota kerrakseen.

Monilla nousee nyt suuri kysymysmerkki, miksi ihmeessä ulko-ohjaa pitäisi rentouttaa, kun kaikki nämä vuodet on käsketty ratsastaa hevonen vahvalle ulko-ohjan tuelle??? Eikö ulko-ohjan tuki olekaan enää kaiken ratsastuksen perusta? Mihin tässä nyt enää voi pieni ihminen uskoa?

Ymmärrän varsin hyvin jos postauksen loppuun lukeminen alkaa jo tässä vaiheessa ahdistaa, omista opituista tavoista on niin vaikea päästä eroon. Ja jokuhan ne opitut tavat on meille opettanut, eikö vaan? Mutta muistelepa tarkkaan niitä kertoja kun sinulle on opetettu sitä ulko-ohjan tuelle ratsastamista, onko kertaakaan kerrottu miksi niin tehdään. Miksi ei ratsastettaisi hevosta molempien ohjien tuelle? Onko se tullut edes puheeksi? Ja jos olet joskus joutunut ratsastamaan ulko-ohjalla siten että samaan käteen ulko-ohjan kanssa otetaan jalustinhihnan pää, jotta hevonen ei varmasti pääse kiskomaan ulko-ohjaa kevyemmäksi, ollaan jo todella syvässä suossa. Olen muutaman kerran nähnyt näin tehtävän, enkä silloin ymmärtänyt sen tarkoitusta, enkä kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärrä sitä vieläkään. Päinvastoin, nyt paheksun sitä entistä enemmän.

Tässä vaiheessa toivon että käyt lukaisemassa aiemman postaukseni ohjastuntumasta jotta ymmärrät paremmin minkälaisella kädellä toivon hevosta ratsastettavan. Sen lisäksi ihan toimiva harjoitus hevosen suoristamiseksi kannattaa myös lukaista ja harjoitella. Varsinkin tässä suoruusharjoitteessa unohdetaan ulko- ja sisäohja, ja keskitytään saamaan hevonen molemmille ohjille, tasaisesti ja luottavaisesti.

Jos et vieläkään ole ihan varma että siitä ulko-ohjan tuesta kannattaa jossain vaiheessa luopua, ajattelepa asiaa hevosen kannalta. Ratsastuksella luonnollisesti haetaan rentoutta koko ratsukkoon, ja kaikkihan tiedämme että pakottamalla ei kukaan rentoudu. Rentous tulee luottamuksen kautta, ja luottamus ratsastuksessa tarkoittaa sitä että hevosen tulee luottaa ettei ratsastaja ikinä aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen, eikä missään nimessä aiheuta kipua hevoselle.
Ja mitä tekee ratsastaja? Kiskoo hevosta ulko-ohjasta kierros toisensa jälkeen, aiheuttaen valtavan paineen ja kivun ulkosuupieleen, pakottaen hevosen jännittymään niskastaan, hakeutumaan kuolaimen taakse (kipua karkuun) ja kun hevonen on poistanut itsensä ratsastajan käden tuelta, on ratsastaja tyytyväinen, sillä nyt se on "kevyt". Mihin hävisi rentous ja luottamus, ja miksi ihmeessä tämä hevonen enää ikinä tekisi töitä ratsastajan kanssa hyvillä mielin ja rentona, kun odotettavissa on edellämainitun kaltaista kiskomista?

Jos olet pikkuhiljaa kanssani samaa mieltä ulko-ohjan tietynlaisesta "tarpeettomuudesta", onnea, olet oikealla tiellä! Haetaan mieluummin se tasainen tuki molemmilla ohjilla, ja kun tämä onnistuu, huomaat itsekin ettet edes tarvitse sitä ulko-ohjaa enää samalla tavalla kuin ennen.

Laitetaan tähän loppuun yksi harjoitus jolla on hyvä harjoitella ulko-ohjan rentouttamista. Harjoituksessa käytetään sulku- ja vastataivutuksia, joiden alkeita voit käydä tarkastamassa täältä.

Ratsasta käynnissä kentällä vasemmassa kierroksessa siten että pidät ratsastettavan tien hieman uran sisäpuolella. Et siis saa aidasta automaattisesti tukea hevosellesi, vaan joudut nyt itse pitämään huolta hevosen suoruudesta ja ratsastettavasta tiestä, aita ei tee sitä sinun puolestasi! Ratsasta ensin käynnissä pitkällä sivulla sulkutaivutusta, tarkista että hevonen liikkuu noin 30 asteen kulmassa uraan nähden, on tasaisesti taipunut rungostaan vasemmalle. Suurinpiirtein pitkän sivun puolessa välissä vaihda taivutus oikealle, eli siirry vastataivutukseen. Siirrä ensin oma painopisteesi enemmän oikealle istuinluulle, sen jälkeen muuta vasemman jalan paikka satulavyön taakse ja siirrä oikea pohje satulavyön kohdalle, ja oikeasta ohjasta tulee taivuttava, vasen ohja säätelee taivutusta, mutta pysyy pehmeänä ja tasaisena. Eli käytännössä muutat vaan avut "päittäin". Kun pitkäsivu loppuu, suorista hevonen vastataivutuksesta uralle, ja huomaat että hevonen muuttuu kerta kerralta pehmeämmäksi ulko-ohjalle.

Toista harjoitus muutaman kerran ensin vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet harjoituksen muutaman kerran oikeassa kierroksessa. Toistojen jälkeen huomaat että omat apusi pehmenevät kerta kerralta, jonka johdosta hevonenkin saa mahdollisuuden rentoutua.

Muutamia haasteita joita (vasemmassa kierroksessa tehtävässä) vastataivutuksessa voi ilmetä ja ratkaisuja niihin: (käytän tässä vasenta kierrosta esimerkkinä jotta pystyn helpommin selittämään apujen merkitystä käyttämällä sanoja oikea ja vasen, luonnollisesti taivutukset tulee ratsastaa molemmissa kierroksissa)

- Hevonen liikkuu liian jyrkässä kulmassa uraan nähden.
Tämä on usein seurausta riittämättömästä taivutuksesta, eli hevonen tekee enemmän pohkeenväistön kaltaista liikettä, katsoen usein vielä kentän keskustaa päin, vaikka hevosen tuli katsoa liikkeen suuntaan, eli suoraan uraa pitkin eteenpäin. Tämän korjaamiseksi ratsastajan tulisi hieman lisätä oikean pohkeen taivuttavaa vaikutusta (oikea pohje on siis satulavyön kohdalla), samoin pieni vaikutus oikealla ohjalla taivutuksen aikaansaamiseksi on suotavaa. Lisäksi ratsastajan tulee tarkistaa oman painonsa sijoittuminen, sillä sen pitäisi olla enemmän oikealla istuinluulla, eli taivutuksen puolella.

- Hevonen on taipunut liikaa.
Kun hevonen on taipunut liikaa oikealle, aiheuttaa se vasemman lavan putoamisen. Loivenna taivutusta niin paljon kunnes huomaat hallitsevasi ulko-lavan. Kun hevonen muutaman toiston jälkeen hyväksyy apusi paremmin, voit taas tehdä taivutuksesta aavistuksen jyrkemmän.

- Hevonen menettää rytminsä ja painuu kuolaimen alle.
Tämä saattaa johtua ratsastajan liiallisesta oikean ohjan käytöstä ja joskus jopa oikea ohja saattaa työntyä kaulan yli vasemmalle puolelle. Ratsastajan tulisi löytää oikeaan ohjaan tietynlainen rentous taivuttaessa, enemmänkin ajatella sitä "taivutukseen houkuttelevana" apuna kuin väkisin taivuttavana. Muista rentouttaa taivuttavaa ohjaa riittävän usein.

Ja loppuun muutama vinkki sulku- ja vastataivutusten ratsastamiseen: (käytän tässä termejä ulko- ja sisäapu, muista aina että taivutuksen puoleinen apu on sisäapu, eli vasemmassa kierroksessa sulkua mentäessä vasen on sisäapu ja vastataivutuksessa oikea on sisäapu.

- Tarkkaile että omat hartiasi ovat asettuneet samalla tavalla kuin hevosen lavat. Esimerkiksi vastataivutuksessa ulkohartiasi on taaempana (kuten hevosen ulkolapakin) ja sisähartia on edempänä (kuten hevosen sisälapa).

- Ratsastaja ja hevonen katsoo aina ratsastettavaan suuntaan, sekä vasta- että sulkutaivutuksessa. Toisin sanoen hevosen otsa on kohtisuoraan ratsastettavaa uraa kohti, samoin kuin ratsastajankin.

- Sisäohja houkuttelee hevosta taipumaan, mutta sen tulee säilyä pehmeänä ja joustavana.

- Ulko-ohja hieman kannattelee ulkolapaa jotta se ei pääse putoamaan alas, ja samalla säätelee kaulan taivutuksen määrää.

- Sisäpohje on satulavyön kohdalla ja hevonen taipuu sen ympärille ja sisäpohje myös aktivoi liikettä.

- Ulkopohje hieman satulavyön takana ikäänkuin kannattelee hevosen kroppaa, pitäen hevosen takajalat uralla ja säätelee kropan taivutusta.

Tässäpä näitä ajatuksia lauantai-illan ratoksi, toivon että saatte ajatuksesta kiinni ja treenaatte ulko-ohjasta edes hieman pehmeämmän!