lauantai 18. huhtikuuta 2015

Missio; ulko-ohja rennommaksi

Siinäpä missiota kerrakseen.

Monilla nousee nyt suuri kysymysmerkki, miksi ihmeessä ulko-ohjaa pitäisi rentouttaa, kun kaikki nämä vuodet on käsketty ratsastaa hevonen vahvalle ulko-ohjan tuelle??? Eikö ulko-ohjan tuki olekaan enää kaiken ratsastuksen perusta? Mihin tässä nyt enää voi pieni ihminen uskoa?

Ymmärrän varsin hyvin jos postauksen loppuun lukeminen alkaa jo tässä vaiheessa ahdistaa, omista opituista tavoista on niin vaikea päästä eroon. Ja jokuhan ne opitut tavat on meille opettanut, eikö vaan? Mutta muistelepa tarkkaan niitä kertoja kun sinulle on opetettu sitä ulko-ohjan tuelle ratsastamista, onko kertaakaan kerrottu miksi niin tehdään. Miksi ei ratsastettaisi hevosta molempien ohjien tuelle? Onko se tullut edes puheeksi? Ja jos olet joskus joutunut ratsastamaan ulko-ohjalla siten että samaan käteen ulko-ohjan kanssa otetaan jalustinhihnan pää, jotta hevonen ei varmasti pääse kiskomaan ulko-ohjaa kevyemmäksi, ollaan jo todella syvässä suossa. Olen muutaman kerran nähnyt näin tehtävän, enkä silloin ymmärtänyt sen tarkoitusta, enkä kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärrä sitä vieläkään. Päinvastoin, nyt paheksun sitä entistä enemmän.

Tässä vaiheessa toivon että käyt lukaisemassa aiemman postaukseni ohjastuntumasta jotta ymmärrät paremmin minkälaisella kädellä toivon hevosta ratsastettavan. Sen lisäksi ihan toimiva harjoitus hevosen suoristamiseksi kannattaa myös lukaista ja harjoitella. Varsinkin tässä suoruusharjoitteessa unohdetaan ulko- ja sisäohja, ja keskitytään saamaan hevonen molemmille ohjille, tasaisesti ja luottavaisesti.

Jos et vieläkään ole ihan varma että siitä ulko-ohjan tuesta kannattaa jossain vaiheessa luopua, ajattelepa asiaa hevosen kannalta. Ratsastuksella luonnollisesti haetaan rentoutta koko ratsukkoon, ja kaikkihan tiedämme että pakottamalla ei kukaan rentoudu. Rentous tulee luottamuksen kautta, ja luottamus ratsastuksessa tarkoittaa sitä että hevosen tulee luottaa ettei ratsastaja ikinä aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen, eikä missään nimessä aiheuta kipua hevoselle.
Ja mitä tekee ratsastaja? Kiskoo hevosta ulko-ohjasta kierros toisensa jälkeen, aiheuttaen valtavan paineen ja kivun ulkosuupieleen, pakottaen hevosen jännittymään niskastaan, hakeutumaan kuolaimen taakse (kipua karkuun) ja kun hevonen on poistanut itsensä ratsastajan käden tuelta, on ratsastaja tyytyväinen, sillä nyt se on "kevyt". Mihin hävisi rentous ja luottamus, ja miksi ihmeessä tämä hevonen enää ikinä tekisi töitä ratsastajan kanssa hyvillä mielin ja rentona, kun odotettavissa on edellämainitun kaltaista kiskomista?

Jos olet pikkuhiljaa kanssani samaa mieltä ulko-ohjan tietynlaisesta "tarpeettomuudesta", onnea, olet oikealla tiellä! Haetaan mieluummin se tasainen tuki molemmilla ohjilla, ja kun tämä onnistuu, huomaat itsekin ettet edes tarvitse sitä ulko-ohjaa enää samalla tavalla kuin ennen.

Laitetaan tähän loppuun yksi harjoitus jolla on hyvä harjoitella ulko-ohjan rentouttamista. Harjoituksessa käytetään sulku- ja vastataivutuksia, joiden alkeita voit käydä tarkastamassa täältä.

Ratsasta käynnissä kentällä vasemmassa kierroksessa siten että pidät ratsastettavan tien hieman uran sisäpuolella. Et siis saa aidasta automaattisesti tukea hevosellesi, vaan joudut nyt itse pitämään huolta hevosen suoruudesta ja ratsastettavasta tiestä, aita ei tee sitä sinun puolestasi! Ratsasta ensin käynnissä pitkällä sivulla sulkutaivutusta, tarkista että hevonen liikkuu noin 30 asteen kulmassa uraan nähden, on tasaisesti taipunut rungostaan vasemmalle. Suurinpiirtein pitkän sivun puolessa välissä vaihda taivutus oikealle, eli siirry vastataivutukseen. Siirrä ensin oma painopisteesi enemmän oikealle istuinluulle, sen jälkeen muuta vasemman jalan paikka satulavyön taakse ja siirrä oikea pohje satulavyön kohdalle, ja oikeasta ohjasta tulee taivuttava, vasen ohja säätelee taivutusta, mutta pysyy pehmeänä ja tasaisena. Eli käytännössä muutat vaan avut "päittäin". Kun pitkäsivu loppuu, suorista hevonen vastataivutuksesta uralle, ja huomaat että hevonen muuttuu kerta kerralta pehmeämmäksi ulko-ohjalle.

Toista harjoitus muutaman kerran ensin vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet harjoituksen muutaman kerran oikeassa kierroksessa. Toistojen jälkeen huomaat että omat apusi pehmenevät kerta kerralta, jonka johdosta hevonenkin saa mahdollisuuden rentoutua.

Muutamia haasteita joita (vasemmassa kierroksessa tehtävässä) vastataivutuksessa voi ilmetä ja ratkaisuja niihin: (käytän tässä vasenta kierrosta esimerkkinä jotta pystyn helpommin selittämään apujen merkitystä käyttämällä sanoja oikea ja vasen, luonnollisesti taivutukset tulee ratsastaa molemmissa kierroksissa)

- Hevonen liikkuu liian jyrkässä kulmassa uraan nähden.
Tämä on usein seurausta riittämättömästä taivutuksesta, eli hevonen tekee enemmän pohkeenväistön kaltaista liikettä, katsoen usein vielä kentän keskustaa päin, vaikka hevosen tuli katsoa liikkeen suuntaan, eli suoraan uraa pitkin eteenpäin. Tämän korjaamiseksi ratsastajan tulisi hieman lisätä oikean pohkeen taivuttavaa vaikutusta (oikea pohje on siis satulavyön kohdalla), samoin pieni vaikutus oikealla ohjalla taivutuksen aikaansaamiseksi on suotavaa. Lisäksi ratsastajan tulee tarkistaa oman painonsa sijoittuminen, sillä sen pitäisi olla enemmän oikealla istuinluulla, eli taivutuksen puolella.

- Hevonen on taipunut liikaa.
Kun hevonen on taipunut liikaa oikealle, aiheuttaa se vasemman lavan putoamisen. Loivenna taivutusta niin paljon kunnes huomaat hallitsevasi ulko-lavan. Kun hevonen muutaman toiston jälkeen hyväksyy apusi paremmin, voit taas tehdä taivutuksesta aavistuksen jyrkemmän.

- Hevonen menettää rytminsä ja painuu kuolaimen alle.
Tämä saattaa johtua ratsastajan liiallisesta oikean ohjan käytöstä ja joskus jopa oikea ohja saattaa työntyä kaulan yli vasemmalle puolelle. Ratsastajan tulisi löytää oikeaan ohjaan tietynlainen rentous taivuttaessa, enemmänkin ajatella sitä "taivutukseen houkuttelevana" apuna kuin väkisin taivuttavana. Muista rentouttaa taivuttavaa ohjaa riittävän usein.

Ja loppuun muutama vinkki sulku- ja vastataivutusten ratsastamiseen: (käytän tässä termejä ulko- ja sisäapu, muista aina että taivutuksen puoleinen apu on sisäapu, eli vasemmassa kierroksessa sulkua mentäessä vasen on sisäapu ja vastataivutuksessa oikea on sisäapu.

- Tarkkaile että omat hartiasi ovat asettuneet samalla tavalla kuin hevosen lavat. Esimerkiksi vastataivutuksessa ulkohartiasi on taaempana (kuten hevosen ulkolapakin) ja sisähartia on edempänä (kuten hevosen sisälapa).

- Ratsastaja ja hevonen katsoo aina ratsastettavaan suuntaan, sekä vasta- että sulkutaivutuksessa. Toisin sanoen hevosen otsa on kohtisuoraan ratsastettavaa uraa kohti, samoin kuin ratsastajankin.

- Sisäohja houkuttelee hevosta taipumaan, mutta sen tulee säilyä pehmeänä ja joustavana.

- Ulko-ohja hieman kannattelee ulkolapaa jotta se ei pääse putoamaan alas, ja samalla säätelee kaulan taivutuksen määrää.

- Sisäpohje on satulavyön kohdalla ja hevonen taipuu sen ympärille ja sisäpohje myös aktivoi liikettä.

- Ulkopohje hieman satulavyön takana ikäänkuin kannattelee hevosen kroppaa, pitäen hevosen takajalat uralla ja säätelee kropan taivutusta.

Tässäpä näitä ajatuksia lauantai-illan ratoksi, toivon että saatte ajatuksesta kiinni ja treenaatte ulko-ohjasta edes hieman pehmeämmän!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti