Tässä postauksessa otetaan tarkempaan syyniin ratsastajan istunta, sen yleisimmät haasteet, vaikutukset hevoseen sekä korjausehdotukset.
Mikä mahtaa olla nykyajan meininki, teetetäänkö enää istuntaharjoituksia liinassa, vai koetaanko se niin vanhanaikaiseksi ettei sitä herkkua enää ole tarjolla? Itse pyrin aina kun mahdollista pitämään istuntatunnit liinassa, se on mielestäni ainoa keino parantaa istuntaa perinpohjaisesti. Toki täytyy ottaa huomioon että ympyrällä työskentely on hevoselle raskasta, suuntaa pitää vaihtaa usein ja hevosen pitää välillä antaa kävellä vapain ohjin suoraan, mutta kun nämä asiat ottaa huomioon, on liinan päässä kaikista helpoin päästä käsiksi istuntavirheisiin. Liinan päässä tehtävät istuntaharjoitukset tulee tehdä ilman ohjia, varsinkin alussa istuntaa korjatessa tulee muuten liian helposti otettua ohjista liian reippaasti, ja tätähän emme halua. Lisäksi todella monet harjoitukset tulee tehdä aina ilman jalustimia, jos se vaan on mahdollista. Uskokaa pois, myös kevyttä ravia voi aivan helposti mennä ilman jalustimia!
Istunnan korjauksia tehdään jokaisella ratsastuskerralla, ja kaikille varmasti ovat tuttuja komennot; kantapäät alas, selkä suoraksi, katse eteen, kädet kannettuna, polvet rentona ja lantio joustavana. Sikäli komennot ovat aivan päteviä, mutta oletko huomannut että usein kun korjaukset tulevat tuossa muodossa, aiheuttaa se lähes aina jännitystä jollain muulla alueella?
Kantapäät alas-komento saattaa kääntyä tilanteeseen jossa kantapäätä ja nilkkaa jännitetään niin paljon että jalka irtoaa hevosen kyljestä eteen. Tätä ei luonnollisestikaan haeta. Oikea tapa korjata voisi olla vaikka "nosta varpaita hieman ylemmäs kuin kantapäätä, tai pidä kantapää samalla tasolla varpaiden kanssa". Näin toimiessa jalkaan ei tule ylimääräistä jännitystä.
Selkä suoraksi-komento saattaa pahimmillaan johtaa notkoselkään, joka johtaa koko ylävartalon jännittymiseen. Jännittynyt ylävartalo vaikuttaa hartioiden kautta myös käsiin, ja sitä kautta hevosen suuhun. Kun ylävartalo jännittyy, tulee siitä usein vähän turhan voimakkaasti "liikkuva", ja tämä häiritsee hevosen luontaista liikettä.
Hartiat taakse-komento saattaa johtaa koko selän jännittymiseen ja tämä taas vie ratsastajan painopisteen liian taakse.
Jos ratsastajan istunta pitäisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se keskivartalo. Keskivartalon hallinnasta lähtee koko istunnan helppous. Ratsastajan tehtävänä on istua hevosen selässä sitä myötäillen ja mahdollisimman vähän häiriten, ja tämä onnistuu ainoastaan täydellisellä keskivartalon hallinnalla. Kehotan aina kaikkia ratsastajia tekemään jotain muutakin liikuntaa ratsastamisen ohella, ja jos ratsastaja ei oikein lämpene kokonaisvaltaiselle treeniohjelmalle, kehotan häntä tekemään vähintään vatsalihasliikkeitä aina kun vaan mahdollista. Sillä pääsee jo pitkälle!
Otetaanpa tähän väliin muutamia tavallisimpia istuntaongelmia ja avataan niitä sen verran että ymmärrätte miten ne vaikuttavat hevoseen.
Käynnissä liika puskeminen jännittää polvet, ja jos tästä yrität siirtää hevosta raviin, joudut käyttämään pohkeita vahvasti, ja samalla jännittyneet polvet jarruttavat hevosta. Muista siis "antautua" hevosen liikkeen vietäväksi, olematta kuitenkaan "löysä" vaan kanna itsesi kunnolla.
Tuoli-istunnassa jalat ja kädet työntyvät eteen, jalustimet menevät liian syvälle jalkoihin ja putoavat helposti, kädet suoristuvat. Nämä tapahtuvat siksi että yrität pysyä tasapainossa, vaikka todellisuudessa istut hevosen painopisteen takana. Tuoli-istuntaan voivat vaikuttaa väärin pituiset jalustimet tai liian pitkät ohjat, mutta myös satulan väärin sijoittunut painopiste on yksi syyllinen. Jos jalustimet ja ohjat ovat oikean pituiset, ja kannat itsesi hyvin, mutta siitä huolimatta ajaudut tuoli-istuntaan (eli istut vähän takakaarella) tarkista satulan sopivuus, yleensä se on liian kapea hevoselle.
Kun istunnan painopiste on liian edessä, työntyvät pohkeet liian taakse ja tulet käyttäneeksi pohkeita huomaamatta. Havaitset tämän parhaiten siitä että hevosesi on koko ajan menossa, vaikka et tietoisesti sitä pyytäisikään. Hevosen saattaa myös ihan ilmeillään ja korviaan luimimalla osoittaa epämiellyttävän olonsa. Tässä kohtaa sekä hevosen paino että oma painosi ovat molemmat liian edessä, hevosen pää tuntuu satojen kilojen painoiselta ja kaiken lisäksi se vielä juoksee alta pois. Juokseminen on tässä tapauksessa hevoselle ainoa vaihtoehto pysyä pystyssä.
Voisiko tämä olla joustorunkoisten satuloiden ongelma, painopisteen sijoittuminen väärin? Pystyykö jalustinkoukkujen sijoittelulla vaikuttamaan asiaan? Onko teillä kokemuksia joustorunkoisista satuloista, havaitsetteko niiden kanssa istuntahaasteita?
Mikäli istunta on liian "löysä", muuttuu hevonenkin etupainoiseksi. Ratsastajan avut "heiluvat" hallitsemattomasti ja hevonen saa useita vääriä apuja jatkuvasti. Tähän ei yksinkertaisesti ole muuta lääkettä kuin keskivartalon hallinta, joka parantaa ratsastajan istunnan kantoa.
Liian tiivis istunta (polvet kiinni ja kädet jäykkinä) estää hevosen luontaisen liikkeen. Pikkuhiljaa tämä johtaa hevosen liikeratojen muuttumiseen ja sitä kautta liikkeen hidastumiseen. Ajattele että kätesi menevät aina ainoastaan suuta kohti, ei koskaan taaksepäin tai jännity paikoilleen. Sama fiilis tulisi saavuttaa polvilla, ajattele että polvesi antavat hevoselle tilaa liikkua aukeamalla hieman, ja kun tiivistät polvia hieman, saat hevosen liikkeen taas pienemmäksi. Jatkuva istunnan tiivistäminen tulee loppujen lopuksi siis pysäyttämään hevosen!
Jos lantio jännittyy, siirtää se jännityksen myös nilkkaan. Silloin nilkka ei pysty joustamaan. Eli jos huomaat jännitystä nilkassa, eli pohje tuntuu "kovalta" keskity silloin korjaamaan lantion joustoa. Tähän, niinkuin moniin muihinkin istuntaongelmiin, ratkaisu on ilman jalustimia ratsastus.
Muutamia kevyen istunnan haasteita:
Liian etupainoinen istunta aiheuttaa hevosen "painamisen" kädelle koska se ei pysy tasapainossa muuten. Tarkkaile siis että pysyt hevosen painopisteen "päällä" etkä rojahda liian eteen.
Liian takapainoinen istunta on tunnistettavissa siitä että ratsastaja ei pysy kevyessä istunnassa, vaan joutuu istumaan satulaan joka toisella askeleella. Tätä näkee aivan liikaa vaikkapa estekisoissa tai estetunnilla, sanotaan että ratsastaja "keventää" kevyessä istunnassa, ja kaiken lisäksi vielä laukassa. Itse en ole samaa mieltä, olen aika tarkka siitä että kevyessä istunnassa ei hevosta häiritä istunnalla. Jos istuntalla halutaan voimistaa hevosen liikettä, sen voi tehdä tulemalla hetkeksi lähemmäs satulaa, mutta kokoajan pysyen kuitenkin kevyessä istunnassa. Tämän lisäksi hevosen tulee luonnollisesti vastata pohkeeseen välittömästi, oli istunnan muoto mikä tahansa!
Notko selkä estyy ratsastajaa mukautumasta hevosen liikkeisiin, tämä usein myös lukitsee ja laskee kädet hevosen harjan päälle. Rento selkä auttaa välttämään selän notkahtamista.
Kun ratsastajan katse suuntautuu alas, pyöristyy selkä ja kyynärpäät irtoavat kyljistä. Tätä näkee myös paljon kisoissa, ratsastaja tuijottaa hevosen niskaa (varmasti tarkistaa onko kaikki letit kunnossa!) ja samalla kyynärpäät irtoavat kyljistä ja ohjasote "leviää". Kun ohjasote leviää, joutuu ratsastaja käyttämään isompia otteita, eikä ne silti mene perille ajoissa.
Liian "vahva" istunta, ns. rynkyttäminen laukassa aiheuttaa turhaa painetta hevosen selälle ja estää hevosta pyöristämästä selkäänsä. Usein hevonen myös painuu kuolaimen alle tämän johdosta. Tarvitseeko tätä edes selittää, johan se näyttääkin niin rajulta.
Liinassa tehtävien istuntaharjoitusten lisäksi myös kevyessä istunnassa työskentely tuntuu olevan menneen talven lumia. Jokaiselle ratsastustunnille kevyessä istunnassa tehtäviä harjoituksia on vähintään alkuverryttelylaukka, onnistuneen laukkaharjoituksen jälkeinen "leppoisampi" laukkapätkä ja vaikka vielä loppuverryttely kevyessä istunnassa laukassa. Ja maastossa kevyt istunta on lähes vaatimus, siellä pohja on kuittenkin epätasaisempi kuin kentällä, ja hevosen selälle tulee antaa riittävästi vapautta.
Istuntaharjoituksia liinassa.
Ratsastajan ja hevosen välinen yhteys löytyy ratsastajan lantiosta. Hevosen liike siirtyy ratsastajan lantion kautta ratsastajan istuntaan. Lantio toimii eräänlaisena iskunvaimentajana hevosen ja ratsastajan välillä. Lantion toimivuutta voi parantaa ratsastamalla liinassa ilman jalustimia ja ohjia, pitämällä kiinni satulan "kauhukahvasta".
Myös silmät kiinni ratsastaminen auttaa löytämään tasapainon, ratsasta käyntiä silmät kiinni ja vaihtele asentoasi nojaten välillä eteen ja välillä taakse. Näin huomaat eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä ja sinun on helpompi jäädä oikealle painopisteelle istumaan.
Lantion rentoutumista ja jalan pidentämistä voit harjoitella liinassa seuraavasti: istu siten että päästät ensin vasemman jalan pitkälle alas, vasen käsi pitää satulan etukaaresta kiinni, oikea käsi satulan takakaaresta, ja oikea jalka nousee samalla vähän ylös. Vaihtele puolta muutaman kerran ja huomaat että jalkoihisi tulee lisää pituutta ja lantio rentoutuu.
Jalan oikean asennon löytymistä helpottaa jalan irrottaminen (ylhäältä asti) hevosen kyljistä ja tuomalla sitä selvästi taaksepäin. Tätä voit viedä seuraavalle tasolle myös tarttumalla reiden takaosan lihakseen ja ikäänkuin siirtämällä sitä taaksepäin. Näin saat jalan pidemmäksi, oikeaan asentoon ja rentoutettua polvesi.
Lantion liikkuvuutta voit parantaa myös nostamalla molemmat jalat ylös siten että polvesi koskettavat hevosen harjaa ja laskemalla ne siitä taas alas.
Ylävartalon hallinta lähtee keskivartalosta. Jos keskivartalo on löysä, muuttuvat ratsastajan selkä ja jalat myös löysiksi, ratsastaja ei silloin pysty hallitsemaan käsiään ja jalkojaan itsenäisesti. Ylävartalon suoruutta ja symmetriaa parantaa ihan yksinkertainen harjoitus, kosketa hevosen kaulaa (kuten taputtaisit sitä) vasemmalla kädellä kaulan oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle, toista tämä useita kertoja sekä käynnissä että ravissa. Koita säilyttää sama tahti kuin käynnissä ja ravissa taputuksissasi.
Ratsastajan toispuoleisuus eli vinous on helppo tarkistaa seuraavanlaisesti; kävele ympyrällä liinan päässä ja ota raippa käsiisi siten että kannattelet sitä hevosen harjan yläpuolella. Pidä tässä raippa mahdollisimman suorassa. Nosta raippaa pikkuhiljaa ylöspäin, siten että loppujen lopuksi raippa on pääsi päällä, nojaten keskeltä hieman kypärän nuppiin. Nyt avustajasi näkee heti kummalta puolelta raippa on alempana. Jos vasen puoli on alempana, kertoo se sinun vasemman puolen heikkoudesta, ja silloin vasemman puolen lihaksia tulee vahvistaa jotta saat pidettyä vasemman puolen yhtä jäntevänä kuin oikean. Tämä ilmenee ratsastuksessa vasemman kyljen lyhyytenä. Huomaat itsekin miten paljon joudut tekemään töitä jotta saat suoristettua raipan, kokeilepa siitä suoristaa raippa ja pidä se hetken aikaa täysin suorassa! Siinä tulee kädet ja ylävartalon lihakset jopa vähän hapoille! Tämän voi toki tehdä myös ravissa, mutta monelle käynnissä tehtynä tämä harjoitus on jo ihan riittävän vaativa.
Kun selkä on jäntevä, siirtyy jäntevyys myös käsiin. Tämä helpottaa käsien pysymistä paikallaan. Eli jos kätesi heiluvat hallitsemattomasti, on vika silloin selässäsi. Selkäsi on "löysä" joka johtaa löysiin käsiin. Kun selässä on sopiva määrä jäntevyyttä, kätesi pysyvät paikallaan, ja pystyt myös liikuttamaan toista kättä eteenpäin, toisen pysyessä paikallaan. Tätä tulee harjoitella liinassa ilman ohjia.
Harjoittele liinassa myös siirtymiä siten että keskityt käsien kantamiseen siirtymisten läpi. Käsien koordinaatiota parantaa harjoitus jossa ratsastat kevyttä ravia, ja kevennyksen tahdissa taputat hevosta kerran oikealle ja vasemmalle puolelle, ristikkäisellä kädellä. Eli vasemmalla kädellä oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle.
Käynnissä kevyt istunta ilman ohjien tukea. Jos kevyt istunta on vakaa, pystyt liu'uttamaan käsiäsi hevosen harjaa pitkin lähes korviin saakka menettämättä kevyttä istuntaa ja siitä vielä palaamaan käsien kanssa normaalille paikalle.
Jos istuntaharjoitukset pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen, olisivat ne:
- Ratsasta mahdollisimman usein ilman jalustimia. Hae rentous ilman jalustimia kaikissa askellajeissa.
- Ratsasta mahdollisimman usein liinassa ilman jalustimia ja ilman ohjia, harjoittele lantion rentouttamista ja huomaat käsiesi rentoutuvan samalla, eikä ne jalatkaan enää purista!
- Muista ratsastaa kevyessä istunnassa!!!
- Treenaa keskivartalon lihaksia, keskivartalon hallinta on yhtä kuin hyvä istunta.
Tässä tuli vain murto-osa kaikista mahdollisista istunnan korjauksista, mutta näitä harjoituksia minä yleisesti käytän tunneilla. Tuleeko teille mieleen muita mainitsemisen arvoisia istuntaan vaikuttavia korjauksia? Jäikö joku alue täysin käsittelemättä?
