Vihdoinkin sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen osan Aidan lähettämään toivepostaukseen koskien entisten ravureiden ratsuksi kouluttamisen haasteita. Edelliset postaukset voit lukea täältä ja täältä.
Tässä postauksessa perehdytään tarkemmin laukannostoihin ja laukan hallintaan.
Hevosen rakenteesta riippuen joillekin hevosille laukannosto voi olla helpompi käynnistä kuin ravista, on siis tärkeää tunnistaa oman hevosensa heikkoudet ja vahvuudet ja tehdä erityisesti alussa laukannostot hevoselle helpoimmasta askellajista.
Syy miksi laukannosto on entiselle ravurille usein vaikeaa, on yksinkertaisesti lihasten, erityisesti selkälihasten voimattomuus. Kun selkälihaksissa ei ole voimaa, vaikuttaa se suoraan hevosen kantokykyyn eikä se kykene ottamaan painoa takaosalle vielä kunnolla. Ja koska tasapainoinen laukannosto vaatii sen että hevonen on "takajaloillaan", on laukannostot usein melko vauhdikkaita ja epätasapainoisia.
Erilaisin tapoja opettaa laukannosto on käyty läpi ratsun oppikoulussa, ei perehdytä niihin sen enempää, mutta pohditaan tässä itse nostojen parantamista ja laukan hallintaa.
Nostojen parantaminen lähtee siis hevosen takaosan paremmasta hallinnasta, ja onkin syytä teettää hevosella mahdollisimman paljon tehtäviä jotka auttavat sitä löytämään omat jalkansa ja samalla lisäävät voimaa. Helpoin ja tehokkain tapa on ehdottomasti kävely pitkin ohjin mahdollisimman epätasaisessa maastossa, mielellään lähes umpimetsässä jossa hevonen joutuu lähes joka askeleella katsomaan tarkkaan mihin jalkansa asettaa ja näin ollen se käyttää lihaksiaan todella tehokkaasti, ikäänkuin kooten itseään jatkuvasti. Ja mikä parasta, ratsastajan ei tarvitse kuin istua kyydissä! Vielä jos metsäreissulta sattuu löytymään ylä- ja alamäkiä, on treeni täydellistä! Toki ylä- ja alamäessä ratsastajakin joutuu vähän töihin jotta ratsukon tasapaino säilyy, mutta muuten tämä on ratsastajalle todella huoleton ja helppo treenimuoto.
Metsässä samoilun lisäksi maapuomit ja kavaletit ovat erinomaisia koordinaatiota ja selän ja takapään lihasten voimaa parantavia harjoituksia. Maapuomeilla tärkeätä on varsinkin alussa olla tarkka että maapuomien väli on kyseiselle hevoselle juuri sopiva, sen pitää pystyä rentoutumaan maapuomeja ylittäessä jotta niillä saavutetaan maksimaalinen hyöty, ja lisäksi tempo pitäisi pysyä mahdollisimman alhaalla, mieluummin alitempossa puomeille kuin kiiruhtaen.
Näiden kahden treenimuodon lisäksi otetaan kolmanneksi vielä mukaan väistöt ja taivutukset. Taivutukset auttavat sekä suoruuden parantamisessa että tasapainon säilyttämisessä, ja väistöillä saadaan se takapää paremmin mukaan työskentelyyn, erityisesti siis laukannostoissa.
Itse laukannostoissa kaarevalla uralla tapahtuva nosto on varsinkin alussa hevoselle helpoin tapa, ja noston voi joko suorittaa lyhyen sivun lopussa, jolloin edessä siintää pitkä sivu eikä hevonen ahdistu jarruttavista aidoista niin nopeasti. Mikäli pitkä sivu tuo mukaan jopa liian reippaan vauhdin, kannattaa nosto ajoittaa pääty-ympyrälle siten että ympyrän avoimelta sivulta suoritetaan nosto, jolloin pitkän sivun aita hieman hillitsee hevosen menoa, ilman että ratsastajan tarvitsee heti pidättää.
Jos väistöt ovat hevoselle jo hallussa, suosittelen laukannostojen teettämistä siten että ratsasta vähän uran sisäpuolella, väistä hevosella muutama askel uralle, ja heti viimeisestä väistöaskeleesta nosta harjoituslaukka. Saman voi tehdä myös ympyrällä, väistäen ympyrän avoimella sivulla takaosaa muutaman askeleen ajan ympyrän ulkopuolelle, ja nostaen laukan uralle palattaessa.
Ja jos hevonen on jo tottunut kavaletteihin tai jopa pieniin esteisiin, voi niitä hyödyntää laukannoston opettamisessa, usein hevonen jatkaa laukalla pienen esteen jälkeen, jolloin voit parantaa apujesi ajoitusta helposti.
Kun laukannostot ovat kunnossa, tulee seuraavaksi haasteeksi se itse laukka. Se on lähes poikkeuksetta tasapainotonta, jännittynyttä kaahotusta! Valitettavasti. Jotta siitä saadaan edes vähän ratsumaisempaa, on tärkein tekijä siinä aika, kärsivällisyys ja oikeanlaiset harjoitukset. Ja tietysti pitää muistaa hevosen rakenteelliset haasteet, entinen ravuri harvoin saa laukkaa täysin kolmitahtiseksi, vuosienkaan huolellisen työn jälkeen. Pitää siis olla valmiina tyytymään laukassa siihen että se on hallinnassa, tasapainossa ja ratsastettavissa, täydellistä pyörivää laukkaa ei kannata lähteä tavoittelemaan.
Tärkein tekijä laukan parantamisessa on ehdottomasti tasapaino. Olet varmasti nähnyt ja luultavasti itsekin ratsastanut hevosella joka kyllä osaa nostaa laukan, mutta noston jälkeen etenee todella reippaassa tempossa ympäri kenttää, vahvasti sisäänpäin kallistuneena ja jännittyneenä. Jotta tästä päästään vähän rauhallisimmille vesille, on ratsastajan tärkein tehtävä parantaa koko ratsukon tasapainoa. Vaikka luonnollinen reaktio olisi "työntää" hevosta pois sisäpohkeesta ja sisäohjasta joihin se tuntuu nojaavan, ei pidä voimistaa kumpaakaan sisäapua yhtään, päinvastoin, anna sisäpohkeen olla omalla paikallaan, mahdollisimman rentona, ja pidä sisäohjalla ainoastaan tasainen tuntuma, voimistamatta sitä yhtään. Varsinainen työ tehdään nyt painoavulla ja ulko-ohjalla.
Kun olet nostanut laukan, siirrä omaa painoasi enemmän ulkojalustimelle, ja voimista tai nosta ulkokättäsi hieman. Ulkopainoavulla saat aikaiseksi sen että hevosen painopiste siirtyy sisältä enemmän ulos, eli hevonen ikäänkuin nousee pois sisäpohkeen päältä, ja ulko-ohjalla saat sekä pidettyä sen kontrollissa että samalla auttaen tasapainoa säilymään. Ulko-ohja voi tarvittaessa myös hieman pidättää, ilman että se kuitenkaan rikkoo laukkaa raville, jonka sisäohjasta pidättäminen usein saa aikaiseksi.
Ja tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan pohdita sisäohjalla asettamista tai muitakaan "normeja" vaan annetaan hevosen edetä laukassa, pitäen itse ainoastaan huolta tasapainosta, ja hevonen varmasti on asettunut tai jopa hieman kallistunut ulospäin, mutta se on tässä tapauksessa varsin toivottavaa! Jos olet seurannut hevosta vapaana, se laukatessaan kaarteissa usein kääntää päätään hieman ulospäin, juuri tuon tasapainon säilyttämisen vuoksi.
Laukan parantaminen vaatii toistoja, ja mielellään toistoja siten että itse laukkapätkät pidetään melko lyhyinä, esimerkiksi yhden tai kahden kierroksen mittaisina, jonka jälkeen hevosen annetaan kävellä hetki vapaalla ohjalla jotta se saa vähän hengähtää ja rentoutua sille vaikean harjoituksen jälkeen ennen uuden laukan nostamista. Myös sitä kannattaa miettiä mihin kierrokseen päättää päivän laukkaharjoitukset, jotta hevoselle jää mahdollisimman hyvä mieli tunnin jälkeen. Itse teen siten että aloitan laukkaharjoitukset hevoselle helpommasta suunnasta, sen jälkeen vaihdan suuntaa tehden laukkaa siihen vaikeampaan kierrokseen ja lopuksi vielä vaihdan suuntaa siten että saan lopetettua harjoitukset hevoselle helpompaan suuntaan.
Toivottavasti tästä on vähän apua entisten ravureiden laukkaharjoitusten kanssa, vaihdetaan ajatuksia kommenttiboksissa!
Sari
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukan parantaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laukan parantaminen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. elokuuta 2016
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Ratsun oppikoulu, osa 8, laukan säätelyä
Ratsun oppikoulussa olemme nyt edenneet pisteeseen jossa ratsunalkumme osaavat nostaa laukan ratsastajan avuista, ja kykenevät myös ylläpitämään laukkaa jonkin aikaa. Suurin haaste tässä laukan säilyttämisessä on ratsukon tasapaino, joka ratsun koulutuksen alkuvaiheessa saattaa olla vielä vähän puutteellinen.
Tässä kohtaa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen onko kyseessä nuori hevonen vai entinen ravuri. Ravureiksi jalostetuilla (ja treenatuilla) hevosilla ei välttämättä ole kunnon laukkaa ollenkaan, laukan liitovaihe on siis puutteellinen eikä tästä syystä laukka pyöri kunnolla. Tämä paranee ainoastaan treenillä, mutta treenatessa pitää ottaa huomioon hevosen haasteet. Varsinkin ravuriksi treenatulla hevosella laukkaan voi liittyä myös korkeahko stressitaso, ja kuten me tiedämme, jännittynyt hevonen ei kehity, joten lue hevostasi tarkkaan erityisesti laukkaharjoituksissa.
Nuori, ratsuksi jalostettu hevonen sen sijaan laukkailee jo ihan huvikseen, luonnostaan ja hyvin, joten varsinaiseen laukkaamisen ei liity suuria haasteita. Tosin nuoren hevosen kanssa ratsastajan istunnan tasapaino on se asia johon tulee kiinnittää huomiota, sillä nuorikin hevonen pelästyy jos ratsastajan tasapaino heittelehtii ja hevonen joutuu sitä kovasti korjaamaan.
Nyt onkin tarkoitus kiinnittää huomiota harjoituksiin joilla laukan laatua voi parantaa sekä säädellä, siten että laukassa liikkuminen ratsastajan kanssa on hevoselle pikkuhiljaa yhtä helppoa kuin ilman ratsastajaakin.
Tästä eteenpäin tunnit kannattaa suunnitella siten että alkukäynnit ovat riittävän pitkät, jotta hevosen lihaksisto lämpeää, sen jälkeen varsinaista käyntityöskentelyä tasapuolisesti kumpaankin suuntaan, työstäen käännöksiä, loivia pohkeenväistöjä sekä siirtymiä ravin ja käynnin välillä. Näillä saat hevosesi herkistettyä avuille sekä riittävän notkeaksi tulevia laukkaharjoituksia varten. Varsinainen ravissa tehtävä alkuverryttely saa jäädä melko lyhyeksi, jotta hevonen jaksaa työskennellä vielä laukassakin. Muista myös antaa hevosen kävellä vapaalla ohjalla alkuverryttelyjen aikana.
1. laukan säätelyharjoitus
Työskentele pääty-ympyrällä kevyessä ravissa, (kuitenkin istuen perusistuntaan juuri ennen nostoa) ja nosta harjoituslaukka ympyrän avoimelta sivulta, siten että pitkän sivun aita ohjaa hevosta kääntymään heti laukan noston jälkeen. Laukkaa puolisen kierrosta ympyrällä eli siirrä hevonen raviin lyhyen sivun aikana/jälkeen ja käännä hevonen voltille ympyrän sisään. Tässä harjoituksessa tärkeää on olla pidättämättä hevosta liikaa laukka-ravisiirtymässä, jotta hevosen luontainen ravi ei häiriinny. Sen takia käännetään hevonen voltille mahdollisimman pian laukka-ravisiirtymän jälkeen, jolloin voltti ikäänkuin jarruttaa hevosta hieman. Muista voltilla säilyttää tuntuma ulko-ohjalla, ja pidä oma paino myös hieman enemmän ulkojalalla, jotta hevosen tasapaino säilyy voltilla. Jos hevonen kaatuu sisäpohkeen päälle voltilla, joutuu se kiihdyttämään vauhtiaan ja silloin voltin tarkoitusperä häviää. Tämä on korjattavissa ulko-ohjan pidätteellä.
Tee kolme laukannostoa, siirtymää ja volttia ensin toisella pääty-ympyrällä, sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla suuntaa ja toista sama harjoitus kolme kertaa toisella ympyrällä. Tämän jälkeen hevonen saa hetken kävellä vapaalla ohjalla, ennen kuin jatketaan.
Nyt tehdään vielä sama harjoitus, mutta ainoastaan kaksi kertaa per pääty-ympyrä ennen kuin taas vaihdetaan ympyrää ja suuntaa. Ja uudella ympyrällä kaksi kertaa sama harjoitus ja taas hetki käyntiä vapaalla ohjalla.
Ja vielä yksi kerta, nyt ratsasta ainoastaan yksi laukannosto, siirtymä ja voltti ennen kuin vaihdat ympyrää ja suuntaa ja tee harjoitus kerran toiseen suuntaan. Tämän jälkeen loppuverryttele hevonen kevyessä ravissa ja tämän tunnin voi lopettaa tähän, näin usein toistuvat laukannostot ja siirtymät raviin ovat hevoselle vielä tässä vaiheessa todella väsyttäviä, joten on syytä lopettaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
2. laukan säätelyharjoitus
Nyt otetaan laukannostoharjoitukseen mukaan pohkeenväistöä. Ratsasta käynnissä uraa pitkin vasemmassa kierroksessa, ja käännä lyhyeltä sivulta hevonen linjalle siten että ratsastat reilusti pitkän sivun uran sisäpuolella. Ratsasta muutama askel pohkeenväistöä oikealle, eli kohti uraa. Ole erityisen tarkkana että vasen pohje väistää, oikea pohje saa olla tässä vaiheessa melkein irti ja oikea ohja ottaa väistöaskeleet vastaan, eli käytät ristikkäisiä apuja. Kun hevonen on tullut loivassa pohkeenväistössä uralle, (lähelle pitkän sivun loppua) nosta harjoituslaukka. Jos väistö on onnistunut hyvin aivan viimeiseen askeleeseen asti, on hevosen helppo nostaa laukka myös käynnistä, mutta jos väistö on heikentynyt, anna hevosen siirtyä raviin mutta pyri nostamaan laukka kuitenkin mahdollisimman nopeasti. Laukannostosta käännä hevonen pääty-ympyrälle jossa työskentelet parin kierroksen ajan, hevonen saa olla lähes suora, hyvällä ulko-ohjan tuella. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla lähellä hevosta, mutta älä paineista hevosta sillä, ettei hevonen lähde viemään takaosaansa uran ulkopuolelle. Siirrä hevonen laukasta raviin ympyrän avoimella sivulla, jolloin pitkän sivun aita auttaa hieman hevosen jarruttamisessa. Jälleen kerran ole varovainen ettet jarruta ohjalla liikaa hevosen isoa ravia. Lyhyen ravipätkän jälkeen siirrä hevonen käyntiin, ja kun käynti on rentoa, tee uusi pohkeenväistö taas samasta kohdasta kuin aiemminkin. Tämänkin harjoituksen voit toistaa kolme kertaa ensin vasempaan kierrokseen, sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla ennen kuin vaihdat suunnan ja toistat saman harjoituksen oikeassa kierroksessa kolme kertaa. Myös tämä harjoitus yksinään riittää yhden tunnin ohjelmaksi, joten tämän jälkeen hetki kevyttä ravia ja sen jälkeen kiitos ja loppukäynnit.
3. laukan säätelyharjoitus
Ylläolevissa harjoituksissa on laukkaa työstetty puolesta ympyrästä aina kahteen kierrokseen asti, ja nyt otetaan tarkempaan tarkasteluun laukan säätely laukannostojen avulla. Ikävä tosiasia on se että laukan laatu paranee ensisijaisesti siirtymillä, ei suinkaan pitkään laukkaamalla. Tämä johtuu siitä että mitä pidempään laukkaat nuorella tai vasta ratsun hommia aloittelevalla hevosella, sitä nopeammin hevonen väsyy, menettää tasapainoaan ja tulee etupainoiseksi, ja tämän korjaaminen ei onnistu laukkaa jatkamalla. Kun ratsastat useita laukannostoja ja niistä siirtymiä raviin, tulee teille väkisinkin pelkkiä hyviä laukka-askeleita ja ne hyvät laukka-askeleet ovat juuri niitä jotka kehittävät hevosta! Tämän harjoituksen tärkein pointti onkin se että laukkaat ainoastaan muutaman askeleen, ja siirrät hevosen raviin ennen kuin laukka leviää.
Tämän harjoituksen voit tehdä suoralla uralla, siten että nostat laukan hevoselle helposta kohdasta, laukkaat muutaman askeleen ja siirrät sen mahdollisimman pehmeästi takaisin raviin. Voit nostaa laukan sekä käynnistä että ravista, mutta tee aina siirtymät laukasta raviin, ei suoraan käyntiin. Vaihtele suuntaa aina muutaman noston jälkeen, käytä suunnanmuutoksessa lävistäjää (koko rata leikkaa) ja nosta uusi laukka heti lyhyen sivun kulman jälkeen. Näin saat huolellisen kulman ratsastuksen jälkeen nostettua tasapainoisen laukan. Näin nopeatempoiset laukannostoharjoitukset ovat hevoselle sekä fyysisesti että henkisesti todella vaativia, joten aina 3-5 noston jälkeen anna hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla kävellen, ja toista harjoitus vasta sen jälkeen. Tätä harjoitusta ei tule tehdä yhden tunnin aikana kuin maksimissaan 2-3 kierrosta per suunta, tarkkaile hevostasi ja lopeta mieluummin hieman liian aikaisin!
Kaikissa näissä laukan säätelyharjoituksissa tärkeää on tukea hevosta ulko-ohjalla (ei vetoa, vaan tukea) ja antaa sisäohjan löystyä laukannostossa, mutta palata tuntumalle noston jälkeen. (jälleen, muista että tuntuma ei ole sama kuin vetävä ohja). Sisäpohkeen tulee olla omalla paikallaan satulavyön kohdalla, lähellä hevosta jotta voit tarvittaessa rohkaista hevosta sillä laukan aktivoimiseksi. Ulkopohje tulee pitää tukevana, aavistuksen satulavyön takana, siten että hevonen ei missään tapauksessa tulkitse sitä väistäväksi avuksi. Ulkopohkeella on syytä tukea hevosen ulkokylkeä, kunhan se ei ole jännittynyt. Ratsastajan oman tasapainon säilyttäminen on luonnollisesti todella tärkeää, älä siis pumppaa ylävartalolla eteenpäin vaan pyri istumaan keskellä hevosta, ryhdikkäänä, katse eteenpäin suunnattuna ja kädet kannettuina. Näillä ohjeilla hevosesikin pysyy hyvässä ryhdissä ja tasapainossa!
Vielä on tulossa kaksi postausta ratsun oppikoulua, joissa keskityään maapuomiharjoituksiin ja lopussa käydään läpi kaikki mitä hevosemme on tähän mennessä oppinut ja miten siitä eteenpäin jatketaan!
Tässä kohtaa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen onko kyseessä nuori hevonen vai entinen ravuri. Ravureiksi jalostetuilla (ja treenatuilla) hevosilla ei välttämättä ole kunnon laukkaa ollenkaan, laukan liitovaihe on siis puutteellinen eikä tästä syystä laukka pyöri kunnolla. Tämä paranee ainoastaan treenillä, mutta treenatessa pitää ottaa huomioon hevosen haasteet. Varsinkin ravuriksi treenatulla hevosella laukkaan voi liittyä myös korkeahko stressitaso, ja kuten me tiedämme, jännittynyt hevonen ei kehity, joten lue hevostasi tarkkaan erityisesti laukkaharjoituksissa.
Nuori, ratsuksi jalostettu hevonen sen sijaan laukkailee jo ihan huvikseen, luonnostaan ja hyvin, joten varsinaiseen laukkaamisen ei liity suuria haasteita. Tosin nuoren hevosen kanssa ratsastajan istunnan tasapaino on se asia johon tulee kiinnittää huomiota, sillä nuorikin hevonen pelästyy jos ratsastajan tasapaino heittelehtii ja hevonen joutuu sitä kovasti korjaamaan.
Nyt onkin tarkoitus kiinnittää huomiota harjoituksiin joilla laukan laatua voi parantaa sekä säädellä, siten että laukassa liikkuminen ratsastajan kanssa on hevoselle pikkuhiljaa yhtä helppoa kuin ilman ratsastajaakin.
Tästä eteenpäin tunnit kannattaa suunnitella siten että alkukäynnit ovat riittävän pitkät, jotta hevosen lihaksisto lämpeää, sen jälkeen varsinaista käyntityöskentelyä tasapuolisesti kumpaankin suuntaan, työstäen käännöksiä, loivia pohkeenväistöjä sekä siirtymiä ravin ja käynnin välillä. Näillä saat hevosesi herkistettyä avuille sekä riittävän notkeaksi tulevia laukkaharjoituksia varten. Varsinainen ravissa tehtävä alkuverryttely saa jäädä melko lyhyeksi, jotta hevonen jaksaa työskennellä vielä laukassakin. Muista myös antaa hevosen kävellä vapaalla ohjalla alkuverryttelyjen aikana.
1. laukan säätelyharjoitus
Työskentele pääty-ympyrällä kevyessä ravissa, (kuitenkin istuen perusistuntaan juuri ennen nostoa) ja nosta harjoituslaukka ympyrän avoimelta sivulta, siten että pitkän sivun aita ohjaa hevosta kääntymään heti laukan noston jälkeen. Laukkaa puolisen kierrosta ympyrällä eli siirrä hevonen raviin lyhyen sivun aikana/jälkeen ja käännä hevonen voltille ympyrän sisään. Tässä harjoituksessa tärkeää on olla pidättämättä hevosta liikaa laukka-ravisiirtymässä, jotta hevosen luontainen ravi ei häiriinny. Sen takia käännetään hevonen voltille mahdollisimman pian laukka-ravisiirtymän jälkeen, jolloin voltti ikäänkuin jarruttaa hevosta hieman. Muista voltilla säilyttää tuntuma ulko-ohjalla, ja pidä oma paino myös hieman enemmän ulkojalalla, jotta hevosen tasapaino säilyy voltilla. Jos hevonen kaatuu sisäpohkeen päälle voltilla, joutuu se kiihdyttämään vauhtiaan ja silloin voltin tarkoitusperä häviää. Tämä on korjattavissa ulko-ohjan pidätteellä.
Tee kolme laukannostoa, siirtymää ja volttia ensin toisella pääty-ympyrällä, sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla suuntaa ja toista sama harjoitus kolme kertaa toisella ympyrällä. Tämän jälkeen hevonen saa hetken kävellä vapaalla ohjalla, ennen kuin jatketaan.
Nyt tehdään vielä sama harjoitus, mutta ainoastaan kaksi kertaa per pääty-ympyrä ennen kuin taas vaihdetaan ympyrää ja suuntaa. Ja uudella ympyrällä kaksi kertaa sama harjoitus ja taas hetki käyntiä vapaalla ohjalla.
Ja vielä yksi kerta, nyt ratsasta ainoastaan yksi laukannosto, siirtymä ja voltti ennen kuin vaihdat ympyrää ja suuntaa ja tee harjoitus kerran toiseen suuntaan. Tämän jälkeen loppuverryttele hevonen kevyessä ravissa ja tämän tunnin voi lopettaa tähän, näin usein toistuvat laukannostot ja siirtymät raviin ovat hevoselle vielä tässä vaiheessa todella väsyttäviä, joten on syytä lopettaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
2. laukan säätelyharjoitus
Nyt otetaan laukannostoharjoitukseen mukaan pohkeenväistöä. Ratsasta käynnissä uraa pitkin vasemmassa kierroksessa, ja käännä lyhyeltä sivulta hevonen linjalle siten että ratsastat reilusti pitkän sivun uran sisäpuolella. Ratsasta muutama askel pohkeenväistöä oikealle, eli kohti uraa. Ole erityisen tarkkana että vasen pohje väistää, oikea pohje saa olla tässä vaiheessa melkein irti ja oikea ohja ottaa väistöaskeleet vastaan, eli käytät ristikkäisiä apuja. Kun hevonen on tullut loivassa pohkeenväistössä uralle, (lähelle pitkän sivun loppua) nosta harjoituslaukka. Jos väistö on onnistunut hyvin aivan viimeiseen askeleeseen asti, on hevosen helppo nostaa laukka myös käynnistä, mutta jos väistö on heikentynyt, anna hevosen siirtyä raviin mutta pyri nostamaan laukka kuitenkin mahdollisimman nopeasti. Laukannostosta käännä hevonen pääty-ympyrälle jossa työskentelet parin kierroksen ajan, hevonen saa olla lähes suora, hyvällä ulko-ohjan tuella. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla lähellä hevosta, mutta älä paineista hevosta sillä, ettei hevonen lähde viemään takaosaansa uran ulkopuolelle. Siirrä hevonen laukasta raviin ympyrän avoimella sivulla, jolloin pitkän sivun aita auttaa hieman hevosen jarruttamisessa. Jälleen kerran ole varovainen ettet jarruta ohjalla liikaa hevosen isoa ravia. Lyhyen ravipätkän jälkeen siirrä hevonen käyntiin, ja kun käynti on rentoa, tee uusi pohkeenväistö taas samasta kohdasta kuin aiemminkin. Tämänkin harjoituksen voit toistaa kolme kertaa ensin vasempaan kierrokseen, sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla ennen kuin vaihdat suunnan ja toistat saman harjoituksen oikeassa kierroksessa kolme kertaa. Myös tämä harjoitus yksinään riittää yhden tunnin ohjelmaksi, joten tämän jälkeen hetki kevyttä ravia ja sen jälkeen kiitos ja loppukäynnit.
3. laukan säätelyharjoitus
Ylläolevissa harjoituksissa on laukkaa työstetty puolesta ympyrästä aina kahteen kierrokseen asti, ja nyt otetaan tarkempaan tarkasteluun laukan säätely laukannostojen avulla. Ikävä tosiasia on se että laukan laatu paranee ensisijaisesti siirtymillä, ei suinkaan pitkään laukkaamalla. Tämä johtuu siitä että mitä pidempään laukkaat nuorella tai vasta ratsun hommia aloittelevalla hevosella, sitä nopeammin hevonen väsyy, menettää tasapainoaan ja tulee etupainoiseksi, ja tämän korjaaminen ei onnistu laukkaa jatkamalla. Kun ratsastat useita laukannostoja ja niistä siirtymiä raviin, tulee teille väkisinkin pelkkiä hyviä laukka-askeleita ja ne hyvät laukka-askeleet ovat juuri niitä jotka kehittävät hevosta! Tämän harjoituksen tärkein pointti onkin se että laukkaat ainoastaan muutaman askeleen, ja siirrät hevosen raviin ennen kuin laukka leviää.
Tämän harjoituksen voit tehdä suoralla uralla, siten että nostat laukan hevoselle helposta kohdasta, laukkaat muutaman askeleen ja siirrät sen mahdollisimman pehmeästi takaisin raviin. Voit nostaa laukan sekä käynnistä että ravista, mutta tee aina siirtymät laukasta raviin, ei suoraan käyntiin. Vaihtele suuntaa aina muutaman noston jälkeen, käytä suunnanmuutoksessa lävistäjää (koko rata leikkaa) ja nosta uusi laukka heti lyhyen sivun kulman jälkeen. Näin saat huolellisen kulman ratsastuksen jälkeen nostettua tasapainoisen laukan. Näin nopeatempoiset laukannostoharjoitukset ovat hevoselle sekä fyysisesti että henkisesti todella vaativia, joten aina 3-5 noston jälkeen anna hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla kävellen, ja toista harjoitus vasta sen jälkeen. Tätä harjoitusta ei tule tehdä yhden tunnin aikana kuin maksimissaan 2-3 kierrosta per suunta, tarkkaile hevostasi ja lopeta mieluummin hieman liian aikaisin!
Kaikissa näissä laukan säätelyharjoituksissa tärkeää on tukea hevosta ulko-ohjalla (ei vetoa, vaan tukea) ja antaa sisäohjan löystyä laukannostossa, mutta palata tuntumalle noston jälkeen. (jälleen, muista että tuntuma ei ole sama kuin vetävä ohja). Sisäpohkeen tulee olla omalla paikallaan satulavyön kohdalla, lähellä hevosta jotta voit tarvittaessa rohkaista hevosta sillä laukan aktivoimiseksi. Ulkopohje tulee pitää tukevana, aavistuksen satulavyön takana, siten että hevonen ei missään tapauksessa tulkitse sitä väistäväksi avuksi. Ulkopohkeella on syytä tukea hevosen ulkokylkeä, kunhan se ei ole jännittynyt. Ratsastajan oman tasapainon säilyttäminen on luonnollisesti todella tärkeää, älä siis pumppaa ylävartalolla eteenpäin vaan pyri istumaan keskellä hevosta, ryhdikkäänä, katse eteenpäin suunnattuna ja kädet kannettuina. Näillä ohjeilla hevosesikin pysyy hyvässä ryhdissä ja tasapainossa!
Vielä on tulossa kaksi postausta ratsun oppikoulua, joissa keskityään maapuomiharjoituksiin ja lopussa käydään läpi kaikki mitä hevosemme on tähän mennessä oppinut ja miten siitä eteenpäin jatketaan!
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Toivepostaus; oikean ponnistuspaikan löytäminen
Tänään otetaan käsittelyyn postaustoive, jossa ratsukko löytää oikean ponnistuspaikan korkeammilla esteillä mutta jostain syystä matalammilla korkeuksilla paikka ei enää löydykään.
"Ongelma" on varsin mielenkiintoisen kuuloinen, ja toivottavasti saatte tästä edes jotain apua vastaavanlaisiin haasteisiin.
Noin yleisellä tasolla oikean ponnistuspaikan löytämisessä suurin este on riittämätön laukka. Usein ratsastaja ihan luonnostaan ratsastaa laukkaa isommaksi mitä korkeampia esteitä hypätään, mutta pienemmillä esteillä laukan laatuun ei tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Ehkä sitä alitajuisesti ajatellaan että matalammilla esteillä ei laukkaa tarvita niin paljon, kun "kyllä se hevonen pääsee matalan esteen yli vaikka vähän huonommassakin laukassa". Totta, kyllähän se pääsee siitä yli, mutta lähestyminen tapahtuu etupainoisella hevosella, kädelle painaen, ja hevosen ponnistuskin tuntuu lähtevän enemmän etuosasta kuin vahvasta takapäästä. Mitä huonommin laukka pyörii, eli se on voimatonta ja hevonen jää etupainoiseksi, ei ratsastajalla ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa hevosen laukan laatuun ilman että se rikkoo laukan joko raville tai vaan kadottaa tasaisen laukan rytmin. Eli, ensimmäinen ohje onkin rakentaa laukka riittävän vahvaksi ja ilman esteitä tarkastaa että todellakin pystyt pidentämään ja lyhentämään laukkaa ilman että hevonen painaa kädelle. Tuo kädelle painaminen on hyvä viesti sinulle itsellesi että silloin laukka ei ole toivotulla tasolla, eli hevonen vaatii enemmän pohkeella ratsastusta ja laukka pitää siis saada aktiivisemmaksi. Esteillä tarvittava laukka on syytä rakentaa riittävän aktiiviseksi, joskus jopa niin että se tuntuu sinusta itsestäsi hieman liiankin reippaalta, yleensä silloin se on hyvä!
Jos et ole vielä lukenut tätä postausta, jossa käydään läpi harjoituksia ennen esteiden ylitystä, kehotan käymään sen ensin läpi teoriassa ja sitten ihan ratsain. Siinä on muutaman ihan simppelin harjoituksen avulla otettu haltuun esteratsastuksessa tarvittavat asiat.
Sen jälkeen kannattaa lukea täältä postaus, jossa käsitellään esteillä kuumuvan hevosen ratsastusta. Se siksi, että siinä on opastettu juuri sitä riittävän aktiivisen laukan ratsastamisen tärkeyttä, jota myös tässä oikean ponnistuspaikan löytämisessä tarvitaan.
Otetaanpa sitten tarkempaan syyniin matalalle esteelle lähestyminen, ja tehdään se niin että se oikea ponnistuspaikka löytyy!
Laukkahan meillä on jo kunnossa, mutta tulet huomaamaan että toistuvasti tulen sen laadusta mainitsemaan, sillä sen tärkeyttä ei vaan voi korostaa. Harjoitellaan oikean ponnistuspaikan löytymistä yksittäisellä esteellä, joka rakennetaan aika tarkkaan kentän keskelle, siten että se on pituushalkaisijalla. Aloitetaan noin 50 cm pystyllä, jossa on maapuomi edessä, 50 cm päästä esteestä. Lähesty estettä aktiivisessa laukassa, kääntäen lyhyeltä sivulta suoralle linjalle kohti estettä. Ensimmäinen haaste tulee juuri siinä käännöksessä, pidä huolta että hevonen ei pääse putoamaan sisälavalle käännöksessä, joten siirrä aavistus ulkopohjetta taaksepäin ennen käännöstä, nosta vähän ulkokättä ylös ja johda käännöstä sisäohjalla, muista oma katse aina ensimmäisenä kääntävänä apuna! Tämän lisäksi laukkaa voit vielä parantaa juuri siinä kaarteessa, eli jos laukka tuntuu vielä voimattomalta, aktivoi laukkaa sisäpohkeella kaarteen aikana. Kun olet suoralla linjalla kohti estettä, ei laukkaan enää voi tehdä rytmillisiä muutoksia, jotta se hevosen luontainen rytmi ei häviä. Sen sijaan, jos ja kun saat laukan pysymään pohkeen edessä kaarteessa, voit helposti muuttaa laukka-askeleen pituutta lyhyemmäksi tai pidemmäksi vielä ennen estettä, rytmin silti häviämättä! Kaarreratsastus on siis huiman tärkeää oikean ponnistuspaikan löytämiseksi, kaarteessa tehdään laukka, suoralla sitä enää säädellään! Tärkeää on tässä harjoituksessa jäädä ikäänkuin odottamaan sitä estettä, jos hevonen etenee aktiivisessa laukassa, paikka yleensä löytyy helposti. Jos näin ei kuitenkaan käy, ota avuksi askeleiden laskeminen. Laita itsellesi joku merkki 10-12 m päähän esteen maapuomista (tämä väli riippuu hevosen laukka-askeleen pituudesta) ja merkistä laske ääneen askeleet 3-2-1 ja hyppy. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta kun toistat sitä riittävästi, opit näkemään paikan paremmin, sekä tarvittaessa säätelemään laukkaa hieman ennen estettä. Muista vaan että useinmiten laukan askeleen lyhentäminen on parempi vaihtoehto kuin sen pidentäminen, lyhyellä laukalla hevonen ponnistaa paremmin takaosallaan.
Kun kolmen askeleen laskeminen onnistuu sinulta, ja osut siis oikeaan paikkaan, voit harjoitella lisää laskemalla joko enemmän askeleita tai vähemmän, ja tämä harjoitus on oivallinen tehdä ihan maapuomillakin, niin ei hevoselle tule niin paljon hyppyjä.
Tähän ongelmaan ei siis oikeastaan ole mitään varsinaista kikkaa, jolla se oikea ponnistuspaikka löytyisi, muuta kuin tuo askeleiden laskeminen. Sekin luultavasti jää pois, heti kun laukan eteenpäinpyrkimys on kunnossa, eli hevonen on pohkeen edessä koko ajan.
Jos siis pitäisi tiivistää tämä postaus, olisi se; laukka aktiiviseksi pohkeen eteen, ja tee sen laukan viimeiset aktivoinnit kaarteessa, silloin oikea ponnistuspaikka löytyy aina!
Tsemppiä treeneihin!
"Ongelma" on varsin mielenkiintoisen kuuloinen, ja toivottavasti saatte tästä edes jotain apua vastaavanlaisiin haasteisiin.
Noin yleisellä tasolla oikean ponnistuspaikan löytämisessä suurin este on riittämätön laukka. Usein ratsastaja ihan luonnostaan ratsastaa laukkaa isommaksi mitä korkeampia esteitä hypätään, mutta pienemmillä esteillä laukan laatuun ei tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Ehkä sitä alitajuisesti ajatellaan että matalammilla esteillä ei laukkaa tarvita niin paljon, kun "kyllä se hevonen pääsee matalan esteen yli vaikka vähän huonommassakin laukassa". Totta, kyllähän se pääsee siitä yli, mutta lähestyminen tapahtuu etupainoisella hevosella, kädelle painaen, ja hevosen ponnistuskin tuntuu lähtevän enemmän etuosasta kuin vahvasta takapäästä. Mitä huonommin laukka pyörii, eli se on voimatonta ja hevonen jää etupainoiseksi, ei ratsastajalla ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa hevosen laukan laatuun ilman että se rikkoo laukan joko raville tai vaan kadottaa tasaisen laukan rytmin. Eli, ensimmäinen ohje onkin rakentaa laukka riittävän vahvaksi ja ilman esteitä tarkastaa että todellakin pystyt pidentämään ja lyhentämään laukkaa ilman että hevonen painaa kädelle. Tuo kädelle painaminen on hyvä viesti sinulle itsellesi että silloin laukka ei ole toivotulla tasolla, eli hevonen vaatii enemmän pohkeella ratsastusta ja laukka pitää siis saada aktiivisemmaksi. Esteillä tarvittava laukka on syytä rakentaa riittävän aktiiviseksi, joskus jopa niin että se tuntuu sinusta itsestäsi hieman liiankin reippaalta, yleensä silloin se on hyvä!
Jos et ole vielä lukenut tätä postausta, jossa käydään läpi harjoituksia ennen esteiden ylitystä, kehotan käymään sen ensin läpi teoriassa ja sitten ihan ratsain. Siinä on muutaman ihan simppelin harjoituksen avulla otettu haltuun esteratsastuksessa tarvittavat asiat.
Sen jälkeen kannattaa lukea täältä postaus, jossa käsitellään esteillä kuumuvan hevosen ratsastusta. Se siksi, että siinä on opastettu juuri sitä riittävän aktiivisen laukan ratsastamisen tärkeyttä, jota myös tässä oikean ponnistuspaikan löytämisessä tarvitaan.
Otetaanpa sitten tarkempaan syyniin matalalle esteelle lähestyminen, ja tehdään se niin että se oikea ponnistuspaikka löytyy!
Laukkahan meillä on jo kunnossa, mutta tulet huomaamaan että toistuvasti tulen sen laadusta mainitsemaan, sillä sen tärkeyttä ei vaan voi korostaa. Harjoitellaan oikean ponnistuspaikan löytymistä yksittäisellä esteellä, joka rakennetaan aika tarkkaan kentän keskelle, siten että se on pituushalkaisijalla. Aloitetaan noin 50 cm pystyllä, jossa on maapuomi edessä, 50 cm päästä esteestä. Lähesty estettä aktiivisessa laukassa, kääntäen lyhyeltä sivulta suoralle linjalle kohti estettä. Ensimmäinen haaste tulee juuri siinä käännöksessä, pidä huolta että hevonen ei pääse putoamaan sisälavalle käännöksessä, joten siirrä aavistus ulkopohjetta taaksepäin ennen käännöstä, nosta vähän ulkokättä ylös ja johda käännöstä sisäohjalla, muista oma katse aina ensimmäisenä kääntävänä apuna! Tämän lisäksi laukkaa voit vielä parantaa juuri siinä kaarteessa, eli jos laukka tuntuu vielä voimattomalta, aktivoi laukkaa sisäpohkeella kaarteen aikana. Kun olet suoralla linjalla kohti estettä, ei laukkaan enää voi tehdä rytmillisiä muutoksia, jotta se hevosen luontainen rytmi ei häviä. Sen sijaan, jos ja kun saat laukan pysymään pohkeen edessä kaarteessa, voit helposti muuttaa laukka-askeleen pituutta lyhyemmäksi tai pidemmäksi vielä ennen estettä, rytmin silti häviämättä! Kaarreratsastus on siis huiman tärkeää oikean ponnistuspaikan löytämiseksi, kaarteessa tehdään laukka, suoralla sitä enää säädellään! Tärkeää on tässä harjoituksessa jäädä ikäänkuin odottamaan sitä estettä, jos hevonen etenee aktiivisessa laukassa, paikka yleensä löytyy helposti. Jos näin ei kuitenkaan käy, ota avuksi askeleiden laskeminen. Laita itsellesi joku merkki 10-12 m päähän esteen maapuomista (tämä väli riippuu hevosen laukka-askeleen pituudesta) ja merkistä laske ääneen askeleet 3-2-1 ja hyppy. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta kun toistat sitä riittävästi, opit näkemään paikan paremmin, sekä tarvittaessa säätelemään laukkaa hieman ennen estettä. Muista vaan että useinmiten laukan askeleen lyhentäminen on parempi vaihtoehto kuin sen pidentäminen, lyhyellä laukalla hevonen ponnistaa paremmin takaosallaan.
Kun kolmen askeleen laskeminen onnistuu sinulta, ja osut siis oikeaan paikkaan, voit harjoitella lisää laskemalla joko enemmän askeleita tai vähemmän, ja tämä harjoitus on oivallinen tehdä ihan maapuomillakin, niin ei hevoselle tule niin paljon hyppyjä.
Tähän ongelmaan ei siis oikeastaan ole mitään varsinaista kikkaa, jolla se oikea ponnistuspaikka löytyisi, muuta kuin tuo askeleiden laskeminen. Sekin luultavasti jää pois, heti kun laukan eteenpäinpyrkimys on kunnossa, eli hevonen on pohkeen edessä koko ajan.
Jos siis pitäisi tiivistää tämä postaus, olisi se; laukka aktiiviseksi pohkeen eteen, ja tee sen laukan viimeiset aktivoinnit kaarteessa, silloin oikea ponnistuspaikka löytyy aina!
Tsemppiä treeneihin!
torstai 14. toukokuuta 2015
Tuntisuunnitelma; takaosankäännös, vastataivutus, laukannosto
Tällä tunnilla tehdään siis ylläolevia asioita, lisäksi alkuverryttelyssä otetaan muutamia suoruutta tarkentavia harjoituksia sekä luonnollisesti siirtymiä.
Aloita alkukäyntien jälkeen ratsastamalla pituushalkaisijaa pitkin suoraan kentän päästä päähän, ja käänny joka toisella kerralla pituushalkaisijan jälkeen vasemmalle ja joka toinen kerta oikealle. Pituushalkaisijalla tarkistetaan ratsukon suoruus, pidä huolta että hevonen kävelee aktiivisesti jo ennen pituushalkaisijalle kääntymistä. Voit aktivoida sisätakajalkaa sisäpohkeella (joka on omalla paikallaan satulavyön kohdalla) kaarteessa juuri ennen pituushalkaisijalle kääntymistä, ja kun olet suorittanut käännöksen, anna hevosen vaan kävellä suoraan eteenpäin. Riittävä eteenpäinpyrkimys usein riittää hevosen suoristamiseksi, joten jos huomaat että hevonen alkaa "seilata" puolelta toiselle pituushalkaisijalla, on se yleensä merkki liian hitaasta temposta, ja silloin on aika muistuttaa hevosta kunnon käynnistä.
Mikäli hevosen etuosa hakeutuu toistuvasti oikealle, korjaa se siirtämällä etuosaa enemmän vasemmalle. Voit nostaa vähän oikeaa kättä, ja tukea oikeaa ohjaa hevosen kaulaan, samalla kun siirrät vasemmalla kädellä etuosaa vasemmalle. Vasemman ohjan ote saa olla jopa aavistuksen johtava tässä tapauksessa.
Ja jos etuosa siirtyy vasemmalle, vasen käsi nousee hieman ylös ja tukeutuu kaulaan, samalla kun oikea ohja johtaa ja siirtää etuosan oikealle.
Muutaman kerran jälkeen lisää pituushalkaisijan keskelle pysähdys. Pysähdykseen tultaessa hevosen aktiivinen käynti on erityisen tärkeää, ei pelkästään suoruuden vuoksi, vaan myös tasapainoisen pysähdyksen aikaansaamiseksi. Ratsasta siis hevonen molemman pohkeen ja ohjan välissä ihan siihen pysähdykseen asti, hieman ennen pysähdystä rauhoita käden joustoa hieman, tiivistä istuntaa (erityisesti polvia ja reisiä) ja kun olet pysähdyskohdassa, pysäytä käden liike ja odota että hevonen pysähtyy sen mukana. Pidä istunta ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja ohjat tuntumalla pysähdyksessä, käden ollessa kuitenkin rento. Kun siirrät hevosen käyntiin, usein riittää pelkästään istunnan "avaaminen" eli erityisesti polvien avaaminen ja hevonen saa siitä vapauden siirtyä käyntiin. Pohkeella voit tarvittaessa tehostaa siirtymää.
Kun olet tehnyt muutamia onnistuneita pysähdyksiä pituushalkaisijalla, siirrytään ratsastamaan käynnissä koko kenttää, mutta pysyen 1-2 metriä uran sisäpuolella. Tällä varmistetaan että hevonen pysyy kuuliaisena avuillesi, eli ei painu ulkoapujesi ohi takaisin aidalle. Toki tämän onnistumiseksi sinunkin pitää olla skarppina, pidä ulkopohje hieman satulavyön takana tukemassa hevosta (ei siis aktiivisesti käyttäen vaan ainoastaan hieman normaalia lähempänä hevosta) ja ulko-ohjaa voit tarvittaessa tehostaa nostamalla kättä aavistuksen ylemmäs kuin sisäkäsi, siis silloin kun sitä apua tarvitset enemmän.
Kun tulet kulmaan, pysäytä hevonen mutta heti pysähdyksen jälkeen käännä hevosen etuosaa muutama askel sisäohjalla, eli ratsasta puolikas takaosankäännös, siten että hevosen turpa osoittaa seuraavalle sivulle. Käännöksessä sisäohja on pääasiallinen apu, ratsastajan paino on enemmän käännöksen suuntaan, ulkopohje satulavyön takana tukee takaosaa ja estää hevosta siirtämästä sitä ulos käännöksen aikana, ulko-ohja tukee hevosta ja säätelee asetusta ja taivutusta, sisäpohje omalla paikallaan pitää tarvittaessa huolta poljennasta. Jos hevonen lähtee peruuttamaan, rentouta kädet ja käytä sisäpohjetta. Jos se taas kävelee liikaa eteenpäin, jarruta molemmilla ohjilla.
Tee muutama kulma näin, eli ensin pysäytät hevosen, ja heti pysähdyksestä käännä se takaosankäännösmäisesti uudelle uralle. Kun tämä onnistuu, voit jättää pysähdyksen pois ja ainoastaan hidastaa ja aavistuksen koota käyntiä ennen kulmaa ja käännöstä.
Toista nämä molempiin suuntiin, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.
Seuraavaksi työskennellään hetki kevyessä ravissa. Käytetään hyödyksi ympyräkahdeksikkoa, eli ratsasta päätyyn iso ympyrä, keskellä kenttää suorista hevonen (ratsasta keskellä kaarto poikki radan) ja käännä toiseen päätyyn ympyrälle. Ympyrällä taivuta hevonen loivasti, eli ympyrän kaaren mukaan. Pidä huolta ulkopohkeella (hieman satulavyön takana) että hevonen taipuu koko rungostaan, ja ole maltillinen sisäohjan kanssa ettet tule taivuttaneeksi kaulaa liikaa. Ole erityisen tarkka keskellä tapahtuvan suoristuksen kanssa, hevosen pitää kulkea muutama askel suoraan tukeutuen molempiin ohjiin. Tässä keskellä voit myös tarvittaessa tehdä muutoksia raviin, jos tarvitsee.
Muutaman kierroksen jälkeen lisää vielä keskelle siirtymä käyntiin, siten että hevonen saa kävellä maksimissaan 3-4 askelta. Käytännössä heti kun olet suoristanut hevosen keskelle, tee siirtymä käyntiin, mutta heti kun tunnet että hevonen on siirtynyt käyntiin, tee jo uusi siirtymä raviin. Näin saat pidettyä käyntipätkän riittävän lyhyenä, se 3-4 askelta on ohi ennenkuin huomaatkaan!
Kun olet työskennellyt tovin ympyröillä ravaten, voit antaa hevosen taas kävellä hetken.
Seuraavaksi siirrytään ratsastamaan vastataivutuksia ja laukannostoja ympyrälle. Jää pääty-ympyrälle vasemmassa kierroksessa käynnissä. Taivutus tehdään aina ympyrän avoimella sivulla. Kun avoin sivu alkaa. siirrä hevosen takaosaa hieman ympyrän ulkopuolelle eli oikealle. Sen jälkeen aseta ja taivuta hevosta loivasti ulospäin, eli taas oikealle. Ole tarkka että et jää oikeaan ohjaan "kiinni" vaan pehmeästi ohjaa käyttäen rohkaiset hevosta taipumaan hieman. Tämän jälkeen hevosen pitäisi jatkaa muutama askel vastataivutuksessa. Kun lähestyt ympyrän avoimelta sivulta taas aitaa, suorista hevonen, jätä ulko-ohja aavistuksen tukevammaksi tarkistaen samalla että hevonen on rento sisäohjalle ja siirrä sisäpohje hieman satulavyön eteen, vaikuta sisäistuinluulla ja nosta laukka. Jatka laukassa yksi kierros uraa seuraten, eli koko kentällä. Siirrä hevonen kierroksen jälkeen raviin ja käyntiin, jotta pääset tekemään uuden vastataivutuksen samalla pääty-ympyrällä ja nostamaan sen jälkeen taas laukan.
Hevosen laukannostojen pitäisi parantua huimasti mikäli taivutus on onnistunut, sillä taivutuksessa vasemmassa kierroksessa vasen pohje työskentelee hevosen takaosan siirtämiseksi, joten hevonen herkistyy laukannostopohkeelle jo ennen laukannostoa. Ja kun muistat jättää ulko-ohjan vähän tukevammaksi laukannostossa, saat aikaiseksi laukan jossa hevonen todellakin ottaa painoa reilusti takaosalle, ja tämmöisen noston jälkeen laukka pyörii paremmin kuin koskaan ennen!!!
Työskentele tämä harjoitus molempiin suuntiin, siten että anna hevonen kävellä hetki vapaalla ohjalla suunnanvaihdon välissä. Kun olet saanut muutamia onnistuneita toistoja molemmissa kierroksissa, voit lopetella ja ratsastaa loppuun kevyttä ravia, antaen hevosen venyttää kaulaa hieman pidemmälle kuin normaalisti, säilyttäen kuitenkin tuntuman loppuun asti.
Vastataivutusharjoituksen voi luonnollisesti tehdä myös harjoitusravissa, mutta siinäkin harjoitus kannattaa ottaa ensin haltuun käynnissä, jotta voit olla varma että taivutus onnistuu sitten myös ravissa.
Tämän jälkeen sitten vaan vapaat ohjat ja käyntiä!
Aloita alkukäyntien jälkeen ratsastamalla pituushalkaisijaa pitkin suoraan kentän päästä päähän, ja käänny joka toisella kerralla pituushalkaisijan jälkeen vasemmalle ja joka toinen kerta oikealle. Pituushalkaisijalla tarkistetaan ratsukon suoruus, pidä huolta että hevonen kävelee aktiivisesti jo ennen pituushalkaisijalle kääntymistä. Voit aktivoida sisätakajalkaa sisäpohkeella (joka on omalla paikallaan satulavyön kohdalla) kaarteessa juuri ennen pituushalkaisijalle kääntymistä, ja kun olet suorittanut käännöksen, anna hevosen vaan kävellä suoraan eteenpäin. Riittävä eteenpäinpyrkimys usein riittää hevosen suoristamiseksi, joten jos huomaat että hevonen alkaa "seilata" puolelta toiselle pituushalkaisijalla, on se yleensä merkki liian hitaasta temposta, ja silloin on aika muistuttaa hevosta kunnon käynnistä.
Mikäli hevosen etuosa hakeutuu toistuvasti oikealle, korjaa se siirtämällä etuosaa enemmän vasemmalle. Voit nostaa vähän oikeaa kättä, ja tukea oikeaa ohjaa hevosen kaulaan, samalla kun siirrät vasemmalla kädellä etuosaa vasemmalle. Vasemman ohjan ote saa olla jopa aavistuksen johtava tässä tapauksessa.
Ja jos etuosa siirtyy vasemmalle, vasen käsi nousee hieman ylös ja tukeutuu kaulaan, samalla kun oikea ohja johtaa ja siirtää etuosan oikealle.
Muutaman kerran jälkeen lisää pituushalkaisijan keskelle pysähdys. Pysähdykseen tultaessa hevosen aktiivinen käynti on erityisen tärkeää, ei pelkästään suoruuden vuoksi, vaan myös tasapainoisen pysähdyksen aikaansaamiseksi. Ratsasta siis hevonen molemman pohkeen ja ohjan välissä ihan siihen pysähdykseen asti, hieman ennen pysähdystä rauhoita käden joustoa hieman, tiivistä istuntaa (erityisesti polvia ja reisiä) ja kun olet pysähdyskohdassa, pysäytä käden liike ja odota että hevonen pysähtyy sen mukana. Pidä istunta ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja ohjat tuntumalla pysähdyksessä, käden ollessa kuitenkin rento. Kun siirrät hevosen käyntiin, usein riittää pelkästään istunnan "avaaminen" eli erityisesti polvien avaaminen ja hevonen saa siitä vapauden siirtyä käyntiin. Pohkeella voit tarvittaessa tehostaa siirtymää.
Kun olet tehnyt muutamia onnistuneita pysähdyksiä pituushalkaisijalla, siirrytään ratsastamaan käynnissä koko kenttää, mutta pysyen 1-2 metriä uran sisäpuolella. Tällä varmistetaan että hevonen pysyy kuuliaisena avuillesi, eli ei painu ulkoapujesi ohi takaisin aidalle. Toki tämän onnistumiseksi sinunkin pitää olla skarppina, pidä ulkopohje hieman satulavyön takana tukemassa hevosta (ei siis aktiivisesti käyttäen vaan ainoastaan hieman normaalia lähempänä hevosta) ja ulko-ohjaa voit tarvittaessa tehostaa nostamalla kättä aavistuksen ylemmäs kuin sisäkäsi, siis silloin kun sitä apua tarvitset enemmän.
Kun tulet kulmaan, pysäytä hevonen mutta heti pysähdyksen jälkeen käännä hevosen etuosaa muutama askel sisäohjalla, eli ratsasta puolikas takaosankäännös, siten että hevosen turpa osoittaa seuraavalle sivulle. Käännöksessä sisäohja on pääasiallinen apu, ratsastajan paino on enemmän käännöksen suuntaan, ulkopohje satulavyön takana tukee takaosaa ja estää hevosta siirtämästä sitä ulos käännöksen aikana, ulko-ohja tukee hevosta ja säätelee asetusta ja taivutusta, sisäpohje omalla paikallaan pitää tarvittaessa huolta poljennasta. Jos hevonen lähtee peruuttamaan, rentouta kädet ja käytä sisäpohjetta. Jos se taas kävelee liikaa eteenpäin, jarruta molemmilla ohjilla.
Tee muutama kulma näin, eli ensin pysäytät hevosen, ja heti pysähdyksestä käännä se takaosankäännösmäisesti uudelle uralle. Kun tämä onnistuu, voit jättää pysähdyksen pois ja ainoastaan hidastaa ja aavistuksen koota käyntiä ennen kulmaa ja käännöstä.
Toista nämä molempiin suuntiin, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.
Seuraavaksi työskennellään hetki kevyessä ravissa. Käytetään hyödyksi ympyräkahdeksikkoa, eli ratsasta päätyyn iso ympyrä, keskellä kenttää suorista hevonen (ratsasta keskellä kaarto poikki radan) ja käännä toiseen päätyyn ympyrälle. Ympyrällä taivuta hevonen loivasti, eli ympyrän kaaren mukaan. Pidä huolta ulkopohkeella (hieman satulavyön takana) että hevonen taipuu koko rungostaan, ja ole maltillinen sisäohjan kanssa ettet tule taivuttaneeksi kaulaa liikaa. Ole erityisen tarkka keskellä tapahtuvan suoristuksen kanssa, hevosen pitää kulkea muutama askel suoraan tukeutuen molempiin ohjiin. Tässä keskellä voit myös tarvittaessa tehdä muutoksia raviin, jos tarvitsee.
Muutaman kierroksen jälkeen lisää vielä keskelle siirtymä käyntiin, siten että hevonen saa kävellä maksimissaan 3-4 askelta. Käytännössä heti kun olet suoristanut hevosen keskelle, tee siirtymä käyntiin, mutta heti kun tunnet että hevonen on siirtynyt käyntiin, tee jo uusi siirtymä raviin. Näin saat pidettyä käyntipätkän riittävän lyhyenä, se 3-4 askelta on ohi ennenkuin huomaatkaan!
Kun olet työskennellyt tovin ympyröillä ravaten, voit antaa hevosen taas kävellä hetken.
Seuraavaksi siirrytään ratsastamaan vastataivutuksia ja laukannostoja ympyrälle. Jää pääty-ympyrälle vasemmassa kierroksessa käynnissä. Taivutus tehdään aina ympyrän avoimella sivulla. Kun avoin sivu alkaa. siirrä hevosen takaosaa hieman ympyrän ulkopuolelle eli oikealle. Sen jälkeen aseta ja taivuta hevosta loivasti ulospäin, eli taas oikealle. Ole tarkka että et jää oikeaan ohjaan "kiinni" vaan pehmeästi ohjaa käyttäen rohkaiset hevosta taipumaan hieman. Tämän jälkeen hevosen pitäisi jatkaa muutama askel vastataivutuksessa. Kun lähestyt ympyrän avoimelta sivulta taas aitaa, suorista hevonen, jätä ulko-ohja aavistuksen tukevammaksi tarkistaen samalla että hevonen on rento sisäohjalle ja siirrä sisäpohje hieman satulavyön eteen, vaikuta sisäistuinluulla ja nosta laukka. Jatka laukassa yksi kierros uraa seuraten, eli koko kentällä. Siirrä hevonen kierroksen jälkeen raviin ja käyntiin, jotta pääset tekemään uuden vastataivutuksen samalla pääty-ympyrällä ja nostamaan sen jälkeen taas laukan.
Hevosen laukannostojen pitäisi parantua huimasti mikäli taivutus on onnistunut, sillä taivutuksessa vasemmassa kierroksessa vasen pohje työskentelee hevosen takaosan siirtämiseksi, joten hevonen herkistyy laukannostopohkeelle jo ennen laukannostoa. Ja kun muistat jättää ulko-ohjan vähän tukevammaksi laukannostossa, saat aikaiseksi laukan jossa hevonen todellakin ottaa painoa reilusti takaosalle, ja tämmöisen noston jälkeen laukka pyörii paremmin kuin koskaan ennen!!!
Työskentele tämä harjoitus molempiin suuntiin, siten että anna hevonen kävellä hetki vapaalla ohjalla suunnanvaihdon välissä. Kun olet saanut muutamia onnistuneita toistoja molemmissa kierroksissa, voit lopetella ja ratsastaa loppuun kevyttä ravia, antaen hevosen venyttää kaulaa hieman pidemmälle kuin normaalisti, säilyttäen kuitenkin tuntuman loppuun asti.
Vastataivutusharjoituksen voi luonnollisesti tehdä myös harjoitusravissa, mutta siinäkin harjoitus kannattaa ottaa ensin haltuun käynnissä, jotta voit olla varma että taivutus onnistuu sitten myös ravissa.
Tämän jälkeen sitten vaan vapaat ohjat ja käyntiä!
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Esteelle ryntäävä hevonen, liian laakea hyppy ja se ainainen takapuomin pudotus
Ohhoh, tulipa pitkä otsikko, mutta nämä asiat halusin siinä tuoda esille, enkä tuon lyhyemmin sitä saanut muokattua!
Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!
Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.
Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.
In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.
Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.
Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.
Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!
Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.
Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!
Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?
Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!
Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!
Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.
Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.
In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.
Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.
Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.
Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!
Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.
Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!
Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?
Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Nuoren hevosen laukkaharjoitukset, milloin ja miten
Laukka on askellajeista se jossa hevonen tarvitsee eniten ratsastajan apua. Ratsastajalla onkin siis suuri vastuu laukan onnistumisessa, ratsastaja voi hyvässä tapauksessa kehittää hevosen luontaisesti huonoa laukkaa hyvin pyöriväksi, tai toisaalta, ratsastaja voi myös pilata ihan kehityskelpoisen laukan hevoselta kuin hevoselta. Jos mahdollista, seuraa ratsusi liikettä laitumella aina kun mahdollista. Mikäli hevosesi nostaa laukan melko nopeasti vauhdin kiihtyessä, on se merkki juuri sillä hevosella hyvästä ja tasapainoisesta laukasta. Mikäli hevosesi taas mieluiten lisää ravia, ihan siihen "showraviin" asti (josta emme tässä blogissa muuten mainitse halaistua sanaa!), voit valmistella itsesi siihen että laukan kanssa joudut tekemään enemmän töitä, sillä se on hevosellesikin vaikeampi askellaji.
Käydään tässä läpi laukan ratsastamisen ajatuksia lähinnä nuoren hevosen osalta, mutta näitä neuvoja voi toki soveltaa vähän vanhempienkin sotaratsujen laukan parantamiseksi!
Ennen kuin nuorella hevosella aloitetaan laukkaharjoitukset, on syytä saada hevonen toimimaan luottavaisesti ratsastajan kanssa sekä käynnissä että ravissa. Luottavaisella tarkoitan tässä sitä että hevonen ymmärtää ja hyväksyy ratsastajan avut, liikkuu rennosti, pehmeästi kuolaimeen tukeutuen hyvässä tasapainossa. Mikäli nuorella hevosella aloitetaan laukkatyöskentely liian aikaisin, käy usein niin että hevonen tulee kovin etupainoiseksi laukkatyöskentelyssä. Sama ilmiö toistuu myös vanhemmalla, jo koulutetulla hevosella, mikäli sillä laukataan liian nopeasti, siis siten että hevonen ei ole vielä vertynyt kunnolla. Eli seuraavan kerran kun laukkaat omalla, osaavalla ratsullasi, ja koet sen tulevan kummallisen etupainoiseksi, ota askel taaksepäin ja jatka alkuverryttelyä käynnissä ja ravissa vielä hetki!
Asiat joita sinun tulee nuorella hevosella tehdä ennen ensimmäisiä varsinaisia laukkaharjoituksia, ovat erilaiset taivutusharjoitukset sekä käynnissä että ravissa. Tämän lisäksi siirtymät hitaampaan askellajiin ovat oivallisia tasapainon ja takaosan lihasten kehittäjiä! Muista aina itse ajatella "alaspäin" siirtymissä sitä tulevaa askellajia ja sitä nimenomaan "eteenpäin". Eli, kun jarrutat hevosen hitaampaan askellajiin, lopeta pidäte heti kun tunnet hevosen ottavan ensimmäisen askeleen uudessa askellajissa, ja ratsasta välittömästi sitä uutta askellajia eteen! Vaikea selittää näin teoriassa, toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa. Eli pidätä vain välttämättömän verran ja ratsasta heti sen jälkeen eteen!
Oletetaan nyt että hevosellasi on jo hyvä tasapaino käynnissä ja ravissa, se hyväksyy ratsastajan avut ja olet erilaisilla taivutus- ja siirtymäharjoituksilla saanut hevoseesi vähän lihasta ja notkeutta, ja on ensimmäisten laukkojen aika. Ensimmäiset laukannostot kannattaa ajoittaa lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan, tai itse asiassa vähän ennen sitä kulmaa, jotta teillä on pitkä sivu aikaa laukata eteenpäin. Nosta ensimmäiset laukat aina ravista, kevennä reippaassa tempossa ( kuitenkin kontrollissa) kohti kulmaa, istu muutaman askeleen ajan perusistuntaan ja siirrä hieman sisäpohjetta eteen, pidätä aavistus ulko-ohjalla ja anna selvä merkki sisäpohkeella. Sisäohja saa roikkua lähes löysänä, ulkopohje voi ihan aavistuksen siirtyä taaksepäin, lähinnä tukeakseen hevosen ulkokylkeä. Ensimmäinen laukka nousee silloin kun se nousee, älä hermostu vaikka hevonen ei sitä heti nostaisikaan, kyse on ainoastaan hevosen huonosta tasapainosta! Ota ravia hieman kontrolliin, ja panosta taas seuraavan lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan.
Kaikissa laukkaharjoituksissa muista aina katsoa suoraan eteenpäin, näin istuntasi pysyy sopivan "kevyenä" ja hevosen selällä on vapaus liikkua. Alaskatsova ratsastaja tuntuu hevosen selkään pienoisena paineena, jota se usein lähtee juoksemaan karkuun. Sama efekti hevoselle tulee jos päästät kätesi laskemaan alas. Voit siis korjata "pitkäksi" venyvää laukannostoa jopa omalla katseellasi, nostaen sen ylös ja eteen! Ja samalla luonnollisesti nostat kädet taas omille paikoilleen, eikö vaan! Kokeile ihmeessä, saatat yllättyä positiivisesti!
Kun hevonen nostaa laukan, pidä istunta kevyenä, katse eteenpäin ja kädet kannettuina. On erittäin tärkeää että et lähde "pumppaamaan" laukkaa istunnallasi, siitä hevonen vain jännittyy ja hermostuu, ja rikkoo laukan raville, ja vieläpä kovasti etupainoisena. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, eli laukannostosta siirrä se takaisin omalle paikalleen (liian edessä pidettynä pohje ohjaa lantion liian taakse ja tästä johtuneesta tasapainon menetyksestä johtuen hevonen rikkoo raville.
Muutama muistisääntö nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta:
- Hevosen tulee antaa nostaa laukka milloin vain se on sille sopivinta, aina se ei ole siinä kohdassa jossa olet sen itse suunnitellut nostavasi, vaan joskus tasapaino voi olla kohdillaan ihan eri kohdassa! Tällöin anna hevosen nostaa laukka, ja voit siirtää sisäpohkeen eteen hetkeksi, jotta hevonen oppii yhdistämään tämän merkin laukannostoon jatkossa. Itse suosin ratsuttamista ja ensimmäisiä laukkoja maastossa, jossa esimerkiksi loiva ylämäki on hevoselle varsin luontainen hetki nostaa laukka.
- Hevosen tulee saada "rikkoa" laukka raville heti kun sen tasapaino järkkyy. Ole varovainen ettet missään nimessä pidätä vahvasti ohjalla tässä kohtaa, ettei hevonen tulkitse sitä rangaistuksena. Anna hevosen ravata laukan jälkeen mukavalla tempolla eteenpäin, ja hetken päästä voit nostaa laukan uudestaan. Muista olla kevyt ja huomaamaton istunnan kanssa, häiritse hevosta mahdollisimman vähän.
- Hevosen tulee saada pitää kaula niin pitkänä kuin se tasapainon ylläpitämiseksi tarvitsee. Älä välitä pään ja kaulan asennoista, seuraa niitä vaan kädellä, siten että kuolainrenkaasta käteesi säilyisi koko ajan mahdollisimman suora linja.
- Hevosen tulee saada laukata kummassa tahansa laukassa. Alussa ei ole oikeaa eikä väärää laukkaa. Hevonen kyllä vaihtaa laukan kun sen on pakko, luota siihen ja nauti menosta! Kun hevonen on jo jonkin aikaa laukkaillut ratsastajan kanssa, voidaan oikean laukan nostoa houkutella esiin esimerkiksi nostamalla laukka keskiympyrältä, siitä kohdasta kun olet juuri tulossa pitkää sivua kohti.
Miten siellä kyydissä sitten pitäisi istua, kun laukka on jo vähän kehittyneempää, jotta istunta ei häiritsisi hevosta juurikaan? Tätä onkin vaikea selittää, helpolla pääsisin jos sanoisin että "myötää istunnalla" laukan mukana. Mutta kun ei se ole ihan noin yksiselitteistä, tai kaikki eivät vaan osaa myödätä istunnalla siten että se pysyisi rentona. Itse ajattelen että haluan saavuttaa istunnallani keinuhevosmaisen fiiliksen laukassa. En siis "istu vahvasti" alas laukassa, sillä tämä usein rikkoo laukan raville, vaan pikemminkin ajattelen enemmän istunnalla "ylöspäin". Tästä onkin enää muutama askel laukan kokoamiseen, mutta se on ihan oma postauksensa se!!!
Käydään tässä läpi laukan ratsastamisen ajatuksia lähinnä nuoren hevosen osalta, mutta näitä neuvoja voi toki soveltaa vähän vanhempienkin sotaratsujen laukan parantamiseksi!
Ennen kuin nuorella hevosella aloitetaan laukkaharjoitukset, on syytä saada hevonen toimimaan luottavaisesti ratsastajan kanssa sekä käynnissä että ravissa. Luottavaisella tarkoitan tässä sitä että hevonen ymmärtää ja hyväksyy ratsastajan avut, liikkuu rennosti, pehmeästi kuolaimeen tukeutuen hyvässä tasapainossa. Mikäli nuorella hevosella aloitetaan laukkatyöskentely liian aikaisin, käy usein niin että hevonen tulee kovin etupainoiseksi laukkatyöskentelyssä. Sama ilmiö toistuu myös vanhemmalla, jo koulutetulla hevosella, mikäli sillä laukataan liian nopeasti, siis siten että hevonen ei ole vielä vertynyt kunnolla. Eli seuraavan kerran kun laukkaat omalla, osaavalla ratsullasi, ja koet sen tulevan kummallisen etupainoiseksi, ota askel taaksepäin ja jatka alkuverryttelyä käynnissä ja ravissa vielä hetki!
Asiat joita sinun tulee nuorella hevosella tehdä ennen ensimmäisiä varsinaisia laukkaharjoituksia, ovat erilaiset taivutusharjoitukset sekä käynnissä että ravissa. Tämän lisäksi siirtymät hitaampaan askellajiin ovat oivallisia tasapainon ja takaosan lihasten kehittäjiä! Muista aina itse ajatella "alaspäin" siirtymissä sitä tulevaa askellajia ja sitä nimenomaan "eteenpäin". Eli, kun jarrutat hevosen hitaampaan askellajiin, lopeta pidäte heti kun tunnet hevosen ottavan ensimmäisen askeleen uudessa askellajissa, ja ratsasta välittömästi sitä uutta askellajia eteen! Vaikea selittää näin teoriassa, toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa. Eli pidätä vain välttämättömän verran ja ratsasta heti sen jälkeen eteen!
Oletetaan nyt että hevosellasi on jo hyvä tasapaino käynnissä ja ravissa, se hyväksyy ratsastajan avut ja olet erilaisilla taivutus- ja siirtymäharjoituksilla saanut hevoseesi vähän lihasta ja notkeutta, ja on ensimmäisten laukkojen aika. Ensimmäiset laukannostot kannattaa ajoittaa lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan, tai itse asiassa vähän ennen sitä kulmaa, jotta teillä on pitkä sivu aikaa laukata eteenpäin. Nosta ensimmäiset laukat aina ravista, kevennä reippaassa tempossa ( kuitenkin kontrollissa) kohti kulmaa, istu muutaman askeleen ajan perusistuntaan ja siirrä hieman sisäpohjetta eteen, pidätä aavistus ulko-ohjalla ja anna selvä merkki sisäpohkeella. Sisäohja saa roikkua lähes löysänä, ulkopohje voi ihan aavistuksen siirtyä taaksepäin, lähinnä tukeakseen hevosen ulkokylkeä. Ensimmäinen laukka nousee silloin kun se nousee, älä hermostu vaikka hevonen ei sitä heti nostaisikaan, kyse on ainoastaan hevosen huonosta tasapainosta! Ota ravia hieman kontrolliin, ja panosta taas seuraavan lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan.
Kaikissa laukkaharjoituksissa muista aina katsoa suoraan eteenpäin, näin istuntasi pysyy sopivan "kevyenä" ja hevosen selällä on vapaus liikkua. Alaskatsova ratsastaja tuntuu hevosen selkään pienoisena paineena, jota se usein lähtee juoksemaan karkuun. Sama efekti hevoselle tulee jos päästät kätesi laskemaan alas. Voit siis korjata "pitkäksi" venyvää laukannostoa jopa omalla katseellasi, nostaen sen ylös ja eteen! Ja samalla luonnollisesti nostat kädet taas omille paikoilleen, eikö vaan! Kokeile ihmeessä, saatat yllättyä positiivisesti!
Kun hevonen nostaa laukan, pidä istunta kevyenä, katse eteenpäin ja kädet kannettuina. On erittäin tärkeää että et lähde "pumppaamaan" laukkaa istunnallasi, siitä hevonen vain jännittyy ja hermostuu, ja rikkoo laukan raville, ja vieläpä kovasti etupainoisena. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, eli laukannostosta siirrä se takaisin omalle paikalleen (liian edessä pidettynä pohje ohjaa lantion liian taakse ja tästä johtuneesta tasapainon menetyksestä johtuen hevonen rikkoo raville.
Muutama muistisääntö nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta:
- Hevosen tulee antaa nostaa laukka milloin vain se on sille sopivinta, aina se ei ole siinä kohdassa jossa olet sen itse suunnitellut nostavasi, vaan joskus tasapaino voi olla kohdillaan ihan eri kohdassa! Tällöin anna hevosen nostaa laukka, ja voit siirtää sisäpohkeen eteen hetkeksi, jotta hevonen oppii yhdistämään tämän merkin laukannostoon jatkossa. Itse suosin ratsuttamista ja ensimmäisiä laukkoja maastossa, jossa esimerkiksi loiva ylämäki on hevoselle varsin luontainen hetki nostaa laukka.
- Hevosen tulee saada "rikkoa" laukka raville heti kun sen tasapaino järkkyy. Ole varovainen ettet missään nimessä pidätä vahvasti ohjalla tässä kohtaa, ettei hevonen tulkitse sitä rangaistuksena. Anna hevosen ravata laukan jälkeen mukavalla tempolla eteenpäin, ja hetken päästä voit nostaa laukan uudestaan. Muista olla kevyt ja huomaamaton istunnan kanssa, häiritse hevosta mahdollisimman vähän.
- Hevosen tulee saada pitää kaula niin pitkänä kuin se tasapainon ylläpitämiseksi tarvitsee. Älä välitä pään ja kaulan asennoista, seuraa niitä vaan kädellä, siten että kuolainrenkaasta käteesi säilyisi koko ajan mahdollisimman suora linja.
- Hevosen tulee saada laukata kummassa tahansa laukassa. Alussa ei ole oikeaa eikä väärää laukkaa. Hevonen kyllä vaihtaa laukan kun sen on pakko, luota siihen ja nauti menosta! Kun hevonen on jo jonkin aikaa laukkaillut ratsastajan kanssa, voidaan oikean laukan nostoa houkutella esiin esimerkiksi nostamalla laukka keskiympyrältä, siitä kohdasta kun olet juuri tulossa pitkää sivua kohti.
Miten siellä kyydissä sitten pitäisi istua, kun laukka on jo vähän kehittyneempää, jotta istunta ei häiritsisi hevosta juurikaan? Tätä onkin vaikea selittää, helpolla pääsisin jos sanoisin että "myötää istunnalla" laukan mukana. Mutta kun ei se ole ihan noin yksiselitteistä, tai kaikki eivät vaan osaa myödätä istunnalla siten että se pysyisi rentona. Itse ajattelen että haluan saavuttaa istunnallani keinuhevosmaisen fiiliksen laukassa. En siis "istu vahvasti" alas laukassa, sillä tämä usein rikkoo laukan raville, vaan pikemminkin ajattelen enemmän istunnalla "ylöspäin". Tästä onkin enää muutama askel laukan kokoamiseen, mutta se on ihan oma postauksensa se!!!
torstai 22. tammikuuta 2015
Kohti parempaa tasapainoa myötä- ja vastalaukassa
Kuvittelepa tilanne; nostat onnistuneesti myötälaukan isolla ympyrällä. Jatkat laukkaa ympyrällä ja se sujuu kuin tanssi, kunnes päätät jatkaa suoralla uralla ja silloin tuntuu että koko pakka leviää käsiin. Hevonen kiihdyttää vauhtiaan, et pysty enää istumaan laukassa, jonka seurauksena hevonen rikkoo laukan raville jo suoralla tai viimeistään kulmassa. Jos se ei ehdi rikkoa laukkaa raville, se vaihtaa sen kulmassa ristilaukalle.
Nämä tulevat ohjeet koskevat hevosia joilla on jo riittävän kehittynyt lihaksisto ja kyky ylläpitää laukkaa, eli ihan nuorille ratsunaluille nämä ohjeet eivät sellaisenaan ole ihan yhteensopivia.
Syy miksi hevosen laukka "leviää" suoralla uralla johtuu ratsastajan apujen hetkellisestä häviämisestä. Ympyrällä laukatessa sisäohja asettaa hevosta, hyvin vähän kylläkin mutta asettaa kuitenkin, ja sisäpohje tukee hevosta satulavyön kohdalla. Uralle käännettäessä ratsastaja usein hävittää molemmat sisäavut, ja hevonen jää ilman tukea ja sen oma tasapaino järkkyy. Tähän kun vielä lisätään ratsastajan asennon muuttuminen hieman etupainoiseksi, on soppa valmis. Muista siis säilyttää sisäohjalla pieni asetuksenomainen ote ja ennen kaikkea, tue hevosta sisäpohkeella! Ulko-ohja pidättää tarvittaessa, mutta luultavasti hevosen laukka pysyy kunnossa jo pelkillä sisäapujen avullakin, älä siis jarruttele hevosta "varmuuden vuoksi". Ulkopohje voi siirtyä ihan aavistuksen satulavyön taakse, pidä se passiivisena mutta kuitenkin lähellä hevosta.
Näin ollen pääset ratsastamaan tasapainoisessa laukassa kohti kulmaa, ja sinun on ihan oikeasti mahdollista ratsastaa kulman läpi rauhallisessa laukassa!
Jos hevonen toistuvasti painaa kädelle laukatessasi suoraa uraa, vaikka siis teet kaiken yllämainitun sitä auttaaksesi, tarkista ensin oma istuntasi; ethän vaan nojaa itse eteen ja lisää sillä sitä etupainoisuutta? Jos oma istuntasi on moitteeton, on sen jälkeen syytä epäillä hevosen lihaksiston voimattomuutta, ja tähän ei ole muuta lääkettä kuin ratsastaa paljon siirtymiä. Ravista laukkaan, käynnistä laukkaan, laukasta raviin. Laukasta käyntiin siirtymiä en suosittele ratsastamaan tässä vaiheessa kun hevosen lihaksistoa vielä rakennetaan, sillä se on vielä liian vaativa siirtymä, ja hevonen tulee siinä väkisinkin liian etupainoiseksi ja jännittyneeksi. Ratsasta laukka-käynti siirtymiä vasta kun hevosesi on niin timmissä kunnossa että se kykenee etenemään vastalaukassa sujuvasti, se on hyvä mittari tälle vaativalle siirtymälle! Jos hevonen näiden yllämainittujen siirtymien aikana tulee kovin etupainoiseksi (ja varmasti tuleekin, ainakin aluksi) voit nostaa molempia käsiä vähän ylöspäin juuri ennen siirtymää, näin saat hevosen vähän ottamaan painoa enemmän takaosalle. Ole todella varovainen ettet vedä ohjista taaksepäin tai kiskaise hevosta yhtäkkiä suusta. Harjoittele käsien nostamista vaikka pysähdyksessä ja käynnissä, ja ole tarkkana että hevosen vastaa siihen kevenemällä etuosastaan, eli pään ja kaulan pitää vähän nousta kätesi mukana!
Sitten siihen vastalaukkaan. Vastalaukkahan ei ole hevoselle yhtään sen ihmeellisempi asia kuin myötälaukkakaan, hevonen kykenee vapaana ollessaan etenemään ihan yhtä sujuvasti sekä myötä- että vastalaukassa. Siinä kohtaa kun se joutuu kantamaan ratsastajaa selässään, menee tasapaino vähän sekaisin ja kun siihen lisätään ratsastajan epämääräiset avut, ei ole mikään ihme että vastalaukan ratsastaminen tuntuu välillä vähän hankalalta. Ratsastajaa helpottaa jonkin verran jos hän pyrkii ajattelemaan ratsastavansa aina laukan suuntaan. Ymmärsitkö? Eli jos laukkaat vasemmassa kierroksessa oikeata laukkaa, sinun tulisi ajatella ratsastavasi oikeassa kierroksessa, silloin kroppasi sijoittuu satulassa oikein. Tätä on vaikea selittää, mutta kun itseksesi sitä harjoittelet, lupaan kyllä että muutaman toiston jälkeen ymmärrät mitä tässä haen takaa.
Laukatessa on tärkeää pitää huolta sisäavuilla hevosen tasapainosta, eli hevosta tulee tukea sisäpohkeella ja aivan loivasti asettaa tai pitää taivutuksenomaisesti sisäohjasta laukan aikana, oltiin sitten ympyrällä tai suoralla. Näinhän me juuri opimme. Pidetään siis nämä ohjeet mielessä.
Aloitetaan vasemmassa kierroksessa, vasemmassa, eli myötälaukassa. Ratsasta uraa pitkin siten että toisella pitkällä sivulla ratsastat loivan kaaren pitkälle sivulle, kaari saa olla maksimissaan 3 metriä uran sisäpuolella. Kaarelta kun tulet takaisin uralle, sen pätkän hevonen siis etenee vastalaukassa. Muista säilyttää tuki sekä vasemmalla pohkeella (ihan satulavyön kohdalla) sekä pieni asetus vasemmalla ohjalla. Vastalaukkaharjoituksissa asetuksen pitää todellakin olla pieni, sillä haluamme voida kääntää hevosta kuitenkin käännöksen puoleisella (eli oikealla tässä harjoituksessa) ohjalla. Pyri siis pitämään hevonen lähes suorana, ja ennenkaikkea säilytä tuntuma kummallakin ohjalla. Muutaman kierroksen ajan voit syventää pitkälle sivulle tehtävää kaarretta niin, että lopuksi kaari tulee n. 5 m uran sisäpuolelle, siitä takaisin uralle kääntäminen on jo ihan hyvä pätkä vastalaukkaa! Tee tämä loiva kaari harjoitus molemmissa kierroksissa niin että se on itsellesi ja hevosellesi helppoa.
Sen jälkeen voit siirtyä harjoittelemaan vähän selvempää vastalaukkakaarta. Aloita vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla nostaen vasen laukka, laukkaa pitkän sivun loppuun jossa tee täyskaarto siten että palaat samalle pitkälle sivulle jatkaen muutaman metrin siis vastalaukassa uralla. Siirrä hevonen raviin ennen kulmaa. Toista tämä muutama kerta, kumpaankin suuntaan, ja muista ennen kaikkea hakea tässä sitä oikeaa fiilistä itsellesi, tue hevosta laukanpuoleisilla avuilla, ja varmista että pääset kääntämään sitä kuitenkin käännöksen puoleisella ohjalla.
Kun nämä edellemainitut harjoitukset sujuvat (tässä puhutaan siis ihan muutamien viikkojen, joskus jopa kuukausien treenistä) siirry ratsastamaan vastalaukkakaaria käyttäen esimerkiksi kolmikaarista kiemurauraa radan poikki, siten että ensimmäinen ja viimeinen kaari on myötälaukkaa ja keskimmäinen kaari vastalaukkaa. Näin sinulla on ensimmäisellä kaarella aikaa tarkkailla ja parantaa laukan laatua tarvittaessa, tarkistaa omien apujesi vaikutus ja pääset toiselle kaarelle tasapainoisella hevosella. Vastalaukkakaarta ratsastaessa tarkkaile tempoa, jos hevonen kiihdyttää tempoa se kertoo aina sen huonosta tasapainosta. Silloin on aika palata vähän helpompaan harjoitukseen ja ottaa taas ne omat avut paremmin haltuun. Vaikka keskimmäisessä, eli vastalaukkakaarteessa, tulisi pieni kupru vaikka tasapainon menettämisen vuoksi, älä hermostu, sillä sinulla on vielä se viimeinen kaarre jossa voit taas kerätä itsesi ja ratsusi ja ratsastaa hyvää myötälaukkaa!
Tästä tuli nyt vähän turhan pitkä pohjustus vastalaukkaharjoituksille, joita on siis tulossa lisää, mutta toivottavasti sait tästä apuja sekä myötälaukan parantamiseen että vastalaukan ratsastamisen helppouteen! Muista aina ajatella meneväsi laukan suuntaan, eli vaikka vasemmassa kierroksessa ratsastaessa oikeata laukkaa, ajattele ratsastavasi oikealle niin istuntasi sijoittuu silloin oikein!
Nämä tulevat ohjeet koskevat hevosia joilla on jo riittävän kehittynyt lihaksisto ja kyky ylläpitää laukkaa, eli ihan nuorille ratsunaluille nämä ohjeet eivät sellaisenaan ole ihan yhteensopivia.
Syy miksi hevosen laukka "leviää" suoralla uralla johtuu ratsastajan apujen hetkellisestä häviämisestä. Ympyrällä laukatessa sisäohja asettaa hevosta, hyvin vähän kylläkin mutta asettaa kuitenkin, ja sisäpohje tukee hevosta satulavyön kohdalla. Uralle käännettäessä ratsastaja usein hävittää molemmat sisäavut, ja hevonen jää ilman tukea ja sen oma tasapaino järkkyy. Tähän kun vielä lisätään ratsastajan asennon muuttuminen hieman etupainoiseksi, on soppa valmis. Muista siis säilyttää sisäohjalla pieni asetuksenomainen ote ja ennen kaikkea, tue hevosta sisäpohkeella! Ulko-ohja pidättää tarvittaessa, mutta luultavasti hevosen laukka pysyy kunnossa jo pelkillä sisäapujen avullakin, älä siis jarruttele hevosta "varmuuden vuoksi". Ulkopohje voi siirtyä ihan aavistuksen satulavyön taakse, pidä se passiivisena mutta kuitenkin lähellä hevosta.
Näin ollen pääset ratsastamaan tasapainoisessa laukassa kohti kulmaa, ja sinun on ihan oikeasti mahdollista ratsastaa kulman läpi rauhallisessa laukassa!
Jos hevonen toistuvasti painaa kädelle laukatessasi suoraa uraa, vaikka siis teet kaiken yllämainitun sitä auttaaksesi, tarkista ensin oma istuntasi; ethän vaan nojaa itse eteen ja lisää sillä sitä etupainoisuutta? Jos oma istuntasi on moitteeton, on sen jälkeen syytä epäillä hevosen lihaksiston voimattomuutta, ja tähän ei ole muuta lääkettä kuin ratsastaa paljon siirtymiä. Ravista laukkaan, käynnistä laukkaan, laukasta raviin. Laukasta käyntiin siirtymiä en suosittele ratsastamaan tässä vaiheessa kun hevosen lihaksistoa vielä rakennetaan, sillä se on vielä liian vaativa siirtymä, ja hevonen tulee siinä väkisinkin liian etupainoiseksi ja jännittyneeksi. Ratsasta laukka-käynti siirtymiä vasta kun hevosesi on niin timmissä kunnossa että se kykenee etenemään vastalaukassa sujuvasti, se on hyvä mittari tälle vaativalle siirtymälle! Jos hevonen näiden yllämainittujen siirtymien aikana tulee kovin etupainoiseksi (ja varmasti tuleekin, ainakin aluksi) voit nostaa molempia käsiä vähän ylöspäin juuri ennen siirtymää, näin saat hevosen vähän ottamaan painoa enemmän takaosalle. Ole todella varovainen ettet vedä ohjista taaksepäin tai kiskaise hevosta yhtäkkiä suusta. Harjoittele käsien nostamista vaikka pysähdyksessä ja käynnissä, ja ole tarkkana että hevosen vastaa siihen kevenemällä etuosastaan, eli pään ja kaulan pitää vähän nousta kätesi mukana!
Sitten siihen vastalaukkaan. Vastalaukkahan ei ole hevoselle yhtään sen ihmeellisempi asia kuin myötälaukkakaan, hevonen kykenee vapaana ollessaan etenemään ihan yhtä sujuvasti sekä myötä- että vastalaukassa. Siinä kohtaa kun se joutuu kantamaan ratsastajaa selässään, menee tasapaino vähän sekaisin ja kun siihen lisätään ratsastajan epämääräiset avut, ei ole mikään ihme että vastalaukan ratsastaminen tuntuu välillä vähän hankalalta. Ratsastajaa helpottaa jonkin verran jos hän pyrkii ajattelemaan ratsastavansa aina laukan suuntaan. Ymmärsitkö? Eli jos laukkaat vasemmassa kierroksessa oikeata laukkaa, sinun tulisi ajatella ratsastavasi oikeassa kierroksessa, silloin kroppasi sijoittuu satulassa oikein. Tätä on vaikea selittää, mutta kun itseksesi sitä harjoittelet, lupaan kyllä että muutaman toiston jälkeen ymmärrät mitä tässä haen takaa.
Laukatessa on tärkeää pitää huolta sisäavuilla hevosen tasapainosta, eli hevosta tulee tukea sisäpohkeella ja aivan loivasti asettaa tai pitää taivutuksenomaisesti sisäohjasta laukan aikana, oltiin sitten ympyrällä tai suoralla. Näinhän me juuri opimme. Pidetään siis nämä ohjeet mielessä.
Aloitetaan vasemmassa kierroksessa, vasemmassa, eli myötälaukassa. Ratsasta uraa pitkin siten että toisella pitkällä sivulla ratsastat loivan kaaren pitkälle sivulle, kaari saa olla maksimissaan 3 metriä uran sisäpuolella. Kaarelta kun tulet takaisin uralle, sen pätkän hevonen siis etenee vastalaukassa. Muista säilyttää tuki sekä vasemmalla pohkeella (ihan satulavyön kohdalla) sekä pieni asetus vasemmalla ohjalla. Vastalaukkaharjoituksissa asetuksen pitää todellakin olla pieni, sillä haluamme voida kääntää hevosta kuitenkin käännöksen puoleisella (eli oikealla tässä harjoituksessa) ohjalla. Pyri siis pitämään hevonen lähes suorana, ja ennenkaikkea säilytä tuntuma kummallakin ohjalla. Muutaman kierroksen ajan voit syventää pitkälle sivulle tehtävää kaarretta niin, että lopuksi kaari tulee n. 5 m uran sisäpuolelle, siitä takaisin uralle kääntäminen on jo ihan hyvä pätkä vastalaukkaa! Tee tämä loiva kaari harjoitus molemmissa kierroksissa niin että se on itsellesi ja hevosellesi helppoa.
Sen jälkeen voit siirtyä harjoittelemaan vähän selvempää vastalaukkakaarta. Aloita vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla nostaen vasen laukka, laukkaa pitkän sivun loppuun jossa tee täyskaarto siten että palaat samalle pitkälle sivulle jatkaen muutaman metrin siis vastalaukassa uralla. Siirrä hevonen raviin ennen kulmaa. Toista tämä muutama kerta, kumpaankin suuntaan, ja muista ennen kaikkea hakea tässä sitä oikeaa fiilistä itsellesi, tue hevosta laukanpuoleisilla avuilla, ja varmista että pääset kääntämään sitä kuitenkin käännöksen puoleisella ohjalla.
Kun nämä edellemainitut harjoitukset sujuvat (tässä puhutaan siis ihan muutamien viikkojen, joskus jopa kuukausien treenistä) siirry ratsastamaan vastalaukkakaaria käyttäen esimerkiksi kolmikaarista kiemurauraa radan poikki, siten että ensimmäinen ja viimeinen kaari on myötälaukkaa ja keskimmäinen kaari vastalaukkaa. Näin sinulla on ensimmäisellä kaarella aikaa tarkkailla ja parantaa laukan laatua tarvittaessa, tarkistaa omien apujesi vaikutus ja pääset toiselle kaarelle tasapainoisella hevosella. Vastalaukkakaarta ratsastaessa tarkkaile tempoa, jos hevonen kiihdyttää tempoa se kertoo aina sen huonosta tasapainosta. Silloin on aika palata vähän helpompaan harjoitukseen ja ottaa taas ne omat avut paremmin haltuun. Vaikka keskimmäisessä, eli vastalaukkakaarteessa, tulisi pieni kupru vaikka tasapainon menettämisen vuoksi, älä hermostu, sillä sinulla on vielä se viimeinen kaarre jossa voit taas kerätä itsesi ja ratsusi ja ratsastaa hyvää myötälaukkaa!
Tästä tuli nyt vähän turhan pitkä pohjustus vastalaukkaharjoituksille, joita on siis tulossa lisää, mutta toivottavasti sait tästä apuja sekä myötälaukan parantamiseen että vastalaukan ratsastamisen helppouteen! Muista aina ajatella meneväsi laukan suuntaan, eli vaikka vasemmassa kierroksessa ratsastaessa oikeata laukkaa, ajattele ratsastavasi oikealle niin istuntasi sijoittuu silloin oikein!
Tilaa:
Kommentit (Atom)