tiistai 21. huhtikuuta 2015

Esteelle ryntäävä hevonen, liian laakea hyppy ja se ainainen takapuomin pudotus

Ohhoh, tulipa pitkä otsikko, mutta nämä asiat halusin siinä tuoda esille, enkä tuon lyhyemmin sitä saanut muokattua!

Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!

Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.

Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.

In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.

Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.

Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.

Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!

Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.

Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!

Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä  sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?

Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti