Ohjastuntuma, kaiken a ja o

Ohjastuntuma on yksi vaikeimmin selitettävistä asioista ratsastuksessa (tai ajossa), se täytyy vaan oppia tuntemaan ja sitä täytyy oppia säätelemään tilanteen vaatiessa. Teen varmasti selittämisen Suomen ennätyksen yrittäessäni selvittää ohjastuntuman saloja teille!

Ohjastuntuma, käden asento ja käden paikka. Siinä kolme asiaa, joista ratsastustunneilla paasaan jatkuvasti, niin uusille kuin vanhoillekin oppilaille. Hevosen suu on niin herkkä kapistus, että pidän erittäin tärkeänä ettei sitä koltella kahdoin ratsastajan toimesta.

Perisynti ratsastajilla tuntuu olevan liian pitkällä ohjalla (ja jalustimilla, mutta siitä lisää tuonnempana) ratsastaminen. Luodaan illuusio siitä että pitkä ja löysä ohja on yhtäkuin hyvä ja kevyt ohjastuntuma. Samoin ajatellaan virheellisesti että kun ohjassa ei ole mitään tuntoa, ollaan asian ytimessä ja ratsastetaan kevyellä tuntumalla. Tosiasiassa siinä kohtaa hevonen on jo paennut ohjastuntumaa, jännittänyt kaulansa lyhyeksi ikäänkuin kadottanut ratsastajan käden. Todella, todella harvoin näkee ratsastajia jotka ratsastavat liian lyhyellä ohjalla. Mikä siihen voi olla syynä, että pitkä ohja on nykyajan trendi?

Siihen on varmasti monia syitä, mutta yksi suurimmista on varmasti ratsastajien oma vartalon hallinta. Ja tarkemmin ottaen keskivartalon hallinta, vai pitäisikö sanoa hallitsemattomuus? Pitkällä ohjalla ratsastaminen ohjaa ratsastajan istuntaa takakenoon, ja tämähän tarkoittaa sitä että ratsastajan ei tarvitse käyttää keskivartalon lihaksiaan istuntansa kannattelemiseen vaan voi rauhassa nojata satulan takakaareen ja ihmetellä miksi hevonen juoksee alta pois, olematta kuitenkaan pohkeen edessä... Oikean pituinen ohja ohjaa myös ratsastajan istuntaa oikeaan asentoon, sillä oikean pituisella ohjalla ratsastaja istuu oikeassa paikassa ja asennossa, piste.

Miten sen oikean ohjaspituuden pystyy määrittämään? Toki se on hevoskohtaista, mutta muutamalla yleispätevällä säännöllä olet jo oikealla tiellä. Käsien oikea paikka on hevosen harjan yläpuolella, satulan etukaaren edessä. Nyrkit on pystyssä, ranteet suorina ja kyynärpäissä kulma. Kyynärpäät lähellä kylkilinjaa ja kädet kannettuina, ei siis lepuuteta käsiä siinä satulan päällä! Kun kätesi ovat oikeassa paikassa ja asennossa, tuntuma hevosen suuhun pitäisi olla sellainen että ohja ei roiku löysänä ja hevonen saa vähän liikuttaa sinun kättäsi. Kun ohja ei roiku löysänä, tuntuma hevosen suuhun on tasainen (hevonen voi siis luottaa siihen tilanteessa kuin tilanteessa) ja kun hevonen saa vähän liikuttaa kättäsi on kätesi joustava, ja hevonen liikkuu luottavaisena tukeutuen kevyesti kätesi tarjoamaan tukeen.

Tällä reseptillä istuntasikin ohjautuu oikeaan muottiin, huomaat että kun kätesi on oikeassa paikassa, "joudut" kannattelemaan keskivartaloasi ihan eri tavalla kuin pitkällä ohjalla ratsastaessasi. Tätä kutsutaan ryhdiksi! Usko kun sanon, käden paikkaa muuttelemalla pystyt säätelemään omaa istuntaasi. Eli, jos istut takakenossa, yksinkertaisesti lyhennä ohjaa riittävästi, niin joudut istumaan keskellä hevosta. Käytännössä et joudu uhraamaan oman istuntasi korjaamiseen ajatustakaan, kun vaan pidät ohjan oikean pituisena! Ja kun istut oikeassa paikassa, on pohkeesikin oikeassa kohdassa! Tadaa, helppoa kuin heinänteko!

Entä sitten se tuntuma ja sen muuttaminen? Kun ratsastaja ei aseta hevoselle mitään suurempia haasteita, on ohjastuntuma kevyt, niin että tunnet hevosen suun ja pään liikkeet käsissäsi ja kätesi joustaa juuri niin paljon kuin hevonen sitä tarvitsee. Valmistellessasi hevosta johonkin liikkeeseen, "hillitse" kätesi joustoa hieman, toisin sanoen tee kädestäsi vähän raskaampi, jolloin hevonen hidastaa vauhtiaan, ja kun tiivistät istuntaasi samalla, kokoaa hevonen painoaan vähän enemmän takajaloilleen. Kun haluamasi tehtävä on suoritettu, palaa taas astetta joustavampaan tuntumaan, eli kätesi kevenee hieman.
Myös silloin kun hevonen syystä tai toisesta jännittyy (johtuen jostain ulkoisesta tekijästä), vahvista tuntumaa siksi aikaa kunnes hevonen on päässyt jännittävästä tilanteesta ohi. Sen jälkeen taas käsi kevenee, kuitenkin niin että koko ajan säilytät tuntuman, eli ohja ei pääse löysäksi missään vaiheessa.

Käännöksissä suosittelen lyhentämään kääntävää ohjaa hieman, jotta käsi ei ajaudu liian taakse, etkä näin ollen joudu vetämään ohjasta taaksepäin. Käännöksen jälkeen päästä ohja taas samanpituiseksi toisen ohjan kanssa.

Hevosesta ja ratsastettavasta harjoituksesta riippuen voi ohjaspituutta vähän vaihdella, mutta pidä aina huoli että ohja ei pääse löysäksi, käden paikka ja asento pysyy oikeana ja hevosen suuhun ei kohdistu vetoa. Jos ratsastat vähän pidemmällä ohjalla, eli hevosen kaula on pidempi kuin normaalisti, ole tarkka ettet laske kättäsi alas vaan tuo kättä aina hevosen suuta kohti, kun haluat tarjota sille pidempää ohjaa ja mahdollisuutta pidentää kaulaansa.

Tässä pieni yhteenveto ohjastuntumasta, toivottavasti selittely antoi pientä osviittaa tuntuman ymmärtämiseen. Harjoittelemalla pääset parhaaseen tulokseen, ja kuuntele hevostasi, se kertoo sinulle milloin tuntuma on hyvä!