Esteelle ryntäävä hevonen, liian laakea hyppy ja se ainainen takapuomin pudotus

Ohhoh, tulipa pitkä otsikko, mutta nämä asiat halusin siinä tuoda esille, enkä tuon lyhyemmin sitä saanut muokattua!

Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!

Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.

Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.

In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.

Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.

Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.

Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!

Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.

Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!

Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä  sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?

Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!

Tuntisuunnitelma; askellajien laatu ja reaktiot pohkeelle

Tässä tuntisuunnitelmassa treenataan askellajien laatua ja rentoutta sekä pidetään hevonen pohkeen edessä! Tällä tunnilla tarvitset kaksi maapuomia.

Alkuverryttelyssä (alkukäyntien jälkeen) ota ohjat tuntumalle, mutta vähän normaalia pidemmälle ohjalle ja myös vähän kevyemmälle tuntumalle.

Aloita käynnissä pysyen poissa uralta, jotta joudut todellakin ratsastamaan hevosen molemman ohjan ja pohkeen väliin, hevonen ei saa valua takaisin uralle, mutta ei saa myöskään tulla liikaa uran sisäpuolelle! Pidä siis koko ajan huolta että hevosen etuosa etenee juuri sillä linjalla jossa sinä haluat, ja kun pohkeella pidät huolta käynnin etenemisestä, pysyy hevosen takaosakin etuosan kanssa samalla uralla! Muista suoristamisen kultainen sääntö, ohjaa ohjilla etuosa haluamallesi uralle, takaosa kyllä seuraa perässä kun liike on aktiivista.

Ratsasta ensin käynnissä kokorataleikkaa jokaisella kierroksella, siten että kun pysyt poissa uralta, ratsastat oikeastaan kahdeksikkoa kentällä! Ratsasta lävistäjät aina lisäten käynnin tempoa, ja oli erityisen tarkka siitä että hevonen lähtee pohkeesta heti liikkeelle! Kiinnitä huomiota siihen että käytät pohkeen kerran, vaativan tasaisesti ja odotat että hevonen reagoi siihen, edes pienellä liikkeen aktiivisuudella. Muutaman kerran jälkeen saat hevosen reagoimaan tasaiseen pohkeeseen entistä nopeammin ja herkemmin, jolloin voit myös keventää vähän pohjetta. On tärkeää että ratsastaja huomaa herkästi milloin apua voi vähän "pienentää" ja milloin taas avun vaativuutta, tai voimaa, pitää lisätä. Käytä aina pienintä mahdollista apua!

Kun saat tämän sujumaan käynnissä, eli tempo lisääntyy aina lävistäjällä, toista sama harjoitus kevyessä ravissa. Ota kuitenkin tähän väliin pieni lepotauko hevoselle, vaikka kierros kentällä vapain ohjin. Edelleen pysy poissa uralta, jotta hevonen pysyy koko ajan kuulolla myös sinun ulkopuolen apuihin. Ravissa ole varovainen ettet "liioittele" temponlisäyksen kanssa, ei ole tarkoitus kaahottaa lävistäjän läpi hallitsemattomalla hevosella, vaan pitää huolta että hevonen vastaa pohkeeseen nopeasti ja herkästi. Muista myös ravissa pitää tuntuma vähän kevyempänä ja ohja pidempänä kuin normaalisti, sillä nyt haluamme "häiritä" hevosta ohjalla mahdollisimman vähän, haluammehan vain reaktioita pohkeelle!

Sekä käynnissä että ravissa tehtävä kokorataleikkaa-temponlisäys tulee onnistumaan parhaiten, kun muistat ratsastaa käännöksen lävistäjälle huolella loppuun, eli hevosen pitää olla suoristunut käännöksen jälkeen ennen kuin se voi rehellisesti vastata pohkeesi vaatimaan lisäykseen. Jos siis ensimmäisillä kerroilla tuntuu siltä että hevonen ei vastaa pohkeeseen toivotulla tavalla, tarkista ensin hevosen suoruus.

Näiden alkuverryttelyjen jälkeen anna hevosen levätä hetki. Tässä vaiheessa sijoita maapuomit kummankin pitkän sivun keskelle.

Nyt voit jo siirtyä uralle, ja ottaa ohjat tuntumalle. Ohjan pituus saa olla jo ihan normaali, joten hevonen on aavistuksen lyhyemmässä muodossa kuin alkuverryttelyssä. Ensimmäinen lyhyt sivu ratsastetaan käynnissä, käännä hevonen kulmassa pehmeästi, lyhentämällä sisäohjaa aavistuksen ja taas suoristuksessa sisäohja pitenee samanpituiseksi ulko-ohjan kanssa. Aktivoi käynti kulman jälkeen siten että maapuomille saat hevosen liikkumaan mahdollisimman matkaavoittavaa käyntiä. Heti, maapuomin jälkeen käännä hevonen voltille käyttämällä taas vähän lyhyempää sisäohjaa. Näin kääntämällä kätesi pysyy kokoajan joustavana, etkä siis vahingossakaan jarruta hevosta kädelläsi. Käyntivoltin jälkeen jatka vielä seuraava kulma käynnissä, ja seuraavan lyhyen sivun keskellä siirrä hevonen raviin. Ei ole väliä ratsastatko ravia keventäen vai perusistunnassa, pääasia että istuntasi pysyy rentona etkä siis estä hevosen liikettä sillä! Ravissa toimi ihan samalla tavalla, käännä kulmassa lyhyemmällä sisäohjalla, suoristuksessa päästä sisäohja taas samanpituiseksi ulko-ohjan kanssa. Ole tarkka että hevonen etenee aktiivisessa ravissa keskelle maapuomia ja taas puomin jälkeen käännä hevonen voltille. Vielä pitkän sivun jälkeinen kulma ravissa, jonka jälkeen siirry käyntiin. Eli, puolet kentästä käynnissä ja puolet ravissa, aina pitkän sivun keskellä maapuomi ja heti sen jälkeen voltille.

Jos hevonen kompuroi puomilla tai ryntää ennen puomia tai jopa hyppää sen yli, keskity ratsastamaan hevonen taas paremmin pohkeen eteen, sillä nämä ovat aina merkkejä siitä että hevonen ei liiku rehellisesti pohkeen edessä.  Maapuomi on hyvä mittari hevosen rehelliselle eteenpäinpyrkimykselle, sillä silloin kun draivi on hyvä, et edes huomaa maapuomia! Jos sekä käynnissä että ravissa saman kierroksen aikana hevonen ei suorita puomia kunnolla, pitää kiinnittää huomiota pohkeen reaktioon. Siirry siis muutaman kierroksen ajaksi uran sisäpuolelle ja ratsasta pohkeet taas läpi, jonka jälkeen voit jatkaa harjoitusta. Kun olet työstänyt ensin toisen kierroksen, anna hevosen levätä hetki, sen jälkeen toista harjoitus toisessa suunnassa ja taas hetki lepoa.

Lopuksi tehdään harjoitus vielä ravi-laukka-pätkillä. Käytännössä se osuus jonka aiemmin kävelit, tehdään nyt ravissa (perusistunnassa) ja se pätkä joka ravattiin, työstetään laukassa. Tässä alkaa jo tulla ratsastajallekin kiire sillä ravissa ja laukassa tehtävät seuraavat toisiaan nopeasti! Ole myös tarkkana että ohjasi pysyy oikean pituisena (nyt sen pitää siis jo olla lyhyt) jotta tarvittaessa pidätteesi menee läpi nopeasti. Edelleen keskitytään samoihin asioihin eli laadukkaisiin askeleisiin, pohkeen edessä pysymiseen ja pehmeällä kädellä ratsastettuihin voltteihin. Ennen maapuomia ratsastettu aktiivinen ja rento askel pitäisi siis saada säilymään yhtä rentona myös puomin ja voltin jälkeen.

Kun nämä tehtävät on saatu suoritettua myös ravissa ja laukassa molempiin suuntiin, on pienen lepohetken jälkeen loppuverryttelyn vuoro. Loppuverryttelyssä taas pidä ohja pidempänä ja anna hevoselle vähän enemmän vapautta edestä. Sitten vaan nautit hevosellesi rakentamasta upeasta ja isosta ravista ja työskentelet laajoilla ympyröillä kumpaankin suuntaan!

Tämän jälkeen menkää ihmeessä maastoon nauttimaan loppukäynneistä, olette sen ansainneet!

Ei muuta kuin treenaamaan!

Pohkeenväistöstä parempaan laukannostoon

Olen tainnut jo muutamassakin postauksessa mainita pohkeenväistön laukannoston parantajana, ja nyt olisi tarkoitus syventyä harjoituksen saloihin paremmin.

Otetaanpa ensin käsittelyyn avut joita tarvitset laukannostossa. Sisäpohje ja ulko-ohja ovat ne tärkeimmät avut itse laukannostossa. Muistatteko ne ajat jolloin ratsastuskoulussa käskettiin heittää ulkopohje taakse laukannostossa? No, unohtakaa se ohje, for good! Ulkopohkeen siirtämisellä saatte korkeintaan aikaiseksi laukannoston vinolla hevosella, joten pidetään se ulkopohje kurissa!

Sisäpohje siirtyy laukannostossa aavistuksen satulavyön eteen ja antaa avun siinä, ja ulko-ohja pysyy tukevana, pitäen hevosen suorana ja askeleen kontrollissa, jotta laukannosto tapahtuu täsmällisesti. Toki muillakin avuilla on tehtävänsä, mutta ei läheskään niin tärkeät kuin nuo kaksi mainittua. Sisäohjan tulee olla kevyenä (joskus jopa ihan löysänä) laukannostossa ja ulkopohkeen pitää tukea hevosta, siinä satulavyön kohdalla. Katse on eteenpäin ja ratsastaja istuu hieman voimakkaammin sisäistuinluulla juuri noston aikaan.

Sitten itse harjoitukseen. Muistatte varmaan pohkeenväistöharjoituksista miten tärkeää on huolehtia pohkeenväistössä että hevonen todellakin väistää POHJETTA? Jos hevonen pyrkii taipumaan väistössä, ota ulko-ohjalla tilanne haltuun, ja pyydä hevosta vähän odottamaan ulko-ohjan vaikutuksella. Kun hevonen jää odottamaan apujasi, toista väistävän pohkeen apu, ja ole valmiina ottamaan väistöaskeleet vastaan ulko-ohjalla. Eli, käytämme siis ristikkäisiä apuja suorittaaksemme hyvän pohkeenväistön! Tee väistö pituushalkaisijalta uraa kohti, ja pidä tarkkaa huolta hevosen suoruudesta ja väistöaskelien täsmällisyydestä. Suorita väistö uralle, ja aivan viimeisellä väistöaskeleella, voimista vähän ulko-ohjaa, siirrä sisäpohje satulavyön eteen ja anna sillä impulssi laukannostoon, samalla kun sisäohja pääsee vaikka ihan löysäksi! Jos olet ajoittanut apusi oikein, tunnet kuinka hevosen takaosa laskee alas ja laukka todellakin nousee, hevonen pysyy ryhdissä ja laukka on ensimmäisestä askeleesta lähtien voimakasta ja hyvin pyörivää! Tässä onkin tärkeää pitää oma pää kylmänä ja antaa hevosen edetä tässä laadukkaassa laukassa mahdollisimman pitkään sitä jarruttamatta, jotta sinä ehdit varmasti saada tunteen siitä miltä se juuri sen hevosen laadukkain laukka tuntuu. Tiedät sitten myöhemmin mihin pitäisi pyrkiä! Jos jostain syystä (yleensä heikosta väistöstä johtuen) hevonen ei nosta laukkaa heti väistön jälkeen, vaan esimerkiksi kiihdyttää raviin, ota ulko-ohjalla voimakkaampi pidäte ja näin ollen saat tilanteen taas haltuun ja laukan pitäisi siitä nousta! Seuraavalla kerralla pidät vaan huolta että hevonen väistää suorana, riittävällä ristiastunnalla aivan harjoituksen loppuun asti, sillä ainoastaan hyvästä väistöaskeleesta se pystyy nostamaan hyvän laukan!

Mihin tämän harjoituksen teho sitten perustuu?
No, niihin apujen herkistelyyn. Väistössähän sinä käytät sisäpohjetta aktiivisimpana apuna, ja sehän on laukannostossakin varsin tärkeä apu. Eli hevonen herkistyy koko väistön ajan sille laukannoston avulle. Samoin ulko-ohja, joka on tärkeä apu sisäpohkeen kaverina väistössä pitää koko ajan huolta että hevonen pysyy suorana väistössä. Tätä samaa suoruutta tarvitaan myös laukannostossa, hevonen ei saa päästää ulkolapaansa putoamaan uralle sillä siitä aiheutuu aina laukannosto vinolla hevosella, kahdella uralla. Kun pääset ratsastamaan laukannoston hyvällä ulko-ohjan tuella (jonka hevonen hyväksyy) on sinun paljon helpompi päästää sisäohja vaikka ihan löysäksi siinä laukannoston aikana. Hevonen kyllä pysyy "käsissä" sen ulko-ohjan tuen avulla, joten ratsastajan omaakin rohkeutta tämä harjoitus parantaa! Rohkeudella tässä tarkoitan kykyä päästää välillä irti, olkoon se sitten sisäohja tai jokin muu apu!

Mitä haasteita tässä harjoituksessa voi tulla eteen?
Luonnollisesti hevosen uskomaton ajatustenlukutaito, eli tuttavallisemmin ennakointi! Muutaman harjoituksen jälkeen hevonen varmasti alkaa jo odottaa ja ehdottaa laukannostoa siinä väistön jälkeen.  Se on toki eteenpäinpyrkimisen kannalta varsin hyvä asia, mutta pidä silti huolta että hevosesi säilyttää kuuliaisuuden. Tästä ennakointiongelmasta pääset eroon tekemällä muutaman kerran väistön rauhassa uralle asti, ja jatkamalla siitä käyntiä eteenpäin ja kääntämällä hevosen melko nopeasti voltille. Voltti jarruttaa hevosta sen verran että sinun ei tarvitse ohjalla juurikaan pidättää.
Toinen keino on siirtää laukannoston paikka vähän aikaisemmaksi. Tee siis sama väistö, pituushalkaisijalta uraa kohti, mutta päätä väistö ja suorita laukannosto jo aikaisemmin. Ole tarkkana että väistöaskel on täydellinen ennen laukannostoa, ja kun sinulla ei ole sitä kentän aitaa siinä tukena, tulee ulko-ohjasta varsin merkittävä apu ulkolavan hallintaan liittyen.
Ja se kaikista helpoin keino hillitä ennakoivaa hevosta on pieni lepotauko pitkällä ohjalla. 

Harjoituksen voi luonnollisesti tehdä sekä käynnissä että ravissa, ja se tulee tehdä molempiin suuntiin muistaen antaa hevosen levätä välillä. Hevonen kyllä kertoo mikäli et ole muistanut antaa sen kävellä vapaalla ohjalla riittävän usein, pään heiluttelu ylös-alas, kädelle painaminen ja vauhdin kiihdyttely ovat merkkejä jotka sinun tulee ottaa "tosissaan" ja antaa hevosen levätä hetki.

Hyviä treenejä, ja kerro ihmeessä saitko sinäkin sen upean tunteen oikein voimakkaasta laukannostosta?!

Laukka askellajina

Laukka on hevoselle varsin luontainen tapa liikkua paikasta toiseen, saaliseläin kun on. Meidän tulisikin sallia hevosella mahdollisuus laukata vapaana mahdollisimman usein, ja jos mahdollista niin kaverin kanssa. Laukassa aukeaa suurimmat lihaksiston jumit ja lima lähtee liikkeelle, avaten hevosen hengitysteitä.

Laukka on puhtaana kolmitahtinen askellaji. Yksi ristikkäinen jalkapari laskeutuu maahan samanaikaisesti. Laukka on epäsymmetristä, eli hevosen joko vasen tai oikea puoli johtaa. Esimerkiksi oikeassa laukassa vtj, oej ja vej,otj ja liitovaihe. Hevosen laukatessa oikein hitaasti, voi laukka hajota nelitahtiseksi. Myös koulutuksen alussa laukka voi tasapainosyistä olla nelitahtista.Hevoset, jotka on jalostettu ravureiksi, usein laukkaavat nelitahtista laukkaa, ja sen saaminen kolmitahtiseksi vaatii jatkuvaa työskentelyä monipuolisilla harjoituksilla.

Yleisimmin edetään myötälaukassa, eli sisäpuolen jalka johtaa liikettä. Vasemmassa kierroksessa vasenta laukkaa ja oikeassa oikeata. Mikäli ratsastaja nostaa vasemmassa kierroksessa oikean laukan (siis tarkoituksella) kutsutaan sitä vastalaukaksi. Mikäli näin tapahtuu vahingossa, eli hevonen nostaa vahingossa vasemmassa kierroksessa oikean laukan, on se väärä laukka. Laukka voi myös olla ristilaukkaa, silloin hevosen etu- ja takajalat laukkaavat eri laukkaa. Laukka voidaan myös vaihtaa ratsastajan toimesta, ja varsinkin esteradalla laukanvaihto on varsin tarpeellista jotta hevonen pääsee lähestymään estettä aina myötälaukassa, hyvässä tasapainossa. Luonnossa hevonen vaihtaa laukan aina kaarteen mukaan myötälaukaksi sujuvasti, mutta ratsastajan istuessa selkään tilanne voi vähän vaikeutua!

Laukasta on olemassa myös nopeampi muoto, sitä kutsutaan kiitolaukaksi tai neliksi. Se on nopeaa laukkaa, joka on muuttunut tavallisesta laukasta nelitahtiseksi kun takajalka ehtii astua maahan ennen ristikkäistä etujalkaa. Kiitolaukkaa voit nähdä ratsastettavan laakeilla alueilla, pelloilla, tai pitkällä tienpätkällä, kentällä ei yleensä ole niin paljon tilaa että hevosta päästäisiin turvallisesti ratsastamaan kiitolaukassa. Kiitolaukassa ollaan aina kevyessä istunnassa, kun taas tavallisessa laukassa voidaan istua joko perusistunnassa tai kevyessä istunnassa.

Laukan, kuten kaikkien muidenkin askellajien parantamiseksi on olemassa aimo nippu erilaisia harjoituksia, mutta niitä odotellessa, makustelepa oman hevosesi parasta mahdollista laukkaa  täältä löytyvällä harjoituksella.

Tee siis tuo pohkeenväistö uralle joko käynnissä tai ravissa, ja heti väistön jälkeen nosta harjoituslaukka. Jos väistö on onnistunut hyvin, tulee teille palkkioksi loistava laukannosto, ja loistavasta nostosta hevonen luonnollisesti etenee sujuvassa ja rennossa laukassa!

Laukassa erityisesti korostuu hyvin ratsastetun laukannoston tärkeys. Kun hevonen pääsee astumaan ulkotakajalallaan mahdollisimman syvälle rungon alle, on sen mahdollista nostaa laukka terävästi ja päästä heti polkemaan vahvaa ja hyvin pyörivää laukkaa. Hevonen tarvitsee ratsastajalta tukea ulko-ohjasta ja vapautta sisäohjasta, mutta palataan näihin laukannosto- ja laukkaharjoituksiin sitten lähiaikoina!

Laukka, uhka vai mahdollisuus? Jännitytkö itse laukassa vai uskallatko vain rentoutua ja nauttia kyydistä?

Ravi askellajina

Ravi, askellaji jota on helpoin parantaa ratsastamalla.

Ravi on kaksitahtinen askellaji, jossa kaksi kaviota laskeutuu aina maahan yhtä aikaa. Ravissa hevonen siirtää vuorotellen ristikkäisiä jalkaparejaan, oej-vtj tai vej-otj. Poljentojen väliin kuuluu liitovaihe, jolloin kaikki jalat ovat yhtä aikaa irti maasta. Ravi on melko vakaa askellaji, eikä hevosen tarvitse tehdä suuria tasapainottavia liikkeitä päällään ja kaulallaan, toisin kuin käynnissä ja laukassa. Ratsastaja saa siis pitää kätensä mahdollisimman vakaana ja rauhallisena, ja keskittyä istunnan ihmeelliseen maailmaan!

Raveja on niin monia kuin on hevosiakin, ja kuten tuossa yllä totesinkin, ravi on askellajeista helpoin parantaa ratsastamalla. Eli vaikka hevosellasi olisi omaan makuusi vähän vaatimaton ravi, on se varsin mahdollista saada ratsastusharjoituksilla näyttävämmän näköiseksi ja askellukseltaan vahvemmaksi. Toki huolellisella työskentelyllä harjoitutat joka tapauksessa hevosen takaosan lihaksia, joten ravi ihan väkisinkin paranee hevosen kunnon noustessa. Kun takaosaan saadaan enemmän lihaksia, tarkoittaa se enemmän kantovoimaa sinne taakse ja se taas tarkoittaa etuosan kevenemistä! Se on sitä ylämäkeen liikkumista, josta varmasti olet kuullut puhuttavan!

Pikku vinkki tuleville hevosenomistajille; jos sinulle tarjotaan muutamia samantasoisia hevosia, valitse se jonka ravi on vaatimattomimman näköistä, sillä siinä ravissa sinä luultavasti  pystyt jopa istumaan! Mitä näyttävämmän näköinen ravi hevosella on, oli se sitten luonnostaan tai ratsastuksella tuotettu, on siinä istuminen aina aika haastavaa. Itse en ainakaan halua hikoilla hevosen selässä juurikaan, mun puolestani hevonen saa hikoilla, mä vaan nautin, vai mitä?!

Ravissa voidaan joko keventää tai istua perusistunnassa tai kevyessä istunnassa. Jokaiselle on oma hetkensä. Varsin usein nuoria tai muuten kouluttamattomia hevosia kehotetaan ratsastamaan aina kevyessä ravissa jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua ratsastajan alla. Melko usein tämä onkin hyvä vaihtoehto, mutta usein hevosen tasapaino on koulutuksen alussa vielä niin häilyvä, ja mikäli ratsastaja ei hallitse kroppaansa kevennyksessä täydellisesti, voi käydä jopa niin että hevosen tasapaino järkkyy entisestään ratsastajan keventäessä. Itse aloitan aina nuoren hevosen ravityöskentelyn perusistunnassa, mutta en istu raskaasti satulassa, vaan ikäänkuin vähän, siis ihan aavistuksen, kevyessä istunnassa. Tällä tarkoitan ainoastaan sen verran kevyttä istuntaa, että ylävartalo nojaa ihan vähän eteenpäin, jolloin peppu irtoaa satulasta ihan aavistuksen. Kun hevonen on muutaman ratsastuskerran jälkeen saavuttanut paremman tasapainon, voin siirtyä keventämään. Taas jos hevonen jostain syystä hetkellisesti menettää tasapainonsa, istun kevyesti alas satulaan tilanteen rauhoittaakseni. Tämä on hyväksi havaittu keino myös ravurista-ratsuksi-projekteilla, joilla liike on kyllä isoa, mutta ratsastajan paino selässä saattaa hajottaa pakan totaalisesti.

Eräs parhaista, kentällä suoritettavista, ravia parantavista harjoituksista on maapuomit ja kavaletit. Niiden lisäksi luonnollisesti siirtymät, erityisesti ravin sisällä tuovat lisää schwungia raviin! Ja tuleeko yllätyksenä, maastossa ja metsässä ja ylä-ja alamäessä ravailu ovat tietysti erittäin hyviä harjoitteita!

Ravia parantaviin harjoituksiin tulen palaamaan tuonnempana, mutta sitä odotellessa voit etsiä oman hevosesi parasta ravia yksinkertaisella harjoituksella: Ratsasta laukassa sen aikaa että saat laukan pyörimään sujuvasti, ja suorita laukasta siirtymä raviin. Muista lopettaa pidäte juuri kun tunnet että hevonen laskee laukan raville. Kun tunnet ensimmäisen raviaskeleen, älä pidätä ohjalla yhtään, vaan valmistaudu isoon askeleeseen vaikka keventämällä. Nimittäin, juuri laukan jälkeiset raviaskeleet ovat sitä sinun hevosesi parasta ravia, jota ratsastajan pidäte ei vielä ole ehtinyt pilata. Siinä on mukavaa vertailukohtaa siihen miten isoksi juuri sen sinun hevosesi ravin voi rakentaa!

Minkälaisella ravilla sinun hevosesi on varustettu? Lähdetäänkö kehittämään sitä yhdessä?

Käynti askellajina

Käynti on hevosen askellajeista helpointa pilata ja vaikeinta parantaa.

Hyvä käynti on puhtaasti nelitahtista, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen, mutta jaloista kaksi tai kolme on aina maassa. Vtj, vej, otj ja oej järjestyksessä. Saman puolen jalat eivät ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken. Mikäli hevonen liikuttaa saman puolen jalkojaan eteen samanaikaisesti, on kyseessä passikäynti, joka on varsin vaikea korjata, eikä siitä kouluradallakaan oikein pidetä! Hevonen saattaa siirtyä passikäyntiin varsinkin jännittyessään, joten silloin jännittyneellä hevosella käyntiharjoituksen tekeminen on turhaa. Anna hevoselle hetkeksi vapaa ohja, ja jatka töitä sitten. Voit myös työskennellä hetken ravissa tai laukassa, ja siirtyä takaisin käyntiin ja tarkkailla että käynti pysyy siirtymän jälkeen mahdollisimman pitkään puhtaana. Passikäynnin korjaaminen on pitkä ja haastava tie, ja varmasti jokainen hevonen sortuu siihen joskus, mutta hevonen joka on pitkärunkoinen tai yleisesti ottaen kovin jännittynyt, on passikäynnin suhteen "riskiryhmässä".

Kamelithan muistaakseni passaavat menemään! Tiesitkö muuten että passikäynti saattaa olla yksi vatsahaavan merkki? Tämä kirkastui itselleni erään hevoseni kohdalla, joka on ensinnäkin rakenteeltaan varsin haastava, pitkärunkoinen ja notkoselkäinen, ja siihen kun vielä lisätään vatsahaavaherkkyys, on passikäynti aika valmis!Passikäynti hävisi lähes kokonaan kun hoidin vatsahaavan kuntoon!

Käynnissä hevosen pää ja kaula liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Ratsastajan kädellä on käynnin laadun takaamiseksi erittäin suuri merkitys, joustoa joustoa ja vielä kerran joustoa!!! Ja asia jota kannattaa seurata hevosen kävellessä vapaana, on tietysti yliastunta! Eli hevosen tulisi astua takakaviollaan vähintään siihen paikkaan josta etukavio on juuri noussut, tai mielellään vähän jopa sen merkin yli. Mikäli pään ja kaulan liike on laajaa ja yliastuntaa on sopivasti, voit onnitella itseäsi, sinulla on hyvä hevonen! Usko pois, kun käynti on kohdallaan, on yleensä laukkakin hyvin pyörivää, ja mikäli ravissa on jotain moitteen sijaa, on se askellajeista helpointa parantaa ratsastamalla.

Miten sitten saamme sen käynnin säilymään laadukkaana myös silloin kun istahdamme hevosen selkään? Tasainen ja joustava tuntuma, jälleen kerran! Pyritään siis häiritsemään hevosta kädellä mahdollisimman vähän, kuten toki kaikessa ratsastuksessa, mutta käynnissä se on erityisen tärkeää.

Mikäli hevosellasi on voimaton käynti, eli yliastuntaa ei juurikaan ole, tarkista ensin hevosen satulan sopivuus ja selän lihaksiston tilanne. Mikäli näissä ei ole huomautettavaa, siirry ratsastamaan hevosta käynnissä maastoon. Jo pelkkä maastossa ratsastaminen on tietysti henkisesti varsin virkistävää teille molemmille, mutta jos todella haluat parantaa hevosesi käynnin laatua ja voimistaa sitä, siirrä hevonen tasaiselta metsätieltä sinne umpimetsään. Tarjoa hevoselle pitkähkö ohja, siten että säilytät kuitenkin tuntuman mutta annat hevosen venyttää päätä ja kaulaa alas juuri niin paljon kuin se tarvitsee. Haastavassa ja vaihtelevassa maastossa kävely parantaa hevosen koordinaatiokykyä, panee jokaisen lihaksen todella töihin ja rauhoittaa myös vähän hätäisemmän hevosen askelta. Tämä on sitä todellista power-walkia!!! Jos vielä löydät ylä- ja alamäkiä maastoreitiltänne, on käyntitreeni lähes täydellistä! Bongaile kaatuneita puunrunkoja ja ohjaa hevonen ylittämään ne käynnissä, samoin ylämäessä, pidä hevonen käynnissä, jossa se todella joutuu työskentelemään takaosallaan aktiivisesti. Istunta on hyvä pitää vähän kevyenä, varsinkin siellä umpimetsässä ja ylämäessä, jotta sallit hevosen selälle vapauden työskennellä mahdollisimman rentona.

Palaan käynnin laatua parantaviin harjoituksiin vielä tuonnempana, mutta harjoituksia odotellessa voit tarkkailla hevosesi käyntiä, ja viedä sen sinne metsään!

Suoraan, suoraan aina vaan suoraan...

Alkaako jo ärsyttää koko suoristamistoitotus? Et ole yksin, lähes jokainen joka on ollut ratsastustunnillani tai jonka hevosta olen ratsastanut, on saanut kuulla samaa paasausta.Ensin esitetään ongelma ja siihen odotetaan saavan korjaus, joka edellyttää joko apuohjia, kannuksia, raippaa tai muuten vaan hevosen "paukuttamista". Ikävä tuottaa pettymys, mutta suoristaminen on yksi ainoista keinoista saada hevonen liikkumaan oikein.

Ongelma: hevonen vastustaa jompaa kumpaa ohjaa, liikkuu lähes taipuneena kaulastaan ja pikkuhiljaa liike vain häviää.
Ratkaisu: ratsasta hevosta jatkuvasti uran sisäpuolella, jotta "joudut" itse ratsastamaan hevosen etuosan oikealle paikalleen eli samalle uralle takaosan kanssa. Muista siirtää etuosaa ohjilla, älä työnnä hevosta pohkeella sillä se vain lisää vinoutta kun hevosen vahva kylki vahvistuu entisestään. Kun hevonen tästä suoristuu, pystyt ratsastamaan lisää sitä liikettäkin.

Ongelma: ratsastettaessa esimerkiksi pituushalkaisijaa pitkin, hevonen kiemurtelee puolelta toiselle ja tuntuu kovin vinolta.
Ratkaisu: hevonen saattaa todellisuudessa olla ihan suora, mutta liike on liian hidasta joka aiheuttaa "keinumisen" vasemmalta oikealle. Paranna perusaskellajia jo ennen pituushalkaisijalle kääntymistä, ja tarkkaile että pituushalkaisijalla istuntasi ei estä hevosen liikettä. Pyri ratsastamaan liikettä lisää istunnalla ja ääniavulla, jotta pohkeen käyttö ei johda siihen että hevonen väistää sitä sivulle. Temponmuutokset askellajin sisällä parantavat liikettä, ja saat hevosen pohkeen eteen.

Ongelma: hevonen heiluttelee päätään ratsastaessa ja yrittää kiskoa ohjaa ratsastajan kädestä. Usein luullaan että tämä on opittu tapa, mutta se on vain hevosen tapa kertoa joko liian vahvasta kädestä tai puutteellisesta eteenratsastuksesta.
Ratkaisu: tarkasta ensin hevosen suoruus, ja sen jälkeen pääset ratsastamaan hevosta eteen. Mikäli tämän jälkeen hevonen vielä heiluttaa päätään, tarkasta ohjaspituus ja tuntuma. Kädellä ei saisi olla "maitopurkin" verran painoa, vaan reilusti vähemmän, siten että ohjastuntuma on vakaa (ei löysä) ja käsi joustaa hevosen liikeen mukana. Jos hevonen vielä heiluttelee päätään tai painaa kädelle, tarkista eteenratsastus.

Tässä ainoastaan muutama ongelmanratkaisu liittyen suoruuteen. Jatkossa tulen myös paasaamaan toisesta yksinkertaisesta mutta usein unohdetusta asiasta, nimittäin siirtymistä!

Suoruutta harjoitellessasi kannattaa pyytää apua keneltä tahansa "hevosummikoltakin", sillä kuka tahansa pystyy katsomaan liikkuuko hevonen suorana, eli etu- ja takajalat samalla uralla! Ei muuta kuin pysäyttämään ohikulkijoita!