Tällä tunnilla keskitytään laukannostojen parantamiseen, siten että alkutunti herkistellään hevosta erilaisilla harjoituksilla jotka lopputuntia kohden tukevat laukannostojen suorittamista.
Melko usein laukannostossa käy siten että hevonen kiihdyttää ravia muutaman askeleen ennen laukannostoa, painuen samalla etupainoiseksi ja tästä asetelmasta laukka on "laahaavaa" eikä pyöri kunnolla. Ratsastaja joutuu tekemään tuplasti töitä, ensin pitää puskea hevonen laukkaan ja vielä sen jälkeen sitä pitää vielä puskea eteenpäin, jotta laukka säilyy edes jonkin aikaa.
Yritetäänpä tällä harjoituksella päästä pois näistä huonoista nostoista ja niiden jälkeisistä huonoista laukoista!
Työskennellään paljon käynnissä, hyvin vähän ravissa ja taas paljon laukassa. Ravityöskentely jää minimiin ihan siitä syystä että hevoselle jää puhtia suorittaa useita laukannostoja lopputunnista. Useat laukannostot peräkkäin suoritettuna on hevoselle melko haastavia, se joutuu niissä niin paljon olemaan takaosansa päällä, joten on hyvä että energiaa ja lihasvoimaa on jäljellä niitä varten!
Aloita alkukäyntien jälkeen ottamalla ohjat tuntumalle ja lähdetään tekemään pituushalkaisijalla väistöä käynnissä siten että etuosa on pituushalkaisijan linjalla, ja takaosa vuoroin väistää oikealle ja vasemmalle. Tässä ei ole tarkoitus tehdä väistöä "isosti" vaan ainoastaan tarkistetaan miten hevonen reagoi väistäviin pohkeisiin, joita on tarkoitus käyttää mahdollisimman usein. Ohjat ja istunta pitävät huolta etuosasta, jonka tulee siis pysyä mahdollisimman hyvin linjalla, ja oikea pohje väistää takaosaa muutaman askeleen vasemmalle, sen jälkeen suoristus (rentouta väistävä pohje, se usein riittää jos käynti on riittävä) ja väistä sen jälkeen vasemmalla pohkeella takaosaa oikealle, jälleen pari askelta riittää. Malta pitää askeleet pieninä ja avut mahdollisimman kevyinä. Voit jopa ajatella että jo se riittää että takaosa nopeasti siirtyy pohkeen vaikutuksesta sivulle, varsinaisten väistöaskeleiden laadusta ei tarvitse nyt huolehtia.
Mikäli hevosen etuosa karkaa pois linjalta, pidätä molemmilla ohjilla hieman ja palauta se takaisin linjalle. Tässäkin harjoituksessa on tärkeää että ohja on oikean pituinen, liian pitkällä ohjalla menetät etuosan hallinnan nopeasti, eikä sitä ole enää helppo saada takaisin riittävän nopeasti.
Tee muutama kerta nämä väistöt, siten että käänny aina pituushalkaisijan lopussa vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle.
Kun olet tehnyt väistöt, jatketaan edelleen samalla linjalla ja siirrytään nyt tekemään avotaivutusta käynnissä. Käännä hevonen pituushalkaisijalle, ratsasta voltti vasemmalle, ja voltin jälkeen jatka avotaivutusta vasemmalle. Pituushalkaisijan keskellä suoristus, käännä hevonen voltille oikealle ja voltin jälkeen avotaivutusta oikealle, pituushalkaisijan loppuun asti.
Kun avo tehdään vapaalla linjalla, ilman aidan tarjoamaa tukea, on ulkopohkeen merkitys todella tärkeä. Jo volttia ratsastaessasi, ota ulkopohje mukaan taivutukseen, siirrä sitä hieman satulavyön taakse, ja tue hevosta sillä. Kun jatkat voltista avoon, älä missään vaiheessa lopeta ulkopohkeella vaikuttamista. Jos ulkopohje häviää avotaivutuksen alussa, pudottaa hevonen luultavasti takaosan ulos, ja sitä on taas vaikea siitä korjata. Avossa ohjat hallitsevat etuosaa, siirrä ohjilla etuosa, sisäohja taivuttaa loivasti ja ulko-ohja säätelee taivutusta ja pitää huolta että ulkolapa ei "putoa" ulos vaan hevonen kantaa itsensä myös siitä. Sisäpohje satulavyön kohdalla pitää huolta että hevonen ei karkaa kokonaan sisäohjan osoittamaan suuntaan ja tarvittaessa myös aktivoi liikettä.
Työskentele avotaivutuksessa pituushalkaisijalla muutaman kerran ja sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat.
Tämän jälkeen ota ohjat, ja jatketaan työskennellen hetki kevyessä ravissa. Ratsasta ravia uraa pitkin, ja toiseen päätyyn ratsasta pääty-ympyrä, ja ympyrän avoimella sivulla väistä hevosen takaosaa ympyräuran ulkopuolelle. Pidä huolta että liike pysyy aktiivisena, väistöaskeleet rytmikkäinä ja laajoina. Tee siis pääty-ympyrä ainoastaan toiseen päätyyn, muuten ravaa vaan suoraa uraa, tarkiasten hevosen liike ja suoruus. Työskentele muutaman kierroksen ajan vasempaan, sen jälkeen vaihda suuntaa tekemällä kokorataa leikkaa temponlisäyksellä ja toista sama harjoitus myös oikeassa kierroksessa. Nyt kun tehdään ympyrällä väistöä, ei hevosen taivuttamisesta tarvitse huolehtia. Ympyrä on niin iso, että on parempi pitää hevonen ympyrälläkin lähes suorana, jotta väistöt onnistuvat parhaiten. Väistöllä kuitenkin haetaan irtonaisuutta ja liikkeen laajuutta, joten suoruus on siinä todella tärkeää.
Kevyen ravin jälkeen taas hetkeksi vapaa ohja ja käyntiä.
Jatketaan seuraavaksi käynnissä, ota ohjat tuntumalle ja siirrytään tekemään laukannostoja. Ratsasta pääty-ympyrälle, ja ympyrän avoimella sivulla tuo hevonen rauhallisesti vastataivutukseen ja avoimen sivun jälkeen päästä hevonen suoraksi vastataivutuksesta ja nosta harjoituslaukka. Ajattele että vastataivutuksen viimeinen askel on jo ensimmäinen laukka-askel, näin saat ajoitettua apusi oikein.
Aloita vastataivutus ratsastamalla hevosen takaosa ympyrän ulkopuolelle, eli vasemmassa kierroksessa oikealle käyttäen vasenta pohjetta. Oikea pohje satulavyön kohdalla antaa hevosen taipua sen ympärille. Ohjat huolehtivat etuosasta, sen tulisi pysyä ympyräuralla ja oikea ohja lähtee varovasti taivuttamaan hevosta oikealle kun vasen pohje on varmasti saatu "läpi". Työskentele siis ristikkäisillä avuilla, vasen pohje huolehtii takaosan taivutuksesta ja oikea ohja etuosan taivutuksesta. Vasen ohja säätelee taivutusta, estäen kaulaa ylitaipumasta. Kun lähestyt avoimen sivun loppua, anna hevosen suoristua siten että se jää tasaisesti oikean ohjan tuelle, ja samalla siirrät vasemman pohkeen omalle paikalleen ja siitä satulavyön eteen ja anna hevoselle merkki laukannostoon. Muista että vasen ohja saa mielellään olla vaikka vähän löysä, jotta voit olla varma että et estä hevosen laukannostoa sisäohjasta pidättämällä. Tällä harjoituksella saat hevosen paremmin ulko-ohjan tuelle, joka tarvitaan jotta laukannosto ei "leviä" ja samoin hevonen tulee herkäksi sisäpohkeelle, joka on pääasiallisin laukannoston apu. Näillä avuilla laukannoston pitäisi olla selvästi takaosan päällä, ja saatat jopa tuntea että hevosen takaosa vähän laskee noston alussa, ja se on hyvä se!
Täydellisen laukannoston jälkeen ei ole nyt tarkoitus laukata pitkään, muutama askel riittää, ja siirrä hevonen käyntiin ennen seuraavaa päätyä. Toisessa päädyssä teet taas saman harjoituksen, eli pääty-ympyrä, avoimella sivulla vastataivutus ja siitä laukannosto. Työskentele muutama kierros vasempaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee samat harjoitukset myös oikeaan kierrokseen.
Tämän jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja loppuun tehdään vielä sama harjoitus ravissa. Etene harjoitusravissa, päätyyn ympyrä, vastataivutus ja vastataivutuksesta laukannosto. Tämäkin molempiin suuntiin, ja tarkkaile hevosta koko ajan, jos nostot alkavat tuntua "heikoilta" on se merkkin hevosen väsymisestä. Anna välillä hevosen kävellä vaikka puoli kierrosta vapaalla ohjalla ja sen jälkeen voit jatkaa harjoituksen loppuun.
Näiden harjoitusten jälkeen pitäisi laukannosto pituushalkaisijalla, eli ilman aidan tukea, onnistua melko helposti, sillä sinä olet koko tunnin harjoitellut sekä hevosen etu- että takaosan hallintaa, mutta tehdään niitä laukannostoja vapaalla linjalla sitten joku toinen kerta!
Loppuun vielä hetki työskentelyä kevyessä ravissa, vähän normaalia pidemmässä muodossa, ja sen jälkeen käyntiin ja hevoselle kiitos!
Hyviä syystreenejä kaikille!
Sari
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reaktio pohkeelle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reaktio pohkeelle. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 21. elokuuta 2016
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Toivepostaus; oikean ponnistuspaikan löytäminen
Tänään otetaan käsittelyyn postaustoive, jossa ratsukko löytää oikean ponnistuspaikan korkeammilla esteillä mutta jostain syystä matalammilla korkeuksilla paikka ei enää löydykään.
"Ongelma" on varsin mielenkiintoisen kuuloinen, ja toivottavasti saatte tästä edes jotain apua vastaavanlaisiin haasteisiin.
Noin yleisellä tasolla oikean ponnistuspaikan löytämisessä suurin este on riittämätön laukka. Usein ratsastaja ihan luonnostaan ratsastaa laukkaa isommaksi mitä korkeampia esteitä hypätään, mutta pienemmillä esteillä laukan laatuun ei tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Ehkä sitä alitajuisesti ajatellaan että matalammilla esteillä ei laukkaa tarvita niin paljon, kun "kyllä se hevonen pääsee matalan esteen yli vaikka vähän huonommassakin laukassa". Totta, kyllähän se pääsee siitä yli, mutta lähestyminen tapahtuu etupainoisella hevosella, kädelle painaen, ja hevosen ponnistuskin tuntuu lähtevän enemmän etuosasta kuin vahvasta takapäästä. Mitä huonommin laukka pyörii, eli se on voimatonta ja hevonen jää etupainoiseksi, ei ratsastajalla ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa hevosen laukan laatuun ilman että se rikkoo laukan joko raville tai vaan kadottaa tasaisen laukan rytmin. Eli, ensimmäinen ohje onkin rakentaa laukka riittävän vahvaksi ja ilman esteitä tarkastaa että todellakin pystyt pidentämään ja lyhentämään laukkaa ilman että hevonen painaa kädelle. Tuo kädelle painaminen on hyvä viesti sinulle itsellesi että silloin laukka ei ole toivotulla tasolla, eli hevonen vaatii enemmän pohkeella ratsastusta ja laukka pitää siis saada aktiivisemmaksi. Esteillä tarvittava laukka on syytä rakentaa riittävän aktiiviseksi, joskus jopa niin että se tuntuu sinusta itsestäsi hieman liiankin reippaalta, yleensä silloin se on hyvä!
Jos et ole vielä lukenut tätä postausta, jossa käydään läpi harjoituksia ennen esteiden ylitystä, kehotan käymään sen ensin läpi teoriassa ja sitten ihan ratsain. Siinä on muutaman ihan simppelin harjoituksen avulla otettu haltuun esteratsastuksessa tarvittavat asiat.
Sen jälkeen kannattaa lukea täältä postaus, jossa käsitellään esteillä kuumuvan hevosen ratsastusta. Se siksi, että siinä on opastettu juuri sitä riittävän aktiivisen laukan ratsastamisen tärkeyttä, jota myös tässä oikean ponnistuspaikan löytämisessä tarvitaan.
Otetaanpa sitten tarkempaan syyniin matalalle esteelle lähestyminen, ja tehdään se niin että se oikea ponnistuspaikka löytyy!
Laukkahan meillä on jo kunnossa, mutta tulet huomaamaan että toistuvasti tulen sen laadusta mainitsemaan, sillä sen tärkeyttä ei vaan voi korostaa. Harjoitellaan oikean ponnistuspaikan löytymistä yksittäisellä esteellä, joka rakennetaan aika tarkkaan kentän keskelle, siten että se on pituushalkaisijalla. Aloitetaan noin 50 cm pystyllä, jossa on maapuomi edessä, 50 cm päästä esteestä. Lähesty estettä aktiivisessa laukassa, kääntäen lyhyeltä sivulta suoralle linjalle kohti estettä. Ensimmäinen haaste tulee juuri siinä käännöksessä, pidä huolta että hevonen ei pääse putoamaan sisälavalle käännöksessä, joten siirrä aavistus ulkopohjetta taaksepäin ennen käännöstä, nosta vähän ulkokättä ylös ja johda käännöstä sisäohjalla, muista oma katse aina ensimmäisenä kääntävänä apuna! Tämän lisäksi laukkaa voit vielä parantaa juuri siinä kaarteessa, eli jos laukka tuntuu vielä voimattomalta, aktivoi laukkaa sisäpohkeella kaarteen aikana. Kun olet suoralla linjalla kohti estettä, ei laukkaan enää voi tehdä rytmillisiä muutoksia, jotta se hevosen luontainen rytmi ei häviä. Sen sijaan, jos ja kun saat laukan pysymään pohkeen edessä kaarteessa, voit helposti muuttaa laukka-askeleen pituutta lyhyemmäksi tai pidemmäksi vielä ennen estettä, rytmin silti häviämättä! Kaarreratsastus on siis huiman tärkeää oikean ponnistuspaikan löytämiseksi, kaarteessa tehdään laukka, suoralla sitä enää säädellään! Tärkeää on tässä harjoituksessa jäädä ikäänkuin odottamaan sitä estettä, jos hevonen etenee aktiivisessa laukassa, paikka yleensä löytyy helposti. Jos näin ei kuitenkaan käy, ota avuksi askeleiden laskeminen. Laita itsellesi joku merkki 10-12 m päähän esteen maapuomista (tämä väli riippuu hevosen laukka-askeleen pituudesta) ja merkistä laske ääneen askeleet 3-2-1 ja hyppy. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta kun toistat sitä riittävästi, opit näkemään paikan paremmin, sekä tarvittaessa säätelemään laukkaa hieman ennen estettä. Muista vaan että useinmiten laukan askeleen lyhentäminen on parempi vaihtoehto kuin sen pidentäminen, lyhyellä laukalla hevonen ponnistaa paremmin takaosallaan.
Kun kolmen askeleen laskeminen onnistuu sinulta, ja osut siis oikeaan paikkaan, voit harjoitella lisää laskemalla joko enemmän askeleita tai vähemmän, ja tämä harjoitus on oivallinen tehdä ihan maapuomillakin, niin ei hevoselle tule niin paljon hyppyjä.
Tähän ongelmaan ei siis oikeastaan ole mitään varsinaista kikkaa, jolla se oikea ponnistuspaikka löytyisi, muuta kuin tuo askeleiden laskeminen. Sekin luultavasti jää pois, heti kun laukan eteenpäinpyrkimys on kunnossa, eli hevonen on pohkeen edessä koko ajan.
Jos siis pitäisi tiivistää tämä postaus, olisi se; laukka aktiiviseksi pohkeen eteen, ja tee sen laukan viimeiset aktivoinnit kaarteessa, silloin oikea ponnistuspaikka löytyy aina!
Tsemppiä treeneihin!
"Ongelma" on varsin mielenkiintoisen kuuloinen, ja toivottavasti saatte tästä edes jotain apua vastaavanlaisiin haasteisiin.
Noin yleisellä tasolla oikean ponnistuspaikan löytämisessä suurin este on riittämätön laukka. Usein ratsastaja ihan luonnostaan ratsastaa laukkaa isommaksi mitä korkeampia esteitä hypätään, mutta pienemmillä esteillä laukan laatuun ei tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Ehkä sitä alitajuisesti ajatellaan että matalammilla esteillä ei laukkaa tarvita niin paljon, kun "kyllä se hevonen pääsee matalan esteen yli vaikka vähän huonommassakin laukassa". Totta, kyllähän se pääsee siitä yli, mutta lähestyminen tapahtuu etupainoisella hevosella, kädelle painaen, ja hevosen ponnistuskin tuntuu lähtevän enemmän etuosasta kuin vahvasta takapäästä. Mitä huonommin laukka pyörii, eli se on voimatonta ja hevonen jää etupainoiseksi, ei ratsastajalla ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa hevosen laukan laatuun ilman että se rikkoo laukan joko raville tai vaan kadottaa tasaisen laukan rytmin. Eli, ensimmäinen ohje onkin rakentaa laukka riittävän vahvaksi ja ilman esteitä tarkastaa että todellakin pystyt pidentämään ja lyhentämään laukkaa ilman että hevonen painaa kädelle. Tuo kädelle painaminen on hyvä viesti sinulle itsellesi että silloin laukka ei ole toivotulla tasolla, eli hevonen vaatii enemmän pohkeella ratsastusta ja laukka pitää siis saada aktiivisemmaksi. Esteillä tarvittava laukka on syytä rakentaa riittävän aktiiviseksi, joskus jopa niin että se tuntuu sinusta itsestäsi hieman liiankin reippaalta, yleensä silloin se on hyvä!
Jos et ole vielä lukenut tätä postausta, jossa käydään läpi harjoituksia ennen esteiden ylitystä, kehotan käymään sen ensin läpi teoriassa ja sitten ihan ratsain. Siinä on muutaman ihan simppelin harjoituksen avulla otettu haltuun esteratsastuksessa tarvittavat asiat.
Sen jälkeen kannattaa lukea täältä postaus, jossa käsitellään esteillä kuumuvan hevosen ratsastusta. Se siksi, että siinä on opastettu juuri sitä riittävän aktiivisen laukan ratsastamisen tärkeyttä, jota myös tässä oikean ponnistuspaikan löytämisessä tarvitaan.
Otetaanpa sitten tarkempaan syyniin matalalle esteelle lähestyminen, ja tehdään se niin että se oikea ponnistuspaikka löytyy!
Laukkahan meillä on jo kunnossa, mutta tulet huomaamaan että toistuvasti tulen sen laadusta mainitsemaan, sillä sen tärkeyttä ei vaan voi korostaa. Harjoitellaan oikean ponnistuspaikan löytymistä yksittäisellä esteellä, joka rakennetaan aika tarkkaan kentän keskelle, siten että se on pituushalkaisijalla. Aloitetaan noin 50 cm pystyllä, jossa on maapuomi edessä, 50 cm päästä esteestä. Lähesty estettä aktiivisessa laukassa, kääntäen lyhyeltä sivulta suoralle linjalle kohti estettä. Ensimmäinen haaste tulee juuri siinä käännöksessä, pidä huolta että hevonen ei pääse putoamaan sisälavalle käännöksessä, joten siirrä aavistus ulkopohjetta taaksepäin ennen käännöstä, nosta vähän ulkokättä ylös ja johda käännöstä sisäohjalla, muista oma katse aina ensimmäisenä kääntävänä apuna! Tämän lisäksi laukkaa voit vielä parantaa juuri siinä kaarteessa, eli jos laukka tuntuu vielä voimattomalta, aktivoi laukkaa sisäpohkeella kaarteen aikana. Kun olet suoralla linjalla kohti estettä, ei laukkaan enää voi tehdä rytmillisiä muutoksia, jotta se hevosen luontainen rytmi ei häviä. Sen sijaan, jos ja kun saat laukan pysymään pohkeen edessä kaarteessa, voit helposti muuttaa laukka-askeleen pituutta lyhyemmäksi tai pidemmäksi vielä ennen estettä, rytmin silti häviämättä! Kaarreratsastus on siis huiman tärkeää oikean ponnistuspaikan löytämiseksi, kaarteessa tehdään laukka, suoralla sitä enää säädellään! Tärkeää on tässä harjoituksessa jäädä ikäänkuin odottamaan sitä estettä, jos hevonen etenee aktiivisessa laukassa, paikka yleensä löytyy helposti. Jos näin ei kuitenkaan käy, ota avuksi askeleiden laskeminen. Laita itsellesi joku merkki 10-12 m päähän esteen maapuomista (tämä väli riippuu hevosen laukka-askeleen pituudesta) ja merkistä laske ääneen askeleet 3-2-1 ja hyppy. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta kun toistat sitä riittävästi, opit näkemään paikan paremmin, sekä tarvittaessa säätelemään laukkaa hieman ennen estettä. Muista vaan että useinmiten laukan askeleen lyhentäminen on parempi vaihtoehto kuin sen pidentäminen, lyhyellä laukalla hevonen ponnistaa paremmin takaosallaan.
Kun kolmen askeleen laskeminen onnistuu sinulta, ja osut siis oikeaan paikkaan, voit harjoitella lisää laskemalla joko enemmän askeleita tai vähemmän, ja tämä harjoitus on oivallinen tehdä ihan maapuomillakin, niin ei hevoselle tule niin paljon hyppyjä.
Tähän ongelmaan ei siis oikeastaan ole mitään varsinaista kikkaa, jolla se oikea ponnistuspaikka löytyisi, muuta kuin tuo askeleiden laskeminen. Sekin luultavasti jää pois, heti kun laukan eteenpäinpyrkimys on kunnossa, eli hevonen on pohkeen edessä koko ajan.
Jos siis pitäisi tiivistää tämä postaus, olisi se; laukka aktiiviseksi pohkeen eteen, ja tee sen laukan viimeiset aktivoinnit kaarteessa, silloin oikea ponnistuspaikka löytyy aina!
Tsemppiä treeneihin!
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Sulku- ja vastataivutuksen alkeet
Käyn tässä läpi sulkutaivutuksen alkeita sekä muutamia pointteja vastataivutuksesta.
Sulkutaivutukseen voidaan siirtyä vasta kun ratsastaja hallitsee hevosen etuosan täydellisesti ja kykenee siis "siirtelemään" hevosen etuosaa haluamaansa kohtaan, eli yleisesti ottaen samalle uralle takaosan kanssa. Tämän lisäksi hevosen tulee kyetä ottamaan jo painoa takaosalle, eli etuosan tulisi olla jo aavistuksen verran kevyempi ratsastajan kädelle. Sulkutaivutuksessa ratsastajan tulee kyetä siirtämään siis hevosen takaosaa, joka on aavistuksen haastavampaa, sillä hevosen moottori sijaitsee sen takaosassa, ja se on siis "painavampi". Jotta ratsastaja todellakin kykenee siirtämään hevosen takaosaa vaivattomasti, on syytä varmistaa että hevonen on pohkeen edessä, eli reagoi ratsastajan pohkeeseen nopeasti itsensä kantaen.
Ennen sulkutaivutukseen siirtymistä kannattaa sinun ja ratsusi ottaa haltuun avotaivutus, josta voit lukea lisää täältä. Avotaivutus on ratsastajalle helpompi, sillä siinä siirretään hevosen etuosaa, joka siis on kevyempi kuin takaosa. Kun avotaivutus on hallussa, eikä haittaa että pohkeenväistökin on teille selvää kauraa, on aika siirtyä sulkutaivutuksen saloihin!
Aloitetaan sulkutaivutuksen ratsastaminen uraa pitkin, pitkällä sivulla. Näin ratsastaen saat kentän aidasta vähän tukea hevosen etuosalle. Sulkutaivutuksessa uraa pitkin hevosen etuosa jää siis uralle, ja takaosa siirtyy uran sisäpuolelle. Hevosen otsa on kohtisuorassa ratsastettavaa uraa pitkin, ja korvat ovat samalla korkeudella. Ratsastajan ulkopohje siirtyy hieman satulavyön taakse ja siirtää takaosaa uran sisäpuolelle. Ratsastajan sisäpohje pysyy omalla paikallaan satulavyön kohdalla ja huolehtii etuosasta pitäen sen uralla. Jos sisäpohje herpaantuu, pääsee hevonen valumaan etuosallaan uran sisäpuolelle. Sisäpohje aktivoi myös sisätakajalkaa polkemaan syvemmälle rungon alle. Ratsastajan sisäohja asettaa ja taivuttaa hevosta liikkeen suuntaan, ulko-ohjan säädellessä asetusta ja taivutusta.
Aloitetaan sulkutaivutuksen ratsastaminen vaikka vasemmassa kierroksessa. Ratsasta rauhallista käyntiä uraa pitkin, siten että toisella pitkällä sivulla pidät etuosan uralla ja väistät takaosaa uran sisäpuolelle. Tällä pohkeenväistöllä tarkistetaan että hevonen todella on herkkä pohkeellesi ja siirtää takaosaa sen mukaan. Tämän jälkeen toiselle pitkälle sivulle päästessäsi ratsasta tämä sivu sulkutaivutuksessa. Aloita asettamalla ja taivuttamalla hevonen liikkeen suuntaan, eli tässä tapauksessa vasemmalle vasemmalla ohjalla. Oikea ohja myötää sen verran mitä loiva taivutus vaatii. Oikea pohje siirtyy satulavyön taakse ja siirtää takaosaa uran sisäpuolelle. Vasen pohje pysyy satulavyön kohdalla ja pitää hevosen etuosan uralla ja aktivoi tarvittaessa sisätakajalkaa. Hevosen poikitusaste on ihanteellinen, kun hevonen muodostaa noin 30 asteen kulman uraan nähden. Hevosen jalat liikkuvat taivutusasteesta riippuen joko kolmella tai neljällä uralla. Sulkutaivutusta aloitellessa on hyvä jos saat jonkun katsomaan harjoitteluasi maasta käsin, jotta opit tuntemaan oikean taivutuksen.
Ratsasta ensimmäisillä kerroilla ainoastaan muutama askel sulkutaivutuksessa, suorista hevonen välillä uralle (rentouta ulkopohje, siirrä se omalle paikalleen ja tarvittessa siirrä sisäpohkeella takaosa takaisin uralla samalla kun asettava ja taivuttava sisäohja rentoutuu) ja ratsasta taas muutama askel sulkua. Pitkän sivun aikana saat luultavasti ratsastettua 2-3 lyhyttä sulkutaivutuspätkää.
Kun avotaivutuksessa hevonen on samassa asennossa kuin aloittaessaan voltin, on se sulkutaivutuksessa siinä asennossa kuin lopettaessaan voltin. Toivottavasti tämä mielikuva auttaa sinua havainnoimaan hevosen oikeaa asentoa taivutuksissa.
Varsinkin sulkutaivutuksen ensimmäisissä harjoituksissa on hyvä teettää toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä ja toisella pitkällä sivulla sulkua, mutta mitä paremmin hallitset hevosen takaosan ja saat säilytettyä tasaisen asetuksen ja taivutuksen, voit ratsastaa sulkua myös toisella pitkällä sivulla. Ja kun taivutus onnistuu rauhallisessa käynnissä, siirry ensin normaalitempoiseen käyntiin ja kun siinäkin olet mestari, voit ratsastaa sulkua myös harjoitusravissa.
Kun pitkällä sivulla ratsastettava sulku on helppoa, on aika nostaa vaikeustasoa hieman. Siirry silloin ratsastamaan sulkua pituushalkaisijalle. Tällä tavalla ratsastaessa aita ei ole tukemassa hevosen etuosaa, joten nyt on todella tärkeää pitää ohjilla huolta hevosen etuosan oikeasta paikasta.
Muista ratsastaa sulkutaivutusta tasapuolisesti molempiin suuntiin, ja aina muutaman toiston jälkeen anna hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla.
Muutamia ongelmia ja ratkaisuja:
Ongelma: Hevonen ei siirrä takaosaa uran sisäpuolelle. Ratsastajan ensimmäinen reaktio on voimistaa ulkopohkeen vaikutusta tai siirtää sitä vielä taaemmas.
Ratkaisu: Tarkasta ensin että et roiku sisäohjassa ja näin ollen taivuta hevosta liikaa. Hidasta ensin tempoa, ja anna sen jälkeen yksi korjaava apu ulkopohkeella, tarvittaessa koskettaen hevosta raipalla. Ole tarkkana ettet siirrä ulkopohjetta liian taakse, sillä hevosella ei ole hermoja enää kovin takana, eikä se näin ollen tunne pohkeesi vaikutusta yhtä herkästi kuin pohkeen sijaitessa hieman edempänä. Kun hevonen reagoi hitaammassa tempossa taas hvyin ulkopohkeeseen, voit siirtyä takaisin normaalitempoon.
Ongelma: Hevosen tempo hyytyy sulkutaivutuksen edetessä.
Ratkaisu: Usein ratsastaja on vaatinut hevoselta liikaa poikitusta, joten ongelma ratkeaa suoristamalla hevosta hieman ja vaatimalla vähemmän poikitusta. On myös tärkeää tarkastaa että hevonen pysyy herkkänä sisäpohkeen eteenpäinvievälle avulle. Tämän voit helpoiten tarkastaa ratsastamalla hevosta isolla voltilla, ja tehden siinä lyhyitä temponlisäyksiä, käyttäen eteenpäinvievänä apuna ainoastaan sisäpohjetta.
Vastataivutus on oikeastaan ihan sama liike kuin sulkutaivutus, ainoastaan sillä erotuksella että hevosen etujalat liikkuvat uran sisäpuolella ja takajalat uran ulkopuolella. Vastataivutusta ratsastaessasi siirry siis ensin ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta aita ei estä hevosta siirtämästä takaosaansa ulkopuolelle.
Ratsastetaan taas vasemmassa kierroksessa, ja lyhyeltä sivulta käännä hevonen pitkälle sivulle hieman ennen lyhyen sivun loppua. Näin saat riittävästi tilaa vastataivutuksen ratsastamiseen pitkällä sivulla. Aloita asettamalla ja taivuttamalla hevonen uran ulkopuolelle, eli oikealla ohjalla. Oikea pohje pysyy satulavyön kohdalla pitäen etuosan sisemmällä uralla. Vasen ohja säätelee asetusta ja taivutusta. Vasen pohje siirtää hevosen takaosan uran ulkopuolelle. Eli kuvittele vain ratsastavasi sulkutaivutusta peilikuvana!
Joskus sulkutaivutuksen ensimmäisillä kerroilla ratsastajaa auttaa mielikuva, jossa ratsastetaan ensin pohkeenväistöä etuosa uralla, eli takaosa uran sisäpuolella. Tästä vaan jatketaan samassa "muotissa" mutta ottaen pikkuhiljaa mukaan sisäohjan asetuksen ja taivutuksen, ja ihan aavistuksen siirtämällä ulkopohjetta taaemmas verrattuna pohkeenväistöön. Sisäpohkeen merkitys on tärkeä, sulkutaivutuksessa hevonen todellakin taipuu sisäpohkeen ympäri. Pidä sisäpohje siis aktiivisena, mutta ei jännittyneenä.
Sulkutaivutusta ratsastaessasi ole rohkea ja säätele asetuksen ja taivutuksen määrää, jotta löydät teille molemmille sopivan taivutuksen. Tässäkin harjoituksessa on tärkeää löytää kohta jossa voitte molemmat olla rentoja, ja vasta kun harjoitus sillä tietyllä taivutus- ja poikitusasteella sujuu helposti, voit siirtyä astetta jyrkempään taivutukseen ja poikitukseen.
Ja muista, aina kohdatessasi ongelman, loivenna taivutusta ja poikitusta ja hidasta tempoa ongelman korjaamiseksi.
Hyviä treenejä kaikille!
Sulkutaivutukseen voidaan siirtyä vasta kun ratsastaja hallitsee hevosen etuosan täydellisesti ja kykenee siis "siirtelemään" hevosen etuosaa haluamaansa kohtaan, eli yleisesti ottaen samalle uralle takaosan kanssa. Tämän lisäksi hevosen tulee kyetä ottamaan jo painoa takaosalle, eli etuosan tulisi olla jo aavistuksen verran kevyempi ratsastajan kädelle. Sulkutaivutuksessa ratsastajan tulee kyetä siirtämään siis hevosen takaosaa, joka on aavistuksen haastavampaa, sillä hevosen moottori sijaitsee sen takaosassa, ja se on siis "painavampi". Jotta ratsastaja todellakin kykenee siirtämään hevosen takaosaa vaivattomasti, on syytä varmistaa että hevonen on pohkeen edessä, eli reagoi ratsastajan pohkeeseen nopeasti itsensä kantaen.
Ennen sulkutaivutukseen siirtymistä kannattaa sinun ja ratsusi ottaa haltuun avotaivutus, josta voit lukea lisää täältä. Avotaivutus on ratsastajalle helpompi, sillä siinä siirretään hevosen etuosaa, joka siis on kevyempi kuin takaosa. Kun avotaivutus on hallussa, eikä haittaa että pohkeenväistökin on teille selvää kauraa, on aika siirtyä sulkutaivutuksen saloihin!
Aloitetaan sulkutaivutuksen ratsastaminen uraa pitkin, pitkällä sivulla. Näin ratsastaen saat kentän aidasta vähän tukea hevosen etuosalle. Sulkutaivutuksessa uraa pitkin hevosen etuosa jää siis uralle, ja takaosa siirtyy uran sisäpuolelle. Hevosen otsa on kohtisuorassa ratsastettavaa uraa pitkin, ja korvat ovat samalla korkeudella. Ratsastajan ulkopohje siirtyy hieman satulavyön taakse ja siirtää takaosaa uran sisäpuolelle. Ratsastajan sisäpohje pysyy omalla paikallaan satulavyön kohdalla ja huolehtii etuosasta pitäen sen uralla. Jos sisäpohje herpaantuu, pääsee hevonen valumaan etuosallaan uran sisäpuolelle. Sisäpohje aktivoi myös sisätakajalkaa polkemaan syvemmälle rungon alle. Ratsastajan sisäohja asettaa ja taivuttaa hevosta liikkeen suuntaan, ulko-ohjan säädellessä asetusta ja taivutusta.
Aloitetaan sulkutaivutuksen ratsastaminen vaikka vasemmassa kierroksessa. Ratsasta rauhallista käyntiä uraa pitkin, siten että toisella pitkällä sivulla pidät etuosan uralla ja väistät takaosaa uran sisäpuolelle. Tällä pohkeenväistöllä tarkistetaan että hevonen todella on herkkä pohkeellesi ja siirtää takaosaa sen mukaan. Tämän jälkeen toiselle pitkälle sivulle päästessäsi ratsasta tämä sivu sulkutaivutuksessa. Aloita asettamalla ja taivuttamalla hevonen liikkeen suuntaan, eli tässä tapauksessa vasemmalle vasemmalla ohjalla. Oikea ohja myötää sen verran mitä loiva taivutus vaatii. Oikea pohje siirtyy satulavyön taakse ja siirtää takaosaa uran sisäpuolelle. Vasen pohje pysyy satulavyön kohdalla ja pitää hevosen etuosan uralla ja aktivoi tarvittaessa sisätakajalkaa. Hevosen poikitusaste on ihanteellinen, kun hevonen muodostaa noin 30 asteen kulman uraan nähden. Hevosen jalat liikkuvat taivutusasteesta riippuen joko kolmella tai neljällä uralla. Sulkutaivutusta aloitellessa on hyvä jos saat jonkun katsomaan harjoitteluasi maasta käsin, jotta opit tuntemaan oikean taivutuksen.
Ratsasta ensimmäisillä kerroilla ainoastaan muutama askel sulkutaivutuksessa, suorista hevonen välillä uralle (rentouta ulkopohje, siirrä se omalle paikalleen ja tarvittessa siirrä sisäpohkeella takaosa takaisin uralla samalla kun asettava ja taivuttava sisäohja rentoutuu) ja ratsasta taas muutama askel sulkua. Pitkän sivun aikana saat luultavasti ratsastettua 2-3 lyhyttä sulkutaivutuspätkää.
Kun avotaivutuksessa hevonen on samassa asennossa kuin aloittaessaan voltin, on se sulkutaivutuksessa siinä asennossa kuin lopettaessaan voltin. Toivottavasti tämä mielikuva auttaa sinua havainnoimaan hevosen oikeaa asentoa taivutuksissa.
Varsinkin sulkutaivutuksen ensimmäisissä harjoituksissa on hyvä teettää toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä ja toisella pitkällä sivulla sulkua, mutta mitä paremmin hallitset hevosen takaosan ja saat säilytettyä tasaisen asetuksen ja taivutuksen, voit ratsastaa sulkua myös toisella pitkällä sivulla. Ja kun taivutus onnistuu rauhallisessa käynnissä, siirry ensin normaalitempoiseen käyntiin ja kun siinäkin olet mestari, voit ratsastaa sulkua myös harjoitusravissa.
Kun pitkällä sivulla ratsastettava sulku on helppoa, on aika nostaa vaikeustasoa hieman. Siirry silloin ratsastamaan sulkua pituushalkaisijalle. Tällä tavalla ratsastaessa aita ei ole tukemassa hevosen etuosaa, joten nyt on todella tärkeää pitää ohjilla huolta hevosen etuosan oikeasta paikasta.
Muista ratsastaa sulkutaivutusta tasapuolisesti molempiin suuntiin, ja aina muutaman toiston jälkeen anna hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla.
Muutamia ongelmia ja ratkaisuja:
Ongelma: Hevonen ei siirrä takaosaa uran sisäpuolelle. Ratsastajan ensimmäinen reaktio on voimistaa ulkopohkeen vaikutusta tai siirtää sitä vielä taaemmas.
Ratkaisu: Tarkasta ensin että et roiku sisäohjassa ja näin ollen taivuta hevosta liikaa. Hidasta ensin tempoa, ja anna sen jälkeen yksi korjaava apu ulkopohkeella, tarvittaessa koskettaen hevosta raipalla. Ole tarkkana ettet siirrä ulkopohjetta liian taakse, sillä hevosella ei ole hermoja enää kovin takana, eikä se näin ollen tunne pohkeesi vaikutusta yhtä herkästi kuin pohkeen sijaitessa hieman edempänä. Kun hevonen reagoi hitaammassa tempossa taas hvyin ulkopohkeeseen, voit siirtyä takaisin normaalitempoon.
Ongelma: Hevosen tempo hyytyy sulkutaivutuksen edetessä.
Ratkaisu: Usein ratsastaja on vaatinut hevoselta liikaa poikitusta, joten ongelma ratkeaa suoristamalla hevosta hieman ja vaatimalla vähemmän poikitusta. On myös tärkeää tarkastaa että hevonen pysyy herkkänä sisäpohkeen eteenpäinvievälle avulle. Tämän voit helpoiten tarkastaa ratsastamalla hevosta isolla voltilla, ja tehden siinä lyhyitä temponlisäyksiä, käyttäen eteenpäinvievänä apuna ainoastaan sisäpohjetta.
Vastataivutus on oikeastaan ihan sama liike kuin sulkutaivutus, ainoastaan sillä erotuksella että hevosen etujalat liikkuvat uran sisäpuolella ja takajalat uran ulkopuolella. Vastataivutusta ratsastaessasi siirry siis ensin ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta aita ei estä hevosta siirtämästä takaosaansa ulkopuolelle.
Ratsastetaan taas vasemmassa kierroksessa, ja lyhyeltä sivulta käännä hevonen pitkälle sivulle hieman ennen lyhyen sivun loppua. Näin saat riittävästi tilaa vastataivutuksen ratsastamiseen pitkällä sivulla. Aloita asettamalla ja taivuttamalla hevonen uran ulkopuolelle, eli oikealla ohjalla. Oikea pohje pysyy satulavyön kohdalla pitäen etuosan sisemmällä uralla. Vasen ohja säätelee asetusta ja taivutusta. Vasen pohje siirtää hevosen takaosan uran ulkopuolelle. Eli kuvittele vain ratsastavasi sulkutaivutusta peilikuvana!
Joskus sulkutaivutuksen ensimmäisillä kerroilla ratsastajaa auttaa mielikuva, jossa ratsastetaan ensin pohkeenväistöä etuosa uralla, eli takaosa uran sisäpuolella. Tästä vaan jatketaan samassa "muotissa" mutta ottaen pikkuhiljaa mukaan sisäohjan asetuksen ja taivutuksen, ja ihan aavistuksen siirtämällä ulkopohjetta taaemmas verrattuna pohkeenväistöön. Sisäpohkeen merkitys on tärkeä, sulkutaivutuksessa hevonen todellakin taipuu sisäpohkeen ympäri. Pidä sisäpohje siis aktiivisena, mutta ei jännittyneenä.
Sulkutaivutusta ratsastaessasi ole rohkea ja säätele asetuksen ja taivutuksen määrää, jotta löydät teille molemmille sopivan taivutuksen. Tässäkin harjoituksessa on tärkeää löytää kohta jossa voitte molemmat olla rentoja, ja vasta kun harjoitus sillä tietyllä taivutus- ja poikitusasteella sujuu helposti, voit siirtyä astetta jyrkempään taivutukseen ja poikitukseen.
Ja muista, aina kohdatessasi ongelman, loivenna taivutusta ja poikitusta ja hidasta tempoa ongelman korjaamiseksi.
Hyviä treenejä kaikille!
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Harjoituksia hevosen takajalkojen aktivoimiseksi, osa 2
Tässä osassa keskitytään takajalkojen aktivointiin käyttäen apuna siirtymiä.
Siirtymäthän kaiken kaikkiaan ovat vastaus lähes kaikkiin ratsastuksessa ilmeneviin haasteisiin, kuten varmasti olette jo täältä lukeneet. Ellet ole vielä kyseistä postausta lukenut ja käytännössä harjoitellut, kehotan tekemään sen ihan ensitöiksesi, niin tulet onnistumaan seuraavissakin harjoituksissa täydellisesti!
Kun haluamme aktivoida hevosen takajalkoja siirtymien avulla, olen itse kokenut tehokkaimmaksi tavaksi tehdä niinsanottuja lyhyitä siirtymiä, toisinsanoen siirtymiä joissa ikään kuin vaan käydään toisessa askellajissa. Näin ollen hevonen joutuu hetkellisesti ottamaan enemmän painoa takajaloilleen, ja pysyy nopeana takajaloistaan kun uusi siirtymä tehdään mahdollisimman nopeasti sen perään.
Erityisen hyvä harjoitus tunnin alkuun (toki riittävän pitkien alkukäyntien jälkeen) on seuraavanlainen: Kävele hevosella ohjat tuntumalla uraa pitkin, ja pidä huolta että ratsastat hevosen huolellisesti kulmiin. Vähän ennen kulmaa jarruta hevosta hieman ulko-ohjalla ja kun hevonen reagoi ulko-ohjan pidätteeseen, suorita käännös kulmassa käyttäen ensisijaisesti sisäohjaa, vähän jopa johtavana ohjana. Eli siirrät hevosen etuosan uudelle uralle sisäohjalla. Pidä sisäpohje omalla paikallaan satulavyön kohdalla, ja heti kun hevonen on kääntynyt kulmassa, rentouta kädet ja pyydä hevonen raviin pelkällä sisäpohkeella. Käytä siis vain yhtä pohjetta siirtymään! Hevosen pitää siis reagoida nopeasti sisäpohkeen eteenpäinvievään merkkiin, mutta heti parin-kolmen raviaskeleen jälkeen siirrä hevonen taas käyntiin. Pyri käyttämään käyntisiirtymässä ensisijaisesti istuntaa ja ääniapua pidätteenä, jos tarvitset ohjan pidätettä, käytä taas sitä ulko-ohjaa.
Miksi ihmeessä käytetään pelkkää sisäpohjetta eteenpäinvievänä ja ulko-ohjaa pidättävänä apuna? Pelkkää sisäpohjetta käyttäessä saat avun huomattavasti nopeammaksi, joten hevonenkin tulee hieman nopeammaksi pohkeelle ja lisäksi tällä vältetään se tilanne että ikäänkuin "puristut" hevosen ympärille molemmilla pohkeilla. Tämä yhden pohkeen tapa on erityisen hyvä hevosilla jotka ovat hieman hitaita pohkeelle, ja usein käytän itse tätä tekniikka tunnin alussa kun haluan saada hevosen nopeammaksi pohkeelle, ja kun tämä on tapahtunut, käytän taas normaalisti molempia pohkeita eteenpäinvievinä apuina.
Pelkällä ulko-ohjalla jarruttaminen taas on hyvä keino sillä näin ollen sisäohja pysyy kokoajan rentona, joten siirtymän jälkeen hevonen pääsee heti jatkamaan rentoa liikettä. Toki sisäohjalla tulee säilyttää tasainen tuntuma, ja pitää huolta hevosen suoruudesta, mutta aktiivista pidätettä sillä ei tehdä.
Jatka tällä tavalla tehden ravisiirtymät heti jokaisen kulman jälkeen, ja ravaten ainoastaan muutama askel. Toista sama harjoitus myös toiseen suuntaan, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki.
Harjoitusta voit muuttaa myös siten että ratsastat uraa pitkin harjoitusravissa, ja sekä pitkän että lyhyen sivun keskellä siirrät hevosen käyntiin mutta anna sen kävellä ihan pari askelta, ja siirrät sen taas uudestaan raviin. Tässä tulee erityisen hyvin huomioitua ratsastajan apujen nopeus, sillä pari käyntiaskelta on ohi ennen kuin huomaatkaan. Ajattele siis siten että oikeastaan annat hevosen vaan "keinahtaa" välillä käyntiin, ja heti kun tunnet että hevonen ottaa ensimmäisen käyntiaskeleen, siirrät sen jo takaisin raviin. Muista että hevonen voi reagoida nopeasti ainoastaan jos ratsastajan avut ovat nopeat! K.N. Special-ohjelmassahan on vastaavanlainen nopea siirtymä, keskihalkaisijalla 3 askelta käyntiä. En kovinkaan montaa kertaa ole nähnyt suoritusta jossa käyntiä olisi tullut ainoastaan tuo 3 askelta, olkaa siis itse nopeita apujenne kanssa!
Näiden lisäksi siirtymät askellajien sisällä ovat hyviä takajalkojen aktivoimiseksi. Voit ratsastaa esimerkiksi kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki, aloittaen käynnissä. Ratsasta ensimmäinen kaari hidastaen käynnin tempoa, siten että hevonen lähes kävelee paikallaan (tässä kohtaa täytyy jo vähän ajatella käynnin kokoamista, ei siis pelkkää ohjalla pidättämistä vaan istunnalla kokoamista, käydään tätä tarkemmin läpi myöhemmin), keskimmäinen kaari ratsastaen käynti jo normaalitempossa ja viimeinen kaari tempoa lisäten. Toista sama kaariharjoitus myös ravissa ja laukassa, ja kun siirtymät askellajien sisällä onnistuvat näin pitkillä teillä, voit siirtyä tekemään niitä myös pienemmillä reiteillä.
Käytä tähän harjoitukseen pääty-ympyrää, ja suorita siirtymä askellajin sisällä aina ympyrän avoimella sivulla. Vaihtele siirtymää seuraavanlaisesti; ratsasta ympyrää käynnissä/ravissa/laukassa ja ensimmäisellä kierroksella hidasta tempoa muutaman askeleen ajan avoimella sivulla. Jatka loppu ympyrä normaalitempossa, ja seuraavalla kierroksella lisää tempoa muutaman askeleen ajan, ja palaa taas normaalitempoon. Vaihtele tempoja askellajien sisällä vähintään kerran ympyrän aikana, mutta heti kun hevonen on nopea reaktioissaan, voit ottaa saman ympyrän sisälle myös toisen siirtymän.
Muista vaihtaa ympyrää ja suuntaa riittävän usein, ja erityistä huomiota pyydän kiinnittämään riittäviin lepotaukoihin. Nämä harjoitukset ovat hevoselle raskaita, ja heti jos tunnet reaktioiden huononevan, on se merkki hevosen väsymisestä, ja on korkea aika antaa hevosen vähän hengähtää.
Moni tuntuu käyttävän peruutusta ja siitä tehtävää siirtymää aktivoimaan takajalkoja. Itse en käytä tätä juurikaan siinä tarkoituksessa, sillä todella harvoin hevonen peruuttaa niin rennosti, että sen jälkeen tehtävä siirtymäkään onnistuisi kovinkaan rennosti. Toki, jos peruutus ei ole teille haaste, voit hyvin käyttää peruutus-käynti ja joskus jopa peruutus-ravi siirtymiä. Muista aina pitää huolta hevosen rentoudesta peruutuksessa.
Täällä lisätietoa ja harjoituksia peruutukseen liittyen.
Viimeiseksi vielä harjoitus jossa yhdistyy mukavasti siirtymä ja pohkeenväistö. Ratsasta ympyrällä harjoitusravissa, ja tee siirtymä käyntiin ympyrän avoimella sivulla. Välittömästi siirtymästä väistätä hevosen takaosaa muutama askel ympyräuran ulkopuolelle. Väistön jälkeen suoristus, ja välittömästi siirtymä uudestaan raviin. Muista pitää väistö lyhyenä, siirtymät ovat tässä se tärkein juttu! Saman harjoituksen voit tehdä myös laukassa, eli laukkaa ympyrällä, siirry joko raviin tai käyntiin ja tee väistö, ja välittömästi väistön jälkeen jatka taas laukassa. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, ja vältä taivuttamasta hevosta liikaa. Hevonen saa kulkea lähestulkoon suorana, ympyrän ollessa riittävän iso. Riittää että hevonen myötää sisäohjalle, jotta saat asetettua sitä kevyesti.
Seuraavassa osassa otetaan haltuun taivutukset ja niiden vaikutus takajalkoihin!
Siirtymäthän kaiken kaikkiaan ovat vastaus lähes kaikkiin ratsastuksessa ilmeneviin haasteisiin, kuten varmasti olette jo täältä lukeneet. Ellet ole vielä kyseistä postausta lukenut ja käytännössä harjoitellut, kehotan tekemään sen ihan ensitöiksesi, niin tulet onnistumaan seuraavissakin harjoituksissa täydellisesti!
Kun haluamme aktivoida hevosen takajalkoja siirtymien avulla, olen itse kokenut tehokkaimmaksi tavaksi tehdä niinsanottuja lyhyitä siirtymiä, toisinsanoen siirtymiä joissa ikään kuin vaan käydään toisessa askellajissa. Näin ollen hevonen joutuu hetkellisesti ottamaan enemmän painoa takajaloilleen, ja pysyy nopeana takajaloistaan kun uusi siirtymä tehdään mahdollisimman nopeasti sen perään.
Erityisen hyvä harjoitus tunnin alkuun (toki riittävän pitkien alkukäyntien jälkeen) on seuraavanlainen: Kävele hevosella ohjat tuntumalla uraa pitkin, ja pidä huolta että ratsastat hevosen huolellisesti kulmiin. Vähän ennen kulmaa jarruta hevosta hieman ulko-ohjalla ja kun hevonen reagoi ulko-ohjan pidätteeseen, suorita käännös kulmassa käyttäen ensisijaisesti sisäohjaa, vähän jopa johtavana ohjana. Eli siirrät hevosen etuosan uudelle uralle sisäohjalla. Pidä sisäpohje omalla paikallaan satulavyön kohdalla, ja heti kun hevonen on kääntynyt kulmassa, rentouta kädet ja pyydä hevonen raviin pelkällä sisäpohkeella. Käytä siis vain yhtä pohjetta siirtymään! Hevosen pitää siis reagoida nopeasti sisäpohkeen eteenpäinvievään merkkiin, mutta heti parin-kolmen raviaskeleen jälkeen siirrä hevonen taas käyntiin. Pyri käyttämään käyntisiirtymässä ensisijaisesti istuntaa ja ääniapua pidätteenä, jos tarvitset ohjan pidätettä, käytä taas sitä ulko-ohjaa.
Miksi ihmeessä käytetään pelkkää sisäpohjetta eteenpäinvievänä ja ulko-ohjaa pidättävänä apuna? Pelkkää sisäpohjetta käyttäessä saat avun huomattavasti nopeammaksi, joten hevonenkin tulee hieman nopeammaksi pohkeelle ja lisäksi tällä vältetään se tilanne että ikäänkuin "puristut" hevosen ympärille molemmilla pohkeilla. Tämä yhden pohkeen tapa on erityisen hyvä hevosilla jotka ovat hieman hitaita pohkeelle, ja usein käytän itse tätä tekniikka tunnin alussa kun haluan saada hevosen nopeammaksi pohkeelle, ja kun tämä on tapahtunut, käytän taas normaalisti molempia pohkeita eteenpäinvievinä apuina.
Pelkällä ulko-ohjalla jarruttaminen taas on hyvä keino sillä näin ollen sisäohja pysyy kokoajan rentona, joten siirtymän jälkeen hevonen pääsee heti jatkamaan rentoa liikettä. Toki sisäohjalla tulee säilyttää tasainen tuntuma, ja pitää huolta hevosen suoruudesta, mutta aktiivista pidätettä sillä ei tehdä.
Jatka tällä tavalla tehden ravisiirtymät heti jokaisen kulman jälkeen, ja ravaten ainoastaan muutama askel. Toista sama harjoitus myös toiseen suuntaan, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki.
Harjoitusta voit muuttaa myös siten että ratsastat uraa pitkin harjoitusravissa, ja sekä pitkän että lyhyen sivun keskellä siirrät hevosen käyntiin mutta anna sen kävellä ihan pari askelta, ja siirrät sen taas uudestaan raviin. Tässä tulee erityisen hyvin huomioitua ratsastajan apujen nopeus, sillä pari käyntiaskelta on ohi ennen kuin huomaatkaan. Ajattele siis siten että oikeastaan annat hevosen vaan "keinahtaa" välillä käyntiin, ja heti kun tunnet että hevonen ottaa ensimmäisen käyntiaskeleen, siirrät sen jo takaisin raviin. Muista että hevonen voi reagoida nopeasti ainoastaan jos ratsastajan avut ovat nopeat! K.N. Special-ohjelmassahan on vastaavanlainen nopea siirtymä, keskihalkaisijalla 3 askelta käyntiä. En kovinkaan montaa kertaa ole nähnyt suoritusta jossa käyntiä olisi tullut ainoastaan tuo 3 askelta, olkaa siis itse nopeita apujenne kanssa!
Näiden lisäksi siirtymät askellajien sisällä ovat hyviä takajalkojen aktivoimiseksi. Voit ratsastaa esimerkiksi kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki, aloittaen käynnissä. Ratsasta ensimmäinen kaari hidastaen käynnin tempoa, siten että hevonen lähes kävelee paikallaan (tässä kohtaa täytyy jo vähän ajatella käynnin kokoamista, ei siis pelkkää ohjalla pidättämistä vaan istunnalla kokoamista, käydään tätä tarkemmin läpi myöhemmin), keskimmäinen kaari ratsastaen käynti jo normaalitempossa ja viimeinen kaari tempoa lisäten. Toista sama kaariharjoitus myös ravissa ja laukassa, ja kun siirtymät askellajien sisällä onnistuvat näin pitkillä teillä, voit siirtyä tekemään niitä myös pienemmillä reiteillä.
Käytä tähän harjoitukseen pääty-ympyrää, ja suorita siirtymä askellajin sisällä aina ympyrän avoimella sivulla. Vaihtele siirtymää seuraavanlaisesti; ratsasta ympyrää käynnissä/ravissa/laukassa ja ensimmäisellä kierroksella hidasta tempoa muutaman askeleen ajan avoimella sivulla. Jatka loppu ympyrä normaalitempossa, ja seuraavalla kierroksella lisää tempoa muutaman askeleen ajan, ja palaa taas normaalitempoon. Vaihtele tempoja askellajien sisällä vähintään kerran ympyrän aikana, mutta heti kun hevonen on nopea reaktioissaan, voit ottaa saman ympyrän sisälle myös toisen siirtymän.
Muista vaihtaa ympyrää ja suuntaa riittävän usein, ja erityistä huomiota pyydän kiinnittämään riittäviin lepotaukoihin. Nämä harjoitukset ovat hevoselle raskaita, ja heti jos tunnet reaktioiden huononevan, on se merkki hevosen väsymisestä, ja on korkea aika antaa hevosen vähän hengähtää.
Moni tuntuu käyttävän peruutusta ja siitä tehtävää siirtymää aktivoimaan takajalkoja. Itse en käytä tätä juurikaan siinä tarkoituksessa, sillä todella harvoin hevonen peruuttaa niin rennosti, että sen jälkeen tehtävä siirtymäkään onnistuisi kovinkaan rennosti. Toki, jos peruutus ei ole teille haaste, voit hyvin käyttää peruutus-käynti ja joskus jopa peruutus-ravi siirtymiä. Muista aina pitää huolta hevosen rentoudesta peruutuksessa.
Täällä lisätietoa ja harjoituksia peruutukseen liittyen.
Viimeiseksi vielä harjoitus jossa yhdistyy mukavasti siirtymä ja pohkeenväistö. Ratsasta ympyrällä harjoitusravissa, ja tee siirtymä käyntiin ympyrän avoimella sivulla. Välittömästi siirtymästä väistätä hevosen takaosaa muutama askel ympyräuran ulkopuolelle. Väistön jälkeen suoristus, ja välittömästi siirtymä uudestaan raviin. Muista pitää väistö lyhyenä, siirtymät ovat tässä se tärkein juttu! Saman harjoituksen voit tehdä myös laukassa, eli laukkaa ympyrällä, siirry joko raviin tai käyntiin ja tee väistö, ja välittömästi väistön jälkeen jatka taas laukassa. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, ja vältä taivuttamasta hevosta liikaa. Hevonen saa kulkea lähestulkoon suorana, ympyrän ollessa riittävän iso. Riittää että hevonen myötää sisäohjalle, jotta saat asetettua sitä kevyesti.
Seuraavassa osassa otetaan haltuun taivutukset ja niiden vaikutus takajalkoihin!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Harjoituksia hevosen takajalkojen aktivoimiseksi, osa 1
Usein ratsastaja haluaa saada hevosen takajalat aktiiviseksi. Usein valmentaja vaatii niitä vieläkin aktiivisemmiksi. Ratsastajan tulee tietysti tehdä työtä käskettyä, joten keskitytään tänään siihen miten ratsastaja voi niitä takajalkoja aktivoida.
Itse en valitettavasti ole kovinkaan aktiivinen takajalkojen aktivoija, pidän tärkeämpänä sitä että hevonen etenee tasaisessa tahdissa, suorana ja rentona. Toki teetän hevosillani paljon takajalkoja aktivoivia harjoituksia, mutta niissä ajattelen enemmän kokonaisvaltaista kuvaa, kuten apujen käytön keveyttä, hevosen nopeaa reaktiota pieniin apuihin ja sitä kautta hevosen koko kropan "jumppaa". Yksi parhaista muistisäännöistä on se että ohjilla hallitsen hevosen etuosaa ja pohkeilla hallitsen takaosaa, eli kun haluan aktivoida hevosen takajalkoja, käytän aktiivisemmin pohkeita. Ohja on toki harjoituksissa mukana, mutta lähinnä tarjoamassa hevoselle tasaisen tuen.
Jotta hevosen on mahdollista olla "aktiivisempi" takapäällään, on sillä oltava siellä riittävä lihaksisto jotta se jaksaa kantaa itseään riittävästi. Tämä lihaksisto rakennetaan ensisijaisesti maastossa kiipeilemällä, talvella hankitreenillä ja sitä pystytään jonkin verran ylläpitämään tasaisella erilaisilla harjoituksilla. Jos hevosellasi ei ole vaadittavaa lihaksistoa, älä silloin väkisin vaadi siltä kovinkaan erikoisia reaktioita näihin harjoituksiin, vaan menkää maastoon, kiipeilkää ensin käynnissä ja voiman lisääntyessä myös ravissa ja laukassa. Muista kiipeillessä pitää huolta ettei oma istuntasi häiritse hevosta, eli liikutaan kevyessä istunnassa ja rennolla, kevyellä tuntumalla, sallien hevoselle riittävän pitkä kaula.
Pohkeenväistöt
Pohkeenväistö on varmasti yksi yleisimmistä harjoituksista hevosen takapään aktivoimiseksi. Otan tässä esille muutamia harjoitteita joilla ratsastajan on helppo saada hevosen takapää liikkeelle pohkeenväistön avulla.
Liikutaan ensin pääty-ympyrällä käynnissä. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, jolloin hevosen taivutusaste on hyvin minimaalinen, hevonen liikkuu siis lähes suorana. Sisäohjalla tulee kuitenkin tarkistaa että hevonen pysyy rentona sisäsuupielestään, eli aseta ja taivuta hevosta loivasti sisäänpäin. Ensimmäiseksi tarkasta ympyrällä hevosen liike, liikkuuko se riittävän aktiivisesti? Jos et ole tyytyväinen käynnin laatuun, aktivoi sitä muutamilla siirtymillä askellajin sisällä, eli muutellen käynnin tempoa hitaammaksi ja nopeammaksi. Kun hevonen näiden siirtymien jälkeen jää aktiivisempaan käyntiin, voit aloittaa väistöharjoituksen.
Ympyrän avoimella sivulla (eli kentän keskellä, jossa aidat eivät ole esteenä) siirrä hevosen takaosa ympyrän ulkopuolelle ja jatka siitä pohkeenväistöä koko ympyrän avoin sivu. Etuosan tulee jäädä ympyräuralle, mutta etujalat luonnollisesti astuvat myös ristiin. Muista olla huolellinen pohkeenväistön avuilla, siirrä sisäpohjetta hieman satulavyön taakse ja vaikuta sillä vuorotellen ulko-ohjan kanssa. Jos hevonen ei väistä pohjetta, voimista ulko-ohjaa (joka toimii siis silloin hetkellisesti jarruna) ja käytä sisäpohje sen jälkeen uudestaan. Mitä herkempi hevonen on, sitä pienemmillä avuilla saat väistön aikaan. Älä kuitenkaan unohda ulko-ohjan vaikutusta vaikka hevonen olisi jo todella herkkä pohkeellesi, sillä ulko-ohjan tulee säädellä hevosen suoruutta koko ajan. Hevosen herkistyessä apujesi tulee "pienentyä", ei hävitä kokonaan.
Avoimen sivun jälkeen siirrä vaan sisäpohje omalle paikalleen, kevennä ulko-ohjaa ja anna hevosen kävellä 3/4 ympyrää taas aktiivisessa käynnissä ennen seuraavaa avointa sivua ja väistöä. Toista tämä harjoitus 3-5 kertaa ja anna hevosen kävellä sen jälkeen koko kentällä pitkällä ohjalla. Sen jälkeen voit toistaa harjoituksen toiseen suuntaan.
Käyntiväistöjen lisäksi voit tehdä täysin saman harjoituksen ravissa. Muista ravissakin antaa hevosen levätä aina muutaman toiston jälkeen!
Jos ja kun nämä väistöt alkavat sujua kuin tanssi, voit hyvin liittää väistöön laukannoston. Eli, avoimen sivun väistön jälkeen, siis heti viimeisen väistöaskeleen jälkeen siirrä sisäpohje hieman satulavyön eteen, pidätä hieman ulko-ohjalla ja anna sisäistuinluulla impulssi laukannostoon. Muista myödätä sisäohjalla laukannoston aikana, vaikka siten että sisäohja olisi hetken ihan löysä! Jos joku kerta väistö ei oikein ota sujuakseen, älä silloin suorita laukannostoa, vaan keskity tekemään seuraava väistö huolellisemmin, jotta voit varmistua laukannoston onnistumisesta. Kun nostat laukan väistön jälkeen, pidä itse laukkapätkä lyhyenä, ja siirrä hevonen käyntiin/raviin lyhyen sivun aikana. Näin sinulle jää muutama metri armonaikaa rakentaa käynti tai ravi riittävän aktiiviseksi taas seuraavaa väistöä ajatellen. Kun laukkaa ei jatketa metritolkulla väistön jälkeen, tulee ihan huomaamatta ratsastettua taas lisää niitä aina niin ihania siirtymiä, jotka yhä edelleen auttavat takapään aktivoimisessa!
Mikäli et tee laukannostoa ympyrällä, voit lisätä takapäätä aktivoivan elementin, eli maapuomit ynpyrän lyhyelle sivulle. Näin saat suoralla hevosella ratsastettua vielä maapuomitkin, jotka myös hieman auttavat parantamaan takapään liikettä!
Rakenna tunti siten että tämä ympyräväistöharjoitus on tunnin "pääteema", eli tämän lisäksi huolellinen alku- ja loppuverryttely riittää hyvin hevosen sen päivän treeniksi. Kun väistöjä tehdään näin paljon, joutuu hevonenkin jo vähän miettimään mihin ne jalkansa asettaa ja lihaksissahan se tuntuu! Loppuverryttelyn voit aivan hyvin suorittaa kevyessä istunnassa laukassa, jotta hevonen saa vähän venyttää askeltaan ja avata paikkojaan. Siihen päälle rauhallinen pätkä kevyessä ravissa ja lopuksi maastoon kävelemään!
Toinen takapäätä aktivoiva väistöharjoitus on lähes samantyyppinen, mutta suoralla linjalla tehtävä väistö ja loppuun suoritetaan taas laukannosto! Tämän harjoituksen olenkin jo postannut aikaisemmin, täältä voit käydä lukemassa sen.
Harjoituksen voi myös viedä aivan uudenlaiselle tasolle, siten että käännä hevonen pituushalkaisijalle, väistä muutama askel oikealle, ei siis uralle asti vaan todellakin ihan vaan muutama askel, nosta vasen harjoituslaukka, laukkaa muutama askel, siirrä hevonen takaisin käyntiin ja väistä nyt vuorostasi muutama askel vasemmalle, ja taas, viimeisestä väistöaskeleesta oikea harjoituslaukka. Tässä harjoituksessa väistön tulee olla jo hallussa, ja väistö tuleekin tehdä normaalia jyrkemmässä linjassa, jotta väistöt ja laukannostot mahtuvat pituushalkaisijan matkalle. Hevosen tulee myös kyetä laukkaamaan suhteellisen kootussa muodossa, joten tätä harjoitusta suosittelen jo vähän kokeneemmille ratsukoille.
Tässä siis takajalkojen aktivointia pohkeenväistön muodossa, seuraavassa osassa keskitytään siirtymiin.
Itse en valitettavasti ole kovinkaan aktiivinen takajalkojen aktivoija, pidän tärkeämpänä sitä että hevonen etenee tasaisessa tahdissa, suorana ja rentona. Toki teetän hevosillani paljon takajalkoja aktivoivia harjoituksia, mutta niissä ajattelen enemmän kokonaisvaltaista kuvaa, kuten apujen käytön keveyttä, hevosen nopeaa reaktiota pieniin apuihin ja sitä kautta hevosen koko kropan "jumppaa". Yksi parhaista muistisäännöistä on se että ohjilla hallitsen hevosen etuosaa ja pohkeilla hallitsen takaosaa, eli kun haluan aktivoida hevosen takajalkoja, käytän aktiivisemmin pohkeita. Ohja on toki harjoituksissa mukana, mutta lähinnä tarjoamassa hevoselle tasaisen tuen.
Jotta hevosen on mahdollista olla "aktiivisempi" takapäällään, on sillä oltava siellä riittävä lihaksisto jotta se jaksaa kantaa itseään riittävästi. Tämä lihaksisto rakennetaan ensisijaisesti maastossa kiipeilemällä, talvella hankitreenillä ja sitä pystytään jonkin verran ylläpitämään tasaisella erilaisilla harjoituksilla. Jos hevosellasi ei ole vaadittavaa lihaksistoa, älä silloin väkisin vaadi siltä kovinkaan erikoisia reaktioita näihin harjoituksiin, vaan menkää maastoon, kiipeilkää ensin käynnissä ja voiman lisääntyessä myös ravissa ja laukassa. Muista kiipeillessä pitää huolta ettei oma istuntasi häiritse hevosta, eli liikutaan kevyessä istunnassa ja rennolla, kevyellä tuntumalla, sallien hevoselle riittävän pitkä kaula.
Pohkeenväistöt
Pohkeenväistö on varmasti yksi yleisimmistä harjoituksista hevosen takapään aktivoimiseksi. Otan tässä esille muutamia harjoitteita joilla ratsastajan on helppo saada hevosen takapää liikkeelle pohkeenväistön avulla.
Liikutaan ensin pääty-ympyrällä käynnissä. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, jolloin hevosen taivutusaste on hyvin minimaalinen, hevonen liikkuu siis lähes suorana. Sisäohjalla tulee kuitenkin tarkistaa että hevonen pysyy rentona sisäsuupielestään, eli aseta ja taivuta hevosta loivasti sisäänpäin. Ensimmäiseksi tarkasta ympyrällä hevosen liike, liikkuuko se riittävän aktiivisesti? Jos et ole tyytyväinen käynnin laatuun, aktivoi sitä muutamilla siirtymillä askellajin sisällä, eli muutellen käynnin tempoa hitaammaksi ja nopeammaksi. Kun hevonen näiden siirtymien jälkeen jää aktiivisempaan käyntiin, voit aloittaa väistöharjoituksen.
Ympyrän avoimella sivulla (eli kentän keskellä, jossa aidat eivät ole esteenä) siirrä hevosen takaosa ympyrän ulkopuolelle ja jatka siitä pohkeenväistöä koko ympyrän avoin sivu. Etuosan tulee jäädä ympyräuralle, mutta etujalat luonnollisesti astuvat myös ristiin. Muista olla huolellinen pohkeenväistön avuilla, siirrä sisäpohjetta hieman satulavyön taakse ja vaikuta sillä vuorotellen ulko-ohjan kanssa. Jos hevonen ei väistä pohjetta, voimista ulko-ohjaa (joka toimii siis silloin hetkellisesti jarruna) ja käytä sisäpohje sen jälkeen uudestaan. Mitä herkempi hevonen on, sitä pienemmillä avuilla saat väistön aikaan. Älä kuitenkaan unohda ulko-ohjan vaikutusta vaikka hevonen olisi jo todella herkkä pohkeellesi, sillä ulko-ohjan tulee säädellä hevosen suoruutta koko ajan. Hevosen herkistyessä apujesi tulee "pienentyä", ei hävitä kokonaan.
Avoimen sivun jälkeen siirrä vaan sisäpohje omalle paikalleen, kevennä ulko-ohjaa ja anna hevosen kävellä 3/4 ympyrää taas aktiivisessa käynnissä ennen seuraavaa avointa sivua ja väistöä. Toista tämä harjoitus 3-5 kertaa ja anna hevosen kävellä sen jälkeen koko kentällä pitkällä ohjalla. Sen jälkeen voit toistaa harjoituksen toiseen suuntaan.
Käyntiväistöjen lisäksi voit tehdä täysin saman harjoituksen ravissa. Muista ravissakin antaa hevosen levätä aina muutaman toiston jälkeen!
Jos ja kun nämä väistöt alkavat sujua kuin tanssi, voit hyvin liittää väistöön laukannoston. Eli, avoimen sivun väistön jälkeen, siis heti viimeisen väistöaskeleen jälkeen siirrä sisäpohje hieman satulavyön eteen, pidätä hieman ulko-ohjalla ja anna sisäistuinluulla impulssi laukannostoon. Muista myödätä sisäohjalla laukannoston aikana, vaikka siten että sisäohja olisi hetken ihan löysä! Jos joku kerta väistö ei oikein ota sujuakseen, älä silloin suorita laukannostoa, vaan keskity tekemään seuraava väistö huolellisemmin, jotta voit varmistua laukannoston onnistumisesta. Kun nostat laukan väistön jälkeen, pidä itse laukkapätkä lyhyenä, ja siirrä hevonen käyntiin/raviin lyhyen sivun aikana. Näin sinulle jää muutama metri armonaikaa rakentaa käynti tai ravi riittävän aktiiviseksi taas seuraavaa väistöä ajatellen. Kun laukkaa ei jatketa metritolkulla väistön jälkeen, tulee ihan huomaamatta ratsastettua taas lisää niitä aina niin ihania siirtymiä, jotka yhä edelleen auttavat takapään aktivoimisessa!
Mikäli et tee laukannostoa ympyrällä, voit lisätä takapäätä aktivoivan elementin, eli maapuomit ynpyrän lyhyelle sivulle. Näin saat suoralla hevosella ratsastettua vielä maapuomitkin, jotka myös hieman auttavat parantamaan takapään liikettä!
Rakenna tunti siten että tämä ympyräväistöharjoitus on tunnin "pääteema", eli tämän lisäksi huolellinen alku- ja loppuverryttely riittää hyvin hevosen sen päivän treeniksi. Kun väistöjä tehdään näin paljon, joutuu hevonenkin jo vähän miettimään mihin ne jalkansa asettaa ja lihaksissahan se tuntuu! Loppuverryttelyn voit aivan hyvin suorittaa kevyessä istunnassa laukassa, jotta hevonen saa vähän venyttää askeltaan ja avata paikkojaan. Siihen päälle rauhallinen pätkä kevyessä ravissa ja lopuksi maastoon kävelemään!
Toinen takapäätä aktivoiva väistöharjoitus on lähes samantyyppinen, mutta suoralla linjalla tehtävä väistö ja loppuun suoritetaan taas laukannosto! Tämän harjoituksen olenkin jo postannut aikaisemmin, täältä voit käydä lukemassa sen.
Harjoituksen voi myös viedä aivan uudenlaiselle tasolle, siten että käännä hevonen pituushalkaisijalle, väistä muutama askel oikealle, ei siis uralle asti vaan todellakin ihan vaan muutama askel, nosta vasen harjoituslaukka, laukkaa muutama askel, siirrä hevonen takaisin käyntiin ja väistä nyt vuorostasi muutama askel vasemmalle, ja taas, viimeisestä väistöaskeleesta oikea harjoituslaukka. Tässä harjoituksessa väistön tulee olla jo hallussa, ja väistö tuleekin tehdä normaalia jyrkemmässä linjassa, jotta väistöt ja laukannostot mahtuvat pituushalkaisijan matkalle. Hevosen tulee myös kyetä laukkaamaan suhteellisen kootussa muodossa, joten tätä harjoitusta suosittelen jo vähän kokeneemmille ratsukoille.
Tässä siis takajalkojen aktivointia pohkeenväistön muodossa, seuraavassa osassa keskitytään siirtymiin.
tiistai 25. marraskuuta 2014
Pohkeelle hidas hevonen
Ratsastan kaikenlaisia hevosia, saa pukittaa, hypätä vähän pystyynkin, olla nuori ja osaamaton tai vaikka kovastikin korkealle koulutettu, kaikki sopii mulle, kiitos!
Oikeastaan ainoa hevostyyppi jonka ratsastamisesta en niin kovasti välitä, on pohkeelle hitaat hevoset tai hevoset joiden luontainen eteenpäinpyrkimys on hävinnyt jonnekin matkan varrelle. (toim huom, yleensä se eteenpäinpyrkimys häviää sinne kentälle, joten maastoon mars!!!)
Oma ideologiani perustuu siihen että hevosen pitää aina olla niin innoissaan lähdössä töihin että ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä ohjaaminen ja vauhdin säätely ohjalla. En siis jaksaisi ihan hirveästi ratsastaa hevosta pohkeella, kun en todellakaan halua että mulle tulee ratsastuksessa hiki!
Näitä pohkeelle kuuroja hevosia on valitettavasti valtava määrä, mutta minkä ihmeen takia? No juuri siksi kun niiden eteenpäinpyrkimys on pikkuhiljaa tapettu liian vahvalla kädellä ratsastamalla. Ehkä joku ratsastajista jopa joskus käyttää vähän pohjetta, mutta heti sen jälkeen otetaan niin vahvasti kädellä vastaan että hevosen on helpompi kääntää kaula vähän kaarelle ja sipsutella pienellä askeleella kuin yrittää ihan tosissaan liikkua eteen. Tähän kun vielä lisätään erilaiset apuohjat joilla pään asentoa halutaan muokata entistä enemmän, ollaan jo aika syvällä suossa. Muistatteko kun aikojen alussa jo opetettiin että hevoselle ei saa antaa ristiriitaisia apuja, ja varsinkaan apuja ei tule käyttää yhtä aikaa? Yksinkertainen ohje, miten se on voinut unohtua näin totaalisesti?
Kaikista tärkeintä on tietysti se että ratsastaja nyt katsoo peiliin ja tekee sen päätöksen että nytpä jatkossa ratsastan hevosta niin että se saa reagoida apuihini, en häiritse sitä turhilla liikkeillä ja muistan pitää avut yksinkertaisina ja kevyinä. Tämän pitää siis olla läsnä jokaisessa ratsastuksessa. Me kaikki pystymme "uudelleenherkistämään" hevosen pohkeelle, ja saamme sen liikkeen ilon taas esille! Tässä nyt yksi harjoitus:
Aloita tunti verryttelemällä hevonen normaalisti, älä kuitenkaan vielä verryttelyssä ahdista tai puske hevosta pohkeella jatkuvasti vaan anna sen vaikka vähän löntystää alussa. Kun hevonen on vertynyt, annan sen kävellä hetki vapaalla ohjalla ja aloita sitten varsinainen harjoitus.
Pysäytä hevonen uralle, vaikka ihan pitkänsivun alkuun jotta sinulla on pitkä suora edessä. Kun hevonen on pysähtynyt, päästä ohjat löysäksi ja ota kädellä myös satulan etukaaresta tai "kauhukahvasta" kiinni. Sitten vaan irrotat molemmat pohkeet reilusti irti kyljistä, ja PAM, suorastaan pamautat ne hevosen kylkiin! Kyllä, luit oikein, pamautus kylkiin! Hevonen luultavasti singahtaa kauhuissaan suuntaan X, mutta nyt tulee tärkeä ohje: Älä missään tapauksessa nykäise sitä ohjalla suusta! Päinvastoin, kehu sitä äänellä ja silitä kädellä (jos siis et ole pudonnut kyydistä!) sillä sehän teki juuri niinkuin me halusimme, lähti pohkeesta eteen! Pohje vaan oli aika vahva, ja hevosen reaktio samoin. Kun hevonen on edennyt koikkaloikkaansa tovin, rauhoita tilanne ja toista harjoitus uudestaan. Pikkuhiljaa voit pienentää pohjeapua sillä hevonen kyllä hoksaa lähteä pienemmästäkin pohkeesta liikkeelle, edelleenkään älä ota sitä yhtään suusta kiinni! Pyri pääsemään tilanteeseen jossa hevonen jopa vähän ennakoi pohjetta, eli on jo lähdössä kun vasta olet irrottanut pohkeet kyljistä! Kun näin tapahtuu, ei sinun tietenkään pidä pamauttaa niitä pohkeita "turhaan" hevosen kylkiin, vaan käyttää ihan normaalia pohjetta. Tee harjoitus kummassakin kierroksessa.
Harjoituksen jälkeen anna hevosen hengähtää hetki, ja sen jälkeen voit jatkaa muilla harjoituksilla. Tarkkaile muissakin harjoituksissa hevosen reaktiota pohkeelle, ja heti jos huomaat sen "kuuroutuvan" pohkeelle uudestaan, huomauta sitä napakalla pohkeella, ja muista taas kiittää ja olla vetämättä suusta!
Tämä harjoitus on aika rankka sekä hevoselle että ratsastajalle, mutta joskus se on tarpeen, jotta hevonen saadaan opetettua taas reagoimaan kevyempään pohjeapuun.
Tämän jälkeen kun jatkat ratsastusta, kiinnitä lisäksi erityistä huomiota siihen omaan käteesi. Nyt kun olet saanut hevosesi liikkumaan hyvin pohkeesta eteen, on todella tärkeää antaa kädellä vapautta hevoselle. Hevonen kyllä palaa nopeasti vanhaan mateluvauhtiin, mikäli jatkat vahvalla kädellä ratsastamista...
Muista sopeuttaa harjoitusta hevosesi mukaan, välttämättä en pamauttaisi pohkeita kovin voimakkaasti esimerkiksi täykkärin kylkiin, voipi olla että kyseinen hevonen löytyy sen jälkeen naapurikunnasta, ratsastajalla tai ilman!
Oliko turhan rajua treeniä? Vai oliko siitä apua?
Oikeastaan ainoa hevostyyppi jonka ratsastamisesta en niin kovasti välitä, on pohkeelle hitaat hevoset tai hevoset joiden luontainen eteenpäinpyrkimys on hävinnyt jonnekin matkan varrelle. (toim huom, yleensä se eteenpäinpyrkimys häviää sinne kentälle, joten maastoon mars!!!)
Oma ideologiani perustuu siihen että hevosen pitää aina olla niin innoissaan lähdössä töihin että ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä ohjaaminen ja vauhdin säätely ohjalla. En siis jaksaisi ihan hirveästi ratsastaa hevosta pohkeella, kun en todellakaan halua että mulle tulee ratsastuksessa hiki!
Näitä pohkeelle kuuroja hevosia on valitettavasti valtava määrä, mutta minkä ihmeen takia? No juuri siksi kun niiden eteenpäinpyrkimys on pikkuhiljaa tapettu liian vahvalla kädellä ratsastamalla. Ehkä joku ratsastajista jopa joskus käyttää vähän pohjetta, mutta heti sen jälkeen otetaan niin vahvasti kädellä vastaan että hevosen on helpompi kääntää kaula vähän kaarelle ja sipsutella pienellä askeleella kuin yrittää ihan tosissaan liikkua eteen. Tähän kun vielä lisätään erilaiset apuohjat joilla pään asentoa halutaan muokata entistä enemmän, ollaan jo aika syvällä suossa. Muistatteko kun aikojen alussa jo opetettiin että hevoselle ei saa antaa ristiriitaisia apuja, ja varsinkaan apuja ei tule käyttää yhtä aikaa? Yksinkertainen ohje, miten se on voinut unohtua näin totaalisesti?
Kaikista tärkeintä on tietysti se että ratsastaja nyt katsoo peiliin ja tekee sen päätöksen että nytpä jatkossa ratsastan hevosta niin että se saa reagoida apuihini, en häiritse sitä turhilla liikkeillä ja muistan pitää avut yksinkertaisina ja kevyinä. Tämän pitää siis olla läsnä jokaisessa ratsastuksessa. Me kaikki pystymme "uudelleenherkistämään" hevosen pohkeelle, ja saamme sen liikkeen ilon taas esille! Tässä nyt yksi harjoitus:
Aloita tunti verryttelemällä hevonen normaalisti, älä kuitenkaan vielä verryttelyssä ahdista tai puske hevosta pohkeella jatkuvasti vaan anna sen vaikka vähän löntystää alussa. Kun hevonen on vertynyt, annan sen kävellä hetki vapaalla ohjalla ja aloita sitten varsinainen harjoitus.
Pysäytä hevonen uralle, vaikka ihan pitkänsivun alkuun jotta sinulla on pitkä suora edessä. Kun hevonen on pysähtynyt, päästä ohjat löysäksi ja ota kädellä myös satulan etukaaresta tai "kauhukahvasta" kiinni. Sitten vaan irrotat molemmat pohkeet reilusti irti kyljistä, ja PAM, suorastaan pamautat ne hevosen kylkiin! Kyllä, luit oikein, pamautus kylkiin! Hevonen luultavasti singahtaa kauhuissaan suuntaan X, mutta nyt tulee tärkeä ohje: Älä missään tapauksessa nykäise sitä ohjalla suusta! Päinvastoin, kehu sitä äänellä ja silitä kädellä (jos siis et ole pudonnut kyydistä!) sillä sehän teki juuri niinkuin me halusimme, lähti pohkeesta eteen! Pohje vaan oli aika vahva, ja hevosen reaktio samoin. Kun hevonen on edennyt koikkaloikkaansa tovin, rauhoita tilanne ja toista harjoitus uudestaan. Pikkuhiljaa voit pienentää pohjeapua sillä hevonen kyllä hoksaa lähteä pienemmästäkin pohkeesta liikkeelle, edelleenkään älä ota sitä yhtään suusta kiinni! Pyri pääsemään tilanteeseen jossa hevonen jopa vähän ennakoi pohjetta, eli on jo lähdössä kun vasta olet irrottanut pohkeet kyljistä! Kun näin tapahtuu, ei sinun tietenkään pidä pamauttaa niitä pohkeita "turhaan" hevosen kylkiin, vaan käyttää ihan normaalia pohjetta. Tee harjoitus kummassakin kierroksessa.
Harjoituksen jälkeen anna hevosen hengähtää hetki, ja sen jälkeen voit jatkaa muilla harjoituksilla. Tarkkaile muissakin harjoituksissa hevosen reaktiota pohkeelle, ja heti jos huomaat sen "kuuroutuvan" pohkeelle uudestaan, huomauta sitä napakalla pohkeella, ja muista taas kiittää ja olla vetämättä suusta!
Tämä harjoitus on aika rankka sekä hevoselle että ratsastajalle, mutta joskus se on tarpeen, jotta hevonen saadaan opetettua taas reagoimaan kevyempään pohjeapuun.
Tämän jälkeen kun jatkat ratsastusta, kiinnitä lisäksi erityistä huomiota siihen omaan käteesi. Nyt kun olet saanut hevosesi liikkumaan hyvin pohkeesta eteen, on todella tärkeää antaa kädellä vapautta hevoselle. Hevonen kyllä palaa nopeasti vanhaan mateluvauhtiin, mikäli jatkat vahvalla kädellä ratsastamista...
Muista sopeuttaa harjoitusta hevosesi mukaan, välttämättä en pamauttaisi pohkeita kovin voimakkaasti esimerkiksi täykkärin kylkiin, voipi olla että kyseinen hevonen löytyy sen jälkeen naapurikunnasta, ratsastajalla tai ilman!
Oliko turhan rajua treeniä? Vai oliko siitä apua?
Tilaa:
Kommentit (Atom)