Ohjasajon alkeet

Tämä postaus on jäänyt ikävästi muhimaan luonnoksiin, pahoittelut siitä. Ohjasajon opettelu vaatisi kyllä ehdottomasti kuvia ja videoita, mutta luulen että tähän postaukseen en niitä ehdi järjestää, joten voin vaan yrittää näpytellä informaatiota parhaan kykyni mukaan!

Ohjasajo on itselleni yksi tärkeimmistä hevosten koulutusmuodoista, se opettaa hevoset, niin nuoret kuin vanhemmatkin, ohjastuntumaan. Sillä opetan hevoselle ääniavut, sekä pidättävät että eteenpäinvievät. Se on myös oiva tapa nähdä oman hevosen liikettä maastakäsin. Myös esteitä (maltillisen kokoisia toki) voi ohjasajaen hypyttää, ja luonnollisesti maapuomit ja kavaletit onnistuu myös. Ohjasajoa voi tehdä kentällä, maastossa, pellolla, aivan kuten ratsastusta tai ajoakin. Mikäli hevonen tuntuu ratsain kovin vinolta, on ohjasajo oiva tapa tarkastaa johtuuko vinous ratsastajasta vai onko kyseessä esimerkiksi tuntumaan (eli hevosen suuhun) liittyvä ongelma. Eli kaikenkaikkiaan, ohjasajolla voidaan ratkaista kaikenlaisia ongelmia ja ennen kaikkea, sillä voidaan ehkäistä niiden syntyä!

Itse en pidä ohjasajossa raippaa mukana, sillä en tee omilla hevosillani kovin "pikkutarkkaa" työtä kuten tarkkoja väistöjä, vaan keskityn enemmän liikkeen laadun parantamiseen, tuntuman hyväksymiseen ja siirtymien täsmällisyyteen, tai tarkemmin sanottuna siihen että hevonen tekee töitä oikealla asenteella. Raipan mukana pitäminen on hyvin pitkälti tottumuskysymys, ja toki ilman raippaa voidaan tehdä väistöjäkin, kukin tehköön tässä tavallaan.

Ohjasajossa tarvittavia varusteita ovat suitset, joissa mielellään fullcheek-kuolaimet, valjaiden selustin tai ohjasajovyö sekä ajo-ohjat.

Fullcheek- tai muut varrelliset kuolaimet ovat ohjasajossa erityisen hyvät siitä syystä että kuolainten varret estävät kuolainrenkaita tulemasta suuhun sekä samalla hieman tehostavat kääntävää apua.
Selustimeksi käy varsin hyvin vaikka rinta- tai ravivaljaiden selustin, jossa on renkaat ohjille selän päällä. Mikäli sinulla on ohjasajovyö, tarkasta että siinä on selän päällä olevat renkaat semmoiset että ohjat pääsevät helposti liukumaan niiden läpi. Käytännössä kiinteät ohjasrenkaat. Ohjasajovyössä on usein renkaita myös alempana, hevosen kylkien kohdalla, mutta itse en käytä näitä alempia renkaita sillä haluan saada ohjasajossa aikaan mahdollisimman samanlaisen tuntuman hevosen suuhun kuin ratsastaessa, eli ohjien tulee olla lähes samassa kohdassa kuin ratsastaessa.

Itse ohjat voivat toki olla minkälaiset tahansa, mutta itse suosin kokonaan nahkaisia, vähintään 16 metriä pitkiä Tärnsjön ohjia. Nahkaisissa ohjissa on se etu että ohja painaa sen verran, että se vastaa jo tuntumaa itsessään, eikä varsinaista tuntumaa tarvitse enää hakea. Nahkainen ohja ilman mitään stoppareita liukuu myös ohjasrenkaiden läpi kitkattomasti, ja on miellyttävin käsitellä. Kankainen ohja on usein hieman liian kevyt tuntuman säilyttämiseen, ja kankainen ohja saattaa polttaa käsiä ikävästi liukuessaan nyrkin läpi, sama pätee nailonohjille. Olen myös nähnyt ohjasajossa käytettävän raviohjia, mutta ne ovat usein jäykistetty nahkojen väliin ommeltavalla nailonilla, sekä niissä olevat lenkit ovat usein tiellä ohjasajossa, toki nämä lenkit taitaa saada otettua ohjista pois.

Hevosen jalat on hyvä suojata jännesuojilla tai pinteleillä, varsinkin jos työskentelet enemmän ympyrällä kuin suoralla uralla.

Ja itsellesi luonnollisesti pitävät hanskat käteen ja jalkoihin kengät joilla on helppo kävellä ja tarvittaessa juostakin!

Tässä postauksessa käydään nimensä mukaisesti läpi ohjasajon alkeita, joten kerron tässä varusteiden lisäksi asioita joita tulee ottaa huomioon ensimmäisiä ohjasajokertoja varten, ja varsinaisia ohjasajotuntisuunnitelmia tulen kirjoittamaan sitten jatkossa!

Ohjasajo-ote on hieman erilainen kuin ote ohjista ratsastaessa. Ohjasajossa ohja tulee hevosen suusta ajurin käteen etusormen ja keskisormen välistä, ja nyrkki pitää huolta että ohja pysyy hyvin kädessä. Etu- ja keskisormen välistä menevä ohja on todella herkkä hevosen suuhun, sillä välissä ei ole minkäänlaista kulmaa kuten ratsastusotteessa on, ja näin pitäen on myös helppo ja nopea muutella ohjan pituutta erimerkiksi käännöksissä. Tämäkin on asia jota tulee harjoitella paljon, ensimmäisillä kerroilla ote ohjasta tuntuu ihan ihmeelliseltä, itseasiassa saattaa jopa tuntua siltä että ohja ei pysy kädessä, mutta opit siihen kyllä, ja pikkuhiljaa siitäkin tulee automaatio. 

Mikäli hevosesi on opetettu ajolle, ei ohjasajon aloittamisessa luultavasti ole mitään haasteita, hevonen kun on tottunut takana seuraaviin ääniin ja pitkien ohjien kosketukseen kyljissä ja lautasten päällä, sekä ääniavut ovat hevoselle myös tuttuja. Mutta ellei hevostasi ole opetettu ajolle, tulee sille esitellä nämä asiat rauhassa siten että hevonen ei missään vaiheessa pääse pelästymään mitään ohjasajoon liittyvää. Ensimmäinen asia on esitellä hevoselle pitkän ohjat sekä se että sinä liikut sen vieressä, viistosti takana (takajalkojen kohdalla) tai suoraan takana. Tähän kannattaa varata mukaan taluttaja, joka tukee hevosta niin pitkään kunnes se oppii luottamaan sille uuteen tilanteeseen. Liiku ensimmäisillä kerroilla hevosen vieressä, hieman taluttajan takana, suurinpiirtein satulan kohdalla. Kun hevonen ei enää kuikuile taaksepäin, siirry taas hieman taaksepäin, suurinpiirtein hevosen takajalkojen kohdalle. Ja kun tämäkään ei aiheuta hevosessa hämmästystä, siirry suoraan hevosen taakse. Tässä kohtaa tulee ensimmäistä kertaa vähän jännät paikat, kun ohjat koskettavat hevosen lautasia ja kylkiä, joten tee tämä vaihe rauhassa, ja mielellään paikallaan seisten, taluttajan pidellessä hevosesta kiinni. Hevosen tulisi sietää ohjien kosketuksen lisäksi se että ohjat saattavat välillä jopa vähän heilua, eikä sen tule pelästyä sitä, vaan korkeintaan tulkita se eteenpäinvievänä apuna.

Nämä asiat tulee esitellä hevoselle sekä vasemmalta että oikealta puolelta, ja sen jälkeen voidaan aloittaa varsinainen ohjasajo. Kun hevonen on sinut sen kanssa että olet asettunut sen takajalkojen kohdalle tai suoraan sen taakse, on hyvä aika luopua taluttajasta ja ryhtyä ajamaan hevosta ihan itse. Ensimmäiset askeleet tehdään luonnollisesti käynnissä, tai itse asiassa käynnissä tulee työskennellä niin monta kertaa että hevonen on täysin rento asian kanssa, ja saat aikaiseksi hyvät siirtymät (käynti-seis-käynti) sekä hevonen kulkee juuri sinne minne sinä sen ohjaat. Aloita työskentely isolla ympyrällä vasemmassa kierroksessa jotta saat hallittua hevosen mikäli se säikähtää sinun liikkeitäsi.  Kävele ensin hevosen takajalkojen kohdalla, eli ohjat ovat melko lyhyet, ja tarkkaile että hevonen kävelee rentona ja sitä reittiä mitä sinä haluat. Mikäli se pyrkii pienentämään ympyrää, ohjaa se ulko-ohjalla pehmeästi isommalle ympyrälle. Mikäli hevonen kävelee hitaammin mitä haluat, kehota sitä ääniavulla reippaammaksi, ja mikäli ääniapu ei tehoa riittävän nopeasti, voit pehmeästi heilauttaa ohjia, ei siis kosketa hevosta ohjilla, vaan pieni heilautus yleensä riittää hevosen herkistämiseksi. Kun hevonen on sinut tämän tilanteen kanssa, siirry pikkuhiljaa kauemmas hevosesta, eli ohjat pitenevät mutta hevonen yhä edelleen reagoi ohjasotteisiin ja ääniapuun yhtä herkästi kuin silloin kun olit sitä lähempänä.

Kun nämä asiat ovat hevoselle ok vasemmassa kierroksessa, on aika vaihtaa suuntaa. Itse käytän ohjasajossa loivaa kahdeksikkoa tai lävistäjää suunnanvaihdossa, ja teen sen ensimmäisillä kerroilla siten että pysäytän hevosen siihen kahdeksikon keskelle, ja nostan ohjat rauhallisesti hevosen lautasten yli ja odotan vielä hetken että hevonen seisoo rauhassa paikallaan, ja siirrän sen vasta sen jälkeen takaisin käyntiin. Kun hevonen on tottunut ohjaksiin lautasten päällä, ei tätä pysähdystä luonnollisestikaan tarvitse suorittaa, korkeintaan vähän hidastaa tempoa jotta sinulle itsellesi ei tule liian kiire.

Ennen kuin pääset työskentelemään ohjasajaen myös ravissa, on tärkeää ottaa haltuun myös tarkemmat käännökset käynnissä. Voltit ovat oiva tapa tähän, ja jotta käännöksestä tulisi mahdollisimman pehmeä, lyhennä kääntävää ohjaa ennen käännöksen tekemistä, näin toimien kätesi ei vedä missään vaiheessa taaksepäin vaan kääntävä ote on pehmeä ja joustava koko käännöksen ajan. Käännöksen lopussa päästät pikkuhiljaa taas ohjan samanpituiseksi toisen ohjan kanssa. Varsinkin alussa tuntuu että pitkiä ohjia on joka paikka täynnä eikä ohjan lyhentäminen tunnu millään tavalla luontevalta, mutta kun vaan säntillisesti harjoittelet, tulee se pikkuhiljaa ihan luonnostaan!

Ravissa ei ole mitään sen ihmeempää kuin käynnissä tapahtuvassa ohjasajossakaan, käytännössä itse joudut liikkumaan vähän enemmän. Jotkut hevoset saattavat vierastaa varsinkin alussa perässään tai sivulla juoksevaa ihmistä, rauhallinen totuttaminen on tässäkin avainsana. Jos hevonen on kovin epäileväinen perässä juoksevaa ihmistä kohtaan, ota se ensin isolle ympyrälle, jossa pääset liikkumaan sen takana vähän vähemmällä juoksemisella ja kun hevonen on hyväksynyt sen, voit pikkuhiljaa siirtyä isommalle uralle. Alussa ravissa tehtävä suunnanmuutos kannattaa tehdä käyntisiirtymän kautta, mutta pikkuhiljaa senkin voi suorittaa ravissa, tempoa vähän hidastamalla. Omat hevoseni ovat fyysisesti niin isoja että joudun lähes aina siirtämään ne lähes käyntiin jotta saan ohjat "heitettyä" lautasten yli, mutta ns. normaalikokoisillä hevosilla tätä ongelmaa tuskin tulee! 

Apujen käytöstä muutama huomio;

- kun valmistelet hevosta pysähdykseen, käytä ensin ääniapua, ja vasta sen jälkeen pidättävää ohjasapua. Kun hevonen saa ääniavun ensimmäiseksi, saa se ikäänkuin mahdollisuuden pysähtyä jo pelkästä äänestä, etkä välttämättä edes tarvitse ohjasapua.
- pysähdyksessä päästä ohjastuntuma löysäksi, eli hevosen tulisi oppia seisomaan paikallaan aina kun ohjat ovat löysällä. Tästä on hyötyä muussakin arjessa kuin pelkästään ohjasajossa! Jos ja kun varsinkin alussa hevonen saattaa liikkua paikaltaan, palauta se rauhassa takaisin samaan paikkaan mistä se lähti. Jos se siis kävelee kolme askelta eteenpäin, peruuta se rauhassa kolme askelta takaisin. Jos se taas lähtee peruuttamaan, palauta se eteenpäin samaan paikkaan. Tämä paikallaanseisomisen taito kannattaa pitää mielessä kaikessa arjen tekemisessä, ei siis pelkästään ohjasajossa.
- liikkeellelähdossä ota ensin ohjat tuntumalle, jotta hevonen ryhdistäytyy ja käytä sen jälkeen vasta ääniapua.
- mikäli olet opettanut hevoselle jotain tiettyjä ääniapuja esimerkiksi juoksutuksessa ravin tai laukan nostamiseksi, käytä niitä samoja ääniapuja myös ohjasajossa, tarvittaessa voit tehostaa apuja ohjan heilautuksella.
- jos hevonen lähtee ryöstämään ohjasajossa, käännä se ympyrälle käyttäen pelkkää sisäohjaa, lukiten sisäkätesi kylkesi viereen, samalla rauhoittaen hevosta ääniavuilla. Yleensä hevonen ei montaa askelta juokse kaula näin vahvasti taipuneena, ja pääset rauhoittamaan tilanteen nopeasti. Toki jos ehdit lukea hevostasi jo ennen kuin se ehtii lähteä, on hyvä tukea hevosta molemmilla ohjilla jos se jännittyy, eli ikäänkuin olla "lähempänä" hevosta ja seurata riittääkö se hevosen rauhoittamiseksi.
- muista että hevonen peilaa ihmisen käytöstä, jos tuntuu että hevosesi on vähän laiska ja hidas, tarkkaile omaa asentoasi ja aktiivisuuttasi! Heti kun ryhdistäydyt itse ja otat vähän reippaampia (ehkä jopa liioitellun reippaita) askeleita, tulee hevoseesikin lisää poweria! Tai jos hevosesi on jännittyneen oloinen ja kiirehtii, tarkasta oletko mahdollisesti itsekin vähän turhan hätäinen ohjissa, hengittele muutaman kerran ja rauhoita itsesi ja huomaat että hevosesikin rauhoittuu.

No niin, tässä tuli nyt käytyä läpi pääpiirteet ohjasajon aloittamisesta. Jatkossa tulen varmasti tekemään joitain tuntisuunnitelmia ohjasajoon liittyen, ja nyt teillä onkin mahdollisuus esittää toiveita mihin seuraavassa ohjasajopostauksessa keskitytään! Ja kyllähän niitä videoita olisi näihin saatava, teen parhaani niiden tuottamiseksi!

Sari

Toivepostaus; sitkeäksi jäävä hevonen

Hevosen jäädessä "sitkeäksi" eli tietyllä tapaa hitaaksi avuille tulee ratsastajan reagoida tilanteeseen melko nopeasti, jotta tilanne ei  lähde aivan käsistä, ja sitkeydestä tule ns. normitilanne.

Ihan ensimmäiseksi täytyy lähteä miettimään syitä minkä takia hevonen jää sitkeäksi, se on kuitenkin aina seurausta jostain. En ota tässä nyt kantaa hevosen terveydentilaan, toivon että jokainen teistä tarkkailee hevosensa terveydentilaa tarkalla silmällä ja puuttuu muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti. Myös varusteiden sopivuus tulee tarkastaa säännöllisesti, joskus pelkkä kuolaimen vaihtokin voi vaikuttaa suuresti. Nivelestä kolmipalaan vaihto on todella usein hevoselle miellyttävämpi vaihtoehto!


Lähtökohtaisesti se että hevonen jää sitkeäksi  ohjalle, on seurausta ratsastajan "hitaasta" kädestä myötäyksissä tai ratsastajan vahvasta kädestä muissa ohjasotteissa. Usein käy niin että ratsastajan käsi siirtyy taaksepäin ihan huomaamatta, ja hevonen reagoi tähän hidastamalla tai puremalla kiinni kuolaimeen (ikään kuin suojelemalla omaa suutaan tältä vetävältä ohjalta). Eli näissä harjoituksissa ensisijaisesti otetaan huomioon ratsastajan omien apujen oikeanlainen käyttö, niitä parantamalla saadaan hevosen "sitkeys" poistettua kokonaan!


Tässä otan ensin käsittelyyn hevosen sitkeyden ohjasavuille. Jos hevonen ei avun jälkeen rentoudu ja myötää ohjalle, pitää lähteä vähän purkamaan tilannetta. Kehotan aina asetuksissa, taivutuksissa ja käännöksissä ratsastajaa lyhentämään sisäohjaa muutaman sentin, jotta sisäkäsi ei vahingossakaan liiku taaksepäin. Mikäli näin käy, kädestä häviää jousto ja se taas antaa hevoselle merkin hidastaa vauhtia tai jopa kokonaan pysähtyä. "Kun käsi pysähtyy, pysähtyy hevonenkin".Tällä lyhyemmällä sisäohjalla on myös se vaikutus, että ohjan ote ei muutu missään vaiheessa vahvemmaksi, vaan pysyy kokoajan tasaisen vaativana, odottaen sitä hetkeä että hevonen sille myötää.

Puretaanpa osiin harjoitus jossa ratsastetaan isolla voltilla vasemmalla, ja haluamme luonnollisesti saada hevosen taipumaan voltin kaaren suuntaisesti. Juuri ennen voltille kääntämistä, lyhennä vasen ohja hieman oikeaa lyhyemmäksi, rentouta vasen pohje ja siirrä oikeaa pohjetta aavistus taaksepäin (jotta hevosen takaosa pysyy samalla uralla etuosan kanssa myös voltilla) ja käännä hevonen voltille. Pidä vasen ohja koko voltin ajan hieman lyhyempänä, ja huomaat että siinä tuntuu hieman vahvempi tuntu kuin oikeassa. Tämä johtuu siitä että hevonen ei vielä ole myödännyt taivuttavalle ohjalle. Tästä hermostuneena ei pidä lähteä voimistamaan sisäohjan otetta, mutta ei myöskään myötäämään siitä, vaan sisäkäsi tulee nyt pitää mahdollisimman vakaana, omalla paikallaan (joka on siis vähän edempänä kuin ulkokäsi ohjan lyhentämisen vuoksi) ja odottaa että hevonen myötää (eli taipuu) ohjalle ja näin ollen ohjan myötäys tulee hevoselle ihan itsestään. Sinun ei siis tarvitse erikseen tehdä myötäämisen eteen mitään, vaan kun sisäohja on hieman lyhyempi, myötäys aiheutuu heti siitä kun hevonen itse myötää ohjalle ja taipuu loivasti. Sinun tehtäväsi on vain pitää ulkopohkeella (hieman satulavyön takana) huolta että takaosa pysyy samalla uralla etuosan kanssa ja näin ollen hevonen taipuu tasaisesti koko rungostaan, ei pelkästään etuosastaan. Sisäpohje pysyy satulavyön kohdalla, tarpeen tullen aktivoi askellajia ja estää hevosta kääntymästä pienemmälle voltille. Kun olet tyytyväinen voltilla tapahtuvaan taipumiseen, päästä hevonen taas suoralle uralle, ja samalla päästä vasen ohja saman pituiseksi kuin oikea. Tällä tavalla työskenneltyäsi tulet huomaamaan että hevosen sitkeys ohjaa vastaan häviää pikkuhiljaa, sillä ohjan myötäys tulee aina oikeaan aikaan (eli heti hevosen reagoitua ohjaan oikein) ja samoin ohjan ote ei missään vaiheessa muutu hevoselle epämiellyttäväksi, vaan se pysyy tasaisen vaativana, ja on hevosen oma valinta, milloin se rentoutuu ja myötää ohjalle.

Jos voltilla ratsastaessa jostain syystä hevonen kuitenkin jää painamaan kädelle, hidasta vauhtia hieman ja nosta sen jälkeen molemmilla ohjilla hevosen etuosaa hieman ylöspäin. Tämän jälkeen ratsasta sisäpohkeella taas hieman sisätakajalkaa alle, jotta hevonen ottaa painoa enemmän takaosalle, ja jatka voltilla taivutusharjoitusta.

Erityisen hyvä harjoitus on ratsastaa voltti- tai ympyräkahdeksikkoa, näin saat omia ohjasapujasi treenattua tasaisesti kumpaankin suuntaan, kunhan vaan muistat olla huolellinen volttien tai ympyröiden välillä ratsastettavan suoristamisen kanssa! Muista siis hellittää taivuttavasta ohjasta riittävän aikaisin, jotta hevonen ehtii suoristua lyhyelläkin matkalla.

Myös erilaiset taivutusharjoitukset ovat todella hyviä ohjasapujen treenaamisessa, erityisesti pitkällä sivulla ratsastettava voltti, avotaivutus, voltti, avotaivutus, voltti-harjoitus. Täällä olen käynyt läpi avotaivutuksen alkeita, ja siinä otettiin haltuun juuri tämä voltti,avo,voltti-harjoitus.

Seuraavaksi tarkastellaan hevosen sitkeyden poistamista pysähtymisharjoituksilla. Hevonen voi siis myös jäädä tietyllä tavalla sitkeäksi pidättävälle avulle, tämä tuntuu pienoisena kädelle painamisena pysähtyessä. Otetaanpa ensimmäiseksi haltuun oikeanlainen tapa pysäyttää hevonen.

Liikkeessä ratsastajan käden tulee joustaa hevosen pään ja kaulan liikkeen mukaan, tämä onnistuu ainoastaan jos ohja on oikean pituinen ja oikeanlainen tuntuma on näin ollen saavutettu. Täällä on otettu haltuun se oikeanlainen ohjastuntuma, käy ihmeessä lukemassa postaus niin tiedät mistä tässä puhun.

Jatketaanpa, eli liikkeessä ratsastajan käsi on siis joustava. Silloin kun halutaan pysäyttää hevonen, tulee käden liikekin pysäyttää. Hevonen siis pysähtyy kun ratsastajan käden liikekin pysähtyy. Jotta pysähdyksestä ei tule töksähtävä, tulee hevonen valmistella pysähdykseen rauhassa. Teen sen itse ihan yksinkertaisesti hidastamalla käden joustoliikettä, eli tekemällä kädestä vähän "raskaampi" ja vähemmän liikkuva, mutta kuitenkin vielä jonkin verran joustava. Hevonen siis tuntee että käsi on vielä liikkeessä mukana, mutta nyt sen verran hitaampi, että se tarkoittaa hevoselle liikkeen hidastamista. Tästä kun hevonen on muutaman askeleen ajan hidastanut vauhtia, voi käden liikkeen pysäyttää rauhallisesti ja hevonen pysähtyy pehmeästi käden mukana. Harjoittele ensin muutaman kerran tätä pysäyttämistapaa, jotta saat itsellesi selvyyden miten paljon se käden jousto voi "pienentyä" ja miten nopeasti hevonen pysähtyy käden mukana. Kun tämä on teillä hallussa, eli hevonen reagoi melko nopeasti erilaiseen tuntumaan ja pysähtyy rennosti, on aika lisätä haastetta.

Normaalisti pysähdyksessä en löysää ohjaa myötäämisen merkiksi, vaan ainoastaan kannan käteni ryhdikkäästi, ettei hevosen suussa juuri sillä hetkellä tunnu painetta, mutta ohjastuntuma kuitenkin säilyy.
Nyt kun haluamme saada hevosen suusta tietynlaista sitkeyttä pois, teetetään pysähtymishajoituksia joissa huolellisesti ratsastetun pysähdyksen jälkeen ratsastaja siirtää molempia käsiään reilusti eteenpäin hevosen suuta kohti, eli myötää vähän liioitellusti ohjalla. Hevosen pitää kuitenkin jäädä paikalleen seisomaan, sillä pohje ei anna merkkiä liikkeellelähdön merkiksi. Kun hevonen on odottanut ryhdikkäänä (se ei saa siis pudota alas) pari sekuntia, siirretään kädet taas omalle paikalleen, ja pyydetään hevonen pohkeella käyntiin. Näitä pysähdyksiä voi ensin tehdä uralla, vaikka aika lähellä kulmaa, jolloin saat kulmasta vähän kuvitteellista jarrua, eli hevosen ei pitäisi niin herkästi olla lähdössä liikkeelle vaikka ohjastuntuma häviääkin. Harjoitusta voit vaikeuttaa tekemällä pysähdyksiä urien lisäksi pituushalkaisijalla, lävistäjällä ja missä nyt vaan tuleekaan mieleen! Pääasia että päästät ohjan irti hevosen suusta heti pysähdyksessä, näin hevosella ei ole mitään mihin jäädä kiinni suullaan!

Samaa harjoitusta voit muokata myös muissa siirtymissä, aloittaen käynnistä ja edeten maltillisesti ravi- ja laukkasiirtymiin. Eli aina siirtymän jälkeen siirrä käsiä sen verran eteen että ohjastuntuma löystyy hetkeksi, tällä siis estetään hevosta jäämästä kiinni kuolaimeen, mutta ennenkaikkea opetetaan sitä samaa ratsastajalle. Kädellä ei saa jäädä pitämään kiinni siirtymissäkään, luodaan hevoselle tuntuma mutta ei missään nimessä vetoa ohjasta, tähän hevonen vastaa aina puremalla kiinni kuolaimeen. Tätä siirtymäharjoitusta voit helpottaa hieman tekemällä aina voltin ennen siirtymää, ja voltin viimeisillä askelilla väistämällä muutaman askeleen takaosaa uran ulkopuolelle. Näin saat hieman paremmin takaosaa alle ennen siirtymää, ja hevosen pitäisi jäädä hieman kevyemmäksi etuosastaan.

Hevonen voi jäädä tietyllä tapaa myös sitkeäksi pohkeelle. Tämä on usein seurausta siitä että ratsastaja toistuvasti käyttää pohjeapua turhan monta kertaa, eikä niiden välissä anna hevoselle riittävästi aikaa reagoida siihen ensimmäiseenkään apuun. Tämä korjataan muuttamalla ratsastajan omaa pohjemerkkiä. Ratsasta pohkeella jatkossa niin että annat pohjeavun KERRAN. Vain kerran, ja odotat että hevonen reagoi siihen. Ei siis pohkeella naputtamista, potkimista, kantapäällä kaivelua tai muutakaan epämääräistä. Purista molemmilla pohkeilla hevosen kylkiin, ja odota kunnes hevonen lähtee liikkeelle. Heti liikkeellelähdön aikeestakin hellitä pohkeilla, jotta hevonen huomaa että pohjeapu hellittää välittömästi  hevosen reagoitua siihen. Välillä voit joutua puristamaan pohkeilla vähän pidempäänkin, jos kyseessä on erityisen sitkeä hevonen, mutta koita jaksaa, pitkässä juoksussa tilanne helpottuu suuresti! Jos hevonen ei reagoi pohkeeseen kovinkaan nopeasti, muista tässäkin että pohjeapu ei saa voimistua, mutta ei myöskään keventyä kun odottelet sitä hevosen reaktiota. Tämä on käytännössä vaan hevosen herkistelyä eri avuille, mutta päämääränä tässä on ratsastajan apujen yksinkertaistaminen ja niiden tekeminen hevoselle miellyttävimmiksi. Näin ollen hevosen "sitkeys" jää ajan myötä kokonaan pois ja ratsastus on taas yhtä juhlaa!

Ihania kesätreenejä kaikille teille!

Tuntisuunnitelma hitaalle hevoselle

Tällä tunnilla keskitytään harjoituksiin jotka parantavat hitaan hevosen eteenpäinpyrkimystä. Hevosen "hitaus" ei ole hevoselle kovinkaan luontaista, joten ensin on syytä tarkistaa että hevosen terveydentila ei ole aiheuttanut hitautta sekä se että varusteet ovat sopivat. Jos nämä asiat ovat kunnossa, on yleensä kentällä työskentelyssä hitauden aiheuttanut yksinkertaisesti tylsistyminen, hevosta kun ei ole luotu liikkumaan pienessä hiekkalaatikossa päivästä toiseen! Ja luonnollisesti ratsastajan apujen käytöllä on suuri vaikutus siihen miten hevonen liikkuu. Tässä tuntisuunnitelmassa otetaan kantaa ratsastajan apujen käyttöön ja tehdään harjoituksia joilla hevosta saadaan edes vähän hitaammaksi. Toivon kuitenkin että viette hitaat hevoset pois kentältä ja maastoon löytämään liikkumisen ilon uudelleen!

Tehdään alkuverryttelystä vähän poikkeuksellisempi normaaliin verrattuna, sillä aloitetaan verryttely laukalla normaalin kevyen ravin sijaan! Tätä ennen hevosen pitää ensin saada kävellä ainakin 15 minuuttia vapaalla ohjalla, vaikka juuri siellä maastossa! Tämän jälkeen voit ottaa ohjat, ja työskennellään vielä hetki käynnissä. Aloitetaan yksinkertaisella pysähtymisharjoituksella. Ratsasta hevonen suoraksi uralle, ja pysäytä hevonen. Muista pidättää ohjalla riittävän vaativasti, mutta pehmeästi. Kun hevonen on pysähtynyt, siirrä molempia käsiäsi niin paljon eteenpäin että ohja on ihan löysä, eli tuntumaa suuhun ei ole ollenkaan. Hevosen pitää jäädä paikalleen vaikka et tuekaan sitä ohjalla koko ajan. Jos hevonen liikkuu eteenpäin, pysäytä se rauhallisesti uudelleen ja myötää taas ohjalla. Alkuun vaadi hevosta seisomaan paikallaan vain hetki, ja muutamien toistojen jälkeen voit pyytää sitä seisomaan paikallaan vähän kauemminkin. Pysähdyksen jälkeen siirrä hevonen käyntiin siten että ohjat ovat edelleen löysät, ja siirrä kädet omalle paikalleen kun hevonen kävelee.
Kun valmistelet hevosta pysähdykseen, vähennä käden joustoa vähän, toisin sanoen tee kädestä vähän raskaampi, ja kun haluat pysäyttää hevosen, pysäytä oman käden liikkeesi. Kätesi jäävät paikalleen, ja hevosen tulee pysähtyä käden mukana. Vaativa apu tarkoittaa tässä tapauksessa juuri sitä että kun käsi pysähtyy, sen pitää todellakin jäädä paikalleen, vaikka hevonen ehkä yhden tai kaksi askelta vielä kävelisikin. Se on hevosen oma valinta haluaako se kävellä kättä vasten montaa askelta. Se kyllä herkistyy kädelle muutaman toiston jälkeen, ja huomaat sen pysähtyvän samalla hetkellä kun kätesikin pysähtyy. Jos tässä alkuvaiheessa myötäät kädelläsi yhtään ennen kuin hevonen on pysähtynyt, hevonen tulkitsee myötäyksen kiitokseksi ja jää vähän hämilleen, sillä se kyllä tietää että pidättävä käsi tarkoittaa pysähdystä, mutta miksi ihmeessä se käsi myötää ennen kuin hevonen on ehtinyt pysähtyä? Että haetaanko tässä pysähdystä vai käydäänkö vain lähellä pysähdystä, miettii hevonen.
Toista pysähtymisharjoitus muutaman kerran molempaan kierrokseen, siten että se lopulta pysähtyy heti kun oma kätesi pysähtyy, jää paikalleen vailla tuntumaa ja lähtee liikkeelle heti kun käytät pohkeen. Muista olla tarkkana pohkeen käytössä, käytä molemmat pohkeet jälleen kerran vaativasti, eli puristat (älä potki!) pohkeilla niin kauan että hevonen ottaa askeleen eteenpäin, tämän jälkeen rentouta heti molemmat jalat jotta hevonen ymmärtää tehneensä oikein. Älä missään tapauksessa jää jyystämään hevosta pohkeilla, tai mikä vielä pahempaa, kantapäillä, vaan anna hevosen edetä omaa vauhtiaan. Nyt haetaan ainoastaan täsmällisiä reaktioita sekä ohjalle että pohkeelle, se eteenpäinpyrkimys kyllä paranee pikkuhiljaa!

Ota seuraavaksi työskentelyyn mukaan peruutukset. Pysäytä hevonen suoralle uralle, nyt se saa jäädä seisomaan ohjat tuntumalla, ja suorita muutaman askeleen peruutus. Heti peruutuksen jälkeen siirrä tai päästä hevonen taas käyntiin. Täällä ohje täydelliseen peruutukseen! Suorita muutamia 3-4 askeleen peruutuksia molempiin suuntiin, ja näiden jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja vähän lepoa.

Tämän jälkeen jatketaankin laukalla! Aloita laukkatyöskentely siten että nostat harjoituslaukan käynnistä pitkän sivun alusta, jotta sinulla on hyvä mahdollisuus edetä aktiivisessa laukassa eteenpäin! Älä kuitenkaan ahdista hevosta pohkeella jatkuvasti, pidä vaan huolta sisäavuilla että hevonen pystyy säilyttämään hyvän ja tasapainoisen laukan hetken aikaa. Juuri ennen kuin tuntuu siltä että joudut kohta auttamaan hevosta pohkeella laukan ylläpitämiseksi, suorita siirtymä raviin (voit keventää!) ja ole todella tarkka siitä että et pidätä hevosta yhtään sen jälkeen kun olet saanut sen laskemaan laukan raville! Nyt on tarkoitus vaan antaa hevosen edetä siinä parhaassa mahdollisessa ravissa hetken aikaa, ja noin puolen kierroksen jälkeen voit siirtää sen taas käyntiin. Näillä harjoituksilla haetaan siis sitä tunnetta että hevosta ei ahdisteta "turhilla"avuilla yhtään, pidätetään ainoastaan sen verran mitä tarvitaan siirtymän suorittamiseksi ja käytetään pohjeapua samalla tavalla, vain siirtymän suorittamiseksi. Ei yhtään pohkeella jyystämistä eikä kädellä pitkään pidättämistä. Hevosen pitää voida luottaa siihen että apua käytetään kerran, siihen reagoidaan heti ja sen jälkeen apu on taas hiljaa. Näin toimimalla hitaampikin hevonen herkistyy ja löytää pikkuhiljaa sitä liikettään takaisin! Työskentele harjoituslaukka-kevyt ravi siirtymiä muutamia kertoja molempiin suuntiin, ja anna sen jälkeen hevosen taas levätä hetki vapaalla ohjalla.

Varsinainen työskentely suoritetaan kolmella ympyrällä, eli molemmilla pääty-ympyröillä ja keskiympyrällä. Ympyrällä ratsastaminen ei lähtökohtaisesti ole paras mahdollinen tapa hitaalle hevoselle, mutta tehdään sen kaltaisia harjoituksia jotka itsessään aktivoivat hevosta enemmän kuin ympyrä sitä hidastaa! Tee ensimmäinen pääty-ympyrä käynnissä, ja tee ympyrälle kaksi pysähdystä ja liikkeellelähtöä ja kolmas siirtymä tehdään siten että hevonen hidastaa tempoaan niin paljon että se melkein pysähtyy, mutta lähtee taas aktiivisesti eteen pohkeesi vaikutuksesta. Muista, vain vaativa pohje kerran, sen on riitettävä! Käyntiympyrästä jatka uraa pitkin kohti keskiympyrää, ja nosta laukka ennen keskiympyrälle kääntymistä. Jatka keskiympyrää laukassa puoli kierrosta, tee siirtymä raviin, kontrolloi ravia parin askeleen ajan pidättäen vähän voimakkaammin ulko-ohjalla ja nosta heti uudestaan laukka. Jatka laukassa uraa pitkin kohti viimeistä pääty-ympyrää, ja siirrä hevonen raviin (voit keventää) lyhyen sivun keskellä. Jatka tämä viimeinen pääty-ympyrä kevyessä ravissa, mahdollisimman isolla askeleella. Sama ajatus tässä kuin alun laukka-ravi siirtymässä, ei yhtään liikaa pidätettä, jotta hevosen ravi säilyy mahdollisimman isona.  Viimeisen pääty-ympyrän jälkeen siirrä hevonen käyntiin ja jatka kohti toista päätyä jossa aloitat harjoituksen taas uudestaan.
Pidä hevonen ympyröillä lähes suorana, nyt ei ole syytä taivuttaa hevosta vahvasti koska siinä on aina vaara että käsi jarruttaa hevosta enemmän kuin taivuttaa, ja sitähän me emme nyt halua!

Tässä harjoituksessa on todella tärkeää keskittyä ainoastaan siirtymiin ja niistä saataviin hevosen reaktioihin. Älä siis huolehdi suotta hevosen liikkeen laadusta siirtymien välillä, nyt halutaan aktiivisia, vaikka jopa vähän liian rohkeitakin siirtymiä! Jos hevonen jossain siirtymässä lähtee vähän rajusti eteen, kehu sitä äänellä, se teki juuri oikein, vaikka vähän turhan rajusti! Muista huolehtia että sekä pidäte että pohjeapu säilyvät vaativina mutta reiluina, niitä käytetään vaan kerran ja hevonen reagoi siihen. Jokainen siirtymä parantaa sitä hevosen eteenpäinpyrkimystä, joten parempaan päin ollaan menossa!

Kun olet tehnyt harjoituksen pari-kolme kertaa toiseen suuntaan, anna hevosen levätä hetki ja toista sen jälkeen harjoitus toiseen suuntaan. Tämän jälkeen taas hetki lepoa, ja sen jälkeen verryttele hevonen laukassa, kevyessä istunnassa ja anna sen edetä omaa vauhtiaan, älä turhia jarruttele, pidä vaan huolta tasapainosta! Muutama kierros molempiin suuntiin kevyttä laukkaa ja sen jälkeen loppukäynnit!

Kuten varmasti huomasit, tällä tunnilla ei paljoa näperretty ohjilla, ainoa ajatus on saada hevonen reagoimaan ratsastajan apuihin nopeammin ja luottamaan siihen että apu ei jää kiusaamaan sitä sen reagoitua siihen! Pikkuhiljaa hevonen alkaa taas luottaa ratsastajaan tietäen että ratsastaja ei häiritse hevonen liikettä turhilla pohje- tai ohjasavuilla.

Oliko harjoituksesta apua vai haluatko vielä lisää syventäviä ohjeita?

Miten käytät apuja?

Apujen käytöstä tulee ratsastajille ajan myötä niin vahva automatiikka, ettei niiden käyttöön edes tule kiinnitettyä huomiota. On tietysti aivan luonnollista ja jopa toivottavaa että apujen käyttö tulee niin selkärangasta, ettei niihin tarvitse uhrata paljon ajatusta. Apuja tulee käytettyä todella usein samalla tavalla, hevosesta tai harjoituksesta riippumatta. Käyn tässä nyt läpi apujen käyttöä, ja pyydänkin teitä miettimään omaa ratsastustanne apujen käytön osalta, ja tarkkailemaan sitä seuraavalla ratsastuskerralla.

Painoapu on siitä pirullinen apu, että se vaikuttaa siitä hetkestä lähtien kun nouset hevosen selkään, halusit sitä tai et, ja sen vaikutus lakkaa vasta kun laskeudut hevosen selästä alas. Kun apu on näin kokonaisvaltainen, tulee siihen kiinnittää erityistä huomiota. Todella moni "ongelma" voidaan poistaa painoapua korjaamalla, joten ollaanpa tarkkana!

Ratsastajan painon tulee sijaita keskellä hevosta, siten että tunnet molemmat istuinluusi. Kun tämä toteutuu, hevonen kykenee liikkumaan suoraan siitä huolimatta että sinä istut siellä selässä! Ratsastajan paino ja sen sijoittuminen on hevoselle melko vaativa tehtävä, sillä hevonen pyrkii kokoajan siihen että ratsastajan paino on keskellä hevosta, joten hevonen muuttaa reittiään sen mukaan miten ratsastajan paino on asettunut. Mikäli ratsastajan paino on sijoittunut enemmän vasemmalle, lähtee hevonenkin kaartumaan vasemmalle, saadakseen ratsastajan painon takaisin keskelle. Usein tässä kohtaa ratsastaja pyrkii korjaamaan oikealla ohjalla (tai vielä pahempaa, vasemmalla pohkeella potkimalla) hevosta takaisin oikealle, sillä eihän ratsastaja pyytänyt hevosta kääntymään vasemmalle. Paitsi että pyysi. Ei ehkä ohjalla, mutta sillä omalla painollaan! Ja näin meillä on ensimmäinen ristiriitatilanne valmis!

Joudutko ratsastamaan usein yksin, siis ilman valvovaa silmää ja/tai peilejä? Ilman avustajaa ja peilejä on kuulemma todella vaikeaa lähteä korjaamaan ratsastajan vinoutta, kun ei itse näe miten istuu, eikä kukaan ole maasta käsin sitä korjaamassa. Oletko unohtanut että sinulla on allasi paras mahdollinen vinouden korjaaja, nimittäin se hevonen? Sitä kuuntelemalla huomaat varsin nopeasti omat vinoutesi, ja korjausliikkeen jälkeen saat palautteen välittömästi hevosen liikkeen muodossa. Harva meistä malttaa vaan kuunnella sitä hevosta, vaikka hevonen kuuntelee meitä ihan jatkuvasti.

Varsin hyvä keino on tietysti ratsastaa ilman jalustimia, sillä silloin olet enemmän oman istuntasi armoilla, ja joudut korjaamaan omaa vinouttasi aktiivisemmin kuin jalustimien kanssa pysyäksesi siellä hevosen selässä! Kokeilepa seuraavaksi ratsastaa vaikka kaikki käyntiosuudet ilman jalustimia, se on jo hyvä alku ja pysyt vielä ihan rentona joka on erityisen tärkeää ratsastajalle. Ja vaikka en olekaan millään tavalla rungottomien satuloidan puolestapuhuja, tekee rungottomalla satulalla ratsastaminen todella hyvää ratsastajan istunnalle, sillä rungoton satula keikkaa samantien sille sivulle mille ratsastaja on kallellaan! Rungottomassa satulassa ratsastaja todella joutuu keskittymään siihen omaan istuntaansa jatkuvasti!

Painoapua tukee mainiosti ratsastajan katse, joka on oikeastaan jopa vähän ennakoiva apu. Esimerkiksi käännöksissä ratsastajan katseen tulisi olla ensimmäinen kääntävä apu, sillä kääntäessään päätään käännöksen suuntaan, ratsastajan koko kroppa asettuu asentoon joka kertoo hevoselle käännöksestä ja tekee sen helpoksi. Esimerkiksi käännöksessä vasemmalle, käännä koko päätäsi reilusti vasemmalle, jolloin vasen kantapää painuu vähän alemmas, vasen polvi aukeaa aavistuksen, eli jalka antaa hevoselle tilaa kääntyä. Samalla ylävartalo kääntyy vähän vasemmalle, oikea käsi siirtyy aavistuksen hevosen suuta kohti, eli antaa hevoselle oikealta tilaa taivuttaa kaulaansa sen kääntyessä vasemmalle. Kääntävä eli vasen ohja saa olla aavistuksen lyhyempi käännöksessä, jotta kääntävä käsi ei vahingossakaan siirry taaksepäin.
Kun käännös on suoritettu, ratsastaja katsoo taas suoraan eteenpäin, ja hevonenkin jatkaa suoraan liikkumista!

Ohjasapu on valitettavasti yksi väärinkäytetyimmistä avuista. On todella huolestuttavaa, että hevosen suu joutuu kovin usein kaltoin kohdelluksia johtuen ratsastajan tietämättömyydestä. Mikäli me kaikki tietäisimme, miten paljon kipua väärinkäytetty ohjasapu aiheuttaa hevosen suuhun, emme varmasti enää ikinä laittaisi hevostemme suuhun minkäänlaista kuolainta. Mutta kun emme tarkkaan ottaen tietenkään tiedä sitä kivun määrää, jatkamme ratsastusta kuten ennenkin. Tuliko morkkis? Jos tuli, se on vain hyvä asia, sillä nyt tiedät olevasi avoin seuraavalle tekstille:

Ohjastuntumasta ja apujen käytöstä olen kertonut varsin tyhjentävästi tässä postauksessa joten ihan hirveästi en joudu paasaamaan tuntumasta enää! Tärkeimmät asiat joita jokaisen ratsastajan tulisi muistaa ohjasapujen käytöstä on ne että tuntuma on koko ajan olemassa, ohjasta ei vedetä missään vaiheessa taaksepäin, pidäte on tasainen. Tasaisuudella tarkoitan sitä että esimerkiksi pidättäessä pidäte on "päällä" niin kauan kunnes hevonen vastaa siihen, ja vasta sen jälkeen käsi kevenee. Ohjasta ei siis vedetä taaksepäin, vaan käden liike pysäytetään, jolloin hevosenkin tulisi pysähtyä. Mikäli hevonen kuitenkin jatkaa matkaansa pysähtynyttä kättä vasten, se on vaan hevosen oma valinta, tässä on tärkeää että käsi ei anna periksi, mutta ei myöskään pidätä voimakkaammin, ainoastaan odottaa sitä hevosen reaktiota. Ja pysähdyksessä tuntuma säilytetään, käsi on kevyt mutta tuntumalla, jolloin hevonen pysyy ryhdissä, kuten ratsastajakin. Kokeilepa pysähdyksessä ensin löysätä ohjaa, laskemalla vaikka kättä vähän alaspäin, huomaat että samalla oma selkäsi pyöristyy ja katse painuu hevosen niskaa kohti. Samalla tavalla hevonenkin "laiskistuu" ja liikkeellelähtö on työn ja tuskan takana kun joudutte ensin keräämään itsenne! Kokeile uudestaan pysähdystä, nyt siten että pysähdyksessä pidät kädet kannettuina, ohjat kevyellä tuntumalla, selän suorana ja katseen eteenpäin. Hevonen pysyy samassa ryhdissä kanssasi, ja liikkeellelähtö on varsin vaivatonta!
Olen itse tunteja pitäessäni varsinainen käsinatsi, ja mielestäni ihan perustellusta syystä. "Kovasuisesta" hevosesta (joka on kyllä ihan urbaanilegenda!) tulee pehmeä kun se tuntee ratsastajan käden koko ajan, ja pidätteet tulevat tasaisesti, yllättämättä ja taaksepäin vetämättä.
Hyvä testi sille onko hevonen luottavainen käteesi on tarkkailla sen "keveyttä". Silloin kun hevonen luottaa käteesi, tunnet koko ajan kädessa hevosen suun, ja hevonen saa vähän liikuttaa sinun kättäsi. Siellä ohjan toisessa päässä pitää siis tuntua kokoajan se hevosen suu.
Kun hevonen ei luota käteesi, on hevonen silloin "liian" kevyt, tai tyhjä edestä, eli siinä kohtaa se on jo rullannut itsensä enemmän tai vähemmän lyhyelle niskalle, yrittäessään paeta kovaa ja yllättävää kättä. Tästä ei ole enää pitkä matka "kovasuiseen" hevoseen, jota emme tietenkään halua herättää. 
Käden jousto ja tasainen tuntuma on siis ohjasapujen kannalta tärkein mahdollinen neuvo!

Pohjeavun käyttöä usein ei juurikaan selitellä. Olette varmaan kuulleet että opettaja sanoo ainoastaan että käytä pohjetta! Kyllä, ihan oikeinhan hän neuvoo, mutta onko kukaan ikinä opettanut teille miten sitä pohjetta käytetään? Tarkastellaampa sitä nyt hetki:

Pohjeavun tulisi olla samalla tasaisuudella käytetty apu kuin ohjasapu, eli pohjetta käytetään niin kauan kunnes hevonen vastaa siihen. Sitä ei voimisteta vaikka hevonen ei heti reagoikaan siihen, mutta sitä ei myöskään kevennetä ennen kuin hevonen on antanut reaktionsa. Jalalla ei siis potkita, kantapäätä ei nosteta, eihän?

Jalalla potkiminen on hevoselle äärettömän vaikea apu tulkita, sillä se hetki kun potkaiset hevosta, se saa eteenpäin vievän avun varsin yllättäen, ja silloin kun jalka irtoaa hevosen kyljestä on pohjeapu hetkellisesti lakannut, jonka pitäisi olla hevoselle kiitos siitä että se on reagoinut apuun, ja heti pian tulee taas uusi potku kylkeen, vaikka hevonen ei ole vielä reagoinut ensimmäiseenkään pohjeapuun.. Ymmärrättekö epäloogisuuden?  Pohje on päällä-pois-päällä-pois pahimmassa tapauksessa useita kertoja peräkkäin.

Toinen pohjeavun kuolemansynti on kantapäällä käytetty apu, eli kantapää nousee ylös ja hevosen kylkeä kaivetaan sillä. Tämä aiheuttaa ratsastajan jalan, ennenkaikkea, polven jännittymisen, joka itsessään on hevoselle vähän jopa pidättävä apu. Eli taas ollaan ristiriitatilanteessa. Usein kantapään nosto pohjetta käytettäessä johtuu liian pitkästä jalustimesta, mutta palaan tähän jalustinasiaan tarkemmin omassa postauksessaan.

No miten sitä pohjeapua sitten tulisi käyttää, jotta se olisi hevoselle reilu, mutta vaativa apu ja hevonen saisi mahdollisuuden reagoida siihen pehmeästi? No, yksinkertaisesti siten että puristat molemmat POHKEET hevosen kylkiin, ja rentoutat ne vasta kun hevonen on antanut pienenkin impulssin siitä että se reagoi niihin. Eli käytä pohjetta puristaen niin kauan kunnes tunnet että hevonen on lähdössä liikkeelle, ja kevennä pohjetta heti jotta hevonen saa rauhassa lähteä liikkeelle. Jätä pohje kuitenkin kyljen lähelle, jotta voit tarvittaessa toistaa avun helposti.

Ja sitten vielä aivan turhaan dissattu apu, eli ääniapu. Ymmärrän kyllä että kouluradalla tuomari ei ainakaan korota pisteitä jos maiskutat tai pyrryyttelet kuuluvalla äänellä, mutta kotona ratsastaessasi ota ihmeessä ääniavut mukaan jokaiseen ratsastuskertaan, pääset itse paljon helpommalla ja hevonenkin pysyy pehmeämpänä kyljistään ja suustaan! Erityisen tärkeää ääniapujen käyttö on nuorilla hevosilla, jotka usein on ohjasajettu ennen ratsukoulutuksen aloitusta, ja siinä ne ovat jo tottuneet ääniapujen käyttöön.

Käytä ääniapua ennen hidastavaa ohjasapua, eli ensin "puolipidäte" eli tuntuman tiivistäminen, sen jälkeen ääniapu "prr" ja sen jälkeen käsi pysähtyy,jolloin hevonenkin pysähtyy pehmeästi, hyvin valmisteltuun pysähdykseen.

Kun taas haluat siirtyä isommalle vaihteelle, käytä ensin pohjeapu, ja sen jälkeen voit tehostaa (mikäli tarvitset lisätehoa) pohjetta ääniavulla eli maiskutuksella. Kummassakin tapauksessa (sekä hidastavassa että eteenpäinvievässä) käytä ääniapua vain kerran, hevosen pitää reagoida ääniapuun samalla tavalla kuin ohjas- ja pohjeapuunkin, eli kerran käytetyn avun pitää riittää.

Tässä nyt uuden askelmerkit apujen käyttöön, usko kun sanon että hevosesi kyllä kiittää kun jatkossa käytät apuja näin hevosystävällisesti!

Muista, omat tottumuksesi apujen käyttöön ovat varmasti juurtuneet syvälle, älä siis hermostu vaikka tulosta ei heti tulisikaan. Kun jaksat rauhassa toistaa näillä avuilla tehtyjä siirtymäharjoituksia, tulet huomaamaan hevosessasi rentoutumisen merkkejä, ja tämä johtaa siihen että pikkuhiljaa pääset itsekin rennommaksi, ja huomaat tarvitsevasi entistä vähemmän voimaa hevosesi hallitsemiseksi.Pyri saamaan omat apusi automatisoitua uusille asetuksille.

Ja eikös me kaikki halutakin ratsastaa kevyillä avuilla, tyytyväisellä hevosella kohti auringonlaskua?!