Toivepostaus; sitkeäksi jäävä hevonen

Hevosen jäädessä "sitkeäksi" eli tietyllä tapaa hitaaksi avuille tulee ratsastajan reagoida tilanteeseen melko nopeasti, jotta tilanne ei  lähde aivan käsistä, ja sitkeydestä tule ns. normitilanne.

Ihan ensimmäiseksi täytyy lähteä miettimään syitä minkä takia hevonen jää sitkeäksi, se on kuitenkin aina seurausta jostain. En ota tässä nyt kantaa hevosen terveydentilaan, toivon että jokainen teistä tarkkailee hevosensa terveydentilaa tarkalla silmällä ja puuttuu muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti. Myös varusteiden sopivuus tulee tarkastaa säännöllisesti, joskus pelkkä kuolaimen vaihtokin voi vaikuttaa suuresti. Nivelestä kolmipalaan vaihto on todella usein hevoselle miellyttävämpi vaihtoehto!


Lähtökohtaisesti se että hevonen jää sitkeäksi  ohjalle, on seurausta ratsastajan "hitaasta" kädestä myötäyksissä tai ratsastajan vahvasta kädestä muissa ohjasotteissa. Usein käy niin että ratsastajan käsi siirtyy taaksepäin ihan huomaamatta, ja hevonen reagoi tähän hidastamalla tai puremalla kiinni kuolaimeen (ikään kuin suojelemalla omaa suutaan tältä vetävältä ohjalta). Eli näissä harjoituksissa ensisijaisesti otetaan huomioon ratsastajan omien apujen oikeanlainen käyttö, niitä parantamalla saadaan hevosen "sitkeys" poistettua kokonaan!


Tässä otan ensin käsittelyyn hevosen sitkeyden ohjasavuille. Jos hevonen ei avun jälkeen rentoudu ja myötää ohjalle, pitää lähteä vähän purkamaan tilannetta. Kehotan aina asetuksissa, taivutuksissa ja käännöksissä ratsastajaa lyhentämään sisäohjaa muutaman sentin, jotta sisäkäsi ei vahingossakaan liiku taaksepäin. Mikäli näin käy, kädestä häviää jousto ja se taas antaa hevoselle merkin hidastaa vauhtia tai jopa kokonaan pysähtyä. "Kun käsi pysähtyy, pysähtyy hevonenkin".Tällä lyhyemmällä sisäohjalla on myös se vaikutus, että ohjan ote ei muutu missään vaiheessa vahvemmaksi, vaan pysyy kokoajan tasaisen vaativana, odottaen sitä hetkeä että hevonen sille myötää.

Puretaanpa osiin harjoitus jossa ratsastetaan isolla voltilla vasemmalla, ja haluamme luonnollisesti saada hevosen taipumaan voltin kaaren suuntaisesti. Juuri ennen voltille kääntämistä, lyhennä vasen ohja hieman oikeaa lyhyemmäksi, rentouta vasen pohje ja siirrä oikeaa pohjetta aavistus taaksepäin (jotta hevosen takaosa pysyy samalla uralla etuosan kanssa myös voltilla) ja käännä hevonen voltille. Pidä vasen ohja koko voltin ajan hieman lyhyempänä, ja huomaat että siinä tuntuu hieman vahvempi tuntu kuin oikeassa. Tämä johtuu siitä että hevonen ei vielä ole myödännyt taivuttavalle ohjalle. Tästä hermostuneena ei pidä lähteä voimistamaan sisäohjan otetta, mutta ei myöskään myötäämään siitä, vaan sisäkäsi tulee nyt pitää mahdollisimman vakaana, omalla paikallaan (joka on siis vähän edempänä kuin ulkokäsi ohjan lyhentämisen vuoksi) ja odottaa että hevonen myötää (eli taipuu) ohjalle ja näin ollen ohjan myötäys tulee hevoselle ihan itsestään. Sinun ei siis tarvitse erikseen tehdä myötäämisen eteen mitään, vaan kun sisäohja on hieman lyhyempi, myötäys aiheutuu heti siitä kun hevonen itse myötää ohjalle ja taipuu loivasti. Sinun tehtäväsi on vain pitää ulkopohkeella (hieman satulavyön takana) huolta että takaosa pysyy samalla uralla etuosan kanssa ja näin ollen hevonen taipuu tasaisesti koko rungostaan, ei pelkästään etuosastaan. Sisäpohje pysyy satulavyön kohdalla, tarpeen tullen aktivoi askellajia ja estää hevosta kääntymästä pienemmälle voltille. Kun olet tyytyväinen voltilla tapahtuvaan taipumiseen, päästä hevonen taas suoralle uralle, ja samalla päästä vasen ohja saman pituiseksi kuin oikea. Tällä tavalla työskenneltyäsi tulet huomaamaan että hevosen sitkeys ohjaa vastaan häviää pikkuhiljaa, sillä ohjan myötäys tulee aina oikeaan aikaan (eli heti hevosen reagoitua ohjaan oikein) ja samoin ohjan ote ei missään vaiheessa muutu hevoselle epämiellyttäväksi, vaan se pysyy tasaisen vaativana, ja on hevosen oma valinta, milloin se rentoutuu ja myötää ohjalle.

Jos voltilla ratsastaessa jostain syystä hevonen kuitenkin jää painamaan kädelle, hidasta vauhtia hieman ja nosta sen jälkeen molemmilla ohjilla hevosen etuosaa hieman ylöspäin. Tämän jälkeen ratsasta sisäpohkeella taas hieman sisätakajalkaa alle, jotta hevonen ottaa painoa enemmän takaosalle, ja jatka voltilla taivutusharjoitusta.

Erityisen hyvä harjoitus on ratsastaa voltti- tai ympyräkahdeksikkoa, näin saat omia ohjasapujasi treenattua tasaisesti kumpaankin suuntaan, kunhan vaan muistat olla huolellinen volttien tai ympyröiden välillä ratsastettavan suoristamisen kanssa! Muista siis hellittää taivuttavasta ohjasta riittävän aikaisin, jotta hevonen ehtii suoristua lyhyelläkin matkalla.

Myös erilaiset taivutusharjoitukset ovat todella hyviä ohjasapujen treenaamisessa, erityisesti pitkällä sivulla ratsastettava voltti, avotaivutus, voltti, avotaivutus, voltti-harjoitus. Täällä olen käynyt läpi avotaivutuksen alkeita, ja siinä otettiin haltuun juuri tämä voltti,avo,voltti-harjoitus.

Seuraavaksi tarkastellaan hevosen sitkeyden poistamista pysähtymisharjoituksilla. Hevonen voi siis myös jäädä tietyllä tavalla sitkeäksi pidättävälle avulle, tämä tuntuu pienoisena kädelle painamisena pysähtyessä. Otetaanpa ensimmäiseksi haltuun oikeanlainen tapa pysäyttää hevonen.

Liikkeessä ratsastajan käden tulee joustaa hevosen pään ja kaulan liikkeen mukaan, tämä onnistuu ainoastaan jos ohja on oikean pituinen ja oikeanlainen tuntuma on näin ollen saavutettu. Täällä on otettu haltuun se oikeanlainen ohjastuntuma, käy ihmeessä lukemassa postaus niin tiedät mistä tässä puhun.

Jatketaanpa, eli liikkeessä ratsastajan käsi on siis joustava. Silloin kun halutaan pysäyttää hevonen, tulee käden liikekin pysäyttää. Hevonen siis pysähtyy kun ratsastajan käden liikekin pysähtyy. Jotta pysähdyksestä ei tule töksähtävä, tulee hevonen valmistella pysähdykseen rauhassa. Teen sen itse ihan yksinkertaisesti hidastamalla käden joustoliikettä, eli tekemällä kädestä vähän "raskaampi" ja vähemmän liikkuva, mutta kuitenkin vielä jonkin verran joustava. Hevonen siis tuntee että käsi on vielä liikkeessä mukana, mutta nyt sen verran hitaampi, että se tarkoittaa hevoselle liikkeen hidastamista. Tästä kun hevonen on muutaman askeleen ajan hidastanut vauhtia, voi käden liikkeen pysäyttää rauhallisesti ja hevonen pysähtyy pehmeästi käden mukana. Harjoittele ensin muutaman kerran tätä pysäyttämistapaa, jotta saat itsellesi selvyyden miten paljon se käden jousto voi "pienentyä" ja miten nopeasti hevonen pysähtyy käden mukana. Kun tämä on teillä hallussa, eli hevonen reagoi melko nopeasti erilaiseen tuntumaan ja pysähtyy rennosti, on aika lisätä haastetta.

Normaalisti pysähdyksessä en löysää ohjaa myötäämisen merkiksi, vaan ainoastaan kannan käteni ryhdikkäästi, ettei hevosen suussa juuri sillä hetkellä tunnu painetta, mutta ohjastuntuma kuitenkin säilyy.
Nyt kun haluamme saada hevosen suusta tietynlaista sitkeyttä pois, teetetään pysähtymishajoituksia joissa huolellisesti ratsastetun pysähdyksen jälkeen ratsastaja siirtää molempia käsiään reilusti eteenpäin hevosen suuta kohti, eli myötää vähän liioitellusti ohjalla. Hevosen pitää kuitenkin jäädä paikalleen seisomaan, sillä pohje ei anna merkkiä liikkeellelähdön merkiksi. Kun hevonen on odottanut ryhdikkäänä (se ei saa siis pudota alas) pari sekuntia, siirretään kädet taas omalle paikalleen, ja pyydetään hevonen pohkeella käyntiin. Näitä pysähdyksiä voi ensin tehdä uralla, vaikka aika lähellä kulmaa, jolloin saat kulmasta vähän kuvitteellista jarrua, eli hevosen ei pitäisi niin herkästi olla lähdössä liikkeelle vaikka ohjastuntuma häviääkin. Harjoitusta voit vaikeuttaa tekemällä pysähdyksiä urien lisäksi pituushalkaisijalla, lävistäjällä ja missä nyt vaan tuleekaan mieleen! Pääasia että päästät ohjan irti hevosen suusta heti pysähdyksessä, näin hevosella ei ole mitään mihin jäädä kiinni suullaan!

Samaa harjoitusta voit muokata myös muissa siirtymissä, aloittaen käynnistä ja edeten maltillisesti ravi- ja laukkasiirtymiin. Eli aina siirtymän jälkeen siirrä käsiä sen verran eteen että ohjastuntuma löystyy hetkeksi, tällä siis estetään hevosta jäämästä kiinni kuolaimeen, mutta ennenkaikkea opetetaan sitä samaa ratsastajalle. Kädellä ei saa jäädä pitämään kiinni siirtymissäkään, luodaan hevoselle tuntuma mutta ei missään nimessä vetoa ohjasta, tähän hevonen vastaa aina puremalla kiinni kuolaimeen. Tätä siirtymäharjoitusta voit helpottaa hieman tekemällä aina voltin ennen siirtymää, ja voltin viimeisillä askelilla väistämällä muutaman askeleen takaosaa uran ulkopuolelle. Näin saat hieman paremmin takaosaa alle ennen siirtymää, ja hevosen pitäisi jäädä hieman kevyemmäksi etuosastaan.

Hevonen voi jäädä tietyllä tapaa myös sitkeäksi pohkeelle. Tämä on usein seurausta siitä että ratsastaja toistuvasti käyttää pohjeapua turhan monta kertaa, eikä niiden välissä anna hevoselle riittävästi aikaa reagoida siihen ensimmäiseenkään apuun. Tämä korjataan muuttamalla ratsastajan omaa pohjemerkkiä. Ratsasta pohkeella jatkossa niin että annat pohjeavun KERRAN. Vain kerran, ja odotat että hevonen reagoi siihen. Ei siis pohkeella naputtamista, potkimista, kantapäällä kaivelua tai muutakaan epämääräistä. Purista molemmilla pohkeilla hevosen kylkiin, ja odota kunnes hevonen lähtee liikkeelle. Heti liikkeellelähdön aikeestakin hellitä pohkeilla, jotta hevonen huomaa että pohjeapu hellittää välittömästi  hevosen reagoitua siihen. Välillä voit joutua puristamaan pohkeilla vähän pidempäänkin, jos kyseessä on erityisen sitkeä hevonen, mutta koita jaksaa, pitkässä juoksussa tilanne helpottuu suuresti! Jos hevonen ei reagoi pohkeeseen kovinkaan nopeasti, muista tässäkin että pohjeapu ei saa voimistua, mutta ei myöskään keventyä kun odottelet sitä hevosen reaktiota. Tämä on käytännössä vaan hevosen herkistelyä eri avuille, mutta päämääränä tässä on ratsastajan apujen yksinkertaistaminen ja niiden tekeminen hevoselle miellyttävimmiksi. Näin ollen hevosen "sitkeys" jää ajan myötä kokonaan pois ja ratsastus on taas yhtä juhlaa!

Ihania kesätreenejä kaikille teille!