Toivepostaus; hevonen jännittyy siirtymissä

Sain kommentin jossa kysyttiin mitä tehdä kun hevonen jännittyy siirtymissä, erityisesti siis siirtymissä alaspäin. Tämä on varmasti yksi yleisimmistä haasteista, ainakin näin olen itse havainnut, ja onkin hyvä perehtyä aiheeseen vähän tarkemmin.

Ei varmasti tule yllätyksenä että kaiken a ja o on se että hevonen on rehellisesti pohkeen edessä, kaikissa askellajeissa. Sen lisäksi hevosen tulee olla rento suustaan, eli se ei saa purra kiinni kuolaimeen (eli vastustaa ratsastajan ohjasapuja) ja tätä ratsastajan tulisikin vaalia koko hevosen eliniän ajan. Tee siis aina mahdollisimman vähän ja mahdollisimman pieniä pidätteitä ohjalla, ja keskity enemmän ratsastamaan hevostasi istunnalla ja pohkeella. Kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan lähteä enemmän siirtymien maailmaan.

Siirtymät ovat asioita joita luonnollisesti tulee tehdä jokaisella ratsastuskerralla, mutta aina välillä on hyvä pyhittää tunti pelkästään siirtymille, jotta näet itsekin parhaiten niiden tuoman eron hevoseen. Kun teet tunnin pelkästään siirtymiä ajatellen, pidä huolta että samaan tuntiin ei tule ängettyä asioita jotka saavat hevosen helposti huolestumaan tai jännittymään, eli pidä tunnin muut asiat, kuten ratsastettavat linjat, riittävän helppoina hevoselle.

Kyseisessä kommentissa oli erityisesti nostettu esiin pulma, jossa hevonen suorastaan rysähtää alaspäin siirtymissä, erityisesti laukasta raviin siirtymässä. Kaikenlaiset rysähtämiset siirtymissä johtuvat ennen kaikkea siitä että hevonen ei ole takaosansa päällä, ja osansa siihen tuo myös turhan vahva reaktio ratsastajan ohjasapuun. Yksinkertaisesti, ratsastaja tekee siirtymän lähes pelkästään ohjasavulla, eikä muista ratsastaa hevosta istunnalla siirtymän läpi.

Jotta tämä saadaan korjattua, tulee ratsastajan aloittaa harjoitukset hyvin yksinkertaisesti, ja erityisesti tulee muistaa käyttää ohjasapua mahdollisimman vähän ja mahdollisimman kevyesti. Muista että mitä pienempiä apuja käytät, sitä herkemmäksi hevonen tulee, ja siihenhän me ratsastuksessa pyrimme!

Jos haluamme (ja miksemme haluaisi!) tiivistää siirtymien ratsastamisen yhteen lauseeseen, voisi se mielestäni kuulua näin: Ratsasta siirtymissä aina enemmän uutta askellajia eteenpäin kuin vanhaa taaksepäin.
Jos tämä ei vielä auennut, postausta eteenpäin lukemalla se toivottavasti selkenee!

Alkuun tulee siirtymät saada kuntoon käyntiharjoituksissa, ja mikäpä sen parempi ja helpompi harjoitus kuin käynti-pysähdys-käynti siirtymät, joissa ratsastajan tulee kiinnittää huomiota oman istunnan vaikutukseen pysähdyksessä, eikä pidä myöskään unohtaa ääniavun merkitystä. Muista siis tiivistää istuntaasi ja ohjastuntumaa ennen pysähdystä, yhdessä ääniavun kanssa, ja heti kun tunnet että hevonen on pysähtymässä, rentouta kätesi ja luota siihen että hevonen pysähtyy "loppuun asti". Tällä yritetään juuri päästä eroon siitä että hevonen jännittyy siirtymissä, sillä usein ratsastajan ohjasapu jää päälle liian pitkäksi aikaa, jolloin hevonen tekee siirtymän jännittynyttä kättä vasten, ja ajan myötä se luonnollisesti "kovettaa" itsensä siirtymässä, jotta se ei tuntisi ohjan painetta niin kovana. Ratsastajan tehtävä on ikäänkuin opettaa hevonen uudestaan pehmeän käden siirtymään.

Toinen hyväksi havaittu keino on tehdä "lähes"siirtymiä, eli esimerkiksi käynnissä, hidastaa tempoa istuntaa tiivistämällä ja ääniavulla, siten että hevonen on lähes pysähtymässä. Juuri kun hevonen on tarjoamassa pysähdystä, rentouta (avaa) istunta ja päästä hevonen jatkamaan peruskäyntiä. Kun tämä sujuu, pääset helposti ja pienillä avuilla tekemään siirtymiä askellajin sisällä, joka on tärkeässä asemassa kun halutaan saada hevonen paremmin takaosansa päälle. Kun tehdään siirtymiä askellajin sisällä, haetaan siis askellajiin joko hitaampia tai nopeamipia askeleita, siirtämättä hevosta kuitenkaan toiseen askellajiin.

Nämä samat harjoitukset tulee luonnollisesti tehdä myös ravissa ja laukassa, mutta on todella tärkeää muistaa että ennen kuin hevonen on rento kaikissa askellajeissa, ei siirtymätkään voi onnistua täydellisesti.

Kun siirrytään tekemään siirtymäharjoituksia ravissa, aloitetaan taas tekemällä siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Muista aina että siirtymät tulee tehdä parhaasta mahdollisesta askeleesta, eli jos teet käynti-ravi-käynti siirtymää, pidä huoli että hevonen kävelee hyvässä, aktiivisessa ja rennossa käynnissä ennen kuin siirrät sen raviin. Ravisiirtymässä muista lopettaa pohjeapu juuri kun tunnet että hevonen on siirtymässä raviin, näin saat sen pysymään rentona läpi koko siirtymän, eikä se ryntää raviin (ts. juokse pois paineistavan pohkeen alta). Kun siirtymä raviin on tehty, ratsasta ravia sen aikaa että saat hevosen raviaskeleen rennoksi ja aktiiviseksi, ja valmistele vasta sen jälkeen siirtymä takaisin käyntiin. Muista taas tiivistää istuntaa ja ohjastuntumaa, yhdessä ääniavun kanssa ja tee siirtymä käyntiin. Tässäkin siirtymässä tulee pidäte lopettaa juuri kun tunnet että hevonen on siirtymässä, tai "notkahtamassa" käyntiin, jotta itse siirtymässä hevosen suu pysyy rentona eikä sillä ole mitään syytä kiskoa itseään alas siirtymään. Taas jatka käyntiä sen aikaa kunnes käynti on kunnossa ja tee taas uusi siirtymä raviin.

Muista koko ajan olla erityisen tarkka oman keskivartalosi kanssa, istunta on kuitenkin se tärkein apu siirtymissä. Tämän lisäksi tarkkaile muitakin apujasi, pyri joka kerta tekemään pidäte tai eteenpäinvievä apu mahdollisimman pienenä, jotta hevonen herkistyy mahdollisimman pienelle avulle.

Ravissa on selkeästi helpompi tehdä siirtymiä askellajin sisällä (näin ainakin itse sen koen) joten käydä tämä hyväksesi ja työskentele hevonen takaosansa päälle ravissa, joko perusistunnassa tai keventäen.

Kun siirrytään tekemään siirtymäharjoituksia laukassa, ei minkään pitäisi muuttua. Edelleen aloita tekemällä siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin raviin, pitäen huolta laadukkaista askeleista ja erityisesti siitä että et pidä apua "voimassa" liian pitkää aikaa siirtymän aikana, vaan uskalla rentouttaa apu juuri kun hevonen on tekemässä siirtymää. Kun teet siirtymiä askellajin sisällä laukassa, tulee sinun siis ajatella että laukassa olet jo lähes siirtymässä raviin, ja juuri kun hevonen on siirtymässä raviin, annatkin sen jatkaa laukassa. Näin saat hevosen todella tehokkaasti takaosansa päälle, ja tästä on hyvä siirtyä tekemään varsinaista siirtymää laukasta raviin. Voit vaikka tehdä niin että joko pääty-ympyrällä tai pitkällä sivulla, tee ensin muutama siirtymä laukka-askeleen sisällä, eli niin että hevonen lähes siirtyy raviin, ja kun tunnet että se todellakin alkaa jo istua takaosansa pääläl, hyödynnä tämä tunne, ja tee seuraavaksi siirtymä laukasta raviin. Nyt hevosen pitäisi pysyä ylhäällä koko siirtymän läpi, ja muistat vaan ratsastaa sen ravin kuntoon heti siirtymän jälkeen!

Tämä pätee kaikissa siirtymissä, muista aina ratsastaa sitä tulevaa askellajia eteenpäin, tätä ei tullut tuossa alussa mainittua mutta heti kun olet saanut hevosen rentoutumaan ja herkistymään apuihisi, keskity itse siihen että siirtymässä keskityt aina ratsastamaan sitä uutta askellajia eteenpäin.

Hyvänä esimerkkinä varmasti meidän kaikkien tekemä "virhe" johon ei tule ainakaan yksinään ratsastaessa kiinnitettyä huomiota. Olet työskennellyt jonkun harjoituksen parissa jo tovin, ja ehkä olet itsekin jo vähän väsynyt, sitten päätät lopettaa harjoituksen ja antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla. Teet siirtymän käyntiin mutta annat hevoselle heti siirtymästä pitkät ohjat ja suorastaan annat sen rojahtaa laiskaan käyntiin, ehkä jopa töksähtää lähes pysähdykseen asti. Muista että hevonen peilaa aina ratsastajaansa, jos itse lösähdät löysäksi siirtymässä, tekee hevonenkin samoin. Pidä siis jatkossa huolta että teet jokaisen siirtymän yhtä huolellisesti, hellität avuilla riittävän ajoissa ja ratsastat sitä uutta askelta eteenpäin, vaikka olisit seuraavaksi antamassa ne vapaat ohjat, tee tämä silti, ettei tunnillesi osu yhtään huonoa siirtymää!

Mikäli koet että et saa hevosta rennoksi laukka-ravi-siirtymissä, palaa hetkeksi takaisin helpompaan harjoitukseen, eli tee muutama siirtymä käynnin ja ravin välillä, eli palaa hevosen mukavuualueelle jossa se on varmasti rentona, ja kun tämä onnistuu, voit siirtyä takaisin haastavampaan harjoitukseen.

Toinen keino jolla saat kaikissa askellajeissa painoa enemmän takaosan päälle, on tehdä joko ympyrällä väistöä takaosalla tai suoralla uralla avotaivutusta. Kummassakin sisäpohje aktivoi sisätakajalkaa, jonka tulee koko ajan pysyä rungon alla.
Voit tehdä avotaivutuksen siten että pitkän sivun alusta teet avoa käynnissä, pitkän sivun keskellä käännä hevonen voltille ja voltin aikana siirrä hevonen raviin. Jatka uraa pitkin avotaivutuksessa ravissa, ja pitkän sivun lopussa käännä hevonen taas voltille. Voltilla nosta harjoituslaukka, laukkaa lyhyt sivu, tee seuraavan pitkän sivun alkuun voltti ja jatka uraa pitkin avotaivutusta laukassa. Tee pitkän sivun loppuun voltti, jonka aikana siirrä hevonen raviin, ja lyhyellä sivulla taas käyntiin, jotta voit tehdä saman harjoituksen uudestaan.

Olen kirjoittanut useita postauksia siirtymiin liittyen, alla linkki niistä muutamiin:

Täällä tehdään siirtymäharjoituksia joilla saadaan aikaiseksi lisää  keveyttä siirtymiin. Harjoitus on ensisijaisesti tehty hevosille jotka ovat hieman jähmeitä siirtymissä, mutta toimii todella hyvin kaikenlaisilla hevosilla, niitä herkistäen. Tämä harjoitus on erittäin hyvä ratsastajan apujenkäytön aktivoimiseksi.

Täällä hyödynnetään kiemurauraa siirtymien ratsastamisessa.

Täällä on otettu haltuun siirtymä laukasta käyntiin, haastava mutta aivan hyvin ratsastettavissa oleva siirtymä!

Blogista löydät muutenkin postauksia joissa siirtymään on kiinnitetty erityistä huomiota, joko tunnisteesta siirtymä tai käyttämällä hakutoimintoa. Mikäli allasi on herkästi kuumuva hevonen, löydät juuri tuolla tunnisteella (herkästi kuumuva hevonen) pari postausta joista toivottavasti on apua.

Toivottavasti tästä oli apua sekä kommentin lähettäneelle että teille muillekin! Hyviä treenejä kaikille!

Sari

Askeleen pidennys ravissa

Yksi ratsastajien yleisimmästä haasteista on askeleen pidennyksen ratsastaminen. En tässä nyt puhu keski- enkä lisätyistä askellajeista, vaan yritän pitää tässäkin asiat yksinkertaisena, siksi käytän nyt termiä "askeleen pidennys". Askeleen pidennys on ensimmäinen askel (!) kohti keski- ja lisättyjä askellajeja, ja onkin erittäin tärkeää että ratsastaja hallitsee ennen niitä askeleen pidennyksen ratsastamisen.
Askeleen pidennyksen idea on saada aikaiseksi kontrolloitua, voimakasta liikettä takajaloista lähtien, siten että hevonen tukeutuu kuolaimeen ollen kuitenkin kevyt etuosastaan, ja samalla ratsastajan käden tulee olla koko ajan menossa "eteenpäin".

Ihan ensimmäiseksi ratsastajan pitää tarkastella hevostaan, sen koulutustasoa, luontaista liikettä sekä rakennetta. Kovin aikaisessa koulutusvaiheessa oleva hevonen ei ole vielä valmis pidentämään askeltaan ratsastajan pyynnöstä, johtuen niiden puutteellisesta tasapainosta. Jos hevonen on luonnostaan normaalia etupainoisempi, on askeleen pidennyksen ratsastaminen juuri sillä hevosella aavistuksen vaikeampaa kuin hevosella jolla paino on enemmän takaosalla.
Jotta hevonen kykenee pidentämään askeliaan tasapainossa, tulee sillä olla luontaista eteenpäinpyrkimystä sekä sen tulee olla riittävän notkea. Ratsastajan tulee myös muistaa että kyseessä tulee olla pidempiä, ei nopeampia askeleita. Mikäli hevonen kiiruhtaa askelissaan (usein huonosta tasapainosta johtuen), johtaa se hevosen koko kropan jäykistymiseen ja tämä vaikuttaa negatiivisesti askellajin laatuun.

Kun olet tekemässä ensimmäisiä askeleen pidennyksiä ravissa, suorita ne kentän pitkillä sivuilla. Näin hevonen saa aidoista hieman "tukea". Askeleen pidennyksessä on erittäin tärkeää että ratsastaja säilyttää tasapainoisen istunnan. Liian usein näkee että ratsastaja nojaa askelta pidentäessä reilusti taakse (ja samalla tulee vetäneeksi ohjista taaksepäin) joka johtaa juurikin hevosen jäykistymiseen ja nopeisiin askeleisiin. Ratsastajan istuessa tasapainossa, hieman istuntaansa avaten on hevosen fyysisesti mahdollista pidentää askeliaan niitä kiirehtimättä. Näin ratsastaen hevonen myös pystyy kantamaan etuosaansa siten että se ei rojahda koko painollaan ratsastajan käsien kannettavaksi. Kun istunta on kunnossa, suorita pidäte (sekä ohjalla että istunnalla) varmistaaksesi että hevonen ottaa painoaan enemmän takajaloilleen ja tämän jälkeen kumpikin pohje aktivoi hevosta pidentämään askeleitaan, samalla istunta "aukeaa" eli antaa hevoselle tilaa pidentyä. 
Tuntuman tulee "ottaa takajalkojen voima kevyesti vastaan" kuitenkin samalla antaen hevosen kaulalle tilaa pidentyä. Ajattele siis aina kädellä eteenpäin, kuitenkaan menettämättä tuntumaa, sillä silloin hevonen painuu etupainoiseksi. Ja mitä ikinä teetkin, älä missään nimessä vedä ohjasta taaksepäin, sillä siitä hevonen saa ristiriitaisia apuja, pohkeen pyytäessä impulssia takaa eteen, ohjan samalla kuitenkin jarruttaessa.

Ensimmäisten askeleen pidennysten määrä kannattaa pitää pienenä, mieluummin vain muutamia hyviä askeleita kuin monta huonoa. Pidä pohkeet koko pidennyksen ajan lähellä hevosta ja aktivoi niillä askeleita tarvittaessa. Tarkkaile hevosen luontaista eteenpäinpyrkimystä, heti kun tuntuu siltä että eteenpäinpyrkimys jostain syystä kärsii, lopeta pidempien askelien ratsastus ja tee se hetken päästä, huolellisen valmistelun jälkeen uudestaan. Mikäli hevonen rikkoo ravin laukalle, älä missään nimessä pidätä sitä rajusti, vaan ratsasta aivan normaali siirtymä raviin ja vaikka vielä käyntiinkin, rauhoita tilanne ja aloita alusta. Laukalle rikkominen on merkki siitä että hevonen ei vielä ole fyysisesti aivan valmis pidentämään askelta niin paljon kuin sinä pyysit, mutta rauhallisesti treenaamalla tämäkin asia jää pikkuhiljaa pois. Tee seuraavalla kerralla vähän vähemmän pidempiä askeleita, jotta hevoselle jää harjoituksesta päällimmäisenä hyvä ja onnistunut fiilis.

Mikäli et kentällä saa hevoseesi riittävää eteenpäinpyrkimystä askeleen pidennyksiä varten, hae sitä maastosta. Ota maastoon kaveriksi ratsukko, jonka hevosella on aktiivinen ravi, siis isompi askel kuin omalla hevosellasi. Ravatkaa vierekkäin tiellä siten että hevosesi joutuu hieman "pinnistelemään" pysyäksesi toisen hevosen vauhdissa, rikkomatta kuitenkaan askeltaan laukalle. Toista itse samoja apuja joita juuri äsken kävimme läpi, istunta, pohkeet ja ohjastuntuma, eli "ratsasta" pidempää askelta, vaikka hevonen tässä tilanteessa tekeekin sen melkein itsestään!

Joku ratsukko on myös kokenut helpottavaksi tavaksi lähteä pidentämään askelta 10-12 m voltilta uralle palattaessa. Voltilla ratsastus pakottaa ratsastajan kontrolloimaan istuntaansa ja muiden apujen käyttöä, ja näin ollen askeleen pidennys usein lähtee paremmin heti voltin jälkeen, kun "pakka" on vielä kasassa.

Entä pitääkö askelta pidentäessä istua perusistunnassa vai keventää? Tämä on täysin ratsukkokohtaista, ja on tärkeää että ratsastaja vaihtelee istuntaansa tilanteen mukaan. Vaikka monelle ratsastajalle askeleen pidennys keventäen voi olla tasapainon puolesta helpompi tapa, käy siinä usein niin että ratsastaja tulee keventäneeksi "liikaa" ja tämän johdosta hevonen menettää tasapainonsa. Tarkkaile omaa istuntaasi ja tee askeleen pidennys itsellesi helpoimmalla tavalla, tämä vaikuttaa positiivisesti myös hevosesi liikkumiseen.

Askeleen pidennys on hevoselle todella kuluttava tapa liikkua, joten maltti on valttia näitä harjoitellessa.

Näin talvikaudella onkin hyvää aikaa tarkastella askeleen laatua ja pituutta, ja rakentaa hevosen lihaksistoa siten että kevään kisakauden alkaessa teiltä irtoaa ne upeimmat askeleen pidennykset!

Tsemppiä treeneihin!

Harjoituksia takajalkojen aktivoimiseksi, osa 3

Takajalkoja on aktivoitu nyt jo sekä siirtymillä että pohkeenväistöillä, ja viimeisenä otetaan tarkempaan syyniin kokoavat sivuttaisliikkeet, eli avotaivutus, sulkutaivutus ja vastataivutus sekä niiden eri variaatiot.

Avotaivutus ollaankin otettu haltuun jo täällä, joten kehotan lukemaan postauksen ja harjoittelemaan avotaivutusta vielä kerran jos toisenkin. 

Sulku- ja vastataivutuksen alkeita käytiin läpi täällä, olethan jo lukenut ja harjoitellut niitä?

Avo-, sulku- ja vastataivutus ovat kaikki kokoavia liikkeitä, ja kokoaminenhan on juuri sitä takajalkojen aktivointia ja etuosan keventämistä, jota tässä "juttusarjassa" haluamme saavuttaa. Tässä postauksessa annan lähinnä vinkkejä miten eri tavoin näitä taivutuksia voi varioida, ettei treenit käy tylsiksi pelkkää pitkääsivua etenemällä!

Ensimmäisessä harjoituksessa edetään pitkää sivua avotaivutuksessa, käynnissä,  vasemmassa kierroksessa.  Pitkän sivun puolen välin jälkeen siirry avotaivutuksesta vastataivutukseen, eli pidä edelleen hevosen takapää uralla, mutta aseta ja taivuta hevosta nyt oikealle. Ole tarkkaana sekä avossa että vastataivutuksessa että taivutus pysyy riittävän loivana ja menee läpi kropan, jotta hevosen takapään aktiivisuus ei kärsi.
Avotaivutuksessa vasen pohje pysyy omalla paikallaan juuri hieman satulavyön takana pitäen hevosen uralla. Oikea pohje siirtyy hieman enemmän satulavyön taakse ja pitää huolta takapään aktiivisuudesta ja pitää huolta siitä että takaosa ei putoa oikealle vaan pysyy uralla. Vasen ohja asettaa ja taivuttaa hevosen ja kääntää hevosen etuosan uran sisäpuolelle. Oikea ohja säätelee asetuksen ja taivutuksen määrää. Jos hevonen uhkaa tulla kokonaan pois uralta, molemmat ohjat pidättävät.
Vaihdettaessa vastataivutukseen aloita vaihtamalla asetus ja taivutus pikkuhiljaa oikealle, samalla ikäänkuin vaihtamalla pohkeiden paikkaa keskenään, eli oikea pohje siirtyy noin satulavyön kohdalle, vasen pohje enemmän satulavyön taakse. Oikeasta ohjasta tulee asettava ja taivuttava ja vasen ohja säätelee asetusta ja taivutusta. Tämä on vaativa harjoitus ja tulee tehdä ensimmäisillä kerroilla hitaassa tempossa, ja mikäli ongelmia tulee, voit aina hidastaa tempoa vähän lisää. Tee yhdelle pitkälle sivulle yksi avo ja yksi vastataivutus, ja kävele seuraava pitkä sivu antaen hevosen venyttää kaulaa pitkälle eteen.

Vaatimustasoa nostetaan yksinkertaisesti tekemällä sama harjoitus harjoitusravissa. Laukassakin tämän harjoituksen voi tehdä, mutta en valitettavasti käy sitä tässä läpi, sillä en ole itse ratsastanut avoja tai vastataivutuksia laukassa, joten en ole pätevä niissä neuvomaan! Pahoittelen.

Seuraava harjoitus tehdään pituushalkaisijalla. Ratsasta pituushalkaisijaa pitkin käynnissä, vasemmassa kierroksessa. Aloita pituushalkaisija sulkutaivutuksella vasemmalle, eli vasen ohja asettaa ja taivuttaa hevosta vasemmalle, oikea pohje siirtyy taaksepäin vaikuttaen hevosen takaosaan sivullevievästi. Vasen pohje omalla paikallaan pitäen huolta että etuosa pysyy uralla.
Pituushalkaisijan keskivaiheilla suorista hevonen linjalle, ja vaihda sulkutaivutukseen oikealle. Hevonen etenee siis koko ajan samalla pituushalkaisijan linjalla, sinä ainoastaan vaihtelet takaosan paikkaa ja hevosen taivutusta.

Tämänkin harjoituksen voit tehdä myös harjoitusravissa, ja muista, mikäli kohtaat haasteita, hidasta aina ensin tempoa!

Seuraavaksi yhdistetään vielä avotaivutus ja pohkeenväistö. Aloita käynnissä pitkääsivua pitkin avotaivutuksessa, ja pitkän sivun loppuun päästä hevonen voltille, mutta voltin sijaan ratsastakin täyskaarto, eli palaat takaisin samalle pitkälle sivulle, suunnan vaihtuessa. Mutta, suoraan ratsastamisen sijaan ratsastakin kaarto loppuun uralle pohkeenväistössä! Eli, aloitetaan taas vasemmassa kierroksessa. Ensin avoa pitkä sivu, ja pitkän sivun lopussa rentouta vasen pohje jotta hevonen pääsee kääntymään voltille (tai voltinpuolikkaalle) Kun olet ratsastanut puolikkaan voltin, suorista hevonen huolella ja voimista hieman vasenta ohjaa ja siirrä oikea pohje satulavyön taakse ja tuo hevonen pohkeenväistössä vasemmalle uralle. Oikea pohje siis väistää ja vasen ohja tukee ja rytmittää väistöaskelia. Muista pohkeenväistön kultainen sääntö; ristikkäiset avut! Kun olet väistänyt hevosen uralle, jatka toiselle pitkälle sivulle ja tee sama harjoitus oikeassa kierroksessa, eli ensin avoa pitkän sivun loppuun, lopussa täyskaarto, josta paluu uralle pohkeenväistössä oikealle.

Luonnollisesti sama harjoitus onnistuu myös ravissa.

Huh huh, nyt on kyllä hevosen takajalkoja aktivoitu! Tässä sarjassa oli vain muutama esimerkki, variaatioita on useita, joissa vain mielikuvitus on rajana! Muista pitää harjoitukset riittävän lyhyinä, jotta hevosen lihaksisto ei kipeydy, ja maastossa ratsastamisen tärkeyttä en voi varmastikaan liikaa korostaa!

Olisiko sinulla oma takaosaa aktivoiva harjoitus jaettavaksi vaikka kommenttiboksissa?
 

Harjoituksia hevosen takajalkojen aktivoimiseksi, osa 2

Tässä osassa keskitytään takajalkojen aktivointiin käyttäen apuna siirtymiä.

Siirtymäthän kaiken kaikkiaan ovat vastaus lähes kaikkiin ratsastuksessa ilmeneviin haasteisiin, kuten varmasti olette jo täältä lukeneet. Ellet ole vielä kyseistä postausta lukenut ja käytännössä harjoitellut, kehotan tekemään sen ihan ensitöiksesi, niin tulet onnistumaan seuraavissakin harjoituksissa täydellisesti!

Kun haluamme aktivoida hevosen takajalkoja siirtymien avulla, olen itse kokenut tehokkaimmaksi tavaksi tehdä niinsanottuja lyhyitä siirtymiä, toisinsanoen siirtymiä joissa ikään kuin vaan käydään toisessa askellajissa. Näin ollen hevonen joutuu hetkellisesti ottamaan enemmän painoa takajaloilleen, ja pysyy nopeana takajaloistaan kun uusi siirtymä tehdään mahdollisimman nopeasti sen perään.

Erityisen hyvä harjoitus tunnin alkuun (toki riittävän pitkien alkukäyntien jälkeen) on seuraavanlainen: Kävele hevosella ohjat tuntumalla uraa pitkin, ja pidä huolta että ratsastat hevosen huolellisesti kulmiin. Vähän ennen kulmaa jarruta hevosta hieman ulko-ohjalla ja kun hevonen reagoi ulko-ohjan pidätteeseen, suorita käännös kulmassa käyttäen ensisijaisesti sisäohjaa, vähän jopa johtavana ohjana. Eli siirrät hevosen etuosan uudelle uralle sisäohjalla. Pidä sisäpohje omalla paikallaan satulavyön kohdalla, ja heti kun hevonen on kääntynyt kulmassa, rentouta kädet ja pyydä hevonen raviin pelkällä sisäpohkeella. Käytä siis vain yhtä pohjetta siirtymään! Hevosen pitää siis reagoida nopeasti sisäpohkeen eteenpäinvievään merkkiin, mutta heti parin-kolmen raviaskeleen jälkeen siirrä hevonen taas käyntiin. Pyri käyttämään käyntisiirtymässä ensisijaisesti istuntaa ja ääniapua pidätteenä, jos tarvitset ohjan pidätettä, käytä taas sitä ulko-ohjaa.
Miksi ihmeessä käytetään pelkkää sisäpohjetta eteenpäinvievänä ja ulko-ohjaa pidättävänä apuna? Pelkkää sisäpohjetta käyttäessä saat avun huomattavasti nopeammaksi, joten hevonenkin tulee hieman nopeammaksi pohkeelle ja lisäksi tällä vältetään se tilanne että ikäänkuin "puristut" hevosen ympärille molemmilla pohkeilla. Tämä yhden pohkeen tapa on erityisen hyvä hevosilla jotka ovat hieman hitaita pohkeelle, ja usein käytän itse tätä tekniikka tunnin alussa kun haluan saada hevosen nopeammaksi pohkeelle, ja kun tämä on tapahtunut, käytän taas normaalisti molempia pohkeita eteenpäinvievinä apuina.
Pelkällä ulko-ohjalla jarruttaminen taas on hyvä keino sillä näin ollen sisäohja pysyy kokoajan rentona, joten siirtymän jälkeen hevonen pääsee heti jatkamaan rentoa liikettä. Toki sisäohjalla tulee säilyttää tasainen tuntuma, ja pitää huolta hevosen suoruudesta, mutta aktiivista pidätettä sillä ei tehdä.
Jatka tällä tavalla tehden ravisiirtymät heti jokaisen kulman jälkeen, ja ravaten ainoastaan muutama askel. Toista sama harjoitus myös toiseen suuntaan, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki.

Harjoitusta voit muuttaa myös siten että ratsastat uraa pitkin harjoitusravissa, ja sekä pitkän että lyhyen sivun keskellä siirrät hevosen käyntiin mutta anna sen kävellä ihan pari askelta, ja siirrät sen taas uudestaan raviin. Tässä tulee erityisen hyvin huomioitua ratsastajan apujen nopeus, sillä pari käyntiaskelta on ohi ennen kuin huomaatkaan. Ajattele siis siten että oikeastaan annat hevosen vaan "keinahtaa" välillä käyntiin, ja heti kun tunnet että hevonen ottaa ensimmäisen käyntiaskeleen, siirrät sen jo takaisin raviin. Muista että hevonen voi reagoida nopeasti ainoastaan jos ratsastajan avut ovat nopeat! K.N. Special-ohjelmassahan on vastaavanlainen nopea siirtymä, keskihalkaisijalla 3 askelta käyntiä. En kovinkaan montaa kertaa ole nähnyt suoritusta jossa käyntiä olisi tullut ainoastaan tuo 3 askelta, olkaa siis itse nopeita apujenne kanssa!

Näiden lisäksi siirtymät askellajien sisällä ovat hyviä takajalkojen aktivoimiseksi. Voit ratsastaa esimerkiksi kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki, aloittaen käynnissä. Ratsasta ensimmäinen kaari hidastaen käynnin tempoa, siten että hevonen lähes kävelee paikallaan (tässä kohtaa täytyy jo vähän ajatella käynnin kokoamista, ei siis pelkkää ohjalla pidättämistä vaan istunnalla kokoamista, käydään tätä tarkemmin läpi myöhemmin), keskimmäinen kaari ratsastaen käynti jo normaalitempossa ja viimeinen kaari tempoa lisäten. Toista sama kaariharjoitus myös ravissa ja laukassa, ja kun siirtymät askellajien sisällä onnistuvat näin pitkillä teillä, voit siirtyä tekemään niitä myös pienemmillä reiteillä.

Käytä tähän harjoitukseen pääty-ympyrää, ja suorita siirtymä askellajin sisällä aina ympyrän avoimella sivulla. Vaihtele siirtymää seuraavanlaisesti; ratsasta ympyrää käynnissä/ravissa/laukassa ja ensimmäisellä kierroksella hidasta tempoa muutaman askeleen ajan avoimella sivulla. Jatka loppu ympyrä normaalitempossa, ja seuraavalla kierroksella lisää tempoa muutaman askeleen ajan, ja palaa taas normaalitempoon. Vaihtele tempoja askellajien sisällä vähintään kerran ympyrän aikana, mutta heti kun hevonen on nopea reaktioissaan, voit ottaa saman ympyrän sisälle myös toisen siirtymän.
Muista vaihtaa ympyrää ja suuntaa riittävän usein, ja erityistä huomiota pyydän kiinnittämään riittäviin lepotaukoihin. Nämä harjoitukset ovat hevoselle raskaita, ja heti jos tunnet reaktioiden huononevan, on se merkki hevosen väsymisestä, ja on korkea aika antaa hevosen vähän hengähtää.

Moni tuntuu käyttävän peruutusta ja siitä tehtävää siirtymää aktivoimaan takajalkoja. Itse en käytä tätä juurikaan siinä tarkoituksessa, sillä todella harvoin hevonen peruuttaa niin rennosti, että sen jälkeen tehtävä siirtymäkään onnistuisi kovinkaan rennosti. Toki, jos peruutus ei ole teille haaste, voit hyvin käyttää peruutus-käynti ja joskus jopa peruutus-ravi siirtymiä. Muista aina pitää huolta hevosen rentoudesta peruutuksessa.
Täällä lisätietoa ja harjoituksia peruutukseen liittyen.

Viimeiseksi vielä harjoitus jossa yhdistyy mukavasti siirtymä ja pohkeenväistö. Ratsasta ympyrällä harjoitusravissa, ja tee siirtymä käyntiin ympyrän avoimella sivulla. Välittömästi siirtymästä väistätä hevosen takaosaa muutama askel ympyräuran ulkopuolelle. Väistön jälkeen suoristus, ja välittömästi siirtymä uudestaan raviin. Muista pitää väistö lyhyenä, siirtymät ovat tässä se tärkein juttu! Saman harjoituksen voit tehdä myös laukassa, eli laukkaa ympyrällä, siirry joko raviin tai käyntiin ja tee väistö, ja välittömästi väistön jälkeen jatka taas laukassa. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, ja vältä taivuttamasta hevosta liikaa. Hevonen saa kulkea lähestulkoon suorana, ympyrän ollessa riittävän iso. Riittää että hevonen myötää sisäohjalle, jotta saat asetettua sitä kevyesti.

Seuraavassa osassa otetaan haltuun taivutukset ja niiden vaikutus takajalkoihin!

Harjoituksia hevosen takajalkojen aktivoimiseksi, osa 1

Usein ratsastaja haluaa saada hevosen takajalat aktiiviseksi. Usein valmentaja vaatii niitä vieläkin aktiivisemmiksi. Ratsastajan tulee tietysti tehdä työtä käskettyä, joten keskitytään tänään siihen miten ratsastaja voi niitä takajalkoja aktivoida.

Itse en valitettavasti ole kovinkaan aktiivinen takajalkojen aktivoija, pidän tärkeämpänä sitä että hevonen etenee tasaisessa tahdissa, suorana ja rentona. Toki teetän hevosillani paljon takajalkoja aktivoivia harjoituksia, mutta niissä ajattelen enemmän kokonaisvaltaista kuvaa, kuten apujen käytön keveyttä, hevosen nopeaa reaktiota pieniin apuihin ja sitä kautta hevosen koko kropan "jumppaa". Yksi parhaista muistisäännöistä on se että ohjilla hallitsen hevosen etuosaa ja pohkeilla hallitsen takaosaa, eli kun haluan aktivoida hevosen takajalkoja, käytän aktiivisemmin pohkeita. Ohja on toki harjoituksissa mukana, mutta lähinnä tarjoamassa hevoselle tasaisen tuen.

Jotta hevosen on mahdollista olla "aktiivisempi" takapäällään, on sillä oltava siellä riittävä lihaksisto jotta se jaksaa kantaa itseään riittävästi. Tämä lihaksisto rakennetaan ensisijaisesti maastossa kiipeilemällä, talvella hankitreenillä ja sitä pystytään jonkin verran ylläpitämään tasaisella erilaisilla harjoituksilla.  Jos hevosellasi ei ole vaadittavaa lihaksistoa, älä silloin väkisin vaadi siltä kovinkaan erikoisia reaktioita näihin harjoituksiin, vaan menkää maastoon, kiipeilkää ensin käynnissä ja voiman lisääntyessä myös ravissa ja laukassa. Muista kiipeillessä pitää huolta ettei oma istuntasi häiritse hevosta, eli liikutaan kevyessä istunnassa ja rennolla, kevyellä tuntumalla, sallien hevoselle riittävän pitkä kaula.

Pohkeenväistöt

Pohkeenväistö on varmasti yksi yleisimmistä harjoituksista hevosen takapään aktivoimiseksi. Otan tässä esille muutamia harjoitteita joilla ratsastajan on helppo saada hevosen takapää liikkeelle pohkeenväistön avulla.

Liikutaan ensin pääty-ympyrällä käynnissä. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, jolloin hevosen taivutusaste on hyvin minimaalinen, hevonen liikkuu siis lähes suorana. Sisäohjalla tulee kuitenkin tarkistaa että hevonen pysyy rentona sisäsuupielestään, eli aseta ja taivuta hevosta loivasti sisäänpäin. Ensimmäiseksi tarkasta ympyrällä hevosen liike, liikkuuko se riittävän aktiivisesti? Jos et ole tyytyväinen käynnin laatuun, aktivoi sitä muutamilla siirtymillä askellajin sisällä, eli muutellen käynnin tempoa hitaammaksi ja nopeammaksi. Kun hevonen näiden siirtymien jälkeen jää aktiivisempaan käyntiin, voit aloittaa väistöharjoituksen.
Ympyrän avoimella sivulla (eli kentän keskellä, jossa aidat eivät ole esteenä) siirrä hevosen takaosa ympyrän ulkopuolelle ja jatka siitä pohkeenväistöä koko ympyrän avoin sivu. Etuosan tulee jäädä ympyräuralle, mutta etujalat luonnollisesti astuvat myös ristiin. Muista olla huolellinen pohkeenväistön avuilla, siirrä sisäpohjetta hieman satulavyön taakse ja vaikuta sillä vuorotellen ulko-ohjan kanssa. Jos hevonen ei väistä pohjetta, voimista ulko-ohjaa (joka toimii siis silloin hetkellisesti jarruna) ja käytä sisäpohje sen jälkeen uudestaan. Mitä herkempi hevonen on, sitä pienemmillä avuilla saat väistön aikaan. Älä kuitenkaan unohda ulko-ohjan vaikutusta vaikka hevonen olisi jo todella herkkä pohkeellesi, sillä ulko-ohjan tulee säädellä hevosen suoruutta koko ajan. Hevosen herkistyessä apujesi tulee "pienentyä", ei hävitä kokonaan.
Avoimen sivun jälkeen siirrä vaan sisäpohje omalle paikalleen, kevennä ulko-ohjaa ja anna hevosen kävellä 3/4 ympyrää taas aktiivisessa käynnissä ennen seuraavaa avointa sivua ja väistöä. Toista tämä harjoitus 3-5 kertaa ja anna hevosen kävellä sen jälkeen koko kentällä pitkällä ohjalla. Sen jälkeen voit toistaa harjoituksen toiseen suuntaan.
Käyntiväistöjen lisäksi voit tehdä täysin saman harjoituksen ravissa. Muista ravissakin antaa hevosen levätä aina muutaman toiston jälkeen!

Jos ja kun nämä väistöt alkavat sujua kuin tanssi, voit hyvin liittää väistöön laukannoston. Eli, avoimen sivun väistön jälkeen, siis heti viimeisen väistöaskeleen jälkeen siirrä sisäpohje hieman satulavyön eteen, pidätä hieman ulko-ohjalla ja anna sisäistuinluulla impulssi laukannostoon. Muista myödätä sisäohjalla laukannoston aikana, vaikka siten että sisäohja olisi hetken ihan löysä! Jos joku kerta väistö ei oikein ota sujuakseen, älä silloin suorita laukannostoa, vaan keskity tekemään seuraava väistö huolellisemmin, jotta voit varmistua laukannoston onnistumisesta.  Kun nostat laukan väistön jälkeen, pidä itse laukkapätkä lyhyenä, ja siirrä hevonen käyntiin/raviin lyhyen sivun aikana. Näin sinulle jää muutama metri armonaikaa rakentaa käynti tai ravi riittävän aktiiviseksi taas seuraavaa väistöä ajatellen. Kun laukkaa ei jatketa metritolkulla väistön jälkeen, tulee ihan huomaamatta ratsastettua taas lisää niitä aina niin ihania siirtymiä, jotka yhä edelleen auttavat takapään aktivoimisessa!

Mikäli et tee laukannostoa ympyrällä, voit lisätä takapäätä aktivoivan elementin, eli maapuomit ynpyrän lyhyelle sivulle. Näin saat suoralla hevosella ratsastettua vielä maapuomitkin, jotka myös hieman auttavat parantamaan takapään liikettä!

Rakenna tunti siten että tämä ympyräväistöharjoitus on tunnin "pääteema", eli tämän lisäksi huolellinen alku- ja loppuverryttely riittää hyvin hevosen sen päivän treeniksi. Kun väistöjä tehdään näin paljon, joutuu hevonenkin jo vähän miettimään mihin ne jalkansa asettaa ja lihaksissahan se tuntuu! Loppuverryttelyn voit aivan hyvin suorittaa kevyessä istunnassa laukassa, jotta hevonen saa vähän venyttää askeltaan ja avata paikkojaan. Siihen päälle rauhallinen pätkä kevyessä ravissa ja lopuksi maastoon kävelemään!

Toinen takapäätä aktivoiva väistöharjoitus on lähes samantyyppinen, mutta suoralla linjalla tehtävä väistö ja loppuun suoritetaan taas laukannosto! Tämän harjoituksen olenkin jo postannut aikaisemmin, täältä voit käydä lukemassa sen.

Harjoituksen voi myös viedä aivan uudenlaiselle tasolle, siten että käännä hevonen pituushalkaisijalle, väistä muutama askel oikealle, ei siis uralle asti vaan todellakin ihan vaan muutama askel, nosta vasen harjoituslaukka, laukkaa muutama askel, siirrä hevonen takaisin käyntiin ja väistä nyt vuorostasi muutama askel vasemmalle, ja taas, viimeisestä väistöaskeleesta oikea harjoituslaukka. Tässä harjoituksessa väistön tulee olla jo hallussa, ja väistö tuleekin tehdä normaalia jyrkemmässä linjassa, jotta väistöt ja laukannostot mahtuvat pituushalkaisijan matkalle. Hevosen tulee myös kyetä laukkaamaan suhteellisen kootussa muodossa, joten tätä harjoitusta suosittelen jo vähän kokeneemmille ratsukoille.

Tässä siis takajalkojen aktivointia pohkeenväistön muodossa, seuraavassa osassa keskitytään siirtymiin.