Tuntisuunnitelma; kulman ratsastus

Ihan ensimmäiseksi, käypä tarkkailemassa kotitallisi kenttää. Aika nopeasti havaitset mitä linjoja kentällä eniten ratsastetaan, ne ovat nimittäin eniten urautuneet. Usein aidan vierellä on syvät urat sekä molemmissa päädyissä samanmoiset. Eli pääsääntöisesti ratsastajat viihtyvät aidan vieressä ja pääty-ympyröillä. Käypä seuraavaksi tarkastamassa kulmat. Luultavasti kulmissa ei ole käyty hevosen kanssa sitten kentän perustamisen jälkeen, siellä kasvaa kasa rikkaruohoja ja eipä sinne enää hevosella ole mitään asiaakaan, sillä kulmat on valloittanut estetolpat, kottikärryt ja ratsastuksenopettajan tuoli.
Otapa ensimmäiseksi tehtäväksi kulmien siivoaminen siten että niissä ei ole mitään tavaraa, ja vasta sen jälkeen voit varustaa hevosen ja lähteä toteuttamaan tämän päivän tuntisuunnitelmaa!

Tällä tunnilla otetaan ihan oikeasti haltuun kulmien ratsastus, jotta jatkossa kun valmentajasi huutaa sinulle "ratsasta sinne kulmiin!!!" sinä tiedät oikeasti miten se ratsastus kulmaan sekä kulmassa kuuluu suorittaa!

Kulman ratsastus on itseasiassa yksi vaikeimmista ratsastuksen perusasioista, jonka opettamiseen tai oppimiseen vain harva meistä uhraa riittävästi aikaa. Tämä on todella harmillista, sillä oikein ratsastettuna kulma on oivallista jumppaa hevoselle (sen taivuttavan ja lievästi kokoavan vaikutuksen ansiosta). Toinen harmillinen asia on se miten paljon haittaa huonosti ratsastettu kulma saa aikaan hevosillemme. Tiedättehän sen tunteen kun hevonen "kaatuu sisäpohkeen päälle" kiihdyttäen samalla vauhtiaan. Kyllä, se on todella usein seurausta huonosti ratsastetuista kulmista.

Kulman ratsastuksessa on kolme kohtaa, ennen kulmaa, kulmassa ja kulman jälkeinen ratsastus. Kaikkiin näihin täytyy suhtautua yhtä suurella tarkkuudella, varsinkin ihan alussa jolloin vasta opetellaan kulman oikeaoppista ratsastusta. Älä pelkää, vaikka tässä postauksessa kulman ratsastus on selitetty todella tarkkaan ja se saattaa tuntua todella työläältä ratsastaa, muuttuu tilanne muutaman toiston jälkeen helpommaksi! Toivon kuitenkin että jaksatte harjoitella kulmien ratsastuksen alusta asti oikein, ja huomaatte miten oikein ratsastetut kulmat vaikuttavat hevosenne liikkumiseen positiivisesti.

Ja vielä yksi asia ennen varsinaista tuntisuunnitelmaa. Kulman ratsastaminen on hevosellekin sen verran haastava tehtävä, että nuorella hevosella en suosittele "tarkkojen" kulmien ratsastamista, vaan niin kauan kuin hevonen ei kykene kokoamaan itseään, ratsasta kulmat kaarteina jolloin hevosen on helppo liikkua kaarteen läpi. Nuorelle hevoselle liike eteenpäin on kuitenkin se tärkein asia. Sama koskee ravurista ratsuksi- koulutettavia hevosia, niitäkin pitää tässä kohtaa kohdella kuten nuoria hevosia. Jo koulutetuilla, vähän vanhemmillakin hevosilla pitää olla hyvä eteenpäinpyrkimys, niiden pitää olla pohkeen edessä (eli reagoida pohkeeseen välittömästi) ennen kuin kulmat voidaan tarkasti ratsastaa kaikissa askellajeissa.

No niin, aloitetaanpa. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja siirry ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta sinun tulee ratsastettua hevonen varmasti suoraksi ilman että aitojen tarjoamaa tukea. Kulmissa käännä hevonen ulkoavuilla, siten että ajattelet vähän ratsastavasi takaosankäännöstä. Sisäohja näyttää vähän suuntaa samalla kun ulkopohje ja ulko-ohja ikäänkuin työntää hevosen etuosan käännökseen. Vaikka tässä ei nyt haetakaan oikeata takaosankäännöstä, hidasta käyntiä tiivistämällä istuntaa juuri ennen kulmaa, jotta hevonen joutuu vähän polkemaan takajaloillaan käännöksen aikana. Ratsasta pari kierrosta vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Pidä koko ajan huolta että hevonen kävelee suorana (etu- ja takajalat samalla uralla). Jos näin ei ole, korjaa aina hevosen etuosa samalle uralle takaosan kanssa. Tämä korjaus tapahtuu ohjilla, ei pohkeella.

Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen ajan kulmissa "takaosankäännösmäisen käännöksen" voit jatkaa käyntityöskentelyä vielä hetken. Nyt tarkastetaan miten hyvin hevonen malttaa odottaa ratsastajan apuja kulmassa, ja tässä käytetään apuna Kyran lanseeraamaa kulmaharjoitusta. Ratsasta hevonen nyt jokaista kulmaa kohti käynnissä, pysäytä hevonen kun olet jo syvällä kulmassa, ja käännä hevonen suoraan pysähdyksestä sisäohjalla ja ulkopohkeella. Hevosen tulisi astua etujaloillaan hieman ristiin oikeaoppisessa käännöksessä. Tässä harjoituksessa on tärkeää että hevonen kävelee suoraan kulmaan, joten säätele hevosta ulko-ohjalla ja tarvittaessa kevyesti sisäpohkeella kun olet lähestymässä kulmaa. Sisäpohje sen vuoksi vain tarvittaessa ja kevyesti, ettei vahingossakaan käy niin että tulet painaneeksi hevosen sisäpohkeella kulmaan. Ulko-ohja on tässä tärkein apu. Kulmassa odota että hevonenkin odottaa, se ei siis saa lähteä liikkeelle ilman sinun käskyäsi. Muutaman näin ratsastetun kulman jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus vielä toisessa kierroksessa. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja lepoa.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki käynnissä, ratsasta nyt edelleen uran sisäpuolella ja lisää käyntiverryttelyyn muutamia pohkeenväistöjä. Väistä pitkillä sivuilla muutamia askeleita siten että etuosa pysyy koko ajan samalla linjalla, ja takaosa väistää vuorotellen oikealle ja vuorotellen vasemmalle. Esimerkiksi niin että ensin takaosa väistää 4-5 askelta vasemmalle, eli oikealla pohkeella, siitä suoristus ja uusi väistö oikealle, eli vasemmalla pohkeella.

Tämän jälkeen voit verrytellä hevosen kevyessä ravissa käyttäen hyödyksi pääty-ympyröitä siten että ratsasta 2-3 kierrosta toisella pääty-ympyrällä, ja sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla vaihtuu myös suunta ja jatka toisella pääty-ympyrällä 2-3 kierrosta. Työskentele sen verran ympyröillä että saat hevosen loivasti taipumaan koko kropastaan ympyrän kaaren suuntaisesti kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka muutama kierros suoralla uralla lisäten harjoitukseen mukaan pienet pätkät temponlisäystä pitkillä sivuilla. Tarkoitus ei ole "kaahottaa" pitkiä sivuja, vaan ainoastaan tarkistaa hevosen reaktio pohkeeseen. Tärkeintä tässä on nopea reaktio, itse temponlisäys voi olla melko lyhyt kestoltaan. Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan temponlisäyksillä, voit jatkaa muutaman kierroksen laukassa, kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hetki käyntiä vapain ohjin.

Vihdoinkin päästään itse kulmien ratsastukseen. Aloita ensin käynnissä. Voit katkaista kentän puolesta välistä, jotta saat tehtyä harjoituksen vähän tehokkaammin, kun ei tarvitse kävellä niin pitkää matkaa aina seuraavaan kulmaan. Jos mahdollista, laita jotkut merkit (tolpat tai tötteröt) kohtiin joista katkaiset kentän, jotta hahmotat itse paremmin nämä kulmat joissa aita ei ole tukena. Tehdään vielä sillä tavalla että kentän kahteen "oikeaan" kulmaan ratsasta tarkat kulmat ja kentän katkaisukohtiin ratsasta kulmiin voltit.

Kun lähestyt ensimmäistä kulmaa, tarkista ensin että hevonen todellakin kävelee suoraan kohti kulmaa. Tarvittaessa voit hieman hidastaa käynnin tempoa, varsinkin ensimmäisten kulmien aikana, jotta sinulle jää riittävästi aikaa kulman ratsastamiseen. Kun olet muutaman askeleen päässä kulmasta, tarkista että sisäpohkeesi on hevosen kyljen lähellä, mutta ei purista ja vie oma katseesi tulevan käännöksen suuntaan. Näin hevonen tietää jo vartalosi asennosta mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kulmassa aseta hevosta sisäohjalla, samalla hieman sillä kääntäen ja tue käännöstä ulkopohkeella, joka on omalla paikallaan heti satulavyön takana. Muista säilyttää ulko-ohjalla tuki, joka säätelee asetusta, mutta ei missään nimessä ole liian vahva, mutta ei myöskään löysä. Sisäpohje on  satulavyön kohdalla, tarjoten hevoselle tuen jonka ympärille hevonen saa taipua. Varo ettet siirrä sisäpohjetta taakse tai käytä sitä liian voimakkaasti, sillä silloin hevonen lähtee väistämään pohjetta eikä näin ollen taivu. Ulkopohje on todella tärkeä apu tässä käännöksessä, sillä se on oikeastaan voimakkaampi kääntävä apu kuin sisäohja. Kuitenkin, liian voimakas ulkopohje aiheuttaa sen että hevonen ei taivu, vaan kaatuu kulman läpi lapa edellä. Kun ratsastat kulman näillä avuilla, tunnet kuinka hevonen astuu etujaloillaan hieman ristiin, taipuu loivasti kropastaan ja kokoaa itseään hieman nousten aavistuksen ryhdikkäämmäksi (tämän pitäisi tuntua selkään tuntuman kevenemisenä).
Kulman jälkeen myötää sisäohjasta ja rohkaise hevosta sisäpohkeella kävelemään hieman reippaammin eteen. Eteenratsastus auttaa hevosen suoristamisessa. Tärkein on kuitenkin tuo sisäohjan myötääminen!

Toisessa kulmassa ratsasta aivan samalla tavalla, ja tarkkaile miten hevonen käyttäytyy kulmassa. Oikein ratsastettu kulma saa hevosen odottamaan ratsastajan apuja, väistämään etujaloillaan hieman ja kokoaminen parantaa hevosen ryhtiä. Jos taas kulman valmistelussa tai ratsastuksessa on jonkun avun käyttö unohtunut tai sitä on käytetty liian voimakkaasti, voi tapahtua seuraavaa:

Jos hevonen kaatuu kulman läpi sisälapa edellä, on tämä seurausta puutteellisesta sisäpohkeesta tai liian voimakkaasta ulkopohkeesta. Myös lähes löysä sisäohja tai liian voimakas ulko-ohja saattavat aiheuttaa kulman läpi kaatumisen.
Jos hevonen ei taivu kulmassa, johtuu se usein irtonaisesta sisäpohkeesta. Jos sisäpohje on kyljessä kiinni, tarkista onko ulkopohje riittävän tukeva taivutukseen.
Jos hevonen tekee kulmassa etusosankäännöstä muistuttavan liikkeen, johtuu se lähes poikkeuksetta siitä että sisäpohje on siirtynyt liian taakse ja aiheuttaa liian kovaa painetta hevosen kylkeen.

Kahden ensimmäisen kulman jälkeen onkin vuorossa kaksi kulmaa joissa ratsastetaan voltit. Ratsasta voltit samalla tavalla kuin kulmatkin, siten että jaa voltti mielessäsi neljään "kulmaan" ja ratsasta voltti rauhallisessa tempossa, kääntäen siinä hevosta aivan kuten kulmissa. Näin toimien et menetä kulmien ratsastuksen tarkkuutta vaikka käännätkin hevosen välillä voltille. Toista kulmien ratsastus muutaman kierroksen ajan ensin vasemmalle, sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja vaihda suuntaa. Toista sama harjoitus myös oikeassa kierroksessa.

Tämän jälkeen pieni pätkä vapaata käyntiä ennenkuin tehdään sama harjoitus harjoitusravissa. Ravissa ole erityisen tarkka rauhallisesta temposta, ja mikäli hevonen kaatuu kulman läpi ravissa, vaikka teet harjoituksen aivan oikein, oikeanlaisilla avuilla, auta hevosta sen verran että siirrä hevonen käyntiin ennen kulmaa ja tee kulma käynnissä. Muutaman käyntikulman jälkeen "pakka" pitäisi olla taas kasassa, ja kulman ratsastus ravissa tulee onnistumaan.

Jos näin ei kuitenkaan käy, eli kummassakaan kierroksessa hevonen ei kykene ravissa kääntymään kulmassa hyvässä tasapainossa, ei hevosen lihaksisto vielä ole siinä vaiheessa että se pystyisi kulman läpi kantamaan itsensä. Silloin pitää vielä jatkaa hevosen kanssa työskentelyä muuten, ja helpottaa kulmia joko ratsastamalla ne käynnissä tai tekemässä niihin kaarteet, joissa taipumista, kokoamista ja ristiinastuntaa ei vaadita niin paljon. Ole erityisen tarkka mikäli sinulla on nuori tai muuten ratsukoulutuksen alussa oleva hevonen, sen kanssa tarkkojen kulmien tekeminen ei välttämättä onnistu heti edes käynnissä. Muista aina helpottaa harjoitusta siten että hevosella on mahdollisuus suoriutua tehtävästä kunnialla.

Mikäli hevosesi koulutustaso on riittävä ja hevonen on erityisen hyvin pohkeen edessä, voit ratsastaa kulmat samoilla neuvoilla myös laukassa. Laukassakin pieni kokoaminen juuri ennen kulmaa on paikallaan, jotta kulman ratsastukseen jää riittävästi aikaa.

Mikäli huomaat että hevosesi ei ole vielä valmis suorittamaan tarkkoja kulmia laukassa, voit kulmien ratsastamisen sijaan työskennellä laukassa päädyssä olevalla isolla voltilla. Voltilla kiinnitä erityista huomiota sisäpohkeesi käyttöön. Mikäli hevonen tuntuu laukkavoltilla kaatuvan sisäänpäin ja painuvan vielä hieman etupainoiseksikin, on tämä usein seurausta liian jännittyneestä sisäpohkeesta. Tämä taas usein johtuu siitä että hevonen ei vielä ole rehellisesti pohkeen edessä, jolloin ratsastaja tulee ratsastaneeksi sisäpohkeella "liikaa", unohtaen välillä keventää sitä. Kokeilepa vähentää sisäpohkeen painetta, kuitenkin säilyttäen sisäpohkeen satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä. Samalla tarkkaile että ulko-ohjasi ei roiku löysänä, vaan tarjoaa hevoselle tasaisen tuen. Näin toimimalla saat hevosen "nousemaan" pois sisäpohkeen päältä, ainakin hetkellisesti. Laukan tulisi olla poljennaltaan voimakasta mutta ei tempoltaan nopeaa. Mikäli laukan laatu huononee voltin aikana, käytä sisäpohje nopeasti aktivoiden taas hevosen laukkaa, mutta muista keventää sisäpohje mahdollisimman nopeasti, jotta hevonen ei jää sisäpohkeen päälle. Tämä on varmasti vaikea sisäistää, sillä niin usein näen ratsastajien "korjaavan" näitä sisäpohkeen päälle kaatuvia hevosia aina vaan voimakkaammalla sisäpohkeella, vaikka tilanne korjaantuisi tasapainottamalla hevonen ulko-ohjalla, tuomalla omaa painoaan hieman enemmän ulkojalustimelle ja keventämällä sisäpohjetta.

Näiden jälkeen voit ravata hevosella hetken kevyessä ravissa ja sen jälkeen onkin aika kävellä loppukäynnit vaikka maastossa!



Kulmien ratsastaminen on todella vaikea selittää näin virtuaalisesti, toivottavasti joku teistä sai tästä apuja kulmien ratsastamiseen. Jos minulla olisi kaikki valta ja voima, kävisin pitämässä kaikille teille ratsastustunnin vaikka pelkästään kulmien ratsastamisesta, niin tärkeitä ne ovat! 

Tsemppiä treeneihin ja kertokaapa saitteko kulmien ratsastuksesta uuden oivalluksen vai jäikö joku asia vielä epäselväksi?

Missio; ulko-ohja rennommaksi

Siinäpä missiota kerrakseen.

Monilla nousee nyt suuri kysymysmerkki, miksi ihmeessä ulko-ohjaa pitäisi rentouttaa, kun kaikki nämä vuodet on käsketty ratsastaa hevonen vahvalle ulko-ohjan tuelle??? Eikö ulko-ohjan tuki olekaan enää kaiken ratsastuksen perusta? Mihin tässä nyt enää voi pieni ihminen uskoa?

Ymmärrän varsin hyvin jos postauksen loppuun lukeminen alkaa jo tässä vaiheessa ahdistaa, omista opituista tavoista on niin vaikea päästä eroon. Ja jokuhan ne opitut tavat on meille opettanut, eikö vaan? Mutta muistelepa tarkkaan niitä kertoja kun sinulle on opetettu sitä ulko-ohjan tuelle ratsastamista, onko kertaakaan kerrottu miksi niin tehdään. Miksi ei ratsastettaisi hevosta molempien ohjien tuelle? Onko se tullut edes puheeksi? Ja jos olet joskus joutunut ratsastamaan ulko-ohjalla siten että samaan käteen ulko-ohjan kanssa otetaan jalustinhihnan pää, jotta hevonen ei varmasti pääse kiskomaan ulko-ohjaa kevyemmäksi, ollaan jo todella syvässä suossa. Olen muutaman kerran nähnyt näin tehtävän, enkä silloin ymmärtänyt sen tarkoitusta, enkä kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärrä sitä vieläkään. Päinvastoin, nyt paheksun sitä entistä enemmän.

Tässä vaiheessa toivon että käyt lukaisemassa aiemman postaukseni ohjastuntumasta jotta ymmärrät paremmin minkälaisella kädellä toivon hevosta ratsastettavan. Sen lisäksi ihan toimiva harjoitus hevosen suoristamiseksi kannattaa myös lukaista ja harjoitella. Varsinkin tässä suoruusharjoitteessa unohdetaan ulko- ja sisäohja, ja keskitytään saamaan hevonen molemmille ohjille, tasaisesti ja luottavaisesti.

Jos et vieläkään ole ihan varma että siitä ulko-ohjan tuesta kannattaa jossain vaiheessa luopua, ajattelepa asiaa hevosen kannalta. Ratsastuksella luonnollisesti haetaan rentoutta koko ratsukkoon, ja kaikkihan tiedämme että pakottamalla ei kukaan rentoudu. Rentous tulee luottamuksen kautta, ja luottamus ratsastuksessa tarkoittaa sitä että hevosen tulee luottaa ettei ratsastaja ikinä aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen, eikä missään nimessä aiheuta kipua hevoselle.
Ja mitä tekee ratsastaja? Kiskoo hevosta ulko-ohjasta kierros toisensa jälkeen, aiheuttaen valtavan paineen ja kivun ulkosuupieleen, pakottaen hevosen jännittymään niskastaan, hakeutumaan kuolaimen taakse (kipua karkuun) ja kun hevonen on poistanut itsensä ratsastajan käden tuelta, on ratsastaja tyytyväinen, sillä nyt se on "kevyt". Mihin hävisi rentous ja luottamus, ja miksi ihmeessä tämä hevonen enää ikinä tekisi töitä ratsastajan kanssa hyvillä mielin ja rentona, kun odotettavissa on edellämainitun kaltaista kiskomista?

Jos olet pikkuhiljaa kanssani samaa mieltä ulko-ohjan tietynlaisesta "tarpeettomuudesta", onnea, olet oikealla tiellä! Haetaan mieluummin se tasainen tuki molemmilla ohjilla, ja kun tämä onnistuu, huomaat itsekin ettet edes tarvitse sitä ulko-ohjaa enää samalla tavalla kuin ennen.

Laitetaan tähän loppuun yksi harjoitus jolla on hyvä harjoitella ulko-ohjan rentouttamista. Harjoituksessa käytetään sulku- ja vastataivutuksia, joiden alkeita voit käydä tarkastamassa täältä.

Ratsasta käynnissä kentällä vasemmassa kierroksessa siten että pidät ratsastettavan tien hieman uran sisäpuolella. Et siis saa aidasta automaattisesti tukea hevosellesi, vaan joudut nyt itse pitämään huolta hevosen suoruudesta ja ratsastettavasta tiestä, aita ei tee sitä sinun puolestasi! Ratsasta ensin käynnissä pitkällä sivulla sulkutaivutusta, tarkista että hevonen liikkuu noin 30 asteen kulmassa uraan nähden, on tasaisesti taipunut rungostaan vasemmalle. Suurinpiirtein pitkän sivun puolessa välissä vaihda taivutus oikealle, eli siirry vastataivutukseen. Siirrä ensin oma painopisteesi enemmän oikealle istuinluulle, sen jälkeen muuta vasemman jalan paikka satulavyön taakse ja siirrä oikea pohje satulavyön kohdalle, ja oikeasta ohjasta tulee taivuttava, vasen ohja säätelee taivutusta, mutta pysyy pehmeänä ja tasaisena. Eli käytännössä muutat vaan avut "päittäin". Kun pitkäsivu loppuu, suorista hevonen vastataivutuksesta uralle, ja huomaat että hevonen muuttuu kerta kerralta pehmeämmäksi ulko-ohjalle.

Toista harjoitus muutaman kerran ensin vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet harjoituksen muutaman kerran oikeassa kierroksessa. Toistojen jälkeen huomaat että omat apusi pehmenevät kerta kerralta, jonka johdosta hevonenkin saa mahdollisuuden rentoutua.

Muutamia haasteita joita (vasemmassa kierroksessa tehtävässä) vastataivutuksessa voi ilmetä ja ratkaisuja niihin: (käytän tässä vasenta kierrosta esimerkkinä jotta pystyn helpommin selittämään apujen merkitystä käyttämällä sanoja oikea ja vasen, luonnollisesti taivutukset tulee ratsastaa molemmissa kierroksissa)

- Hevonen liikkuu liian jyrkässä kulmassa uraan nähden.
Tämä on usein seurausta riittämättömästä taivutuksesta, eli hevonen tekee enemmän pohkeenväistön kaltaista liikettä, katsoen usein vielä kentän keskustaa päin, vaikka hevosen tuli katsoa liikkeen suuntaan, eli suoraan uraa pitkin eteenpäin. Tämän korjaamiseksi ratsastajan tulisi hieman lisätä oikean pohkeen taivuttavaa vaikutusta (oikea pohje on siis satulavyön kohdalla), samoin pieni vaikutus oikealla ohjalla taivutuksen aikaansaamiseksi on suotavaa. Lisäksi ratsastajan tulee tarkistaa oman painonsa sijoittuminen, sillä sen pitäisi olla enemmän oikealla istuinluulla, eli taivutuksen puolella.

- Hevonen on taipunut liikaa.
Kun hevonen on taipunut liikaa oikealle, aiheuttaa se vasemman lavan putoamisen. Loivenna taivutusta niin paljon kunnes huomaat hallitsevasi ulko-lavan. Kun hevonen muutaman toiston jälkeen hyväksyy apusi paremmin, voit taas tehdä taivutuksesta aavistuksen jyrkemmän.

- Hevonen menettää rytminsä ja painuu kuolaimen alle.
Tämä saattaa johtua ratsastajan liiallisesta oikean ohjan käytöstä ja joskus jopa oikea ohja saattaa työntyä kaulan yli vasemmalle puolelle. Ratsastajan tulisi löytää oikeaan ohjaan tietynlainen rentous taivuttaessa, enemmänkin ajatella sitä "taivutukseen houkuttelevana" apuna kuin väkisin taivuttavana. Muista rentouttaa taivuttavaa ohjaa riittävän usein.

Ja loppuun muutama vinkki sulku- ja vastataivutusten ratsastamiseen: (käytän tässä termejä ulko- ja sisäapu, muista aina että taivutuksen puoleinen apu on sisäapu, eli vasemmassa kierroksessa sulkua mentäessä vasen on sisäapu ja vastataivutuksessa oikea on sisäapu.

- Tarkkaile että omat hartiasi ovat asettuneet samalla tavalla kuin hevosen lavat. Esimerkiksi vastataivutuksessa ulkohartiasi on taaempana (kuten hevosen ulkolapakin) ja sisähartia on edempänä (kuten hevosen sisälapa).

- Ratsastaja ja hevonen katsoo aina ratsastettavaan suuntaan, sekä vasta- että sulkutaivutuksessa. Toisin sanoen hevosen otsa on kohtisuoraan ratsastettavaa uraa kohti, samoin kuin ratsastajankin.

- Sisäohja houkuttelee hevosta taipumaan, mutta sen tulee säilyä pehmeänä ja joustavana.

- Ulko-ohja hieman kannattelee ulkolapaa jotta se ei pääse putoamaan alas, ja samalla säätelee kaulan taivutuksen määrää.

- Sisäpohje on satulavyön kohdalla ja hevonen taipuu sen ympärille ja sisäpohje myös aktivoi liikettä.

- Ulkopohje hieman satulavyön takana ikäänkuin kannattelee hevosen kroppaa, pitäen hevosen takajalat uralla ja säätelee kropan taivutusta.

Tässäpä näitä ajatuksia lauantai-illan ratoksi, toivon että saatte ajatuksesta kiinni ja treenaatte ulko-ohjasta edes hieman pehmeämmän!

Harjoituksia hevosen takajalkojen aktivoimiseksi, osa 2

Tässä osassa keskitytään takajalkojen aktivointiin käyttäen apuna siirtymiä.

Siirtymäthän kaiken kaikkiaan ovat vastaus lähes kaikkiin ratsastuksessa ilmeneviin haasteisiin, kuten varmasti olette jo täältä lukeneet. Ellet ole vielä kyseistä postausta lukenut ja käytännössä harjoitellut, kehotan tekemään sen ihan ensitöiksesi, niin tulet onnistumaan seuraavissakin harjoituksissa täydellisesti!

Kun haluamme aktivoida hevosen takajalkoja siirtymien avulla, olen itse kokenut tehokkaimmaksi tavaksi tehdä niinsanottuja lyhyitä siirtymiä, toisinsanoen siirtymiä joissa ikään kuin vaan käydään toisessa askellajissa. Näin ollen hevonen joutuu hetkellisesti ottamaan enemmän painoa takajaloilleen, ja pysyy nopeana takajaloistaan kun uusi siirtymä tehdään mahdollisimman nopeasti sen perään.

Erityisen hyvä harjoitus tunnin alkuun (toki riittävän pitkien alkukäyntien jälkeen) on seuraavanlainen: Kävele hevosella ohjat tuntumalla uraa pitkin, ja pidä huolta että ratsastat hevosen huolellisesti kulmiin. Vähän ennen kulmaa jarruta hevosta hieman ulko-ohjalla ja kun hevonen reagoi ulko-ohjan pidätteeseen, suorita käännös kulmassa käyttäen ensisijaisesti sisäohjaa, vähän jopa johtavana ohjana. Eli siirrät hevosen etuosan uudelle uralle sisäohjalla. Pidä sisäpohje omalla paikallaan satulavyön kohdalla, ja heti kun hevonen on kääntynyt kulmassa, rentouta kädet ja pyydä hevonen raviin pelkällä sisäpohkeella. Käytä siis vain yhtä pohjetta siirtymään! Hevosen pitää siis reagoida nopeasti sisäpohkeen eteenpäinvievään merkkiin, mutta heti parin-kolmen raviaskeleen jälkeen siirrä hevonen taas käyntiin. Pyri käyttämään käyntisiirtymässä ensisijaisesti istuntaa ja ääniapua pidätteenä, jos tarvitset ohjan pidätettä, käytä taas sitä ulko-ohjaa.
Miksi ihmeessä käytetään pelkkää sisäpohjetta eteenpäinvievänä ja ulko-ohjaa pidättävänä apuna? Pelkkää sisäpohjetta käyttäessä saat avun huomattavasti nopeammaksi, joten hevonenkin tulee hieman nopeammaksi pohkeelle ja lisäksi tällä vältetään se tilanne että ikäänkuin "puristut" hevosen ympärille molemmilla pohkeilla. Tämä yhden pohkeen tapa on erityisen hyvä hevosilla jotka ovat hieman hitaita pohkeelle, ja usein käytän itse tätä tekniikka tunnin alussa kun haluan saada hevosen nopeammaksi pohkeelle, ja kun tämä on tapahtunut, käytän taas normaalisti molempia pohkeita eteenpäinvievinä apuina.
Pelkällä ulko-ohjalla jarruttaminen taas on hyvä keino sillä näin ollen sisäohja pysyy kokoajan rentona, joten siirtymän jälkeen hevonen pääsee heti jatkamaan rentoa liikettä. Toki sisäohjalla tulee säilyttää tasainen tuntuma, ja pitää huolta hevosen suoruudesta, mutta aktiivista pidätettä sillä ei tehdä.
Jatka tällä tavalla tehden ravisiirtymät heti jokaisen kulman jälkeen, ja ravaten ainoastaan muutama askel. Toista sama harjoitus myös toiseen suuntaan, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki.

Harjoitusta voit muuttaa myös siten että ratsastat uraa pitkin harjoitusravissa, ja sekä pitkän että lyhyen sivun keskellä siirrät hevosen käyntiin mutta anna sen kävellä ihan pari askelta, ja siirrät sen taas uudestaan raviin. Tässä tulee erityisen hyvin huomioitua ratsastajan apujen nopeus, sillä pari käyntiaskelta on ohi ennen kuin huomaatkaan. Ajattele siis siten että oikeastaan annat hevosen vaan "keinahtaa" välillä käyntiin, ja heti kun tunnet että hevonen ottaa ensimmäisen käyntiaskeleen, siirrät sen jo takaisin raviin. Muista että hevonen voi reagoida nopeasti ainoastaan jos ratsastajan avut ovat nopeat! K.N. Special-ohjelmassahan on vastaavanlainen nopea siirtymä, keskihalkaisijalla 3 askelta käyntiä. En kovinkaan montaa kertaa ole nähnyt suoritusta jossa käyntiä olisi tullut ainoastaan tuo 3 askelta, olkaa siis itse nopeita apujenne kanssa!

Näiden lisäksi siirtymät askellajien sisällä ovat hyviä takajalkojen aktivoimiseksi. Voit ratsastaa esimerkiksi kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki, aloittaen käynnissä. Ratsasta ensimmäinen kaari hidastaen käynnin tempoa, siten että hevonen lähes kävelee paikallaan (tässä kohtaa täytyy jo vähän ajatella käynnin kokoamista, ei siis pelkkää ohjalla pidättämistä vaan istunnalla kokoamista, käydään tätä tarkemmin läpi myöhemmin), keskimmäinen kaari ratsastaen käynti jo normaalitempossa ja viimeinen kaari tempoa lisäten. Toista sama kaariharjoitus myös ravissa ja laukassa, ja kun siirtymät askellajien sisällä onnistuvat näin pitkillä teillä, voit siirtyä tekemään niitä myös pienemmillä reiteillä.

Käytä tähän harjoitukseen pääty-ympyrää, ja suorita siirtymä askellajin sisällä aina ympyrän avoimella sivulla. Vaihtele siirtymää seuraavanlaisesti; ratsasta ympyrää käynnissä/ravissa/laukassa ja ensimmäisellä kierroksella hidasta tempoa muutaman askeleen ajan avoimella sivulla. Jatka loppu ympyrä normaalitempossa, ja seuraavalla kierroksella lisää tempoa muutaman askeleen ajan, ja palaa taas normaalitempoon. Vaihtele tempoja askellajien sisällä vähintään kerran ympyrän aikana, mutta heti kun hevonen on nopea reaktioissaan, voit ottaa saman ympyrän sisälle myös toisen siirtymän.
Muista vaihtaa ympyrää ja suuntaa riittävän usein, ja erityistä huomiota pyydän kiinnittämään riittäviin lepotaukoihin. Nämä harjoitukset ovat hevoselle raskaita, ja heti jos tunnet reaktioiden huononevan, on se merkki hevosen väsymisestä, ja on korkea aika antaa hevosen vähän hengähtää.

Moni tuntuu käyttävän peruutusta ja siitä tehtävää siirtymää aktivoimaan takajalkoja. Itse en käytä tätä juurikaan siinä tarkoituksessa, sillä todella harvoin hevonen peruuttaa niin rennosti, että sen jälkeen tehtävä siirtymäkään onnistuisi kovinkaan rennosti. Toki, jos peruutus ei ole teille haaste, voit hyvin käyttää peruutus-käynti ja joskus jopa peruutus-ravi siirtymiä. Muista aina pitää huolta hevosen rentoudesta peruutuksessa.
Täällä lisätietoa ja harjoituksia peruutukseen liittyen.

Viimeiseksi vielä harjoitus jossa yhdistyy mukavasti siirtymä ja pohkeenväistö. Ratsasta ympyrällä harjoitusravissa, ja tee siirtymä käyntiin ympyrän avoimella sivulla. Välittömästi siirtymästä väistätä hevosen takaosaa muutama askel ympyräuran ulkopuolelle. Väistön jälkeen suoristus, ja välittömästi siirtymä uudestaan raviin. Muista pitää väistö lyhyenä, siirtymät ovat tässä se tärkein juttu! Saman harjoituksen voit tehdä myös laukassa, eli laukkaa ympyrällä, siirry joko raviin tai käyntiin ja tee väistö, ja välittömästi väistön jälkeen jatka taas laukassa. Ratsasta riittävän isoa ympyrää, ja vältä taivuttamasta hevosta liikaa. Hevonen saa kulkea lähestulkoon suorana, ympyrän ollessa riittävän iso. Riittää että hevonen myötää sisäohjalle, jotta saat asetettua sitä kevyesti.

Seuraavassa osassa otetaan haltuun taivutukset ja niiden vaikutus takajalkoihin!