Toivepostaus; hevonen ei halua lähteä yksin maastoon

Sain lukijalta kysymyksen liittyen tilanteeseen jossa hevonen ei suostu lähtemään yksin maastoon. Lukijan tilanteessa hevonen joudutaan taluttamaan vähän matkaa maastoon, jotta edes päästään pois tallin pihasta, sen jälkeen noustaan selkään, mutta siitäkään huolimatta, hevonen ei suostu maastossa etenemään, vaan pyörii ja pakittaa.

Tässä kohtaa voin todeta että vihdoinkin ensimmäisen kasvattini kanssa tekemistäni virhearvioinneista on hyötyä, sillä pihassani majailee juuri tuon kaltainen hevonen, jonka kanssa on tuskailtu saman asian kanssa jo vuosia. Kerron teille siis tällä kertaa varsinaisen tarinan, johon liittyy myös lukijan ongelman ratkaisu, mutta tarina itsessään on niin silmiä avaava, että koen sen kertomisen pakolliseksi!

Aikanaan ostaessani ensimmäistä hevostani, suomenhevostammaa, en ollut missään vaiheessa sitä astuttamassa. Kuitenkin, kohtalo puuttui peliin, muutimme maalle, ostin pari hevosta lisää ja siinä samassa päätin tammani kuitenkin astuttaa. Kyseessä oli siis ensimmäisen hevoseni ensimmäinen varsa, joten odotukset olivat kovat. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä jopa liiankin kovat.

Olin pienessä mielessäni toivonut sitä täydellisen kaunista tammavarsaa, jonka kanssa ratsastaisin auringonlaskuun! Varsa syntyi, kaikki meni sen osalta hyvin, mutta kyseinen varsa oli hemmetin ruma ori, joten olin varsin pettynyt, jo siinä vaiheessa. En tätä asiaa ole silloin vielä ajatellut sen tarkemmin, mutta olen melko varma, että se pettymys joka varsan synnyttyä mieleni valtasi, on jäänyt jotenkin kummittelemaan takaraivooni, ja olen tiedostamatta suhtautunut tähän varsaan hieman epäreilusti.

Varsa, joka ruunattiin 2-vuotiaana, kävi läpi aivan normaalin nuoren hevosen ratsukoulutuksen alkeet, eikä missään vaiheessa tullut suuria haasteita eteen. Jossain vaiheessa ratsastaessa hevonen reagoi vahvasti, hyppi pystyyn ja ryntäili, mutta siinä vaiheessa se myös oli kovasti kasvavassa vaiheessa, joten päättelin tämän käytöksen johtuvan ainakin osittain "kasvukivuista". Tässä vaiheessa hevonen sai hieman lomaa. Jossain vaiheessa sille myös kehittyi kesäihottuma, joka ei varsinaisesti auttanut yhteiseloamme.

Kaiken kaikkiaan hevonen oli välillä hieman haastava, se lähti kädestä muutamankin kerran, ellei sitä taluttanut riimusta. Pitkällä, tai edes puolipitkällä narulla sitä ei voinut taluttaa, sillä se sai siitä niin nopeasti voimaa etten saanut sitä pidettyä. Silloin en osannut vielä yhdistää oman fiilikseni vaikutusta tähän hevoseen, sillä aivan yhtäkkiä hevonen vaan jäykisti niskansa, ja otti ja lähti.

Hevosen kanssa tehtiin töitä säännöllisen epäsäännöllisesti, suurimpana haasteena oli sen nuorena kehittämä tapa nousta tosi rajusti pystyyn ja kääntyä 180 astetta ympäri aina kun siltä tuntui. Ja voin kertoa, että siltä tuntui aika hemmetin usein! Kertaakaan en ole sen selästä pudonnut, mutta liikkeet ovat kieltämättä aika rajuja, joten kyllä siinä pitää ihan kiinni pitää että mukana pysyy!

Jossain vaiheessa, hevosen ollessa 7-vuotias, kun ratsastaminen alkoi olla jo itsellenikin pakkopullaa tämän hevosen kanssa, pysähdyin pohtimaan itseäni ja tätä hevosta. Hevonen vaikutti kokoajan tyytymättömältä, sen perusilme oli korvat luimussa, vähän epäileväinen ja ankea. Teuraaksi laittaminen olisi ollut varsin varteenotettava vaihtoehto, sillä selvää oli, että näin vaarallisesti käyttäytyvää hevosta ei myytäisi.

Jostain mieleni syövereistä nousi hyvin kirkkaana esiin se hetki, kun tämä varsa syntyi, ja muistan kuinka pettynyt siihen silloin olin. Tajusin että olin tiedostamattani ollut koko hevosen eliniän siihen pettynyt, ja hevonen luonnollisesti tämän vaistoaa, eikä missään vaiheessa kokenut oloaan kanssani hyväksi. Tämä oli käänteentekevä hetki, jonka johdosta taisin itkeä pillittää hyvän tovin, harmituksesta hevoseni puolesta. Siitä hetkestä lähtien, kun oma asenteeni hevostani kohtaan muuttui, alkoi hevonen viettää kanssani aikaa, ihan mielellään ja omasta halustaan, sen korvat kääntyivät eteenpäin ja sen katse ikäänkuin pehmeni. Voitte arvata että olin itselleni todella vihainen, kun olin "kiusannut" hevostani tiedostamatta kaikki nämä vuodet.

Siitä eteenpäin asiat ovat lähteneet sujumaan huomattavasti paremmin, hevonen on antanut minulle muutaman kerron jo todella hienoja onnistumisen tunteita, joita voi vaan tuntea silloin kun hevonen tekee ihmisen kanssa mielellään töitä!

Tästä huolimatta, joudun edelleen rakentamaan tämän hevosen itseluottamusta päivittäin, sillä näinä vuosina olen tajunnut että hevosen rajut reaktiot ovat aina tulleet esiin tilanteissa, joissa se ei luota itseensä, eikä se ole tähän mennessä luottanut myöskään ihmiseen, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vahva pakoreaktio. Hevoseni on siis todella herkkä ja sillä on äärimmäisen huono itsetunto, mutta nyt kun olen itse samalla sivulla hevoseni kanssa, tiedän miten etenen näiden asioiden kanssa.

Meillä on siis ollut, ja on edelleen, sama tilanne kuin kommentin jättäneellä. Hevoseni lähtee silloin tällöin yksin maastoon, mutta jossain vaiheessa, joskus aiemmin, joskus myöhemmin, se hyppää rajusti pystyyn, ja ryntää kotiinpäin. Alussa tulkitsin sen niin, että se ei kestänyt yhtään painetta ratsastajalta. Sen takia talutin sen vähän matkaa maastoon, nousin siellä selkään ja jatkoin siitä. Joskus se onnistui, joskus taas ei. Joskus peruutimme maastoon vähän matkaa, käänsin sen ympäri ja pääsimme jatkamaan matkaa, joskus taas sekään ei auttanut. Joskus pääsin jatkamaan matkaa hyvinkin pitkälle, sillä opin tulkitsemaan hevostani siten, että onnistuin hieman "harhauttamaan" sen aikeita juuri ennen kuin se oli hyppäämässä pystyyn. Se ei tietenkään ole kovinkaan pitkäkestoinen tapa toimia, mutta sillä tultiin toimeen.

Nyt pidän tärkeimpänä tavoitteena viedä hevosta pikkuhiljaa kohti vahvempaa itseluottamusta, jolloin se selviää niinkin arkisista tilanteista kuin maastoon yksin lähtemisestä.

Ja sitten siihen lukijan haasteeseen. Vaikka en hevosta tunne tai tiedä, voisin kuvitella että tässäkin on kyse luottamuksen puutteesta. Hevonen ei jostain syystä koe että se voisi luottaa ratsastajaansa niin paljon että "uskaltaisi" lähteä hänen kanssaan maastoon. Vaakakupissa painaa toiset hevoset jotka jäävät talliin, eikä hevonen koe ratsastajaansa vielä niin tärkeäksi että hän voisi "korvata" muiden hevosten antaman turvallisuuden tunteen.

Työskentelisin tämän hevosen kanssa paljon maastakäsin, jotta luottamussuhde syvenee. Erityisesti taluttaisin hevosta maastossa, pitkiäkin lenkkejä, jotta hevonen saa riittävästi aikaa alkaa pikkuhiljaa luottaa ihmiseen, juuri siellä maastossa.
Jos selkäännousu on hevoselle täysin stressitön tilanne, silloin kannattaa hyödyntää maastossa se hetki jolloin hevonen on oikeasti rento ja mielellään ihmisen kanssa, ja nousta siellä selkään ja jatkaa matkaa ratsain vaikka alkuun vain lyhyen matkaa. On ihan ok laskeutua välillä ratsailta ja jatkaa taluttamista, varsinkin jos hevonen kovasti jännittyy ratsastaja selässä maastossa. Usein kuullaan sanottavan että ratsastaja ei saisi missään tapauksessa laskeutua hevosen selästä kun tilanne käy hankalaksi, väitetään jopa että hevonen oppisi tästä huonoja tapoja. Tämä ei pidä paikkaansa, on ihan ok, ja usein jopa parempi laskeutua alas selästä, kun hevonen jännittyy, ja saada se rennoksi maastakäsin. Jännittyneellä hevosella ei kehitystä tapahdu.

Toinen keino on pyytää joku kaveri (siis ihminen) mukaan maastoreissulle, eli silloin ratsastaja voi pysyä koko ajan selässä, ja kaveri auttaa taluttamalla hevosta vaikeiden paikkojen ohi. Juuri tämä maastoon lähtö on yksi sellainen tilanne. Moni sanoo että kannattaa ottaa toinen, varma, hevonen mukaan kaveriksi, mutta jos kuitenkin halutaan että hevonen jatkossa lähtee myös yksin maastoon, välttäisin tätä vaihtoehtoa. Usein hevonen lähtee vaan "sokkona" seuraamaan kaverihevosta, eikä keskity ratsastajaan riittävän hyvin.

Kaiken kaikkiaan, näissä tilanteissa on todella tärkeää edetä pienin askelin, ja kehua hevosta jokaisesta askeleesta jonka se ottaa yksin maastoon. Ja ratsastajan tehtävä on luonnollisesti olla aina hevostaan rohkeampi, jotta hevonen uskaltaa antaa ratsastajan tehdä päätökset. Jokainen askel kehittää hevosen ja ratsastajan luottamussuhdetta, ja pikkuhiljaa, näistä muutamista rohkeista askelista muodostuu kokonainen maastolenkki, kahdestaan hevosesi kanssa!

Kun niitä tilanteita kuitenkin eteen tulee, joissa hevonen yhä edelleen jää pyörimään tai pakittamaan, on tärkeää pitää oma ajatus koko ajan kirkkaana. Ainoa mahdollinen etenemissuunta on eteenpäin, eli vaikka hevonen pyörisi tai pakittaisi, tulee sen pää kääntää/pitää aina menosuuntaan, ja heti kun se ottaa askeleen oikeaan suuntaan, sitä tulee siitä kehua. Joskus voi käydä niin että hevonen vain pysähtyy paikoilleen, eikä kuuntele ratsastajan apuja ollenkaan. Tässäkin tilanteessa on tärkeää pitää hevosen pää menosuuntaan, ja rauhassa odottaa ja olla paineistamatta hevosta liikaa, ja kehua jokaisesta askeleesta.

Kommenttiboksi on auki, onko muilla vastaavia kasvutarinoita hevostensa kanssa kuin itselläni?

Sari

Ratsastusta säiden armoilla

Sataa, tuulee, on kylmää, märkää, koskaan ei ole täydellinen ratsastuskeli...

Kuulostaako tutulta? Se on Suomen talvi se, kaukana ovat ne ajat jolloin talvella ratsastus oli jopa tuotteliaampaa kuin kesällä. Oli lokakuusta helmi-maaliskuuhun täydelliset lumipeitteet, juuri sopivasti pakkasta ja lähestulkoon missä vaan oli hyvät ratsastuspohjat. Hevosen kunto koheni hankitreenissä, treeniä monipuolistettiin vaikkapa hiihtoratsastuksella ja hevoset olivat kaikin puolin paremmassa kunnossa talvella.

Vallitsevalle ilmastolle emme luonnollisestikaan voi mitään, mutta eiköhän oteta siitäkin kunnon niskalenkki ja suunnitella päivämme siten että hevosen kanssa touhuaminen on edes vähän miellyttävämpää!

Pidetään oletuksena että joka päivä sataa ja tuulee, kentän pohja on märkä ja upottava ja maastoon ei valoisaan aikaan ehdi, niin ei sitten tule pettymyksiä!

Liian usein kuulee että ratsastaja lähtee tallille "kun on pakko" ja hevonen "pitää liikuttaa" vaikka ei yhtään huvita. Tuo lähtökohta on huonoin mahdollinen, sillä kun oma mielentila on tuollainen, ei hevosen kanssa touhuamisesta yleensä tule mitään. Hevonen kun vaistoaa ihmisen fiiliksen, ja siitä tulee aivan samanlainen kuin sinusta. Otetaanpa uusi lähtö! Mennään tallille ajatuksella "mitäs kivaa tänään tehtäisiin?". Aina ei tarvitse ratsastaa, ei ainakaan ihan tiukkapipona!

Usein, varsinkin arkisin, saattaa aikataulut olla sellaiset että hevonen käydään vain nopeasti ratsastamassa, eikä sen kanssa tule vietettyä aikaa sen enempää kuin on ihan pakko. Otapa yhtenä tallipäivänä ainoaksi tavoitteeksi se että vietät aikaa hevosesi kanssa ihan rauhassa. Harjaa se rauhassa ja kunnolla, selvitä jouhet sormin ja tarkkaile hevostasi samalla. Mikä kohta on hevosellesi erityisen mukava harjatessa? Onko se mahdollisesti kaula, sään alue, pää tai joku muu? Kun tämä on sinulle selvillä, voit hemmotella hevostasi harjaamalla näistä paikoista erityisen huolella, vailla kiirettä. Usko pois, harjaus on parasta mitä ihminen voi hevoselle tehdä! Tämän jälkeen hevosesi jää varmasti täysin tyytyväisenä odottamaan seuraavaa käyntiäsi, eikä sitä yhtään harmita vaikka ei juuri tänään päässytkään ratsastukseen. Jos kelit ovat haastavat, ei ole mikään pakko joka päivä hevosta liikuttaa, kunhan se saa viettää aikaansa tarhassa muiden hevosen kanssa.

Seuraavana päivänä voit ottaa hevosen talutukseen, mutta älä mene kentälle tai maneesiin taluttelemaan, se on hevoselle äärettömän tylsää, vaan kiertele tallinpihalla ja maastossa. Varaudu otsalampulla jos lähdet pimeällä maastoon!!! Tallinpihalla yleensä on valaistus kunnossa, joten siellä voit kierrellä hevosesi kanssa ilman otsalamppuakin. Käykää tutustumassa kaikkiin jännittäviin asioihin, traktoreihin, epämääräisiin pressuihin ja muihin hevosen näkökulmasta pelottaviin asioihin. Tee se rauhassa mutta päättäväisesti, muista itse olla aina hevostasi rohkeampi. Kun pääsette pelottavan kohteen äärelle, anna hevosen ihan rauhassa katsella ja ihmetellä kohdetta, ja jos se säpsähtää tai hypähtää kauemmas, pysy itse rauhallisena, jotta hevonenkin rauhoittuu nopeammin. Yleisesti ottaen jännittäviä kohteita kannattaa käydä katsomassa kolme kertaa jotta hevonen tottuu siihen kunnolla.

Kun olet taluttaen tutustunut näihin pelottaviin asioihin, voit seuraavana päivänä käydä tutustumassa näihin samoihin asioihin myös ratsain. Tilanne voi olla hevosellesi täysin erilainen kun olet selässä etkä tukemassa sitä maasta käsin, mutta muista itse pysyä rauhallisen päättäväisenä, ja edelleen anna hevosen katsoa, koskettaa ja puhista rauhassa ja käy ihmettelemässä jänniä kohteita kolme kertaa peräkkäin. Jos tuntuu siltä että hevonen ei pääse jännityksestään yli kun olet selässä, voit aivan hyvin laskeutua ratsailta ja taluttaa hevosen jännän kohteen äärelle. Tärkeintä on että hevonen tuntee olonsa turvalliseksi kanssasi, joskus se vaatii vähän enemmän tukea sinulta ja joskus hevosen rohkeus voi yllättää sinutkin!

Jos jonain päivänä ilma on kovin tuulinen, mutta ratsastamaan pitäisi silti päästä, ratsasta mahdollisuuksien mukaan ulkokentällä (vaikka teillä olisikin maneesi). Tuulinen ilma on saaliseläimelle todella haastava, sillä tuulen avulla ne pedot usein pääsevät iholle ilman että hevonen sitä huomaa ja siitä johtuu hevosen säpsähtely tuulessa. Älä siis missään nimessä rankaise hevosta sen jännittymisestä, vaan keskity ratsastamaan sellaisia tehtäviä jotka ovat hevoselle jo entuudestaan tuttuja, ja joiden parissa hevonen voi rentoutua ja jäädä kuuntelemaan sinun apujasi, sen sijaan että juoksisi tuulta karkuun. Älä siis yritäkään opettaa hevoselle mitään uutta tai aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen kun olosuhteet ovat haastavat, vaan pyri tekemään asiat hevoselle helpoksi. Ja vaikka tuulella ratsastaessa tuntuu että allasi on tikittävä aikapommi, muista antaa hevosellesi vapaat ohjat säännöllisin väliajoin, jotta hevonen saa hengähtää ja rauhoittua.
Erityisen tärkeää ulkokentällä ratsastaminen myös tuulisella ja sateisella kelillä on niille jotka kisaavat. Kisatilanteessakin voi sää olla ihan mitä vaan, ja mikäli te olette ratsukkona tottuneet vaihteleviin sääolosuhteisiin, on luokan voitto taas askeleen lähempänä!

Jos tallillasi on maneesi, eli olosuhteet ovat lähes täydelliset, ole varovainen ettet vie hevostasi kohti maneesikuolemaa. Erityisesti talvisin liian moni hevonen joutuu työskentelemään päivästä toiseen maneesissa, samoja tylsiä tehtäviä tehden ja pikkuhiljaa siihen puutuen. Tämä johtaa pikkuhiljaa hevosen eteenpäinpyrkimyksen vähenemiseen ja yleiseen vastusteluun ratsastajan apuja kohtaan.
Mikäli kuitenkin maneesissa työskentelet, pyri tekemään siitäkin hevoselle edes välillä kivaa. Sisällytä maneesikäynteihin irtohypytystä kujassa, maastakäsittelyä, ohjasajoa ja tehkääpä vaikka kaverin kanssa vanhat kunnon katrilliharjoitukset! Ja jos olet maneesissa yksin, ota hevoseltasi loimi pois ja anna sen olla vapaana maneesissa jotta se pääsee piehtaroimaan rauhassa ja kunnolla! Piehtarointi on hevoselle parasta mahdollista hierontaa, se kyllä tietää mistä milloinkin kiristää ja kutittaa!

Kun viikonloppu koittaa, tee hevosellesi palvelus ja lähde maastoon! Maastossa hyödynnä mahdollisuus edetä reippaassa tempossa, tee intervalliharjoituksia ja kehitä omaa kevyttä istuntaasi. Käy maastossa sekä yksin että kavereiden kanssa, tämä parantaa keskinäistä suhdettanne huomattavasti.
Jos jonain päivänä ei ihan kaatamalla sada, ottakaa eväät mukaan ja tehkää rauhallinen kävelylenkki maastossa, ja kun löydätte sopivan rauhallisen paikan, nouskaa ratsailta ja nauttikaa eväät luonnon helmassa. Tätä ultimaattista kokemusta varten hevosilla tulee olla riimu suitsien päällä ja riimunnaru mukana, jotta saat hevosen sidottua vaikka puuhun kiinni eväshetken ajaksi. Jos kiinnisitominen arveluttaa, pidä hevosestasi kiinni, tosin tällöin eväiden syöminen voi olla aavistuksen haastavampaa! Tätä hevosen sidottuna pitämistäkin tulee harjoitella, treenaa sitä ensin karsinassa joka on hevoselle helpoin paikka, siitä vaihtele pikkuhiljaa paikkaa ja pidä aina huolta että hevonen jää kanssasi rauhassa ja rentona seisomaan kiinnisidottuna. Itse opetan hevoseni jo varsasti asti seisomaan yhdellä lyhyellä narulla kiinnisidottuna paikassa kuin paikassa, tämä helpottaa arkea huomattavasti!

Kaikessa tekemisessä pidä huolta että hevosellasi on kanssasi mukavaa, naama irvessä treenaaminen harvoin on hevosellekaan se miellyttävin tapa toimia! Kun hevosesi viihtyy kanssasi, tulee onnistumisia tositreenissäkin helpommin! 

Tuleeko teille mieleen muita "poikkeuksellisia" hevosen liikutuskeinoja kuin ylläolevat? Jaa kommenttikentässä omia kokemuksiasi tämän pimeän ja synkän ajanjakson selättämiseksi! 

Ratsun oppikoulu, osa 6, ensimmäiset laukat

Nyt olemme jo tilanteessa jossa ratsunalkumme kävelevät ja ravaavat ratsastajan kanssa tottuneesti, ja omaan istuntaamme on kiinnitetty erityistä huomiota, joten tässä kohtaa on hyvä ottaa mukaan ensimmäiset laukannostot.

Ennen laukannostojen tekemistä selästä käsin on syytä työskennellä hieman maastakäsin, joko juoksuttaen tai ohjasajaen, jotta saat hevosen laukkaamaan ääniavusta ja näet samalla miten hevonen laukkaa. Onko se luonnostaan hyvässä tasapainossa laukassa vai joutuuko se tasapainottamaan itseään laukassa enemmän kuin muissa askellajeissa. Voit myös tutustuttaa hevosen maapuomiin maastatyöskentelyssä, ihan vaan juoksuttaen tai ohjasajaen maapuomin yli. Jos hevonen hyppää puomin yli ja jatkaa siitä laukassa, on se hyvä merkki ensimmäisiä laukannostoharjoituksia silmällä pitäen. Tarkkaile myös tässä vaiheessa kummassa kierroksessa hevonen nostaa helpommin laukan, jotta tiedät aloittaa laukannostoharjoitukset juuri siinä helpommassa suunnassa. 

Ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä että suosittelen nostamaan ensimmäisiä laukkoja maastossa, hyväpohjaisella suoralla tai loivassa ylämäessä. Syy miksi maastossa laukkaaminen on suositeltavaa johtuu yksinkertaisesti hevosen tasapainon säilyttämisen haasteista. Kenttä kun on tilana rajallinen, käännökset seuraavat toinen toistaan kovin nopeasti, ja usein myös kentän aidat jarruttavat hevosta liikaa.

Joten, jos mahdollista, lähde maastoon yksin tai kaverin kanssa ja käytä jo tutuksi tullutta reittiä, ja valitse turvallinen suora tai vielä parempaa, loiva ylämäki, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukalle ravipätkän jälkeen. Erityisesti loivassa ylämäessä hevonen valitsee helpommin laukan ravin sijaan, ja tällöin tuo vaan toinen lonkka eteen ja alas, ja käytä saman puolen pohjetta heti satulavyön edessä tiivistäen samalla hieman vastakkaista ohjaa ja hevonen siirtyy laukkaan. Tässä maastoharjoittelussa pyritään saamaan hevonen laukalle mahdollisimman usein, ja samalla käyttäen laukka-avut, jotta hevonen pikkuhiljaa oppii yhdistämään laukannostot myös ratsastajan antamiin apuihin.

Kun hevonen on nostanut laukan, anna sen edetä tovi reippaassa tempossa äänellä kehuen, ennen kuin siirrät sen takaisin raviin ja käyntiin. Jos laukka pyörii jo kohtalaisen hyvin, voi laukassa edetä vähän pidempään, mutta jos laukka on vielä kovin voimatonta tai epätahtista, tyydy siihen että hevonen sentään nostaa laukan ja suorita siirtymä ennen kuin pakka leviää käsiin. Laukassa kevennä istuntaasi hieman, jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua.

Jos kuitenkin maastossa laukkaaminen epäilyttää, käydään tässä läpi muutama harjoitus jotka voit tehdä kentällä.
Muutama asia kannattaa ottaa huomioon ensimmäisiä laukannostoja aloittaessa:
- laukannostossa sisäohjan tulee olla löysä, siis totaalisen löysä jotta et lukitse hevosen sisälapaa ja sisätakajalkaa.
- ulko-ohjalla tulee säilyttää tuntuma, kuitenkin muistaen että tuntuma ei ole sama kuin taaksepäin vetävä ohja.
- ulkopohje pysyy satulavyön takana, siis omalla paikallaan, ja sisäpohje siirtyy aavistuksen satulavyön eteen.
- mikäli hevonen lähtee laukannostossa kiihdyttämään ravia, ulko-ohja on se joka jarruttaa, sisäohjan pysyessä edelleen löysänä.
- hyvä paikka laukannostoon on esimerkiksi pääty-ympyrän avoimella sivulla, siten että hevonen nostaa laukan juuri kun saavut pitkän sivun kohdalla uralle. Näin ollen aita ohjaa hevosta hieman kääntymään, ja voit keskittyä laukan ratsastamiseen etkä kääntämiseen.
- toinen hyvä paikka laukannostoon on lyhyen sivun puolen välin jälkeen, kaarteessa, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukkaan. Tämän pitää kuitenkin tapahtua hallitusti, ole tarkkana ettet lähde omalla istunnallasi puskemaan hevosta laukkaan.
- kun hevonen nostaa laukan, kehu sitä äänellä mutta älä taputa, ettet menetä tuntumaa hevosen suuhun.
- ei ole väliä nostaako hevonen myötä- tai väärän laukan, sitä ei tule lähteä korjaamaan vielä pitkiin aikoihin.

1. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä uraa pitkin ja siirrä hevonen raviin pitkän sivun puolen välin jälkeen. Ravaa lyhyen sivun puoleen väliin rauhallisessa kevyessä ravissa, istu perusistuntaan ja anna hevoselle laukannostoavut siten että pyrit nostamaan laukan lyhyen sivun lopussa/pitkän sivun alussa. Jos hevonen ei nosta laukkaa, ota rauhallinen pidäte ja jatka uraa pitkin kunnes pääset taas seuraavan lyhyen sivun puoleen väliin josta pyrit uudestaan nostamaan laukan. Tässä harjoituksessa laukkaan "horjuttaminen" voi auttaa itse nostoa. Tee se sillä tavalla että lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa pidä tuntuma ulko-ohjalla, pidä ulkopohje omalla paikallaan, sisäohja täysin löysänä ja siirrä sisälonkka voimakkaasti eteen ja alas, ja heti sen jälkeen anna sisäpohkeella merkki laukannostosta. Tuo sisälonkan siirtäminen eteen ja alas on se horjuttaminen jolla saatat saada hevosen tasapainon järkkymään sen verran että sen on helpompi nostaa laukka.

2. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä pääty-ympyrällä, ja siirrä hevonen raviin kun olet tulossa ympyrän avoimelle sivulle. Nosta laukka juuri siinä vaiheessa kun ympyrän avoin sivu päättyy, eli hevonen on muutaman askeleen ajan pitkällä sivulla. Jatka laukassa uraa pitkin sen aikaa kun laukka pyörii hyvin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaiseksi mahdollisimman monta nostoa, ei niinkään edetä pitkiä matkoja laukassa. Toista laukannostoharjoitus uudestaan samalla pääty-ympyrällä.

3. laukannostoharjoitus
Ratsasta muuten sama harjoitus kuin ylläoleva 2. harjoitus, mutta lisää ympyrän keskelle (eli pituushalkaisijalle) maapuomi, jonka yli hevosen tulee ravata, ja hyvässä tapauksessa hieman hypätäkin ja nostaa siitä laukka. Jos hevonen ei hypähdä maapuomin yli, voit käyttää matalaa ristikkoa tai kavalettia apuna.

Laukannostoharjoituksissa ratsastajan on syytä tarkkailla oman istuntansa vakautta, pahin "virhe" jonka ratsastaja helposti tekee on istunnalla "puskeminen". Tämä aiheuttaa lähes aina painopisteen jakautumisen hevosen etuosan "päälle" ja hevonen "putoaa" etupainoiseksi eikä laukannosto silloin ole mahdollista.
Samoin hevosen on syytä olla todellakin pohkeen edessä, eli hevosen eteenpäinpyrkimyksen on oltava kohdallaan jotta laukannosto voi onnistua.
Laukannostoissa kannattaa myös ottaa huomioon hevosen kunto, eli tarkkaile että hevonen on vielä hyvissä voimissa nostaessasi laukkoja. Pidä huolta että hevonen on lämmennyt riittävän pitkillä alkukäynneillä, jotta voit nostaa laukkoja melko nopeasti raviverryttelyn jälkeen. Pidä ratsastuskerta lyhyenä kun opettelet uusia asioita, jotta hevonen saa palkinnon (eli lepoa) kun on suorittanut sille vaikean asian muutaman kerran. 

Nämä ensimmäiset laukannostot ovat välillä aika hulvattoman näköisiä, älä murehdi miltä näytätte, pääasia että löydät juuri omalle hevosellesi sopivan laukannosto"tyylin". Kun nostot ajan myötä paranevat, keskitytään enemmän hienosäätöön. 
Seuraavaksi käsitelläänkin laukan säätämistä erilaisilla harjoituksilla, mutta sitä ennen, treenatkaapa niitä nostoja!

Onko sinulle omia "kikkoja" joilla olet saanut hevosesi nostamaan laukan ensimmäisiä kertoja? Jaa ihmeessä neuvosi kommenttiboksissa!

Maastossa ratsastamisen mahdollisuudet

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. On todella harmi että hevonen ei saa valita, mutta eikö me ratsastajat olla hevosillemme velkaa sen että viedään ne mahdollisimman usein maastoon nauttimaan?

Olen kuullut lukemattomia tekosyitä miksi juuri kyseisellä hevosella ei voi ratsastaa maastossa, tässä niistä parhaimmat ja omat vasteeni niihin:

- Se on maastossa aina ihan hullu.
No, hullu on aika vahva sana, kun otetaan huomioon että hevonen on juuri sellainen jollaiseksi ihminen sen kouluttaa. Oletko koskaan ajatellut että se sinun väittämä "hulluus" voisikin olla innostuneisuutta? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin reagoivat eri tavalla, tekevät hevoset ihan samoin. Joku on revetä liitoksistaan kun tajuaa päästessään maastoon, ja silloin ratsastajan pitää vaan kestää se hetkittäinen sekoilu, ja luultavasti, sen jälkeen ratsastajakin tajuaa viedä hevosensa maastoon useammin! Toiset hevoset taas näyttävät innostumisensa lievemmin, ja nauttivat maastossa rauhallisemmin, askeleeseen tulee ihan erilaista joustoa ja liikettä ja siellä selässä on kuin pilvilinnoilla ratsastelisi!

- Ei täällä ole kunnon maastoreittejä.
On totta että joka paikassa ei ole täydellisellä pohjalla varustettuja, vain ratsastukseen tarkoitettuja teitä, mutta tässäkin vain ratsastajan mielikuvitus on rajana. Jos tie on mielestäsi huonossa kunnossa, älä silloin ravaa tai laukkaa siinä, nautiskele kävellen. Jos saat maanomistajalta luvan ratsastaa pellon reunalla, tee se. Jos löydät pienenkin metsäkaistaleen, käy siellä kävelyllä, metsässä samoilu on hevoselle parasta mahdollista jumppaa, voittaa mennen tullen kaikki avot, sulut ja väistöt.

- Se ei suostu lähtemään yksin maastoon.
Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, hevosen ja ratsastajan välinen suhde ei ole kunnossa. Jos se olisi, hevonen lähtisi ratsastajan kanssa maastoon ongelmitta, eikä tarvitsisi toisen hevosen tukea siihen. Keskinäisen luottamuksen kasvattaminen vie aikaa, ja sitä kasvatetaan kohtelemalla hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti ja siten, että hevoselta ei vaadita tehtäviä joita se ei sillä hetkellä ole valmis tekemään. Joskus nuorilla hevosilla on toki hyvä olla mukana vanhempi konkari vetoapuna, mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, jos perusasiat on hallussa.
Jos hevosesi kaikesta huolimatta kieltäytyy lähtemästä yksin maastoon, varaa siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä (joskus jopa eväät ja joku hyvä kirja on ihan paikallaan!) ja ohjaa hevonen maastoon, jos se pysähtyy niille sijoilleen, älä voimista apujasi vaan jää odottamaan että hevonen ottaa askeleen haluamaasi suuntaan. Siitä voit palkita. Ja taas odotetaan seuraavaa askelta jne. Mikäli hevonen kääntyy takaisin tallia kohti, älä tee asiasta mitään numeroa vaan yksinkertaisesti vaan käännä hevonen rauhallisesti takaisin menosuuntaan ja jää odottamaan. Hevonen kyllä muutaman toiston jälkeen huomaa että takaisin kääntymällä se ei saavuta mitään, ja muutaman hetken jälkeen lähtee kuin lähteekin maastoon! Ja ihan yksin! Sama homma jatkuu jos hevosesi kääntyy kesken maastolenkin kotiinpäin, käännät vaan rauhassa takaisin menosuuntaan, siten että hevosen ainoa vaihtoehto on edetä eteenpäin.

- Se kompuroi metsässä ja pelkään että jalkoihin tulee haavoja.
Jos hevosesi kompuroi metsässä, on se merkki siitä että metsässä ei ole käyty riittävästi. Hevosen koordinaatio paranee jokaisen metsäretken jälkeen, joten sinne vaan! Suojaa jalat suojilla jos pelkäät haavojen puolesta. Kompuroivalla hevosella on tärkeää aloittaa työskentely metsässä rauhallisessa käynnissä, riittävän pitkällä ohjalla jotta hevonen saa vapauden tasapainottaa itseään. Muutaman kerran jälkeen tilanne on jo hevosellekin helpompi!

- Ei se ole ikinä ennenkään ollut maastossa, ei se tiedä mitä menettää jos ei sinne pääse.
Aika surullista, mitä tähän voi sanoa. 

Ja sitten muutamia vinkkejä maastossa ratsastamiseen!

Mikäli ratsastat ns. kärrypolkua tai ihan tavallista maastotietä, voit tehdä käynnissä mm. seuraavia asioita:
Temponvaihtelut käynnissä
Siirtymät käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti
Peruutus
Pohkeenväistöt tien puolelta toiselle käynnissä ja ravissa
Avo- ja sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa
Temponvaihtelut ravissa, sekä keventäen, perusistunnassa että kevyessä istunnassa
Siirtymät ravi-käynti-ravi, ravi-laukka-ravi, ravi-seis-ravi
Temponvaihtelut laukassa
Siirtymät laukka-ravi-laukka, laukka-käynti-laukka

Mikäli reitiltäsi löytyy mäkiä, hyödynnä niitä käynnissä kevyessä istunnassa kiipeillen, ravissa kevyessä istunnassa sekä laukassa kevyessä istunnassa edeten. Vaihtele harjoituksia myös ylämäessä, voit esimerkiksi aloittaa mäen kipuamisen käynnissä, siirtää hevosen raviin muutaman metrin jälkeen ja pitää sen hetken ravissa, ja lopussa vielä nostaa laukan ylämäessä. Alamäessä aloita rauhallisesti käynnissä, varmista että tasapainonne on kunnossa, ja kun menoon tulee lisää varmuutta, voit tulla alamäetkin rauhallisessa ravissa ja laukassa.

Anna hevosen tasapainottaa liikettään kaulallaan, eli salli sille pidempi ohja mikäli se sitä vaatii. Hevonen kyllä tietää mikä muoto sille milloinkin on paras.

Mikäli reitilläsi on umpimetsää, mene rohkeasti sinne ja hyödynnä vähän epätasaisempi maasto edeten rauhallisesti kävellen. Anna hevosen taas katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa, ja kevennä istuntaasi tarvittaessa. Puiden lomassa kiemurtelu on varsin oivaa taivutusjumppaa ja kun siihen lisätään vielä epätasaisen maaston aiheuttama jalkojen nostelu, on hevonen saanut varsin tehokkaan treenin ihan näin metsässäkin!

Jos oikein tuuri käy, ja maastosta löytyy vesielementti, käytä sitä hyväksesi kahlaillen siinä edestakaisin. Muista aina varmistaa pohjan turvallisuus ennen kuin viet hevosesi veteen.

Ja jos pohjat on kunnossa, ja tielle on ikävästi kaatunut sopivan kokoinen puunrunko, rohkeasti yli vaan! Mikään ei voita luonnonesteitä!

Muista kunnioittaa muita maastossaliikkujia, ja vastaantulijoiden kanssa voi aina jäädä vähäksi aikaa juttelemaan hevosista, se hyödyttää sekä ratsukoita että ilman hevostakin kulkevia lisäämällä tietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä.
Pidä puhelin mukana maastossa ratsastaessasi, ja ilmoita jollekin mihin päin olet menossa ja milloin olet suurinpiirtein tulossa takaisin tallille.

Minä en kyllä millään keksi yhtään pätevää syytä miksi hevosemme eivät pääsisi mahdollisimman usein maastoon, keksitkö sinä vai koitko maastovalaistumisen?!

Nuoren hevosen viikkosuunnitelma

Jatketaanpa viikkosuunnitelmia, nyt on vuorossa nuoren, jo ratsastuksessa perusasiat osaavan, hevosen lukujärjestystä.

Nuoren hevosen koulutus on tietyllä tavalla aika helppoa, vaikka moni sitä suotta pelkää. Muistat vaan tehdä "töitä" vähän kerrallaan, muutamia kertoja viikossa, ja tarjoten hevoselle riittävän monipuolisia treenejä, sekä harjoitusten että harjoituspaikkojen osalta.

Oletetaan että tässä kyseessä oleva hevonen on aikanaan opetettu ajolle, ellei kärryt perässä niin ainakin ohjasajolle. Tämän soisin kyllä kaikille nuorille hevosille opetettavan, sillä saa mukavasti niitä vuosia treenailtua kun ei vielä voi nousta selkään.

Ohjas- tai kärryajon lisäksi pidän todella tärkeänä ihan sitä hevosen peruskäsittelyä. Puhun siitä nyt vaikka maastakäsittelynä, jotta ei mene termit sekaisin. Itselleni hevosen maastakäsittely on aina relevantti asia, sillä siitä hetkestä lähtien kun otan hevoseni kiinni (vaikka tarhasta tai karsinasta) on se minun "kädessäni" ja tekee asiat juuri niin kuin minä haluan. Ei sen monimutkaisempaa. Avaan tätä maastakäsittelyä omassa postauksessaan vielä jossain vaiheessa.

Ja kuten varmasti arvaattekin, tärkeintä nuoren(kin) hevosen ratsastuksessa on maastoilu. Yksin ja porukassa, rauhallisesti ja vähän reippaammin, kiipeillen, alamäkiä ratsastellen, maastotiellä ja ihan umpimetsässä! Kaikki käy, kunhan vaan mennään maastoon! Viikkosuunnitelma tulee siis sisältämään reilusti maastossa työskentelyä. 

Aloitetaan maanantaista, jolloin voit työskennellä kentällä. Aloita kuitenkin taluttamalla hevosta alkukäyntien ajan, ja ota siinä muutamia maastakäsittelyharjoituksia. Tarkista että hevonen kulkee sinun tahdissasi, hidastaa kun jarrutat äänellä ja kevyellä ohjalla ja lähtee taas liikkeelle yhdestä maiskutuksesta, ja kävelee juuri niin reippaasti kuin sinäkin. Tarkista myös käännökset kumpaankin suuntaan ja samalla tarkista että hevonen myötää kääntävälle ohjalle. Ja ehkä tärkein asia, joka jokaisen hevosen tulee osata, on paikallaan seisominen. Harjoittele sitä ihan joka kerta kun talutat hevosta, ihan mihin vaan oletkaan menossa. Pysäytä hevonen, löysää ohja/riimunnaru ja odota rauhassa. Hevosen tulee seistä tasan siinä paikassa johon sen pysäytit, jos se siirtää yhtäkään jalkaansa, siirrä rauhassa se jalka tai koko hevonen, jos se on jo ehtinyt kokonaan siirtyä, takaisin siihen paikkaan josta lähdettiin ja sano PRR ja taas odotellaan. Jos hevonen siis käveli eteenpäin, peruuta se takaisin samaa reittiä lähtöpaikkaan, ja jos hevonen taas peruutti, tuo se etuperin samaan paikkaan takaisin. Odottelua tehdään niin kauan että huomaat hevosen rentoutuvan, oikeastaan jopa vähän huokaisevan "onpa taas tylsä homma"-tyylisesti. Nämä maastakäsittelyn perusharjoitukset ovat semmoisia jotka soisin tekevän joka ikinen kerta kun hevosta talutat, näin se pysyy vastaanottavaisena ja luottavaisena kanssasi.

Alkukäyntien jälkeen voit nousta selkään ja kävellä vielä hetken vapaalla ohjalla, mutta siinäkin kääntämällä hevosta istunnan avulla vasemmalle ja oikealle ja muutellen sen tempoa pelkällä istunnalla ja ääniavulla. Sen jälkeen voit ottaa ohjat ja siirtyä verryttelemään hevosta kevyessä ravissa. Vaihda suuntaa riittävän usein, ja tällä tarkoitan ihan muutaman kierroksen välein. Alkuverryttelyssä pitkähkö muoto hevosella, ja muista tarjota kädellä aina "lisää pituutta" jos hevonen sitä kaulaa venyttämällä pyytää. Käännökset loivina, ja hyödynnä isoja ympyröitä silloin tällöin. Lisää raviverryttelyyn myös muutamia siirtymiä, käynnin ja ravin välillä. Ravijakso ei saa kestää paljon yli 5 minuuttia, sillä hevosen ylälinjan lihakset väsyvät todella nopeasti ja se tekee hevosen liikkumisen ikävän tuntuiseksi. Anna raviverryttelyn jälkeen pitkät ohjat hetkeksi, kierros tai pari riittää. Tämän jälkeen voit verrytellä hevosta hetken laukassa, taas riittävän usein suuntaa vaihdellen, loivilla kaarteilla ja siirtymillä höystettynä! Ja taas, noin 5 minuutin laukkatyöskentelyn jälkeen anna hevosen hengähtää hetki.
Nämä usein toistuvat vapaat ohjat ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä hevosen lihaksisto väsyy todella nopeasti, kaikki yli 5 minuutin kestävä "jännitys" on jo hevoselle ihan työtä, ja varsinkaan nuoren hevosen lihaksisto ei ole vielä kehittynyt niin paljon että siltä voidaan vaatia pitkää aikaa itsensä kantamista.
Alkuverryttelyjen jälkeen onkin aika siirtyä päivän varsinaiseen tehtävään, olkoon se tänään vaikka pohkeenväistöä! Tästä harjoituksesta en tässä paasaa enempää, väistöistä on muutamia postauksia, käypä lukemassa ne! Itse väistöharjoituksissakaan ei saisi kulua pitkä aika, ehkä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen siirrytään jo loppuverryttelyyn. Ravaile rennosti molempiin suuntiin, ja sen jälkeen onkin aika antaa (taas) pitkät ohjat ja mennä vaikka loppukäynneiksi maastoon!

Tiistaina voit jatkaa työskentelyä kentällä, muuten samoilla askelmerkeillä, mutta päivän teemana voisi olla vaikka taivutusharjoitukset. Toivottavasti pääset tekemään edes alku-ja loppukäynnit maastossa!

Keskiviikkona rauhallinen maasto, vähän palauttelumielessä, käyntiä, rauhallista ravia ja rauhallista laukkaa, jos pohjat vaan sen sallivat.

Torstaina hevonen saa levätä, tarhailua koko päivä ja vaikka vähän syventäviä maastakäsittelyharjoituksia.

Perjantaina ohjasajoa kentällä tai jos hevonen on kärrytelty, kärryt perään ja maastoteille tai hyväpohjaisille pelloille!

Lauantaina alkuverryttelyt maastossa, ja sen jälkeen kentälle työskentelemään puomeilla! Sekä niillä maahankaivetuilla että vaikka vähän korotetuillakin! Tässäkin, muista, helpot lähestymiset esteille, kummastakin suunnasta ja maltilla hyppyjä! Lopeta siihen että on vielä kivaa!

Sunnuntaina maastolenkki, vaikka vähän reippaammassakin tempossa! Mikäli lähelläsi on hyväpohjaisia peltoja, käytä niitä hyväksi ja ratsastele niilläkin silloin tällöin! Mitä isommalla alueella pääset nuoren hevosen kanssa ratsastelemaan, sitä vähemmän himmailet sen luontaista liikettä ja kehitystä tulee tapahtumaan!

Sama vielä lyhennettynä:
Maanantaina kentällä, väistöharjoituksia. Alku- ja loppukäyntejä lukuunottamatta työskentelyaika maksimissaan 30 minuuttia.
Tiistaina kentällä, taivutusharjoituksia. Alku-ja loppukäyntejä lukuunottamatta työskentelyaika maksimissaan 30 minuuttia.
Keskiviikkona rauhallinen maasto, kesto voi olla pidempikin, vaikka 1 tunti.
Torstaina vapaa.
Perjantaina ohjasajoa tai kärryttelyä.
Lauantaina maapuomi- ja estetyöskentelyä. Pyri verryttelemään hevonen maastossa! Alku- ja loppukäyntejä lukuunottamatta työskentelyaika maksimissaan 30 minuuttia.
Sunnuntaina reippaampi maastolenkki. Kesto maksimissaan 1 tunti.

Tämä on tietysti vain suuntaa-antava suunnitelma, muutoksia pitää tehdä hevosen "päivän kunnon" mukaan. Jos hevonen jonain päivänä vastustelee ratsastajaa, painaa toistuvasti kädelle tai reagoi apuihin vaikka pukittelemalla, on se jostain vähän kipeä. Tällöin paras keino on antaa sen levätä muutama päivä, ja ottaa se töihin sen jälkeen rauhallisesti uudestaan. Eikä hierojan käynti tällaiseen väliin tee ollenkaan huonoa!

Kuten varmasti huomasitte, kenttätyöskentelyssä en varsinaisena tehtävänä teettänyt siirtymiä ollenkaan, vaikka juuri niistä olen  paasannutkin. Siirtymiä tulee ratsastaa ihan jatkuvasti, alku- ja loppuverryttelyssä, sekä itse tehtävässä, joten en ottanut tässä niihin sen enempää kantaa. Toki voit ottaa jonkun kenttätyöskentelyn varsinaiseksi teemaksi juuri siirtymät, jolloin keskityt nimenomaan siirtymien rentouteen ja omien apujen käyttösi pehmeyteen.

Jotta hevonen ei tylsisty kenttätyöskentelyssä, tee aina vähintään alku- ja loppukäynnit maastossa, mieluiten tietysti koko verryttely maastossa olisi suotavaa. Kentällä pyöriminen on hevoselle todella raastavaa, ja hevonen ei tarvitse montakaan työskentelyjaksoa kentällä peräkkäin, kun se jo alkaa jarruttelemaan kentällä liikkuessaan, ihan vaan tylsyyttään. Tähän ei missään nimessä auta jatkuva jyskyttäminen kentällä, vaan hevosen pitää päästä maastoon! Yksin tai porukalla, hitaasti tai reippaasti, tasaista tietä pitkin tai vaikeakulkuisessa maastossa. Pääasia että menette maastoon!

Eikä pidä pelätä sitä jos nuorelle hevoselle joutuu joskus antamaan useammankin vapaapäivän viikossa, se ei varmasti aiheuta mitään negatiivista sille hevoselle, korkeintaan voi olla vähän virtavampi seuraavalla kerralla, mutta sehän on ainoastaan mukava ominaisuus! Ja vapaista puheen ollen, vähän rankemman työskentelyjakson jälkeen on hyväkin antaa hevosen levätä ja palautua muutamia päiviä tai viikon tai jopa kaksi. Hevonen tarvitsee myös lepoa kehittyäkseen!

Tässäpä taas näitä, nyt nuoremman hevosen askelmerkkejä! Muistakaa soveltaa, hevoset, ratsastajat ja olosuhteet ovat aina erilaiset, ja ne pitää ottaa huomioon tehtäviä suunnitellessa.

Kunhan vaan muistatte maastoilla!

Vanhemman hevosen viikkosuunnitelma

Sain postauspyynnön tehdä viikkosuunnitelman vähän vanhemmalle hevoselle, joka tekee viikossa myös muutaman opetustunnin. Pitää muistaa että viikkosuunnitelma on oikeastaan vain runko, joka pitää huolta siitä että hevosen liikutus pysyy monipuolisena, ja suunnitelmaa tulee muokata muutaman muuttujan mukaan. Pitää ottaa huomioon keliolosuhteet, hevosen yleinen vireystila ja ratsastajan fiilis.

Ihan ensimmäiseksi muutama sananen vanhemman hevosen ratsastuksen erityispiirteistä. Vanhalla hevosella verryttelyn tärkeyttä ei voi väheksyä. Erityisesti alkuverryttely tulee tehdä huolella, rauhallisessa tempossa ja riittävän pitkän ajan. Vanhalla hevosella lihasten ja nivelnesteiden lämpeäminen kestää melko kauan, ja ennen kuin hevosen kroppa on valmis, on siltä turha vaatia huippusuoritusta.
Alkuverryttelyn ensimmäinen ja tärkein asia on ehdottomasti riittävän pitkä käyntijakso. Luonnollisesti tekisin itse tämän maastossa! Varsinkin syksyllä ja talvella, eli viileässä säässä, lämmittäisin hevosen isoja takapään lihaksia ratsastusloimella, tämä "nopeuttaa" lihasten lämpeämistä jonkin verran. Silti, oli loimi tai ei, alkukävelyn pitää olla noin 15 minuuttia jotta vanhus on varmasti valmis seuraavaan verryttelyn osaan, joka on rauhallisessa tempossa suoritettu ravi- ja laukkatyöskentely. Verryttelyssä on todella tärkeää kuunnella sitä omaa hevosta, eikä pidä vaatia siltä liikkumista isossa askeleessa ja ylitempossa, sillä se saa hevosen vaan vastustelemaan ratsastajaansa. Kun hevonen on verrytelty rauhallisessa tempossa, suuntaa usein muuttaen ja antaen hevosen määritellä itse muodon jossa haluaa liikkua, tulee askeleeseen lennokkuutta ja lisää tempoa ihan itsestään! Usko pois, hevonen kyllä liikkuu isosti silloin kun sen kroppa on siihen valmis!

Toki myös loppuverryttely on tärkeää, kierroksia pitää laskea asteittain ja taas antaen hevoselle mahdollisuuden määritellä itse muodon jossa parhaiten pystyy liikkumaan. Lopuksi vielä loppukäynnit, joiden tulee jatkua niin kauan että hevonen ei enää ole hengästynyt. Loimi takaosan päällä ei loppuverryttelyssäkään ole haitaksi, siis kylmällä ilmalla!

No niin, sitten itse asiaan, eli hevosen viikkosuunnitelmaan. Vanhalla hevosella tärkeintä on tasainen liikunta, joten totaalivapaapäivää välttelisin ihan viimeiseen asti.
Oletetaan vaikka niin että hevonen tekee maanantaina yhden tai kaksi opetustuntia, se riittäköön hevoselle liikunnaksi sinä päivänä.
Seuraavana päivänä, eli tiistaina kannattaa hyödyntää hevosen maanantaina tekemät tunnit ja työskentely voi olla vähän vaativampaa. Tiistaina siis voit työskennellä kentällä niitä vähän vaativampiakin juttuja. Erilaiset taivutukset, pohkeenväistöt ja tietysti useat siirtymäharjoitukset sopivat vähän vaatimammiksi harjoituksiksi. Äläkä unohda maapuomeja, niillä saat mukavasti vaihtelua kentällä työskentelyyn.
Keskiviikkona voit pitää hevosella ohjasajo- tai juoksutuspäivän, itse suosittelen ohjasajoa, jolloin hevonen tulee liikkumaan enemmän suoraan kuin liinassa juoksuttaen. Ohjasajossa myös hevonen suoristuu paremmin kuin ratsastajan kanssa, joten se on enemmän kuin tarpeen, erityisesti hevoselle joka tekee opetustunteja. Hevonen joutuu opetustunneilla usein sietämään ratsastajia jotka saattavat istua vähän vinossa. Ohjasajossa tärkeitä asioita ovat siirtymät, jotka myös ovat oivaa tottelevaisuusharjoitusta.
Torstaina hevonen saattaa tehdä taas pari opetustuntia, joten sen päivän osalta ei kommentoitavaa!
Perjantaina työskentelyä kentällä, taas hyödyntäen hevosen eilistä tuntityöskentelyä. Nyt voit keskittyä enemmän liikkeeseen, sen parantamiseen ja ottaa mukaan vaikka vähän estetyöskentelyä! Pidä korkeudet maltillisina, ja keskity hevosen suoruuteen, tasaiseen rytmiin ja omaan istuntaasi.
Lauantaina reipas maastolenkki, jos pohjat vain sen sallivat! Mikäli maastossa et pääse pohjien takia muuta kuin kävelemään, pyri antamaan hevosellesi vapaus liikkua reippaasti vaikka sitten kentällä tai maneesissa, pääasia että hevonen pääsee silloin tällöin liikkumaan oikein kunnolla eteen! Tällä varmistetaan ettei hevosesi lihaksistoon pääse kehkeytymään ikäviä jumeja, jotka vaikuttavat normaaliin liikkeeseen negatiivisesti.
Sunnuntaina voit pitää vähän rauhallisemman maastolenkin, semmoinen ihana sunnuntairatsastus!

Sama lyhyessä muodossa:
Maanantaina 1-2 opetustuntia kentällä
Tiistaina työskentelyä kentällä, taivutukset, väistöt, siirtymät.
Keskiviikkona ohjasajo tai juoksutus.
Torstaina 1-2 opetustuntia kentällä.
Perjantaina työskentelyä kentällä, fokus liikkeessä ja mukaan vähän esteitä!
Lauantaina reipas maasto.
Sunnuntaina rauhallinen maasto.

Mikäli hevonen ei teekään jonain päivänä opetustunteja, muuttaisin sen päivän treenit ehdottomasti maastoiluksi tai edes ratsastukseksi pellolla, jos sellainen hyväpohjainen pelto on tarjolla!

Ajatus tässä tuntisuunnitelmassa on se että aina opetustuntien jälkeen jatka treenejä kentällä, sillä hevonen on edellisenä päivänä liikkunut hyvin ja tasaisesti, sitä ei siis kannata jättää hyödyntämättä. Pari peräkkäistä päivää työskentelyä kentällä, sen jälkeen jotain ihan muuta, olkoon se sitten ohjasajoa tai maastoa, ja sitten voidaan taas palata tylsän kenttätyöskentelyn pariin päiväksi tai pariksi.

Talven tullen (jos siis sitä lunta saadaan riittävästi) aukeaa yksi uusi mahdollisuus hevosen liikuttamiseksi, nimittäin hankitreeni. Siinä pitää olla vaan todella varovainen, sillä hankitreeni on hevoselle todella raskasta, ja se pitää totuttaa siihen huolella, eikä hankitreenin kesto saa olla liian pitkä. Huolellinen alkuverryttely tasaisella pohjalla ennen hankeen menoa, ja hankitreenissä rauhallinen tempo, sillä hevonen joutuu käyttämään aivan eri lihaksia kuin tasaisella pohjalla liikkuessaan. Aina välillä kannattaa tulla pois hangelta, kävelemään tasaiselle pohjalle, ennen kuin jatketaan taas hetki hangessa. Yhteensä 10-15 minuuttia hankitreeniä on jo todella kova suoritus hevoselle, joten pidä tämä mielessä kun nautit hangista! Ja tietysti huolellinen loppuverryttely treenin jälkeen, ja vaikka vähän hevosen venyttelyä vielä tallissa, jotta varmasti vältytään lihasjumeilta.

Tässä nyt yksi versio vanhemman hevosen viikkosuunnitelmasta, herättikö ajatuksia, oliko tästä apua ja haluatteko samantapaisia suunnitelmia eri ikäisille hevosille?

Kun ratsukko jännittyy

Tämän olisi voinut myös otsikoida "Kun hevonen jännittyy", mutta totesin että kyllä siihen vaan tarvitaan kaksi, joten siksi tuo otsikko.

Varsin usein ratsastaessa hevonen säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tämä jännitys nousee potenssiin kaksi kun myös ratsastaja säikähtää jotain tai jännittyy kentän tai maastotien tietyssä kohdassa. Tässä kohtaa ollaan jo jännän äärellä, kun sekä hevonen että ratsastaja ovat jännittyneessä tilassa! Miten tästä eteenpäin, tässä muutama vinkki:

Tilanne: Hevonen jännittyy aina tietyssä kohdassa kenttää, ja pikkuhiljaa kääntyy aina vaan aikaisemmin pois ettei joudu kohtaamaan tätä jännää paikkaa. Loppujen lopuksi pakoreaktio muuttuu varsin vahvaksi, ja Houston, we have a problem.

Ratkaisu: Aivan ensimmäiseksi ratsastajan täytyy nousta olla hevostaan rohkeampi. Ajattele itse kaikkea muuta kuin sitä mitä hevonen jännittää, älä kuikuile sinne jännään paikkaan äläkä muutenkaan tee siitä suurempaa asiaa kuin se jo on. Alkukäyntien jälkeen työskentele käynnissä jännässä paikassa sillä tavalla että ohitat sen vuorotellen vasemmalta ja oikealta, ratsastaen esim volttikahdeksikkoa. Tällä tavoin varmistat että hevonen pääsee näkemään jännän paikan kummastakin suunnasta, ja sen pikkupikkuaivot muodostavat edes jonkinlaisen kokonaiskuvan todellisesta uhasta. Joka kerta kun ohitat jännän paikan, ja jos tunnet hevosen jännittyvän, tiivistä ohjastuntumaasi hieman. Ajattele että tarjoat hevoselle ohjalla enemmän tukea, jotta se jännityksestään huolimatta huomaa että sinä olet siellä selässä. Kun jännä paikka on ohitettu, kevennä taas kättä normaalille tuntumalle. Toista tämä niin usein että pääset aina vaan kevyemmällä kädellä ohittamaan jännän paikan. Tämän jälkeen anna hevosen kävellä vapain ohjin jotta se saa vähän pohtia sitä ihmettä että on yleensäkin vielä edes hengissä!

Kun jatkat työskentelyä tästä eteenpäin, ole tarkkana että edelleen, jos hevonen jännittyy jännässä päädyssä, tarjoat reilumman tuen ohjalla kunnes tilanne rauhoittuu. Muista työskennellä jännässä päädyssä ihan samalla tavalla kuin toisessa päädyssä, ettet itse vahingossa pidä hevosta poissa jännästä paikasta. Samalla tavalla tukea lisäten ja keventäen voit työskennellä kaikissa askellajeissa.



Tilanne: Olet totuttamassa hevosta kentällä olevaan erikoisesteeseen, sovitaan vaikka nyt että se on vesimatto pystyesteen alla. Hevonen on selvästi epäluuloinen esteen nähdessään, etkä itsekään ole enää aivan varma miten pääset ikinä sen esteen lähellekään.

Ratkaisu: Laita vesimattoesteen eteen yksi maapuomi kohtisuoraan estettä nähden, alkuverryttelyn jälkeen. 

 Aloita ensin alkuverryttelyssä siten että ihan muina miehinä kävelet, ravailet ja laukkailet vesimattoesteen molemmilta puolilta, siten että hevonen taas näkee esteen molemmilla silmillään. Älä välitä vaikka hevonen välillä vähän jännittyy esteen kohdalla, ja muista verrytellä hevosta myös muualla kentällä kuin pelkästään tässä jännässä paikassa! Ja taas, jos hevonen vähän jännittyy, tarjoa tukevampi tuntuma ohjalla!

Kun olet verrytellyt ja kävellyt hevosesi kanssa, voit aloittaa varsinainen työskentelyn. Aloita työskentely maapuomilla ravissa, siten että ylität maapuomin muutaman kerran ihan puomin sisäreunasta, eli et vie vielä hevosta lähelle vesimattoa. Toista tämä kumpaankin suuntaan kunnes se sujuu, eli hevonen etenee haluamaasi reittiä haluamassasi tempossa. Siirry seuraavaksi työskentelemään maapuomin keskelle, jolloin tehtävä vaikeutuu hevoselle, mutta vain vähän sen joutuessa sietämään vesimattoa vähän lähempänä. Taas toisto molempiin suuntiin. Ja vielä lopuksi ylitä maapuomi ravissa aivan sen ulkoreunasta, eli läheltä vesimattoa, ja kummassakin suunnassa. Tämän jälkeen hevoselle vähän lepoa, ennen kuin jatketaan.
Seuraavaksi tehdäänkin sama homma laukassa, taas molemmissa suunnissa, aloittaen maapuomin sisäreunalta ja edetän keskelle ja siitä vielä ulkoreunaan.
Ainoa tavoite on saada hevonen työskentelemään vesimattoesteen läheisyydessä rentona ja ratsastajaan keskittyen, siksi on tärkeää pitää huolta reitistä ja temposta, jotta hevonen huomaa että ainoa asia josta hän on vastuussa on ratsastajan apuihin vastaaminen.
Voit siirtää puomin myös vesimaton toiselle puolelle ja jos tähtien asento on kohdallaan, voit jopa nostaa maapuomin vähän ylös sieltä maasta!

Tämän jälkeen vesimaton ei pitäisi olla suurikaan ongelma, muistat vaan pitää saman päättäväisyyden sille ratsastaessasi kuin maapuomille!



Tilanne: Hevonen jännittyy vahvasti maastossa, ja itsellesi tulee turvaton olo sen yrittäessä kääntyä kotia kohti vauhdilla.

Ratkaisu: Hevosen pelko on aina todellista, joten suhtaudu siihen rauhallisesti. Hevosen potkiminen ja repiminen ei tuota muuta tulosta kuin jännitystilan moninkertaistumisen, sillä nyt sillä hevosella on jo kaksi asiaa joita se pelkää, se määrittelemätön uhka sekä sinä siellä selässä.
Mikäli et saa hevosta etenemään vahvalla ohjastuntumalla ja vaativalla pohkeella tukien, voi olla parempi että laskeudut alas selästä ja talutat hevosen jännän paikan ohi. Maastakäsin saat tuettua hevosta vielä paremmin, ja moni hevonen rentoutuu suuresti kun ihminen kävelee siinä vierellä. Muista vaan pitää hevosesta kiinni läheltä kuolainta, sillä jos hevonen kuitenkin haluaisi vielä poistua paikalta, saat sen pysäytettyä nopeammin kun hallitset sen pään! Taluta hevosta niin pitkään että se rauhoittuu, ja varmista että itsekin olet rauhallinen ja nouse vasta sen jälkeen takaisin selkään.
Toisin kuin monet sanovat, ei selästä alas laskeutuminen ole luovuttamista, päinvastoin, se on hevosen auttamista ja tukemista vaikeassa paikassa. Seuraavalla kerralla hevonen on jo paljon luottavaisempi kanssasi maastossa!

Kohti suurta ja tuntematonta, rohkea ja päättäväinen ratsastaja on hevosen paras ystävä!

Ravi askellajina

Ravi, askellaji jota on helpoin parantaa ratsastamalla.

Ravi on kaksitahtinen askellaji, jossa kaksi kaviota laskeutuu aina maahan yhtä aikaa. Ravissa hevonen siirtää vuorotellen ristikkäisiä jalkaparejaan, oej-vtj tai vej-otj. Poljentojen väliin kuuluu liitovaihe, jolloin kaikki jalat ovat yhtä aikaa irti maasta. Ravi on melko vakaa askellaji, eikä hevosen tarvitse tehdä suuria tasapainottavia liikkeitä päällään ja kaulallaan, toisin kuin käynnissä ja laukassa. Ratsastaja saa siis pitää kätensä mahdollisimman vakaana ja rauhallisena, ja keskittyä istunnan ihmeelliseen maailmaan!

Raveja on niin monia kuin on hevosiakin, ja kuten tuossa yllä totesinkin, ravi on askellajeista helpoin parantaa ratsastamalla. Eli vaikka hevosellasi olisi omaan makuusi vähän vaatimaton ravi, on se varsin mahdollista saada ratsastusharjoituksilla näyttävämmän näköiseksi ja askellukseltaan vahvemmaksi. Toki huolellisella työskentelyllä harjoitutat joka tapauksessa hevosen takaosan lihaksia, joten ravi ihan väkisinkin paranee hevosen kunnon noustessa. Kun takaosaan saadaan enemmän lihaksia, tarkoittaa se enemmän kantovoimaa sinne taakse ja se taas tarkoittaa etuosan kevenemistä! Se on sitä ylämäkeen liikkumista, josta varmasti olet kuullut puhuttavan!

Pikku vinkki tuleville hevosenomistajille; jos sinulle tarjotaan muutamia samantasoisia hevosia, valitse se jonka ravi on vaatimattomimman näköistä, sillä siinä ravissa sinä luultavasti  pystyt jopa istumaan! Mitä näyttävämmän näköinen ravi hevosella on, oli se sitten luonnostaan tai ratsastuksella tuotettu, on siinä istuminen aina aika haastavaa. Itse en ainakaan halua hikoilla hevosen selässä juurikaan, mun puolestani hevonen saa hikoilla, mä vaan nautin, vai mitä?!

Ravissa voidaan joko keventää tai istua perusistunnassa tai kevyessä istunnassa. Jokaiselle on oma hetkensä. Varsin usein nuoria tai muuten kouluttamattomia hevosia kehotetaan ratsastamaan aina kevyessä ravissa jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua ratsastajan alla. Melko usein tämä onkin hyvä vaihtoehto, mutta usein hevosen tasapaino on koulutuksen alussa vielä niin häilyvä, ja mikäli ratsastaja ei hallitse kroppaansa kevennyksessä täydellisesti, voi käydä jopa niin että hevosen tasapaino järkkyy entisestään ratsastajan keventäessä. Itse aloitan aina nuoren hevosen ravityöskentelyn perusistunnassa, mutta en istu raskaasti satulassa, vaan ikäänkuin vähän, siis ihan aavistuksen, kevyessä istunnassa. Tällä tarkoitan ainoastaan sen verran kevyttä istuntaa, että ylävartalo nojaa ihan vähän eteenpäin, jolloin peppu irtoaa satulasta ihan aavistuksen. Kun hevonen on muutaman ratsastuskerran jälkeen saavuttanut paremman tasapainon, voin siirtyä keventämään. Taas jos hevonen jostain syystä hetkellisesti menettää tasapainonsa, istun kevyesti alas satulaan tilanteen rauhoittaakseni. Tämä on hyväksi havaittu keino myös ravurista-ratsuksi-projekteilla, joilla liike on kyllä isoa, mutta ratsastajan paino selässä saattaa hajottaa pakan totaalisesti.

Eräs parhaista, kentällä suoritettavista, ravia parantavista harjoituksista on maapuomit ja kavaletit. Niiden lisäksi luonnollisesti siirtymät, erityisesti ravin sisällä tuovat lisää schwungia raviin! Ja tuleeko yllätyksenä, maastossa ja metsässä ja ylä-ja alamäessä ravailu ovat tietysti erittäin hyviä harjoitteita!

Ravia parantaviin harjoituksiin tulen palaamaan tuonnempana, mutta sitä odotellessa voit etsiä oman hevosesi parasta ravia yksinkertaisella harjoituksella: Ratsasta laukassa sen aikaa että saat laukan pyörimään sujuvasti, ja suorita laukasta siirtymä raviin. Muista lopettaa pidäte juuri kun tunnet että hevonen laskee laukan raville. Kun tunnet ensimmäisen raviaskeleen, älä pidätä ohjalla yhtään, vaan valmistaudu isoon askeleeseen vaikka keventämällä. Nimittäin, juuri laukan jälkeiset raviaskeleet ovat sitä sinun hevosesi parasta ravia, jota ratsastajan pidäte ei vielä ole ehtinyt pilata. Siinä on mukavaa vertailukohtaa siihen miten isoksi juuri sen sinun hevosesi ravin voi rakentaa!

Minkälaisella ravilla sinun hevosesi on varustettu? Lähdetäänkö kehittämään sitä yhdessä?

Käynti askellajina

Käynti on hevosen askellajeista helpointa pilata ja vaikeinta parantaa.

Hyvä käynti on puhtaasti nelitahtista, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen, mutta jaloista kaksi tai kolme on aina maassa. Vtj, vej, otj ja oej järjestyksessä. Saman puolen jalat eivät ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken. Mikäli hevonen liikuttaa saman puolen jalkojaan eteen samanaikaisesti, on kyseessä passikäynti, joka on varsin vaikea korjata, eikä siitä kouluradallakaan oikein pidetä! Hevonen saattaa siirtyä passikäyntiin varsinkin jännittyessään, joten silloin jännittyneellä hevosella käyntiharjoituksen tekeminen on turhaa. Anna hevoselle hetkeksi vapaa ohja, ja jatka töitä sitten. Voit myös työskennellä hetken ravissa tai laukassa, ja siirtyä takaisin käyntiin ja tarkkailla että käynti pysyy siirtymän jälkeen mahdollisimman pitkään puhtaana. Passikäynnin korjaaminen on pitkä ja haastava tie, ja varmasti jokainen hevonen sortuu siihen joskus, mutta hevonen joka on pitkärunkoinen tai yleisesti ottaen kovin jännittynyt, on passikäynnin suhteen "riskiryhmässä".

Kamelithan muistaakseni passaavat menemään! Tiesitkö muuten että passikäynti saattaa olla yksi vatsahaavan merkki? Tämä kirkastui itselleni erään hevoseni kohdalla, joka on ensinnäkin rakenteeltaan varsin haastava, pitkärunkoinen ja notkoselkäinen, ja siihen kun vielä lisätään vatsahaavaherkkyys, on passikäynti aika valmis!Passikäynti hävisi lähes kokonaan kun hoidin vatsahaavan kuntoon!

Käynnissä hevosen pää ja kaula liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Ratsastajan kädellä on käynnin laadun takaamiseksi erittäin suuri merkitys, joustoa joustoa ja vielä kerran joustoa!!! Ja asia jota kannattaa seurata hevosen kävellessä vapaana, on tietysti yliastunta! Eli hevosen tulisi astua takakaviollaan vähintään siihen paikkaan josta etukavio on juuri noussut, tai mielellään vähän jopa sen merkin yli. Mikäli pään ja kaulan liike on laajaa ja yliastuntaa on sopivasti, voit onnitella itseäsi, sinulla on hyvä hevonen! Usko pois, kun käynti on kohdallaan, on yleensä laukkakin hyvin pyörivää, ja mikäli ravissa on jotain moitteen sijaa, on se askellajeista helpointa parantaa ratsastamalla.

Miten sitten saamme sen käynnin säilymään laadukkaana myös silloin kun istahdamme hevosen selkään? Tasainen ja joustava tuntuma, jälleen kerran! Pyritään siis häiritsemään hevosta kädellä mahdollisimman vähän, kuten toki kaikessa ratsastuksessa, mutta käynnissä se on erityisen tärkeää.

Mikäli hevosellasi on voimaton käynti, eli yliastuntaa ei juurikaan ole, tarkista ensin hevosen satulan sopivuus ja selän lihaksiston tilanne. Mikäli näissä ei ole huomautettavaa, siirry ratsastamaan hevosta käynnissä maastoon. Jo pelkkä maastossa ratsastaminen on tietysti henkisesti varsin virkistävää teille molemmille, mutta jos todella haluat parantaa hevosesi käynnin laatua ja voimistaa sitä, siirrä hevonen tasaiselta metsätieltä sinne umpimetsään. Tarjoa hevoselle pitkähkö ohja, siten että säilytät kuitenkin tuntuman mutta annat hevosen venyttää päätä ja kaulaa alas juuri niin paljon kuin se tarvitsee. Haastavassa ja vaihtelevassa maastossa kävely parantaa hevosen koordinaatiokykyä, panee jokaisen lihaksen todella töihin ja rauhoittaa myös vähän hätäisemmän hevosen askelta. Tämä on sitä todellista power-walkia!!! Jos vielä löydät ylä- ja alamäkiä maastoreitiltänne, on käyntitreeni lähes täydellistä! Bongaile kaatuneita puunrunkoja ja ohjaa hevonen ylittämään ne käynnissä, samoin ylämäessä, pidä hevonen käynnissä, jossa se todella joutuu työskentelemään takaosallaan aktiivisesti. Istunta on hyvä pitää vähän kevyenä, varsinkin siellä umpimetsässä ja ylämäessä, jotta sallit hevosen selälle vapauden työskennellä mahdollisimman rentona.

Palaan käynnin laatua parantaviin harjoituksiin vielä tuonnempana, mutta harjoituksia odotellessa voit tarkkailla hevosesi käyntiä, ja viedä sen sinne metsään!