Tähän mennessä ratsuprojektimme ovat jo kohtalaisen tottuneita sekä ihmisen painoon selässä että ratsastajan apuihin. Se osaa jo kävellä ja ravata ratsastajan alla, sekä suorittaa helppoja käännöksiä sekä siirtymiä. Nyt kannattaa pitää pieni paussi varsinaisen uuden oppimisesta, ja keskittyä yhden postauksen ajan ratsastajan istunnan vaikutukseen.
Ratsastajalla on suuri vastuu ratsunsa hyvinvoinnista ja siitä miten ratsu oppii uusia asioita. Tämän vastuun yksi suurimmista osa-alueista on ratsastajan istunta, sillä se vaikuttaa hevoseen aina siitä hetkestä lähtien kun ratsastaja istuu hevosen selkään, aina siihen hetkeen asti kunnes hän laskeutuu hevosen selästä alas. Tarkastellaanpa hetki miten voimme istunnalla helpottaa hevosen työskentelyä.
Tärkein muistettava asia on istunnan osalta varmasti "älä puske". Älä siis missään vaiheessa yliratsasta hevosta istunnalla, (joku voisi sanoa sitä jo rynkyttämiseksi!) vaan myötäile hevosen luontaista liikettä lantiollasi. Jos haluat hevosen liikkuvan isommin, käytä ääni- ja pohjeapua sekä avaa istuntaasi (eli tarkasta että polvesi eivät purista) jotta hevonen pääsee etenemään isommin. Jos taas haluat hevosen hidastavan tempoaan, tiivistä istuntaasi (tuo polvet tiiviimmin hevosta vasten ja rauhoita lantion liikettä hieman). Näiden lisäksi voit, ja sinun pitääkin, vapauttaa hevosen selkää jotta hevonen pääsee käyttämään koko selkäänsä liikkumisensa parantamiseksi. Tästä selän vapauttamisesta koostuu tämän kerran harjoitus, jossa liikutaan nyt vain ravissa, mutta tulevaisuudessa teemme samankaltaista harjoitusta myös käynnissä ja laukassa.
Suorita ensin normaali alkuverryttely, jossa hevonen saa ensin kävellä riittävän pitkään (15 minuuttia), käynnissä tarkista hevosen suoruus ja suorita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä niin monta kertaa kumpaankin suuntaan, että hevonen loppua kohden suorittaa aina vaan tasapainoisempia pysähdyksiä. Muista aina pysähdyksissä säilyttää ohjastuntuma (älä siis pudota käsiäsi alas pysähdyksen aikana) ja istu ryhdikkäänä vaikka hevonen ei liikukaan. Näin ollen saat ratsastettua pysähdyksestä tasapainoisen siirtymän, jolloin käynti on heti ensiaskeleista lähtien laadukasta ja matkaavoittavaa.
Tämän jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, ja sen jälkeen siirry verryttelemään hevosta kevyessä ravissa, keskittyen taas suoruuteen ja hevosen ravin irtonaisuuteen. Voit tehdä muutamia isoja pääty-ympyröitä, muista vaan pitää hevonen mahdollisimman suorana, jotta hevosen liike ei kärsi. Vielä ei olla siinä vaiheessa että projektimme kykenisivät taipumaan juuri ollenkaan.
Kun olet ravannut molempiin suuntiin kevyessä ravissa, on taas aika antaa hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki. Tämän jälkeen ota ohjat, ja jatka suoraa uraa.
Nyt on tarkoitus edetä ravissa, muuttaen istuntaa säännöllisesti. Ravataan siis perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Muuten edetään suoraa uraa, mutta aina kun ratsastat kevyttä ravia (eli keventäen) käännä hevonen joko isolle ympyrälle tai kaartoon poikki radan. Syy miksi tämä tehdään kevyessä ravissa on se että keventäen saat hieman autettua hevosta säilyttämään ravin myös käännöksen aikana. Voit määritellä itse missä kohtaa ravaat perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Yksi tapa voisi olla vaikka siten että puoli kierrosta perusistunnassa, sitten puoli kierrosta keventäen (jonka aikana suorita käännös) ja sitten yksi kokonainen kierros ravia kevyessä istunnassa (eli peppu vähän irti satulasta). Muista kaikissa tilanteissa tukea hevosta kaarteissa ulkoavuilla, ettei se menetä tasapainoaan, hätäänny ja jännity siitä.
Perusistunnassa istuntasi on (toivottavasti) mahdollisimman vakaa, jolloin painopisteesi ei heittelehdi ja näin ollen häiritse hevosta. Varsinkin näin ratsu-uran alkuvaiheessa on tärkeää istua perusistunnassakin melko "kevyesti" eli ei niinkään vahvasti "takataskujen päällä", vaan ihan aavistus kevyemmin kuin jo valmiilla ratsulla. Mikäli istut kovin vahvasti tämmöisen projektihevosen selässä, aiheuttaa se turhaa jännitystä hevosen selkään, ja tämä vaikuttaa hevosen liikkumiseen negatiivisesti.
Kevyttä ravia ratsastaessasi kiinnitä huomiota keventämiseen, kevennä mahdollisimman vähän, oikeastaan se riittää että ikäänkuin annat hevosen nostaa sinut ylös kevennykseen ja laskeudut myös kevennyksestä hallitusti. Kevyttä ravia kannattaa varsinkin alussa ratsastaa vain pieniä pätkiä kerrallaan, sillä hevonen ei vielä pysty kunnolla kantamaan ratsastajaa, saatikka tasapainoilemaan kevennyksen aiheuttaman häiriötekijän kanssa. Täältä voit lukea vinkkejä hallittuun kevennykseen.
Viimeiseksi se kaikista merkittävin, eli kevyt istunta. Kevyt istunta on toki ratsastajalle aavistuksen raastavaa (ellei keskivartalon lihakset ole kunnossa) mutta hevoselle se on miellyttävin tapa liikkua, varsinkin näin alussa. Kevyeen istuntaan noustessasi muista lyhentää ohjaa riittävästi, jotta tuntuma hevosen suuhun säilyy samanlaisena koko ajan. Kun ohja on sopivan pituinen, ohjaa se myös ratsastajan ylävartalon automaattisesti oikeaan asentoon, eli painopiste sijoittuu oikein ja silloin siinä kevyessä istunnassa pysyminen on helppoa! Toki jaloilla täytyy olla hevosen ympärillä, mutta jalkalihaksetkin paranee vain treenaamalla! Kevyessä istunnassa riittää että peppu on aavistuksen irti satulasta, etsi itsellesi sopiva asento, pääasia että et huoju hevosen selässä. Kevyessä istunnassa huomaat välittömästi miten hevonen rentoutuu, suu pehmenee, ravin askeleeseen tulee aivan erilaista joustoa ja ravin tempo rauhoittuu. Vastoin yleistä luuloa kevyt istunta ei suinkaan kiihdytä hevosen ravia, vaan juuri päinvastoin, hevosen saadessa vapautta selälle, se pääsee käyttämään sitä aivan eri tavalla ja näin ollen hyödyntämään luontaisen liikkeensä myös ratsastaja selässään.
Työskentele tämä raviharjoitus ensin vasempaan kierrokseen muutaman kierroksen ajan, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki ja toista harjoitus vielä muutaman kierroksen ajan myös oikealle. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle vapaat ohjat ja päivän treeni oli sitten siinä!
Huomasitko sinä eroa hevosen ravissa istuntasi vaikutuksesta? Voit myös pyytää ystävääsi tarkkailemaan hevosta kun vaihtelet istuntaasi ja hän voi myös kertoa milloin hevonen näyttää rennommalta ja milloin taas jännittyneemmältä, jolloin opit parhaiten tuntemaan eron ja sinun on helppo taas jatkaa työskentelyä yksin.
Hyviä treenejä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perusistunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perusistunta. Näytä kaikki tekstit
perjantai 28. elokuuta 2015
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Maastossa ratsastamisen mahdollisuudet
Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. On todella harmi että hevonen ei saa valita, mutta eikö me ratsastajat olla hevosillemme velkaa sen että viedään ne mahdollisimman usein maastoon nauttimaan?
Olen kuullut lukemattomia tekosyitä miksi juuri kyseisellä hevosella ei voi ratsastaa maastossa, tässä niistä parhaimmat ja omat vasteeni niihin:
- Se on maastossa aina ihan hullu.
No, hullu on aika vahva sana, kun otetaan huomioon että hevonen on juuri sellainen jollaiseksi ihminen sen kouluttaa. Oletko koskaan ajatellut että se sinun väittämä "hulluus" voisikin olla innostuneisuutta? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin reagoivat eri tavalla, tekevät hevoset ihan samoin. Joku on revetä liitoksistaan kun tajuaa päästessään maastoon, ja silloin ratsastajan pitää vaan kestää se hetkittäinen sekoilu, ja luultavasti, sen jälkeen ratsastajakin tajuaa viedä hevosensa maastoon useammin! Toiset hevoset taas näyttävät innostumisensa lievemmin, ja nauttivat maastossa rauhallisemmin, askeleeseen tulee ihan erilaista joustoa ja liikettä ja siellä selässä on kuin pilvilinnoilla ratsastelisi!
- Ei täällä ole kunnon maastoreittejä.
On totta että joka paikassa ei ole täydellisellä pohjalla varustettuja, vain ratsastukseen tarkoitettuja teitä, mutta tässäkin vain ratsastajan mielikuvitus on rajana. Jos tie on mielestäsi huonossa kunnossa, älä silloin ravaa tai laukkaa siinä, nautiskele kävellen. Jos saat maanomistajalta luvan ratsastaa pellon reunalla, tee se. Jos löydät pienenkin metsäkaistaleen, käy siellä kävelyllä, metsässä samoilu on hevoselle parasta mahdollista jumppaa, voittaa mennen tullen kaikki avot, sulut ja väistöt.
- Se ei suostu lähtemään yksin maastoon.
Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, hevosen ja ratsastajan välinen suhde ei ole kunnossa. Jos se olisi, hevonen lähtisi ratsastajan kanssa maastoon ongelmitta, eikä tarvitsisi toisen hevosen tukea siihen. Keskinäisen luottamuksen kasvattaminen vie aikaa, ja sitä kasvatetaan kohtelemalla hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti ja siten, että hevoselta ei vaadita tehtäviä joita se ei sillä hetkellä ole valmis tekemään. Joskus nuorilla hevosilla on toki hyvä olla mukana vanhempi konkari vetoapuna, mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, jos perusasiat on hallussa.
Jos hevosesi kaikesta huolimatta kieltäytyy lähtemästä yksin maastoon, varaa siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä (joskus jopa eväät ja joku hyvä kirja on ihan paikallaan!) ja ohjaa hevonen maastoon, jos se pysähtyy niille sijoilleen, älä voimista apujasi vaan jää odottamaan että hevonen ottaa askeleen haluamaasi suuntaan. Siitä voit palkita. Ja taas odotetaan seuraavaa askelta jne. Mikäli hevonen kääntyy takaisin tallia kohti, älä tee asiasta mitään numeroa vaan yksinkertaisesti vaan käännä hevonen rauhallisesti takaisin menosuuntaan ja jää odottamaan. Hevonen kyllä muutaman toiston jälkeen huomaa että takaisin kääntymällä se ei saavuta mitään, ja muutaman hetken jälkeen lähtee kuin lähteekin maastoon! Ja ihan yksin! Sama homma jatkuu jos hevosesi kääntyy kesken maastolenkin kotiinpäin, käännät vaan rauhassa takaisin menosuuntaan, siten että hevosen ainoa vaihtoehto on edetä eteenpäin.
- Se kompuroi metsässä ja pelkään että jalkoihin tulee haavoja.
Jos hevosesi kompuroi metsässä, on se merkki siitä että metsässä ei ole käyty riittävästi. Hevosen koordinaatio paranee jokaisen metsäretken jälkeen, joten sinne vaan! Suojaa jalat suojilla jos pelkäät haavojen puolesta. Kompuroivalla hevosella on tärkeää aloittaa työskentely metsässä rauhallisessa käynnissä, riittävän pitkällä ohjalla jotta hevonen saa vapauden tasapainottaa itseään. Muutaman kerran jälkeen tilanne on jo hevosellekin helpompi!
- Ei se ole ikinä ennenkään ollut maastossa, ei se tiedä mitä menettää jos ei sinne pääse.
Aika surullista, mitä tähän voi sanoa.
Ja sitten muutamia vinkkejä maastossa ratsastamiseen!
Mikäli ratsastat ns. kärrypolkua tai ihan tavallista maastotietä, voit tehdä käynnissä mm. seuraavia asioita:
Temponvaihtelut käynnissä
Siirtymät käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti
Peruutus
Pohkeenväistöt tien puolelta toiselle käynnissä ja ravissa
Avo- ja sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa
Temponvaihtelut ravissa, sekä keventäen, perusistunnassa että kevyessä istunnassa
Siirtymät ravi-käynti-ravi, ravi-laukka-ravi, ravi-seis-ravi
Temponvaihtelut laukassa
Siirtymät laukka-ravi-laukka, laukka-käynti-laukka
Mikäli reitiltäsi löytyy mäkiä, hyödynnä niitä käynnissä kevyessä istunnassa kiipeillen, ravissa kevyessä istunnassa sekä laukassa kevyessä istunnassa edeten. Vaihtele harjoituksia myös ylämäessä, voit esimerkiksi aloittaa mäen kipuamisen käynnissä, siirtää hevosen raviin muutaman metrin jälkeen ja pitää sen hetken ravissa, ja lopussa vielä nostaa laukan ylämäessä. Alamäessä aloita rauhallisesti käynnissä, varmista että tasapainonne on kunnossa, ja kun menoon tulee lisää varmuutta, voit tulla alamäetkin rauhallisessa ravissa ja laukassa.
Anna hevosen tasapainottaa liikettään kaulallaan, eli salli sille pidempi ohja mikäli se sitä vaatii. Hevonen kyllä tietää mikä muoto sille milloinkin on paras.
Mikäli reitilläsi on umpimetsää, mene rohkeasti sinne ja hyödynnä vähän epätasaisempi maasto edeten rauhallisesti kävellen. Anna hevosen taas katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa, ja kevennä istuntaasi tarvittaessa. Puiden lomassa kiemurtelu on varsin oivaa taivutusjumppaa ja kun siihen lisätään vielä epätasaisen maaston aiheuttama jalkojen nostelu, on hevonen saanut varsin tehokkaan treenin ihan näin metsässäkin!
Jos oikein tuuri käy, ja maastosta löytyy vesielementti, käytä sitä hyväksesi kahlaillen siinä edestakaisin. Muista aina varmistaa pohjan turvallisuus ennen kuin viet hevosesi veteen.
Ja jos pohjat on kunnossa, ja tielle on ikävästi kaatunut sopivan kokoinen puunrunko, rohkeasti yli vaan! Mikään ei voita luonnonesteitä!
Muista kunnioittaa muita maastossaliikkujia, ja vastaantulijoiden kanssa voi aina jäädä vähäksi aikaa juttelemaan hevosista, se hyödyttää sekä ratsukoita että ilman hevostakin kulkevia lisäämällä tietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä.
Pidä puhelin mukana maastossa ratsastaessasi, ja ilmoita jollekin mihin päin olet menossa ja milloin olet suurinpiirtein tulossa takaisin tallille.
Minä en kyllä millään keksi yhtään pätevää syytä miksi hevosemme eivät pääsisi mahdollisimman usein maastoon, keksitkö sinä vai koitko maastovalaistumisen?!
Olen kuullut lukemattomia tekosyitä miksi juuri kyseisellä hevosella ei voi ratsastaa maastossa, tässä niistä parhaimmat ja omat vasteeni niihin:
- Se on maastossa aina ihan hullu.
No, hullu on aika vahva sana, kun otetaan huomioon että hevonen on juuri sellainen jollaiseksi ihminen sen kouluttaa. Oletko koskaan ajatellut että se sinun väittämä "hulluus" voisikin olla innostuneisuutta? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin reagoivat eri tavalla, tekevät hevoset ihan samoin. Joku on revetä liitoksistaan kun tajuaa päästessään maastoon, ja silloin ratsastajan pitää vaan kestää se hetkittäinen sekoilu, ja luultavasti, sen jälkeen ratsastajakin tajuaa viedä hevosensa maastoon useammin! Toiset hevoset taas näyttävät innostumisensa lievemmin, ja nauttivat maastossa rauhallisemmin, askeleeseen tulee ihan erilaista joustoa ja liikettä ja siellä selässä on kuin pilvilinnoilla ratsastelisi!
- Ei täällä ole kunnon maastoreittejä.
On totta että joka paikassa ei ole täydellisellä pohjalla varustettuja, vain ratsastukseen tarkoitettuja teitä, mutta tässäkin vain ratsastajan mielikuvitus on rajana. Jos tie on mielestäsi huonossa kunnossa, älä silloin ravaa tai laukkaa siinä, nautiskele kävellen. Jos saat maanomistajalta luvan ratsastaa pellon reunalla, tee se. Jos löydät pienenkin metsäkaistaleen, käy siellä kävelyllä, metsässä samoilu on hevoselle parasta mahdollista jumppaa, voittaa mennen tullen kaikki avot, sulut ja väistöt.
- Se ei suostu lähtemään yksin maastoon.
Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, hevosen ja ratsastajan välinen suhde ei ole kunnossa. Jos se olisi, hevonen lähtisi ratsastajan kanssa maastoon ongelmitta, eikä tarvitsisi toisen hevosen tukea siihen. Keskinäisen luottamuksen kasvattaminen vie aikaa, ja sitä kasvatetaan kohtelemalla hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti ja siten, että hevoselta ei vaadita tehtäviä joita se ei sillä hetkellä ole valmis tekemään. Joskus nuorilla hevosilla on toki hyvä olla mukana vanhempi konkari vetoapuna, mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, jos perusasiat on hallussa.
Jos hevosesi kaikesta huolimatta kieltäytyy lähtemästä yksin maastoon, varaa siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä (joskus jopa eväät ja joku hyvä kirja on ihan paikallaan!) ja ohjaa hevonen maastoon, jos se pysähtyy niille sijoilleen, älä voimista apujasi vaan jää odottamaan että hevonen ottaa askeleen haluamaasi suuntaan. Siitä voit palkita. Ja taas odotetaan seuraavaa askelta jne. Mikäli hevonen kääntyy takaisin tallia kohti, älä tee asiasta mitään numeroa vaan yksinkertaisesti vaan käännä hevonen rauhallisesti takaisin menosuuntaan ja jää odottamaan. Hevonen kyllä muutaman toiston jälkeen huomaa että takaisin kääntymällä se ei saavuta mitään, ja muutaman hetken jälkeen lähtee kuin lähteekin maastoon! Ja ihan yksin! Sama homma jatkuu jos hevosesi kääntyy kesken maastolenkin kotiinpäin, käännät vaan rauhassa takaisin menosuuntaan, siten että hevosen ainoa vaihtoehto on edetä eteenpäin.
- Se kompuroi metsässä ja pelkään että jalkoihin tulee haavoja.
Jos hevosesi kompuroi metsässä, on se merkki siitä että metsässä ei ole käyty riittävästi. Hevosen koordinaatio paranee jokaisen metsäretken jälkeen, joten sinne vaan! Suojaa jalat suojilla jos pelkäät haavojen puolesta. Kompuroivalla hevosella on tärkeää aloittaa työskentely metsässä rauhallisessa käynnissä, riittävän pitkällä ohjalla jotta hevonen saa vapauden tasapainottaa itseään. Muutaman kerran jälkeen tilanne on jo hevosellekin helpompi!
- Ei se ole ikinä ennenkään ollut maastossa, ei se tiedä mitä menettää jos ei sinne pääse.
Aika surullista, mitä tähän voi sanoa.
Ja sitten muutamia vinkkejä maastossa ratsastamiseen!
Mikäli ratsastat ns. kärrypolkua tai ihan tavallista maastotietä, voit tehdä käynnissä mm. seuraavia asioita:
Temponvaihtelut käynnissä
Siirtymät käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti
Peruutus
Pohkeenväistöt tien puolelta toiselle käynnissä ja ravissa
Avo- ja sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa
Temponvaihtelut ravissa, sekä keventäen, perusistunnassa että kevyessä istunnassa
Siirtymät ravi-käynti-ravi, ravi-laukka-ravi, ravi-seis-ravi
Temponvaihtelut laukassa
Siirtymät laukka-ravi-laukka, laukka-käynti-laukka
Mikäli reitiltäsi löytyy mäkiä, hyödynnä niitä käynnissä kevyessä istunnassa kiipeillen, ravissa kevyessä istunnassa sekä laukassa kevyessä istunnassa edeten. Vaihtele harjoituksia myös ylämäessä, voit esimerkiksi aloittaa mäen kipuamisen käynnissä, siirtää hevosen raviin muutaman metrin jälkeen ja pitää sen hetken ravissa, ja lopussa vielä nostaa laukan ylämäessä. Alamäessä aloita rauhallisesti käynnissä, varmista että tasapainonne on kunnossa, ja kun menoon tulee lisää varmuutta, voit tulla alamäetkin rauhallisessa ravissa ja laukassa.
Anna hevosen tasapainottaa liikettään kaulallaan, eli salli sille pidempi ohja mikäli se sitä vaatii. Hevonen kyllä tietää mikä muoto sille milloinkin on paras.
Mikäli reitilläsi on umpimetsää, mene rohkeasti sinne ja hyödynnä vähän epätasaisempi maasto edeten rauhallisesti kävellen. Anna hevosen taas katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa, ja kevennä istuntaasi tarvittaessa. Puiden lomassa kiemurtelu on varsin oivaa taivutusjumppaa ja kun siihen lisätään vielä epätasaisen maaston aiheuttama jalkojen nostelu, on hevonen saanut varsin tehokkaan treenin ihan näin metsässäkin!
Jos oikein tuuri käy, ja maastosta löytyy vesielementti, käytä sitä hyväksesi kahlaillen siinä edestakaisin. Muista aina varmistaa pohjan turvallisuus ennen kuin viet hevosesi veteen.
Ja jos pohjat on kunnossa, ja tielle on ikävästi kaatunut sopivan kokoinen puunrunko, rohkeasti yli vaan! Mikään ei voita luonnonesteitä!
Muista kunnioittaa muita maastossaliikkujia, ja vastaantulijoiden kanssa voi aina jäädä vähäksi aikaa juttelemaan hevosista, se hyödyttää sekä ratsukoita että ilman hevostakin kulkevia lisäämällä tietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä.
Pidä puhelin mukana maastossa ratsastaessasi, ja ilmoita jollekin mihin päin olet menossa ja milloin olet suurinpiirtein tulossa takaisin tallille.
Minä en kyllä millään keksi yhtään pätevää syytä miksi hevosemme eivät pääsisi mahdollisimman usein maastoon, keksitkö sinä vai koitko maastovalaistumisen?!
maanantai 23. helmikuuta 2015
Istuntaharjoituksia maapuomeilla käynnissä ja ravissa
Nyt aloitamme maapuomiharjoitteet ottaen ensimmäiseksi haltuun ratsastajan istunnan, sillä haluan varmistaa että et istunnallasi ja kädelläsi häiritse hevosen tasapainoa puomeilla.
Rakenna ensimmäiseksi pitkänsivun keskelle 4 maapuomin linja, käyntiväleillä (60-80 cm). Ensimmäisen puomin eteen laita 2 puomia muodostamaan johteet tai kuja, siten että näiden puomien väli on noin 2 metriä. Tämän on tarkoitus auttaa sinua tähtäämään keskelle puomeja. Näiden johdapuomien väliä voit harjoituksen edetessä lyhentään aina 1,5 metriin asti, ja kun puomien keskelle ratsastaminen onnistuu sujuvasti, voit ottaa nämä johdepuomit pois kokonaan. Ylitä puomit ensimmäistä kertaa käynnissä vapain ohjin, siten että voit tarkkailla hevosen pään ja kaulan liikettä, miten pitkälle se venyttää niitä? Pidä istunta vakaana, mutta älä kevennä sitä vielä. Tarkkaile miten pitkälle viet käsiäsi hevosen suuta kohti puomilla. Tarkkaille myös omia pohkeitasi, pohkeiden pitää jäädä omalle paikalleen heti satulavyön kohdalle, tukien hevosta, mutta ei aiheuttaen turhaa painetta. Hevosen ei tulisi kiirehtiä puomien yli, mutta se ei saa myöskään hidastaa tempoaan puomeilla. Sinun pohkeidesi tehtävä on säilyttää tasainen rytmi puomeilla, vaikka ohjastuntumaa ei olisikaan.
Muista ratsastaa muutama metri suoraan myös puomien jälkeen. Ylitä käyntipuomit muutaman kerran ensin vapain ohjin, ja sen jälkeen ohjat tuntumalla. Muista myödätä kädellä sen verran mitä hevonen tarvitsee, kuitenkaan menettämättä tuntumaa hevosen suuhun. Hevosen pitää tuntea kätesi koko ajan, jotta se voi luottaa siihen, mutta kätesi pitää antaa hevosen päälle ja kaulalle sen tarvitsema vapaus ja venytys. Kun puomit sujuu hyvin käynnissä, pidä pieni lepotauko hevoselle ja muuta puomit sillä välillä raviväleihin (100-150 cm). Muista tarkistaa ja tarvittaessa säätää puomit juuri sinun hevosesi askeliin sopiviksi, sekä käynnissä että ravissa!
Käytä alussa taas käyntipuomeista tuttuja johdepuomeja, ensin noin 2 metrin välillä. Tämän tarkoitus on taas auttaa sinua "osumaan" keskelle puomeja. Ensimmäisillä kerroilla puomit ylitetään kevyessä ravissa. Kallista ylävartaloa hieman eteenpäin ennen ensimmäistä puomia, ja tartu varmuuden vuoksi toisella kädellä hevosen harjaan. Seuraavalla kerralla siirrä toista kättä kohti hevosen suuta ja seuraavilla kerroilla siirretään jo molempia käsiä kohti hevosen suuta, juuri sen tarvitsema määrä. Mikäli jossain kohtaa oma tasapainosi horjahtelee, tukeudu seuraavalla kerralla rohkeasti hevosen harjaan, jotta et tule vahingossakaan kiskaisseesi hevosta suusta. Kun tasapainosi on taas kunnossa, siirrä molemmat kädet jälleen kohti hevosen suuta.
Kun puomit ylittyvät kevyessä ravissa sujuvasti, tasaisessa rytmissä ja pehmeällä kädellä, pidä pieni tauko. Jatketaan seuraavaksi ravipuomien ylitys kevyessä istunnassa, eli takapuoli ei enää kosketa satulaa, mutta on kuitenkin satulan lähellä. Taas ensimmäisillä kerroilla tukeudu käsillä hevosen harjaan, oman tasapainosi vuoksi. Kevyessä istunnassa on aina suurempi vaara horjahtaa, joten on tärkeää suojella hevosen suuta kunnes saat oman tasapainosi kuntoon. Jälleen kun tasapainosi on hallussa, voit siirtyä myötäämään molemmilla käsillä kohti hevosen suuta. Kuten käynnissäkin, pidä ravissa pohkeilla huolta tasaisen rytmin säilymisestä läpi koko harjoituksen.
Jos ja kun kevyt istunta puomeilla on hallussa, voit vielä hullutella ja ylittää ravipuomit kevyessä istunnassa, mutta nyt ilman ohjia, siten että kädet on ristittynä rintakehän korkeudella. Apua! Ennen tätä harjoitusta on tärkeää varmistaa että hevonen on rauhallinen puomeilla, mutta jos olet tehnyt tämän postauksen harjoitukset järjestyksessä, pitäisi hevosenkin olla jo ihan sinut puomien kanssa. Tämä ilman ohjia tehtävä harjoitus varmistaa viimeistään sen että hallitset istuntasi vaikka hevosen askel vähän nouseekin puomien myötä!
Viimeisenä voit ratsastaa ravipuomit vielä harjoitusravissa, keskittyen tiiviiseen mutta rentoon istuntaan ja tasaiseen rytmiin. Harjoitusta voit monipuolistaa vielä vähän siirtämällä viimeistä puomia yhden välin kauemmas, jolloin hevonen joutuu ottamaan yhden väliaskeleen ennen viimeistä puomia. Tämäkin väliaskel tulisi sujua samassa tasaisessa rytmissä kuin puomitkin.
Muista vaihdella suuntaa riittävän usein ja antaa hevosesi kävellä vapain ohjin riittävän usein. Yhdellä tunnilla en tämän enempää teettäisi puomiharjoituksia, vaikka ne eivät fyysisesti tässä vaiheessa olekaan hevoselle kovin raskaita, on raskaus enemmän henkisellä puolella jatkuvan tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vuoksi. Anna hevosen aivoille vähän lomaa ja käy vaikka lopuksi laukkailemassa maastossa!
Rakenna ensimmäiseksi pitkänsivun keskelle 4 maapuomin linja, käyntiväleillä (60-80 cm). Ensimmäisen puomin eteen laita 2 puomia muodostamaan johteet tai kuja, siten että näiden puomien väli on noin 2 metriä. Tämän on tarkoitus auttaa sinua tähtäämään keskelle puomeja. Näiden johdapuomien väliä voit harjoituksen edetessä lyhentään aina 1,5 metriin asti, ja kun puomien keskelle ratsastaminen onnistuu sujuvasti, voit ottaa nämä johdepuomit pois kokonaan. Ylitä puomit ensimmäistä kertaa käynnissä vapain ohjin, siten että voit tarkkailla hevosen pään ja kaulan liikettä, miten pitkälle se venyttää niitä? Pidä istunta vakaana, mutta älä kevennä sitä vielä. Tarkkaile miten pitkälle viet käsiäsi hevosen suuta kohti puomilla. Tarkkaille myös omia pohkeitasi, pohkeiden pitää jäädä omalle paikalleen heti satulavyön kohdalle, tukien hevosta, mutta ei aiheuttaen turhaa painetta. Hevosen ei tulisi kiirehtiä puomien yli, mutta se ei saa myöskään hidastaa tempoaan puomeilla. Sinun pohkeidesi tehtävä on säilyttää tasainen rytmi puomeilla, vaikka ohjastuntumaa ei olisikaan.
Muista ratsastaa muutama metri suoraan myös puomien jälkeen. Ylitä käyntipuomit muutaman kerran ensin vapain ohjin, ja sen jälkeen ohjat tuntumalla. Muista myödätä kädellä sen verran mitä hevonen tarvitsee, kuitenkaan menettämättä tuntumaa hevosen suuhun. Hevosen pitää tuntea kätesi koko ajan, jotta se voi luottaa siihen, mutta kätesi pitää antaa hevosen päälle ja kaulalle sen tarvitsema vapaus ja venytys. Kun puomit sujuu hyvin käynnissä, pidä pieni lepotauko hevoselle ja muuta puomit sillä välillä raviväleihin (100-150 cm). Muista tarkistaa ja tarvittaessa säätää puomit juuri sinun hevosesi askeliin sopiviksi, sekä käynnissä että ravissa!
Käytä alussa taas käyntipuomeista tuttuja johdepuomeja, ensin noin 2 metrin välillä. Tämän tarkoitus on taas auttaa sinua "osumaan" keskelle puomeja. Ensimmäisillä kerroilla puomit ylitetään kevyessä ravissa. Kallista ylävartaloa hieman eteenpäin ennen ensimmäistä puomia, ja tartu varmuuden vuoksi toisella kädellä hevosen harjaan. Seuraavalla kerralla siirrä toista kättä kohti hevosen suuta ja seuraavilla kerroilla siirretään jo molempia käsiä kohti hevosen suuta, juuri sen tarvitsema määrä. Mikäli jossain kohtaa oma tasapainosi horjahtelee, tukeudu seuraavalla kerralla rohkeasti hevosen harjaan, jotta et tule vahingossakaan kiskaisseesi hevosta suusta. Kun tasapainosi on taas kunnossa, siirrä molemmat kädet jälleen kohti hevosen suuta.
Kun puomit ylittyvät kevyessä ravissa sujuvasti, tasaisessa rytmissä ja pehmeällä kädellä, pidä pieni tauko. Jatketaan seuraavaksi ravipuomien ylitys kevyessä istunnassa, eli takapuoli ei enää kosketa satulaa, mutta on kuitenkin satulan lähellä. Taas ensimmäisillä kerroilla tukeudu käsillä hevosen harjaan, oman tasapainosi vuoksi. Kevyessä istunnassa on aina suurempi vaara horjahtaa, joten on tärkeää suojella hevosen suuta kunnes saat oman tasapainosi kuntoon. Jälleen kun tasapainosi on hallussa, voit siirtyä myötäämään molemmilla käsillä kohti hevosen suuta. Kuten käynnissäkin, pidä ravissa pohkeilla huolta tasaisen rytmin säilymisestä läpi koko harjoituksen.
Jos ja kun kevyt istunta puomeilla on hallussa, voit vielä hullutella ja ylittää ravipuomit kevyessä istunnassa, mutta nyt ilman ohjia, siten että kädet on ristittynä rintakehän korkeudella. Apua! Ennen tätä harjoitusta on tärkeää varmistaa että hevonen on rauhallinen puomeilla, mutta jos olet tehnyt tämän postauksen harjoitukset järjestyksessä, pitäisi hevosenkin olla jo ihan sinut puomien kanssa. Tämä ilman ohjia tehtävä harjoitus varmistaa viimeistään sen että hallitset istuntasi vaikka hevosen askel vähän nouseekin puomien myötä!
Viimeisenä voit ratsastaa ravipuomit vielä harjoitusravissa, keskittyen tiiviiseen mutta rentoon istuntaan ja tasaiseen rytmiin. Harjoitusta voit monipuolistaa vielä vähän siirtämällä viimeistä puomia yhden välin kauemmas, jolloin hevonen joutuu ottamaan yhden väliaskeleen ennen viimeistä puomia. Tämäkin väliaskel tulisi sujua samassa tasaisessa rytmissä kuin puomitkin.
Muista vaihdella suuntaa riittävän usein ja antaa hevosesi kävellä vapain ohjin riittävän usein. Yhdellä tunnilla en tämän enempää teettäisi puomiharjoituksia, vaikka ne eivät fyysisesti tässä vaiheessa olekaan hevoselle kovin raskaita, on raskaus enemmän henkisellä puolella jatkuvan tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vuoksi. Anna hevosen aivoille vähän lomaa ja käy vaikka lopuksi laukkailemassa maastossa!
perjantai 9. tammikuuta 2015
Harjoituksia ennen esteiden ylitystä!
Jaahas,se olis sitten estetunnin aika! Tässä postauksessa käyn läpi hyvin yksityiskohtaisesti valmistautumista estetunnille, erilaisilla harjoituksilla.
Esteitä hypättäessä tulisi aina muistaa että jokainen hyppy lyhentää hevosen aktiivisia käyttövuosia, esteiden hyppääminen on hevosen kropalle, erityisesti jaloille aika raskasta, ja on syytä välttää "turhan" monia hyppyjä. Jos ratsastaja vaatii enemmän toistoja oppiakseen, käyttäkää maapuomeja, näillä ette saa niin paljon tuhoa aikaiseksi kuin korkeammilla esteillä.
En ikinä suosittele esteiden hyppäämistä yksinään, mutta näitä harjoituksia voit tehdä ihan yksinäänkin, näissä ei vielä varsinaisia esteitä hypätä!
1. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle (melko pitkälle ohjalle) ja tarkista että saat hevosen kävelemään aktiivista käyntiä, kätesi ollessa joustava jotta hevonen kulkee pitkässä muodossa, turpa luotiviivan edessä. Tärkeintä on askeleen laatu, pitkä ja matkaavoittava askel. Tämän onnistuessa käynnissä, toista sama kevyessä ravissa. Ohja voi edelleen olla vähän normaalia pidempi, keskity hallitsemaan hevosen askeleita omalla istunnallasi. Tässä halutaan siis saada hevonen pohkeen eteen, älä nypi kädellä hevosta suusta, missään vaiheessa!!!
2. Pysy poissa uralta, siirry siis metri tai kaksi uran sisäpuolelle. Näin tulet ihan huomaamatta ratsastaneeksi hevosta tarkemmin myös ulkoavuilla sillä hevosesi ei voi ikäänkuin nojata kentän aitaan, vaan sen pitää reagoida juuri sinun apuihisi. Ja tietysti, sinun pitää niitä myös käyttää!
3. Siirtymiä, tee niitä paljon! Siirrä hevosta eri askellajeihin ja askellajien sisällä, ja muista siirtymien kultainen sääntö; siirry uuteen askellajiin vasta kun "vanha" askellaji on rento ja laadukas. Siirtymien lisäksi käytä ympyröitä, kiemurauraa ja suunnanvaihtoja. Monipuolisuus on avainsana!
4. Kevyt istunta ja perus istunta. Aloita verryttely laukassa kevyessä istunnassa, niin että annat hevosen laukata reippaasti eteen ja välillä istu alas satulaan ja ota hevonen vähän paremmin hallintaan. Kun hallinta on saavutettu, nouse taas kevyeen istuntaan ja anna hevosen edetä vapaammin! Muista, hevosen pitää reagoida sinun apuihisi, se ei siis saa karata isoon laukkaan heti kun nouset kevyeen istuntaan. Istuessasi kevyestä istunnasta alas perusistuntaan, laske ensin peppu satulaan ja suorista selkäsi vasta sen jälkeen, näin laskeudut kaikista pehmeiten satulaan. Laukkaverryttelyssäkin ota mukaan käännöksiä, käytä johtavaa ohjaa ja istuntaa apunasi käännöksissä, jotta saat pidettyä hevosen suun pehmeänä!
5. Laukka kuntoon! Jo alkuverryttelyssä tulee laukka saada siihen kuntoon jossa on turvallista hypätä esteitä. Ja sehän tarkoittaa ennenkaikkea aktiivista laukkaa, hevonen etenee juuri sinun haluamassasi tempossa, lyhentäen ja pidentäen askelta sinun avuistasi. Ota tämän harjoitteluun avuksi askeleen pidentäminen pitkällä sivulla kevyessä istunnassa, ja lyhyellä sivulla perusistunnassa askelta lyhentäen. Jos et saa lyhyen sivun aikana askelta lyhennettyä, käännä hevonen isolle voltille, saat vähän enemmän aikaa hevosen kokoamiseen. Ja siitä taas pitkälle sivulle, peppu ylös satulasta ja askelta pidemmäksi!
6. Pohjeavun oikea käyttö. Tarkkaile ettet naputa hevosta pohkeilla (tai kantapäillä) kylkiin jatkuvasti saamatta hevoselta kuitenkaan mitään reaktiota. Jos tämä on perisyntisi, voit päästä siitä eroon ratsastamalla paljon kevyessä istunnassa. Kevyt istunta "pakottaa" kantapäätäsi alemmas, nilkan joustaessa, ja kun olet kevyessä istunnassa, käytä pohjetta siinä, ja huomaat että et pysty nostamaan kantapäätäsi ylös pohjetta käyttäessäsi! Mutta muista, sinun pitää koko ajan pysyä kevyessä istunnassa! Ja se vaatii omalta kropaltasi aika paljon, keskivartalon lihakset ovat tässä kultaakin tärkeämmät! Tätä kevyt istunta->pohkeiden käyttö harjoitusta kannattaa käyttää ihan arkiratsastuksessakin, jos siis sinulla on paha tapa käyttää ylös nostettua kantapäätä pohkeen sijaan.
7. Maapuomeilla tarkistetaan laukan laatu ja puomin keskelle osuminen. Laita kaksi maapuomia suoralle linjalle, 4 askeleen välillä, joka on noin 17,5 metriä. Rakenna hevoselle sopiva laukka reilusti ennen kaarrosta ensimmäiselle puomille ja ratsasta samassa rytmissä koko suoran läpi, aina keskelle puomia. Muista jatkaa myös puomien jälkeen aktiivista laukkaa. Tässä on tärkeintä saada hevosen laukka rennoksi, jotta se pystyy ylläpitämään rytmin läpi koko tehtävän, ja siksi onkin erityisen tärkeää saada laukka pyörimään kunnolla heti alusta alkaen. Jos hevonen jää liian kauas toisesta puomista, lyhennä väliä hieman ja jos se taas tulee ihan juureen, pidennä väliä hieman. Välit ovat aina hevoskohtaisia, 17,5 metriä ei vaan aina sovi kaikille hevosille!
8. Laukan vaihto tarpeettomasti? Kävikö sinulle niin että kohdan 7 maapuomiharjoituksessa hevosesi vaihtoi laukan laskeutuessaan ensimmäiseltä puomilta? Näin se on helppo korjata: Oletetaan että ratsastat vasemmassa kierroksessa, lähestyessäsi ensimmäistä puomia, kaarteessa, tue hevosta oikealla pohkeella, pidä oma katseesi vähän vasemmalle ja tuo vasenta kättäsi aivan aavistuksen oikealle, siis vähän harjan yli oikealle puolelle. Tämä auttaa hevostasi pysymään tasapainossa ja säilyttämään myötälaukan. Eli lyhyesti, ulkopohje kiinni, katse sisäkaarteeseen ja sisäkäsi lähemmäs ulkokättä.
9. Muuta laukka-askeleen pituutta. Muuta maapuomien väliksi 21 metriä, ja ratsasta väliä ensin viidellä askeleella, sen jälkeen neljälla ja kuudella. Muista pitää rytmi tasaisena koko ajan, vain askelpituus muuttuu!
10. Puomit ympyrällä, hyvää harjoitusta ratsastajan katseelle! Laita isolle ympyrälle neljä maapuomia joko innariväleillä (3,5 m) tai yhden askeleen väleillä (7 m). Sinun tehtäväsi on ohjata hevonen tasaisesti läpi ympyrän, aina ylittäen puomit ihan niiden keskeltä, kadottamatta laukan rytmiä. Muista että ympyrällä ratsastajan katse on aina puolisen kierrosta "edellä", näin saat ympyrän pysymään pyöreänä ihan itsestään!
11. Mikäli hevonen lähtee missään näistä harjoituksista ryntäämään puomeille, ole tarkkana ettet keikahda kaulalle ja vedä ohjista taaksepäin. Istu vahvasti pystyyn, ja pidä kädellä vakaasti vastaan hevosen liikettä. Toista tämä aina kulmissa, hengitä syvään, istu pystyyn ja pidätä käsillä hevosen liikettä vastaan. Kun tunnet että hevonen reagoi pidätteeseen hidastamalla, rentouta käsi, kevennä istuntaa vähän ja pyydä se taas pohkeestä vähän eteen! Eli jos hevonen lähtee ryntäämään puomille, jätä puomit välistä ja toista ainakin kierroksen ajan joka kulmassa tämä pidäteharjoitus. Vasta kun hevonen vastaa sinun apuihisi täsmällisesti, voit jatkaa puomeille!
Tässä on nyt muutamia hyviä harjoituksia joista voit vaikka koota estetunnin alkuverryttelyn, ja nämä ovat erityisen hyviä harjoituksia ihan kotona tehtäväksi, parantavat huimasti seuraavan estetunnin tuloksia!
Esteitä hypättäessä tulisi aina muistaa että jokainen hyppy lyhentää hevosen aktiivisia käyttövuosia, esteiden hyppääminen on hevosen kropalle, erityisesti jaloille aika raskasta, ja on syytä välttää "turhan" monia hyppyjä. Jos ratsastaja vaatii enemmän toistoja oppiakseen, käyttäkää maapuomeja, näillä ette saa niin paljon tuhoa aikaiseksi kuin korkeammilla esteillä.
En ikinä suosittele esteiden hyppäämistä yksinään, mutta näitä harjoituksia voit tehdä ihan yksinäänkin, näissä ei vielä varsinaisia esteitä hypätä!
1. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle (melko pitkälle ohjalle) ja tarkista että saat hevosen kävelemään aktiivista käyntiä, kätesi ollessa joustava jotta hevonen kulkee pitkässä muodossa, turpa luotiviivan edessä. Tärkeintä on askeleen laatu, pitkä ja matkaavoittava askel. Tämän onnistuessa käynnissä, toista sama kevyessä ravissa. Ohja voi edelleen olla vähän normaalia pidempi, keskity hallitsemaan hevosen askeleita omalla istunnallasi. Tässä halutaan siis saada hevonen pohkeen eteen, älä nypi kädellä hevosta suusta, missään vaiheessa!!!
2. Pysy poissa uralta, siirry siis metri tai kaksi uran sisäpuolelle. Näin tulet ihan huomaamatta ratsastaneeksi hevosta tarkemmin myös ulkoavuilla sillä hevosesi ei voi ikäänkuin nojata kentän aitaan, vaan sen pitää reagoida juuri sinun apuihisi. Ja tietysti, sinun pitää niitä myös käyttää!
3. Siirtymiä, tee niitä paljon! Siirrä hevosta eri askellajeihin ja askellajien sisällä, ja muista siirtymien kultainen sääntö; siirry uuteen askellajiin vasta kun "vanha" askellaji on rento ja laadukas. Siirtymien lisäksi käytä ympyröitä, kiemurauraa ja suunnanvaihtoja. Monipuolisuus on avainsana!
4. Kevyt istunta ja perus istunta. Aloita verryttely laukassa kevyessä istunnassa, niin että annat hevosen laukata reippaasti eteen ja välillä istu alas satulaan ja ota hevonen vähän paremmin hallintaan. Kun hallinta on saavutettu, nouse taas kevyeen istuntaan ja anna hevosen edetä vapaammin! Muista, hevosen pitää reagoida sinun apuihisi, se ei siis saa karata isoon laukkaan heti kun nouset kevyeen istuntaan. Istuessasi kevyestä istunnasta alas perusistuntaan, laske ensin peppu satulaan ja suorista selkäsi vasta sen jälkeen, näin laskeudut kaikista pehmeiten satulaan. Laukkaverryttelyssäkin ota mukaan käännöksiä, käytä johtavaa ohjaa ja istuntaa apunasi käännöksissä, jotta saat pidettyä hevosen suun pehmeänä!
5. Laukka kuntoon! Jo alkuverryttelyssä tulee laukka saada siihen kuntoon jossa on turvallista hypätä esteitä. Ja sehän tarkoittaa ennenkaikkea aktiivista laukkaa, hevonen etenee juuri sinun haluamassasi tempossa, lyhentäen ja pidentäen askelta sinun avuistasi. Ota tämän harjoitteluun avuksi askeleen pidentäminen pitkällä sivulla kevyessä istunnassa, ja lyhyellä sivulla perusistunnassa askelta lyhentäen. Jos et saa lyhyen sivun aikana askelta lyhennettyä, käännä hevonen isolle voltille, saat vähän enemmän aikaa hevosen kokoamiseen. Ja siitä taas pitkälle sivulle, peppu ylös satulasta ja askelta pidemmäksi!
6. Pohjeavun oikea käyttö. Tarkkaile ettet naputa hevosta pohkeilla (tai kantapäillä) kylkiin jatkuvasti saamatta hevoselta kuitenkaan mitään reaktiota. Jos tämä on perisyntisi, voit päästä siitä eroon ratsastamalla paljon kevyessä istunnassa. Kevyt istunta "pakottaa" kantapäätäsi alemmas, nilkan joustaessa, ja kun olet kevyessä istunnassa, käytä pohjetta siinä, ja huomaat että et pysty nostamaan kantapäätäsi ylös pohjetta käyttäessäsi! Mutta muista, sinun pitää koko ajan pysyä kevyessä istunnassa! Ja se vaatii omalta kropaltasi aika paljon, keskivartalon lihakset ovat tässä kultaakin tärkeämmät! Tätä kevyt istunta->pohkeiden käyttö harjoitusta kannattaa käyttää ihan arkiratsastuksessakin, jos siis sinulla on paha tapa käyttää ylös nostettua kantapäätä pohkeen sijaan.
7. Maapuomeilla tarkistetaan laukan laatu ja puomin keskelle osuminen. Laita kaksi maapuomia suoralle linjalle, 4 askeleen välillä, joka on noin 17,5 metriä. Rakenna hevoselle sopiva laukka reilusti ennen kaarrosta ensimmäiselle puomille ja ratsasta samassa rytmissä koko suoran läpi, aina keskelle puomia. Muista jatkaa myös puomien jälkeen aktiivista laukkaa. Tässä on tärkeintä saada hevosen laukka rennoksi, jotta se pystyy ylläpitämään rytmin läpi koko tehtävän, ja siksi onkin erityisen tärkeää saada laukka pyörimään kunnolla heti alusta alkaen. Jos hevonen jää liian kauas toisesta puomista, lyhennä väliä hieman ja jos se taas tulee ihan juureen, pidennä väliä hieman. Välit ovat aina hevoskohtaisia, 17,5 metriä ei vaan aina sovi kaikille hevosille!
8. Laukan vaihto tarpeettomasti? Kävikö sinulle niin että kohdan 7 maapuomiharjoituksessa hevosesi vaihtoi laukan laskeutuessaan ensimmäiseltä puomilta? Näin se on helppo korjata: Oletetaan että ratsastat vasemmassa kierroksessa, lähestyessäsi ensimmäistä puomia, kaarteessa, tue hevosta oikealla pohkeella, pidä oma katseesi vähän vasemmalle ja tuo vasenta kättäsi aivan aavistuksen oikealle, siis vähän harjan yli oikealle puolelle. Tämä auttaa hevostasi pysymään tasapainossa ja säilyttämään myötälaukan. Eli lyhyesti, ulkopohje kiinni, katse sisäkaarteeseen ja sisäkäsi lähemmäs ulkokättä.
9. Muuta laukka-askeleen pituutta. Muuta maapuomien väliksi 21 metriä, ja ratsasta väliä ensin viidellä askeleella, sen jälkeen neljälla ja kuudella. Muista pitää rytmi tasaisena koko ajan, vain askelpituus muuttuu!
10. Puomit ympyrällä, hyvää harjoitusta ratsastajan katseelle! Laita isolle ympyrälle neljä maapuomia joko innariväleillä (3,5 m) tai yhden askeleen väleillä (7 m). Sinun tehtäväsi on ohjata hevonen tasaisesti läpi ympyrän, aina ylittäen puomit ihan niiden keskeltä, kadottamatta laukan rytmiä. Muista että ympyrällä ratsastajan katse on aina puolisen kierrosta "edellä", näin saat ympyrän pysymään pyöreänä ihan itsestään!
11. Mikäli hevonen lähtee missään näistä harjoituksista ryntäämään puomeille, ole tarkkana ettet keikahda kaulalle ja vedä ohjista taaksepäin. Istu vahvasti pystyyn, ja pidä kädellä vakaasti vastaan hevosen liikettä. Toista tämä aina kulmissa, hengitä syvään, istu pystyyn ja pidätä käsillä hevosen liikettä vastaan. Kun tunnet että hevonen reagoi pidätteeseen hidastamalla, rentouta käsi, kevennä istuntaa vähän ja pyydä se taas pohkeestä vähän eteen! Eli jos hevonen lähtee ryntäämään puomille, jätä puomit välistä ja toista ainakin kierroksen ajan joka kulmassa tämä pidäteharjoitus. Vasta kun hevonen vastaa sinun apuihisi täsmällisesti, voit jatkaa puomeille!
Tässä on nyt muutamia hyviä harjoituksia joista voit vaikka koota estetunnin alkuverryttelyn, ja nämä ovat erityisen hyviä harjoituksia ihan kotona tehtäväksi, parantavat huimasti seuraavan estetunnin tuloksia!
Tilaa:
Kommentit (Atom)