Nyt olemme jo tilanteessa jossa ratsunalkumme kävelevät ja ravaavat ratsastajan kanssa tottuneesti, ja omaan istuntaamme on kiinnitetty erityistä huomiota, joten tässä kohtaa on hyvä ottaa mukaan ensimmäiset laukannostot.
Ennen laukannostojen tekemistä selästä käsin on syytä työskennellä hieman maastakäsin, joko juoksuttaen tai ohjasajaen, jotta saat hevosen laukkaamaan ääniavusta ja näet samalla miten hevonen laukkaa. Onko se luonnostaan hyvässä tasapainossa laukassa vai joutuuko se tasapainottamaan itseään laukassa enemmän kuin muissa askellajeissa. Voit myös tutustuttaa hevosen maapuomiin maastatyöskentelyssä, ihan vaan juoksuttaen tai ohjasajaen maapuomin yli. Jos hevonen hyppää puomin yli ja jatkaa siitä laukassa, on se hyvä merkki ensimmäisiä laukannostoharjoituksia silmällä pitäen. Tarkkaile myös tässä vaiheessa kummassa kierroksessa hevonen nostaa helpommin laukan, jotta tiedät aloittaa laukannostoharjoitukset juuri siinä helpommassa suunnassa.
Ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä että suosittelen nostamaan ensimmäisiä laukkoja maastossa, hyväpohjaisella suoralla tai loivassa ylämäessä. Syy miksi maastossa laukkaaminen on suositeltavaa johtuu yksinkertaisesti hevosen tasapainon säilyttämisen haasteista. Kenttä kun on tilana rajallinen, käännökset seuraavat toinen toistaan kovin nopeasti, ja usein myös kentän aidat jarruttavat hevosta liikaa.
Joten, jos mahdollista, lähde maastoon yksin tai kaverin kanssa ja käytä jo tutuksi tullutta reittiä, ja valitse turvallinen suora tai vielä parempaa, loiva ylämäki, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukalle ravipätkän jälkeen. Erityisesti loivassa ylämäessä hevonen valitsee helpommin laukan ravin sijaan, ja tällöin tuo vaan toinen lonkka eteen ja alas, ja käytä saman puolen pohjetta heti satulavyön edessä tiivistäen samalla hieman vastakkaista ohjaa ja hevonen siirtyy laukkaan. Tässä maastoharjoittelussa pyritään saamaan hevonen laukalle mahdollisimman usein, ja samalla käyttäen laukka-avut, jotta hevonen pikkuhiljaa oppii yhdistämään laukannostot myös ratsastajan antamiin apuihin.
Kun hevonen on nostanut laukan, anna sen edetä tovi reippaassa tempossa äänellä kehuen, ennen kuin siirrät sen takaisin raviin ja käyntiin. Jos laukka pyörii jo kohtalaisen hyvin, voi laukassa edetä vähän pidempään, mutta jos laukka on vielä kovin voimatonta tai epätahtista, tyydy siihen että hevonen sentään nostaa laukan ja suorita siirtymä ennen kuin pakka leviää käsiin. Laukassa kevennä istuntaasi hieman, jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua.
Jos kuitenkin maastossa laukkaaminen epäilyttää, käydään tässä läpi muutama harjoitus jotka voit tehdä kentällä.
Muutama asia kannattaa ottaa huomioon ensimmäisiä laukannostoja aloittaessa:
- laukannostossa sisäohjan tulee olla löysä, siis totaalisen löysä jotta et lukitse hevosen sisälapaa ja sisätakajalkaa.
- ulko-ohjalla tulee säilyttää tuntuma, kuitenkin muistaen että tuntuma ei ole sama kuin taaksepäin vetävä ohja.
- ulkopohje pysyy satulavyön takana, siis omalla paikallaan, ja sisäpohje siirtyy aavistuksen satulavyön eteen.
- mikäli hevonen lähtee laukannostossa kiihdyttämään ravia, ulko-ohja on se joka jarruttaa, sisäohjan pysyessä edelleen löysänä.
- hyvä paikka laukannostoon on esimerkiksi pääty-ympyrän avoimella sivulla, siten että hevonen nostaa laukan juuri kun saavut pitkän sivun kohdalla uralle. Näin ollen aita ohjaa hevosta hieman kääntymään, ja voit keskittyä laukan ratsastamiseen etkä kääntämiseen.
- toinen hyvä paikka laukannostoon on lyhyen sivun puolen välin jälkeen, kaarteessa, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukkaan. Tämän pitää kuitenkin tapahtua hallitusti, ole tarkkana ettet lähde omalla istunnallasi puskemaan hevosta laukkaan.
- kun hevonen nostaa laukan, kehu sitä äänellä mutta älä taputa, ettet menetä tuntumaa hevosen suuhun.
- ei ole väliä nostaako hevonen myötä- tai väärän laukan, sitä ei tule lähteä korjaamaan vielä pitkiin aikoihin.
1. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä uraa pitkin ja siirrä hevonen raviin pitkän sivun puolen välin jälkeen. Ravaa lyhyen sivun puoleen väliin rauhallisessa kevyessä ravissa, istu perusistuntaan ja anna hevoselle laukannostoavut siten että pyrit nostamaan laukan lyhyen sivun lopussa/pitkän sivun alussa. Jos hevonen ei nosta laukkaa, ota rauhallinen pidäte ja jatka uraa pitkin kunnes pääset taas seuraavan lyhyen sivun puoleen väliin josta pyrit uudestaan nostamaan laukan. Tässä harjoituksessa laukkaan "horjuttaminen" voi auttaa itse nostoa. Tee se sillä tavalla että lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa pidä tuntuma ulko-ohjalla, pidä ulkopohje omalla paikallaan, sisäohja täysin löysänä ja siirrä sisälonkka voimakkaasti eteen ja alas, ja heti sen jälkeen anna sisäpohkeella merkki laukannostosta. Tuo sisälonkan siirtäminen eteen ja alas on se horjuttaminen jolla saatat saada hevosen tasapainon järkkymään sen verran että sen on helpompi nostaa laukka.
2. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä pääty-ympyrällä, ja siirrä hevonen raviin kun olet tulossa ympyrän avoimelle sivulle. Nosta laukka juuri siinä vaiheessa kun ympyrän avoin sivu päättyy, eli hevonen on muutaman askeleen ajan pitkällä sivulla. Jatka laukassa uraa pitkin sen aikaa kun laukka pyörii hyvin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaiseksi mahdollisimman monta nostoa, ei niinkään edetä pitkiä matkoja laukassa. Toista laukannostoharjoitus uudestaan samalla pääty-ympyrällä.
3. laukannostoharjoitus
Ratsasta muuten sama harjoitus kuin ylläoleva 2. harjoitus, mutta lisää ympyrän keskelle (eli pituushalkaisijalle) maapuomi, jonka yli hevosen tulee ravata, ja hyvässä tapauksessa hieman hypätäkin ja nostaa siitä laukka. Jos hevonen ei hypähdä maapuomin yli, voit käyttää matalaa ristikkoa tai kavalettia apuna.
Laukannostoharjoituksissa ratsastajan on syytä tarkkailla oman istuntansa vakautta, pahin "virhe" jonka ratsastaja helposti tekee on istunnalla "puskeminen". Tämä aiheuttaa lähes aina painopisteen jakautumisen hevosen etuosan "päälle" ja hevonen "putoaa" etupainoiseksi eikä laukannosto silloin ole mahdollista.
Samoin hevosen on syytä olla todellakin pohkeen edessä, eli hevosen eteenpäinpyrkimyksen on oltava kohdallaan jotta laukannosto voi onnistua.
Laukannostoissa kannattaa myös ottaa huomioon hevosen kunto, eli tarkkaile että hevonen on vielä hyvissä voimissa nostaessasi laukkoja. Pidä huolta että hevonen on lämmennyt riittävän pitkillä alkukäynneillä, jotta voit nostaa laukkoja melko nopeasti raviverryttelyn jälkeen. Pidä ratsastuskerta lyhyenä kun opettelet uusia asioita, jotta hevonen saa palkinnon (eli lepoa) kun on suorittanut sille vaikean asian muutaman kerran.
Nämä ensimmäiset laukannostot ovat välillä aika hulvattoman näköisiä, älä murehdi miltä näytätte, pääasia että löydät juuri omalle hevosellesi sopivan laukannosto"tyylin". Kun nostot ajan myötä paranevat, keskitytään enemmän hienosäätöön.
Seuraavaksi käsitelläänkin laukan säätämistä erilaisilla harjoituksilla, mutta sitä ennen, treenatkaapa niitä nostoja!
Onko sinulle omia "kikkoja" joilla olet saanut hevosesi nostamaan laukan ensimmäisiä kertoja? Jaa ihmeessä neuvosi kommenttiboksissa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kavaletti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kavaletti. Näytä kaikki tekstit
maanantai 26. lokakuuta 2015
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Esteelle ryntäävä hevonen, liian laakea hyppy ja se ainainen takapuomin pudotus
Ohhoh, tulipa pitkä otsikko, mutta nämä asiat halusin siinä tuoda esille, enkä tuon lyhyemmin sitä saanut muokattua!
Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!
Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.
Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.
In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.
Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.
Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.
Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!
Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.
Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!
Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?
Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!
Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!
Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.
Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.
In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.
Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.
Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.
Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!
Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.
Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!
Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?
Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!
maanantai 16. helmikuuta 2015
Maapuomien alkeet
Maapuomien käyttö ratsastuksessa on yksi parhaita ratsastustunnin monipuolistajia. Maapuomeilla pääset aloittamaan varsinaiset hyppyharjoitukset, saat kiireisen hevosen keskittymään ja odottamaan apujasi, pystyt parantamaan hevosesi askelta sekä niistä on apua myös hevosen suoruuden tarkkailussa.
Toivottavasti teillä kaikilla on käytössänne edes 6-8 samanpituista ja painavaa puomia, mielellään kahdeksankulmaisia (pyöreät liukuvat helposti alta pois jos hevonen astuu niille) sekä kavalettipalat, eli ne muoviset "sokeripalat" jotka laitetaan puomien päihin ja näin saadaan puomeja nostettua vähän ylös maasta.
Käydään tässä postauksessa läpi maapuomien välit eri askellajeissa, niiden sijoittelu kentällä ja muutamia pointteja niiden ylittämisestä. Tulevissa postauksissa otetaan paremmin haltuun erilaisia harjoituksia maapuomeilla.
Maapuomeja voi ylittää kaikissa askellajeissa mutta kullekin askellajille ja hevoselle puomien välit tulee säätää sopiviksi. Hevonen ei saa missään nimessä jännittyä puomeja ylittäessään (väärä väli voi tämän aiheuttaa) sillä silloin menetetään puomeista saatava hyöty.
Käynnissä ylitettävien puomien väliksi laitetaan 60-80 cm. Tämä kannattaa testata ratsastamalla puomien yli, ja jos hevonen joutuu ikäänkuin "harppomaan" puomeilla, ovat välit liian pitkät, ja jos se taas joutuu sipsuttamaan jännittyneesti, on väli liian lyhyt. Askellajin rytmin tulisi säilyä tasaisena läpi puomien, toki askeleeseen tulee hieman lisää aktiivisuutta puomien johdosta. Käynnissä puomeja voi ratsastaa aika montakin peräkkäin, pidän itse "vähimmäismääränä" 4 puomia, ja käyntipuomien määrää voi lisätä jopa 6 tai 7 puomiin. Yleisesti niitä kuitenkin on 4 tai 5 peräkkäin, tämä on ihan hyvä määrä! Käyntipuomeja en kehota nostamaan juurikaan maasta ylös kavalettipalojen avulla, se kun helposti rikkoo käynnin rytmin. Ravissa ja laukassa puomeja voi irrottaa maasta vähän rohkeamminkin!
Ravipuomeilla väliksi laitetaan 100 - 150 cm, taas tämä on hyvin hevoskohtaista. Muista testata välit ja korjaa tarvittaessa! Ravipuomeja en suosittele käytettäväksi enempää kuin 4 tai 5 peräkkäin, ihan vaan turvallisuuden vuoksi!
Laukassa puomien välit ovat 250 - 350 cm. Laukassa puomien määräksi suosittelen 4 kappaletta, siinäkin on jo ihan riittävästi tekemistä, trust me!
Puomeja voi sijoittaa kentälle luonnollisesti ihan miten vaan, mutta muutama muistisääntö kannattaa pitää mielessä:
- puomeja ennen ja niiden jälkeen on oltava riittävästi tilaa, jotta puomeille on mahdollista tulla suoralla hevosella, eikä aita jarruta tempoa välittömästi puomien jälkeen.
- puomeja ei kannata laittaa ihan uralle, sillä ura on usein vähän painunut, ja tästä aiheutuu turhaa tasapainon järkkymistä. Pidä puomit siis tasaisella maalla! Lisäksi jos puomi on uralla, eli täten vähän irti maasta, menee se helposti poikki jos hevonen astuu sille.
- puomien välit pitäisi saada mahdollisimman tasamittaan, tai ainakaan suuria heittoja puomivälien kesken ei saisi tulla.
- puomeja voi sijoitella myös ympyrälle, mutta tarkista ensin ratsastettava tie, ja laita puomit vasta sitten. Ympyrän muoto ei saa hajota puomien vuoksi, vaan tie puomeille pitää olla mahdollisimman sujuva.
Yksittäisiä maapuomeja voi sijoitella jo vähän vapaammin, ja aina kentällä ratsastaessasi hyödynnä yksittäiset maapuomit, jos niitä vaan kentälle on jäänyt ja ratsasta niiden yli kaikissa askellajeissa! Hyvä keino on "sirotella" yksittäisiä puomeja vähän sinne sun tänne kentällä, ja ratsastaa niiden yli käyttäen erilaisia lähestymisiä ja eri askellajeja. Voit jopa rakentaa pienen "radan" puomeista, näin on hyvä treenata lähestymistä, laukan vaihtoja, erilaisia teitä ja hevosen kuuliaisuutta sekä omien apujen tarkkuutta, kuitenkaan rasittamatta hevosta varsinaisilla esteillä.
Puomeja ratsastaessasi tiedät että "paikka" on ollut hyvä, kun puomi jää nätisti hevosen etu- ja takajalkojen väliin.
Puomeja ratsastaessa, oli askellaji mikä tahansa, kannattaa pitää mielessä muutama tärkeä asia:
- lähesty puomeja aina suoralla hevosella.
- pidä huolta että puomeille sopiva tempo on saavutettu jo kaarteessa ennen puomeja, suoralla ei pidä häiritä hevosta avuilla turhaan, se aiheuttaa vaan tahtirikkoja ja tämä kostautuu puomeilla kolisteluna. Puomeja lähestytään kuten estettä, hyvällä tuntumalla sekä ohjalla että pohkeella, ja pohjetta voidaan vähän voimistaa juuri ennen ensimmäistä puomia.
- pidä sama linja läpi koko puomijonon. Siis, mikäli lähdet ylittämään puomeja keskeltä, pidä huolta että hevonen pysyy puomien keskellä koko puomijonon. Toki voit ylittää puomit oikeasta tai vasemmasta reunasta, mutta aivan sama juttu, pidä koko ajan se sama linja!
- puomeja lähestyessä (eli siellä kaarteessa) vie katse ensin puomeille, mutta siinä kohtaa kun sinulla on suora linja puomeille, älä enää jää katsomaan alas puomeille, vaan vie katse jo kohti seuraavaa tehtävää. Mikäli jäät katsomaan puomeja niitä ylittäessäsi, selkäsi painuu pyöreäksi, istunnasta tulee voimaton ja hevosen liike häviää. Säilytä siis aktiivinen istunta, tai kevyt istunta, koko puomiharjoituksen ajan. Jos puomeja on vähän nostettu maasta ylös, kannatta istuntaa vähän keventää, hevosen selkää säästääksesi. Varo kuitenkin nojaamasta liikaa eteen, ettette tupsahda nenillenne!
- seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä kädelläsi, aivan samalla tavalla kuin tasaisellakin ratsastaessasi. Jotkut hevoset saattavat puomeilla vähän innostua, ole siis valmiina myötämään kädellä vähän enemmän jos näin käy! Tämmöisiä hevosia kannattaa tutustuttaa puomeihin joko taluttamalla tai juoksuttamalla hevosta niiden yli, jotta ylimääräiset pomput saadaan siloteltua!
Tässä kevyt aloituspaketti maapuomeista, seuraavaksi perehdytään vähän tiiviimmin erilaisiin puomiharjoituksiin.
Siihen asti, treeniä ja lepoa, sopivassa suhteessa!
Toivottavasti teillä kaikilla on käytössänne edes 6-8 samanpituista ja painavaa puomia, mielellään kahdeksankulmaisia (pyöreät liukuvat helposti alta pois jos hevonen astuu niille) sekä kavalettipalat, eli ne muoviset "sokeripalat" jotka laitetaan puomien päihin ja näin saadaan puomeja nostettua vähän ylös maasta.
Käydään tässä postauksessa läpi maapuomien välit eri askellajeissa, niiden sijoittelu kentällä ja muutamia pointteja niiden ylittämisestä. Tulevissa postauksissa otetaan paremmin haltuun erilaisia harjoituksia maapuomeilla.
Maapuomeja voi ylittää kaikissa askellajeissa mutta kullekin askellajille ja hevoselle puomien välit tulee säätää sopiviksi. Hevonen ei saa missään nimessä jännittyä puomeja ylittäessään (väärä väli voi tämän aiheuttaa) sillä silloin menetetään puomeista saatava hyöty.
Käynnissä ylitettävien puomien väliksi laitetaan 60-80 cm. Tämä kannattaa testata ratsastamalla puomien yli, ja jos hevonen joutuu ikäänkuin "harppomaan" puomeilla, ovat välit liian pitkät, ja jos se taas joutuu sipsuttamaan jännittyneesti, on väli liian lyhyt. Askellajin rytmin tulisi säilyä tasaisena läpi puomien, toki askeleeseen tulee hieman lisää aktiivisuutta puomien johdosta. Käynnissä puomeja voi ratsastaa aika montakin peräkkäin, pidän itse "vähimmäismääränä" 4 puomia, ja käyntipuomien määrää voi lisätä jopa 6 tai 7 puomiin. Yleisesti niitä kuitenkin on 4 tai 5 peräkkäin, tämä on ihan hyvä määrä! Käyntipuomeja en kehota nostamaan juurikaan maasta ylös kavalettipalojen avulla, se kun helposti rikkoo käynnin rytmin. Ravissa ja laukassa puomeja voi irrottaa maasta vähän rohkeamminkin!
Ravipuomeilla väliksi laitetaan 100 - 150 cm, taas tämä on hyvin hevoskohtaista. Muista testata välit ja korjaa tarvittaessa! Ravipuomeja en suosittele käytettäväksi enempää kuin 4 tai 5 peräkkäin, ihan vaan turvallisuuden vuoksi!
Laukassa puomien välit ovat 250 - 350 cm. Laukassa puomien määräksi suosittelen 4 kappaletta, siinäkin on jo ihan riittävästi tekemistä, trust me!
Puomeja voi sijoittaa kentälle luonnollisesti ihan miten vaan, mutta muutama muistisääntö kannattaa pitää mielessä:
- puomeja ennen ja niiden jälkeen on oltava riittävästi tilaa, jotta puomeille on mahdollista tulla suoralla hevosella, eikä aita jarruta tempoa välittömästi puomien jälkeen.
- puomeja ei kannata laittaa ihan uralle, sillä ura on usein vähän painunut, ja tästä aiheutuu turhaa tasapainon järkkymistä. Pidä puomit siis tasaisella maalla! Lisäksi jos puomi on uralla, eli täten vähän irti maasta, menee se helposti poikki jos hevonen astuu sille.
- puomien välit pitäisi saada mahdollisimman tasamittaan, tai ainakaan suuria heittoja puomivälien kesken ei saisi tulla.
- puomeja voi sijoitella myös ympyrälle, mutta tarkista ensin ratsastettava tie, ja laita puomit vasta sitten. Ympyrän muoto ei saa hajota puomien vuoksi, vaan tie puomeille pitää olla mahdollisimman sujuva.
Yksittäisiä maapuomeja voi sijoitella jo vähän vapaammin, ja aina kentällä ratsastaessasi hyödynnä yksittäiset maapuomit, jos niitä vaan kentälle on jäänyt ja ratsasta niiden yli kaikissa askellajeissa! Hyvä keino on "sirotella" yksittäisiä puomeja vähän sinne sun tänne kentällä, ja ratsastaa niiden yli käyttäen erilaisia lähestymisiä ja eri askellajeja. Voit jopa rakentaa pienen "radan" puomeista, näin on hyvä treenata lähestymistä, laukan vaihtoja, erilaisia teitä ja hevosen kuuliaisuutta sekä omien apujen tarkkuutta, kuitenkaan rasittamatta hevosta varsinaisilla esteillä.
Puomeja ratsastaessasi tiedät että "paikka" on ollut hyvä, kun puomi jää nätisti hevosen etu- ja takajalkojen väliin.
Puomeja ratsastaessa, oli askellaji mikä tahansa, kannattaa pitää mielessä muutama tärkeä asia:
- lähesty puomeja aina suoralla hevosella.
- pidä huolta että puomeille sopiva tempo on saavutettu jo kaarteessa ennen puomeja, suoralla ei pidä häiritä hevosta avuilla turhaan, se aiheuttaa vaan tahtirikkoja ja tämä kostautuu puomeilla kolisteluna. Puomeja lähestytään kuten estettä, hyvällä tuntumalla sekä ohjalla että pohkeella, ja pohjetta voidaan vähän voimistaa juuri ennen ensimmäistä puomia.
- pidä sama linja läpi koko puomijonon. Siis, mikäli lähdet ylittämään puomeja keskeltä, pidä huolta että hevonen pysyy puomien keskellä koko puomijonon. Toki voit ylittää puomit oikeasta tai vasemmasta reunasta, mutta aivan sama juttu, pidä koko ajan se sama linja!
- puomeja lähestyessä (eli siellä kaarteessa) vie katse ensin puomeille, mutta siinä kohtaa kun sinulla on suora linja puomeille, älä enää jää katsomaan alas puomeille, vaan vie katse jo kohti seuraavaa tehtävää. Mikäli jäät katsomaan puomeja niitä ylittäessäsi, selkäsi painuu pyöreäksi, istunnasta tulee voimaton ja hevosen liike häviää. Säilytä siis aktiivinen istunta, tai kevyt istunta, koko puomiharjoituksen ajan. Jos puomeja on vähän nostettu maasta ylös, kannatta istuntaa vähän keventää, hevosen selkää säästääksesi. Varo kuitenkin nojaamasta liikaa eteen, ettette tupsahda nenillenne!
- seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä kädelläsi, aivan samalla tavalla kuin tasaisellakin ratsastaessasi. Jotkut hevoset saattavat puomeilla vähän innostua, ole siis valmiina myötämään kädellä vähän enemmän jos näin käy! Tämmöisiä hevosia kannattaa tutustuttaa puomeihin joko taluttamalla tai juoksuttamalla hevosta niiden yli, jotta ylimääräiset pomput saadaan siloteltua!
Tässä kevyt aloituspaketti maapuomeista, seuraavaksi perehdytään vähän tiiviimmin erilaisiin puomiharjoituksiin.
Siihen asti, treeniä ja lepoa, sopivassa suhteessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)