Voiko hevonen olla liian herkkä pohkeelle tai ohjalle?

Onko hevosesi suorastaan räjähdysherkkä pohkeelle?

Lähteekö se ihan lapasesta heti kun tuntee pienenkin paineen pohkeesta? Tuntuuko että hevostasi ei voi ratsastaa pohkeella yhtään?

Entä tuntuuko hevosesi myös herkältä ohjalle? Nostaako se pään ylös tuntuman kohdatessaan vai pureeko se kiinni kuolaimeen tai painaako hurjasti kädelle? Tuntuuko että mikään kuolain ei ole tarpeeksi "hellä" hevosellesi?

Nämä tuntemukset ovat varsin normaaleja, varsinkin ex-ravurien kohdalla, jotka opiskelevat uutta uraa ratsuna sekä myös jonkin verran samaa "yliherkkyyttä" tavataan nuorilla hevosilla.

Älä masennu, hevosesi ei ole mitenkään erityisen herkkäkylkinen tai -suinen, luultavasti apusi vaan pääsevät yllättämään sen ikävästi ja se ikäänkuin lähtee niitä vähän normaalia reippaammin karkuun. Tähän "vaivaan" auttaa yksi keino, ja se on, kyllä vaan, sinun oma istunta!!!

Mikäli ratsastajalla on liian pitkät ohjat, ajautuu hän istumaan liikaa satulan takakaarelle, ja painopiste tulee myös liian taakse. Tästä aiheutuu se että samalla pohkeet irtoavat hevosen kyljistä. Eli sinulla on pitkän ohjan aiheuttama "tuntuma" josta ainoa tapa pidättää on vetää ohjasta taaksepäin, ja ainoa tapa keventää tuntumaa on löysätä ohja hetkellisesti. Tästä johtuen hevonen ei tunne kättäsi jatkuvasti, vaan käsi on ikäänkuin päällä ja pois, ja alkaa pikkuhiljaa vastustella kättäsi. Tähän kun vielä lisätään vähän takanojainen istunta, joka jatkuvasti paineistaa hevosta liikkumaan aktiivisesti eteen ja kylkiä "hakkaavat" pohkeet, on soppa valmis. Hevonen singahtaa eteenpäin joka kerta kun pohje heilahtaa kylkeen, ja on taas ilman ratsastajan pohkeen tukea kun se taas irtoaa siitä kyljestä. Eli varsin epätasaista ja epäluotettavaa apujenkäyttöä. 
Tästä voi ratsastajalle helposti syntyä vaikutelma "liian herkästä" hevosesta, vaikka todellisuudessa hevonen ei välttämättä olekaan pohkeen edessä, vaan pelokkaana singahtelee erinäisistä yllättävistä avuista johtuen minne sattuu.

Miten tämä noidankehä sitten ratkaistaan?

Yksinkertaisesti korjaamalla omaa istuntaasi, eli ihan ensimmäiseksi, lyhennä ohjat sopivan pituisiksi, siten että tunnet jatkuvasti hevosen suun ja hevonen saa vähän liikuttaa kättäsi. Käsi on omalla paikallaan, harjan yläpuolella, nyrkit pystyssä ja ranteet suorina. Ja joustoa, joustoa, joustoa. Kun ohja on oikean pituinen, oma ryhtisikin paranee ihan huomaamatta. Istut siis keskellä hevosta, jolloin oma istuntasi ei aktiivisesti pakota hevosta eteenpäin.
Tämän jälkeen jalkasikin pitäisi palautua omalle paikalleen heti satulavyön taakse, ja nyt onkin tärkeää saada rakennettua pohkeella tasainen tuntuma jotta hevonen ikäänkuin tuntee sinut kokoajan siellä selässä! Ajattele että ikäänkuin istut hevosen ympärille, tuet sitä sekä jalalla että kädellä, ei vahvasti vaan tasaisesti.

Muista olla tarkkana siitä miten käytät apuja, sekä pohkeen että ohjan antaman avun tulee olla hyvin valmisteltu ja tasaisen vaativa. Näin toimien hevosesikin alkaa pikkuhiljaa rauhoittua allasi, ja pääset ratsastamaan sitä ihan oikeasti pohkeella eteen! Luultavasti tulet myös toteamaan että sen kummempia kuolaimiakaan ei tarvitse hevoselle vaihtaa, kun kätesi on saatu kuntoon!

Tsemppiä treeniin, ja kertokaapa saitteko näistä ohjeista apuja ratsastukseenne.

Malttia pohkeenväistöön

Tässä lähden purkamaan osiin tilannetta jossa hevonen puskee ratsastajan kättä tai pohjetta vasten pohkeenväistöä tehtäessä.

Lähtökohtana pidetään tilannetta että tällä kertaa on treenissä tarkoitus nimenomaan kehittää pohkeenväistöä maltillisemmaksi ja sitä kautta rytmikkäämmäksi ja rennommaksi. Laukkaa en tässä harjoituksessa käsittele ollenkaan. Varoitus, tässä joutuu istunta koville! Kädet lepäävät ja kaikki muut lihakset joutuvat kyllä töihin!

Aloita työskentely alkukäyntien jälkeen ohjastuntumalla käynnissä. Käytä ensin pituushalkaisijaa ja uran sisäpuolta saadaksesi hevosen varmasti kulkemaan suorana. Muista että mikäli hevonen alkaa kiemurrella, on sen käynti päässyt vähän turhan vaisuksi, ja silloin on syytä pohkeella vähän huomauttaa! Samoin jos hevonen alkaa yhtäkkiä painaa kädelle, on se seurausta samasta asiasta eli käynnin heikosta laadusta. Taas korjaus pohkeella tai ääniavulla!

Kun hevonen kulkee eteenpäinpyrkivässä käynnissä haluamaasi uraa suorana, ota käyttöön temponmuutokset ja pysähdykset käyttämättä ohjasotetta. Tarkoitus on siis pitää ohjastuntuma koko ajan tasaisena, mutta varsinaista pidätettä ei ohjista pidä tehdä. Keskity temponhidastamiseen ja pysähtymiseen ainoastaan tiivistämällä istuntaa, tuomalla polvet vähän tiiviimmin satulaan ja tiivistämällä myös reidet, samalla kun vedät vatsalihaksia sisään. Ensimmäisillä kerroilla pyri saamaan käynnin tempo alas, ja kun olet saanut muutaman askeleen hidastettua, avaa taas polvesi ja päästä hevonen pidempään käyntiin. Muutama toisto ja sen jälkeen muuta harjoitus niin että pysäytät hevosen samoilla keinoin, jälleen ilman ohjasotetta.
Tämän harjoituksen tarkoitus on pitää hevosen suu rentona temponmuutoksista huolimatta ja rohkaista sinua ratsastamaan kaikilla muilla avuilla paitsi ohjalla! Tämän jälkeen anna hevosen kävellä pitkällä ohjalla muutama kierros, ja sen jälkeen voit verrytellä hevosen kevyessä ravissa. Muista vaihtaa suuntaa usein, pidä hevonen suorana ja muista, mikäli hevonen kiihdyttää tempoa pyri jarruttamaan se istunnalla ja ääniavulla, ei ohjalla.

Alkuverryttelyn jälkeen pieni lepo, ja sen jälkeen alkaa itse pohkeenväistöharjoitus. Teetä pohkeenväistö pituushalkaisijalta uraa kohti käynnissä. Pituushalkaisijalla muutama metri suoraan, ja sen jälkeen ensin oma katse pohkeenväistön suuntaan, ja saman puolen pohje ja polvi rennoksi, jotta jalka ei estä hevosta väistämästä. Siirrä väistävää pohjetta vain vähän, mikäli siirrät pohjetta liikaa sivulle ei hevonen enää tunne sitä kunnolla ja joudut turhaan käyttämään vahvaa pohjetta. Muutama sentti kyllä riittää! Käytä väistävä pohje tasaisesti, kunnes hevonen lähtee väistöön. Mikäli hevonen lähtee tästä puskemaan kättä tai pohjetta vasten, ota käynti haltuun tiiviillä istunnalla ja tiiviillä polvilla ja suorista hevonen takaisin pituushalkaisijan suuntaiseksi, eli väistö loppuu heti jos hevonen "ennakoi tulemalla vahvaksi". Eli, mikäli hevonen kiihdyttää väistössä, ota se suoraksi ja hidasta vähän käynnin tempoa istunnalla ja ääniavulla. Muista, ei ohjaa!!! Toista tämä niin monta kertaa että saat hevosen reagoimaan nopeasti istunnan tiivistämiseen ja sitä kautta jarruttamaan, voit alkaa lisätä väistöaskeleiden määrää. Ole kuitenkin tarkkana ettei hevonen tule vahvaksi kädelle tai jalalle missään vaiheessa. Työskentele väistöt molempiin suuntiin, ja muista antaa hevosen kävellä pitkää ja matkaavoittavaa käyntiä aina väistöjen välissä. Käyntiväistöjen jälkeen taas hetki lepoa, ja sen jälkeen voit toistaa saman harjoituksen ravissa.

Ennen raviväistön aloittamista työskentele hetki harjoitusravissa muutellen tempoa, samalla ajatuksella kuin alun käyntiharjoituksessa. Väistö ravissa on hevoselle helpompi kuin käynnissä, mutta jostain syystä ratsastajalle vähän vaikeampi. Muista että aina jos tuntuu ettet itse pysy harjoituksessa ihan skarppina, ota huoletta hevonen vähän hitaammaksi, jotta ehdit itse apujen kanssa mukaan. Raviväistöt helpottuu ratsastajankin osalta heti kun väistö itsessään on opeteltu oikein ja herkillä avuilla, mutta siihen, varsinaisen väistön opetukseen palaan myöhemmin!

Loppuravit vielä (muista pitää hevonen kuuliaisena myös loppuverryttelyssä) eli ei puskemista kättä vasten vaan edetään juuri ratsastajan haluamassa tempossa! Loppukäynnit luonnollisesti maastossa, eikö vaan!?