Ohjasajon alkeet

Tämä postaus on jäänyt ikävästi muhimaan luonnoksiin, pahoittelut siitä. Ohjasajon opettelu vaatisi kyllä ehdottomasti kuvia ja videoita, mutta luulen että tähän postaukseen en niitä ehdi järjestää, joten voin vaan yrittää näpytellä informaatiota parhaan kykyni mukaan!

Ohjasajo on itselleni yksi tärkeimmistä hevosten koulutusmuodoista, se opettaa hevoset, niin nuoret kuin vanhemmatkin, ohjastuntumaan. Sillä opetan hevoselle ääniavut, sekä pidättävät että eteenpäinvievät. Se on myös oiva tapa nähdä oman hevosen liikettä maastakäsin. Myös esteitä (maltillisen kokoisia toki) voi ohjasajaen hypyttää, ja luonnollisesti maapuomit ja kavaletit onnistuu myös. Ohjasajoa voi tehdä kentällä, maastossa, pellolla, aivan kuten ratsastusta tai ajoakin. Mikäli hevonen tuntuu ratsain kovin vinolta, on ohjasajo oiva tapa tarkastaa johtuuko vinous ratsastajasta vai onko kyseessä esimerkiksi tuntumaan (eli hevosen suuhun) liittyvä ongelma. Eli kaikenkaikkiaan, ohjasajolla voidaan ratkaista kaikenlaisia ongelmia ja ennen kaikkea, sillä voidaan ehkäistä niiden syntyä!

Itse en pidä ohjasajossa raippaa mukana, sillä en tee omilla hevosillani kovin "pikkutarkkaa" työtä kuten tarkkoja väistöjä, vaan keskityn enemmän liikkeen laadun parantamiseen, tuntuman hyväksymiseen ja siirtymien täsmällisyyteen, tai tarkemmin sanottuna siihen että hevonen tekee töitä oikealla asenteella. Raipan mukana pitäminen on hyvin pitkälti tottumuskysymys, ja toki ilman raippaa voidaan tehdä väistöjäkin, kukin tehköön tässä tavallaan.

Ohjasajossa tarvittavia varusteita ovat suitset, joissa mielellään fullcheek-kuolaimet, valjaiden selustin tai ohjasajovyö sekä ajo-ohjat.

Fullcheek- tai muut varrelliset kuolaimet ovat ohjasajossa erityisen hyvät siitä syystä että kuolainten varret estävät kuolainrenkaita tulemasta suuhun sekä samalla hieman tehostavat kääntävää apua.
Selustimeksi käy varsin hyvin vaikka rinta- tai ravivaljaiden selustin, jossa on renkaat ohjille selän päällä. Mikäli sinulla on ohjasajovyö, tarkasta että siinä on selän päällä olevat renkaat semmoiset että ohjat pääsevät helposti liukumaan niiden läpi. Käytännössä kiinteät ohjasrenkaat. Ohjasajovyössä on usein renkaita myös alempana, hevosen kylkien kohdalla, mutta itse en käytä näitä alempia renkaita sillä haluan saada ohjasajossa aikaan mahdollisimman samanlaisen tuntuman hevosen suuhun kuin ratsastaessa, eli ohjien tulee olla lähes samassa kohdassa kuin ratsastaessa.

Itse ohjat voivat toki olla minkälaiset tahansa, mutta itse suosin kokonaan nahkaisia, vähintään 16 metriä pitkiä Tärnsjön ohjia. Nahkaisissa ohjissa on se etu että ohja painaa sen verran, että se vastaa jo tuntumaa itsessään, eikä varsinaista tuntumaa tarvitse enää hakea. Nahkainen ohja ilman mitään stoppareita liukuu myös ohjasrenkaiden läpi kitkattomasti, ja on miellyttävin käsitellä. Kankainen ohja on usein hieman liian kevyt tuntuman säilyttämiseen, ja kankainen ohja saattaa polttaa käsiä ikävästi liukuessaan nyrkin läpi, sama pätee nailonohjille. Olen myös nähnyt ohjasajossa käytettävän raviohjia, mutta ne ovat usein jäykistetty nahkojen väliin ommeltavalla nailonilla, sekä niissä olevat lenkit ovat usein tiellä ohjasajossa, toki nämä lenkit taitaa saada otettua ohjista pois.

Hevosen jalat on hyvä suojata jännesuojilla tai pinteleillä, varsinkin jos työskentelet enemmän ympyrällä kuin suoralla uralla.

Ja itsellesi luonnollisesti pitävät hanskat käteen ja jalkoihin kengät joilla on helppo kävellä ja tarvittaessa juostakin!

Tässä postauksessa käydään nimensä mukaisesti läpi ohjasajon alkeita, joten kerron tässä varusteiden lisäksi asioita joita tulee ottaa huomioon ensimmäisiä ohjasajokertoja varten, ja varsinaisia ohjasajotuntisuunnitelmia tulen kirjoittamaan sitten jatkossa!

Ohjasajo-ote on hieman erilainen kuin ote ohjista ratsastaessa. Ohjasajossa ohja tulee hevosen suusta ajurin käteen etusormen ja keskisormen välistä, ja nyrkki pitää huolta että ohja pysyy hyvin kädessä. Etu- ja keskisormen välistä menevä ohja on todella herkkä hevosen suuhun, sillä välissä ei ole minkäänlaista kulmaa kuten ratsastusotteessa on, ja näin pitäen on myös helppo ja nopea muutella ohjan pituutta erimerkiksi käännöksissä. Tämäkin on asia jota tulee harjoitella paljon, ensimmäisillä kerroilla ote ohjasta tuntuu ihan ihmeelliseltä, itseasiassa saattaa jopa tuntua siltä että ohja ei pysy kädessä, mutta opit siihen kyllä, ja pikkuhiljaa siitäkin tulee automaatio. 

Mikäli hevosesi on opetettu ajolle, ei ohjasajon aloittamisessa luultavasti ole mitään haasteita, hevonen kun on tottunut takana seuraaviin ääniin ja pitkien ohjien kosketukseen kyljissä ja lautasten päällä, sekä ääniavut ovat hevoselle myös tuttuja. Mutta ellei hevostasi ole opetettu ajolle, tulee sille esitellä nämä asiat rauhassa siten että hevonen ei missään vaiheessa pääse pelästymään mitään ohjasajoon liittyvää. Ensimmäinen asia on esitellä hevoselle pitkän ohjat sekä se että sinä liikut sen vieressä, viistosti takana (takajalkojen kohdalla) tai suoraan takana. Tähän kannattaa varata mukaan taluttaja, joka tukee hevosta niin pitkään kunnes se oppii luottamaan sille uuteen tilanteeseen. Liiku ensimmäisillä kerroilla hevosen vieressä, hieman taluttajan takana, suurinpiirtein satulan kohdalla. Kun hevonen ei enää kuikuile taaksepäin, siirry taas hieman taaksepäin, suurinpiirtein hevosen takajalkojen kohdalle. Ja kun tämäkään ei aiheuta hevosessa hämmästystä, siirry suoraan hevosen taakse. Tässä kohtaa tulee ensimmäistä kertaa vähän jännät paikat, kun ohjat koskettavat hevosen lautasia ja kylkiä, joten tee tämä vaihe rauhassa, ja mielellään paikallaan seisten, taluttajan pidellessä hevosesta kiinni. Hevosen tulisi sietää ohjien kosketuksen lisäksi se että ohjat saattavat välillä jopa vähän heilua, eikä sen tule pelästyä sitä, vaan korkeintaan tulkita se eteenpäinvievänä apuna.

Nämä asiat tulee esitellä hevoselle sekä vasemmalta että oikealta puolelta, ja sen jälkeen voidaan aloittaa varsinainen ohjasajo. Kun hevonen on sinut sen kanssa että olet asettunut sen takajalkojen kohdalle tai suoraan sen taakse, on hyvä aika luopua taluttajasta ja ryhtyä ajamaan hevosta ihan itse. Ensimmäiset askeleet tehdään luonnollisesti käynnissä, tai itse asiassa käynnissä tulee työskennellä niin monta kertaa että hevonen on täysin rento asian kanssa, ja saat aikaiseksi hyvät siirtymät (käynti-seis-käynti) sekä hevonen kulkee juuri sinne minne sinä sen ohjaat. Aloita työskentely isolla ympyrällä vasemmassa kierroksessa jotta saat hallittua hevosen mikäli se säikähtää sinun liikkeitäsi.  Kävele ensin hevosen takajalkojen kohdalla, eli ohjat ovat melko lyhyet, ja tarkkaile että hevonen kävelee rentona ja sitä reittiä mitä sinä haluat. Mikäli se pyrkii pienentämään ympyrää, ohjaa se ulko-ohjalla pehmeästi isommalle ympyrälle. Mikäli hevonen kävelee hitaammin mitä haluat, kehota sitä ääniavulla reippaammaksi, ja mikäli ääniapu ei tehoa riittävän nopeasti, voit pehmeästi heilauttaa ohjia, ei siis kosketa hevosta ohjilla, vaan pieni heilautus yleensä riittää hevosen herkistämiseksi. Kun hevonen on sinut tämän tilanteen kanssa, siirry pikkuhiljaa kauemmas hevosesta, eli ohjat pitenevät mutta hevonen yhä edelleen reagoi ohjasotteisiin ja ääniapuun yhtä herkästi kuin silloin kun olit sitä lähempänä.

Kun nämä asiat ovat hevoselle ok vasemmassa kierroksessa, on aika vaihtaa suuntaa. Itse käytän ohjasajossa loivaa kahdeksikkoa tai lävistäjää suunnanvaihdossa, ja teen sen ensimmäisillä kerroilla siten että pysäytän hevosen siihen kahdeksikon keskelle, ja nostan ohjat rauhallisesti hevosen lautasten yli ja odotan vielä hetken että hevonen seisoo rauhassa paikallaan, ja siirrän sen vasta sen jälkeen takaisin käyntiin. Kun hevonen on tottunut ohjaksiin lautasten päällä, ei tätä pysähdystä luonnollisestikaan tarvitse suorittaa, korkeintaan vähän hidastaa tempoa jotta sinulle itsellesi ei tule liian kiire.

Ennen kuin pääset työskentelemään ohjasajaen myös ravissa, on tärkeää ottaa haltuun myös tarkemmat käännökset käynnissä. Voltit ovat oiva tapa tähän, ja jotta käännöksestä tulisi mahdollisimman pehmeä, lyhennä kääntävää ohjaa ennen käännöksen tekemistä, näin toimien kätesi ei vedä missään vaiheessa taaksepäin vaan kääntävä ote on pehmeä ja joustava koko käännöksen ajan. Käännöksen lopussa päästät pikkuhiljaa taas ohjan samanpituiseksi toisen ohjan kanssa. Varsinkin alussa tuntuu että pitkiä ohjia on joka paikka täynnä eikä ohjan lyhentäminen tunnu millään tavalla luontevalta, mutta kun vaan säntillisesti harjoittelet, tulee se pikkuhiljaa ihan luonnostaan!

Ravissa ei ole mitään sen ihmeempää kuin käynnissä tapahtuvassa ohjasajossakaan, käytännössä itse joudut liikkumaan vähän enemmän. Jotkut hevoset saattavat vierastaa varsinkin alussa perässään tai sivulla juoksevaa ihmistä, rauhallinen totuttaminen on tässäkin avainsana. Jos hevonen on kovin epäileväinen perässä juoksevaa ihmistä kohtaan, ota se ensin isolle ympyrälle, jossa pääset liikkumaan sen takana vähän vähemmällä juoksemisella ja kun hevonen on hyväksynyt sen, voit pikkuhiljaa siirtyä isommalle uralle. Alussa ravissa tehtävä suunnanmuutos kannattaa tehdä käyntisiirtymän kautta, mutta pikkuhiljaa senkin voi suorittaa ravissa, tempoa vähän hidastamalla. Omat hevoseni ovat fyysisesti niin isoja että joudun lähes aina siirtämään ne lähes käyntiin jotta saan ohjat "heitettyä" lautasten yli, mutta ns. normaalikokoisillä hevosilla tätä ongelmaa tuskin tulee! 

Apujen käytöstä muutama huomio;

- kun valmistelet hevosta pysähdykseen, käytä ensin ääniapua, ja vasta sen jälkeen pidättävää ohjasapua. Kun hevonen saa ääniavun ensimmäiseksi, saa se ikäänkuin mahdollisuuden pysähtyä jo pelkästä äänestä, etkä välttämättä edes tarvitse ohjasapua.
- pysähdyksessä päästä ohjastuntuma löysäksi, eli hevosen tulisi oppia seisomaan paikallaan aina kun ohjat ovat löysällä. Tästä on hyötyä muussakin arjessa kuin pelkästään ohjasajossa! Jos ja kun varsinkin alussa hevonen saattaa liikkua paikaltaan, palauta se rauhassa takaisin samaan paikkaan mistä se lähti. Jos se siis kävelee kolme askelta eteenpäin, peruuta se rauhassa kolme askelta takaisin. Jos se taas lähtee peruuttamaan, palauta se eteenpäin samaan paikkaan. Tämä paikallaanseisomisen taito kannattaa pitää mielessä kaikessa arjen tekemisessä, ei siis pelkästään ohjasajossa.
- liikkeellelähdossä ota ensin ohjat tuntumalle, jotta hevonen ryhdistäytyy ja käytä sen jälkeen vasta ääniapua.
- mikäli olet opettanut hevoselle jotain tiettyjä ääniapuja esimerkiksi juoksutuksessa ravin tai laukan nostamiseksi, käytä niitä samoja ääniapuja myös ohjasajossa, tarvittaessa voit tehostaa apuja ohjan heilautuksella.
- jos hevonen lähtee ryöstämään ohjasajossa, käännä se ympyrälle käyttäen pelkkää sisäohjaa, lukiten sisäkätesi kylkesi viereen, samalla rauhoittaen hevosta ääniavuilla. Yleensä hevonen ei montaa askelta juokse kaula näin vahvasti taipuneena, ja pääset rauhoittamaan tilanteen nopeasti. Toki jos ehdit lukea hevostasi jo ennen kuin se ehtii lähteä, on hyvä tukea hevosta molemmilla ohjilla jos se jännittyy, eli ikäänkuin olla "lähempänä" hevosta ja seurata riittääkö se hevosen rauhoittamiseksi.
- muista että hevonen peilaa ihmisen käytöstä, jos tuntuu että hevosesi on vähän laiska ja hidas, tarkkaile omaa asentoasi ja aktiivisuuttasi! Heti kun ryhdistäydyt itse ja otat vähän reippaampia (ehkä jopa liioitellun reippaita) askeleita, tulee hevoseesikin lisää poweria! Tai jos hevosesi on jännittyneen oloinen ja kiirehtii, tarkasta oletko mahdollisesti itsekin vähän turhan hätäinen ohjissa, hengittele muutaman kerran ja rauhoita itsesi ja huomaat että hevosesikin rauhoittuu.

No niin, tässä tuli nyt käytyä läpi pääpiirteet ohjasajon aloittamisesta. Jatkossa tulen varmasti tekemään joitain tuntisuunnitelmia ohjasajoon liittyen, ja nyt teillä onkin mahdollisuus esittää toiveita mihin seuraavassa ohjasajopostauksessa keskitytään! Ja kyllähän niitä videoita olisi näihin saatava, teen parhaani niiden tuottamiseksi!

Sari

Miten käytät apuja?

Apujen käytöstä tulee ratsastajille ajan myötä niin vahva automatiikka, ettei niiden käyttöön edes tule kiinnitettyä huomiota. On tietysti aivan luonnollista ja jopa toivottavaa että apujen käyttö tulee niin selkärangasta, ettei niihin tarvitse uhrata paljon ajatusta. Apuja tulee käytettyä todella usein samalla tavalla, hevosesta tai harjoituksesta riippumatta. Käyn tässä nyt läpi apujen käyttöä, ja pyydänkin teitä miettimään omaa ratsastustanne apujen käytön osalta, ja tarkkailemaan sitä seuraavalla ratsastuskerralla.

Painoapu on siitä pirullinen apu, että se vaikuttaa siitä hetkestä lähtien kun nouset hevosen selkään, halusit sitä tai et, ja sen vaikutus lakkaa vasta kun laskeudut hevosen selästä alas. Kun apu on näin kokonaisvaltainen, tulee siihen kiinnittää erityistä huomiota. Todella moni "ongelma" voidaan poistaa painoapua korjaamalla, joten ollaanpa tarkkana!

Ratsastajan painon tulee sijaita keskellä hevosta, siten että tunnet molemmat istuinluusi. Kun tämä toteutuu, hevonen kykenee liikkumaan suoraan siitä huolimatta että sinä istut siellä selässä! Ratsastajan paino ja sen sijoittuminen on hevoselle melko vaativa tehtävä, sillä hevonen pyrkii kokoajan siihen että ratsastajan paino on keskellä hevosta, joten hevonen muuttaa reittiään sen mukaan miten ratsastajan paino on asettunut. Mikäli ratsastajan paino on sijoittunut enemmän vasemmalle, lähtee hevonenkin kaartumaan vasemmalle, saadakseen ratsastajan painon takaisin keskelle. Usein tässä kohtaa ratsastaja pyrkii korjaamaan oikealla ohjalla (tai vielä pahempaa, vasemmalla pohkeella potkimalla) hevosta takaisin oikealle, sillä eihän ratsastaja pyytänyt hevosta kääntymään vasemmalle. Paitsi että pyysi. Ei ehkä ohjalla, mutta sillä omalla painollaan! Ja näin meillä on ensimmäinen ristiriitatilanne valmis!

Joudutko ratsastamaan usein yksin, siis ilman valvovaa silmää ja/tai peilejä? Ilman avustajaa ja peilejä on kuulemma todella vaikeaa lähteä korjaamaan ratsastajan vinoutta, kun ei itse näe miten istuu, eikä kukaan ole maasta käsin sitä korjaamassa. Oletko unohtanut että sinulla on allasi paras mahdollinen vinouden korjaaja, nimittäin se hevonen? Sitä kuuntelemalla huomaat varsin nopeasti omat vinoutesi, ja korjausliikkeen jälkeen saat palautteen välittömästi hevosen liikkeen muodossa. Harva meistä malttaa vaan kuunnella sitä hevosta, vaikka hevonen kuuntelee meitä ihan jatkuvasti.

Varsin hyvä keino on tietysti ratsastaa ilman jalustimia, sillä silloin olet enemmän oman istuntasi armoilla, ja joudut korjaamaan omaa vinouttasi aktiivisemmin kuin jalustimien kanssa pysyäksesi siellä hevosen selässä! Kokeilepa seuraavaksi ratsastaa vaikka kaikki käyntiosuudet ilman jalustimia, se on jo hyvä alku ja pysyt vielä ihan rentona joka on erityisen tärkeää ratsastajalle. Ja vaikka en olekaan millään tavalla rungottomien satuloidan puolestapuhuja, tekee rungottomalla satulalla ratsastaminen todella hyvää ratsastajan istunnalle, sillä rungoton satula keikkaa samantien sille sivulle mille ratsastaja on kallellaan! Rungottomassa satulassa ratsastaja todella joutuu keskittymään siihen omaan istuntaansa jatkuvasti!

Painoapua tukee mainiosti ratsastajan katse, joka on oikeastaan jopa vähän ennakoiva apu. Esimerkiksi käännöksissä ratsastajan katseen tulisi olla ensimmäinen kääntävä apu, sillä kääntäessään päätään käännöksen suuntaan, ratsastajan koko kroppa asettuu asentoon joka kertoo hevoselle käännöksestä ja tekee sen helpoksi. Esimerkiksi käännöksessä vasemmalle, käännä koko päätäsi reilusti vasemmalle, jolloin vasen kantapää painuu vähän alemmas, vasen polvi aukeaa aavistuksen, eli jalka antaa hevoselle tilaa kääntyä. Samalla ylävartalo kääntyy vähän vasemmalle, oikea käsi siirtyy aavistuksen hevosen suuta kohti, eli antaa hevoselle oikealta tilaa taivuttaa kaulaansa sen kääntyessä vasemmalle. Kääntävä eli vasen ohja saa olla aavistuksen lyhyempi käännöksessä, jotta kääntävä käsi ei vahingossakaan siirry taaksepäin.
Kun käännös on suoritettu, ratsastaja katsoo taas suoraan eteenpäin, ja hevonenkin jatkaa suoraan liikkumista!

Ohjasapu on valitettavasti yksi väärinkäytetyimmistä avuista. On todella huolestuttavaa, että hevosen suu joutuu kovin usein kaltoin kohdelluksia johtuen ratsastajan tietämättömyydestä. Mikäli me kaikki tietäisimme, miten paljon kipua väärinkäytetty ohjasapu aiheuttaa hevosen suuhun, emme varmasti enää ikinä laittaisi hevostemme suuhun minkäänlaista kuolainta. Mutta kun emme tarkkaan ottaen tietenkään tiedä sitä kivun määrää, jatkamme ratsastusta kuten ennenkin. Tuliko morkkis? Jos tuli, se on vain hyvä asia, sillä nyt tiedät olevasi avoin seuraavalle tekstille:

Ohjastuntumasta ja apujen käytöstä olen kertonut varsin tyhjentävästi tässä postauksessa joten ihan hirveästi en joudu paasaamaan tuntumasta enää! Tärkeimmät asiat joita jokaisen ratsastajan tulisi muistaa ohjasapujen käytöstä on ne että tuntuma on koko ajan olemassa, ohjasta ei vedetä missään vaiheessa taaksepäin, pidäte on tasainen. Tasaisuudella tarkoitan sitä että esimerkiksi pidättäessä pidäte on "päällä" niin kauan kunnes hevonen vastaa siihen, ja vasta sen jälkeen käsi kevenee. Ohjasta ei siis vedetä taaksepäin, vaan käden liike pysäytetään, jolloin hevosenkin tulisi pysähtyä. Mikäli hevonen kuitenkin jatkaa matkaansa pysähtynyttä kättä vasten, se on vaan hevosen oma valinta, tässä on tärkeää että käsi ei anna periksi, mutta ei myöskään pidätä voimakkaammin, ainoastaan odottaa sitä hevosen reaktiota. Ja pysähdyksessä tuntuma säilytetään, käsi on kevyt mutta tuntumalla, jolloin hevonen pysyy ryhdissä, kuten ratsastajakin. Kokeilepa pysähdyksessä ensin löysätä ohjaa, laskemalla vaikka kättä vähän alaspäin, huomaat että samalla oma selkäsi pyöristyy ja katse painuu hevosen niskaa kohti. Samalla tavalla hevonenkin "laiskistuu" ja liikkeellelähtö on työn ja tuskan takana kun joudutte ensin keräämään itsenne! Kokeile uudestaan pysähdystä, nyt siten että pysähdyksessä pidät kädet kannettuina, ohjat kevyellä tuntumalla, selän suorana ja katseen eteenpäin. Hevonen pysyy samassa ryhdissä kanssasi, ja liikkeellelähtö on varsin vaivatonta!
Olen itse tunteja pitäessäni varsinainen käsinatsi, ja mielestäni ihan perustellusta syystä. "Kovasuisesta" hevosesta (joka on kyllä ihan urbaanilegenda!) tulee pehmeä kun se tuntee ratsastajan käden koko ajan, ja pidätteet tulevat tasaisesti, yllättämättä ja taaksepäin vetämättä.
Hyvä testi sille onko hevonen luottavainen käteesi on tarkkailla sen "keveyttä". Silloin kun hevonen luottaa käteesi, tunnet koko ajan kädessa hevosen suun, ja hevonen saa vähän liikuttaa sinun kättäsi. Siellä ohjan toisessa päässä pitää siis tuntua kokoajan se hevosen suu.
Kun hevonen ei luota käteesi, on hevonen silloin "liian" kevyt, tai tyhjä edestä, eli siinä kohtaa se on jo rullannut itsensä enemmän tai vähemmän lyhyelle niskalle, yrittäessään paeta kovaa ja yllättävää kättä. Tästä ei ole enää pitkä matka "kovasuiseen" hevoseen, jota emme tietenkään halua herättää. 
Käden jousto ja tasainen tuntuma on siis ohjasapujen kannalta tärkein mahdollinen neuvo!

Pohjeavun käyttöä usein ei juurikaan selitellä. Olette varmaan kuulleet että opettaja sanoo ainoastaan että käytä pohjetta! Kyllä, ihan oikeinhan hän neuvoo, mutta onko kukaan ikinä opettanut teille miten sitä pohjetta käytetään? Tarkastellaampa sitä nyt hetki:

Pohjeavun tulisi olla samalla tasaisuudella käytetty apu kuin ohjasapu, eli pohjetta käytetään niin kauan kunnes hevonen vastaa siihen. Sitä ei voimisteta vaikka hevonen ei heti reagoikaan siihen, mutta sitä ei myöskään kevennetä ennen kuin hevonen on antanut reaktionsa. Jalalla ei siis potkita, kantapäätä ei nosteta, eihän?

Jalalla potkiminen on hevoselle äärettömän vaikea apu tulkita, sillä se hetki kun potkaiset hevosta, se saa eteenpäin vievän avun varsin yllättäen, ja silloin kun jalka irtoaa hevosen kyljestä on pohjeapu hetkellisesti lakannut, jonka pitäisi olla hevoselle kiitos siitä että se on reagoinut apuun, ja heti pian tulee taas uusi potku kylkeen, vaikka hevonen ei ole vielä reagoinut ensimmäiseenkään pohjeapuun.. Ymmärrättekö epäloogisuuden?  Pohje on päällä-pois-päällä-pois pahimmassa tapauksessa useita kertoja peräkkäin.

Toinen pohjeavun kuolemansynti on kantapäällä käytetty apu, eli kantapää nousee ylös ja hevosen kylkeä kaivetaan sillä. Tämä aiheuttaa ratsastajan jalan, ennenkaikkea, polven jännittymisen, joka itsessään on hevoselle vähän jopa pidättävä apu. Eli taas ollaan ristiriitatilanteessa. Usein kantapään nosto pohjetta käytettäessä johtuu liian pitkästä jalustimesta, mutta palaan tähän jalustinasiaan tarkemmin omassa postauksessaan.

No miten sitä pohjeapua sitten tulisi käyttää, jotta se olisi hevoselle reilu, mutta vaativa apu ja hevonen saisi mahdollisuuden reagoida siihen pehmeästi? No, yksinkertaisesti siten että puristat molemmat POHKEET hevosen kylkiin, ja rentoutat ne vasta kun hevonen on antanut pienenkin impulssin siitä että se reagoi niihin. Eli käytä pohjetta puristaen niin kauan kunnes tunnet että hevonen on lähdössä liikkeelle, ja kevennä pohjetta heti jotta hevonen saa rauhassa lähteä liikkeelle. Jätä pohje kuitenkin kyljen lähelle, jotta voit tarvittaessa toistaa avun helposti.

Ja sitten vielä aivan turhaan dissattu apu, eli ääniapu. Ymmärrän kyllä että kouluradalla tuomari ei ainakaan korota pisteitä jos maiskutat tai pyrryyttelet kuuluvalla äänellä, mutta kotona ratsastaessasi ota ihmeessä ääniavut mukaan jokaiseen ratsastuskertaan, pääset itse paljon helpommalla ja hevonenkin pysyy pehmeämpänä kyljistään ja suustaan! Erityisen tärkeää ääniapujen käyttö on nuorilla hevosilla, jotka usein on ohjasajettu ennen ratsukoulutuksen aloitusta, ja siinä ne ovat jo tottuneet ääniapujen käyttöön.

Käytä ääniapua ennen hidastavaa ohjasapua, eli ensin "puolipidäte" eli tuntuman tiivistäminen, sen jälkeen ääniapu "prr" ja sen jälkeen käsi pysähtyy,jolloin hevonenkin pysähtyy pehmeästi, hyvin valmisteltuun pysähdykseen.

Kun taas haluat siirtyä isommalle vaihteelle, käytä ensin pohjeapu, ja sen jälkeen voit tehostaa (mikäli tarvitset lisätehoa) pohjetta ääniavulla eli maiskutuksella. Kummassakin tapauksessa (sekä hidastavassa että eteenpäinvievässä) käytä ääniapua vain kerran, hevosen pitää reagoida ääniapuun samalla tavalla kuin ohjas- ja pohjeapuunkin, eli kerran käytetyn avun pitää riittää.

Tässä nyt uuden askelmerkit apujen käyttöön, usko kun sanon että hevosesi kyllä kiittää kun jatkossa käytät apuja näin hevosystävällisesti!

Muista, omat tottumuksesi apujen käyttöön ovat varmasti juurtuneet syvälle, älä siis hermostu vaikka tulosta ei heti tulisikaan. Kun jaksat rauhassa toistaa näillä avuilla tehtyjä siirtymäharjoituksia, tulet huomaamaan hevosessasi rentoutumisen merkkejä, ja tämä johtaa siihen että pikkuhiljaa pääset itsekin rennommaksi, ja huomaat tarvitsevasi entistä vähemmän voimaa hevosesi hallitsemiseksi.Pyri saamaan omat apusi automatisoitua uusille asetuksille.

Ja eikös me kaikki halutakin ratsastaa kevyillä avuilla, tyytyväisellä hevosella kohti auringonlaskua?!