Tuntisuunnitelma; avot, sulut ja s-kaaret

Tällä tunnilla tehdään avoja ja sulkuja kaikissa askellajeissa, sekä hyödynnetään kentän poikki tehtäviä s-kaaria.

Avot ja sulut ovat toki hevosta jumppaavia liikkeitä, mutta sen lisäksi ne auttavat hevosta myös suoristumaan. Tästä on puhuttu ennenkin, eli paras keino hevosen suoristamiseksi on (ainakin omasta mielestäni) avotaivutus, oikein tehtynä. Avotaivutus on monissa postauksissa tullut esille, löydät ne helpoimmin tunnisteella avotaivutus.

Aloitetaan alkuverryttely alkukäynnin jälkeen ottamalla ohjat tuntumalle, mutta jätä vielä toistaiseksi ohja vähän normaalia pidemmäksi, jotta hevonen saa rauhassa vertyä ja "venyä" kohti ohjastuntumaa. Aloita työskentely käynnissä, ja tehdään kummallekin pitkälle sivulla loivaa kiemurauraa jonka tarkoituksena on näin alussa ainoastaan saada hevosta käännettyä kummallakin ohjalla tasapuolisesti, käynnin siitä häiriintymättä. Kun olet työskennellyt näin muutaman kierroksen ajan, jatka verryttelyä vielä hetki käynnissä tekemällä kumpaankin päätyyn isot pääty-ympyrät. Ympyröillä keskity loivaan taivutukseen, ja kiinnitä erityistä huomiota siihen että tuet hevosta sekä ulkopohkeella että -ohjalla. Ulkoavut ovat tärkeässä asemassa taivutuksessa juuri sen takia että taivutus pysyy riittävän loivana, ja jotta hevosen etu- ja takaosa ovat molemmat mukana taivutuksessa. Muista huolehtia myös kulmien tarkasta ratsastuksesta, erityisesti avo- ja sulkutaivutuksia tehtäessä kulma on todella tärkeä valmisteleva liike,  sillä jos hevonen pääsee juoksemaan kulman läpi, juoksee se helposti myös taivutuksen läpi.

Tee muutama ympyrä kumpaankin kierrokseen ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla. Sen jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja jatka verryttelyä kevyessä ravissa. Tee kummallekin pitkälle sivulle loivaa pohkeenväistöä muutama askel uran sisäpuolelle ja taas takaisin uralle. Vaikka alkuverryttelyyn kuuluu väistöt, ole tarkkana että omat apusi eivät jännitä hevosta ja näin saa sen eteenpäinpyrkimystä kuolemaan. Eli liike eteenpäin on kaiken a ja o! Jos väistöissä tuntuu siltä että hevonen ei reagoi väistävään pohkeeseen riittävästi, ota välillä hevonen käyntiin ja tee muutama väistö käynnissä. Kun saat väistöavut käynnissä haltuun, on siitä helppo jatkaa taas raviväistöjä. Ja muista tässäkin verryttelyssä ratsastaa huolelliset kulmat. Ennen kulmaa on hyvä saada hevonen vähän odottamaan apujasi, se auttaa myös väistöjen ratsastamisessa. Työskentele kevyessä ravissa kumpaankin suuntaan sen aikaa että tunnet hevosen ravin hieman kasvavan, ja hevosen tulevan pehmeästi kohti tasaista kuolaintuntumaa. Kun ravi on "kunnossa" kumpaankin suuntaan, siirry käyntiin ja anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Pikku käyntipätkän jälkeen verryttele hevosta hetki laukassa, tehden silloin tällöin ympyröitä ja muutellen omaa istuntaa kevyen ja perusistunnan välillä. Ole tarkkana että hevosen laukka ei häiriinny tai jännity vaikka muutatkin omaa istuntaasi. Laukkaverryttelyn jälkeen ravaile hetki ja anna sen jälkeen hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Käynnin jälkeen ota ohjat tuntumalle ja lähdetään tekemään tunnin varsinaista tehtävää. Aloita käynnissä, vasemmassa kierroksessa tehden pitkän sivun alkuun avotaivutusta. Taivutuksessa ole erityisen huolellinen ulkoapujen kanssa, säätele niillä taivutuksen määrää siten että hevonen ei pääse taipumaan "yli". Vaikka avossa hevonen taipuu sisäpohkeen ympäri, ei se kuitenkaan tarkoita sitä että sisäpohjetta tulisi käyttää kovin aktiivisesti. Sisäpohje on omalla paikallaan, toki estäen hevosen koko kropan työntymisen sisälle, mutta ennen kaikkea antaen hevosen taipua sen ympärille. Sisäohja huolehtii asetuksen ja taivutuksen ylläpidosta, ja ulkoavut ikäänkuin "kantavat" hevosen ulkopuolen. Kantavalla en toki tarkoita sitä että hevonen rojahtaisi ohjalle, vaan sekä ulkopohje että -ohja ovat kantavat avut, jotka huolehtivat että ulkolapa ja -kylki pysyvät oikealla linjalla. Käyttämällä ulkoapuja oikein, huomaat että sisäkäsi pysyy entistä pehmeämpänä ja se taas rentouttaa hevosta huomattavasti.

Jatka avotaivutuksessa pitkän sivun puoleen väliin, josta käännä (tai päästä hevonen kääntymään) voltille. Muista säilyttää sama tuki ulkoavuilla myös voltilla joka sinulla oli avossa, se tuntuma ei saisi siis hävitä tässä välissä. Jos joku apu kevenee, on se sisäpohje, joka päästää hevosen kääntymään voltille.
Voltin sijaan teekin puolikas voltin kaari, jonka jälkeen suorista hevonen kentän keskilinjan suuntaisesti ja jatka kaartaen oikealle, jolloin keskelle kenttää tulee s-kaari. Toiselta kaarelta jatkat siis uraa pitkin oikeassa kierroksessa, ja nyt sinun tulisi jatkaa uralla sulkutaivutuksessa. Sulkutaivutuksessa ulkopohje huolehtii takaosan asennosta, sisäpohje taas antaa hevosen taipua sen ympärille ja ulko-ohja säätelee taivutusta, sisäohja asettaa ja taivuttaa. Avuthan ovat käytännössä samat, ulkopohje aavistuksen voimakkaampana ja ulko-ohja hieman kevyempänä. Jatka sulkutaivutuksessa pitkän sivun loppuun, jonka jälkeen tee huolellinen kulma ja jatka uraa pitkin.

Tässä harjoituksessa hyödynnetään siis sitä asentoa jossa hevonen on aloittaessaan voltin (avo) ja sitä asentoa jossa hevonen on päättäessään voltin (sulku). 

Jatka tällä kaavalla kohti seuraavaa pitkää sivua, jossa taas tee ensin avo, siitä s-kaari radan poikki ja jatkaen siitä uraa pitkin sulkutaivutuksessa.

Jos s-kaarella tapahtuu jotain mystistä, hevonen esimerkiksi karkaa avuilta, tee kaaren kohdalle voltti, jolla otat taas tilanteen haltuun! Tämä on hyvä muistaa, sillä harjoituksessa tehtävät seuraavat toinen toisiaan melko nopeasti, joten on hyvä välillä ottaa hevonen kontrolliin. 

Koko harjoituksen aikana muista ratsastaa jokainen kulma huolellisesti, kulmassa saat hevosen valmisteltua hyvin tulevaan tehtävään. Jos hevonen ei käänny kulmasta sinun avuistasi, vaan kääntyy itsestään, tee rauhassa sama kulma uudestaan. Huonosti ratsastetun kulman jälkeen ei seuraava tehtävä voi onnistua kovin hyvin, siksi kulmien ratsastusta aina painotetaan!

Kun olet tehnyt harjoituksen muutaman kerran käynnissä, anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla ja sen jälkeen tee sama harjoitusravissa. Voit myös muokata harjoitusta tehden toisen taivutuksen ja kaaren ravissa ja toisen käynnissä, ja lisätä pikkuhiljaa mukaan myös laukkaa. Alussa voi tehdä avon ja kaaren laukassa ja siirtyä siitä käyntiin tai raviin ja tehdä kaaren ja sulkutaivutuksen käynnissä tai ravissa. Edistyneemmät tekevät koko harjoituksen myös laukassa, tehden laukanvaihdon kaaren keskellä!

Teitpä harjoitusta missä askellajissa tahansa, muista huolehtia taivutuksen laadusta. Vältä ylitaipunutta kaulaa ja keskity koko hevosen huolelliseen, loivaan taivutukseen.

Loppuverryttelyssä on hyvä antaa hevosen ravata rentoa hölkkää vähän pidemmällä kaulalla, se on joutunut tunnin aikana ihan tosissaan töihin ja lopussa pitää päästä vähän pärskimään!

Hyviä treenejä kaikille!

Sari

Ulkopohkeen tärkeys takaosankäännöksessä

Ulkopohje, tärkeä mutta todella usein vähän unohdettu apu. Huolestuttavan usein tulee ratsastuksen opettajan suusta muistutus sisäohjasta. Aseta, käännä, rentouta sisäsuupieltä, taivuta, tee sitä ja tee tätä sisäohjasta. Ja ratsastaja tekee koska niin käsketään. Pikkuhiljaa olemme tilanteessa jossa hevonen on ylitaipunut (pelkästään) kaulastaan sisäohjan vaikutuksesta, samalla kuitenkin pudottaen ulkolapansa ulos ja "alas" (eli ei kanna itseään ulkoa) ja pikkuhiljaa kaatuu ratsastajan sisäapujen päälle. Nämä ja lukuisat muutkin ongelmat johtuvat liiallisesta sisäohjalla ratsastamisesta  tai puutteellisesta ulkopohkeella ratsastamisesta. Kun näin käy, eli hevonen kaatuu sisäapujen päälle, tulee ratsastajalle mieleen tai opettajakin saattaa siitä mainita että potkaise se pois sisäpohkeen päältä, se ei saa kaatua sun sisäpohkeen päälle.
Tässä vaiheessa huomautan että hevonenhan ei tee tätä tahallaan, miksi sitä pitäisi siis rankaista potkaisemalla sisäpohkeella kun olet itse sen siihen tilanteeseen ajanut? Jos alunperinkin olisit ratsastanut hevosen ristikkäisillä avuilla paremmin tasapainoon, ei tätäkään tilannetta olisi aiheutunut. Jos ja kun hevonen kaatuu sisälle, se korjataan luonnollisesti tasapainottamalla hevonen ulkoavuille, eli voimistamalla ulko-ohjaa ja ottamalla enemmän omaa painoa ulkojalustimelle. Ei siis potkita pois sisäpohkeesta vaan otetaan vastaan ulkoavuille. No niin, nyt kun sain tämän vuodatuksen kirjoitettua, voidaankin keskittyä postauksen aiheeseen, eli ulkopohkeeseen ja ensimmäiseen harjoitukseen joissa ulkopohkeen tärkeys korostuu. Tämän jälkeen käsittelemme vielä ulkopohkeen tärkeyttä sulkutaivutuksessa sekä uralla että diagonaalilla.

Takaosankäännös

Takaosankäännöksen ratsastamisen vaiheet:
- Sisäpohje on satulavyön kohdalla, lähellä hevosta mutta ei "aktiivinen". Sisäpohkeella ei ole takaosankäännöksessä suurta tehtävää, käytännössä sen pitää antaa hevoselle tilaa kääntyä ulkopohkeen vaikutuksesta.
- Ratsastajan tulee istua ryhdikkäänä ja itsensä kantaen, paino voi olla hieman enemmän sisäistuinluulla. Ratsastaja voi myös kääntää katsettaan käännöksen suuntaan, tämä auttaa istunnan oikeassa sijoittelussa. Näin ratsastajan sisäpolvi aukeaa ja ulkopolvi tiivistyy, tämä ohjaa hevosta kääntymään.
- Ratsastaja asettaa hevosen käännöksen suuntaan pehmeästi sisäohjasta, ulko-ohjan säädellessä asetuksen määrää.
- Ulkopohje siirretään satulavyön taakse ja koko pohje (älä siis nosta kantapäätä ylös) voimistuu ja antaa hevoselle impulssin siirtyä pohkeen vaikutuksesta sisällepäin.
- Samaan aikaan ulkopohkeen kanssa ratsastaja voimistaa ulko-ohjan vaikutusta, ikäänkuin työntää hevosta ulko-ohjalla käännöksen suuntaan. Ole tarkkana että ohjat ovat riittävän lyhyet, ulkokäsi ei saa missään nimessä tulla kaulan yli väärälle puolelle. Ajattele että ikäänkuin tuet hevosta ulko-ohjalla, tuoden ulkokättä lähes kiinni hevosen kaulaan tai harjaan.
- Fiilis tässä käännöksessä tulisi olla sellainen että sinä tuot hevosen ulkoa sisälle muutaman askeleen ajan, ja käännöksen jälkeen suoristat sen rentouttamalla apusi.

Aloita takaosankäännösten ratsastaminen mahdollisimman vähillä askelilla, ensimmäiset käännökset kannattaa ratsastaa kulmassa, eli muutama metri ennen sivun loppua kokoa käyntiä hieman, ja käännä hevonen takaosallaan uudelle uralle. Kun tämä sujuu, voit siirtyä ratsastamaan takaosankäännöksiä vaikka pitkän sivun keskellä, jolloin sinulla on mahdollisuus kääntää hevosta useampi askel ilman että aita tulee vastaan. Muista että mitä pidempään ratsastat takaosankäännöstä (siis mitä useampia askeleita) sitä paremmin hevosen käynnin tulee olla koottuna. Ratsasta siis koottuja käyntipätkiä suoralla uralla riitävän pitkään varmistaaksesi että käynnissä säilyy poljennan aktiivisuus ennen kuin käännät hevosta takaosalla.

Ulkopohkeen toimintaa tukeaksesi ja takaosankäännöstä vahvistaaksesi voit ratsastaa ravissa loivaa kiemurauraa siten että käytät samoja apuja kuin takaosankäännöksessä, erityisesti ulkopohjetta tuodessasi hevosta uran sisäpuolelle. Ja kun tuot hevosta takaisin uralle, tuot sen luonnollisesti toisella pohkeella!  Muista että loiva kiemura on todellakin loiva, hevosen ei tarvitse siirtyä kuin pari askelta uralta pois ja takaisin, pääasia että pääset ratsastamaan sitä enemmän aina ulkopohkeella.

Kun olet treenannut itse takaosankäännöksiä riittävästi ja avut ovat sinulle selvät, voit tarkkailla vielä miten saat käännöksen osumaan juuri tietyn kirjaimen kohdalle. Itse olen huomannut että kun kädet ovat kirjaimen kohdalla, samaan aikaan lähden kääntämään hevosta ulkoavuilla ja käännös "osuu" juuri oikeaan paikkaan. Tämä tietysti edellyttää että hevonen kääntyy oikein, eli takaosansa päällä eikä liiku paikaltaan juurikaan. Testaa itse omalla hevosellasi ja omien apujesi oikea-aikaisuutta, ja pyri siihen että saat käännöksen tehtyä juuri kirjaimen kohdalla!

Ja loppuun vielä muistutus kaikista niistä ikävistä jutuista, jotka voivat aiheuttaa haasteita takaosankäännöksessä.

- Mikäli lähdet ratsastamaan käännöstä liian voimakkailla avuilla, hevosesi saattaa mennä lukkoon ja lopettaa liikkumisen kokonaan, pahimmassa tapauksessa lähteä peruuttamaan. Jos näin käy, rentouta avut, hengitä rauhallisesti ja tee käännös uudestaan, kevyemmillä avuilla.
- Samalla kun käännät katsettasi hieman käännöksen suuntaan, ylävartalosi kääntyy luonnollisesti hieman katseesi mukana. Ole kuitenkin tarkkana ettet käännä ylävartaloa liikaa sillä silloin siitä usein häviää tietynlainen kantokyky, ja tämä saattaa antaa hevoselle signaalin kääntyä juuri vastakkaiseen suuntaan. Usein ensimmäisissä takaosankäännöksissä itsekin kehotan ratsastajia kääntämään katsettaan rohkeasti käännöksen suuntaan, joskus jopa olan yli, mutta tätä käytetään ainoastaan silloin kun ratsastajalle pitää vähän rohkeammin opettaa katseen merkitystä. Kun ratsastaja uskaltaa kääntää katsettaan sillä tavalla "normaalin rohkeasti" tämä olan yli katsominen jää vähemmälle eikä ylävartalon anneta enää kiertyä.
- Mikäli sisäpohje jää vahvaksi käännöksessä, se estää hevosta kääntymästä. Sisäpohje rennoksi mutta satulavyön kohdalla, hevosen kyljen lähellä.
- Liika paine sisäohjasta johtaa hevosen ylitaipumiseen joka lukitsee sisälavan ja myöskin estää hevosta kääntymästä.
- Jos vedät ulko-ohjasta tällöin hevonen usein jatkaa käyntiä suoraan eteenpäin, sillä ulko-ohjan veto estää sitä kääntymästä.
- Ole tarkkana ettet myöskään päästä ulko-ohjaa löysäksi, sillä silloin se luultavasti putoaa sisäapujesi päälle.
- Ulkopohkeen käytössä on myöskin oltava tietty herkkyys, liika puristaminen ja jännittäminen aiheuttaa helposti sen että ratsastajan ulkopolvi "aukeaa" ja se ikäänkuin antaa hevosen jatkaa liikettä eteenpäin sen sijaan että tiiviimpi polvi ohjaisi hevosta kääntymään.


Nyt treenaamaan takaosankäännöksiä, siitä on vain lyhyt tie laukkapiruetin ratsastamiseen!

Sari