Hevosen esteälyn kehittäminen

Esteratsastus on ainakin omasta mielestäni todella teknistä ja vaikeaa, aina pitää olla mittailemassa estevälejä lähes sentin tarkkuudella ja sitten pitää varmistaa että hevonen tulee esteelle juuri oikeassa tempossa, ja hevoselle pitää vielä kertoa se oikea ponnistuspaikkakin ja tämän lisäksi pitäisi vielä saada se hyppykaarikin juuri ideaaliksi.

Huh huh, siinä on työtä kerrakseen, nostan hattua kaikille esteratsastajille mutta uskallan vähän myös haastaa teitä! Mitä jos kehitettäisiinkin sitä hevosen esteälyä sen sijaan että tehdään liikaa asioita hevosen puolesta? Eikö ratsastamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista ja perustua mahdollisimman pieniin ja yksinkertaisiin apuihin? Enkä varmaan ole väärässä jos väitän että kaiken (myös esteratsastuksen) perustana on huolellinen perusratsastus, joku sitä myös kouluratsastukseksi kutsuu?!

Postauksen otsikon mukaisesti tässä keskitytään harjoituksiin joilla pyritään kehittämään hevosen esteälyä. Esteäly tarkoittaa sitä että hevonen pystyy ratkaisemaan esteratsastuksessa esiintyviä haasteita ilman ratsastajan jatkuvaa apua. Näitä voivat olla esimerkiksi sopivan tempon, sopivan askelpituuden ja sopivan ponnistuspaikan löytäminen. 

Ja jos mietit mistä tiedät onko hevosellasi esteälyä vai ei, on se helppo testata aivan yksinkertaisella harjoituksella. Rakenna joko pysty- tai okserieste ja lähesty sitä aivan normaalisti, kuten yleensäkin hyppäät. Sen sijaan että esteen lähestyessä tekisit paljon töitä hevosen puolesta liittyen esimerkiksi ponnistuspaikan löytämiseen, jätäkin se tällä kertaa vähän yksin. Pidä kuitenkin ohjat ja pohkeet tuntumalla, mutta anna hevosen lähestyä estettä itse valitsemassaan tempossa ja hypätä itse valitsemastaan paikasta. Jos hevosesi automaattisesti korjaa askelpituuttaan ja löytää ideaalin ponnistuspaikan pudottamatta estettä, on hevosellasi ainakin kohtalaisesti esteälyä!
Jos se taas rämähtää esteeseen, hyppää joko liian juuresta tai liian kaukaa, huonossa tempossa, on se merkki siitä että esteälyä ei juurikaan ole, ja hevonen odottaa ratsastajan tekevän kaikki päätökset sen puolesta.

Aivan liian usein estekisoissa tai -valmennuksissa kiinnitän huomiota mm. seuraaviin asioihin:

- ratsastaja istuu aivan vinossa, jolloin hevonen ei pysty liikkumaan suorana, eikä näin ollen pysty ottamaan riittävästi painoa takajaloilleen.
- ratsastajalla on aivan liian pitkät jalustimet, jonka johdosta hän ei pysty nousemaan kunnolla kevyeen istuntaan eikä hevosen selkä saa riittävää vapautta.
- ratsastajalla on aivan liian pitkät ohjat, jonka johdosta ratsastaja joutuu pidätteitä tai käännöksiä tehdessään vetämään ohjasta taaksepäin, jolloin käden jousto häviää ja hevosen rytmi rikkoontuu.
- ratsukko ei työskentele kaarteita kunnolla, vaikka siellä kaarteissa se laukka rakennetaan. Usein käy niin että esteen linjalla ratsastaja yhtäkkiä huomaa että hevosen laukka ei tule riittämään esteen ylitykseen tai sen laukka on liian nopeaa ja hän joutuu joko patistamaan voimakkaasti pohkeella ja pidättämään, joka juuri ennen estettä tehtynä rikkoo hevosen luontaisen rytmin ja tasapainon ja näin ollen hyppy kärsii.

Miten helppoa esteratsastus olisikaan jos nuo haasteet olisi selätetty!

Jos nyt ei tässä postauksessa keskitytä noihin ratsastajan istuntaan liittyviin haasteisiin, vaan otetaan käsittelyyn muutama harjoitus joilla saat parannettua hevosen esteälyä. Näiden harjoitusten pyrkimyksenä on siis saada ratsastaja tekemään vähemmän ja haastaa hevosta katsomaan ja miettimään asioita enemmän itse.

Ennen varsinaisiin harjoituksiin menemistä, huomautan, että ainoastaan huolellinen perusratsastus siten että hevonen on koko ajan avuilla, on ainoa oikea tie onnistumiseen myös esteratsastuksessa, mutta näillä muutamalla harjoituksella voidaan hetkellisesti "oikoa" kulmia ja saada hevosen älykkyystasoa nostettua ja tätä kautta oma ratsastamisesikin yksinkertaistuu.

Mikäli hevosesi pyrkii ryntäämään esteelle, voit "jarruttaa" sitä rakentamalla aivan tavallisen pystyesteen ja päällimmäisen puomin päälle kahdesta puomista V-kirjaimen. Puomien väli esteen päällä on noin hevosen levyinen, eli hevonen laukkaa esteelle V-kirjaimen avoimesta päästä, jonka on oltava noin 2 hevosen levyinen.

Tämä harjoitus pistää hevonen hieman hidastamaan tempoa, sillä rakennelma on hieman haastavan näköinen, ja hevosen pitää tosissaan pohtia miten siitä selviäisi. Ratsastajan tehtävänä on tuoda hevonen esteelle mahdollisimman suorana ja hyvässä tempossa, siten että esteen linjalla ratsastaja ei häiritse hevosta vahvoilla pidätteillä vaan jätetään se hevosen hommaksi, unohtamatta kuitenkaan ohjalla pidettävää tukea.

Esteen ollessa hieman erikoisen näköinen, tulee ratsastajan kuitenkin pitää pohkeet lähellä hevosen kylkiä ja käyttää niitä tarvittaessa hyvinkin nopeasti, jos hevonen yhtään epäröisi esteen ylitystä. Kannattaa myös varautua siihen että hevonen saattaa varsinkin ensimmäisillä kerroilla hypätä esteen hyvinkin reilulla ilmavaralla, joten myötäys kädellä tulee mitoittaa sen mukaan.

Muutaman kerran jälkeen hevonen rentoutuu tämänkin estetyypin hyppäämiseen, ja ratsastaja pääsee paremmin vaikuttamaan hevoseen joka ei enää ryntää jännittyneesti esteelle. Pikkuhiljaa nuo apupuomit kannattaa jättää pois ja testata miten pehmeästi hevonen vastaa pidätteeseen. Jos taas sama vanha ryntäily jatkuu, ota puomit uudestaan käyttöön.



Toinen haaste liittyy hevosen takaosan käyttöön ja oikean ponnistuspaikan löytämiseen.  Monasti hevonen saattaa myös vähän rynnätä esteelle, ja se vie usein hevosen painopisteen etuosalle, jolloin hypyn kaari ei ole ideaali.

Rakenna yksinkertainen pystyeste, ja laita sekä esteen eteen että taakse maapuomi, noin 3 metrin päästä esteestä. Voit lisätä näitä puomeja enemmänkin, sekä ennen että jälkeen esteen, mutta on varmasti järkevin aloittaa näillä yksillä puomeilla ja maltillisella estekorkeudella.

Lähesty estettä laukassa, ja yritä itse olla huolehtimatta ideaalista ponnistuspaikasta, jätä se homma taas hevoselle, puomit kyllä auttavat siinä! Pidä itse huoli että estettä lähestyy suora ja rytmikkäästi laukkaava hevonen. Mikäli hevonen ensimmäisillä kerroilla lähtee hyppyyn väärästä ponnistuspaikasta, anna sille mahdollisuus korjata se seuraavalla hyppykerralla, eli älä taaskaan itse välitä puomeista, esteestä ja ponnistuspaikasta, vaan keskity hevosen suoruuteen ja rytmikkääseen, aktiiviseen laukkaan. Huomaat että hevonen myös rentoutuu ja pehmenee harjoituksen edetessä, sillä maapuomit usein "pidättävät" hevosta hieman, sillä se joutuu oikeasti katsomaan ja miettimään miten askeleensa asettaisi. On myös varsin tavallista että hevonen hieman laskee päätään puomeja lähestyessään, ja se on hyvä asia, sillä silloin hevosen hyppykaari pysyy hieman pyöreämpänä. Ole kuitenkin tarkka että et menee ylävartalollasi liikaa mukaan vaikka  hevonen laskee hieman päätään, vie kättä vaan hieman eteen. Jos heilahdat ylävartalolla eteen, häiritset hevosen tasapainoa, ja hyppy muuttuu etupainoiseksi.

Muutaman onnistumisen jälkeen voit nostaa estekorkeutta ja vaikka lisätä lisää maapuomeja, ja voit myös lisätä toisen pystyesteen jonon jatkoksi! 

Vielä yksi haaste, jolla pyritään ottamaan haltuun laukan lyhentämisen haasteet ja hevosen etujalkojen tekniikka. Joskus näkee hevosia joilla on hieman "hitaat" etujalat, ja usein estevirheet koostuvat etujaloilla pudotetuista puomeista. Toinen yleinen ongelma liittyy laukan lyhentämiseen, joka todella usein vie energian pois laukasta, jos hevonen ei vastaa lyhentämiseen oikein.

Rakenna in-and-out sarja matalista pystyesteistä, joiden väli on noin 3 metriä. Jos hevosesi ei ole tottunut innariin, aloita ensin kahdella esteellä. Jos itseäsi jännittää pystyeste, voit aivan hyvin rakentaa myös ristikot.

Tässä harjoituksessa on (kuten aiemmissakin) tärkeätä olla häiritsemättä hevosta liikaa, ja lähestyä esteitä lyhyessä, aktiivisessa laukassa. Esteillä on erittäin tärkeää olla huolellinen oman istunnan kanssa, ole varovainen että pysyt ylävartalolla rauhassa, ajattele että annat hevosen hypätä allasi menemättä ylävartalolla mukaan hyppyyn. Mikäli ylävartalosi notkahtaa eteenpäin, menee paino helposti hevosen etujaloille, ja harjoituksesta tulee hevoselle todella raskas ja vaikea. Keskity siis lähestymiseen, erityisesti suoruuteen ja lyhyeen, aktiiviseen laukkaan. Kun nämä ovat kunnossa, ja istuntasi pysyy rauhallisena, onnistutte harjoituksessa hyvin.

Kun harjoitusta on tultu muutama kerta, voit lisätä esteiden määrää mutta pidä estekorkeus koko ajan hyvin maltillisena, sillä tämä harjoitus toimii nimenomaan jumppana, eikä siihen tule yhdistää liian rohkeita estekorkeuksia. 

Tässä nyt muutama hevosen esteälyä kehittävä harjoitus, toivottavasti näistä on apua ja kertokaahan miten älykkäitä teidän estehevosenne ovat!

Sari

Toivepostaus; tuntisuunnitelma hitaasti lämpiävälle hevoselle

Tällä tuntisuunnitelmalla yritetään tavoittaa kaikki ne joiden hevonen on diesel-mallia, eli hitaasti lämpeävä sekä myös ne joiden on vaikea istua hevosensa isossa ravissa.

Hevosen hitaasti lämpeäminen on suoraan verrannollinen hevosen kokoon, mitä isompi hevonen, sitä isommat lihakset ja sitä kauemmin niiden lämpeämisessä kestää. Tästä on helppo vetää johtopäätös että avainasemassa on hevosen huolellinen ja pitkä verryttely, sillä mitä huonommin hevonen on verrytelty, eli lihakset eivät ole valmiita tehtävään, sitä "töksähtävämpää" hevosen liike on ja sitä vaikeampaa siellä on istua.

Aloita siis jokainen ratsastuskerta vähintään 15 minuutin alkukäynnillä, ja sen jälkeen voidaan aloittaa varsinainen alkuverryttely. Jos teet alkukäynnin kentällä, hyödynnä koko 15 minuutin aika ja työskentele isoilla, loivilla kaarilla, kääntäen hevosta paino- ja pohjeavuilla.

Alkukäynnin jälkeen ota ohjat tuntumalle mutta jätä ne selvästi normaalia pidemmäksi, sillä alkuraveissa annetaan hevosen liikkua pitkänä ja rauhallisessa tempossa. Vaikka työskennelläänkin pitkällä ohjalla, tulee hevosen silti voida luottaa kätesi tarjoamaan tuntumaan, ja kun se luottaa siihen, se hakeutuu itse tuntumaa kohti, eli tulee takaa eteen! Syy miksi pidetään tempo vielä alussa tosi matalana, on isojen lihasten lämpeämisen odottelu. On tärkeää antaa hevosen näin alussa vähän jopa itse määritellä ravin tempoa, eli sallitaan sen vähän "hölkötellä", hevonen alkaa kyllä liikkua isommin heti kun sen kroppa on siihen valmis, edellyttäen että se on kuitenkin koko ajan pohkeen edessä.

Alkuverryttelyssä ei ole siis tarkoitus tehdä muutakuin ravailla kevyessä ravissa, pitkähköllä ohjalla, ympäri kenttää, kääntäen silloin tällöin isoille ympyröille ja vaihdellen suuntaa riittävän usein. Kun olet ravaillut viitisen minuuttia, ota verryttelyyn mukaan vielä siirtymät käyntiin, siten että hevonen ei jää käyntiin vaan ainoastaan "käy" käynnissä, ja ponnistaa siitä heti uudestaan raviin. Tämä on erityisen hyvä alkuverryttelyharjoitus diesel-hevosille, sillä se sekä aktivoi hevosta pohkeelle että laittaa takapään lihakset kunnolla töihin.

Kun olet verrytellyt hevosen ravissa rauhallisessa tempossa, voit laukata sen kanssa samalla ajatuksella. Vähän pidempi ohja edelleen, rauhallinen tempo, ja pyri olemaan mahdollisimman paljon kevyessä istunnassa, näin helpotat hevosen selkään kohdistuvaa painetta ja säilytät rentouden ja pyöreyden liikkeessä.

Kun olet verrytellyt hevosen myös laukassa, anna sen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Jatketaan käynnin jälkeen suoraan laukkatehtävällä, ja siinä keskitytään vastalaukkaan, joka on yksi parhaista hevosta jumppaavista liikkeistä. Aloita nostamalla vastalaukka ja jatka vastalaukassa pääty-ympyrällä. Yhden ympyrän jälkeen jatka lävistäjälle ja toisessa päädyssä käännä hevonen voltille, nyt olet siis myötälaukassa. Myötälaukkavoltilla kokoa vähän laukkaa ja voltin jälkeen jatka taas lävistäjää pitkin takaisin toiseen päätyyn, jossa olet vastalaukassa ja tee taas ympyrä vastalaukassa. Tee tämä sekä oikeaan että vasempaan suuntaan muutaman kierroksen ajan. Tämän jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Jatketaan käynnin jälkeen ravissa tehden ensin temponmuutoksia keventäen,  tällä varmistetaan erityisesti reaktiot pohkeelle. Kun olet tehnyt muutamia temponmuutoksia ravissa molempiin suuntiin, jatketaan varsinaisella ravitehtävällä. Tee toiseen päätyyn voltti ravissa, kokoa tai ajattele ravin kokoamista (pohkeet ikäänkuin nostaa hevosen rintakehää ylöspäin) jolloin oma istuntasi kevenee, ja istut enemmän istuinluiden etureunalla. Voltin jälkeen pituushalkaisijalle, josta tee pohkeenväistöä uralle, uralle päästyäsi nouse kevyeen istuntaan. Jatka ravissa, kevyessä istunnassa kohti seuraavaa päätyä jossa istu perusistuntaan, käännä hevonen voltille ja taas kokoa ravia voltilla. Voltin jälkeen pituushalkaisijalle, väistö uralle ja uraa pitkin taas kevyessä istunnassa kohti toista päätyä.

Tee tämä harjoitus muutaman kerran kumpaankin suuntaan, tarkkaillen erityisesti hevosen rentoutta ja oman istuntasi jäntevyyttä. Tämän jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla. 

Raviharjoitusta tehdessäsi voit tunnustella kroppasi jäntevyyttä, vaikka polvet ja reidet eivät saa jännittyneesti puristaa, tulee niiden olla jäntevät ja suuri osa ratsastajan painosta kuitenkin tulee polville. On siis erittäin tärkeää löytää istuntaan tietynlainen jäntevä keveys, se että ratsastajia on vuosikaudet pakotettu istumaan takataskujen päällä, ei mielestäni ole kovin toimiva mielikuva. Myös lyhyet ohjat ovat tärkeä tekijä hyvän istunnan saavuttamiseksi. Itse ainakin rojahdan olohuoneen sohva-tyyppiseen löysään röhnötys-istuntaan jos istun satulassa takataskujeni päällä. Ajattelen aina istuvani niin jäntevästi että kannan suuren osan omasta painostani itse, jolloin hevosen selkään kohdistuva paine on pienempi. Tämä taas edesauttaa hevosen pysymistä rentona, joka tekee hevosen askeleesta pehmeämmän ja näin ollen helpomman istua! Pikkuhiljaa kun hevosen rentous lisääntyy ja oma istuntasi löytää paikkansa, voit jatkaa väistön jälkeen pidempään harjoitusravissa. Heti kun tunnet jännittyväsi, ja käpertyväsi kiinni hevoseen tai nojaavasi liikaa taakse, nouse kevyeen istuntaan jotta saat hevosen rennoksi. Niin kauan kuin istunta ei ole harjoitusravissa rennon jäntevä, kannattaa tehdä siirtymät esimerkiksi laukasta raviin siten että jatkan heti siirtymästä kevyttä ravia. Liika takertuminen hevosen estää sen luontaisen liikkeen kehittymisen, eikä me haluta estää hevosen liikettä, eihän?

Siirtymä laukasta raviin on tärkeää tehdä ratsastamalla laukkaa riittävästi pohkeella, voit vaikka koota laukkaa ennen siirtymää ja tehdä siirtymän "vahvalla" istunnalla, pitäen huolta istuinluiden etureunasta ja pohkeen tarjoamasta tuesta.

Tehdään vielä loppuun hieman siirtymiä. Nosta jostain kentän kohdasta laukka, ja käännä hevonen voltille seuraavan sivun keskellä. Voltin aikana kokoa laukkaa hieman jotta hevonen ei rojahda siirtymässä lavoilleen ja voltin jälkeen siirry raviin. Kokoa hevosen ravia seuraavassa kulmassa, ja nosta heti kulman jälkeen uusi laukka. Heti seuraavalla sivulla keskelle voltti, kootussa laukassa, ja voltin jälkeen taas siirtymä raviin.
Tässä siis on tarkoitus tehdä jokaisella sivulla laukassa voltti ja ravisiirtymä, joten keskity huolellisesti ratsastamaan jokainen askel ettei tule kiire! Tee tämä yhden kierroksen ajan, ja sen jälkeen anna hetkeksi vapaat ohjat ja toista sama uudestaan, samassa kierroksessa. Taas välikäynnit ja sama kaksi kertaa toiseen suuntaan.Näin nopeasti toisiaan seuraavat tehtävät ovat rankkoja sekä hevoselle että itsellesi, joten tämän jälkeen on hyvä lopetella tunti ravailemalla kevyessä ravissa vähän pidemmällä ohjalla ja sen jälkeen hevoselle kiitos ja loppukäynnit.

Hyviä treenejä kaikille!

Sari

Toivepostaus, ratsastajan jumppatuokio sekä Humantool ostoetu

Jokin aika sitten sain lukijalta toiveen tehdä postauksen ratsastajan venyttelystä. Ajattelin laajentaa aihetta ottaen kantaa kaikenlaisiin ratsastajan arkea helpottaviin jumppaharjoituksiin, joita voi tehdä lähes missä ja milloin vain.

Omasta mielestäni ratsastajan vartalon tärkein osa-alue on keskivartalo, eli käytännössä vatsalihakset. Jos ja kun ne ovat kunnossa (eli hallitset ne) ei ratsastuksessa istunnan osalta ole käytännössä mitään haasteita. Keskivartalolla hallitset sekä hevostasi että omaa istuntaasi, oli sitten kyse jaloista tai vaikka käsistäsi! Kyllä, se on juuri niin helppoa!

Miten muka se voi olla vaan siitä keskivartalosta kiinni? No, jos esimerkiksi ratsastajalla jalat karkaavat liian eteen, pyritään sitä korjaamaan käskyllä "siirrä jalat taaksepäin", joka onkin ihan looginen käsky mutta yleensä aiheuttaa lisää jännitystä jalkoihin ja tätä korjausta joudutaan toistamaan todella usein. Tärkeämpää olisi keskittyä keskivartaloon, tehdä tarvittavat korjaukset siellä ja sen jälkeen todeta että ratsastajan jalat ovat löytäneet omalle paikalleen ihan huomaamatta, lähes itsekseen! Usein nämä asentovirheet johtuvat ainoastaan siitä että ratsastaja ei kannattele itseään riittävästi, ja tämä taas johtuu puutteellisesta keskivartalon hallinnasta.
Sama juttu pätee ratsastajan käsiin, niiden fyysinen korjaaminen aiheuttaa aina jännitystä, ja käden jännitys on erityisen vakava asia sillä se johtaa suoraan hevosen suuhun, ja sitä haluamme varjella kaikelta jännitteeltä. Tavallisin käden asentovirhe on sen painuminen liian alas, eli suora linja hevosen suupielestä ratsastajan kyynärpäähän ei toteudu, ja näin ollen käden jousto ja herkkyys häviää. Kun korjataan keskivartaloa jäntevämmäksi, eli ratsastaja joutuu kannattelemaan itseään keskivartalollaan, nousevat kädetkin vaivattomammin pois hevosen kaulalta ja ne myös pysyvät paremmin kannettuina.

Eikä varmastikaan tule yllätyksenä että keskivartalon hallinta auttaa ratsastajaa säilyttämään tasapainonsa yllättävissäkin tilanteissa. Eli ellei muuten keskivartalojumppa kiinnosta, niin se että pystyt sillä välttämään putoamiset on varmasti oiva motivaattori!

Elleivät perinteiset vatsalihasliikkeet tunnu ihan omilta, aloita helpommasta, eli osta itsellesi voimapyörä, jonka kanssa voit rullailla joka päivä muutaman minuutin ajan, ja kun alat tämän johdosta tuntea vatsalihaksesi paremmin, voit siirtyä tekemään niitä perinteisiä vatsalihasliikkeitä, esimerkiksi vatsalihaspenkissä.
Näiden tehokkaiden vatsalihasliikkeiden lisäksi keskity vatsalihaksiin kaikissa arkisissa toiminnoissa. Jos esimerkiksi käyt kävelyllä tai juoksulenkillä, keskity siinäkin tuntemaan vatsalihaksesi. Juostessa vatsalihasten aktivointi auttaa sinua pysymään paremmassa ryhdissä.

Ja vielä yksi staattinen vatsalihasliike, nimittäin vanha kunnon lankutus! Muista aloittaa maltillisesti, ja kasvata staattisen pidon pituutta hieman jokaisella kerralla!

Näillä arkisilla harjoituksilla ei ole missään nimessä tarkoitus taikoa niitä vatsalihaksia näkyviin, jos ne nyt vähän piilossa siellä ovat olleet, vaan auttaa teitä tuntemaan ja tiedostamaan ne, ja oppimaan niiden tietoista hallintaa.

Kun keskivartalo on näin saatu kuntoon, voimmekin keskittyä muihin ratsastajan jumppaliikkeisiin.

Ja koska kaikki tässä blogissa perustuu yksinkertaisuuteen, ei tässäkään keksitä pyörää uudelleen vaan tehdään hyvin simppeleitä juttuja joista on juuri meille ratsastajille hyötyä:

Oletko ikinä ajatellut, että me uhraamme hevosen lihasten lämpenemiseen todella paljon aikaa ja vaivaa ja villaloimia, mutta ratsastajan lihaksia ei juurikaan lämmitellä. Pahin mahdollinen tilanne on talvella, jolloin ratsastaja istuu hevosen selkään täysin kylmiltään, ja alkukäyntien jälkeen on entistä enemmän jäässä, ja tämä saattaa aiheuttaa lihaksille ikäviä revähdyksiä.  Tätä silmällä pitäen ota siis tavaksi että talutat hevosta alkukäyntien ajan, ja kun olet kävellyt ihan normaalisti muutaman kierroksen, ota vaikka puoli kierrosta kävelyä siten että toinen polvi osuu melkein maahan, eli askeleista tulee pidempiä, rauhallisempia ja lisäksi mukaan tulee vähän taivutusta. Tätä kävelytyyliä kannattaa esitellä hevoselle, herkempi yksilö saattaa hieman hämääntyä kun yhtäkkiä kävelytyylisi muuttuu!
Tämän jälkeen voit pysähtyä hetkeksi ja nostaa toisen jalkasi aidalle, sopivalle korkeudelle jotta saat hieman venytystä myös pohkeeseen. Toista tämä myös toisella jalalla, ja muista olla hyvin rauhallinen näissä venytyksissä. 
Tämä melkein yksinään riittää jalkojen lämmittelyksi ja venyttelyksi, seuraavaksi voit nousta selkään ja jatketaan selässä vielä muutamia juttuja.
Kun hevonen vielä kävelee vapaalla ohjalla tai seisoo paikallaan, voit vielä avata ylävartaloa seuraavilla liikkeillä:

- Nosta molemmat kädet siihen asentoon jossa ne ovat ratsastaessasi, eli pidä kädet kannettuina ja lähde rauhassa kiertämään ylävartaloasi puolelta toiselle. Pikkuhiljaa kiertoa jatkaen nosta käsiäsi ylöspäin, niin että harjoitukseen tulee mukaan myös käsien venytystä ylöspäin. Kun kätesi ovat kurkotelleet kohti taivaita, laske niitä pikkuhiljaa taas ratsastusasentoon ja lopeta vartalon kierto tähän.

- Koita ottaa vasemmalla kädellä kiinni oikean käden varpaista, ja kun saat niistä kiinni, jää tähän asentoon hetkeksi jotta saat aikaiseksi hieman venytystä. Toista sama oikealla kädellä ja vasemman jalan varpailla.

-  Laskeudu selkä pyöreänä halaamaan hevosta, pyrkien saamaan kätesi yhteen hevosen kaulan ympärillä. Ole rauhallinen liikkeissäsi, ja pysy tässä venytyksessä hetken aikaa. Nouse ylös rauhassa, selkä pyöreänä ja jatka venyttäen selkääsi toiseen suuntaan, eli hivuttaudu pikkuhiljaa makaamaan hevosen selän päälle, siten että takaraivosi koskettaa hevosen lautasia. Tähän liikkeeseen hevonen on syytä totuttaa hyvin, ettei teille käy hassusti!

- Erityisen hyvä ylävartaloasi venyttävä harjoitus on venyttää kumpaakin kättä kohti taivasta hevosen kävellessä, eli käynnin rytmiin venyttää vuorotellen oikeaa ja vasenta kättä ylöspäin. Toki voit tehdä tätä paikallaan seistenkin, mutta käynnin rytmissä tämä on huomattavasti hyödyllisempää.

Nämä harjoitukset ovat ne tärkeimmät ja hyödyllisimmät hevosen selässä tehtävät liikkeet, mutta myös tunnin jälkeen on syytä loppuverrytellä. Eli tule taas alas selästä loppukäyntien ajaksi ja kävele lihaksistasi kaikki mahdollinen kireys pois. Mikäli olet ratsastanut "oikein", ei lihaksissasi pitäisi olla sen suurempia kireyksiä, joten tämän kummallisempaa loppuverryttelyä et tarvitse, mutta ota tämä loppukävely ihan tavaksi!

Sitten muutamia harjoituksia jotka sopivat erityisesti ratsastajille vatsalihasliikkeiden lisäksi:

- Erilaiset selkälihasharjoitukset, nämä yhdessä vatsalihasten kanssa pitävät ihan automaattisesti huolta omasta ryhdistäsi ja kannat itsesi paremmin.

- Jalkalihasten varsinaista treenaamista en ole itse kokenut tarpeelliseksi, sillä mikäli reisilihakset kasvavat kovin isoiksi (kuten niillä helposti on tapana), ovat ne ikäänkuin vähän tiellä ratsastaessa. Sen sijaan kaikenlaiset jalkojen lihasten venyttelyharjoitteet ovat ratsastajille omiaan!

- Varsinaista käsilihastreeniä ei ratsastaja tarvitse, sillä käsivoimia ratsastaessa ei tarvita, mutta esimerkiksi selkälihasliikkeitä tehdessä tulee samalla automaattisesti tehtyä käsilihasliikkeitä, jotka riittävät vallan hyvin!

- Kaikenlaiset venyttävät liikkeet niin jalkojen, selän kuin käsienkin osalta ovat ratsastajalle todella tärkeitä, sillä usein ratsastaja tulee hevosen selässä jännittäneeksi lihaksiaan ja lihakset kipeytyvät helposti mikäli niitä ei säännöllisillä venytyksillä avaa. 

Pilates ja jooga ovat aivan täydellisiä ratsastajan lajeja, niissä keskitytään ratsastuksen kannalta juuri olennaisiin asioihin, joten jos vaan aikaa riittää niin käykää edes pilatestunneilla!

Suosittelen lämpimästi lukemaan Eerika Häkkisen mahtavan istuntakirjan "Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia", sieltä löytyy istuntaharjoitusten lisäksi huippuhyviä vinkkejä ratsastajan jumppaan.

Ja sitten vielä Grande Finale! Olen jo vuosia seurannut Humantool-satulatuolin taivalta Suomessa, ja hetki hetkeltä tullut entistä vakuuttuneemmaksi tuolin ryhtiä parantavista ominaisuuksista. Itse en ole tuolia testannut kuin jonkun hetken messuilla, eli pidemmältä ajalta en (vielä) voi omia kokemuksiani tähän avata, mutta jo ne muutamat minuutit ovat saaneet minut vakuuttumaan tuolin erinomaisuudesta.

Allaoleva kursivoitu teksti on lainattu suoraan Humantoolin sivuilta. 

• HUMANTOOL satula opettaa hyvään ja ryhdikkääseen pystyasentoon.
• Pallomainen rakenne antaa istuimelle liikkeet.
• Keinuvat liikeradat sekä tasapainoilu houkuttelevat terveelliseen liikuntaan työn lomassa.
• Perinteiseen työtuoliin saadaan kaikki satulatuolin edut ja lisäksi vielä terveyttä ylläpitävä liike.
• Fyysinen kunto ja hyvinvointi parantuvat sekä
• pysyvät yllä istuessa työpöydän ääressä.
• Soveltuu erinomaisesti myös kotioloihin, esim. keittiön pöydän ääreen tai kotitoimistoihin.
• Erinomainen apuväline myös iäkkäille tai liikuntarajoitteisille, lantion alueen aktivointiin ja vahvistamiseen.

Terveysvaikutukset:

• Saat liikettä epäterveelliseen istumisasentoon
• Selkä ja keskivartalo vahvistuvat, syvien lihasten toimintojen aktivoitumisen ansiosta.
• Liike vapauttaa selän jännitystiloja, joita syntyy vääristä istuma-asennoista tai esim. urheilusuorituksista.
• Ryhti paranee, kun lantio oppii ja vahvistuu uuteen ja pystympään asentoon.
• Niska- ja hartiavaivat helpottuvat, koska alaselän asento paranee.
• Selkäkivut helpottuvat, kun hermojen välinen paine laskee istuimen liikkeen ansiosta.
• Aineenvaihdunta ja verenkierto paranevat.
• Lantionpohjan lihakset vahvistuvat, mikä auttaa mm. hallitsemaan virtsankarkailua
• Lantionseudun aktivointi vaikuttaa koko kehon hyvinvointiin.

Tätä postausta hahmotellessani Humantool tuli mieleeni, jälleen kerran, ja olin yhteydessä Humantoolin väkeen.

He tarjoavat nyt blogini lukijoille -20% ostoedun koodilla TAVOITE, ja tämä etu on voimassa tästä päivästä lähtien aina 29.2.2016 saakka. 

Lämmin kiitos Humantoolin väelle tästä tarjouksesta!

Onko sinulla kokemuksia Humantool-satulatuolista? Jaa ihmeessä kokemuksesi kommenttiboxissa, tai jos vasta nyt intoudut tuolin hankkimaan, palaa myöhemmin kertomaan fiiliksiä! Minä aion nyt hankkia tuon tuolin itselleni, ja tulen kertomaan kokemuksistani ihan omassa postauksesssaan aikanaan. Tähän postaukseen kerään mielelläni teidän muidenkin kokemuksia, joten niitä todellakin saa jakaa! Voitte vaikka lähestyä minua myös sähköpostilla vasenkarisari@gmail.com kokemuksiin liittyen.

Entä miltä ratsastajan jumppaliikkeet vaikuttivat, tuleeko niitä tehtyä jo muutenkin vai tuliko uusia ideoita? Arkinen hyötyliikunta on todella tärkeässä osassa hevosten kanssa touhutessa, joten kaikessa tekemisessä kehotan hyödyntämään sitä. 


Nyt kaikki jumpalle ja klik klik satulatuoliostoksille!

Istunnan haasteet ja istuntaharjoituksia

Tässä postauksessa otetaan tarkempaan syyniin ratsastajan istunta, sen yleisimmät haasteet, vaikutukset hevoseen sekä korjausehdotukset.

Mikä mahtaa olla nykyajan meininki, teetetäänkö enää istuntaharjoituksia liinassa, vai koetaanko se niin vanhanaikaiseksi ettei sitä herkkua enää ole tarjolla? Itse pyrin aina kun mahdollista pitämään istuntatunnit liinassa, se on mielestäni ainoa keino parantaa istuntaa perinpohjaisesti. Toki täytyy ottaa huomioon että ympyrällä työskentely on hevoselle raskasta, suuntaa pitää vaihtaa usein ja hevosen pitää välillä antaa kävellä vapain ohjin suoraan, mutta kun nämä asiat ottaa huomioon, on liinan päässä kaikista helpoin päästä käsiksi istuntavirheisiin. Liinan päässä tehtävät istuntaharjoitukset tulee tehdä ilman ohjia, varsinkin alussa istuntaa korjatessa tulee muuten liian helposti otettua ohjista liian reippaasti, ja tätähän emme halua. Lisäksi todella monet harjoitukset tulee tehdä aina ilman jalustimia, jos se vaan on mahdollista. Uskokaa pois, myös kevyttä ravia voi aivan helposti mennä ilman jalustimia!

Istunnan korjauksia tehdään jokaisella ratsastuskerralla, ja kaikille varmasti ovat tuttuja komennot; kantapäät alas, selkä suoraksi, katse eteen, kädet kannettuna, polvet rentona ja lantio joustavana. Sikäli komennot ovat aivan päteviä, mutta oletko huomannut että usein kun korjaukset tulevat tuossa muodossa, aiheuttaa se lähes aina jännitystä jollain muulla alueella?
Kantapäät alas-komento saattaa kääntyä tilanteeseen jossa kantapäätä ja nilkkaa jännitetään niin paljon että jalka irtoaa hevosen kyljestä eteen. Tätä ei luonnollisestikaan haeta. Oikea tapa korjata voisi olla vaikka "nosta varpaita hieman ylemmäs kuin kantapäätä, tai pidä kantapää samalla tasolla varpaiden kanssa". Näin toimiessa jalkaan ei tule ylimääräistä jännitystä.
Selkä suoraksi-komento saattaa pahimmillaan johtaa notkoselkään, joka johtaa koko ylävartalon jännittymiseen. Jännittynyt ylävartalo vaikuttaa hartioiden kautta myös käsiin, ja sitä kautta hevosen suuhun. Kun ylävartalo jännittyy, tulee siitä usein vähän turhan voimakkaasti "liikkuva", ja tämä häiritsee hevosen luontaista liikettä.
Hartiat taakse-komento saattaa johtaa koko selän jännittymiseen ja tämä taas vie ratsastajan painopisteen liian taakse.

Jos ratsastajan istunta pitäisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se keskivartalo. Keskivartalon hallinnasta lähtee koko istunnan helppous. Ratsastajan tehtävänä on istua hevosen selässä sitä myötäillen ja mahdollisimman vähän häiriten, ja tämä onnistuu ainoastaan täydellisellä keskivartalon hallinnalla. Kehotan aina kaikkia ratsastajia tekemään jotain muutakin liikuntaa ratsastamisen ohella, ja jos ratsastaja ei oikein lämpene kokonaisvaltaiselle treeniohjelmalle, kehotan häntä tekemään vähintään vatsalihasliikkeitä aina kun vaan mahdollista. Sillä pääsee jo pitkälle!

Otetaanpa tähän väliin muutamia tavallisimpia istuntaongelmia ja avataan niitä sen verran että ymmärrätte miten ne vaikuttavat hevoseen.

Käynnissä liika puskeminen jännittää polvet, ja jos tästä yrität siirtää hevosta raviin, joudut käyttämään pohkeita vahvasti, ja samalla jännittyneet polvet jarruttavat hevosta. Muista siis "antautua" hevosen liikkeen vietäväksi, olematta kuitenkaan "löysä" vaan kanna itsesi kunnolla.

Tuoli-istunnassa jalat ja kädet työntyvät eteen, jalustimet menevät liian syvälle jalkoihin ja putoavat helposti, kädet suoristuvat. Nämä tapahtuvat siksi että yrität pysyä tasapainossa, vaikka todellisuudessa istut hevosen painopisteen takana. Tuoli-istuntaan voivat vaikuttaa väärin pituiset jalustimet tai liian pitkät ohjat, mutta myös satulan väärin sijoittunut painopiste on yksi syyllinen. Jos jalustimet ja ohjat ovat oikean pituiset, ja kannat itsesi hyvin, mutta siitä huolimatta ajaudut tuoli-istuntaan (eli istut vähän takakaarella) tarkista satulan sopivuus, yleensä se on liian kapea hevoselle.

Kun istunnan painopiste on liian edessä, työntyvät pohkeet liian taakse ja tulet käyttäneeksi pohkeita huomaamatta. Havaitset tämän parhaiten siitä että hevosesi on koko ajan menossa, vaikka et tietoisesti sitä pyytäisikään. Hevosen saattaa myös ihan ilmeillään ja korviaan luimimalla osoittaa epämiellyttävän olonsa. Tässä kohtaa sekä hevosen paino että oma painosi ovat molemmat liian edessä, hevosen pää tuntuu satojen kilojen painoiselta ja kaiken lisäksi se vielä juoksee alta pois. Juokseminen on tässä tapauksessa hevoselle ainoa vaihtoehto pysyä pystyssä.
Voisiko tämä olla joustorunkoisten satuloiden ongelma, painopisteen sijoittuminen väärin? Pystyykö jalustinkoukkujen sijoittelulla vaikuttamaan asiaan? Onko teillä kokemuksia joustorunkoisista satuloista, havaitsetteko niiden kanssa istuntahaasteita?

Mikäli istunta on liian "löysä", muuttuu hevonenkin etupainoiseksi. Ratsastajan avut "heiluvat" hallitsemattomasti ja hevonen saa useita vääriä apuja jatkuvasti. Tähän ei yksinkertaisesti ole muuta lääkettä kuin keskivartalon hallinta, joka parantaa ratsastajan istunnan kantoa.

Liian tiivis istunta (polvet kiinni ja kädet jäykkinä) estää hevosen luontaisen liikkeen. Pikkuhiljaa tämä johtaa hevosen liikeratojen muuttumiseen ja sitä kautta liikkeen hidastumiseen. Ajattele että kätesi menevät aina ainoastaan suuta kohti, ei koskaan taaksepäin tai jännity paikoilleen. Sama fiilis tulisi saavuttaa polvilla, ajattele että polvesi antavat hevoselle tilaa liikkua aukeamalla hieman, ja kun tiivistät polvia hieman, saat hevosen liikkeen taas pienemmäksi. Jatkuva istunnan tiivistäminen tulee loppujen lopuksi siis pysäyttämään hevosen! 

Jos lantio jännittyy, siirtää se jännityksen myös nilkkaan. Silloin nilkka ei pysty joustamaan. Eli jos huomaat jännitystä nilkassa, eli pohje tuntuu "kovalta" keskity silloin korjaamaan lantion joustoa. Tähän, niinkuin moniin muihinkin istuntaongelmiin, ratkaisu on ilman jalustimia ratsastus.

Muutamia kevyen istunnan haasteita:
Liian etupainoinen istunta aiheuttaa hevosen "painamisen" kädelle koska se ei pysy tasapainossa muuten. Tarkkaile siis että pysyt hevosen painopisteen "päällä" etkä rojahda liian eteen.
Liian takapainoinen istunta on tunnistettavissa siitä että ratsastaja ei pysy kevyessä istunnassa, vaan joutuu istumaan satulaan joka toisella askeleella. Tätä näkee aivan liikaa vaikkapa estekisoissa tai estetunnilla, sanotaan että ratsastaja "keventää" kevyessä istunnassa, ja kaiken lisäksi vielä laukassa. Itse en ole samaa mieltä, olen aika tarkka siitä että kevyessä istunnassa ei hevosta häiritä istunnalla. Jos istuntalla halutaan voimistaa hevosen liikettä, sen voi tehdä tulemalla hetkeksi lähemmäs satulaa, mutta kokoajan pysyen kuitenkin kevyessä istunnassa. Tämän lisäksi hevosen tulee luonnollisesti vastata pohkeeseen välittömästi, oli istunnan muoto mikä tahansa!
Notko selkä estyy ratsastajaa mukautumasta hevosen liikkeisiin, tämä usein myös lukitsee ja laskee kädet hevosen harjan päälle. Rento selkä auttaa välttämään selän notkahtamista.
Kun ratsastajan katse suuntautuu alas, pyöristyy selkä ja kyynärpäät irtoavat kyljistä. Tätä näkee myös paljon kisoissa, ratsastaja tuijottaa hevosen niskaa (varmasti tarkistaa onko kaikki letit kunnossa!) ja samalla kyynärpäät irtoavat kyljistä ja ohjasote "leviää". Kun ohjasote leviää, joutuu ratsastaja käyttämään isompia otteita, eikä ne silti mene perille ajoissa.
Liian "vahva" istunta, ns. rynkyttäminen laukassa aiheuttaa turhaa painetta hevosen selälle ja estää hevosta pyöristämästä selkäänsä. Usein hevonen myös painuu kuolaimen alle tämän johdosta. Tarvitseeko tätä edes selittää, johan se näyttääkin niin rajulta.

Liinassa tehtävien istuntaharjoitusten lisäksi myös kevyessä istunnassa työskentely tuntuu olevan menneen talven lumia. Jokaiselle ratsastustunnille kevyessä istunnassa tehtäviä harjoituksia on vähintään alkuverryttelylaukka, onnistuneen laukkaharjoituksen jälkeinen "leppoisampi" laukkapätkä ja vaikka vielä loppuverryttely kevyessä istunnassa laukassa. Ja maastossa kevyt istunta on lähes vaatimus, siellä pohja on kuittenkin epätasaisempi kuin kentällä, ja hevosen selälle tulee antaa riittävästi vapautta.


Istuntaharjoituksia liinassa.

Ratsastajan ja hevosen välinen yhteys löytyy ratsastajan lantiosta. Hevosen liike siirtyy ratsastajan lantion kautta ratsastajan istuntaan. Lantio toimii eräänlaisena iskunvaimentajana hevosen ja ratsastajan välillä. Lantion toimivuutta voi parantaa ratsastamalla liinassa ilman jalustimia ja ohjia, pitämällä kiinni satulan "kauhukahvasta".

Myös silmät kiinni ratsastaminen auttaa löytämään tasapainon, ratsasta käyntiä silmät kiinni ja vaihtele asentoasi nojaten välillä eteen ja välillä taakse. Näin huomaat eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä ja sinun on helpompi jäädä oikealle painopisteelle istumaan.

Lantion rentoutumista ja jalan pidentämistä voit harjoitella liinassa seuraavasti: istu siten että päästät ensin vasemman jalan pitkälle alas, vasen käsi pitää satulan etukaaresta kiinni, oikea käsi satulan takakaaresta, ja oikea jalka nousee samalla vähän ylös. Vaihtele puolta muutaman kerran ja huomaat että jalkoihisi tulee lisää pituutta ja lantio rentoutuu.

Jalan oikean asennon löytymistä helpottaa jalan irrottaminen (ylhäältä asti) hevosen kyljistä ja tuomalla sitä selvästi taaksepäin. Tätä voit viedä seuraavalle tasolle myös tarttumalla reiden takaosan lihakseen ja ikäänkuin siirtämällä sitä taaksepäin. Näin saat jalan pidemmäksi, oikeaan asentoon ja rentoutettua polvesi.

Lantion liikkuvuutta voit parantaa myös nostamalla molemmat jalat ylös siten että polvesi koskettavat hevosen harjaa ja laskemalla ne siitä taas alas.

Ylävartalon hallinta lähtee keskivartalosta. Jos keskivartalo on löysä, muuttuvat ratsastajan selkä ja jalat myös löysiksi, ratsastaja ei silloin pysty hallitsemaan käsiään ja jalkojaan itsenäisesti. Ylävartalon suoruutta ja symmetriaa parantaa ihan yksinkertainen harjoitus, kosketa hevosen kaulaa (kuten taputtaisit sitä) vasemmalla kädellä kaulan oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle, toista tämä useita kertoja sekä käynnissä että ravissa. Koita säilyttää sama tahti kuin käynnissä ja ravissa taputuksissasi.

Ratsastajan toispuoleisuus eli vinous on helppo tarkistaa seuraavanlaisesti;  kävele ympyrällä liinan päässä ja ota raippa käsiisi siten että kannattelet sitä hevosen harjan yläpuolella. Pidä tässä raippa mahdollisimman suorassa. Nosta raippaa pikkuhiljaa ylöspäin, siten että loppujen lopuksi raippa on pääsi päällä, nojaten keskeltä hieman kypärän nuppiin. Nyt avustajasi näkee heti kummalta puolelta raippa on alempana. Jos vasen puoli on alempana, kertoo se sinun vasemman puolen heikkoudesta, ja silloin vasemman puolen lihaksia tulee vahvistaa jotta saat pidettyä vasemman puolen yhtä jäntevänä kuin oikean. Tämä ilmenee ratsastuksessa vasemman kyljen lyhyytenä. Huomaat itsekin miten paljon joudut tekemään töitä jotta saat suoristettua raipan, kokeilepa siitä suoristaa raippa ja pidä se hetken aikaa täysin suorassa! Siinä tulee kädet ja ylävartalon lihakset jopa vähän hapoille! Tämän voi toki tehdä myös ravissa, mutta monelle käynnissä tehtynä tämä harjoitus on jo ihan riittävän vaativa.

Kun selkä on jäntevä, siirtyy jäntevyys myös käsiin. Tämä helpottaa käsien pysymistä paikallaan. Eli jos kätesi heiluvat hallitsemattomasti, on vika silloin selässäsi. Selkäsi on "löysä" joka johtaa löysiin käsiin. Kun selässä on sopiva määrä jäntevyyttä, kätesi pysyvät paikallaan, ja pystyt myös liikuttamaan toista kättä eteenpäin, toisen pysyessä paikallaan. Tätä tulee harjoitella liinassa ilman ohjia.

Harjoittele liinassa myös siirtymiä siten että keskityt käsien kantamiseen siirtymisten läpi. Käsien koordinaatiota parantaa harjoitus jossa ratsastat kevyttä ravia, ja kevennyksen tahdissa taputat hevosta kerran oikealle ja vasemmalle puolelle, ristikkäisellä kädellä. Eli vasemmalla kädellä oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle.

Käynnissä kevyt istunta ilman ohjien tukea. Jos kevyt istunta on vakaa, pystyt liu'uttamaan käsiäsi hevosen harjaa pitkin lähes korviin saakka menettämättä kevyttä istuntaa ja siitä vielä palaamaan käsien kanssa normaalille paikalle. 

Jos istuntaharjoitukset pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen, olisivat ne:
- Ratsasta mahdollisimman usein ilman jalustimia. Hae rentous ilman jalustimia kaikissa askellajeissa.
- Ratsasta mahdollisimman usein liinassa ilman jalustimia ja ilman ohjia, harjoittele lantion rentouttamista ja huomaat käsiesi rentoutuvan samalla, eikä ne jalatkaan enää purista!
- Muista ratsastaa kevyessä istunnassa!!!
- Treenaa keskivartalon lihaksia, keskivartalon hallinta on yhtä kuin hyvä istunta. 

Tässä tuli vain murto-osa kaikista mahdollisista istunnan korjauksista, mutta näitä harjoituksia minä yleisesti käytän tunneilla. Tuleeko teille mieleen muita mainitsemisen arvoisia istuntaan vaikuttavia korjauksia? Jäikö joku alue täysin käsittelemättä? 

Ratsun oppikoulu, osa 5, ratsastajan istunnan vaikutus hevosen liikkeisiin

Tähän mennessä ratsuprojektimme ovat jo kohtalaisen tottuneita sekä ihmisen painoon selässä että ratsastajan apuihin. Se osaa jo kävellä ja ravata ratsastajan alla, sekä suorittaa helppoja käännöksiä sekä siirtymiä. Nyt kannattaa pitää pieni paussi varsinaisen uuden oppimisesta, ja keskittyä yhden postauksen ajan ratsastajan istunnan vaikutukseen.

Ratsastajalla on suuri vastuu ratsunsa hyvinvoinnista ja siitä miten ratsu oppii uusia asioita. Tämän vastuun yksi suurimmista osa-alueista on ratsastajan istunta, sillä se vaikuttaa hevoseen aina siitä hetkestä lähtien kun ratsastaja istuu hevosen selkään, aina siihen hetkeen asti kunnes hän laskeutuu hevosen selästä alas. Tarkastellaanpa hetki miten voimme istunnalla helpottaa hevosen työskentelyä.

Tärkein muistettava asia on istunnan osalta varmasti "älä puske". Älä siis missään vaiheessa yliratsasta hevosta istunnalla, (joku voisi sanoa sitä jo rynkyttämiseksi!) vaan myötäile hevosen luontaista liikettä lantiollasi. Jos haluat hevosen liikkuvan isommin, käytä ääni- ja pohjeapua sekä avaa istuntaasi (eli tarkasta että polvesi eivät purista) jotta hevonen pääsee etenemään isommin. Jos taas haluat hevosen hidastavan tempoaan, tiivistä istuntaasi (tuo polvet tiiviimmin hevosta vasten ja rauhoita lantion liikettä hieman). Näiden lisäksi voit, ja sinun pitääkin, vapauttaa hevosen selkää jotta hevonen pääsee käyttämään koko selkäänsä liikkumisensa parantamiseksi. Tästä selän vapauttamisesta koostuu tämän kerran harjoitus, jossa liikutaan nyt vain ravissa, mutta tulevaisuudessa teemme samankaltaista harjoitusta myös käynnissä ja laukassa.

Suorita ensin normaali alkuverryttely, jossa hevonen saa ensin kävellä riittävän pitkään (15 minuuttia), käynnissä tarkista hevosen suoruus ja suorita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä niin monta kertaa kumpaankin suuntaan, että hevonen loppua kohden suorittaa aina vaan tasapainoisempia pysähdyksiä. Muista aina pysähdyksissä säilyttää ohjastuntuma (älä siis pudota käsiäsi alas pysähdyksen aikana) ja istu ryhdikkäänä vaikka hevonen ei liikukaan. Näin ollen saat ratsastettua pysähdyksestä tasapainoisen siirtymän, jolloin käynti on heti ensiaskeleista lähtien laadukasta ja matkaavoittavaa.

Tämän jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, ja sen jälkeen siirry verryttelemään hevosta kevyessä ravissa, keskittyen taas suoruuteen ja hevosen ravin irtonaisuuteen. Voit tehdä muutamia isoja pääty-ympyröitä, muista vaan pitää hevonen mahdollisimman suorana, jotta hevosen liike ei kärsi. Vielä ei olla siinä vaiheessa että projektimme kykenisivät taipumaan juuri ollenkaan.

Kun olet ravannut molempiin suuntiin kevyessä ravissa, on taas aika antaa hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki. Tämän jälkeen ota ohjat, ja jatka suoraa uraa.

Nyt on tarkoitus edetä ravissa, muuttaen istuntaa säännöllisesti. Ravataan siis perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Muuten edetään suoraa uraa, mutta aina kun ratsastat kevyttä ravia (eli keventäen) käännä hevonen joko isolle ympyrälle tai kaartoon poikki radan. Syy miksi tämä tehdään kevyessä ravissa on se että keventäen saat hieman autettua hevosta säilyttämään ravin myös käännöksen aikana. Voit määritellä itse missä kohtaa ravaat perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Yksi tapa voisi olla vaikka siten että puoli kierrosta perusistunnassa, sitten puoli kierrosta keventäen (jonka aikana suorita käännös) ja sitten yksi kokonainen kierros ravia kevyessä istunnassa (eli peppu vähän irti satulasta).  Muista kaikissa tilanteissa tukea hevosta kaarteissa ulkoavuilla, ettei se menetä tasapainoaan, hätäänny ja jännity siitä.

Perusistunnassa istuntasi on (toivottavasti) mahdollisimman vakaa, jolloin painopisteesi ei heittelehdi ja näin ollen häiritse hevosta. Varsinkin näin ratsu-uran alkuvaiheessa on tärkeää istua perusistunnassakin melko "kevyesti" eli ei niinkään vahvasti "takataskujen päällä", vaan ihan aavistus kevyemmin kuin jo valmiilla ratsulla. Mikäli istut kovin vahvasti tämmöisen projektihevosen selässä, aiheuttaa se turhaa jännitystä hevosen selkään, ja tämä vaikuttaa hevosen liikkumiseen negatiivisesti.

Kevyttä ravia ratsastaessasi kiinnitä huomiota keventämiseen, kevennä mahdollisimman vähän, oikeastaan se riittää että ikäänkuin annat hevosen nostaa sinut ylös kevennykseen ja laskeudut myös kevennyksestä hallitusti. Kevyttä ravia kannattaa varsinkin alussa ratsastaa vain pieniä pätkiä kerrallaan, sillä hevonen ei vielä pysty kunnolla kantamaan ratsastajaa, saatikka tasapainoilemaan kevennyksen aiheuttaman häiriötekijän kanssa. Täältä voit lukea vinkkejä hallittuun kevennykseen.

Viimeiseksi se kaikista merkittävin, eli kevyt istunta. Kevyt istunta on toki ratsastajalle aavistuksen raastavaa (ellei keskivartalon lihakset ole kunnossa) mutta hevoselle se on miellyttävin tapa liikkua, varsinkin näin alussa. Kevyeen istuntaan noustessasi muista lyhentää ohjaa riittävästi, jotta tuntuma hevosen suuhun säilyy samanlaisena koko ajan. Kun ohja on sopivan pituinen, ohjaa se myös ratsastajan ylävartalon automaattisesti oikeaan asentoon, eli painopiste sijoittuu oikein ja silloin siinä kevyessä istunnassa pysyminen on helppoa! Toki jaloilla täytyy olla hevosen ympärillä, mutta jalkalihaksetkin paranee vain treenaamalla! Kevyessä istunnassa riittää että peppu on aavistuksen irti satulasta, etsi itsellesi sopiva asento, pääasia että et huoju hevosen selässä. Kevyessä istunnassa huomaat välittömästi miten hevonen rentoutuu, suu pehmenee, ravin askeleeseen tulee aivan erilaista joustoa ja ravin tempo rauhoittuu. Vastoin yleistä luuloa kevyt istunta ei suinkaan kiihdytä hevosen ravia, vaan juuri päinvastoin, hevosen saadessa vapautta selälle, se pääsee käyttämään sitä aivan eri tavalla ja näin ollen hyödyntämään luontaisen liikkeensä myös ratsastaja selässään.

Työskentele tämä raviharjoitus ensin vasempaan kierrokseen muutaman kierroksen ajan, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki ja toista harjoitus vielä muutaman kierroksen ajan myös oikealle. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle vapaat ohjat ja päivän treeni oli sitten siinä!

Huomasitko sinä eroa hevosen ravissa istuntasi vaikutuksesta? Voit myös pyytää ystävääsi tarkkailemaan hevosta kun vaihtelet istuntaasi ja hän voi myös kertoa milloin hevonen näyttää rennommalta ja milloin taas jännittyneemmältä, jolloin opit parhaiten tuntemaan eron ja sinun on helppo taas jatkaa työskentelyä yksin.

Hyviä treenejä!

Hallittu kevennys

Käsitellään tässä ratsastajan istuntaa, ja siitä erityisesti kevennystä. Hallittu kevennys on äärimmäisen tärkeä taito ratsastajalle, parhaassa tapauksessa se auttaa hevosta ravaamaan rennosti ja tasapainossa, ja ratsastaja pystyy myös hallitsemaan hevosen ravia kevennyksellä.

Keventämisen suurin synti taitaa olla liiallinen kevennys, usein ratsastajat keventävät vähän turhan tarmokkaasti, ja näin ollen hevosen tasapaino järkkyy, se tulee entistä etupainoisemmaksi ja ravin luontainen tahti häiriintyy.

Käyn tässä läpi muutamia keventämisessä esiintyviä haasteita, sekä harjoituksia joilla nämä haasteet selvitetään, mutta myös muutamia harjoituksia joita kannattaa käyttää vaikka keventäminen olisikin jo hallussa! Pieni lisätreeni ei ole meille kenellekään pahitteeksi!

Kevennyksen oikea "suunta" on yläviistoon ja eteenpäin, ei suoraan ylös. Vaikka ratsastuksenopettaja huutaakin kevennyksen alussa tahtia "ylös-alas-ylös-alas" ei sitä kannata ottaa ihan niin kirjaimellisesti! Ajattele että lantio/lonkka suuntautuu kevennyksessä enemmän yläviistoon ja eteenpäin, näin ylävartalosi pysyy oikeassa asennossa ja mikä tärkeintä, hiljaa paikallaan. Ja kun ylävartalo on rauhassa, pysyy ne kädetkin paikallaan, eikä ne lähde keventämään itsekseen! Hyvä ajatus on antaa hevosen liikkeen nostaa sinut kevennykseen, silloin et tule keventäneeksi "liikaa".

Jos on keventämisessä tärkeää saada se itse ylösnousu oikean suuntaiseksi niin on lähes yhtä (ellei jopa tärkeämpi) tärkeää hallita kevennyksessä se itse satulaan laskeutuminenkin. Satulaan tulee laskeutua hevosen selkää säästäen, ottaen ikäänkuin vähän vastaan reisillä se oma laskeutuva istunta.Jos olet onnistunut keventämään "oikeaan suuntaan" pitäisi satulaan laskeutuminenkin sujua rennosti, mutta jos kevennyksesi suuntautuu suoraan ylös, tömähdät ikävästi satulaan laskeutuessasi, vaikka yrittäisit vähän sitä hillitäkin. Liian suora selkä aiheuttaa tämän, samoin käy kun laskeudut kevyestä istunnasta takaisin perusistuntaan, liian suoralla selällä laskeutuminen ei silloinkaan ole pehmeä.

Kevennyksellä pystyt jonkin verran vaikuttamaan hevosen askeleeseen, lähinnä tempon hidastuksessa. Jos hevosesi on kovin kiireinen ravissa, voit kevennyksellä hieman hidastaa sen tempoa. Yksinkertaisesti kevennä hieman hitaammin mitä hevonen haluaisi ravata, toisinsanoen tee istunnastasi hieman raskas ja anna hevosen nostaa sinut kevennykseen, mutta vain vähän. Pysy silti kevennyksessä oikeassa askelten rytmissä, mutta ole "raskaampi" istunnallasi. Taas hieman haastava selittää, mutta käytännössä kokeilemalla ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan!

Tempon lisäämiseen en käyttäisi kevennystä, sillä omasta mielestäni hevosen pitää lähteä ensisijaisesti pohkeesta eteen. Mikäli kevennyksellä halutaan lisätä ravin tempoa, käy siinä valitettavan usein niin että hevosen luontainen tasapaino häiriintyy, jonka johdosta hevonen tulee entistä etupainoisemmaksi ja painaa kädelle aina vaan enemmän.

Mikäli sinulla on vaikeuksia löytää kevennykseen ravin oikea rytmi, voit käyttää apuna ravipuomeja, jotka tulee mitata siten että hevonen ei joudu "harppomaan" niiden yli vaan puomien välin tulee sopia hevosen askeleeseen täydellisesti. Siinä puomeja ylittäessä hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan hieman enemmän, ja tämä tekee ravin rytmistä helpomman sinulle seurattavaa! Puomeja voit laittaa 4-7 kappaletta peräkkäin tähän harjoitukseen, vaikka normaalisti en suosittele kovin monen puomin peräkkäin laittamista. Puomien jälkeen keskityt vaan pitämään yllä saman rytmin, joskus ihan ääneen laskeminen auttaa. Eli yks-kaks-yks-kaks ja mikäli saat kaverin vaikka taluttamaan tai juoksuttamaan liinassa, tee sama harjoitus silmät kiinni!

Kun kevennyksen rytmi on sinulla hallussa, voit alkaa vähän "leikittelemään" sillä. Muuta kevennystä siten että kevennätkin 2 askelta, istu alas 2 askeleen ajaksi ja taas kevennä 2 askelta. Tai sitten voit keventää 1 askeleen, istua 2 alas ja taas keventää 1 askeleen. Ja kaikki variaatiot mitä keksit käyttää ovat oivallisia! Oikein hyvä harjoitus on myös jäädä tietyksi ajaksi kevyeen istuntaan ja jatkaa vähän ajan päästä taas keventämistä. Vaikka siten että lyhyillä sivuilla jäät kevyeen istuntaan, ja pitkällä sivulla siirryt pehmeästi kevyeen raviin. Tämä harjoitus on myös hyvää treeniä kevyt istunta-harjoituksia varten.

Jalustimen oikea pituus on myös tärkeä tekijä onnistuneessa kevennyksessä. Täältä kannattaa käydä tarkistamassa oikean jalustinhihnan pituuden merkitys.
Mikäli ratsastajan jalustin on liian pitkä, jalka valuu usein liian taakse ja vie ratsastajan hevosen painopisteen eteen. Tämän lisäksi ratsastaja joutuu seisomaan jalustimilla jännittäen varpaitaan ja päkiöitään.
Liian lyhyellä jalustimella taas ratsastajan jalka tulee liian eteen, ratsastajan painopiste tulee liian taakse. Jos sinulla on jatkuvasti tunne että jäät kevennyksellä ikäänkuin hevosen liikkeestä vähän jälkeen (tai joudut tekemään hirveästi töitä kevennyksen eteen), on jalustimesi luultavasti hieman liian lyhyt. 

Ja luonnollisesti, kun kaikki tekijät ovat kunnossa, kevennyksesi siis hipoo täydellisyyttä, on aika päästää jalustimet pois ja nautiskella ilman jalustimia keventämisestä! Usko pois, se ei ole yhtään hankalaa kun perusasiat on kunnossa!

Ei muuta kuin yks-kaks-yks-kaks!