Tuntisuunnitelma; suoristus, pohkeenväistö, siirtymät

Tällä tunnilla tehdään pohkeenväistöharjoituksia joissa kiinnitetään huomiota suoruuteen ja siirtymät toimivat suoruuden mittareina.

Aloitetaan alkuverryttely alkukäyntien jälkeen ratsastamalla oikeassa kierroksessa käynnissä uraa pitkin, ja kirjaimen M kohdalla siirrä hevonen raviin ja jatka kevyessä ravissa kirjaimelle H asti, eli lähes koko kierros. H kirjaimen kohdalla siirry siis käyntiin, ja taas M kirjaimesta uusi siirtymä raviin.
Kun käännyt kulmasta pitkälle sivulle ja kohti M kirjainta, pidä huolta että hevonen ehtii suoristua kulman jälkeen ennen ravisiirtymää. Kulmassa ja myös kulman jälkeen tarkasta että kätesi ovat kannettuina samalla tasolla, tunnet hevosesi molemmat suupielet ja samoin sinun pitää tuntea hevosen molemmat kyljet pohkeillasi. Mikäli hevonen ei ehdi suoristua ennen M kirjainta, jatka sen verran suoraan että suoruus on hallussa, ja tee siirtymä vasta sen jälkeen. Siirtymän jälkeen on tärkeää myös pitää hevonen suorana linjalla, eli älä päästä hevosta "putoamaan" pois linjalta siirtymän jälkeenkään.
Esimerkki; jos hevonen on M kirjaimen kohdalla tullut hieman uran sisäpuolelle, mutta on siinä suora, tee sillä linjalla siirtymä raviin, mutta pidä hevonen samalla linjalla pitkän sivun loppuun asti, jotta ravi ei kärsi. Hevosen pitää siis pysyä läpi koko linjan molempien ohjien ja pohkeiden välissä.

Muutaman kierroksen jälkeen lisää harjoitukseen pääty-ympyrä kevyessä ravissa (L-päädyssä) jossa taivutat hevosta loivasti ympyräuran suuntaisesti. Ratsasta ensin oikeassa kierroksessa ravit ja siirtymät haltuun ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, jonka jälkeen vaihda suuntaa ja tee sama harjoitus siirtymineen ja pääty-ympyröineen vasemmalle. Tämän jälkeen voit laukkailla ympyröillä molempiin suuntiin ihan vaan verryttelymielessä, hevonen saa kulkea laukassa vähän pidemmässä muodossa!

Alkuverryttelyn jälkeen siirrytään itse pohkeenväistöharjoitukseen. Aloitetaan vasemmassa kierroksessa käynnissä. Ratsasta uraa pitkin ja käännä H kirjaimesta hevonen lävistäjälle ja jatka lävistäjää pitkin pohkeenväistössä vasemmalle. Väistä alkuun loivasti siten että pääset pituushalkaisijalle X kirjaimen kohdalla. Viimeisen väistöaskeleen jälkeen pysäytä hevonen pituushalkaisijalle. Pysähdyksen jälkeen siirry taas käyntiin, ja käännä päädystä vasemmalle, eli suunta pysyy samana. Tule pohkeenväistöharjoitus muutaman kerran siten että pikkuhiljaa tee väistöstä jyrkempi, eli väistön jälkeinen pysähdys tulee lähemmäs I kirjainta.

Pohkeenväistöä ollaankin tässä blogissa treenattu ahkerasti, joten en sen tarkemmin käy nyt läpi varsinaisia pohkeenväistöapuja, vaan keskityn enemmän siihen miten juuri tässä harjoituksessa kannattaa tehdä.
Ensimmäisissä väistöissä keskity siihen että hevonen pysyy hyvässä liikkeessä, rungostaan mahdollisimman suorana astuen loivasti ristiin. Ole erityisen tarkka oman istunnan hallinnan kanssa, istunta on loivasti menossa väistön suuntaan, mutta ole varovainen että et keikahda vartalollasi voimakkaasti väistön puolelle. Kun lähestyt pistettä jossa pysäytät hevosen, tiivistä ja vakauta istuntaasi, hellitä väistävä pohje ja yksinkertaisesti pidä hevonen molemman ohjan ja pohkeen välissä ja pysäytä hevonen. Mikäli viimeisetkin väistöaskeleet ovat onnistuneet, hevonen on siis astunut ristiin kropastaan suorana, tulee hevonen pysähtymään täydellisessä tasapainossa, tasajaloin ja rentona. Siitä on hyvä lähteä uudestaan käyntiin! Mikäli viimeisissä väistöaskeleissa hevonen pääsee taipumaan rungostaan, tulee pysähdyksestä vino, eli hevosen etu- ja takaosa on eri urilla ja hevonen joutuu korjailemaan asentoaan useita kertoja. Samoin mikäli hevonen ei etene riittävästi väistössä, jää pysähdys etupainoiseksi, eli hevonen jää painamaan kädelle ja joutuu tällöin korjaamaan pysähdystään eteenpäin. Tästä siirtymä käyntiin tulee olemaan raskas ja hevonen luultavasti painuu vähän kuolaimen alle. Yksinkertaisesti, hyvää väistöä seuraa automaattisesti hyvä ja tasapainoinen pysähdys, ilman että sinun tarvitsee sitä pysähdystä oikeastaan edes pahemmin ratsastaa!

Kun olet tehnyt tämän harjoituksen molempiin suuntiin sekä loivemmalla että jyrkemmällä väistöllä, on aika antaa hevosen levätä hetki.

Seuraavaksi jatketaan muuten ihan samalla harjoituksella, mutta nyt pysähdyksen sijaan viimeisen väistöaskeleen jälkeen tehdään siirtymä harjoitusraviin. Keskity tässäkin tehtävässä aivan samoihin asioihin kuin alun väistöissä, varmista riittävä eteenpäinpyrkimys, suoruus sekä ristiinastunta. Myös tullessasi ravisiirtymään, valmistele se yhtä huolellisesti kuin tullessasi pysähdykseen väistön jälkeen, eli hevonen molempien ohjien ja pohkeiden väliin, avaa istuntaasi vähän (lähinnä polvia ja reisiä) ja anna pohkeella merkki jotta hevonen siirtyy raviin. Tässäkin hyvin tehty väistö palkitsee, sillä siitä saat aikaiseksi siirtymän suoralla hevosella, joka taas takaa askeleen laadukkuuden heti ensimmäisestä askeleesta lähtien.Ratsasta väistö-ravisiirtymäharjoitus myös molempiin suuntiin, ja sen jälkeen voit antaa hevosen kävellä hetken.

Jos puhtia vielä riittää, voit lisätä tuntiin pieniä laukkapätkiä siten että tee sama väistö kuin koko tunnin ajan ollaan tehty, eli vasemmassa kierroksessa lävistäjää väistäen käynnissä, väistä pituushalkaisijalle, ja nosta pituushalkaisijalla oikea laukka ja jatka nyt laukassa oikealle. Ratsasta pitkän sivun keskelle ympyrä laukassa, ja ympyrän jälkeen tee siirtymä raviin ja käyntiin. Siitä jatka seuraavalle lävistäjälle, nyt olet siis oikeassa kierroksessa, tee väistö käynnissä lävistäjää pitkin oikealle, pituushalkaisijalla nosta vasen laukka ja jatka vasemmalle, pitkän sivun keskeltä taas keskiympyrä laukassa. Tee tämä pari kertaa molempiin suuntiin, ja sen jälkeen voit ratsastaa loppuverryttelyn kevyessä ravissa, käytä loppuverryttelyssä apuna isoja ympyröitä, loivaa taivutusta ja hevosella isoa liikettä!

Tällä tunnilla olet toivottavasti saanut hevosen suoristamiseen apuja, sekä siirtymien pitäisi nyt olla varsin hyvällä mallilla. Pohkeenväistö mukavasti aktivoi sisätakajalkaa, joka auttaa tekemään siirtymästä voimakkaan ja tasapainoisen. Pohkeenväistön jälkeinen pysähdys on omiaan rauhoittamaan kiirehtivää hevosta, ja mikäli hevosesi kiirehtii läpi koko pohkeenväistön, voit toki aina muutaman väistöaskeleen jälkeen suorittaa pysähdyksen, jotta hevosesi jää paremmin odottamaan apujasi. Jos taas hevosesi on hieman hidas väistöissä, helpota tilannetta kävelemällä aina välillä muutama askel suoraan, ja muutama askel väistöä ja taas muutama askel suoraan. Hitaalla hevosella keskity siis enemmän eteenpäinpyrkimykseen kuin väistöön, ja kun eteenpäinpyrkimys paranee, voit taas tehdä väistöä vähän jyrkemmin ja pidempään. Ja muista, mitä herkemmäksi avuillesi hevonen tunnin edetessä muuttuu, pienennä apujasi sen mukaan, jotta pääset aina ratsastamaan mahdollisimman kevyillä avuilla!

Ihania treenejä ihanassa auringonpaisteessa!

Nuoren hevosen laukkaharjoitukset, milloin ja miten

Laukka on askellajeista se jossa hevonen tarvitsee eniten ratsastajan apua. Ratsastajalla onkin siis suuri vastuu laukan onnistumisessa, ratsastaja voi hyvässä tapauksessa kehittää hevosen luontaisesti huonoa laukkaa hyvin pyöriväksi, tai toisaalta, ratsastaja voi myös pilata ihan kehityskelpoisen laukan hevoselta kuin hevoselta. Jos mahdollista, seuraa ratsusi liikettä laitumella aina kun mahdollista. Mikäli hevosesi nostaa laukan melko nopeasti vauhdin kiihtyessä, on se merkki juuri sillä hevosella hyvästä ja tasapainoisesta laukasta. Mikäli hevosesi taas mieluiten lisää ravia, ihan siihen "showraviin" asti (josta emme tässä blogissa muuten mainitse halaistua sanaa!), voit valmistella itsesi siihen että laukan kanssa joudut tekemään enemmän töitä, sillä se on hevosellesikin vaikeampi askellaji.

Käydään tässä läpi laukan ratsastamisen ajatuksia lähinnä nuoren hevosen osalta, mutta näitä neuvoja voi toki soveltaa vähän vanhempienkin sotaratsujen laukan parantamiseksi!

Ennen kuin nuorella hevosella aloitetaan laukkaharjoitukset, on syytä saada hevonen toimimaan luottavaisesti ratsastajan kanssa sekä käynnissä että ravissa. Luottavaisella tarkoitan tässä sitä että hevonen ymmärtää ja hyväksyy ratsastajan avut, liikkuu rennosti, pehmeästi kuolaimeen tukeutuen hyvässä tasapainossa. Mikäli nuorella hevosella aloitetaan laukkatyöskentely liian aikaisin, käy usein niin että hevonen tulee kovin etupainoiseksi laukkatyöskentelyssä. Sama ilmiö toistuu myös vanhemmalla, jo koulutetulla hevosella, mikäli sillä laukataan liian nopeasti, siis siten että hevonen ei ole vielä vertynyt kunnolla. Eli seuraavan kerran kun laukkaat omalla, osaavalla ratsullasi, ja koet sen tulevan kummallisen etupainoiseksi, ota askel taaksepäin ja jatka alkuverryttelyä käynnissä ja ravissa vielä hetki!

Asiat joita sinun tulee nuorella hevosella tehdä ennen ensimmäisiä varsinaisia laukkaharjoituksia, ovat erilaiset taivutusharjoitukset sekä käynnissä että ravissa. Tämän lisäksi siirtymät hitaampaan askellajiin ovat oivallisia tasapainon ja takaosan lihasten kehittäjiä! Muista aina itse ajatella "alaspäin" siirtymissä sitä tulevaa askellajia ja sitä nimenomaan "eteenpäin". Eli, kun jarrutat hevosen hitaampaan askellajiin, lopeta pidäte heti kun tunnet hevosen ottavan ensimmäisen askeleen uudessa askellajissa, ja ratsasta välittömästi sitä uutta askellajia eteen! Vaikea selittää näin teoriassa, toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa. Eli pidätä vain välttämättömän verran ja ratsasta heti sen jälkeen eteen!

Oletetaan nyt että hevosellasi on jo hyvä tasapaino käynnissä ja ravissa, se hyväksyy ratsastajan avut ja olet erilaisilla taivutus- ja siirtymäharjoituksilla saanut hevoseesi vähän lihasta ja notkeutta, ja on ensimmäisten laukkojen aika. Ensimmäiset laukannostot kannattaa ajoittaa lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan, tai itse asiassa vähän ennen sitä kulmaa, jotta teillä on pitkä sivu aikaa laukata eteenpäin. Nosta ensimmäiset laukat aina ravista, kevennä reippaassa tempossa ( kuitenkin kontrollissa) kohti kulmaa, istu muutaman askeleen ajan perusistuntaan ja siirrä hieman sisäpohjetta eteen, pidätä aavistus ulko-ohjalla ja anna selvä merkki sisäpohkeella. Sisäohja saa roikkua lähes löysänä, ulkopohje voi ihan aavistuksen siirtyä taaksepäin, lähinnä tukeakseen hevosen ulkokylkeä. Ensimmäinen laukka nousee silloin kun se nousee, älä hermostu vaikka hevonen ei sitä heti nostaisikaan, kyse on ainoastaan hevosen huonosta tasapainosta! Ota ravia hieman kontrolliin, ja panosta taas seuraavan lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan.
Kaikissa laukkaharjoituksissa muista aina katsoa suoraan eteenpäin, näin istuntasi pysyy sopivan "kevyenä" ja hevosen selällä on vapaus liikkua. Alaskatsova ratsastaja tuntuu hevosen selkään pienoisena paineena, jota se usein lähtee juoksemaan karkuun. Sama efekti hevoselle tulee jos päästät kätesi laskemaan alas. Voit siis korjata "pitkäksi" venyvää laukannostoa jopa omalla katseellasi, nostaen sen ylös ja eteen! Ja samalla luonnollisesti nostat kädet taas omille paikoilleen, eikö vaan! Kokeile ihmeessä, saatat yllättyä positiivisesti!

Kun hevonen nostaa laukan, pidä istunta kevyenä, katse eteenpäin ja kädet kannettuina. On erittäin tärkeää että et lähde "pumppaamaan" laukkaa istunnallasi, siitä hevonen vain jännittyy ja hermostuu, ja rikkoo laukan raville, ja vieläpä kovasti etupainoisena. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, eli laukannostosta siirrä se takaisin omalle paikalleen (liian edessä pidettynä pohje ohjaa lantion liian taakse ja tästä johtuneesta tasapainon menetyksestä johtuen hevonen rikkoo raville.

Muutama muistisääntö nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta:
- Hevosen tulee antaa nostaa laukka milloin vain se on sille sopivinta, aina se ei ole siinä kohdassa jossa olet sen itse suunnitellut nostavasi, vaan joskus tasapaino voi olla kohdillaan ihan eri kohdassa! Tällöin anna hevosen nostaa laukka, ja voit siirtää sisäpohkeen eteen hetkeksi, jotta hevonen oppii yhdistämään tämän merkin laukannostoon jatkossa. Itse suosin ratsuttamista ja ensimmäisiä laukkoja maastossa, jossa esimerkiksi loiva ylämäki on hevoselle varsin luontainen hetki nostaa laukka.
- Hevosen tulee saada "rikkoa" laukka raville heti kun sen tasapaino järkkyy. Ole varovainen ettet missään nimessä pidätä vahvasti ohjalla tässä kohtaa, ettei hevonen tulkitse sitä rangaistuksena. Anna hevosen ravata laukan jälkeen mukavalla tempolla eteenpäin, ja hetken päästä voit nostaa laukan uudestaan. Muista olla kevyt ja huomaamaton istunnan kanssa, häiritse hevosta mahdollisimman vähän.
- Hevosen tulee saada pitää kaula niin pitkänä kuin se tasapainon ylläpitämiseksi tarvitsee. Älä välitä pään ja kaulan asennoista, seuraa niitä vaan kädellä, siten että kuolainrenkaasta käteesi säilyisi koko ajan mahdollisimman suora linja.
- Hevosen tulee saada laukata kummassa tahansa laukassa. Alussa ei ole oikeaa eikä väärää laukkaa. Hevonen kyllä vaihtaa laukan kun sen on pakko, luota siihen ja nauti menosta! Kun hevonen on jo jonkin aikaa laukkaillut ratsastajan kanssa, voidaan oikean laukan nostoa houkutella esiin esimerkiksi nostamalla laukka keskiympyrältä, siitä kohdasta kun olet juuri tulossa pitkää sivua kohti.

Miten siellä kyydissä sitten pitäisi istua, kun laukka on jo vähän kehittyneempää, jotta istunta ei häiritsisi hevosta juurikaan? Tätä onkin vaikea selittää, helpolla pääsisin jos sanoisin että "myötää istunnalla" laukan mukana. Mutta kun ei se ole ihan noin yksiselitteistä, tai kaikki eivät vaan osaa myödätä istunnalla siten että se pysyisi rentona. Itse ajattelen että haluan saavuttaa istunnallani keinuhevosmaisen fiiliksen laukassa. En siis "istu vahvasti" alas laukassa, sillä tämä usein rikkoo laukan raville, vaan pikemminkin ajattelen enemmän istunnalla "ylöspäin". Tästä onkin enää muutama askel laukan kokoamiseen, mutta se on ihan oma postauksensa se!!!

Kohti parempaa tasapainoa myötä- ja vastalaukassa

Kuvittelepa tilanne; nostat onnistuneesti myötälaukan isolla ympyrällä. Jatkat laukkaa ympyrällä ja se sujuu kuin tanssi, kunnes päätät jatkaa suoralla uralla ja silloin tuntuu että koko pakka leviää käsiin. Hevonen kiihdyttää vauhtiaan, et pysty enää istumaan laukassa, jonka seurauksena hevonen rikkoo laukan raville jo suoralla tai viimeistään kulmassa. Jos se ei ehdi rikkoa laukkaa raville, se vaihtaa sen kulmassa ristilaukalle.

Nämä tulevat ohjeet koskevat hevosia joilla on jo riittävän kehittynyt lihaksisto ja kyky ylläpitää laukkaa, eli ihan nuorille ratsunaluille nämä ohjeet eivät sellaisenaan ole ihan yhteensopivia.

Syy miksi hevosen laukka "leviää" suoralla uralla johtuu ratsastajan apujen hetkellisestä häviämisestä. Ympyrällä laukatessa sisäohja asettaa hevosta, hyvin vähän kylläkin mutta asettaa kuitenkin, ja sisäpohje tukee hevosta satulavyön kohdalla. Uralle käännettäessä ratsastaja usein hävittää molemmat sisäavut, ja hevonen jää ilman tukea ja sen oma tasapaino järkkyy. Tähän kun vielä lisätään ratsastajan asennon muuttuminen hieman etupainoiseksi, on soppa valmis. Muista siis säilyttää sisäohjalla pieni asetuksenomainen ote ja ennen kaikkea, tue hevosta sisäpohkeella! Ulko-ohja pidättää tarvittaessa, mutta luultavasti hevosen laukka pysyy kunnossa jo pelkillä sisäapujen avullakin, älä siis jarruttele hevosta "varmuuden vuoksi". Ulkopohje voi siirtyä ihan aavistuksen satulavyön taakse, pidä se passiivisena mutta kuitenkin lähellä hevosta.

Näin ollen pääset ratsastamaan tasapainoisessa laukassa kohti kulmaa, ja sinun on ihan oikeasti mahdollista ratsastaa kulman läpi rauhallisessa laukassa!

Jos hevonen toistuvasti painaa kädelle laukatessasi suoraa uraa, vaikka siis teet kaiken yllämainitun sitä auttaaksesi, tarkista ensin oma istuntasi; ethän vaan nojaa itse eteen ja lisää sillä sitä etupainoisuutta? Jos oma istuntasi on moitteeton, on sen jälkeen syytä epäillä hevosen lihaksiston voimattomuutta, ja tähän ei ole muuta lääkettä kuin ratsastaa paljon siirtymiä. Ravista laukkaan, käynnistä laukkaan, laukasta raviin. Laukasta käyntiin siirtymiä en suosittele ratsastamaan tässä vaiheessa kun hevosen lihaksistoa vielä rakennetaan, sillä se on vielä liian vaativa siirtymä, ja hevonen tulee siinä väkisinkin liian etupainoiseksi ja jännittyneeksi. Ratsasta laukka-käynti siirtymiä vasta kun hevosesi on niin timmissä kunnossa että se kykenee etenemään vastalaukassa sujuvasti, se on hyvä mittari tälle vaativalle siirtymälle! Jos hevonen näiden yllämainittujen siirtymien aikana tulee kovin etupainoiseksi (ja varmasti tuleekin, ainakin aluksi) voit nostaa molempia käsiä vähän ylöspäin juuri ennen siirtymää, näin saat hevosen vähän ottamaan painoa enemmän takaosalle. Ole todella varovainen ettet vedä ohjista taaksepäin tai kiskaise hevosta yhtäkkiä suusta. Harjoittele käsien nostamista vaikka pysähdyksessä ja käynnissä, ja ole tarkkana että hevosen vastaa siihen kevenemällä etuosastaan, eli pään ja kaulan pitää vähän nousta kätesi mukana!

Sitten siihen vastalaukkaan. Vastalaukkahan ei ole hevoselle yhtään sen ihmeellisempi asia kuin myötälaukkakaan, hevonen kykenee vapaana ollessaan etenemään ihan yhtä sujuvasti sekä myötä- että vastalaukassa. Siinä kohtaa kun se joutuu kantamaan ratsastajaa selässään, menee tasapaino vähän sekaisin ja kun siihen lisätään ratsastajan epämääräiset avut, ei ole mikään ihme että vastalaukan ratsastaminen tuntuu välillä vähän hankalalta. Ratsastajaa helpottaa jonkin verran jos hän pyrkii ajattelemaan ratsastavansa aina laukan suuntaan. Ymmärsitkö? Eli jos laukkaat vasemmassa kierroksessa oikeata laukkaa, sinun tulisi ajatella ratsastavasi oikeassa kierroksessa, silloin kroppasi sijoittuu satulassa oikein. Tätä on vaikea selittää, mutta kun itseksesi sitä harjoittelet, lupaan kyllä että muutaman toiston jälkeen ymmärrät mitä tässä haen takaa. 

Laukatessa on tärkeää pitää huolta sisäavuilla hevosen tasapainosta, eli hevosta tulee tukea sisäpohkeella ja aivan loivasti asettaa tai pitää taivutuksenomaisesti sisäohjasta laukan aikana, oltiin sitten ympyrällä tai suoralla. Näinhän me juuri opimme. Pidetään siis nämä ohjeet mielessä.

Aloitetaan vasemmassa kierroksessa, vasemmassa, eli myötälaukassa. Ratsasta uraa pitkin siten että toisella pitkällä sivulla ratsastat loivan kaaren pitkälle sivulle, kaari saa olla maksimissaan 3 metriä uran sisäpuolella. Kaarelta kun tulet takaisin uralle, sen pätkän hevonen siis etenee vastalaukassa. Muista säilyttää tuki sekä vasemmalla pohkeella (ihan satulavyön kohdalla) sekä pieni asetus vasemmalla ohjalla. Vastalaukkaharjoituksissa asetuksen pitää todellakin olla pieni, sillä haluamme voida kääntää hevosta kuitenkin käännöksen puoleisella (eli oikealla tässä harjoituksessa) ohjalla. Pyri siis pitämään hevonen lähes suorana, ja ennenkaikkea säilytä tuntuma kummallakin ohjalla. Muutaman kierroksen ajan voit syventää pitkälle sivulle tehtävää kaarretta niin, että lopuksi kaari tulee n. 5 m uran sisäpuolelle, siitä takaisin uralle kääntäminen on jo ihan hyvä pätkä vastalaukkaa! Tee tämä loiva kaari harjoitus molemmissa kierroksissa niin että se on itsellesi ja hevosellesi helppoa.

Sen jälkeen voit siirtyä harjoittelemaan vähän selvempää vastalaukkakaarta. Aloita vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla nostaen vasen laukka, laukkaa pitkän sivun loppuun jossa tee täyskaarto siten että palaat samalle pitkälle sivulle jatkaen muutaman metrin siis vastalaukassa uralla. Siirrä hevonen raviin ennen kulmaa. Toista tämä muutama kerta, kumpaankin suuntaan, ja muista ennen kaikkea hakea tässä sitä oikeaa fiilistä itsellesi, tue hevosta laukanpuoleisilla avuilla, ja varmista että pääset kääntämään sitä kuitenkin käännöksen puoleisella ohjalla.

Kun nämä edellemainitut harjoitukset sujuvat (tässä puhutaan siis ihan muutamien viikkojen, joskus jopa kuukausien treenistä) siirry ratsastamaan vastalaukkakaaria käyttäen esimerkiksi kolmikaarista kiemurauraa radan poikki, siten että ensimmäinen ja viimeinen kaari on myötälaukkaa ja keskimmäinen kaari vastalaukkaa. Näin sinulla on ensimmäisellä kaarella aikaa tarkkailla ja parantaa laukan laatua tarvittaessa, tarkistaa omien apujesi vaikutus ja pääset toiselle kaarelle tasapainoisella hevosella. Vastalaukkakaarta ratsastaessa tarkkaile tempoa, jos hevonen kiihdyttää tempoa se kertoo aina sen huonosta tasapainosta. Silloin on aika palata vähän helpompaan harjoitukseen ja ottaa taas ne omat avut paremmin haltuun. Vaikka keskimmäisessä, eli vastalaukkakaarteessa, tulisi pieni kupru vaikka tasapainon menettämisen vuoksi, älä hermostu, sillä sinulla on vielä se viimeinen kaarre jossa voit taas kerätä itsesi ja ratsusi ja ratsastaa hyvää myötälaukkaa!

Tästä tuli nyt vähän turhan pitkä pohjustus vastalaukkaharjoituksille, joita on siis tulossa lisää, mutta toivottavasti sait tästä apuja sekä myötälaukan parantamiseen että vastalaukan ratsastamisen helppouteen! Muista aina ajatella meneväsi laukan suuntaan, eli vaikka vasemmassa kierroksessa ratsastaessa oikeata laukkaa, ajattele ratsastavasi oikealle niin istuntasi sijoittuu silloin oikein!

Tuntisuunnitelma, pohkeenväistöt ja laukkatyöskentely

Tällä tunnilla keskitytään erityisesti pohkeenväistöihin sekä käynnissä että ravissa kuten myös laukkatyöskentelyyn.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja aloitetaan tarkistamalla että hevonen todellakin kulkee suorana, juuri sinun haluamallasi uralla. Aloita ratsastus siirtymällä pois uralta, eli kentän aita ei toimi ylimääräisenä ulkoapuna, vaan joudut ihan itse kokoajan pitämään omilla ulkoavuillasi huolta että hevonen pysyy suorana. Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen molempiin suuntiin käynnissä, ja hevonen pysyy haluamallasi uralla pienillä avuilla, siirrytään työskentelemään pituushalkaisijalle.

Käänny aina lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle, ja keskity ainoastaan suoruuteen, käynnin aktiiviseen poljentaan ja siihen että tunnet oman istuntasi olevan suora. Käännä pituushalkaisijan jälkeen joka toinen kerta oikealle ja joka toinen vasemmalle, näin saat tehokkaasti ratsastettua hevosen molemmissa kierroksissa. Kun pituushalkaisija on hallussa, voit siirtyä raviin ja jatkaa verryttelyä kevyessä ravissa. Aloita ensin ratsastamalla koko kenttää ympäri, mutta edelleen uran sisäpuolella. Lisää tässä kohtaa verryttelyynn isot voltit molempien pitkien sivujen keskelle. Ole tarkka että voltin jälkeen palaat samalle linjalle kuin sitä aloittaessasi, eli pysytään edelleen siellä uran sisäpuolella! Työskentele näin molempiin suuntiin ja sen jälkeen toista sama pituushalkaisijaharjoitus myös kevyessä ravissa. Suora, aktiivisesti liikkuva hevonen läpi koko pituushalkaisijan, ja joka toinen kerta käännös vasemmalle ja joka toinen oikealle. Muista, älä jää katselemaan hevosen niskaa tai korvia, silloin oma ryhtisi huononee, hevosen eteenpäinpyrkimys heikkenee ja joudutte pois suoralta linjalta. Kun pituushalkaisija on kevyessä ravissakin hallussa, on aika antaa hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla kävellen.

Lepohetken jälkeen ota ohjat tuntumalle ja jatketaan pohkeenväistöä käynnissä. Ratsasta pitkää sivua (nyt voidaan olla ihan uralla!) käynnissä ja pitkän sivun puolen välin kohdalla siirrä hevosen takaosa uran sisäpuolelle ja jatka siitä pohkeenväistöä siten että hevosen etuosa pysyy uralla, ja takaosa uran sisäpuolella. Jos olet vasemmassa kierroksessa, oikea pohje huolehtii ensin että että takaosa siirtyy hieman vasemmalle, molemmat ohjat (mutta varsinkin vasen) varmistaa että hevosen etuosa ei karkaa myöskin uran sisäpuolelle ja tästä jatkat oikean pohkeen ja vasemman ohjan vuorovaikutuksilla niin kauan kuin haluat hevosesi pohjetta väistävän. Tässä harjoituksessa väistöaskeleiden laajuus tai näyttävyys ei ole pääasia, vaan tärkeää on että hallitset ohjilla hevosen etuosan pysymään uralla ja väistävällä pohkeella saat aikaiseksi väistöaskeleet, pienet mutta rytmikkäät! Lopeta väistö ennen kulmaa, siirrä väistävä pohje omalle paikalleen ja kevennä ohjasotteet ja aktivoi käyntiä vaikka pienellä ääniavuilla, hevosen pitäisi suoristua "itsestään" kun väistävät avut lakkaavat vaikuttamasta. Ratsasta kulmaan kulmankatkaisu, ja kun palaat kulmankatkaisusta takaisin samalle pitkälle sivulle, toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Väistöaskelia ei siis tule yhtäjaksoisesti kovinkaan montaa, mutta näin ratsastaen saat lyhyessä ajassa ratsastettua hyviä, lyhyitä väistöpätkiä kumpaankin suuntaan! Toista tämä harjoitus maksimissaan kolme kertaa, sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ja voit ratsastaa saman harjoituksen ravissa. Pidä ravin tempo rauhallisena, askeleet lyhyinä jotta varmasti ehdit itse ratsastaa jokaisen askeleen, eikä hevonen lähde ennakoimaan tehtävää. Taas maksimitoisto kolme kertaa, ja hevoselle hetken lepoa.

Tämän jälkeen siirrytään käynnissä pituushalkaisijalle, käännöksen, suoristuksen ja käynnin aktivoimisen jälkeen lähde ratsastamaan pohkeenväistöä kohti uraa. Aloita vaikka taas vasemmassa kierroksessa, eli pituushalkaisijalta lähdet väistämään oikealle, vasen pohje väistää, oikea ohja ottaa askeleet vastaan ja pitää hevosen suorana. Jos hevonen kiihdyttää vauhtia, eikä näin ollen väistä pohjettasi kunnolla, pidätä vähän reilummin oikealla ohjalla, kunnes saat hevosen taas kuulolle. Tee ensimmäinen väistö loivana, siten että palaat väistöstä uralle juuri ennen kulmaa. Heti viimeisen väistöaskeleen jälkeen nosta harjoituslaukka ja jatka laukassa uraa pitkin. Tee seuraavan pitkän sivun keskelle iso voltti laukassa (muista lyhentää sisäohjaa käännöksessä ettei sisäohja vahingossa lukitse hevosen liikettä, ja pidä sisäpohkeella huolta että laukka säilyy aktiivisena koko ajan) ja voltin jälkeen siirrä hevonen ensin raviin ja sen jälkeen käyntiin. Käynnissä hevosen pitää olla ennen pitkän sivun loppua, sillä lyhyeltä sivulta käännytään taas pituushalkaisijalle ja toistetaan väistö uralle ja laukannosto heti väistön jälkeen. Toista sama harjoitus samassa kierroksessa maksimissaan kolme kertaa, sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet saman harjoituksen toiseen suuntaan. Pidemmälle ehtineet ratsukot voivat vaikeuttaa harjoitusta vaihtelemalla väistön jyrkkyyttä, eli tuo väistö lähemmäs pitkän sivun puoliväliä. Laukannosto on hyvä indikaattori väistön onnistumiselle, sillä jos laukannosto ei ole täsmällinen, ei hevonen ole herkistynyt sisäpohkeelle riittävästi.

Kun väistöharjoitus on tehty käynnissä hyvien laukkapätkien kera, on vielä aikaa tehdä se harjoitusravissa! Tehtävä on hevoselle vähän helpompi kuin käynnissä, mutta usein ratsastajalle vähän vaikeampi sillä apujen pitää seurata toinen toistaan nopeammin. Muuta muutosta harjoitukseen ei tule kuin se että laukkavoltin jälkeen siirryt raviin ja jatkat siitä suoraan uudelle pituushalkaisijalle. Toistoja pari-kolme molempiin suuntiin, ja sitten onkin jo aika verrytellä hevonen kevyessä ravissa ja antaa sen kävellä vapaalla ohjalla riittävän pitkän aikaa. 

Tällä tunnilla erityistä huomiota saivat ratsastajan kädet ja riittävän lyhyt ohja, sillä tässä oli todella tärkeää että ratsastaja hallitsee ohjillaan hevosen etuosaa! Ei pohkeetkaan jääneet huomiotta, sekä väistössä että laukan säilyttämisessa sisäpohje oli todella tärkeässä asemassa!

Voisin kuvitella että tämän jälkeen ainakin toisella teistä on jopa vähän hiki!

Kumpi teillä hikoili enemmän, ratsu vai ratsastaja?

Laukka askellajina

Laukka on hevoselle varsin luontainen tapa liikkua paikasta toiseen, saaliseläin kun on. Meidän tulisikin sallia hevosella mahdollisuus laukata vapaana mahdollisimman usein, ja jos mahdollista niin kaverin kanssa. Laukassa aukeaa suurimmat lihaksiston jumit ja lima lähtee liikkeelle, avaten hevosen hengitysteitä.

Laukka on puhtaana kolmitahtinen askellaji. Yksi ristikkäinen jalkapari laskeutuu maahan samanaikaisesti. Laukka on epäsymmetristä, eli hevosen joko vasen tai oikea puoli johtaa. Esimerkiksi oikeassa laukassa vtj, oej ja vej,otj ja liitovaihe. Hevosen laukatessa oikein hitaasti, voi laukka hajota nelitahtiseksi. Myös koulutuksen alussa laukka voi tasapainosyistä olla nelitahtista.Hevoset, jotka on jalostettu ravureiksi, usein laukkaavat nelitahtista laukkaa, ja sen saaminen kolmitahtiseksi vaatii jatkuvaa työskentelyä monipuolisilla harjoituksilla.

Yleisimmin edetään myötälaukassa, eli sisäpuolen jalka johtaa liikettä. Vasemmassa kierroksessa vasenta laukkaa ja oikeassa oikeata. Mikäli ratsastaja nostaa vasemmassa kierroksessa oikean laukan (siis tarkoituksella) kutsutaan sitä vastalaukaksi. Mikäli näin tapahtuu vahingossa, eli hevonen nostaa vahingossa vasemmassa kierroksessa oikean laukan, on se väärä laukka. Laukka voi myös olla ristilaukkaa, silloin hevosen etu- ja takajalat laukkaavat eri laukkaa. Laukka voidaan myös vaihtaa ratsastajan toimesta, ja varsinkin esteradalla laukanvaihto on varsin tarpeellista jotta hevonen pääsee lähestymään estettä aina myötälaukassa, hyvässä tasapainossa. Luonnossa hevonen vaihtaa laukan aina kaarteen mukaan myötälaukaksi sujuvasti, mutta ratsastajan istuessa selkään tilanne voi vähän vaikeutua!

Laukasta on olemassa myös nopeampi muoto, sitä kutsutaan kiitolaukaksi tai neliksi. Se on nopeaa laukkaa, joka on muuttunut tavallisesta laukasta nelitahtiseksi kun takajalka ehtii astua maahan ennen ristikkäistä etujalkaa. Kiitolaukkaa voit nähdä ratsastettavan laakeilla alueilla, pelloilla, tai pitkällä tienpätkällä, kentällä ei yleensä ole niin paljon tilaa että hevosta päästäisiin turvallisesti ratsastamaan kiitolaukassa. Kiitolaukassa ollaan aina kevyessä istunnassa, kun taas tavallisessa laukassa voidaan istua joko perusistunnassa tai kevyessä istunnassa.

Laukan, kuten kaikkien muidenkin askellajien parantamiseksi on olemassa aimo nippu erilaisia harjoituksia, mutta niitä odotellessa, makustelepa oman hevosesi parasta mahdollista laukkaa  täältä löytyvällä harjoituksella.

Tee siis tuo pohkeenväistö uralle joko käynnissä tai ravissa, ja heti väistön jälkeen nosta harjoituslaukka. Jos väistö on onnistunut hyvin, tulee teille palkkioksi loistava laukannosto, ja loistavasta nostosta hevonen luonnollisesti etenee sujuvassa ja rennossa laukassa!

Laukassa erityisesti korostuu hyvin ratsastetun laukannoston tärkeys. Kun hevonen pääsee astumaan ulkotakajalallaan mahdollisimman syvälle rungon alle, on sen mahdollista nostaa laukka terävästi ja päästä heti polkemaan vahvaa ja hyvin pyörivää laukkaa. Hevonen tarvitsee ratsastajalta tukea ulko-ohjasta ja vapautta sisäohjasta, mutta palataan näihin laukannosto- ja laukkaharjoituksiin sitten lähiaikoina!

Laukka, uhka vai mahdollisuus? Jännitytkö itse laukassa vai uskallatko vain rentoutua ja nauttia kyydistä?