Hevonen jännittyy, mitä tehdä?

Varmasti meille kaikille kyseinen tilanne on jopa liiankin tuttu. Hevonen jännittyy milloin mistäkin syystä, tuuli, sade, valot, varjot ja kaikki mahdolliset muutkin ulkoiset tekijät aiheuttavat hevosissa eriasteisia reaktioita. Hevosen ollessa saaliseläin, emme voi sen luontaisia vaistoja kahlita, meidän pitää pystyä elämään niiden kanssa ns. mahdollisimman vähin vaurioin.

Kun hevonen jännittyy, on luonnollisesti ensiarvoisen tärkeää että ratsastaja ei jännity. Joskus se on todella vaikeaa ja varsinkin hevosella joka on todella "dramaattinen" tai jopa vaarallisen väkivaltainen pakotilanteessa, vaatii se ratsastajalta todella kylmiä hermoja. Itse olen huomannut että jokainen onnistuminen vahvistaa omaa itseluottamusta roimasti, eli aina silloin kun tuntuu että hevonen olisi parempi vain viedä talliin rauhoittumaan, mutta teetkin päätöksen että jatkat ratsastusta välittämättä hevosen "sekoilusta", ja pysyt itse rauhallisen vaativana ja huomaat että niin se hevonen vaan rauhoittuu ja kuuntelee sinua samalla rauhoittuen! Tämä kieliopillisesti hieman liian pitkä lause haluaa vain kertoa sen että luottakaa itseenne, niin se hevonenkin luottaa teihin!!!

Jos ja kun tämä itseensä luottaminen ei aina tunnu onnistuvan, otetaan tässä esille muutamia yksinkertaisia harjoituksia joilla saat hevosen ainakin vähän paremmin kuuntelemaan sinua, keskittymään sinuun ja sitä kautta rauhoittumaan ja rentoutumaan.

- Teetä rauhallisia pohkeenväistäharjoituksia, erityisesti uralta pois ja takaisin uralle on toimiva, sillä siinä hevonen joutuu reagoimaan melko nopeassa tahdissa vuorotellen kumpaankin väistävään pohkeeseen. Ole huolellinen että väistöt tulee tehtyä huolella, siten että et joudu voimistamaan apuja liikaa sillä sehän saa hevosen jännittymään entisestään, vaan keskity rauhassa ratsastamaan jokainen väistöaskel.

- Pohkeenväistön lisäksi tee käännöksiä sekä etu- että takaosalla. 

- Ympyrällä ratsastaminen sitä suurentaen ja pienentäen on hyvä harjoitus, sillä siinä tulee rentoutettua hevosta sekä asettavilla että taivuttavilla avuilla.

- Maapuomien yli kävely on hyvää harjoitusta, sillä saadaan parannettua hevosen tarkkaavaisuutta ihan "ilmaiseksi". 

- Muuta tuntumaa siten että ratsasta ensin muutama askel normaalilla ohjastuntumalla, sen jälkeen kevennä tuntumaa huomattavasti ja ratsasta muutama askel hyvin kevyellä tuntumalla ja palaa taas sen jälkeen normaaliin tuntumaan. Tämä saa hevosen "kuulostelemaan" tuntumaa ja keskittymään ratsastajan käteen.

- Tee temponmuutoksia pelkällä istunnalla, vaikka se varmasti tuntuu aika haastavalta, mutta kun vaan sitkeästi jatkat sitä ja palkitset hevosen pienemmästäkin reaktiosta, tulee hevonen sitä kautta paremmin kuulolle.

-  Temponmuutosten lisäksi keskity ratsastuksessa "takaa-eteen"-ajatteluun, eli ratsasta pohkeella kohti pehmeää kättä. Muista että käsi saa liikkua ylös sekä sivulle mutta ei koskaan taakse, hevosen pitää kaikissa tilanteissa voida luottaa ratsastajan käden tarjoamaan pehmeään tukeen ja "turvaan".

- Tarvitseeko erikseen mainita siirtymät? Ei ehkä tarvitsisi mutta mainitsen ne silti, siirtymät niiden kaikissa muodoissa ovat yksi parhaista tavoista saada hevonen kuulolle. Muista kuitenkin pysyä itse rauhallisena, mutta sopivan vaativana, eli pidä vaatimustaso hevoselle ja hevosen senhetkiseen tilaan sopivana.

Tässä muutamia hyväksi havaittuja harjoituksia hevosen rauhoittamiseksi, jakakaa ihmeessä kommenttiboksissa omat keinonne!

Sari

Harjoituksia kontrollin parantamiseksi

Otetaanpa tähän väliin muistutus kontrollin tärkeydestä.

Kuten me kaikki tunnolliset ratsastajat tiedämme, kontrolli on kaiken ratsastuksen a ja o. Luonnollisesti kontrollia on hyvä olla jotta voimme olla varmoja siitä että saamme hevosen menemään juuri sinne minne haluamme juuri siinä vauhdissa joka meille sopii. Tämän lisäksi kontrolli on äärimmäisen tärkeä turvallisuustekijä, sillä kun hevonen on kontrollissa, jää joskus jopa vaaralliseksikin äityvät pakoreaktiot pienemmiksi kuin jos kontrollia ei olisi.

Millään ilveellä emme valitettavasti hevosista saa pakoreaktiota kokonaan pois, saaliseläimiä kun ovat, mutta saavuttaessamme täydellisen luottamuksen hevosemme kanssa saamme tuota pakoreaktiota olenneisesti pienennettyä ja hevosen kuulolle. Kuulolle tarkoittaa tässä tapauksessa tapaa että hevonen ikäänkuin kysyy ihmiseltä mitä sen kannattaisi tehdä pelottavassa tilanteessa, sen sijaan että juoksisi ensin vaistojensa varassa karkuun. Kun ihminen omalla rauhallisuudellaan ja päättäväisyydellään näyttää hevoselle että tilanne on hallinnassa, se todellakin on hallinnassa, jopa hevosen mielestä! Tähän tulisi meidän kaikkien pyrkiä, sekä ratsain että maastakäsin hevosten kanssa työskennellessä.

Tovi sitten kävin läpi "vaihtoehtoisia" hevosen liikutustapoja täällä, tuossa postauksessa on paljon asioita jotka ovat hyviä arkiharjoitteita luottamuksen ja sitä kautta kontrollin parantamiseksi.

Tämän jokapäiväisen hevosen käsittelyn lisäksi on lukematon määrä erilaisia harjoituksia joiden kautta kontrolli paranee, otetaan tässä nyt käsittelyyn muutama joita voi tehdä vaikka nyt kun pohjat ovat välillä hieman haastavat vallitsevien keliolosuhteiden johdosta!

Ensimmäinen, ja varmasti eniten tehty harjoitus on yksinkertaisesti hevosen pysäyttäminen. Pysäyttämisen lisäksi tässä harjoituksessa hevosen tulisi jäädä paikalleen seisomaan ilman ohjastuntumaa. Normaalistihan emme menetä tuntumaa pysähdyksessä, vaikka pidättävä ote rentoutuukin, mutta tässä kontrollia parantavassa harjoituksessa ohjat saa olla ihan löysät! Harjoituksen alussa pysäytä hevonen uralle, silloin saatte hieman tukea kentän aidasta. Suorita siis ihan normaali, hyvin valmisteltu pysähdys, ja kun hevonen on asettunut hyvin paikoilleen (paino tasaisesti kaikilla jaloilla ja suht hyvässä tasapainossa) siirrä molempia käsiä hevosen suuta kohti niin paljon että ohjat roikkuvat löysänä. Hevosen tulisi jäädä paikalleen ja myös kantaa itsensä vaikka ohjan tuntuma hetkeksi häviääkin. Tästä siirrä hevonen käyntiin, edelleen ilman tuntumaa. Ota ohjat tuntumalle vasta kun hevonen on kävellyt muutaman askeleen.
Mikäli hevonen lähtee liikkeelle heti kun tuntuma häviää, pysäytä se rauhallisesti uudestaan, ja toista sama tuntuman kevennys. Vaikka hevonen lähtisi jälleen liikkeelle, rauhallinen pysäytys ja tuntuman kevennys. Yleensä muutaman toiston jälkeen hevonen ymmärtää mitä siltä tässä harjoituksessa vaaditaan.
Toista näitä pysäytysharjoituksia kumpaankin suuntaan ja kun ne sujuvat, eli hevonen jää aina paikalleen seisomaan itsensä kantaen, voit tehdä harjoituksesta hieman haastavamman ja tehdä seuraavat pysähtymisharjoitukset poissa uralta, vaikka pituushalkaisijalla tai ihan missä vaan!

Muuta myös pysähtymisharjoitusta siten että suoritat liikkeellelähdön myös tuntumalla, eli kun hevonen on pysähdyksissä ilman tuntumaa, otat ensin ohjat tuntumalle ja vasta sen jälkeen siirrät hevosen käyntiin. 

Harjoituksella haetaan siis sitä että hevonen oppii odottamaan ratsastajan apuja. Olet varmasti huomannut että todella usein hevonen lähtee liikkeelle ikäänkuin ajatuksen voimalla, ennen kuin ratsastaja on ehtinyt käyttää eteenpäinvievää apua. Sama pätee käännöksissä, hevonen kääntyy automaattisesti kentän kulmassa, välittämättä ratsastajan avuista, ja silloin käännös on epätasapainossa, ja tuntuu siltä että hevonen kaatuu sisäapujen päälle.

Tätä pysähtymisharjoitusta voit käyttää myös kulmassa kääntämiseen. Tee siten että pysäytät hevosen juuri ennen kulmaa, ja pyydät että se odottaa rauhassa paikallaan ja sen jälkeen käännät sen kulmassa sisäohjalla ja ulkopohkeella suoraan pysähdyksestä. Tätäkin harjoitusta voit "vaikeuttaa" päästämällä tuntuman pois pysähdyksessä, ja ottamalla ohjat tuntumalle vasta silloin kun lähdet hevosta kulmassa kääntämään.

Nämä molemmat harjoitukset ovat monelle varmasti tuttuja Kyran kirjasta, niin yksinkertaisia juttuja joilla on niin iso merkitys! Kiitos Kyra!

Seuraavaksi voidaan hyödyntää hieman puomeja kontrolliharjoituksissa. Aseta pituushalkaisijalle kaksi puomia käyntivälillä, eli noin 60-80 cm.

Tule pituushalkaisijaa pitkin käynnissä ja valmistele pysähdys siten että hevonen pysähtyy etujalat lähes kiinni ensimmäisessä maapuomissa. Hevosen pitää tässäkin odottaa pysähtyneenä niin kauan kunnes ratsastaja pyytää sitä käyntiin. Tämä harjoitus on niin "lyhyt" että tässä on syytä pitää ohjat tuntumalla koko ajan. Kun hevonen on seissyt pysähtyneenä jonkin aikaa, siirrä se käyntiin siten että hevonen ottaa yhden askeleen, eli etujalat ylittävät tämän ensimmäisen puomin. Ja taas pysähdys siten että etujalat ovat juuri ylittäneet ensimmäisen puomin. Hetken odotus, ja vielä uusi käyntiaskel jotta hevosen takajalatkin tulevat puomien väliin. Tässä vielä hetken odotus ja sen jälkeen käyntiin ja pituushalkaisijan loppuun käynnissä. Tämä harjoitus on todella vaativa, ja vaatii hevoselta ehdotonta kuuliaisuutta ja ratsastajalta tarkkaa apujen käyttöä ja rauhallisuutta.

Myös pohkeenväistössä on hyvä välillä tarkastaa että hevonen kuuntelee kaikkia apuja, ei pelkästään sivullevieviä. Aloita helpolla pohkeenväistölinjalla, lyhyen sivun keskivälin jälkeen käännä pitkälle sivulle, eli jäät reilusti uran sisäpuolelle. Ratsasta käyntiä suoraan muutama metri ja sen jälkeen ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uraa kohden. Muutaman askeleen jälkeen pysäytä hevonen ja pyydä että se jää paikalleen seisomaan, ohjat tuntumalla. Kun hevonen malttaa rauhassa odottaa, siirrä se käyntiin ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen jatka taas väistöä samaan suuntaan, eli kohti uraa. Taas muutaman askeleen jälkeen pysähdys, rauhallinen odotus ja jälleen uusi siirtyminen käyntiin, ja jos tilaa vielä on, voit tehdä uralle asti väistöaskeleet ja ota vielä uralle viimeinen pysähdys.
Tätä harjoitusta voit muuttaa siten että pysähdysten jälkeen vaihdat väistön suuntaa, eli jos olet tullut oikeassa kierroksessa linjalle ja väistänyt ensin uraa kohti eli vasemmalle, suorita pysähdyksen jälkeen siirtymä käyntiin ja ratsastakin väistöä oikealle. Näin saat aikaiseksi siksakkiväistöä, mutta maltillista sellaista!
Kun käynnissä kontrolliharjoitus on kunnossa ja hevonen pysyy ehdottoman rentona läpi koko harjoituksen, voit tehdä samat asiat harjoitusravissa, tai jopa hieman kootussa ravissa. Eli ravissa väistö, pysähdys, siirtymä raviin ja taas väistö. 

Tärkeintä näissä kaikissa harjoituksissa on se että hevonen jää aina rentona paikalleen seisomaan. Ei siis riitä että hevonen pysähtyy ja seisoo paikallaan jos se kuitenkin mielessään on koko ajan menossa. Joskus hyvä tunnusmerkki hevosen rentoutumisesta on se kun hevonen hengähtää syvään, tai huokaisee. Siitä tiedät että juuri sillä hetkellä hevonen on "luovuttanut" päätäntävallan ratsastajalle, eikä itse aktiivisesti ehdota seuraavaa liikettä!

Ja tähän päästään ainostaan äärimmäisellä kärsivällisyydellä, ratsastaja ei saa missään vaiheessa menettää hermojaan vaikka hevonen alussa hermostuneena steppailisikin edestakaisin. Mitä enemmän ratsastaja tästä hermostuu, sitä kauemmin harjoituksen onnistuminen kestää ja sitä vähemmän hevonen luottaa ratsastajaansa. 

Jotta varmasti sisäistätte näiden harjoitusten tärkeyden, kannattaa välillä pysähtyä miettimään sanontaa "hevoseni toimii ajatuksen voimalla". Sinänsä tuo on varsin tavoiteltava asia, mutta aika usein siinä käy niin että hevonen toimii oman ajatuksensa voimalla, eikä ratsastaja ikäänkuin ehdi vaikuttaa hevoseensa ennen kuin se on jo tehnyt seuraavan tehtävän, mitä ikinä se kuvitteleekaan seuraavan tehtävän olevan.  Koska vaadimme hevosiltamme täydellistä reaktiota apuihimme, niin eteenpäinvieviin kuin pidättäviin, on meidän syytä vaatia niiltä myös täydellistä ratsastajan apujen "odottamista" eli sitä että apuihin reagoidaan juuri silloin kun niitä käytetään, ei hetkeä ennen eikä hetkeä liian myöhään.

Aika usein huomaan että monet ratsastajat eivät voi harjoitella kouluratojen ratsastamista riittävästi, sillä heidän hevosensa kuulemma oppivat radat ulkoa. En ole niin perehtynyt hevosen aivokapasiteettiin että voisin kumota tämän myytin täysin, mutta en voi myöskään olla miettimättä voisiko tilanne johtua vain siitä että hevonen ei malta kuunnella ratsastajan apuja juuri ollenkaan, ja ikäänkuin ehdottelee ratsastajalle erinäisiä liikkeitä??

Oletteko te törmänneet tähän ilmiöön, hevosen liialliseen ennakointiin tai siihen että hevonen ajattelee ratsastajan puolesta?