Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, tuntuma, asetus, kääntäminen

Sain mielenkiintoisen ja kattavan toivepostauksen Aidalta, kiitosta vaan, joka koski entisten ravureiden opettamista ratsastuksen saloihin. Aidan tapauksessa nämä hevoset ovat jo jonkin aikaa toimineet ratsuina, erityisesti maastossa, eli ratsastaja sinänsä on jo tuttu asia, mutta muutama asia on tullut ilmi kenttätyöskentelyssä, ja niihin pyrin antamaan tässä apuja!

Haasteita ilmenee mm. seuraavissa asioissa:
- vauhtia tuntuu olevan välillä liiaksikin, ja kenttä tuntuu loppuvan kesken
- pidätteiden ja yleensäkin kuolaintuntuman hyväksyminen on vaikeaa
- asetus ja kääntyminen on vaikeaa, kaula kääntyy mutkalle mutta hevonen ei asetu eikä välttämättä käännykään
- pohjeavuista eteenpäinvievä apu on varsin hyvin hallussa, mutta vielä pitäisi sisäistää sivullevievä ja taivuttava pohje
- laukannostojen parantaminen, itse laukka on hyvää ja tahdikasta mutta nostot menevät vähän miten sattuu

Näihin asioihin perehdytään nyt muutaman postauksen ajan, ja uskon ja toivon että te muutkin saatte näistä apuja, oli teillä sitten täysinoppinut ratsu tai entinen ravuri kaverina!

Jotta ratsastus tulee onnistumaan, on äärettömän tärkeää saada hevonen ensin hyväksymään kuolaintuntuma. Se vaikuttaa asetukseen, taivutukseen, kääntämiseen, pidätteisiin ja niin kauan kuin hevonen vastustelee näistä yhtäkään, ei se pysty täysin rentoutumaan ratsastaessa, ja näin ollen kaikki muukin tekeminen vaikeutuu.

Tuntuman harjoittelu kannattaa aina aloittaa maastakäsin työskentelyssä. Ohjasajo on yksi parhaista tuntuman harjoittelumuodoista, mutta ennen sitä kannattaa pysyä "lähempänä" hevosta jotta pääset vaikuttamaan hevoseen nopeasti ja pienillä avuilla. Ihan ensimmäiseksi tarkista hevosen suu, onko hevosellasi korkea vai matala kitalaki. Korkeaan kitalakeen mahtuu nivelkuolain, mutta matalassa kitalaessa joko kolmipala tai suora kuolain on hevoselle miellyttävämpi. Kokeile muutamia erilaisella suuosalla varustettuja kuolaimia ja tarkkaile hevosen reaktioita. Kun hevonen jää suunsa kanssa rauhassa "maistelemaan" kuolainta ja pikkuhiljaa jopa antaa sen vaan olla, on sille sopivin kuolain löytynyt! Tässä vaiheessa ei ole syytä kikkailla erikoiskuolaimella, mitään vipuvartta tms. en suosittele, sillä kun hevonen vasta harjoittelee kuolaintuntuman hyväksymistä, ei ole mitään syytä aiheuttaa sille enempää painetta vipuvarren kanssa. Uskon että erityisesti entisten ravureiden kanssa tulee välillä olo että jotain vahvempaa kuolainta olisi miellyttävämpi käyttää, jotta yllättävissä tilanteissa on jarrut edes jotenkuten hallussa, mutta malta mielesi vielä, ensin tuntuma kuntoon ja sen jälkeen voidaan miettiä muita kuolainvaihtoehtoja.
Itse suosin ratsutuksen tai ajo-opetuksen alkuvaiheessa varrellista, eli fullcheek-kuolainta. Se on (oikein mitoitettuna) hevosen suussa tasainen, hyvin paikallaan pysyvä kuolain jonka viikset auttavat hevosta kääntymisessä. Kun esimerkiksi hevosta käännetään vasemmalle, oikean puolen viiksi painuu hieman hevosen suupieltä vasten ja ikäänkuin työntää hevosta käännökseen. Viikset myös estävät kuolainrengasta tulemasta hevosen suuhun. Oikealla mitoituksella tarkoitan että kuolain ei missään nimessä saa olla liian pitkä hevosen suuhun, se ei saisi liikkua sivusuunnassa vaan saa olla aika "napakka" koska tässä kuolaimessa ei ole pyöriviä kuolainrenkaita, jotka voivat ikävästi nipistää hevosta suupielistä.

Kun sopiva kuolain on löytynyt, on aika siirtyä varsinaisen tuntumaharjoittelun pariin.

Aloitetaan tuntuman harjoittelu ensin ihan maastakäsin. Tuo hevonen kentälle ja pysäytä hevonen uralle, siten että aita ikäänkuin toimii "ulkoapuna". Kävele hevosen lavan kohdalla, sen sisäpuolella ja ota ohjat käsiisi siten että pyrit pitämään kätesi lähes siinä paikassa missä ne olisivat jos olisit selässä. Toivottavasti hevosesi on maltillisen kokoinen, kokemuksesta voin sanoa että yli 170 cm korkealla hevosella tämä on todella vaikeaa! Jos siis olet vasemmassa kierroksessa, vasen kätesi on hevosen harjan vieressä ja oikea käsi tulee hieman harjan yli vasemman käden viereen. Ratsastaessa kätesi ei tietysti tulisi harjan väärälle puolelle, mutta näin alkuvaiheessa ja maastatyöskentelyssä tämä sallittakoon! 
Kun sinulla on ohjat tuntumalla, tarkkaile hevosesi reaktioita. Jos se seisoo rauhassa ja rentoutuu suustaan tuntumalle (tuntuu käteen pehmeältä, hevonen voi vähän liikuttaa kuolainta, nielaista tms) voit vähän keventää kättä jolloin hevonen saa kiitoksen tuntuman hyväksymisestä. Jos taas hevonen on vähän jännittynyt suustaan, pidä vaan rauhassa tuntuma päällä, älä vahvista sitä mutta älä myöskään päästä tuntumaa pois, vaan odota rauhassa että hevonen malttaa rauhoittua tuntumalle. Kun rauhoittuminen ja rentoutuminen tapahtuu, käsi kevenee hieman. Jos taas hevonen ihan selkeästi vastustelee tuntumaa, heittelee päätään ylös tai alas tai jopa sivuille, kätesi tulee rauhallisesti seurata hevosen pään ja kaulan liikkeitä niin että hevonen ei vastustelulla ikään kuin saavuta mitään, tuntuma ei häviä mihinkään mutta se ei myöskään vahvistu vaan ainoastaan odottaa että hevonen rauhoittuu. Kun tämä tapahtuu, kevennä kättä välittömästi. 
Kun hevonen hyväksyy tuntuman paikallaan seisten, siirrä se käyntiin ja hevosen vieressä kävellen jatka samoja tuntumaharjoituksia. Nyt on tärkeää että hevonen saa hieman liikuttaa kättäsi, mutta tuntuma kuitenkin säilyy mahdollisimman tasaisena. Jälleen työskentele tässä sen aikaa että hevonen hyväksyy tuntuman ja jatkaa käyntiä rentona, sen jälkeen voit pysäyttää sen (käytä ensin ääniapu ja sen jälkeen vasta ohjasapu) ja odottaa että hevonen rentoutuu myös pysähdyksessä. Toista samat harjoitukset myös toisessa suunnassa. 

Kun tuntuman hyväksymistä on harjoiteltu riittävästi, voidaan siirtyä itse asetuksen harjoitteluun. Asetushan on käytännössä ohjasavulle myötäämistä. 

Pysäytä hevonen uralle, eli seinän tai aidan vierelle ja ota ensin sisäohjasta kiinni n. 10-20 cm kuolaimesta, ja ota sillä ote "kohti ratsastajan kättä" eli sitä paikkaa jossa ratsastajan käsi olisi oikeastikin. Ei siis suoraan sivulle vaan aavistus taaksepäin. Otteen tulee olla pieni, jotta se ei ole vetävä, ja seuraa miten hevonen siihen reagoi. Hevosen tulisi liikuttaa päätään paineen suuntaan, eli hieman kääntää sitä ja asettua. Jos hevonen ei reagoi siihen, pidä apu "päällä" ja odota kunnes hevonen kääntää hieman päätään. Heti kun näin tapahtuu, myötää ohjasta ja kiitä vaikka äänellä. Toista tätä harjoitusta siten että hevonen reagoi kolme kertaa asettavaan ohjaan kääntämällä päätään ja rentouttamalla suutaan. Tämän jälkeen käännä hevonen toiseen suuntaan, mutta pysy edelleen paikallaan uralla ja tee sama nyt toisella ohjalla.
Pikkuhiljaa voit ottaa ohjasta kiinni vähän kauempaa kuolaimesta ja näin saat otteen suuntautumaan entistä enemmän ratsastajan käden paikalle.
Mikäli hevonen reagoi asetukseen vastustamalla apua, esimerkiksi heittämällä päätä ylös tai vastaavasti painumalla kuolaimen alle, on todella tärkeää pitää apu kuitenkin päällä, mutta varo ettet yhtään voimista sitä vaan ikäänkuin kädellä seuraat hevosen pään liikkeitä ja odotat että hevonen myötää.
Alussa voi myös käydä niin että hevonen ei varsinaisesti vastusta apua, mutta ei syystä tai toisesta sitä "ymmärrä". Tällöin voit aivan hieman ohjata otetta hieman enemmän sivullepäin kuin taakse, mutta vain siksi aikaa että hevonen hoksaa mitä otteesi tarkoittaa.

Kun tämä sujuu paikallaan maastakäsin, voit tehdä saman selästä, eli pysäyttäen hevosen aidan vierelle ja tästä asettaa hevosta pehmeästi vasemmalle ja oikealle. Ja kun tämä sujuu, samat asiat tehdään muissakin askellajeissa. Kun hevonen asetetaan liikkeessä, tulee muistaa pitää asetuksen puoleisella pohkeella huolta että hevonen ei lähde kokonaan kääntymään asettavan ohjan puolelle vaan kääntää ainoastaan päätään. Samoin hevosen tulee myös tukeutua vastakkaiseen ohjaan, joka ei siis missään nimessä olla kova vaan sallia hevoselle tuntuma, samalla säädellen kaulan suoruutta.

Kaikista tärkein asia onnistuneessa asetuksessa on hevosen myötääminen ohjan pienelle paineelle ja ratsastajan käden riittävän pieni apu. Niin kauan kun hevonen vastustaa ratsastajan ohjasapua, ei se voi asettua. 

Kun hevonen myötää ohjalle eli asettuu, voidaan seuraavaksi tarkastella kääntämistä. Kääntämisessä itse ohjasapu on hyvin samanlainen kuin asetuksessa, mutta sillä erotuksella että muutkin avut tulevat voimakkaammin mukaan kuvioihin. Ulkoavut auttavat kääntymisessä, ulkopohje pitää huolta että hevonen hieman taipuu käännöksen aikana ja ulko-ohja pitää huolta että kaulan taivutus ei mene "yli" (eli hevonen kääntää ainoastaan kaulaansa mutkalle mutta ei käänny kropastaan), sisäpohkeen tulee olla satulavyön kohdalla, rentona mutta kuitenkin hevosen kyljen lähellä. 

Kun hevosella on jo ajettu on syytä olettaa että kääntävät avut ovat sille ainakin jollain tasolla tuttuja. Tosin uskoisin että ravureilla käännökset ovat hevoselle erilaisia kuin ratsuille, joten ne on syytä "ohjelmoida" sille uudestaan. Kun opetat hevosen kääntymään, voit senkin tehdä ensin maastakäsin, toimien samalla tavalla kuin asetuksessa, mutta nyt pidä asettavan ohjan apu päällä niin kauan kunnes hevonen lähtee fyysisesti kääntymään. Kun näin tapahtuu, myötää ohjasta. Voit myös hieman tukea ulko-ohjalla, ikäänkuin työntää ulkokättä hevosen harjaan, jolloin siitä tulee lähes samanlainen apu kuin jos olisit hevosen selässä ja tukisit sitä ulko-ohjalla. Melko nopeasti kääntymisharjoitukset kannattaa kuitenkin suorittaa selästä käsin, jotta saat myös pohje- ja painoavut hevoselle selväksi. Käännöksissä muista olla tarkkana että käännät oman katseesi selkeästi käännöksen suuntaan, pidät sisäpohkeen rentona jotta se ei estä hevosta kääntymästä ja voit vielä hieman avata sisäpuolen polvea irti satulasta, jotta voit olla aivan varma ettei istunnassasi mikään estä hevosta kääntymästä.

Kun käännöksiä opetetaan hevoselle uudestaan tai niitä parannellaan, on hyvä ottaa ensin vähän vauhtia pois. Ehkä paras keino käännösten uudelleen opettamisessa on vanha kunnon pysähdyksestä suoraan käännökseen-kikka! Voit tehdä sen joko kulmassa tai missä kohtaa kenttää tahansa. Pääasia että hevonen ensimmäiseksi reagoi pidättävään apuun, ja jää rauhassa seisomaan paikalleen ennen kuin käännät sisäohjalla ja ulkopohkeella, samalla tukien ja ikäänkuin vähän työntäen hevosta ulko-ohjalla. Näin saat aikaiseksi muutaman väistävän askeleen etujaloilla, ja tällä varmistat sen että hevosen kaula pysyy suorahkona, hallitset siis sen lavat, erityisesti ulkolavan. Tämä on todella tehokas harjoitus hevosille jotka ovat kaulastaan aivan kuin purkkaa käännöksissä! Kun nämä käännökset onnistuvat pysähdyksestä kummassakin suunnassa, toista samoja käännöksiä myös käynnissä, aloittaen siten että hidasta ensin käynnin tempoa jotta hevosellakin on aikaa asetella jalkansa rauhassa! Kaikissa käännöksissä muista kantaa omat kätesi ja seuraa hevosen pään ja kaulan liikkeitä, jos se jossain vaiheessa vaikka vähän vastustaa ohjasapuja, muista silloin seurata sen liikkeitä kädelläsi kunnes tilanne taas rauhoittuu. 

Toinen käännöksiä parantava harjoitus on pieni ympyrä tai iso voltti, jolla pääset yhden kierroksen aikana tekemään neljä käännöstä. Ajattele että jaat ympyrän neljään osaan, ja jokaisessa osassa suoritat samanlaisen käännöksen kuin yllä on opastettu. Ikäänkuin ratsastaisit neljä loivaa kulmaa yhdelle ympyrälle. 

Tämän onnistuttua voit vielä tehdä kääntäviä harjoituksia loivalla kiemuralla, siis niin loivalla että tuot hevosen vain metrin tai kaksi uran sisäpuolelle ja siitä taas palaat uralle. Tällä harjoituksella saat tehtyä loivia käännöksiä vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Muista tässäkin hallita hevosen ulkolapaa ulko-ohjalla, hevosen pitää kääntyä, ei taipua! Mieluummin liian suora kaula kuin taipunut, purkkamainen kaula!

Tämän postaussarjan seuraavassa osassa tarkastellaan sivullevievien ja taivuttavien pohkeiden opettelua, siihen asti, hyviä treenejä!

Sari

Ratsun oppikoulu, osa 9, maapuomit

Maapuomien käyttö nuoren hevosen tai ravurista ratsuksi-projektin kanssa on äärimmäisen hyödyllistä oikein tehtynä, mutta saattaa aiheuttaa melkoisen takapakin mikäli hevoselle tapahtuu maapuomeilla jotain epämiellyttävää. Tämän takia maapuomit tulee esitellä hevoselle huolella ja rauhassa, ja niiden kanssa tulee edetä muutenkin hitaasti ja hevosta kuunnellen. Kun maapuomit on esitelty hevoselle kunnolla, saa niiden avulla hevosen askeleita kehitettyä, tarkkaavaisuutta ja kontrollia parannettua ja lisäksi ne tuovat mukavaa vaihtelua muuten niin yksitoikkoiseen kenttätyöskentelyyn!

Kuten varmasti arvaattekin, aloitamme maapuomiharjoitukset luonnollisesti ilman ratsastajaa. Ihan ensimmäiset tutustumiset puomiin tehdään hevosta taluttaen, ja aloitetaan yhdellä, yksittäisellä puomilla. Hevonen siis ihan yksinkertaisesti talutetaan yksittäisen maapuomin yli käynnissä ja ravissa, ensin ilman satulaa ja sen jälkeen myös satulan kanssa. Syy miksi tämä tehdään ensin ilman satulaa ja vasta sen jälkeen satulan kanssa, johtuu siitä että ilman satulaa hevonen saa varmasti täyden vapauden selälle ja satulan kanssa aiheutuu selkään vähän erilainen paine (vaikka ratsastaja ei selässä vielä olekaan) ja hevosen tulee saada tottua tähänkin tunteeseen rauhassa, jotta jatkossakaan hevonen ei jännity puomeilla. Nämä harjoitukset toistetaan kummastakin suunnasta.

Kun yksittäisen puomin ylittäminen onnistuu käynnissä ja ravissa "huomaamattomasti" eli hevonen ylittää ne kiinnittämättä niihin varsinaisesti mitään huomiota tai varsinkaan hyppäämättä niiden yli, on aika lisätä puomeja. Lisää puomeja yksi kerrallaan, eli seuraavaksi kahdella puomilla, sitten kolmella ja viimeiseksi neljällä puomilla. Kun puomeja lisätään, pitää olla tarkkana puomien välimatkoista. Käyntipuomien väli on noin 60-80 cm, muista säätää väli hevosen askeleeseen sopivaksi. Hevonen ei saa jännittyä puomeilla epäsopivan välimatkan vuoksi. Ravissa puomien väli on noin 100-150 cm, tämäkin väli tulee huolellisesti sovittaa hevoselle sopivaksi.
Nyt joudut siis itsekin vähän töihin kun talutat hevosen sekä käynti- että ravipuomien yli, mutta sehän ei meitä aktiivisia hevosihmisiä haittaa, vai mitä?! Muista taluttaa hevonen näiden puomien yli myös ensin ilman satulaa ja vasta sen jälkeen satulan kanssa.
Voit myös nostaa vaatimustasoa siten että ravipuomeilla nostat joka toisen puomin vasemman pään ja joka toisen puomin oikean pään vähän ylös maasta, jolloin hevonen joutuu hieman enemmän nostelemaan jalkojaan puomilla. 

Kun olet varmistanut että hevonen on täysin sinut maapuomien kanssa maastakäsin, on aika tehdä samat harjoitukset selästä. Vaikka tämä saattaa kuulostaa tylsältä ja aikaavievältä, tee täysin samat harjoitukset kun olet selässä, kuin teit taluttaen. Eli ensin yksi yksittäinen puomi käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta, ja sen jälkeen ensin käyntipuomeja lisäten puomien määrää yhdestä kahteen, kolmeen ja neljään. Jos hevonen tässä vaiheessa epäröi puomien kohdalla, pyydä avustajaa taluttamaan hevonen ensimmäiset kerrat puomien yli, jotta rentous säilyy tekemisessänne. Kun käyntipuomit sujuvat, on aika siirtyä ravipuomeille. Taas sama juttu, yksittäisestä puomista kahteen, kolmeen ja neljään puomiin. Tätäkin pitää toistaa niin pitkään (tai useita kertoja) että hevonen on puomeilla niin rento että se on jo vähän tylsistyneen oloinen! Ratsain voit myös nostaa ravipuomien joka toisen pään hieman ylös. Ravipuomeja ylittäessä kannattaa varsinkin alussa nousta hieman kevyeen istuntaan, jotta hevonen saa varmasti riittävästi vapautta selälleen.Varmista myös että kätesi joustaa hevosen pään ja kaulan liikkeiden mukaan, jotta et tule vahingossakaan kisko hevosta suusta puomeja ylittäessäsi.

Vielä on totutettava hevonen maapuomien ylittämiseen laukassa, käytä tässäkin ensin yhtä yksittäistä puomia, ja ylitä sitä laukassa kummastakin suunnasta niin usein että hevonen ylittää puomin rennosti. Ei haittaa vaikka hevonen vähän hypähtää puomilla, kunhan puomille lähestyminen sujuu rennosti. Myöskään puomien jälkeinen iloittelu ei haittaa yhtään, kunhan vaan pysyt kyydissä vaikka hevonen vähän innostuukin! Tämän jälkeen voit lisätä toisen puomin, välimatka laukkapuomeilla on 250-350 cm, hevosen laukan mukaan mukautettuna. Laukkapuomeilla myös kevyt istunta varsinkin alussa on suositeltavaa!

Ylläoleviin puomiharjoituksiin tulee kulumaan reilusti aikaa, päiviä ja jopa viikkoja, mutta olkaa huolellisia tämän alun kanssa, sillä kun maapuomit on esitelty hevoselle riittävän huolellisesti ei niillä yleensä esiinny ongelmia missään vaiheessa. Liian usein näkee hevosia jotka lähestyvät jo pelkkiä maapuomeja kovin jännittyneinä, ja kun siitä edetään esteille, jää sama jännittyneisyys aina pohjalle eikä se varsinaisesti auta hevosen kouluttamisessa.

Kun puomit on hevoselle enemmän kuin ookoo, on aika ottaa ihan normaaleihin tuntisuunnitelmiin mukaan puomiharjoituksia. Maapuomien alkeita on käsitelty täällä, ja lisää maapuomiharjoituksia joissa kiinniteään erityistä huomiota ratsastajan istuntaan löytyy täältä ja vielä yksi maapuomipostaus löytyy täältä.

Varsinkin alussa on syytä pitää maapuomiharjoitukset lyhyinä, sillä hevonen joutuu puomeilla käyttämään hieman eri lihaksia kuin tasaisella, josta johtuen se saattaa hieman kipeytyä.

Kertokaapa kokemuksianne maapuomeilta, sekä nuoren että ravurista ratsuksi-projektien kuulumiset kiinnostavat!

Ratsun oppikoulu, osa 7, pohkeenväistön alkeet

Ratsun oppikoulussa tärkeä oppiaine on hevosen opettaminen väistämään pohkeen painetta myös sivullepäin, ei pelkästään eteenpäin kuten siirtymien kautta ollaan hevoselle opetettu. Pohkeenväistöä tulee opettaa hevoselle ensin maastakäsin, jotta ratsastajan tasapaino (tai epätasapaino) ei häiritse hevosta.

Maastakäsin tehtäviä väistöharjoituksia varten sinun ei tarvitse edes lähteä kentälle, vaan voit aloittaa ne ihan karsinassa, käytävällä tai lähes missä vaan. Sinulla varmasti tulee usein tilanteita joissa joudut siirtämään hevosen takaosaa vähän sivulle jotta vaikka mahdut hevosen toiselle puolelle. En tiedä mistä kohtaa hevosta kukin siirtelee, mutta jatkossa keskity siihen että siirrät hevosen takapäätä väistävän pohkeen kohdalta kädellä painamalla. Alussa hevonen saattaa painaa kättäsi vasten, mutta tämä johtuu hevosen luontaisesta tasapainosta, eli ensisijaisesti hevonen pyrkii korjaamaan itsensä aina tasapainoon. Odota hetki, ja toista väistävä apu kädellä, ja odota niin kauan kunnes hevonen siirtää edes painoaan hieman kädestä poispäin. Silloin on syytä hellittää paine välittömästi. Näin työskennellen saat hevosen ihan huomaamatta väistämään "pohkeen" painetta, ja työskentelyä on helppo tästä jatkaa.

Tee näitä samoja maastakäsittelyharjoituksia myös kentällä, ja monissa muissakin paikoissa, jotta voit varmistua että hevonen vastaa apuusi myös erilaisissa, mahdollisesti jännittävissäkin tilanteissa. Kun saat hevosen väistämään kätesi painetta moitteettomasti kumpaankin suuntaan, on aika nousta selkään ja jatkaa varsinaisia väistöharjoituksia. Tässä vaiheessa on hyvä jos saat jonkun apukäden auttamaan mikäli hevonen ei heti ymmärrä sivullevievän pohkeen vaikutusta.

Ensimmäiset pohkeenväistöharjoitukset olen huomannut helpoimmaksi aloittaa etuosankäännöksillä.Siinä ratsastajan on helpompi ajoittaa apujen käyttö oikein, ja näin ollen hevonenkin reagoi ratsastajan apuihin helpommin. Aloita siis pysäyttämällä hevonen uralle, vaikka pitkän sivun loppuun, 2 metriä ennen kulmaa. Näin ollen saat aidasta vähän tukea ja "jarrua" käännöstä tehdessäsi. Ollaan nyt vaikka vasemmassa kierroksessa, ja kun hevosesi on pysähtynyt tasapainossa (aivan tasajaloin ei ole pakko pysähtyä, mutta kuitenkin siten että hevonen ei "nojaa" eteenpäin) siirrä oikea pohje satulavyön taakse ja rohkaise sillä hevosen takaosaa siirtymään vasemmalle. Pidä vasen ohja tukevana (ei kuitenkaan vetävänä) ja tarvittaessa voit auttaa hevosta lähtemään käännökseen hieman asettamalla tai jopa taivuttamalla oikealla ohjalla. Tämä oikean ohjan taivutus on käytössä ainoastaan tässä alussa, jos hevonen ei vielä pohkeesta lähde väistämään, niin päätä kääntämällä saat takaosankin liikkeelle! Eli oikea ohja toimii ikäänkuin oikean pohkeen tehostajana. Heti kun hevonen on reagoinut oikeaan pohkeeseen, ja lähtee siis väistämään takaosallaan, lopeta pohkeen paine mutta pidä se edelleen samassa paikassa, satulavyön takana. Alussa on todella tärkeää antaa hevosen pysähtyä rauhassa jokaisen väistöaskeleen/-askeleiden jälkeen, jotta pääset kiittämään sitä ja saat rauhallisesti jatkettua seuraavaan väistöaskeleeseen. Ohjalla jarruttamista tulee välttää viimeiseen asti, luota siihen että kentän aita on riittävä jarru. Kun olet saanut takaosaa väistettyä muutaman askeleen verran, pitäisi suunnan olla vaihtunut ja pääset kävelemään oikeassa kierroksessa. Kävele riittävän pitkä matka jotta hevonen rentoutuu ja pysäytä se taas pitkän sivun loppuun, ja tee samanlainen etuosankäännös nyt vasemmalla pohkeella.

Tässä ei nyt siis haeta täydellistä etuosankäännöstä vaan opetetaan hevosta väistämään pohjetta etuosankäännöksen muodossa. Älä siis jää hieromaan käännöstä, vaan tyydy siihen että hevonen väistää pohjettasi!

Kun etuosankäännökset sujuvat aidan vieressä, voit siirtyä tekemään niitä vapaalle linjalle, jolloin joudut työskentelemään hieman enemmän väistävän pohkeen vastakkaisella ohjalla jotta käännös pysyy paikallaan ja tulet samalla ohjalla ottaneeksi väistöaskeleet vastaan, kuten varsinaisessakin pohkeenväistössä.

Ensimmäiset varsinaiset pohkeenväistöt kannattaa tehdä hieman uran sisäpuolella, ja jos mahdollista, pyri tekemään ne siten että hevonen aavistuksen "imee" takaisin uralle, esimerkiksi sijoittamalla väistöaskeleet lähelle porttia. Tämä auttaa varsinkin tässä alkuvaiheessa, sillä näin toimien et joudu käyttämään väistävää pohjetta liian voimakkaasti.

Aloita ensimmäinen pohkeenväistö ratsastamalla linjalla uran sisäpuolella, mutta vain noin metrin verran sisäpuolella. Tärkeintä nyt on muutamat hyvät väistöaskeleet, ei monta huonoa askelta. Aloita ratsastamalla käynnissä vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella, ja kun olet ratsastamassa ensimmäistä väistöaskelta, aloita se pidättämällä oikealla ohjalla hieman, jotta hevonen hidastaa käyntiään. Pyydä siis ensin hevonen reagoimaan pidättävään ohjaan, sen jälkeen siirrä vasen pohje satulavyön taakse ja käytä sitä siinä. Jos hevonen ei reagoi väistävään pohkeeseen, pidätä oikealla ohjalla jotta hevonen taas hidastaa vähän käyntiään. Tässä tapauksessa vauhdin hidastaminen auttaa hevosta, joten käytä sitä aina kun tuntuu siltä että väistössä tulee haasteita. Pidätteen jälkeen käytä taas pohjetta, jotta saat aikaiseksi yhden tai muutaman väistöaskeleen. Pidä koko ajan tuntuma kummallakin ohjalla, mutta oikea ohja on aktiivisempi, eli siitä pidätetään jos tuntuu että hevonen ei reagoi väistävään pohkeeseen tai kiirehtii pohkeen vaikutuksesta eteenpäin. Jos saat aikaiseksi edes muutaman väistöaskeleen näin, kiitä hevosta ja anna sen kävellä vapaalla ohjalla puolisen kierrosta ja sen jälkeen voit toistaa saman väistöharjoituksen samassa kohdassa kenttää. Taas onnistuneiden väistöaskeleiden jälkeen hetki vapaalla ohjalla. Toista tämä harjoitus yhteensä kolme kertaa vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vapaalla ohjalla käyntiä ja suunnanmuutos ja sama homma oikeassa kierroksessa.

Seuraava väistöharjoitus tehdään uralla, siten että takaosa väistää ja etuosa pysyy uralla. Tässäkin harjoituksessa aita toimii pienenä jarruttavana apuna, mutta ohjilla on tärkeä merkitys etuosan hallinnassa. Ratsasta siis käyntiä uraa pitkin vasemmassa kierroksessa, ja kun käännyt kulman jälkeen pitkälle sivulle, jarruta hevosen liikettä hieman vasemmalla ohjalla, ja siirrä oikea pohje satulavyön taakse ja käytä sitä väistävänä apuna. Nyt siis haluamme siirtää takaosaa hieman uran ulkopuolelle ja astuvan siinä ristiin, ja samalla pidetään kummallakin ohjalla etuosa uralla. Tässäkin vasen ohja tarvittaessa jarruttaa jos hevonen ei väistä oikeaa pohjetta, ja jos hevosen etuosa uhkaa siirtyä pois uralta, jarruta silloin hieman molemmilla ohjilla. Jatka tällä tavalla muutama metri, siten että saat ratsastettua muutaman väistöaskeleen ja sen jälkeen vapain ohjin käyntiä puolisen kierrosta, ja taas samassa kohdassa samat väistöaskeleet. Toista tämä kolme kertaa vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vapaat ohjat ja suunnanmuutos ja sama homma oikeaan kierrokseen.

Avustajan tehtävä on varsinkin jokaisen harjoituksen alussa olla väistävän pohkeen apuna, eli tarvittaessa auttaa kädellä väistävän pohkeen paikalla tai jopa hieman työntää hevosta väistön suuntaan, ikäänkuin horjuttaa hevosen omaa tasapainoa! Tässä on kuitenkin syytä tarkkailla hevosta, jotkut hevoset saattavat ahdistua ylimääräisestä avusta, joten seuraa hevosen reaktioita.

Näitä harjoituksia treenaamalla saat pikkuhiljaa hevosesi jalat tottelemaan käskyjäsi myös sivuttaissuunnassa, josta on valtavasti hyötyä jatkossa!

Jos itsellesi pohkeenväistö on vielä hieman hämärän peitossa, käy ihmeessä lukemassa postaukseni pohkeenväistöistä täältä, täältä, ja täältä. 

Vielä muutama jakso on jäljellä tätä ratsun oppikoulua, seuraavaksi jatketaan laukkaharjoituksilla. 

Ratsastusta säiden armoilla

Sataa, tuulee, on kylmää, märkää, koskaan ei ole täydellinen ratsastuskeli...

Kuulostaako tutulta? Se on Suomen talvi se, kaukana ovat ne ajat jolloin talvella ratsastus oli jopa tuotteliaampaa kuin kesällä. Oli lokakuusta helmi-maaliskuuhun täydelliset lumipeitteet, juuri sopivasti pakkasta ja lähestulkoon missä vaan oli hyvät ratsastuspohjat. Hevosen kunto koheni hankitreenissä, treeniä monipuolistettiin vaikkapa hiihtoratsastuksella ja hevoset olivat kaikin puolin paremmassa kunnossa talvella.

Vallitsevalle ilmastolle emme luonnollisestikaan voi mitään, mutta eiköhän oteta siitäkin kunnon niskalenkki ja suunnitella päivämme siten että hevosen kanssa touhuaminen on edes vähän miellyttävämpää!

Pidetään oletuksena että joka päivä sataa ja tuulee, kentän pohja on märkä ja upottava ja maastoon ei valoisaan aikaan ehdi, niin ei sitten tule pettymyksiä!

Liian usein kuulee että ratsastaja lähtee tallille "kun on pakko" ja hevonen "pitää liikuttaa" vaikka ei yhtään huvita. Tuo lähtökohta on huonoin mahdollinen, sillä kun oma mielentila on tuollainen, ei hevosen kanssa touhuamisesta yleensä tule mitään. Hevonen kun vaistoaa ihmisen fiiliksen, ja siitä tulee aivan samanlainen kuin sinusta. Otetaanpa uusi lähtö! Mennään tallille ajatuksella "mitäs kivaa tänään tehtäisiin?". Aina ei tarvitse ratsastaa, ei ainakaan ihan tiukkapipona!

Usein, varsinkin arkisin, saattaa aikataulut olla sellaiset että hevonen käydään vain nopeasti ratsastamassa, eikä sen kanssa tule vietettyä aikaa sen enempää kuin on ihan pakko. Otapa yhtenä tallipäivänä ainoaksi tavoitteeksi se että vietät aikaa hevosesi kanssa ihan rauhassa. Harjaa se rauhassa ja kunnolla, selvitä jouhet sormin ja tarkkaile hevostasi samalla. Mikä kohta on hevosellesi erityisen mukava harjatessa? Onko se mahdollisesti kaula, sään alue, pää tai joku muu? Kun tämä on sinulle selvillä, voit hemmotella hevostasi harjaamalla näistä paikoista erityisen huolella, vailla kiirettä. Usko pois, harjaus on parasta mitä ihminen voi hevoselle tehdä! Tämän jälkeen hevosesi jää varmasti täysin tyytyväisenä odottamaan seuraavaa käyntiäsi, eikä sitä yhtään harmita vaikka ei juuri tänään päässytkään ratsastukseen. Jos kelit ovat haastavat, ei ole mikään pakko joka päivä hevosta liikuttaa, kunhan se saa viettää aikaansa tarhassa muiden hevosen kanssa.

Seuraavana päivänä voit ottaa hevosen talutukseen, mutta älä mene kentälle tai maneesiin taluttelemaan, se on hevoselle äärettömän tylsää, vaan kiertele tallinpihalla ja maastossa. Varaudu otsalampulla jos lähdet pimeällä maastoon!!! Tallinpihalla yleensä on valaistus kunnossa, joten siellä voit kierrellä hevosesi kanssa ilman otsalamppuakin. Käykää tutustumassa kaikkiin jännittäviin asioihin, traktoreihin, epämääräisiin pressuihin ja muihin hevosen näkökulmasta pelottaviin asioihin. Tee se rauhassa mutta päättäväisesti, muista itse olla aina hevostasi rohkeampi. Kun pääsette pelottavan kohteen äärelle, anna hevosen ihan rauhassa katsella ja ihmetellä kohdetta, ja jos se säpsähtää tai hypähtää kauemmas, pysy itse rauhallisena, jotta hevonenkin rauhoittuu nopeammin. Yleisesti ottaen jännittäviä kohteita kannattaa käydä katsomassa kolme kertaa jotta hevonen tottuu siihen kunnolla.

Kun olet taluttaen tutustunut näihin pelottaviin asioihin, voit seuraavana päivänä käydä tutustumassa näihin samoihin asioihin myös ratsain. Tilanne voi olla hevosellesi täysin erilainen kun olet selässä etkä tukemassa sitä maasta käsin, mutta muista itse pysyä rauhallisen päättäväisenä, ja edelleen anna hevosen katsoa, koskettaa ja puhista rauhassa ja käy ihmettelemässä jänniä kohteita kolme kertaa peräkkäin. Jos tuntuu siltä että hevonen ei pääse jännityksestään yli kun olet selässä, voit aivan hyvin laskeutua ratsailta ja taluttaa hevosen jännän kohteen äärelle. Tärkeintä on että hevonen tuntee olonsa turvalliseksi kanssasi, joskus se vaatii vähän enemmän tukea sinulta ja joskus hevosen rohkeus voi yllättää sinutkin!

Jos jonain päivänä ilma on kovin tuulinen, mutta ratsastamaan pitäisi silti päästä, ratsasta mahdollisuuksien mukaan ulkokentällä (vaikka teillä olisikin maneesi). Tuulinen ilma on saaliseläimelle todella haastava, sillä tuulen avulla ne pedot usein pääsevät iholle ilman että hevonen sitä huomaa ja siitä johtuu hevosen säpsähtely tuulessa. Älä siis missään nimessä rankaise hevosta sen jännittymisestä, vaan keskity ratsastamaan sellaisia tehtäviä jotka ovat hevoselle jo entuudestaan tuttuja, ja joiden parissa hevonen voi rentoutua ja jäädä kuuntelemaan sinun apujasi, sen sijaan että juoksisi tuulta karkuun. Älä siis yritäkään opettaa hevoselle mitään uutta tai aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen kun olosuhteet ovat haastavat, vaan pyri tekemään asiat hevoselle helpoksi. Ja vaikka tuulella ratsastaessa tuntuu että allasi on tikittävä aikapommi, muista antaa hevosellesi vapaat ohjat säännöllisin väliajoin, jotta hevonen saa hengähtää ja rauhoittua.
Erityisen tärkeää ulkokentällä ratsastaminen myös tuulisella ja sateisella kelillä on niille jotka kisaavat. Kisatilanteessakin voi sää olla ihan mitä vaan, ja mikäli te olette ratsukkona tottuneet vaihteleviin sääolosuhteisiin, on luokan voitto taas askeleen lähempänä!

Jos tallillasi on maneesi, eli olosuhteet ovat lähes täydelliset, ole varovainen ettet vie hevostasi kohti maneesikuolemaa. Erityisesti talvisin liian moni hevonen joutuu työskentelemään päivästä toiseen maneesissa, samoja tylsiä tehtäviä tehden ja pikkuhiljaa siihen puutuen. Tämä johtaa pikkuhiljaa hevosen eteenpäinpyrkimyksen vähenemiseen ja yleiseen vastusteluun ratsastajan apuja kohtaan.
Mikäli kuitenkin maneesissa työskentelet, pyri tekemään siitäkin hevoselle edes välillä kivaa. Sisällytä maneesikäynteihin irtohypytystä kujassa, maastakäsittelyä, ohjasajoa ja tehkääpä vaikka kaverin kanssa vanhat kunnon katrilliharjoitukset! Ja jos olet maneesissa yksin, ota hevoseltasi loimi pois ja anna sen olla vapaana maneesissa jotta se pääsee piehtaroimaan rauhassa ja kunnolla! Piehtarointi on hevoselle parasta mahdollista hierontaa, se kyllä tietää mistä milloinkin kiristää ja kutittaa!

Kun viikonloppu koittaa, tee hevosellesi palvelus ja lähde maastoon! Maastossa hyödynnä mahdollisuus edetä reippaassa tempossa, tee intervalliharjoituksia ja kehitä omaa kevyttä istuntaasi. Käy maastossa sekä yksin että kavereiden kanssa, tämä parantaa keskinäistä suhdettanne huomattavasti.
Jos jonain päivänä ei ihan kaatamalla sada, ottakaa eväät mukaan ja tehkää rauhallinen kävelylenkki maastossa, ja kun löydätte sopivan rauhallisen paikan, nouskaa ratsailta ja nauttikaa eväät luonnon helmassa. Tätä ultimaattista kokemusta varten hevosilla tulee olla riimu suitsien päällä ja riimunnaru mukana, jotta saat hevosen sidottua vaikka puuhun kiinni eväshetken ajaksi. Jos kiinnisitominen arveluttaa, pidä hevosestasi kiinni, tosin tällöin eväiden syöminen voi olla aavistuksen haastavampaa! Tätä hevosen sidottuna pitämistäkin tulee harjoitella, treenaa sitä ensin karsinassa joka on hevoselle helpoin paikka, siitä vaihtele pikkuhiljaa paikkaa ja pidä aina huolta että hevonen jää kanssasi rauhassa ja rentona seisomaan kiinnisidottuna. Itse opetan hevoseni jo varsasti asti seisomaan yhdellä lyhyellä narulla kiinnisidottuna paikassa kuin paikassa, tämä helpottaa arkea huomattavasti!

Kaikessa tekemisessä pidä huolta että hevosellasi on kanssasi mukavaa, naama irvessä treenaaminen harvoin on hevosellekaan se miellyttävin tapa toimia! Kun hevosesi viihtyy kanssasi, tulee onnistumisia tositreenissäkin helpommin! 

Tuleeko teille mieleen muita "poikkeuksellisia" hevosen liikutuskeinoja kuin ylläolevat? Jaa kommenttikentässä omia kokemuksiasi tämän pimeän ja synkän ajanjakson selättämiseksi! 

Ratsun oppikoulu, osa 6, ensimmäiset laukat

Nyt olemme jo tilanteessa jossa ratsunalkumme kävelevät ja ravaavat ratsastajan kanssa tottuneesti, ja omaan istuntaamme on kiinnitetty erityistä huomiota, joten tässä kohtaa on hyvä ottaa mukaan ensimmäiset laukannostot.

Ennen laukannostojen tekemistä selästä käsin on syytä työskennellä hieman maastakäsin, joko juoksuttaen tai ohjasajaen, jotta saat hevosen laukkaamaan ääniavusta ja näet samalla miten hevonen laukkaa. Onko se luonnostaan hyvässä tasapainossa laukassa vai joutuuko se tasapainottamaan itseään laukassa enemmän kuin muissa askellajeissa. Voit myös tutustuttaa hevosen maapuomiin maastatyöskentelyssä, ihan vaan juoksuttaen tai ohjasajaen maapuomin yli. Jos hevonen hyppää puomin yli ja jatkaa siitä laukassa, on se hyvä merkki ensimmäisiä laukannostoharjoituksia silmällä pitäen. Tarkkaile myös tässä vaiheessa kummassa kierroksessa hevonen nostaa helpommin laukan, jotta tiedät aloittaa laukannostoharjoitukset juuri siinä helpommassa suunnassa. 

Ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä että suosittelen nostamaan ensimmäisiä laukkoja maastossa, hyväpohjaisella suoralla tai loivassa ylämäessä. Syy miksi maastossa laukkaaminen on suositeltavaa johtuu yksinkertaisesti hevosen tasapainon säilyttämisen haasteista. Kenttä kun on tilana rajallinen, käännökset seuraavat toinen toistaan kovin nopeasti, ja usein myös kentän aidat jarruttavat hevosta liikaa.

Joten, jos mahdollista, lähde maastoon yksin tai kaverin kanssa ja käytä jo tutuksi tullutta reittiä, ja valitse turvallinen suora tai vielä parempaa, loiva ylämäki, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukalle ravipätkän jälkeen. Erityisesti loivassa ylämäessä hevonen valitsee helpommin laukan ravin sijaan, ja tällöin tuo vaan toinen lonkka eteen ja alas, ja käytä saman puolen pohjetta heti satulavyön edessä tiivistäen samalla hieman vastakkaista ohjaa ja hevonen siirtyy laukkaan. Tässä maastoharjoittelussa pyritään saamaan hevonen laukalle mahdollisimman usein, ja samalla käyttäen laukka-avut, jotta hevonen pikkuhiljaa oppii yhdistämään laukannostot myös ratsastajan antamiin apuihin.

Kun hevonen on nostanut laukan, anna sen edetä tovi reippaassa tempossa äänellä kehuen, ennen kuin siirrät sen takaisin raviin ja käyntiin. Jos laukka pyörii jo kohtalaisen hyvin, voi laukassa edetä vähän pidempään, mutta jos laukka on vielä kovin voimatonta tai epätahtista, tyydy siihen että hevonen sentään nostaa laukan ja suorita siirtymä ennen kuin pakka leviää käsiin. Laukassa kevennä istuntaasi hieman, jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua.

Jos kuitenkin maastossa laukkaaminen epäilyttää, käydään tässä läpi muutama harjoitus jotka voit tehdä kentällä.
Muutama asia kannattaa ottaa huomioon ensimmäisiä laukannostoja aloittaessa:
- laukannostossa sisäohjan tulee olla löysä, siis totaalisen löysä jotta et lukitse hevosen sisälapaa ja sisätakajalkaa.
- ulko-ohjalla tulee säilyttää tuntuma, kuitenkin muistaen että tuntuma ei ole sama kuin taaksepäin vetävä ohja.
- ulkopohje pysyy satulavyön takana, siis omalla paikallaan, ja sisäpohje siirtyy aavistuksen satulavyön eteen.
- mikäli hevonen lähtee laukannostossa kiihdyttämään ravia, ulko-ohja on se joka jarruttaa, sisäohjan pysyessä edelleen löysänä.
- hyvä paikka laukannostoon on esimerkiksi pääty-ympyrän avoimella sivulla, siten että hevonen nostaa laukan juuri kun saavut pitkän sivun kohdalla uralle. Näin ollen aita ohjaa hevosta hieman kääntymään, ja voit keskittyä laukan ratsastamiseen etkä kääntämiseen.
- toinen hyvä paikka laukannostoon on lyhyen sivun puolen välin jälkeen, kaarteessa, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukkaan. Tämän pitää kuitenkin tapahtua hallitusti, ole tarkkana ettet lähde omalla istunnallasi puskemaan hevosta laukkaan.
- kun hevonen nostaa laukan, kehu sitä äänellä mutta älä taputa, ettet menetä tuntumaa hevosen suuhun.
- ei ole väliä nostaako hevonen myötä- tai väärän laukan, sitä ei tule lähteä korjaamaan vielä pitkiin aikoihin.

1. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä uraa pitkin ja siirrä hevonen raviin pitkän sivun puolen välin jälkeen. Ravaa lyhyen sivun puoleen väliin rauhallisessa kevyessä ravissa, istu perusistuntaan ja anna hevoselle laukannostoavut siten että pyrit nostamaan laukan lyhyen sivun lopussa/pitkän sivun alussa. Jos hevonen ei nosta laukkaa, ota rauhallinen pidäte ja jatka uraa pitkin kunnes pääset taas seuraavan lyhyen sivun puoleen väliin josta pyrit uudestaan nostamaan laukan. Tässä harjoituksessa laukkaan "horjuttaminen" voi auttaa itse nostoa. Tee se sillä tavalla että lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa pidä tuntuma ulko-ohjalla, pidä ulkopohje omalla paikallaan, sisäohja täysin löysänä ja siirrä sisälonkka voimakkaasti eteen ja alas, ja heti sen jälkeen anna sisäpohkeella merkki laukannostosta. Tuo sisälonkan siirtäminen eteen ja alas on se horjuttaminen jolla saatat saada hevosen tasapainon järkkymään sen verran että sen on helpompi nostaa laukka.

2. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä pääty-ympyrällä, ja siirrä hevonen raviin kun olet tulossa ympyrän avoimelle sivulle. Nosta laukka juuri siinä vaiheessa kun ympyrän avoin sivu päättyy, eli hevonen on muutaman askeleen ajan pitkällä sivulla. Jatka laukassa uraa pitkin sen aikaa kun laukka pyörii hyvin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaiseksi mahdollisimman monta nostoa, ei niinkään edetä pitkiä matkoja laukassa. Toista laukannostoharjoitus uudestaan samalla pääty-ympyrällä.

3. laukannostoharjoitus
Ratsasta muuten sama harjoitus kuin ylläoleva 2. harjoitus, mutta lisää ympyrän keskelle (eli pituushalkaisijalle) maapuomi, jonka yli hevosen tulee ravata, ja hyvässä tapauksessa hieman hypätäkin ja nostaa siitä laukka. Jos hevonen ei hypähdä maapuomin yli, voit käyttää matalaa ristikkoa tai kavalettia apuna.

Laukannostoharjoituksissa ratsastajan on syytä tarkkailla oman istuntansa vakautta, pahin "virhe" jonka ratsastaja helposti tekee on istunnalla "puskeminen". Tämä aiheuttaa lähes aina painopisteen jakautumisen hevosen etuosan "päälle" ja hevonen "putoaa" etupainoiseksi eikä laukannosto silloin ole mahdollista.
Samoin hevosen on syytä olla todellakin pohkeen edessä, eli hevosen eteenpäinpyrkimyksen on oltava kohdallaan jotta laukannosto voi onnistua.
Laukannostoissa kannattaa myös ottaa huomioon hevosen kunto, eli tarkkaile että hevonen on vielä hyvissä voimissa nostaessasi laukkoja. Pidä huolta että hevonen on lämmennyt riittävän pitkillä alkukäynneillä, jotta voit nostaa laukkoja melko nopeasti raviverryttelyn jälkeen. Pidä ratsastuskerta lyhyenä kun opettelet uusia asioita, jotta hevonen saa palkinnon (eli lepoa) kun on suorittanut sille vaikean asian muutaman kerran. 

Nämä ensimmäiset laukannostot ovat välillä aika hulvattoman näköisiä, älä murehdi miltä näytätte, pääasia että löydät juuri omalle hevosellesi sopivan laukannosto"tyylin". Kun nostot ajan myötä paranevat, keskitytään enemmän hienosäätöön. 
Seuraavaksi käsitelläänkin laukan säätämistä erilaisilla harjoituksilla, mutta sitä ennen, treenatkaapa niitä nostoja!

Onko sinulle omia "kikkoja" joilla olet saanut hevosesi nostamaan laukan ensimmäisiä kertoja? Jaa ihmeessä neuvosi kommenttiboksissa!

Ratsun oppikoulu, osa 1, selkäännousu

Tässä ratsun oppikoulussa käsitellään asioita nuoren ratsunalun tai ravurin uraa kokeilleen hevosen näkökulmasta. Tarkoitus on kouluttaa näistä tulevaisuuden toivoista yhteiskuntakelpoisia ratsuja, hitaasti mutta varmasti.

Ensimmäiset ratsastuskerrat tulee aloittaa vasta sen jälkeen kun hevoselle on maastakäsin esitetty ohjalle myötäämisen perusteet, eli sen tulee osata edes välttävästi myödätä ohjalle, oli se sitten kääntämistä tai pidättämistä. Samoin satulaan totuttaminen tulee tehdä asteittain, ravurille tämä on usein helpompaa sillä valjaat sillä kuitenkin on selässä ollut, mutta nuorelle hevoselle jolla ei välttämättä ole ajettu ollenkaan, on satula aivan uusi asia ja se pitää esitellä sille rauhassa. Hevosen tulee satulan lisäksi sietää kyljissä roikkuvat jalustimet sekä jonkin verran liikettä selän yläpuolella. Kaikkia näitä tulee harjoitella ennen ensimmäisiä ratsastuksia.

Aloitetaan tämä postaussarja tilanteesta jossa hevonen on näiden ylläolevien asioiden kanssa sujut, joten nyt ollaan ottamassa niitä ratsuhevosen ensiaskeleita. Ensimmäinen "haaste" saattaa olla selkäännousu, jossa hevonen saattaa pyöriä ja hyöriä eteen, taakse ja sivulle joko rauhallisemmin tai joskus jopa aika voimakkaasti. Usein näkee että näiden selkäännousuongelmien korjaamisen sijasta tilanne tehdään hevoselle mahdollisesti jopa entistä haastavammaksi, pitämällä sitä molemmilta puolilta kiinni eli estämällä sen luonnollinen pakoreaktio. On totta että selkäännousussa pakoreaktion toteutuminen on varsin ikävää, siis ratsastajan kannalta, mutta tärkeintä on tehdä selkäännoususta hevoselle niin luonnollinen tilanne, ettei se koe enää ikinä tarvetta poistua paikalta. Ja mietipä itse miten itse ratsastus mahtaa sujua jos jo selkäännousussa sekä hevonen että ratsastaja ovat aivan kauhuissaan?

Selkäännousua ennen hevonen tulee opettaa seisomaan paikoillaan. Tämä tuntuu nykyään olevan varsin vähäpätöinen asia, vaikka se omasta mielestäni on yksi tärkeimmistä hevoselle opetettavista asioista. Toinen on hevosen reagointi ihmisen ääniapuihin, myös tämä saattaa pelastaa ratsastajan monelta ikävältä tapahtumalta. Paikallaan seisominen on perua hevosen työkäytöstä, jossa se on ihan itsestäänselvyys. Käytännössä hevonen opetetaan siten että niin kauan kuin ohjat ovat löysällä, hevosen tulee seistä paikoillaan. Se saa kuikuilla ja ihmetellä maailmaa ympärillään, mutta jalat eivät saa liikkua. Siis askeltakaan. Täällä olen selittänyt maastakäsittelyn alkeet, käypä lukemassa ne ensin, niin tiedät miten hevosen saa pysymään paikallaan. Tuossa vanhassa postauksessa lupaamani videopätkät ovat kertakaikkiaan unohtuneet, yritän jossain vaiheessa tuottaa niitäkin!

Kun olet opettanut hevosen seisomaan paikallaan vaikka kentällä, vie se seuraavaksi uuteen paikkaan ja testaa että samat opit ovat hevosella hallussa vaikka paikka vaihtuukin. Seuraile hevosen reaktioita eri paikoissa, ja jos hevonen jännittyy jossain paikassa enemmän kuin muualla, tee näitä paikallaan seisomisharjoituksia tässä paikassa hieman enemmän. Opeta hevoselle myös että se ei saa liikkua vaikka itse lähtisit sen vierestä pois, vaan ainoastaan silloin kun ohjat otetaan tuntumalle, annetaan lupa liikkua.

Kun paikallaan seisominen on kunnossa, hevonen siis seisoo rennosti paikallaan kun se on siihen asetettu, on aika nousta selkään. Olethan muistanut totuttaa hevosen jalustimeen kohdistuvaan painoon, ihan vaan painamalla omalla kädellä jalustimesta, kummaltakin puolelta. Toinen asia joka on hyvä tehdä ennen selkäännousua on hyppiä hevosen vierellä, ei siis jalka jalustimessa vaan ihan "muuten vaan". Totuta siis hevonen siihen että ihminen hyppii sen vierellä, mutta hevonen ei siltikään saa liikkua. Totuta hevonen näihin kaikkiin asioihin sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Vaikka lähes aina hevosen selkään noustaankin vasemmalta puolelta, on kullanarvoista totuttaa hevonen myös oikealla puolella tapahtuviin asioihin.

Kun olet aikasi hyppinyt hevosen vieressä ja asettanut painoa jalustimille, eikä hevonen enää lotkauta niille korvaansakaan, on aika nousta selkään. Anna ohjien roikkua löysänä, asetu seisomaan hevosen vierelle katse kohti hevosen häntää. Nosta vasen jalka jalustimeen ja hypi muutama hyppy kääntyen samalla kohti hevosen kylkeä ja ponnista siitä samalla selkään. Ole varovainen ettei varpaasi osu ikävästi hevosta kylkeen ja muista laskeutua erityisen varovasti selkään. Pysy hetki vähän etukumarassa, jotta hevonen ei pelästy selkänsä yläpuolella olevaa korkeaa kohdetta, ja suorista selkäsi hetken kuluttua.  Ota oikea jalka jalustimeen, odota hetki että hevonen varmasti on rento, ja laskeudu pehmeästi alas hevosen selästä. Toista sama 3-5 kertaa, tarkkaillen hevosen rentoutta koko ajan. Tämän jälkeen vaihda kentällä paikkaa ja toista sama harjoitus täsmälleen samalla tavalla. Muista että hevosen tulee seistä koko ajan paikallaan!

Entäs sitten kun hevonen ei jostain syystä seisokaan paikallaan vaan lähtee selkäännousussa "alta pois"? No, ensimmäiseksi suosittelen luonnollisesti jatkamaan paikallaan seisomisharjoituksia, mutta jos jostain syystä siihen ei juuri nyt ole aikaa, voit ratkaista tilanteen seuraavalla tavalla:
Laita vasen jalka jalustimeen, ota vasen ohja aavistuksen lyhyemmäksi kuin oikea (ei kuitenkaan kireäksi) ja hypi samalla tavalla pari-kolme kertaa niin että olet asettunut kohti hevosta. Jos hevonen tästä lähtee liikkeelle, sinun tulee seurata hevosen liikettä rauhallisesti pomppien mukana, jalka siis jalustimessa. Vasemman ohjan ollessa vähän lyhyempi, hevonen ei pääse kovin kauas tässä tilanteessa. Heti kun hevonen pysähtyy, ota jalka pois jalustimesta ja rauhoita tilanne. Kun hevonen on rauhoittunut, aloita alusta, eli jalka jalustimeen ja hypi kääntyen kohti hevosta, ja taas jos hevonen lähtee liikkeelle, hypi rauhassa mukana vasemman ohjan ollessa vähän lyhyempi. Taas hevosen pysähtyessä, heti jalka pois jalustimesta ja tilanteen rauhoitus. Toista tämä niin monta kertaa että hevonen pikkuhiljaa vähentää liikkumista huomatessaan että se ei "pääse sinusta eroon" sillä tavalla, ja kun se pysyy paikallaan, voit nousta rauhassa selkään. Ole selässä ainoastaan sen aikaa että saat oikean jalustimen jalkaan ja hevosen pysymään rauhassa, ja heti tämän jälkeen laskeudu alas selästä.

Näin opettamalla hevoselle annetaan siis mahdollisuus ikäänkuin poistua sille ikävästä tilanteesta, mutta tämä tapa poistaa tämän reaktion hevoselta aika nopeasti, ja hevonen huomaa että ratsastaja on jatkuvasti mukana, joten helpompaa sille itselleen on seistä paikallaan. Hevosta ei siis estetä toimimasta vaistojen mukaan, mutta pikkuhiljaa se voittaa itsensä ja jää rauhassa paikalleen seisomaan.  Jos hevonen on kovin korkea, on tämä harjoitus melko vaativa, sillä usein silloin on pakko käyttää jakkaraa. Jos joudut nousemaan hevosen selkään jakkaralta, ei auta muu kuin nostaa jakkaralta jalka jalustimeen, ja jos hevonen on lähdössä pois paikalta, ota jalka pois jalustimesta, laskeudu jakkaralta ja tuo hevonen rauhassa takaisin jakkaran luokse. Älä siis siirrä jakkaraa hevosen luo, vaan tuo hevoenn aina takaisin jakkaran luokse. Näin se oppii että aina palataan samaan paikkaan, eikä oikeastaan "voita" mitään lähtemällä pois jakkaran luota. Lisää asteittain jalustimeen laitettavaa painoa, ja kun hevonen seisoo rentona jakkaran vieressä, voit nousta selkään.

Selkäännousuongelmat tuntuvat olevan universaaleja, moni hevonen voi elää vaikka 20-vuotiaaksi, peläten selkäännousua joka ikinen kerta. Liian usein näen hevosia joiden selkään pitää lähes hyökätä, sillä hevonen lähtee niin voimakkaasti muuten alta pois. Ei voi puhuakaan siitä että jalustimia voisi säätää tai satulavyötä kiristää selkäännousun jälkeen, ne tehdään kun hevonen on pyörinyt muutaman hallitsemattoman kierroksen kentällä ja rauhoittunut sen verran että kykenee hidastamaan vauhtiaan edes vähän. Ja miten pienillä teoilla tämäkin ikävä tapa saataisiin poistettua...

Tehdään siis tuleville ratsuillemme homma mahdollisimman miellyttäväksi, ja opetetaan niille tämä kullanarvoinen taito huolella!

Maastakäsittely

Hevosen maastakäsittely on aihe joka ei oikein tunnu mediaseksikkäältä, siis kyllähän siitä puhutaan aina silloin tällöin mutta kuinka moni meistä sitä oikeasti tekee? Tai miten me määritellään käsite maastakäsittely? Onko se sitä narunpyörittelyä ja hevoskuiskailua? Onko se sitä pyöröaitauksessa pyörimistä? Vai voisiko se olla sitä jokapäiväistä hevosen käsittelyä?

Itse ymmärrän maastakäsittelyn juuri tuona jokapäiväisenä hevosen käsittelynä. Siitä hetkestä lähtien kun otan hevosen kiinni, oli se sitten tarhasta tai karsinasta, on kyseessä maastakäsittely. Siitä samaisesta hetkestä lähtien alkaa myös se aika jolloin hevonen tekee asiat juuri niin kuin minä sille ilmoitan. Vapaana ollessaan se saa toteuttaa itseään kaikilla haluamillaan keinoilla, mutta kun ihminen on riimussa tai suitsissa kiinni, on askelmerkit ihmisen päätettävissä. Piste.

Myönnän jo tässä vaiheessa että ei se aina mene meilläkään ihan nappiin, mutta pääasia on että kärsivällisesti tekee asiat aina samalla tavalla, jotta hevonen ei missään vaiheessa saa ristiriitaisia viestejä. Se mikä oli kiellettyä eilen, on kiellettyä jatkossakin, ja se mikä on sallittua tänään, on sallittua jatkossakin, noin kärjistetysti ajateltuna.

Oma "tyylisuuntani" jos sitä nyt voi siksi sanoa, on Hans "Hasse" Sidbäckin opeista muodostunut tapa olla hevosen kanssa. Karkeasti sanottuna se perustuu siihen että hevosta kohdellaan niin reilusti ja oikeudenmukaisesti, että se haluaa viettää aikaansa ihmisen lähellä, tietäen että ihminen ei aseta sitä ikinä liian haastavan tehtävän eteen. Näin toimien hevoset viihtyvät kanssani hyvin ja tekevät kanssani mielellään töitä. Mitään muuta en niiden haluaisikaan tekevän!

Muutamia eroja näissä "tyylisuunnissa" toki on, fyysisesti pieniä mutta psyykkisesti aivan valtavia. On tapa jossa ihminen vaatii "oman tilansa" hevoselta, eli hevonen ei saa tulla ihmisen lähelle. Jos se erehtyy niin tekemään, ihminen pyörittää narua hevosen edessä jolloin hevonen perääntyy pois ihmisen läheltä. On tapa jossa hevosta juoksutetaan pyöröaitauksessa sen aikaa että se kyllästyy tai väsyy, ja tulee lähelle ihmistä jolloin ollaan ilmeisesti jossain join-up tilanteessa. Kaikki kunnia näille ihan kaikille tyyleille, ne ei vaan mahdu omaan ajatusmaailmaani.

Muutamia harjoituksia joita teen toistuvasti, jokaisen hevosen kanssa, joka kerta kun olen riimussa tai suitsissa kiinni;
- hevosen tulee edetä vierelläni juuri sitä vauhtia jota minäkin kävelen tai juoksen, jos minä hidastan vauhtiani, hidastaa myös hevonen vauhtiaan ja jos minä kiihdytän vauhtia, samoin tekee hevonen. Itse talutan hevosta joko riimusta (ei siis pitkällä narulla, vaan mahdollisimman läheltä suuta) tai kuolaimesta. Olen siis itse sijoittunut hevosen etujalkojen kohdalle, ehkä vähän jopa niiden eteen, hevosen suu on siis käteni kohdalla, kyynärpää lähellä omaa kylkeäni (ihan kuin ratsastuksessa, käsivarressa kulma jne.) Video tulossa tästä, oikeasta otteesta ja hevosen vauhdin säätelystä.
- kun pysäytän hevosen, sen tulee seistä paikallaan niin kauan kunnes minä pyydän sitä taas liikkumaan. Se voi olla 15 sekuntia, useita minuutteja tai vaikka tunnin, jos tilanne sitä vaatii. Okei, myönnetään että tuo tuntien seisoskelu paikallaan on semmosta hardcorea että en ole omia hevosiani siihen pisteeseen asti vielä kouluttanut, mutta käytännössä siihen pitäisi pyrkiä! Ja paikallaan seisomisella tarkoitan sitä että hevosen yksikään jalka ei saa liikkua yhtään, jos näin tapahtuu, siirrän sen takaisin samalle paikalleen, rauhallisesti ja määrätietoisesti. Teen tästä joskus pienen videopresentaation, jotta näette miten korjaaminen tapahtuu.
- hevosen päätä tietyllä tavalla kääntämällä saan siirrettyä joko sen etu- tai takapäätä haluamaani suuntaan. Teen tästäkin joskus ihan videopätkän, jotta ymmärrätte paremmin mitä tarkoitan!

Harjoituksia joita suosittelen tekemään ennen ratsastusta on muutamia.
Mielestäni yksi tärkeimpiä taitoja hevosella on paikallaan seisominen. Se kummasti helpottaa ratsaillenousua, satulavyön kiristämistä ja jalustimien säätöä kun voit luottaa että hevosesi seisoo paikallaan juuri niin kauan kunnes otat ohjat tuntumalle ja pyydät sitä liikkeelle. Ennen selkäännousua tarkistan siis paikallaan seisomisen, talutan hevosen paikkaan ja pysäytän sen. Jos se liikkuu, siis yhtä askeltakaan, siirrän sen rauhallisesti takaisin samaan paikkaan. Ohjat ovat kokoajan löysällä, myös selkäännousussa. Nyt joku voisi sanoa että eikö ohjat pidä ottaa tuntumalle kun nousee selkään, että saa sitten nopeasti pidätettyä kun se hevonen voi lähteä liikkeelle? No mutta kun eihän se lähde liikkeelle, kun sille on opetettu että paikallaan pitää seistä!!! 
Ennen ratsastusta tarkistan myös että hevonen on kuulolla, ja teen muutamia etu- ja takapään siirtoharjoituksia tämän varmistamiseksi.
Lisäksi teen myös muutamia myötäysharjoituksia molempiin suuntiin, haluan varmistaa että hevonen luottaa käteeni ja on suustaan rento ja myötää ohjan pienelle paineelle hyvin.

Oikeastaan näiden, onnistuneiden harjoitusten jälkeen, voin turvallisin mielin nousta selkään ja aloittaa ratsastuksen. Hevonen on todettu mieleltään tasapainoiseksi ja turvalliseksi työtoveriksi!

Jos jo maastakäsittelyjen aikana havaitset hevosessa tai itsessäsi (tai siis molemmissa) jännitystiloja, sinulla on muutama vaihtoehto; voit jatkaa maastakäsittelyharjoituksia niin pitkään että hevonen rentoutuu niissä, ja siirtyä sen jälkeen ratsaille, tai voit tehdä pelkkiä maastakäsittelyharjoituksia, jos itselläsi on yhtään epävarma olo nousta sinne selkään, tai voit viedä hevosen suoraan takaisin talliin. Joskus vaan käy niin että sinun ja hevosesi mielentila ei ole sopiva työskentelyyn, ja saat vähemmän tuhoa aikaiseksi viemällä hevosen talliin. Äläkä suotta murehdi, hevonen ei koe itseään voittajaksi jos ja kun viet sen takaisin talliin, se ei ole niin viisas eläin! Se on vaan tyytyväinen sillä se luultavasti pääsee takaisin tarhaan kavereiden kanssa ja syömään! Hevonen ei muuta tarvitse ollakseen onnellinen!

Kaiken kaikkiaan maastakäsittelyssä (eli kaikessa hevosen käsittelyssä) tärkeintä on olla rauhallinen, määrätietoinen, johdonmukainen ja todellakin viedä asiat aina loppuun asti. Muista, hevonen ei tee virheitä, se ei vaan aina tiedä mitä sinä siltä pyydät ja voi sen takia tehdä joskus vähän erikoisempiakin ratkaisuja! Mutta ainakin se yrittää!

Yritetään mekin tehdä tätä maasta(tai siis hevosen)käsittelyä joka päivä hevostemme kanssa, uskokaa tai älkää, hyvin pienillä teoilla saamme hevosemme toimimaan kuin ihmisen mieli!