Tässä ratsun oppikoulussa käsitellään asioita nuoren ratsunalun tai ravurin uraa kokeilleen hevosen näkökulmasta. Tarkoitus on kouluttaa näistä tulevaisuuden toivoista yhteiskuntakelpoisia ratsuja, hitaasti mutta varmasti.
Ensimmäiset ratsastuskerrat tulee aloittaa vasta sen jälkeen kun hevoselle on maastakäsin esitetty ohjalle myötäämisen perusteet, eli sen tulee osata edes välttävästi myödätä ohjalle, oli se sitten kääntämistä tai pidättämistä. Samoin satulaan totuttaminen tulee tehdä asteittain, ravurille tämä on usein helpompaa sillä valjaat sillä kuitenkin on selässä ollut, mutta nuorelle hevoselle jolla ei välttämättä ole ajettu ollenkaan, on satula aivan uusi asia ja se pitää esitellä sille rauhassa. Hevosen tulee satulan lisäksi sietää kyljissä roikkuvat jalustimet sekä jonkin verran liikettä selän yläpuolella. Kaikkia näitä tulee harjoitella ennen ensimmäisiä ratsastuksia.
Aloitetaan tämä postaussarja tilanteesta jossa hevonen on näiden ylläolevien asioiden kanssa sujut, joten nyt ollaan ottamassa niitä ratsuhevosen ensiaskeleita. Ensimmäinen "haaste" saattaa olla selkäännousu, jossa hevonen saattaa pyöriä ja hyöriä eteen, taakse ja sivulle joko rauhallisemmin tai joskus jopa aika voimakkaasti. Usein näkee että näiden selkäännousuongelmien korjaamisen sijasta tilanne tehdään hevoselle mahdollisesti jopa entistä haastavammaksi, pitämällä sitä molemmilta puolilta kiinni eli estämällä sen luonnollinen pakoreaktio. On totta että selkäännousussa pakoreaktion toteutuminen on varsin ikävää, siis ratsastajan kannalta, mutta tärkeintä on tehdä selkäännoususta hevoselle niin luonnollinen tilanne, ettei se koe enää ikinä tarvetta poistua paikalta. Ja mietipä itse miten itse ratsastus mahtaa sujua jos jo selkäännousussa sekä hevonen että ratsastaja ovat aivan kauhuissaan?
Selkäännousua ennen hevonen tulee opettaa seisomaan paikoillaan. Tämä tuntuu nykyään olevan varsin vähäpätöinen asia, vaikka se omasta mielestäni on yksi tärkeimmistä hevoselle opetettavista asioista. Toinen on hevosen reagointi ihmisen ääniapuihin, myös tämä saattaa pelastaa ratsastajan monelta ikävältä tapahtumalta. Paikallaan seisominen on perua hevosen työkäytöstä, jossa se on ihan itsestäänselvyys. Käytännössä hevonen opetetaan siten että niin kauan kuin ohjat ovat löysällä, hevosen tulee seistä paikoillaan. Se saa kuikuilla ja ihmetellä maailmaa ympärillään, mutta jalat eivät saa liikkua. Siis askeltakaan. Täällä olen selittänyt maastakäsittelyn alkeet, käypä lukemassa ne ensin, niin tiedät miten hevosen saa pysymään paikallaan. Tuossa vanhassa postauksessa lupaamani videopätkät ovat kertakaikkiaan unohtuneet, yritän jossain vaiheessa tuottaa niitäkin!
Kun olet opettanut hevosen seisomaan paikallaan vaikka kentällä, vie se seuraavaksi uuteen paikkaan ja testaa että samat opit ovat hevosella hallussa vaikka paikka vaihtuukin. Seuraile hevosen reaktioita eri paikoissa, ja jos hevonen jännittyy jossain paikassa enemmän kuin muualla, tee näitä paikallaan seisomisharjoituksia tässä paikassa hieman enemmän. Opeta hevoselle myös että se ei saa liikkua vaikka itse lähtisit sen vierestä pois, vaan ainoastaan silloin kun ohjat otetaan tuntumalle, annetaan lupa liikkua.
Kun paikallaan seisominen on kunnossa, hevonen siis seisoo rennosti paikallaan kun se on siihen asetettu, on aika nousta selkään. Olethan muistanut totuttaa hevosen jalustimeen kohdistuvaan painoon, ihan vaan painamalla omalla kädellä jalustimesta, kummaltakin puolelta. Toinen asia joka on hyvä tehdä ennen selkäännousua on hyppiä hevosen vierellä, ei siis jalka jalustimessa vaan ihan "muuten vaan". Totuta siis hevonen siihen että ihminen hyppii sen vierellä, mutta hevonen ei siltikään saa liikkua. Totuta hevonen näihin kaikkiin asioihin sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Vaikka lähes aina hevosen selkään noustaankin vasemmalta puolelta, on kullanarvoista totuttaa hevonen myös oikealla puolella tapahtuviin asioihin.
Kun olet aikasi hyppinyt hevosen vieressä ja asettanut painoa jalustimille, eikä hevonen enää lotkauta niille korvaansakaan, on aika nousta selkään. Anna ohjien roikkua löysänä, asetu seisomaan hevosen vierelle katse kohti hevosen häntää. Nosta vasen jalka jalustimeen ja hypi muutama hyppy kääntyen samalla kohti hevosen kylkeä ja ponnista siitä samalla selkään. Ole varovainen ettei varpaasi osu ikävästi hevosta kylkeen ja muista laskeutua erityisen varovasti selkään. Pysy hetki vähän etukumarassa, jotta hevonen ei pelästy selkänsä yläpuolella olevaa korkeaa kohdetta, ja suorista selkäsi hetken kuluttua. Ota oikea jalka jalustimeen, odota hetki että hevonen varmasti on rento, ja laskeudu pehmeästi alas hevosen selästä. Toista sama 3-5 kertaa, tarkkaillen hevosen rentoutta koko ajan. Tämän jälkeen vaihda kentällä paikkaa ja toista sama harjoitus täsmälleen samalla tavalla. Muista että hevosen tulee seistä koko ajan paikallaan!
Entäs sitten kun hevonen ei jostain syystä seisokaan paikallaan vaan lähtee selkäännousussa "alta pois"? No, ensimmäiseksi suosittelen luonnollisesti jatkamaan paikallaan seisomisharjoituksia, mutta jos jostain syystä siihen ei juuri nyt ole aikaa, voit ratkaista tilanteen seuraavalla tavalla:
Laita vasen jalka jalustimeen, ota vasen ohja aavistuksen lyhyemmäksi kuin oikea (ei kuitenkaan kireäksi) ja hypi samalla tavalla pari-kolme kertaa niin että olet asettunut kohti hevosta. Jos hevonen tästä lähtee liikkeelle, sinun tulee seurata hevosen liikettä rauhallisesti pomppien mukana, jalka siis jalustimessa. Vasemman ohjan ollessa vähän lyhyempi, hevonen ei pääse kovin kauas tässä tilanteessa. Heti kun hevonen pysähtyy, ota jalka pois jalustimesta ja rauhoita tilanne. Kun hevonen on rauhoittunut, aloita alusta, eli jalka jalustimeen ja hypi kääntyen kohti hevosta, ja taas jos hevonen lähtee liikkeelle, hypi rauhassa mukana vasemman ohjan ollessa vähän lyhyempi. Taas hevosen pysähtyessä, heti jalka pois jalustimesta ja tilanteen rauhoitus. Toista tämä niin monta kertaa että hevonen pikkuhiljaa vähentää liikkumista huomatessaan että se ei "pääse sinusta eroon" sillä tavalla, ja kun se pysyy paikallaan, voit nousta rauhassa selkään. Ole selässä ainoastaan sen aikaa että saat oikean jalustimen jalkaan ja hevosen pysymään rauhassa, ja heti tämän jälkeen laskeudu alas selästä.
Näin opettamalla hevoselle annetaan siis mahdollisuus ikäänkuin poistua sille ikävästä tilanteesta, mutta tämä tapa poistaa tämän reaktion hevoselta aika nopeasti, ja hevonen huomaa että ratsastaja on jatkuvasti mukana, joten helpompaa sille itselleen on seistä paikallaan. Hevosta ei siis estetä toimimasta vaistojen mukaan, mutta pikkuhiljaa se voittaa itsensä ja jää rauhassa paikalleen seisomaan. Jos hevonen on kovin korkea, on tämä harjoitus melko vaativa, sillä usein silloin on pakko käyttää jakkaraa. Jos joudut nousemaan hevosen selkään jakkaralta, ei auta muu kuin nostaa jakkaralta jalka jalustimeen, ja jos hevonen on lähdössä pois paikalta, ota jalka pois jalustimesta, laskeudu jakkaralta ja tuo hevonen rauhassa takaisin jakkaran luokse. Älä siis siirrä jakkaraa hevosen luo, vaan tuo hevoenn aina takaisin jakkaran luokse. Näin se oppii että aina palataan samaan paikkaan, eikä oikeastaan "voita" mitään lähtemällä pois jakkaran luota. Lisää asteittain jalustimeen laitettavaa painoa, ja kun hevonen seisoo rentona jakkaran vieressä, voit nousta selkään.
Selkäännousuongelmat tuntuvat olevan universaaleja, moni hevonen voi elää vaikka 20-vuotiaaksi, peläten selkäännousua joka ikinen kerta. Liian usein näen hevosia joiden selkään pitää lähes hyökätä, sillä hevonen lähtee niin voimakkaasti muuten alta pois. Ei voi puhuakaan siitä että jalustimia voisi säätää tai satulavyötä kiristää selkäännousun jälkeen, ne tehdään kun hevonen on pyörinyt muutaman hallitsemattoman kierroksen kentällä ja rauhoittunut sen verran että kykenee hidastamaan vauhtiaan edes vähän. Ja miten pienillä teoilla tämäkin ikävä tapa saataisiin poistettua...
Tehdään siis tuleville ratsuillemme homma mahdollisimman miellyttäväksi, ja opetetaan niille tämä kullanarvoinen taito huolella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti