Tuntisuunnitelma; ympyrä- ja volttikahdeksikko

Tällä tunnilla keskitytään työskentelemään pääsääntöisesti ympyrä- ja volttikahdeksikolla, joten tiedossa on paljon taivutuksia ja askeleen pituuden muutoksia.

Alkuverryttelyssä otetaan ensimmäisenä haltuun kulmien ratsastus. Tämä siksi, että kulmien ratsastus on helpoin keino saada hevonen kuuliaiseksi kääntäville avuille. Aloita ensin käynnissä, siten että ratsastat aina huolellisesti kohti kulmaa, mutta pysäytä hevonen kulmassa, ennen kuin olet kääntänyt sitä askeltakaan. Kun hevonen seisoo rauhassa paikallaan, käännä hevonen kulmassa sisäohjan ja ulkopohkeen avulla. Tämä harjoitus lähinnä huolehtii siitä että hevonen odottaa kulmassa ratsastajan kääntäviä apuja, olet varmasti huomannut että tosi usein hevonen kääntyy kulmassa ihan itse, ennen kuin ratsastaja on ehtinyt tehdä elettäkään kulman ratsastamiseksi. Kun hevonen kääntyy näin oma-aloitteisesti, se ei todellakaan tee kulmaa "oikein" vaan menee sieltä mistä aita on matalin, eli luultavasti etupainoisena ja kaatuen hieman sisällepäin.

Kun olet työskennellyt parin kierroksen ajan kulmissa pysähtyen ja kääntyen, kumpaankin suuntaan, otetaan vielä vähän kulmatyöskentelyä. Nyt kävellään kulman läpi, ei siis pysähdytä, mutta kiinnitetään tarkempaa huomiota itse käännökseen. Kun lähestyt kulmaa, lyhennä käyntiä hieman, ja keskity kääntämään hevonen kulmassa käyttäen enemmän ulkoapuja. Eli voit jopa ajatella että ulkoavut hieman "työntävät" hevosen kulman käännökseen, sisäohja ainoastaan vähän asettaa ja näyttää suuntaa mutta itse käännös lähtee ulkoavuista. Näin kääntäen hevosen tuli astua vähän etujaloillaan ristiin. Käännöksen hahmottamista saattaa helpottaa se, että ajattele ratsastavasi kulmat vähän samalla tavalla kuin tekisit takaosankäännökset. Tee tämäkin harjoitus parin kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja kun olet itse tyytyväinen kulmien ratsastukseen, voit siirtyä verryttelemään hevosta kevyessä ravissa. Tämä kulmassa kääntäminen ja tuo aiempi kulmaan pysähtyminen tuottavat yhdessä allesi apujasi odottavan, tasaisella ulko-ohjan tuntumalla kulkevan tyytyväisen, itsensä kantavan hevosen! Ei hullumpi tunne vai mitä?!

Kun aloitat verryttelyn ravissa, jätä hetkeksi kulmat rauhaan, ja tee kulmien tilalle loivat kaarteet. Tämä tehdään sen takia että annetaan hevoselle ensin riittävästi aikaa vertyä myös ravissa, ennen kuin lähdetään ratsastamaan sille vaikeita tehtäviä, eli tarkkoja kulmia ravissa. Kun hevonen on saanut ravata rennossa, rauhallisessa ravissa (pysyen kuitenkin pohkeen edessä) molempiin kierroksiin, voit ottaa ohjan vähän lyhyemmäksi, ja lähteä työskentelemään tarkkoja kulmia myös ravissa. Tee siten että aina pari metriä ennen kulmaa istu alas perusistuntaan ja kokoa ravia hieman. Varmista että sisäpohkeesi on hevosen kyljen lähellä, mutta ei purista ja vie oma katseesi käännöksen suuntaan. Kulmassa aseta hevosta sisäohjalla, samalla hieman sillä kääntäen ja tue käännöstä ulkopohkeella, joka on omalla paikallaan heti satulavyön takana. Muista säilyttää ulko-ohjan tuki, joka säätelee asetusta. Sisäpohje on satulavyön kohdalla, tarjoten hevoselle tuen jonka ympärille se saa taipua. Ole tarkkana ettei sisäpohje jännity tai siirry liian taakse, sillä se pakottaa hevosen väistämään pohjetta. Jälleen kerran oikein ratsastettu kulma tuntuu siltä kuin hevonen astuu etujaloillaan hieman ristiin, taipuu loivasti kropastaan ja kokoaa itseään hieman nousten aavistuksen ryhdikkäämmäksi. Kulman jälkeen myötää sisäohjasta ja rohkaise hevosta sisäpohkeella taas normaaliin raviin. Tämä lievä eteenratsastus auttaa hevosta myös suoristumaan nopeammin. Ratsasta molempiin suuntiin kulmat ravissa huolellisesti, ja kun hevosesi toimii kulmissa riittävän herkillä avuilla, voit siirtää sen käyntiin ja antaa sille hetkeksi vapaat ohjat.

Välikäynnin jälkeen siirrytään ratsastamaan varsinaista tehtävää, eli kahdeksikkoja. Aloita ratsastamalla ensin käynnissä ympyräkahdeksikkoa siten että ympyrät ovat halkaisijaltaan noin 15 metriä. Ensin tarkista ratsastettava tie, eli ympyröiden pitäisi pysyä joka kierroksella samankokoisena ja hevosen käynnin askeleen tulisi olla pitkää ja matkaavoittavaa. Sisäohja asettaa ja taivuttaa aivan loivasti, ulkopohje huolehtii että takaosa pysyy samalla uralla etuosan kanssa. Kiinnitä erityistä huomiota myös ympyröiden välissä tehtävään suoristukseen ja suunnanmuutokseen, sillä ellei hevosesi suoristu riittävän ajoissa, ei asetus ja taivutus uuteen suuntaan myöskään onnistu ajoissa. Tarvittaessa voit vähän jopa venyttää suoristuksen ratsastamista, älä siis hätäile ympyröiden vaihdon kanssa.

Kun olet saanut homman kuntoon näillä isoilla ympyröillä, työskentele seuraava kahdeksikko pienemmillä ympyröillä, halkaisijaltaan noin 10 metriä, eli volttikahdeksikolla. Pysy koko ajan siis samalla paikalla, mutta muuta ympyröiden kokoa nyt pienemmäksi. Kun työskennellään volttikahdeksikolla, tulee taivutuksen olla hieman jyrkempi ja voit myös koota käyntiä hieman. Nyt istuntasi joutuu siis tekemään hieman enemmän töitä, kootessaan käyntiä, ja sisäohja huolehtii jyrkemmästä taivutuksesta, yhdessä ulkopohkeen kanssa.

Lyhyesti, on siis tarkoitus työskennellä isolla ympyräkahdeksikolla isossa askeleessa ja loivassa taivutuksessa ja pienemmällä, volttikahdeksikolla kootussa askeleessa ja jyrkemmässä taivutuksessa. Käytännössä on vain omasta mielikuvituksesta kiinni miten hyödynnät nämä kahdeksikot ratsastuksessasi, mutta tässä muutama hyväksi havaittu esimerkki:

Työskentele käynnissä ja ravissa siten että ratsasta toinen ympyrä isokokoisena, eli loivalla taivutuksella ja pitkällä askeleella, ja kun vaihdat ympyrää, ratsasta toinen ympyrä pienempänä, jyrkemmällä taivutuksella ja kootummassa askeleessa. Näin saat hevosen vastaamaan apuihisi todella nopeasti ja tehokkaasti, muista vaan olla erittäin huolellinen ympyröiden välisessä suoristuksessa. Varsinkin nyt kun ympyröiden erot ovat suuret, niin taivutuksen kuin kokoamisasteen osalta, on suoristus ja sen aikana tehtävät valmistelut todella tärkeitä. Muista vaihtaa välillä pienen ympyrän paikkaa, jotta tulee tehtyä taivutuksia myös toiseen suuntaan. Eli jos olet aiemmin tehnyt ison ympyrän C päätyyn, ja pienen ympyrän L päätyyn niin muuta välillä niin että teet pienen ympyrän C päätyyn.

Kun siirryt ratsastamaan ympyräkahdeksikkoa laukassa, on siinäkin variaatioita vaikka kuinka paljon. Voit ratsastaa ensin molemmat ympyrät isona, siten että keskellä vaihdat laukan käynnin tai ravin kautta tai jopa suoraan askeleessa. Kun laukanvaihto on kunnossa, eli hevonen vaihtaa nopeasti uuteen laukkaan, voit ratsastaa toisen ympyrän pienempänä, aivan kuten käynnissä ja ravissakin, kootummassa askeleessa.

Kun haluat saada laukan avulla hevosta jumpattua paremmin, tee siten että ratsasta kahdeksikon pieni ympyrä myötälaukassa, ja suuri ympyrä vastalaukassa, eli älä vaihdakaan laukkaa suoristusvaiheessa. Voit käydä lukemassa vinkkejä vastalaukan ratsastamiseen täältä. Vastalaukassa on tärkeää tukea hevosta kevyesti sisäpohkeella ja säilyttää loiva asetus sisäpuolelle, ja istunnan kanssa on tärkeää olla menemässä aina laukan suuntaan, eli jos laukkaat vasemmassa kierroksessa oikeaa laukkaa, ole istuntasi tai jopa tarkemmin rintakehäsi kanssa "menossa" oikealle, näin ollen istuntasi sijoittuu hevosen selässä oikein.

Myös askellajien muutokset volttien tai ympyröiden välissä ovat hyvää harjoitusta, ratsasta toinen iso ympyrä ravissa, keskellä siirrä hevonen käyntiin, ja tee toinen ympyrä pienenä, kootussa käynnissä. Sama juttu toimii tietysti myös laukan avulla, eli voit laukata isoa ympyrää isossa askeleessa ja keskellä siirrä hevonen raviin tai käyntiin, ja työskentele toinen ympyrä pienenä, kootussa askeleessa. Pienen ympyrän jälkeen nosta laukka kootusta askeleesta ja laukkaa taas iso ympyrä loivassa taivutuksessa ja isossa askeleessa.

Ja kuten sanoin, vain mielikuvitus on rajana, voit myös lisätä ympyröiden väliin pysähdyksen ja peruutuksen, jos tuntuu esimerkiksi siltä että työskentelyn aikana hevonen häviää pois avuilta, eli ei vaikka vastaa pidätteisiin riittävän herkästi.

Välillä saattaa myös käydä niin että et ehdi saada taivutusta tai askeleen pituuden muutosta aikaiseksi puolikkaan tai kokonaisen ympyrän aikana, silloin on syytä jatkaa vielä samalla ympyrällä työtä vaikka toinen kierros, ennen kuin vaihdat ympyrää. Pyritään siis aina siihen että jokainen tehtävä tehdään huolella loppuun asti ennen siirtymistä uuteen.

Kun tunnin työskentely tapahtuu pääsääntöisesti ympyröillä, ja vielä varsin paljon työtä vaativilla ympyröillä, on todella tärkeää osata lukea hevosta ja antaa sille riittävän usein lepotaukoja vapaan käynnin muodossa, suoralla uralla. Kun hevonen alkaa vähän painaa kädelle tai jopa nyppiä ohjaa pois käsistäsi, on se usein merkki siitä että hevonen alkaa väsyä, ja silloin on tärkeää antaa sen levätä, vaikka ihan muutaman kierroksenkin ajan.

Kun varsinainen ympyrätyöskentely on saatu tehtyä, loppuverryttele hevonen sekä laukassa kevyessä istunnassa että kevyessä ravissa isolla uralla tai vaikka maastossa, jotta hevonen saa venyttää kroppaansa kunnolla lopussa. Siihen on hyvä lopettaa, loppukäynnit maastossa ja ratsukolla hyvä mieli!!!

Ja koska tämä on ensimmäinen kirjoittamani tuntisuunnitelma pitkiin aikoihin, pyydän teiltä nyt vähän apua, onko teksti edelleen ihan ymmärrettävässä muodossa, vai haluatteko vielä tarkempaa selostusta onnistuaksenne ratsastamaan tämän suunnitelman mukaan? Sitä kummasti kirjoitustaito vähän ruostuu näin pitkän tauon jälkeen, ja varmasti kestää hetken päästä taas normaaliin tekstintuottamiseen takaisin!

Oikein hyviä treenejä kaikille!

Sari

Tuntisuunnitelma; neliöitä ja ympyröitä

Tällä tunnilla ratsastetaan hevosta sekä neliöllä että ympyrällä, ja vaikka hevonenkin joutuu tekemään töitä, on tämä tunti ehkä enemmän ratsastajalta tarkkuutta vaativa. Tämän tunnin myötä huomaat käännösten ja taivutusten helpottuneen ja kaikkiin askellajeihin on löytynyt uudenlaista keveyttä.

Aloitetaan vapaan käynnin jälkeen ottamalla ohjat tuntumalle ja työskennellään ensin hetki käynnissä. Ratsasta ensin pelkästään toisessa päädyssä siten että joka toisen kierroksen ratsastat päätyyn ympyrän ja joka toinen kierros neliönä, eli neljällä tarkalla kulmalla. Muista että pääty-ympyrä alkaa ja päättyy aina lyhyen sivun keskellä, ja heti ympyrän jälkeen sinun tulee ratsastaa tarkka käännös jo heti lyhyen sivun kulmaan.

Pääty-ympyrän ja neliön välillä on eroja erityisesti käännöksissä, ympyrällä ei kulmia ratsasteta joten hevonen on ympyrän aikana loivasti taipunut. Painotan loivuutta, käytännössä ympyrä on niin iso että taivutukseksi melkein riittää se että varmistat sisäohjalla asetuksen ja hyvin loivan kaulan taivutuksen, ja haet samaa taivutusastetta myös ulkopohkeen avulla. Ulkopohje lähinnä pitää huolta että takaosa ei putoa uran ulkopuolelle. Sisäpohje pysyy omalla paikallaan satulavyön kohdalla ja antaa hevosen taipua sen ympärille (älä siis jännitä sisäpohjetta) ja tarvittaessa sisäpohkeella saat aktivoitua hevosen liikettä. Mikäli jäät jostain syystä puristamaan sisäpohkeella, tulkitsee hevonen sen herkästi väistäväksi pohkeeksi ja lähtee sen seurauksena takaosallaan pois ympyrältä ja samalla pois taivutuksesta.

Kun ratsastat neliötä, tulee sinun ratsastaa neljä tarkkaa kulmaa. Kulman ratsastuksesta on kohtalaisen tarkka selostus täällä. Lyhyesti sanottuna ennen kulmaa hevosen tulee olla suora, eli tukeutua tasaisesti kumpaankin ohjaan ja kävellä rungostaan mahdollisimman suorana. Juuri ennen kulmaa voit koota hevosta hieman, tai edes hidastaa vähän tempoa (lievä kokoaminen tulee kyllä lähes itsestään kulmassa) jotta sinulla on aikaa kääntää hevonen kulmassa rauhassa. Oma katse kääntyy käännöksen suuntaan, sisäpohje pysyy satulavyön kohdalla antaen hevosen taipua sen ympärille ja sisäohja asettaa ja kääntää hevosta. Samalla ulkopohje satulavyön takana huolehtii käännöksen "tukemisesta" tuoden yhdessä ulko-ohjan kanssa hevosta kohti käännöstä. Eli käytännössä sisäohja näyttää suuntaa ja aloittaa käännöksen, ja käännöksen hoitaa loppuun ulkopohje, ulko-ohjan tukiessa pehmeästi mutta tasaisesti. Hevosen tulisi astua etujaloilla lievästi ristiin ja koota itseään hieman jos käännös on tehty oikein. Heti kun hevosen etuosa on kääntynyt, myötää sisäohjasta jotta hevonen pääsee ajoissa suoristumaan ja liikkumaan hyvin eteen.

Neliöllä ratsastaessa hevonen saa olla koko neliön ajan hieman koottuna, ja kun ratsastat ympyrää vain loivasti taivuttaen, päästä hevonen samalla vähän pidemmälle kaulalle ja vapaammalle askeleelle, eli ympyrällä hevonen saa venyttää askeltaan ja kävellä "vapaammin" kuin neliöllä.

Ratsasta tällä tavalla ensin vasemmassa kierroksessa yhteensä kuusi kierrosta (eli vuorotellen kolme ympyrää ja kolme neliökierrosta) ja vaihda sen jälkeen päätyä ja suuntaa ja toista sama harjoitus kuuden kierroksen ajan oikeaan kierrokseen. Tämän jälkeen voit hetkeksi antaa hevoselle vapaat ohjat, vaikka ollaankin vasta kävelty, hevonen on joutunut jo aika paljon työskentelemään.

Pienen välikäynnin jälkeen ota taas ohjat tuntumalle ja jatketaan samaa harjoitusta ravissa. Voit ratsastaa siten että neliöllä istu perusistunnassa jolloin pääset paremmin kokoamaan hevosta ja pääty-ympyrällä voit keventää, jotta saat hevosen selkää vähän vapautettua ja annettua sille mahdollisuuden liikkua vähän isommin. Ratsasta siis ihan samalla tavalla harjoitus, eli joka toinen kierros ympyrällä ja joka toinen kierros neliöllä. Ainoa asia joka saattaa vähän poiketa käynnissä tehtävästä harjoituksesta on ravissa tehtävä taivutus. Vaikka taivutus pääty-ympyrällä on loiva, voi hevonen pyrkiä pääsemään siinäkin helpommalla ja kiihdyttämällä vauhtiaan sen verran että sen ei tarvitse juurikaan taipua (ns. vauhti korjaa virheet-syndrooma!). Monihan tekee siten että kun hevonen ei taivu, ja huomaamatta vähän kiihdyttää vauhtia, puskee ratsastaja taivuttavat avut (ja pahimmassa tapauksessa vielä sen sisäpohkeenkin) entistä vahvemmin päälle ja näistä hevonen jännittyy, kiihdyttää vauhtia entisestään eikä edes pystyisi taipumaan enää tässä tilanteessa.
Oikea tapa korjata tämä tilanne on hidastaa tempoa, jopa vähän liian hitaaksi, pääasia että hevonen hitaammassa tempossa pääsee (joutuu) taipumaan paremmin. Eli ikäänkuin annetaan hevoselle enemmän aikaa taipua, varsinaisia taivuttavia apuja ei juurikaan tarvitse voimistaa, usein pelkkä temponhidastus riittää, kunhan taivuttavat avut ovat koko ajan "päällä".

Ravissa tehtävät tarkat kulmat vaativat jo hieman enemmän kokoamista kuin käynnissä, ole siis tarkkana että istuntasi pysyy riittävän "vahvana" koko neliön ajan etkä missään nimessä jää pidättämään ohjalla ennen kulmaa vaan nimenomaan kokoat ravia istunnallasi ja pohkeilla.

Tee taas ravissa tehtävät harjoitukset kuuden kierroksen ajan vasempaan kierrokseen, sen jälkeen vaihda päätyä ja suuntaa ja tee samat jutut kuuden kierroksen ajan oikeaan. Sen jälkeen voit jatkaa hetken työskentelyä kevyessä ravissa suoralla uralla, antaen hevosen vähän venyttää itseään eteen ja alas ja samalla suurentaen ravin askeltaan. Ravin pitäisi viimeistään tässä vaiheessa tuntua jo aika "helpolta" ja kevyeltä.

Ravityöskentelyn jälkeen anna taas hetkeksi hevosellesi vapaat ohjat ja hetki lepoa ennen laukkatehtävää.

Lepokäynnin jälkeen jatketaan vielä laukan parissa. Tälläkin tunnilla pidetään itse laukkapätkä mahdollisimman helppona, eli itse laukkaa ei varsinaisesti ratsasteta vaan sen annetaan vaan edetä ja keskitytään enemmän raviin ennen ja jälkeen laukan. Aloita siis ratsastamalla harjoitusravia, työskentele siinä sen aikaa että saat sen pyörimään kunnolla ja nosta sen jälkeen laukka lyhyen sivun kaarteesta, siten että pitkän sivun alussa hevonen on jo laukassa. Anna sen laukata pitkää sivua puoleen väliin asti ja käännä siitä pehmeästi hevonen puolikaarelle. Ole erityisen tarkka että et lähde puskemaan laukkaa istunnallasi vaan jos laukka vaatii aktivoimista, tee se napakalla sisäpohkeella, mutta varo ettet jää sisäpohkeella kiinni hevoseen.

Puolikaari on kuin kaarto poikki radan, eli aloitetaan ja päätetään kirjaimeen, mutta kirjainten välinen tie on kaareva, kuten ympyrän kaari.

Siirrä hevonen raviin puolikaaren jälkeen, uralle palatessasi ja keskity erityisesti ratsastamaan hyvää ravia heti siirtymästä. Tässä on erittäin tärkeää että et jää pidättämään siirtymää liian pitkäksi aikaa, sillä se syö tulevaa askellajia, eli ravia heti paljon pienemmäksi, ja joudut ratsastamaan ravia ikäänkuin "turhaan" vaikka se paras mahdollinen ravi olisi ollut tarjolla heti siinä laukan jälkeen! Ratsasta hyvässä ravissa samaan päätyyn josta nostit äsken laukan, ja jos tuntuu että ravi on liian isoa ennen laukan nostoa, voit vähän kontrolloida sitä isolla voltilla ennen laukan nostoa. Toista sama harjoitus tässä päädyssä kolme kertaa, sen jälkeen jatka toiseen päätyyn ja tee sama harjoitus siellä kolme kertaa ja sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla sen aikaa että saat vaihdettua suunnan.

Tee sama laukkaharjoitus myös toisessa suunnassa siten että tee ensin kolme kertaa toisessa päädyssä, sen jälkeen tule toiseen päätyyn ja tee siinäkin laukkaharjoitus kolme kertaa ja sen jälkeen voit jatkaa verryttelyä kevyessä istunnassa laukassa ja ravissa. Nyt ei ole loppuverryttelyssä muuta punaista lankaa kuin se että hevonen saa vähän "mennä" ja hauskaa pitää olla!!!

Riehakkaan loppuverryttelyn jälkeen onkin hyvä mennä maastoon kävelemään pitkät ja rentouttavat loppukäynnit ja kiittää hevosta!

Hyviä kesätreenejä!

Sari

Tuntisuunnitelma; pehmeitä taivutuksia ja helppoa laukkaa

Tämä tuntisuunnitelma sopii erityisen hyvin nuorelle hevoselle tai entiselle ravurille jolla laukka on vielä vähän voimatonta eikä taivutuskaan ole vielä parhaalla mahdollisella tolalla. Tämä tunti on siis semmoinen "pehmeästi taivuttava" ja "helposti laukattava". Ymmärrätte mitä tarkoitan kun jatkatte lukemista ja ratsastamista!

Aloita tunti alkukäyntien jälkeen ottamalla ohjat tuntumalle mutta ohjan pituus saa pysyä vähän normaalia pidempänä. Erityisesti tässä alussa on tärkeää antaa hevoselle mahdollisuus venyttää kaulaa pidemmälle, kunhan se pysyy samalla kevyenä edestä.

Aloita pääty-ympyrällä käynnissä, ja ympyrällä ainoa vaatimus on loiva asetus sisäohjalla ja ulkopohje satulavyön takana huolehtii että takaosa ei putoa ympyräuran ulkopuolelle. Varsinaista taivutusta ei näin isolla ympyrällä vielä vaadita, varsinkaan näin alussa. Nyt pidetään huolta käynnin laadusta ja kaulan pituudesta. Jos hevonen tulee liian pitkäksi ja painaa kädelle, ota tempoa vähän hitaammaksi ja nosta hevosen etuosaa molemmilla ohjilla pehmeästi ylöspäin. Tämän jälkeen jatka taas työskentelyä. Tee muutama kierros ensin vasempaan kierrokseen, sen jälkeen vaihda suuntaa ja ympyrää ja työskentele muutama kierros oikeaan.

Kun olet saanut asetuksen kuntoon kummassakin suunnassa, ota ohjat lyhyemmäksi, normaalipituuteen ja jatka edelleen pääty-ympyrällä, vasemmassa kierroksessa. Voit tehdä nyt ympyrän hieman pienempänä, jotta pääset taivuttamaan hevosta vähän enemmän, ja lisää ympyrän avoimelle sivulle volttikahdeksikko siten että tee ensimmäinen voltti ympyrän sisälle eli vasemmalle, ja toinen voltti ympyrän ulkopuolelle eli oikealle. Tee yksi volttikahdeksikko ja jatka sen jälkeen taas ympyrällä vasemmalle.

Jos hevonen kiihdyttää vauhtia voltilla, on se usein merkki siitä että hevonen pyrkii vauhtia lisäämällä pääsemään helpommalla, eli silloin se ei joudu juurikaan taipumaan. Jos näin siis käy, hidasta tempoa vaikka vähän liiankin hitaaksi, jotta hevonen pääsee (tai joutuu) rauhassa taipumaan. Sama pätee myös ravissa, jos ravitaivutuksessa vauhti kiihtyy, hidasta tempoa ja vaadi taivutus läpi hitaammassa tempossa. 

Työskentele kolmen kierroksen ajan vasempaan ja ole tarkkana että volteilla taivutus on jo rohkeampi, tarvittaessa voit volteilla lyhentää sisäohjaa jolloin taivuttava ohja pysyy tasaisen vaativana, eikä ohjasta tule vahingossakaan vedettyä taaksepäin.

Kun olet työskennellyt kolmen kierroksen ajan vasempaan, vaihda ympyräkahdeksikon avulla suuntaa ja ympyrää ja toista sama harjoitus toisessa päädyssä kolmen kierroksen ajan.

Tämän jälkeen jatka kevyessä ravissa, vaihda taas suuntaa ja ympyrää ja työskentele vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrällä tehden avoimelle sivulle volttikahdeksikot, eli täysin samalla tavalla kuin aiemmin teit käynnissä. Taas kolme kierrosta vasempaan, sen jälkeen suunnanvaihto ympyräkahdeksikolla ja sama harjoitus kolmen kierroksen ajan oikeaan kierrokseen.

Jatka hetki vielä ympyröillä, jätä nyt volttikahdeksikot pois ja työskennellään hetki ympyräkahdeksikolla siten että tee aina ympyrän päädyissä (eli lyhyellä sivulla) temponlisäykset. Tässä ei nyt haeta pitkää temponlisäyspätkää, vaan lähinnä tarkastetaan hevosen reaktio pohkeelle. Temponlisäyksissä on luonnollisesti tärkeää saada pohjeapu läpi, mutta sen lisäksi hevosen tasapainon tulisi säilyä, sillä jos hevonen on päädyssä huonossa tasapainossa, temponlisäys ainoastaan huonontaa tasapainoa lisää ja hevonen kaatuu vahvasti sisäpohkeen päälle. Pidä siis huolta että päädyssä vahvistat hieman painoapuasi ulospäin, eli tuo vähän enemmän painoa ulkojalustimelle. 





Kun olet saanut tehtyä muutamat ympyräkahdeksikot, voit siirtyä käyntiin ja antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla.

Seuraavaksi tehdään hieman laukkatyötä. Nyt otetaan enemmän haltuun askellajit ennen ja jälkeen laukan, itse laukka pidetään mahdollisimman helppona ja melko lyhyenä, varsinkin jos hevonen ei vielä jaksa laukata pitkää matkaa kantaen itseään.

Ratsasta harjoitusravissa uraa pitkin ja nosta laukka pitkän sivun alusta. Jatka pätkä pitkää sivua pitkin laukassa, ole tarkkana että et puske laukkaa istunnallasi vaan aktivoit sitä sisäpohkeella tarvittaessa. Pyri laukassa antamaan hevoselle vapaus laukata rauhassa, älä varsinaisesti ratsasta laukkaa, korjaa ainoastaan äärimmäisessä tilanteessa! Pitkän sivun keskivaiheilta käännä hevonen puolikaarelle, eli kuten kaarto poikki radan mutta kaarteen muotoisena, jolloin ei tule laukassa tehtyä jyrkkiä kulmia. Siirrä hevonen raviin kun olet päässyt toiselle pitkälle sivulle, ja ole erityisen tarkka että ratsastat ravia aktiivisesti heti siirtymän jälkeen, hevonen ei saisi siis töksähtää laukasta raviin vaan ravin pitää heti olla mahdollisimman isoa.

Erityisesti puolikaarella laukatessa ota taas hevosen tasapaino haltuun samalla tavalla ulkopainoavulla kuin teit pääty-ympyrän temponlisäyksessä. 

Jos ravi tuntuu tulevan jopa liian isoksi, voit kontrolloida ravia voltilla ennen laukannostoa. Ratsasta muutaman kerran laukannostot ja ravisiirtymät vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa.

Jos ja kun hevosellasi on varmasti toinen puoli helpompi kuin toinen, voit tehdä siten että aloita laukkaharjoitus siinä helpommassa kierroksessa, tee sen jälkeen harjoitus vaikeammassa kierroksessa ja tee loppuun vielä lyhyt laukkaharjoitus uudestaan siinä helpommassa kierroksessa. Näin hevosella on hyvä mieli harjoituksen alussa ja se myös pääsee päättämään harjoituksen hyvällä mielellä, helpommassa suunnassa.

Loppuun vielä kevyttä ravia hieman normaalia pidemmällä ohjalla, muista tässäkin tarkkailla hevosen etuosan keveyttä ja hidasta tempoa ja nosta etuosaa ylös tarvittaessa.

Raviverryttelyn jälkeen hevoselle kiitos ja vapaat ohjat ja maastoon nauttimaan kauniista kesäpäivästä!

Hyviä treenejä ja oikein hyvää juhannusta kaikille!

Sari

Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, tuntuma, asetus, kääntäminen

Sain mielenkiintoisen ja kattavan toivepostauksen Aidalta, kiitosta vaan, joka koski entisten ravureiden opettamista ratsastuksen saloihin. Aidan tapauksessa nämä hevoset ovat jo jonkin aikaa toimineet ratsuina, erityisesti maastossa, eli ratsastaja sinänsä on jo tuttu asia, mutta muutama asia on tullut ilmi kenttätyöskentelyssä, ja niihin pyrin antamaan tässä apuja!

Haasteita ilmenee mm. seuraavissa asioissa:
- vauhtia tuntuu olevan välillä liiaksikin, ja kenttä tuntuu loppuvan kesken
- pidätteiden ja yleensäkin kuolaintuntuman hyväksyminen on vaikeaa
- asetus ja kääntyminen on vaikeaa, kaula kääntyy mutkalle mutta hevonen ei asetu eikä välttämättä käännykään
- pohjeavuista eteenpäinvievä apu on varsin hyvin hallussa, mutta vielä pitäisi sisäistää sivullevievä ja taivuttava pohje
- laukannostojen parantaminen, itse laukka on hyvää ja tahdikasta mutta nostot menevät vähän miten sattuu

Näihin asioihin perehdytään nyt muutaman postauksen ajan, ja uskon ja toivon että te muutkin saatte näistä apuja, oli teillä sitten täysinoppinut ratsu tai entinen ravuri kaverina!

Jotta ratsastus tulee onnistumaan, on äärettömän tärkeää saada hevonen ensin hyväksymään kuolaintuntuma. Se vaikuttaa asetukseen, taivutukseen, kääntämiseen, pidätteisiin ja niin kauan kuin hevonen vastustelee näistä yhtäkään, ei se pysty täysin rentoutumaan ratsastaessa, ja näin ollen kaikki muukin tekeminen vaikeutuu.

Tuntuman harjoittelu kannattaa aina aloittaa maastakäsin työskentelyssä. Ohjasajo on yksi parhaista tuntuman harjoittelumuodoista, mutta ennen sitä kannattaa pysyä "lähempänä" hevosta jotta pääset vaikuttamaan hevoseen nopeasti ja pienillä avuilla. Ihan ensimmäiseksi tarkista hevosen suu, onko hevosellasi korkea vai matala kitalaki. Korkeaan kitalakeen mahtuu nivelkuolain, mutta matalassa kitalaessa joko kolmipala tai suora kuolain on hevoselle miellyttävämpi. Kokeile muutamia erilaisella suuosalla varustettuja kuolaimia ja tarkkaile hevosen reaktioita. Kun hevonen jää suunsa kanssa rauhassa "maistelemaan" kuolainta ja pikkuhiljaa jopa antaa sen vaan olla, on sille sopivin kuolain löytynyt! Tässä vaiheessa ei ole syytä kikkailla erikoiskuolaimella, mitään vipuvartta tms. en suosittele, sillä kun hevonen vasta harjoittelee kuolaintuntuman hyväksymistä, ei ole mitään syytä aiheuttaa sille enempää painetta vipuvarren kanssa. Uskon että erityisesti entisten ravureiden kanssa tulee välillä olo että jotain vahvempaa kuolainta olisi miellyttävämpi käyttää, jotta yllättävissä tilanteissa on jarrut edes jotenkuten hallussa, mutta malta mielesi vielä, ensin tuntuma kuntoon ja sen jälkeen voidaan miettiä muita kuolainvaihtoehtoja.
Itse suosin ratsutuksen tai ajo-opetuksen alkuvaiheessa varrellista, eli fullcheek-kuolainta. Se on (oikein mitoitettuna) hevosen suussa tasainen, hyvin paikallaan pysyvä kuolain jonka viikset auttavat hevosta kääntymisessä. Kun esimerkiksi hevosta käännetään vasemmalle, oikean puolen viiksi painuu hieman hevosen suupieltä vasten ja ikäänkuin työntää hevosta käännökseen. Viikset myös estävät kuolainrengasta tulemasta hevosen suuhun. Oikealla mitoituksella tarkoitan että kuolain ei missään nimessä saa olla liian pitkä hevosen suuhun, se ei saisi liikkua sivusuunnassa vaan saa olla aika "napakka" koska tässä kuolaimessa ei ole pyöriviä kuolainrenkaita, jotka voivat ikävästi nipistää hevosta suupielistä.

Kun sopiva kuolain on löytynyt, on aika siirtyä varsinaisen tuntumaharjoittelun pariin.

Aloitetaan tuntuman harjoittelu ensin ihan maastakäsin. Tuo hevonen kentälle ja pysäytä hevonen uralle, siten että aita ikäänkuin toimii "ulkoapuna". Kävele hevosen lavan kohdalla, sen sisäpuolella ja ota ohjat käsiisi siten että pyrit pitämään kätesi lähes siinä paikassa missä ne olisivat jos olisit selässä. Toivottavasti hevosesi on maltillisen kokoinen, kokemuksesta voin sanoa että yli 170 cm korkealla hevosella tämä on todella vaikeaa! Jos siis olet vasemmassa kierroksessa, vasen kätesi on hevosen harjan vieressä ja oikea käsi tulee hieman harjan yli vasemman käden viereen. Ratsastaessa kätesi ei tietysti tulisi harjan väärälle puolelle, mutta näin alkuvaiheessa ja maastatyöskentelyssä tämä sallittakoon! 
Kun sinulla on ohjat tuntumalla, tarkkaile hevosesi reaktioita. Jos se seisoo rauhassa ja rentoutuu suustaan tuntumalle (tuntuu käteen pehmeältä, hevonen voi vähän liikuttaa kuolainta, nielaista tms) voit vähän keventää kättä jolloin hevonen saa kiitoksen tuntuman hyväksymisestä. Jos taas hevonen on vähän jännittynyt suustaan, pidä vaan rauhassa tuntuma päällä, älä vahvista sitä mutta älä myöskään päästä tuntumaa pois, vaan odota rauhassa että hevonen malttaa rauhoittua tuntumalle. Kun rauhoittuminen ja rentoutuminen tapahtuu, käsi kevenee hieman. Jos taas hevonen ihan selkeästi vastustelee tuntumaa, heittelee päätään ylös tai alas tai jopa sivuille, kätesi tulee rauhallisesti seurata hevosen pään ja kaulan liikkeitä niin että hevonen ei vastustelulla ikään kuin saavuta mitään, tuntuma ei häviä mihinkään mutta se ei myöskään vahvistu vaan ainoastaan odottaa että hevonen rauhoittuu. Kun tämä tapahtuu, kevennä kättä välittömästi. 
Kun hevonen hyväksyy tuntuman paikallaan seisten, siirrä se käyntiin ja hevosen vieressä kävellen jatka samoja tuntumaharjoituksia. Nyt on tärkeää että hevonen saa hieman liikuttaa kättäsi, mutta tuntuma kuitenkin säilyy mahdollisimman tasaisena. Jälleen työskentele tässä sen aikaa että hevonen hyväksyy tuntuman ja jatkaa käyntiä rentona, sen jälkeen voit pysäyttää sen (käytä ensin ääniapu ja sen jälkeen vasta ohjasapu) ja odottaa että hevonen rentoutuu myös pysähdyksessä. Toista samat harjoitukset myös toisessa suunnassa. 

Kun tuntuman hyväksymistä on harjoiteltu riittävästi, voidaan siirtyä itse asetuksen harjoitteluun. Asetushan on käytännössä ohjasavulle myötäämistä. 

Pysäytä hevonen uralle, eli seinän tai aidan vierelle ja ota ensin sisäohjasta kiinni n. 10-20 cm kuolaimesta, ja ota sillä ote "kohti ratsastajan kättä" eli sitä paikkaa jossa ratsastajan käsi olisi oikeastikin. Ei siis suoraan sivulle vaan aavistus taaksepäin. Otteen tulee olla pieni, jotta se ei ole vetävä, ja seuraa miten hevonen siihen reagoi. Hevosen tulisi liikuttaa päätään paineen suuntaan, eli hieman kääntää sitä ja asettua. Jos hevonen ei reagoi siihen, pidä apu "päällä" ja odota kunnes hevonen kääntää hieman päätään. Heti kun näin tapahtuu, myötää ohjasta ja kiitä vaikka äänellä. Toista tätä harjoitusta siten että hevonen reagoi kolme kertaa asettavaan ohjaan kääntämällä päätään ja rentouttamalla suutaan. Tämän jälkeen käännä hevonen toiseen suuntaan, mutta pysy edelleen paikallaan uralla ja tee sama nyt toisella ohjalla.
Pikkuhiljaa voit ottaa ohjasta kiinni vähän kauempaa kuolaimesta ja näin saat otteen suuntautumaan entistä enemmän ratsastajan käden paikalle.
Mikäli hevonen reagoi asetukseen vastustamalla apua, esimerkiksi heittämällä päätä ylös tai vastaavasti painumalla kuolaimen alle, on todella tärkeää pitää apu kuitenkin päällä, mutta varo ettet yhtään voimista sitä vaan ikäänkuin kädellä seuraat hevosen pään liikkeitä ja odotat että hevonen myötää.
Alussa voi myös käydä niin että hevonen ei varsinaisesti vastusta apua, mutta ei syystä tai toisesta sitä "ymmärrä". Tällöin voit aivan hieman ohjata otetta hieman enemmän sivullepäin kuin taakse, mutta vain siksi aikaa että hevonen hoksaa mitä otteesi tarkoittaa.

Kun tämä sujuu paikallaan maastakäsin, voit tehdä saman selästä, eli pysäyttäen hevosen aidan vierelle ja tästä asettaa hevosta pehmeästi vasemmalle ja oikealle. Ja kun tämä sujuu, samat asiat tehdään muissakin askellajeissa. Kun hevonen asetetaan liikkeessä, tulee muistaa pitää asetuksen puoleisella pohkeella huolta että hevonen ei lähde kokonaan kääntymään asettavan ohjan puolelle vaan kääntää ainoastaan päätään. Samoin hevosen tulee myös tukeutua vastakkaiseen ohjaan, joka ei siis missään nimessä olla kova vaan sallia hevoselle tuntuma, samalla säädellen kaulan suoruutta.

Kaikista tärkein asia onnistuneessa asetuksessa on hevosen myötääminen ohjan pienelle paineelle ja ratsastajan käden riittävän pieni apu. Niin kauan kun hevonen vastustaa ratsastajan ohjasapua, ei se voi asettua. 

Kun hevonen myötää ohjalle eli asettuu, voidaan seuraavaksi tarkastella kääntämistä. Kääntämisessä itse ohjasapu on hyvin samanlainen kuin asetuksessa, mutta sillä erotuksella että muutkin avut tulevat voimakkaammin mukaan kuvioihin. Ulkoavut auttavat kääntymisessä, ulkopohje pitää huolta että hevonen hieman taipuu käännöksen aikana ja ulko-ohja pitää huolta että kaulan taivutus ei mene "yli" (eli hevonen kääntää ainoastaan kaulaansa mutkalle mutta ei käänny kropastaan), sisäpohkeen tulee olla satulavyön kohdalla, rentona mutta kuitenkin hevosen kyljen lähellä. 

Kun hevosella on jo ajettu on syytä olettaa että kääntävät avut ovat sille ainakin jollain tasolla tuttuja. Tosin uskoisin että ravureilla käännökset ovat hevoselle erilaisia kuin ratsuille, joten ne on syytä "ohjelmoida" sille uudestaan. Kun opetat hevosen kääntymään, voit senkin tehdä ensin maastakäsin, toimien samalla tavalla kuin asetuksessa, mutta nyt pidä asettavan ohjan apu päällä niin kauan kunnes hevonen lähtee fyysisesti kääntymään. Kun näin tapahtuu, myötää ohjasta. Voit myös hieman tukea ulko-ohjalla, ikäänkuin työntää ulkokättä hevosen harjaan, jolloin siitä tulee lähes samanlainen apu kuin jos olisit hevosen selässä ja tukisit sitä ulko-ohjalla. Melko nopeasti kääntymisharjoitukset kannattaa kuitenkin suorittaa selästä käsin, jotta saat myös pohje- ja painoavut hevoselle selväksi. Käännöksissä muista olla tarkkana että käännät oman katseesi selkeästi käännöksen suuntaan, pidät sisäpohkeen rentona jotta se ei estä hevosta kääntymästä ja voit vielä hieman avata sisäpuolen polvea irti satulasta, jotta voit olla aivan varma ettei istunnassasi mikään estä hevosta kääntymästä.

Kun käännöksiä opetetaan hevoselle uudestaan tai niitä parannellaan, on hyvä ottaa ensin vähän vauhtia pois. Ehkä paras keino käännösten uudelleen opettamisessa on vanha kunnon pysähdyksestä suoraan käännökseen-kikka! Voit tehdä sen joko kulmassa tai missä kohtaa kenttää tahansa. Pääasia että hevonen ensimmäiseksi reagoi pidättävään apuun, ja jää rauhassa seisomaan paikalleen ennen kuin käännät sisäohjalla ja ulkopohkeella, samalla tukien ja ikäänkuin vähän työntäen hevosta ulko-ohjalla. Näin saat aikaiseksi muutaman väistävän askeleen etujaloilla, ja tällä varmistat sen että hevosen kaula pysyy suorahkona, hallitset siis sen lavat, erityisesti ulkolavan. Tämä on todella tehokas harjoitus hevosille jotka ovat kaulastaan aivan kuin purkkaa käännöksissä! Kun nämä käännökset onnistuvat pysähdyksestä kummassakin suunnassa, toista samoja käännöksiä myös käynnissä, aloittaen siten että hidasta ensin käynnin tempoa jotta hevosellakin on aikaa asetella jalkansa rauhassa! Kaikissa käännöksissä muista kantaa omat kätesi ja seuraa hevosen pään ja kaulan liikkeitä, jos se jossain vaiheessa vaikka vähän vastustaa ohjasapuja, muista silloin seurata sen liikkeitä kädelläsi kunnes tilanne taas rauhoittuu. 

Toinen käännöksiä parantava harjoitus on pieni ympyrä tai iso voltti, jolla pääset yhden kierroksen aikana tekemään neljä käännöstä. Ajattele että jaat ympyrän neljään osaan, ja jokaisessa osassa suoritat samanlaisen käännöksen kuin yllä on opastettu. Ikäänkuin ratsastaisit neljä loivaa kulmaa yhdelle ympyrälle. 

Tämän onnistuttua voit vielä tehdä kääntäviä harjoituksia loivalla kiemuralla, siis niin loivalla että tuot hevosen vain metrin tai kaksi uran sisäpuolelle ja siitä taas palaat uralle. Tällä harjoituksella saat tehtyä loivia käännöksiä vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Muista tässäkin hallita hevosen ulkolapaa ulko-ohjalla, hevosen pitää kääntyä, ei taipua! Mieluummin liian suora kaula kuin taipunut, purkkamainen kaula!

Tämän postaussarjan seuraavassa osassa tarkastellaan sivullevievien ja taivuttavien pohkeiden opettelua, siihen asti, hyviä treenejä!

Sari

Sulku- ja vastataivutuksen alkeet

Käyn tässä läpi sulkutaivutuksen alkeita sekä muutamia pointteja vastataivutuksesta.

Sulkutaivutukseen voidaan siirtyä vasta kun ratsastaja hallitsee hevosen etuosan täydellisesti ja kykenee siis "siirtelemään" hevosen etuosaa haluamaansa kohtaan, eli yleisesti ottaen samalle uralle takaosan kanssa. Tämän lisäksi hevosen tulee kyetä ottamaan jo painoa takaosalle, eli etuosan tulisi olla jo aavistuksen verran kevyempi ratsastajan kädelle. Sulkutaivutuksessa ratsastajan tulee kyetä siirtämään siis hevosen takaosaa, joka on aavistuksen haastavampaa, sillä hevosen moottori sijaitsee sen takaosassa, ja se on siis "painavampi". Jotta ratsastaja todellakin kykenee siirtämään hevosen takaosaa vaivattomasti, on syytä varmistaa että hevonen on pohkeen edessä, eli reagoi ratsastajan pohkeeseen nopeasti itsensä kantaen.

Ennen sulkutaivutukseen siirtymistä kannattaa sinun ja ratsusi ottaa haltuun avotaivutus, josta voit lukea lisää täältä.  Avotaivutus on ratsastajalle helpompi, sillä siinä siirretään hevosen etuosaa, joka siis on kevyempi kuin takaosa. Kun avotaivutus on hallussa, eikä haittaa että pohkeenväistökin on teille selvää kauraa, on aika siirtyä sulkutaivutuksen saloihin!

Aloitetaan sulkutaivutuksen ratsastaminen uraa pitkin, pitkällä sivulla. Näin ratsastaen saat kentän aidasta vähän tukea hevosen etuosalle. Sulkutaivutuksessa uraa pitkin hevosen etuosa jää siis uralle, ja takaosa siirtyy uran sisäpuolelle. Hevosen otsa on kohtisuorassa ratsastettavaa uraa pitkin, ja korvat ovat samalla korkeudella. Ratsastajan ulkopohje siirtyy hieman satulavyön taakse ja siirtää takaosaa uran sisäpuolelle. Ratsastajan sisäpohje pysyy omalla paikallaan satulavyön kohdalla ja huolehtii etuosasta pitäen sen uralla. Jos sisäpohje herpaantuu, pääsee hevonen valumaan etuosallaan uran sisäpuolelle. Sisäpohje aktivoi myös sisätakajalkaa polkemaan syvemmälle rungon alle. Ratsastajan sisäohja asettaa ja taivuttaa hevosta liikkeen suuntaan, ulko-ohjan säädellessä asetusta ja taivutusta.

Aloitetaan sulkutaivutuksen ratsastaminen vaikka vasemmassa kierroksessa. Ratsasta rauhallista käyntiä uraa pitkin, siten että toisella pitkällä sivulla pidät etuosan uralla ja väistät takaosaa uran sisäpuolelle. Tällä pohkeenväistöllä tarkistetaan että hevonen todella on herkkä pohkeellesi ja siirtää takaosaa sen mukaan. Tämän jälkeen toiselle pitkälle sivulle päästessäsi ratsasta tämä sivu sulkutaivutuksessa. Aloita asettamalla ja taivuttamalla hevonen liikkeen suuntaan, eli tässä tapauksessa vasemmalle vasemmalla ohjalla. Oikea ohja myötää sen verran mitä loiva taivutus vaatii. Oikea pohje siirtyy satulavyön taakse ja siirtää takaosaa uran sisäpuolelle. Vasen pohje pysyy satulavyön kohdalla ja pitää hevosen etuosan uralla ja aktivoi tarvittaessa sisätakajalkaa. Hevosen poikitusaste on ihanteellinen, kun hevonen muodostaa noin 30 asteen kulman uraan nähden. Hevosen jalat liikkuvat taivutusasteesta riippuen joko kolmella tai neljällä uralla. Sulkutaivutusta aloitellessa on hyvä jos saat jonkun katsomaan harjoitteluasi maasta käsin, jotta opit tuntemaan oikean taivutuksen.

Ratsasta ensimmäisillä kerroilla ainoastaan muutama askel sulkutaivutuksessa, suorista hevonen välillä uralle (rentouta ulkopohje, siirrä se omalle paikalleen ja tarvittessa siirrä sisäpohkeella takaosa takaisin uralla samalla kun asettava ja taivuttava sisäohja rentoutuu) ja ratsasta taas muutama askel sulkua. Pitkän sivun aikana saat luultavasti ratsastettua 2-3 lyhyttä sulkutaivutuspätkää.
Kun avotaivutuksessa hevonen on samassa asennossa kuin aloittaessaan voltin, on se sulkutaivutuksessa siinä asennossa kuin lopettaessaan voltin. Toivottavasti tämä mielikuva auttaa sinua havainnoimaan hevosen oikeaa asentoa taivutuksissa.

Varsinkin sulkutaivutuksen ensimmäisissä harjoituksissa on hyvä teettää toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä ja toisella pitkällä sivulla sulkua, mutta mitä paremmin hallitset hevosen takaosan ja saat säilytettyä tasaisen asetuksen ja taivutuksen, voit ratsastaa sulkua myös toisella pitkällä sivulla. Ja kun taivutus onnistuu rauhallisessa käynnissä, siirry ensin normaalitempoiseen käyntiin ja kun siinäkin olet mestari, voit ratsastaa sulkua myös harjoitusravissa.

Kun pitkällä sivulla ratsastettava sulku on helppoa, on aika nostaa vaikeustasoa hieman. Siirry silloin ratsastamaan sulkua pituushalkaisijalle. Tällä tavalla ratsastaessa aita ei ole tukemassa hevosen etuosaa, joten nyt on todella tärkeää pitää ohjilla huolta hevosen etuosan oikeasta paikasta.

Muista ratsastaa sulkutaivutusta tasapuolisesti molempiin suuntiin, ja aina muutaman toiston jälkeen anna hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla.

Muutamia ongelmia ja ratkaisuja:

Ongelma: Hevonen ei siirrä takaosaa uran sisäpuolelle. Ratsastajan ensimmäinen reaktio on voimistaa ulkopohkeen vaikutusta tai siirtää sitä vielä taaemmas.
Ratkaisu: Tarkasta ensin että et roiku sisäohjassa ja näin ollen taivuta hevosta liikaa. Hidasta ensin tempoa, ja anna sen jälkeen yksi korjaava apu ulkopohkeella, tarvittaessa koskettaen hevosta raipalla. Ole tarkkana ettet siirrä ulkopohjetta liian taakse, sillä hevosella ei ole hermoja enää kovin takana, eikä se näin ollen tunne pohkeesi vaikutusta yhtä herkästi kuin pohkeen sijaitessa hieman edempänä. Kun hevonen reagoi hitaammassa tempossa taas hvyin ulkopohkeeseen, voit siirtyä takaisin normaalitempoon.

Ongelma: Hevosen tempo hyytyy sulkutaivutuksen edetessä.
Ratkaisu: Usein ratsastaja on vaatinut hevoselta liikaa poikitusta, joten ongelma ratkeaa suoristamalla hevosta hieman ja vaatimalla vähemmän poikitusta. On myös tärkeää tarkastaa että hevonen pysyy herkkänä sisäpohkeen eteenpäinvievälle avulle. Tämän voit helpoiten tarkastaa ratsastamalla hevosta isolla voltilla, ja tehden siinä lyhyitä temponlisäyksiä, käyttäen eteenpäinvievänä apuna ainoastaan sisäpohjetta.

Vastataivutus on oikeastaan ihan sama liike kuin sulkutaivutus, ainoastaan sillä erotuksella että hevosen etujalat liikkuvat uran sisäpuolella ja takajalat uran ulkopuolella. Vastataivutusta ratsastaessasi siirry siis ensin ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta aita ei estä hevosta siirtämästä takaosaansa ulkopuolelle.

Ratsastetaan taas vasemmassa kierroksessa, ja lyhyeltä sivulta käännä hevonen pitkälle sivulle hieman ennen lyhyen sivun loppua. Näin saat riittävästi tilaa vastataivutuksen ratsastamiseen pitkällä sivulla. Aloita asettamalla ja taivuttamalla hevonen uran ulkopuolelle, eli oikealla ohjalla. Oikea pohje pysyy satulavyön kohdalla pitäen etuosan sisemmällä uralla. Vasen ohja säätelee asetusta ja taivutusta. Vasen pohje siirtää hevosen takaosan uran ulkopuolelle. Eli kuvittele vain ratsastavasi sulkutaivutusta peilikuvana!

Joskus sulkutaivutuksen ensimmäisillä kerroilla ratsastajaa auttaa mielikuva, jossa ratsastetaan ensin pohkeenväistöä etuosa uralla, eli takaosa uran sisäpuolella. Tästä vaan jatketaan samassa "muotissa" mutta ottaen pikkuhiljaa mukaan sisäohjan asetuksen ja taivutuksen, ja ihan aavistuksen siirtämällä ulkopohjetta taaemmas verrattuna pohkeenväistöön. Sisäpohkeen merkitys on tärkeä, sulkutaivutuksessa hevonen todellakin taipuu sisäpohkeen ympäri. Pidä sisäpohje siis aktiivisena, mutta ei jännittyneenä. 

Sulkutaivutusta ratsastaessasi ole rohkea ja säätele asetuksen ja taivutuksen määrää, jotta löydät teille molemmille sopivan taivutuksen. Tässäkin harjoituksessa on tärkeää löytää kohta jossa voitte molemmat olla rentoja, ja vasta kun harjoitus sillä tietyllä taivutus- ja poikitusasteella sujuu helposti, voit siirtyä astetta jyrkempään taivutukseen ja poikitukseen.
Ja muista, aina kohdatessasi ongelman, loivenna taivutusta ja poikitusta ja hidasta tempoa ongelman korjaamiseksi.

Hyviä treenejä kaikille!