Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, tuntuma, asetus, kääntäminen

Sain mielenkiintoisen ja kattavan toivepostauksen Aidalta, kiitosta vaan, joka koski entisten ravureiden opettamista ratsastuksen saloihin. Aidan tapauksessa nämä hevoset ovat jo jonkin aikaa toimineet ratsuina, erityisesti maastossa, eli ratsastaja sinänsä on jo tuttu asia, mutta muutama asia on tullut ilmi kenttätyöskentelyssä, ja niihin pyrin antamaan tässä apuja!

Haasteita ilmenee mm. seuraavissa asioissa:
- vauhtia tuntuu olevan välillä liiaksikin, ja kenttä tuntuu loppuvan kesken
- pidätteiden ja yleensäkin kuolaintuntuman hyväksyminen on vaikeaa
- asetus ja kääntyminen on vaikeaa, kaula kääntyy mutkalle mutta hevonen ei asetu eikä välttämättä käännykään
- pohjeavuista eteenpäinvievä apu on varsin hyvin hallussa, mutta vielä pitäisi sisäistää sivullevievä ja taivuttava pohje
- laukannostojen parantaminen, itse laukka on hyvää ja tahdikasta mutta nostot menevät vähän miten sattuu

Näihin asioihin perehdytään nyt muutaman postauksen ajan, ja uskon ja toivon että te muutkin saatte näistä apuja, oli teillä sitten täysinoppinut ratsu tai entinen ravuri kaverina!

Jotta ratsastus tulee onnistumaan, on äärettömän tärkeää saada hevonen ensin hyväksymään kuolaintuntuma. Se vaikuttaa asetukseen, taivutukseen, kääntämiseen, pidätteisiin ja niin kauan kuin hevonen vastustelee näistä yhtäkään, ei se pysty täysin rentoutumaan ratsastaessa, ja näin ollen kaikki muukin tekeminen vaikeutuu.

Tuntuman harjoittelu kannattaa aina aloittaa maastakäsin työskentelyssä. Ohjasajo on yksi parhaista tuntuman harjoittelumuodoista, mutta ennen sitä kannattaa pysyä "lähempänä" hevosta jotta pääset vaikuttamaan hevoseen nopeasti ja pienillä avuilla. Ihan ensimmäiseksi tarkista hevosen suu, onko hevosellasi korkea vai matala kitalaki. Korkeaan kitalakeen mahtuu nivelkuolain, mutta matalassa kitalaessa joko kolmipala tai suora kuolain on hevoselle miellyttävämpi. Kokeile muutamia erilaisella suuosalla varustettuja kuolaimia ja tarkkaile hevosen reaktioita. Kun hevonen jää suunsa kanssa rauhassa "maistelemaan" kuolainta ja pikkuhiljaa jopa antaa sen vaan olla, on sille sopivin kuolain löytynyt! Tässä vaiheessa ei ole syytä kikkailla erikoiskuolaimella, mitään vipuvartta tms. en suosittele, sillä kun hevonen vasta harjoittelee kuolaintuntuman hyväksymistä, ei ole mitään syytä aiheuttaa sille enempää painetta vipuvarren kanssa. Uskon että erityisesti entisten ravureiden kanssa tulee välillä olo että jotain vahvempaa kuolainta olisi miellyttävämpi käyttää, jotta yllättävissä tilanteissa on jarrut edes jotenkuten hallussa, mutta malta mielesi vielä, ensin tuntuma kuntoon ja sen jälkeen voidaan miettiä muita kuolainvaihtoehtoja.
Itse suosin ratsutuksen tai ajo-opetuksen alkuvaiheessa varrellista, eli fullcheek-kuolainta. Se on (oikein mitoitettuna) hevosen suussa tasainen, hyvin paikallaan pysyvä kuolain jonka viikset auttavat hevosta kääntymisessä. Kun esimerkiksi hevosta käännetään vasemmalle, oikean puolen viiksi painuu hieman hevosen suupieltä vasten ja ikäänkuin työntää hevosta käännökseen. Viikset myös estävät kuolainrengasta tulemasta hevosen suuhun. Oikealla mitoituksella tarkoitan että kuolain ei missään nimessä saa olla liian pitkä hevosen suuhun, se ei saisi liikkua sivusuunnassa vaan saa olla aika "napakka" koska tässä kuolaimessa ei ole pyöriviä kuolainrenkaita, jotka voivat ikävästi nipistää hevosta suupielistä.

Kun sopiva kuolain on löytynyt, on aika siirtyä varsinaisen tuntumaharjoittelun pariin.

Aloitetaan tuntuman harjoittelu ensin ihan maastakäsin. Tuo hevonen kentälle ja pysäytä hevonen uralle, siten että aita ikäänkuin toimii "ulkoapuna". Kävele hevosen lavan kohdalla, sen sisäpuolella ja ota ohjat käsiisi siten että pyrit pitämään kätesi lähes siinä paikassa missä ne olisivat jos olisit selässä. Toivottavasti hevosesi on maltillisen kokoinen, kokemuksesta voin sanoa että yli 170 cm korkealla hevosella tämä on todella vaikeaa! Jos siis olet vasemmassa kierroksessa, vasen kätesi on hevosen harjan vieressä ja oikea käsi tulee hieman harjan yli vasemman käden viereen. Ratsastaessa kätesi ei tietysti tulisi harjan väärälle puolelle, mutta näin alkuvaiheessa ja maastatyöskentelyssä tämä sallittakoon! 
Kun sinulla on ohjat tuntumalla, tarkkaile hevosesi reaktioita. Jos se seisoo rauhassa ja rentoutuu suustaan tuntumalle (tuntuu käteen pehmeältä, hevonen voi vähän liikuttaa kuolainta, nielaista tms) voit vähän keventää kättä jolloin hevonen saa kiitoksen tuntuman hyväksymisestä. Jos taas hevonen on vähän jännittynyt suustaan, pidä vaan rauhassa tuntuma päällä, älä vahvista sitä mutta älä myöskään päästä tuntumaa pois, vaan odota rauhassa että hevonen malttaa rauhoittua tuntumalle. Kun rauhoittuminen ja rentoutuminen tapahtuu, käsi kevenee hieman. Jos taas hevonen ihan selkeästi vastustelee tuntumaa, heittelee päätään ylös tai alas tai jopa sivuille, kätesi tulee rauhallisesti seurata hevosen pään ja kaulan liikkeitä niin että hevonen ei vastustelulla ikään kuin saavuta mitään, tuntuma ei häviä mihinkään mutta se ei myöskään vahvistu vaan ainoastaan odottaa että hevonen rauhoittuu. Kun tämä tapahtuu, kevennä kättä välittömästi. 
Kun hevonen hyväksyy tuntuman paikallaan seisten, siirrä se käyntiin ja hevosen vieressä kävellen jatka samoja tuntumaharjoituksia. Nyt on tärkeää että hevonen saa hieman liikuttaa kättäsi, mutta tuntuma kuitenkin säilyy mahdollisimman tasaisena. Jälleen työskentele tässä sen aikaa että hevonen hyväksyy tuntuman ja jatkaa käyntiä rentona, sen jälkeen voit pysäyttää sen (käytä ensin ääniapu ja sen jälkeen vasta ohjasapu) ja odottaa että hevonen rentoutuu myös pysähdyksessä. Toista samat harjoitukset myös toisessa suunnassa. 

Kun tuntuman hyväksymistä on harjoiteltu riittävästi, voidaan siirtyä itse asetuksen harjoitteluun. Asetushan on käytännössä ohjasavulle myötäämistä. 

Pysäytä hevonen uralle, eli seinän tai aidan vierelle ja ota ensin sisäohjasta kiinni n. 10-20 cm kuolaimesta, ja ota sillä ote "kohti ratsastajan kättä" eli sitä paikkaa jossa ratsastajan käsi olisi oikeastikin. Ei siis suoraan sivulle vaan aavistus taaksepäin. Otteen tulee olla pieni, jotta se ei ole vetävä, ja seuraa miten hevonen siihen reagoi. Hevosen tulisi liikuttaa päätään paineen suuntaan, eli hieman kääntää sitä ja asettua. Jos hevonen ei reagoi siihen, pidä apu "päällä" ja odota kunnes hevonen kääntää hieman päätään. Heti kun näin tapahtuu, myötää ohjasta ja kiitä vaikka äänellä. Toista tätä harjoitusta siten että hevonen reagoi kolme kertaa asettavaan ohjaan kääntämällä päätään ja rentouttamalla suutaan. Tämän jälkeen käännä hevonen toiseen suuntaan, mutta pysy edelleen paikallaan uralla ja tee sama nyt toisella ohjalla.
Pikkuhiljaa voit ottaa ohjasta kiinni vähän kauempaa kuolaimesta ja näin saat otteen suuntautumaan entistä enemmän ratsastajan käden paikalle.
Mikäli hevonen reagoi asetukseen vastustamalla apua, esimerkiksi heittämällä päätä ylös tai vastaavasti painumalla kuolaimen alle, on todella tärkeää pitää apu kuitenkin päällä, mutta varo ettet yhtään voimista sitä vaan ikäänkuin kädellä seuraat hevosen pään liikkeitä ja odotat että hevonen myötää.
Alussa voi myös käydä niin että hevonen ei varsinaisesti vastusta apua, mutta ei syystä tai toisesta sitä "ymmärrä". Tällöin voit aivan hieman ohjata otetta hieman enemmän sivullepäin kuin taakse, mutta vain siksi aikaa että hevonen hoksaa mitä otteesi tarkoittaa.

Kun tämä sujuu paikallaan maastakäsin, voit tehdä saman selästä, eli pysäyttäen hevosen aidan vierelle ja tästä asettaa hevosta pehmeästi vasemmalle ja oikealle. Ja kun tämä sujuu, samat asiat tehdään muissakin askellajeissa. Kun hevonen asetetaan liikkeessä, tulee muistaa pitää asetuksen puoleisella pohkeella huolta että hevonen ei lähde kokonaan kääntymään asettavan ohjan puolelle vaan kääntää ainoastaan päätään. Samoin hevosen tulee myös tukeutua vastakkaiseen ohjaan, joka ei siis missään nimessä olla kova vaan sallia hevoselle tuntuma, samalla säädellen kaulan suoruutta.

Kaikista tärkein asia onnistuneessa asetuksessa on hevosen myötääminen ohjan pienelle paineelle ja ratsastajan käden riittävän pieni apu. Niin kauan kun hevonen vastustaa ratsastajan ohjasapua, ei se voi asettua. 

Kun hevonen myötää ohjalle eli asettuu, voidaan seuraavaksi tarkastella kääntämistä. Kääntämisessä itse ohjasapu on hyvin samanlainen kuin asetuksessa, mutta sillä erotuksella että muutkin avut tulevat voimakkaammin mukaan kuvioihin. Ulkoavut auttavat kääntymisessä, ulkopohje pitää huolta että hevonen hieman taipuu käännöksen aikana ja ulko-ohja pitää huolta että kaulan taivutus ei mene "yli" (eli hevonen kääntää ainoastaan kaulaansa mutkalle mutta ei käänny kropastaan), sisäpohkeen tulee olla satulavyön kohdalla, rentona mutta kuitenkin hevosen kyljen lähellä. 

Kun hevosella on jo ajettu on syytä olettaa että kääntävät avut ovat sille ainakin jollain tasolla tuttuja. Tosin uskoisin että ravureilla käännökset ovat hevoselle erilaisia kuin ratsuille, joten ne on syytä "ohjelmoida" sille uudestaan. Kun opetat hevosen kääntymään, voit senkin tehdä ensin maastakäsin, toimien samalla tavalla kuin asetuksessa, mutta nyt pidä asettavan ohjan apu päällä niin kauan kunnes hevonen lähtee fyysisesti kääntymään. Kun näin tapahtuu, myötää ohjasta. Voit myös hieman tukea ulko-ohjalla, ikäänkuin työntää ulkokättä hevosen harjaan, jolloin siitä tulee lähes samanlainen apu kuin jos olisit hevosen selässä ja tukisit sitä ulko-ohjalla. Melko nopeasti kääntymisharjoitukset kannattaa kuitenkin suorittaa selästä käsin, jotta saat myös pohje- ja painoavut hevoselle selväksi. Käännöksissä muista olla tarkkana että käännät oman katseesi selkeästi käännöksen suuntaan, pidät sisäpohkeen rentona jotta se ei estä hevosta kääntymästä ja voit vielä hieman avata sisäpuolen polvea irti satulasta, jotta voit olla aivan varma ettei istunnassasi mikään estä hevosta kääntymästä.

Kun käännöksiä opetetaan hevoselle uudestaan tai niitä parannellaan, on hyvä ottaa ensin vähän vauhtia pois. Ehkä paras keino käännösten uudelleen opettamisessa on vanha kunnon pysähdyksestä suoraan käännökseen-kikka! Voit tehdä sen joko kulmassa tai missä kohtaa kenttää tahansa. Pääasia että hevonen ensimmäiseksi reagoi pidättävään apuun, ja jää rauhassa seisomaan paikalleen ennen kuin käännät sisäohjalla ja ulkopohkeella, samalla tukien ja ikäänkuin vähän työntäen hevosta ulko-ohjalla. Näin saat aikaiseksi muutaman väistävän askeleen etujaloilla, ja tällä varmistat sen että hevosen kaula pysyy suorahkona, hallitset siis sen lavat, erityisesti ulkolavan. Tämä on todella tehokas harjoitus hevosille jotka ovat kaulastaan aivan kuin purkkaa käännöksissä! Kun nämä käännökset onnistuvat pysähdyksestä kummassakin suunnassa, toista samoja käännöksiä myös käynnissä, aloittaen siten että hidasta ensin käynnin tempoa jotta hevosellakin on aikaa asetella jalkansa rauhassa! Kaikissa käännöksissä muista kantaa omat kätesi ja seuraa hevosen pään ja kaulan liikkeitä, jos se jossain vaiheessa vaikka vähän vastustaa ohjasapuja, muista silloin seurata sen liikkeitä kädelläsi kunnes tilanne taas rauhoittuu. 

Toinen käännöksiä parantava harjoitus on pieni ympyrä tai iso voltti, jolla pääset yhden kierroksen aikana tekemään neljä käännöstä. Ajattele että jaat ympyrän neljään osaan, ja jokaisessa osassa suoritat samanlaisen käännöksen kuin yllä on opastettu. Ikäänkuin ratsastaisit neljä loivaa kulmaa yhdelle ympyrälle. 

Tämän onnistuttua voit vielä tehdä kääntäviä harjoituksia loivalla kiemuralla, siis niin loivalla että tuot hevosen vain metrin tai kaksi uran sisäpuolelle ja siitä taas palaat uralle. Tällä harjoituksella saat tehtyä loivia käännöksiä vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Muista tässäkin hallita hevosen ulkolapaa ulko-ohjalla, hevosen pitää kääntyä, ei taipua! Mieluummin liian suora kaula kuin taipunut, purkkamainen kaula!

Tämän postaussarjan seuraavassa osassa tarkastellaan sivullevievien ja taivuttavien pohkeiden opettelua, siihen asti, hyviä treenejä!

Sari