Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, sivullevievät ja taivuttavat pohkeet

Tällä kertaa keskitytään entisen ravurin kanssa sivullevieviin ja taivuttaviin pohkeisiin. Oletan että eteenpäinvievä pohje on hevosille tuttu, se kun tulee lähes aina opetettua hevoselle pohjeavuista ensimmäisenä. Nyt ollaan siis semmoisen haasteen edessä että hevonen tulkitsee kaikki vähän erilaisetkin pohjeavut eteenpäinvieviksi, ja sitä pitää nyt lähtee vähän jalostamaan!

Kuten varmaan arvaattekin, palataan takaisin ruohonjuuritasolle, eli pois selästä ja esitellään hevoselle sivullevievä pohjeapu maastakäsin. Hevonen pyrkii kaikissa tilanteissa tasapainottamaan itsensä, oli sillä ratsastaja selässä tai ei, eli käytännössä se korjaa itsensä heti jos sitä horjuttaa. Tämä onkin ensimmäinen haaste kun hevoselle esitetään sivullevievää pohjetta. Olette varmaan huomanneet vaikka hevosta harjatessanne että kun kyljestä työntämällä yritätte väistättää hevosta tieltänne pois, se saattaa joskus työntää itseään kättänne vasten. Erityisesti varsoilla tai nuorilla tämä on täysin tavallista. Tämä johtuu juuri siitä tasapainottamisesta, ja mitä nuorempi hevonen on, sitä herkemmin se tuntuu painavan itseään sinun vasten, koska sille ei ole opetettu paineesta poispäin väistämistä. Tämmöisessä tapauksessa ei pidä missään nimessä hermostua, lyödä hevosta tai tönäistä lujempaa vaan opettaa hevoselle että sinä haluat sen väistävän vaikka takajaloillaan muutaman askeleen.

Tämä onnistuu helpoiten kääntämällä hevosen päätä. Jos esimerkiksi olet hevosen oikealla puolella ja haluat saada sen väistämään pari askelta vasemmalle, käännä rauhallisesti hevosen päätä oikealla niin että turpa lähestyy hevosen omaa kylkeä (oikeastaan ylitaivutat sitä rauhallisesti kaulasta). Tämä saa hevosen takajalat liikkumaan vastakkaiseen suuntaan. Heti kun hevonen liikuttaa takajalkojaan, päästä sen pää ja kaula suoraksi. Kun olet tehnyt tätä muutaman kerran, voit lisätä pienen merkin kylkeen, pohkeen kohdalle jolloin hevonen alkaa pikkuhiljaa yhdistää myös pohkeen merkin väistämiseen. Mitä kauemmin teet harjoitusta, sitä vähemmän voit kääntää päätä ja kaulaa ja keskittyä enemmän "pohkeeseen".

Kun tämä on hevoselle opetettu molemmilta puolilta, helpoin se on opettaa ensin karsinassa, voit siirtyä opettamaan samaa asiaa vaikka kentälle, joka on hevoselle taas vähän haastavampi ympäristö. Hevosen pitää kentälläkin reagoida sinun antamiin merkkeihin samalla tavalla kuin karsinassa. Kentällä väistöharjoitusta tehdessäsi voit pitää hevosella suitset päässä ja pitää kiinni kuolainrenkaasta tai ohjasta läheltä kuolainta. Samalla kun annat kädellä merkin pohkeen paikalle, tee ihan pieni pidäte tai asetuksen omainen liike kuolaimessa, tämä tulee auttamaan pohkeenväistöharjoituksia jatkossa selästä käsin. Tee tämäkin harjoitus molemmilta puolilta, ja muista että pysy poissa aidoilta, ettei aidan läheisyys jää jarruttamaan hevosta. Jos tuntuu siltä että hevosesi ei tässä alkuvaiheessa millään muotoa reagoi sinun kädellä antamaan pohjeapuun (eli pohkeen paikalta painamiseen) voit koittaa käyttää vaikka lyhyttä raippaa ja koskettaa sillä hevosen takajalkaa kintereen ja takapolven väliseltä korkeudelta. Ravurit ovat tottuneet aisoihin, ja käännöksissä aisojen aiheuttama paine antaa hevoselle merkin väistää takajaloilla. Tätä kannatta kokeilla ja jos se toimii, hyödynnä sitä alussa ja siirrä siitä pikkuhiljaa merkki oikean pohkeen kohdalle!

Kun hevonen on sinut sinun kätesi antamaan "pohjeapuun" voit jatkaa siten että pyydä avustajaa nousemaan selkään ja toista samat harjoitukset nyt avustajan kanssa. Ratsastajan tehtävä on nyt antaa pohkeella merkki, sinä voit vahvistaa pohjeapua ensin saman puolen ohjalla ja mikäli se ei riitä, tue ratsastajan pohjetta omalla kädelläsi. Heti kun tunnette että hevonen on astumassa takaosallaan ristiin, hellittäkään avut. Tämä harjoitus on hevoselle taas aavistuksen haasteellisempi sillä ratsastaja selässä järkyttää sen tasapainoa. Kun väistävä pohje on tuttu hevoselle ratsastajan kanssa sekä oikealta että vasemmalta, voi taluttaja jäädä pois ja ratsastaja siirtyy tekemään samoja harjoituksia yksin hevosen kanssa. Yhä edelleen asettava ohja toimii tarvittaessa pohkeen vahvistajana ja vielä tässä vaiheessa harjoitukset tehdään paikallaan seisten.

Seuraava etappi onkin saada aikaiseksi väistöaskelia liikkeessä. Tätä varten aloitetaan taas ilman ratsastajaa, ja kentällä pidetään kiinni ohjasta läheltä kuolainta ja kävellään hevosen kanssa voltilla. Voltilla siirry pikkuhiljaa hevosen kyljen viereen, ja paina kädellä väistävän pohkeen paikalle. Kun hevonen lähtee käynnissä astumaan ristiin, irrota käsi kyljestä välittömästi. Mikäli hevonen ei heti lähde pohjeavusta väistämään, voit muistuttaa sitä asettavalla ohjalla. Tee tämä muutaman kerran toiseen suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee sama harjoitus toiseen kierrokseen. Muista että hevosella on toinen puoli aina jäykempi kuin toinen, joten älä hermostu vaikka hevonen ei toiseen suuntaan ihan heti pystyisikään väistävää pohjetta tottelemaan. Kun tämä harjoitus on hevoselle helppo, voit lisätä väistäviä askeleita asteittain ja pikkuhiljaa ottaa molemmista ohjista yhdellä kädellä kiinni jotta hevonen saa tuntumaa myös ulko-ohjasta.

Seuraavaksi sama harjoitus tehdään ratsastajan kanssa, vielä avustaja maastakäsin tarvittaessa auttamassa. Mikäli tässä vaiheessa (tai missä tahansa muussakin vaiheessa) teille tulee ongelmia väistössä, muistakaa aina hidastaa vauhtia, eli käytännössä pysäyttää hevonen hetkeksi, jotta se saa taas kasattua itsensä sille vaikean tehtävän edessä. Jännittynyt hevonen ei opi, eikä hevosta voi myöskään pakottaa rennoksi, siksi hengähdystauot aina välillä ovat enemmän kuin paikallaan!

Kun ratsastaja alkaa tekemään selästä käsin ensimmäisiä "kunnon" väistöharjoituksia, kannattaa ne tehdä uran sisäpuolelta uralle ja mielellään vielä lähellä porttia, jotta sekä uran että portin "imuvoima" vähän auttaa hevosta oikeaan suuntaan. Ensimmäisillä väistökerroilla on tärkeää uskaltaa käyttää ristikkäisiä apuja selkeästi ja vuorotellen, jotta hevonen ei hermostu kummaltakin puolelta tulevan paineen vuoksi. Ristikkäisillä avuilla tarkoitan sitä että esimerkiksi väistössä oikealle ratsastaja ensin hidastaa hevosen käyntiä käyttäen hieman enemmän oikeaa ohjaa, eli hevonen jää hitaammaksi oikeasta ohjasta. Kun hevonen on hyväksynyt oikean ohjan, käytetään väistävää, eli vasenta pohjetta sivullevievän askeleen aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen väistävä askel otetaan vastaan oikealla ohjalla, eli hevonen saa taas hidastaa oikeasta ohjasta. Taas tämän jälkeen vasen pohje väistää jne. Alussa väistöt saavat olla vähän katkonaisia, mutta tärkeintä on että hevonen reagoi molempaan apuun (väistävä pohje ja vastakkainen ohja) selkeästi ja rauhassa. Väistöjen edetessä avut pienenevät ja hevosen väistökin tulee sujuvammaksi. Kuitenkin aina, jos missään koulutuksen vaiheessa väistöissä tulee ongelmia, yleensä hevonen ei väistä pohjetta, korjataan tilanne vastakkaisella ohjalla pidättämällä, eli ensin hevosen tulee reagoida siihen ohjaan ja sen jälkeen väistävään pohkeeseen.

Postauksen toinen haaste, taivuttavaan pohkeeseen reagoiminen onkin pidempi prosessi, johon en pysty "valmista" vastausta antamaan vaan joudun jättämään tilanteen hieman avoimeksi. Ravureiden tapa liikkua radalla on mahdollisimman suorana, myös kaarteissa jotta ne voivat maksimoida vauhtinsa. En tiedä miten paljon ravureita jumpataan treenin ohella, joitain varmasti ratsastetaankin mutta sitä taivutusten määrää on vaikea tietää. Olettamus on että niitä ei juurikaan taivutella joten se tulee olemaan todella pitkä tie kuljettavaksi. Taivutuksen alkuun kyllä päästään sillä että hevoselle esitetään asettava ohja huolella, kun se asettuu aina rentona voidaan asettavan ohjan otetta pidentää ja pitää se taivuttavana ohjana. Tähän pikkuhiljaa lisätään vastakkainen pohje satulavyön takana joka siis pitää huolta että myös takaosa tulee mukaan taivutukseen. Sisäpohje jää satulavyön kohdalle, on lähellä hevosta mutta antaa sille tilaa taipua sen ympärille. Ulko-ohja huolehtii että kaula ei taivu liikaa.

Tärkein asia taivutusharjoituksissa on nimenomaan ylitaivutuksen välttäminen, ja siinä kehotan että sinulla on joku katsomassa taivutusharjoituksia maastakäsin ja kertomassa heti jos taivutus erityisesti kaulassa on liian voimakas.

Taivutusharjoituksiin voit hevostasi valmistella maastakäsin rauhallisilla porkkanataivutuksilla, toki siinä on se huono puoli että se ylitaivuttaa ainoastaan kaulaa mutta pääasia että saat rauhallisesti edes jonkinlaisia taivutuksia aikaiseksi.

Myös ohjasajolla voit jonkin verran valmistella hevosta taivutuksiin. Taivutusharjoituksissa voisi toimia se että ohjia ei laitetakaan sieltä selän päältä tulevien renkaiden läpi, vaan hevosen kyljen korkeudella olevista renkaista. Näin saadaan ohjista vähän aisoja jäljittelevät, ja ulko-ohja voisi näin toimia "väistävänä aisana" ja samalla sisäohja houkuttelee asetuksen kautta taivutukseen. Eli hevonen saa vähän väistää ulko-ohjaa, mutta samalla sisäohja pehmeästi houkuttelee sitä taipumaan, jolloin saat hieman sulkutaivutuksen omaista liikettä aikaiseksi!

Vielä yksi keino jolla saat taivutusharjoituksista hevoselle hieman miellytävämmät. Kun teet taivutusharjoituksia isolla voltilla, ota taivuttava, eli sisäohja, hieman ulko-ohjaa lyhyemmäksi. Näin sinulla pysyy käsi koko ajan oikealla paikallaan eikä kädestä tule missään vaiheessa vetoa taaksepäin joka estää hevosen liikettä. Näin ratsastaen sisäohja on vakaa mutta vaativa.

Tämä taivutus tulee olemaan yksi suurimmista haasteista entisen ravurin kanssa, ja se vie aikaa ja saattaa varsinkin alussa vähän jopa kipeyttääkin hevosta, joten tarkkaile hevostasi ja anna sille tauko heti jos näyttää siltä että sen ilme muuttuu happamaksi harjoitusten aikana. Kuvittelepa itsesi elämäsi ensimmäiselle joogatunnille, ei paljon naurata kaikenmaailman aurinkoterveyhdykset!

Seuraavassa toivepostauksessa käsitellään laukannostojen parantamista ja sitä ainaista haastetta, eli vauhdin hurman hallintaa!

Sari