Toinen ulkopohkeen tärkeydestä kertova postaus keskittyy sulkutaivutuksen ratsastamiseen uralla. Suosittelen että ratsastat ensin takaosankäännökset kuntoon, eli saat koottua hevosen käyntiä sujuvasti, siten että hevonen pysyy suorana kokoamisen aikana ja lähtee kääntymään takaosansa ympäri lähes täydellisesti! Kun nämä on hallussa, tulee sulkutaivutukset sujumaan kuin vettä vaan!
Sulkutaivutus uralla
Sulkutaivutuksen ratsastamisen vaiheet:
- Varsinkin alussa helpoin keino tuoda hevonen sulkutaivutukseen on ratsastaa vaikka pitkän sivun alkuun n. 10 m voltti, jolla taivutat hevosen huolellisesti voltin kaaren mukaisesti. Ole tarkka että et taivuta pelkällä sisäohjalla, vaan ulkopohje satulavyön takana huolehtii takaosan taivutuksesta yhdessä sisäohjan kanssa. Ulko-ohja säätelee taivutusta (eli estää kaulan liiallisen taivutuksen) ja sisäpohje on satulavyön kohdalla ottamassa taivutuksen vastaan. Tarvittaessa sisäpohkeella voit myös aktivoida askellajia. Kun olet palaamassa voltilta uralle, jätät hevosen etuosan uralle siinä taivutusasteessa jossa se oli voltilla ja huolehdit ulkopohkeella edelleen takaosan taivutuksesta.
- Ota hieman enemmän painoa sisäistuinluulle samalla pitäen sisäpohje satulavyön kohdalla.
- Sisäohja huolehtii pehmeästi etuosan asennosta jotta se pysyy uralla ja ylläpitää taivutuksen.
- Ulko-ohjalla huolehditaan siitä että taivutus pysyy loivana ja samalla ulko-ohja huolehtii että hevonen ei karkaa uran sisäpuolelle, eli ulko-ohjalla hallitaan ulkolapaa.
- Ulkopohje pysyy satulavyön takana huolehtien jatkuvasti että hevonen säilyttää riittävän ristiinastunnan samalla taipuen myös takaosastaan.
Sulkutaivutus on aivan yhtä helppo ratsastaa kuin avotaivutuskin, mutta jostain syystä siitä tehdään turhan iso juttu. Kun onnistut avotaivutuksessa, onnistut aivan varmasti myös sulkutaivutuksessakin! Muista kuitenkin olla tarkkana ettet jää ratsastamaan pelkkiä sulkutaivutuksia vaan ratsasta tasapuolisesti sekä avoja että sulkuja, näin saat hevosta jumpattua sekä edestä että takaa.
Vaikka sulkutaivutus onkin ratsastajalle helpoin ratsastaa uraa pitkin, voi se jollekin hevoselle olla haastavaa sillä kentän aita tai maneesin seinä voi ahdistaa. Jos tuntuu että hevonen jännittyy uralla sulkua tehdessä, koita tehdä sulku vaikka metrin uran sisäpuolella. Se sekä rentouttaa hevosta että joudut itse tekemään huolellisempaa työtä etuosan hallinnan kanssa, kun aita ei ohjaakaan hevosta "oikeille raiteille".
Ja vielä ne pakolliset haasteet joita saatat kohdata sulkutaivutusta tehdessäsi:
- Sulkutaivutus on apujen kannalta todella yksinkertainen tehtävä, joten lähes ainoa haaste saattaa tulla ratsastajan omasta kehonhallinnasta. Ratsastajan painon tulee olla hieman enemmän sisäistuinluulla, mutta välillä voi käydä niin että ratsastaja ei kannakaan itseään vaan putoaa kokonaan sisäpuolelle ja tällöin ratsastaja menettää myös ulkopohkeensa. Eli ratsastaja putoaa sisälle, pahimmassa tapauksessa sisäkylki menee "ryttyyn" ja samalla ulkokylki venyy ja tämä irrottaa ratsastajan ulkojalan. (Tämä usein kielii myös siitä että ratsastaja on käyttänyt jostain syystä sisäpohjetta aivan liikaa, jonka johdosta sisäpohje jännittyy ja tämä jännitys nousee jalkaa pitkin kylkeen.) Näin ollen tärkein apu eli ulkopohje on poissa pelistä, eikä mikään apu enää kerro hevoselle että pitäisi jatkaa sulkutaivutuksessa. Pidä siis huolta että istut keskellä hevosta ja ennen kaikkea, kannat kroppasi huolella jotta saat hevosen pohkeiden väliin.
- Jos ja kun sulkutaivutuksessa tulee yllämainituista syistä johtuvia ongelmia, älä yritä korjata niitä samalla sulkutaivutuksella vaan aloita homma alusta, eli suorista hevonen heti kun huomaat että pakka hajoaa, käännä hevonen uudelle voltille ja tee sulku uudestaan, omana asentoosi paremmin keskittyen!
Toivon että näistä ohjeista on apua sulkutaivutuksia harjoitellessasi!
Sari
Moi! Missä vaiheessa ratsun juttuja opettelevalta ex ravurilta voi alkaa vaatimaan suoruutta ja siis ratsastamaan etuosaa kunnolla hallintaan ?
VastaaPoistaKiitos ratsun koulutus - postaussarjasta, siitä on ollut paljon apua!
Moikka!
PoistaTämä on vähän hevoskohtaista, mutta semmoinen karkea neuvo on että kun vauhti on ratsastajan haluama, eli eteenpäinpyrkimys on kunnossa, on seuraava asia jota harjoitellaan juuri suoruus ja etuosan hallinta. Niin kauan kuin hevonen liikkuu joko yli- tai mikä pahempaa, alitemmossa, ei suoruutta voi juurikaan ratsastaa. Toki reippaammassa vauhdissa hevonen on aavistuksen suorempi, mutta usein se "suoruus" kostautuu etupainoisuutena eli hevosen tasapaino ei ole vielä kunnossa.
Jos taas hevonen jostain syystä kulkee alitempossa tai on muuten vaan pohkeen takana, alkaa se helposti kiemurrella ja vinoutua riittämättömän eteenpäinpyrkimuksen seurauksena.
Itse lähtisin ratsastamaan siten että kun käynti on niin laadukasta kuin se nyt voi olla, ottaisin käynnissä etuosan tarkempaan syyniin. Kun käynnissä suoruus on hyvällä tasolla ja hallitsen etuosan, voi siirtyä työstämään samaa ravissa. Ravissa ainakin ex-ravureilla saa olla tarkkana että tempo pysyy maltillisena ettei etuosa karkaa "kentän hiekkaan" eli putoa. Tässä ratsastaisin paljon siirtymiä siten että ennen siirtymää hidastan tempoa hieman, sen jälkeen nostan etuosaa pehmeästi ylös molemmilla ohjilla ja istunnalla (ajatus kokoamisesta) ja sen jälkeen ratsastan varsinaisen siirtymän, jolloin hevosella on paino enemmän takaosalla.
Ja kun totutat hevosta tuntuman hyväksymiseen esimerkiksi maastakäsin, saat siinä jo hallittua etuosaa aika paljonkin, kun pidät tuntuman molemmilla ohjilla kävellen hevosen vierellä ja ohjailtua siitä etuosaa eri suuntiin!
Kiitos tosi paljon kannustavasta kommentistasi ja ihanaa että olet saanut apuja aiemmista kirjoituksistani!
Sari