Käsitellään tässä ratsastajan istuntaa, ja siitä erityisesti kevennystä. Hallittu kevennys on äärimmäisen tärkeä taito ratsastajalle, parhaassa tapauksessa se auttaa hevosta ravaamaan rennosti ja tasapainossa, ja ratsastaja pystyy myös hallitsemaan hevosen ravia kevennyksellä.
Keventämisen suurin synti taitaa olla liiallinen kevennys, usein ratsastajat keventävät vähän turhan tarmokkaasti, ja näin ollen hevosen tasapaino järkkyy, se tulee entistä etupainoisemmaksi ja ravin luontainen tahti häiriintyy.
Käyn tässä läpi muutamia keventämisessä esiintyviä haasteita, sekä harjoituksia joilla nämä haasteet selvitetään, mutta myös muutamia harjoituksia joita kannattaa käyttää vaikka keventäminen olisikin jo hallussa! Pieni lisätreeni ei ole meille kenellekään pahitteeksi!
Kevennyksen oikea "suunta" on yläviistoon ja eteenpäin, ei suoraan ylös. Vaikka ratsastuksenopettaja huutaakin kevennyksen alussa tahtia "ylös-alas-ylös-alas" ei sitä kannata ottaa ihan niin kirjaimellisesti! Ajattele että lantio/lonkka suuntautuu kevennyksessä enemmän yläviistoon ja eteenpäin, näin ylävartalosi pysyy oikeassa asennossa ja mikä tärkeintä, hiljaa paikallaan. Ja kun ylävartalo on rauhassa, pysyy ne kädetkin paikallaan, eikä ne lähde keventämään itsekseen! Hyvä ajatus on antaa hevosen liikkeen nostaa sinut kevennykseen, silloin et tule keventäneeksi "liikaa".
Jos on keventämisessä tärkeää saada se itse ylösnousu oikean suuntaiseksi niin on lähes yhtä (ellei jopa tärkeämpi) tärkeää hallita kevennyksessä se itse satulaan laskeutuminenkin. Satulaan tulee laskeutua hevosen selkää säästäen, ottaen ikäänkuin vähän vastaan reisillä se oma laskeutuva istunta.Jos olet onnistunut keventämään "oikeaan suuntaan" pitäisi satulaan laskeutuminenkin sujua rennosti, mutta jos kevennyksesi suuntautuu suoraan ylös, tömähdät ikävästi satulaan laskeutuessasi, vaikka yrittäisit vähän sitä hillitäkin. Liian suora selkä aiheuttaa tämän, samoin käy kun laskeudut kevyestä istunnasta takaisin perusistuntaan, liian suoralla selällä laskeutuminen ei silloinkaan ole pehmeä.
Kevennyksellä pystyt jonkin verran vaikuttamaan hevosen askeleeseen, lähinnä tempon hidastuksessa. Jos hevosesi on kovin kiireinen ravissa, voit kevennyksellä hieman hidastaa sen tempoa. Yksinkertaisesti kevennä hieman hitaammin mitä hevonen haluaisi ravata, toisinsanoen tee istunnastasi hieman raskas ja anna hevosen nostaa sinut kevennykseen, mutta vain vähän. Pysy silti kevennyksessä oikeassa askelten rytmissä, mutta ole "raskaampi" istunnallasi. Taas hieman haastava selittää, mutta käytännössä kokeilemalla ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan!
Tempon lisäämiseen en käyttäisi kevennystä, sillä omasta mielestäni hevosen pitää lähteä ensisijaisesti pohkeesta eteen. Mikäli kevennyksellä halutaan lisätä ravin tempoa, käy siinä valitettavan usein niin että hevosen luontainen tasapaino häiriintyy, jonka johdosta hevonen tulee entistä etupainoisemmaksi ja painaa kädelle aina vaan enemmän.
Mikäli sinulla on vaikeuksia löytää kevennykseen ravin oikea rytmi, voit käyttää apuna ravipuomeja, jotka tulee mitata siten että hevonen ei joudu "harppomaan" niiden yli vaan puomien välin tulee sopia hevosen askeleeseen täydellisesti. Siinä puomeja ylittäessä hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan hieman enemmän, ja tämä tekee ravin rytmistä helpomman sinulle seurattavaa! Puomeja voit laittaa 4-7 kappaletta peräkkäin tähän harjoitukseen, vaikka normaalisti en suosittele kovin monen puomin peräkkäin laittamista. Puomien jälkeen keskityt vaan pitämään yllä saman rytmin, joskus ihan ääneen laskeminen auttaa. Eli yks-kaks-yks-kaks ja mikäli saat kaverin vaikka taluttamaan tai juoksuttamaan liinassa, tee sama harjoitus silmät kiinni!
Kun kevennyksen rytmi on sinulla hallussa, voit alkaa vähän "leikittelemään" sillä. Muuta kevennystä siten että kevennätkin 2 askelta, istu alas 2 askeleen ajaksi ja taas kevennä 2 askelta. Tai sitten voit keventää 1 askeleen, istua 2 alas ja taas keventää 1 askeleen. Ja kaikki variaatiot mitä keksit käyttää ovat oivallisia! Oikein hyvä harjoitus on myös jäädä tietyksi ajaksi kevyeen istuntaan ja jatkaa vähän ajan päästä taas keventämistä. Vaikka siten että lyhyillä sivuilla jäät kevyeen istuntaan, ja pitkällä sivulla siirryt pehmeästi kevyeen raviin. Tämä harjoitus on myös hyvää treeniä kevyt istunta-harjoituksia varten.
Jalustimen oikea pituus on myös tärkeä tekijä onnistuneessa kevennyksessä. Täältä kannattaa käydä tarkistamassa oikean jalustinhihnan pituuden merkitys.
Mikäli ratsastajan jalustin on liian pitkä, jalka valuu usein liian taakse ja vie ratsastajan hevosen painopisteen eteen. Tämän lisäksi ratsastaja joutuu seisomaan jalustimilla jännittäen varpaitaan ja päkiöitään.
Liian lyhyellä jalustimella taas ratsastajan jalka tulee liian eteen, ratsastajan painopiste tulee liian taakse. Jos sinulla on jatkuvasti tunne että jäät kevennyksellä ikäänkuin hevosen liikkeestä vähän jälkeen (tai joudut tekemään hirveästi töitä kevennyksen eteen), on jalustimesi luultavasti hieman liian lyhyt.
Ja luonnollisesti, kun kaikki tekijät ovat kunnossa, kevennyksesi siis hipoo täydellisyyttä, on aika päästää jalustimet pois ja nautiskella ilman jalustimia keventämisestä! Usko pois, se ei ole yhtään hankalaa kun perusasiat on kunnossa!
Ei muuta kuin yks-kaks-yks-kaks!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jalustinhihnan pituus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jalustinhihnan pituus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Ratsukon kymmenen kuolemansyntiä
Tässäpä meille kaikille vähän mietittävää seuraaville ratsastuskerroille. Tunnistatko itsesi yhdestä tai useammasta synnistä? Oletko valmis tekemään muutoksia jotta syntilistasi lyhenee ja lopulta häviää kokonaan? Toivottavasti olet, sillä vain tarkastelemalla omaa toimintaansa riittävän kriittisesti, on muutos mahdollista tehdä!
1. Ratsastaminen liian reippaassa tempossa, varsinkin ravissa
- Näissä tapauksissa ratsastaja on usein siinä uskossa, että hevosta on ratsastettava aktiivisesti eteen, mutta he unohtavat säädellä vauhtia puolipidätteillä, ja näin ollen eivät saa liikkeen impulssia siirrettyä takajaloille, vaan liike vie hevosta kovaa vauhtia eteenpäin. Näissä tapauksissa ratsastajan on ensin opittava hallitsemaan hevosen hidastus, ennenkuin voivat alkaa ratsastaa niitä myös eteen. Tämän synnin korjaamiseksi ratsasta paljon siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin sekä ravin sisällä muutellen tempoa hitaammaksi ja reippaammaksi. Aktiivisuus syntyy siirtymistä, ei lujaa etenemisestä!
2. Ratsastaminen liian hitaassa tempossa
-Tämä ei ole läheskään niin paha synti kuin ylläoleva, ylitempossa ratsastaminen. On ihan oma taitonsa ratsastaa hitaassa tempossa, mutta saaden silti aikaiseksi riittävä impulssi takajalkoihin. Pahimmassa tapauksessa liian hitaassa tempossa etenevä hevonen muuttuu pikkuhiljaa ensin kädelle painavaksi, ja sen jälkeen pohkeelle reagoimattomaksi raskaaksi ratsuksi. Tämä on aina merkki siitä että takaosa ei toimi riittävän aktiivisesti. Paranna tilannetta ratsastamalla hevosta rohkeasti eteen mutta tasapainottamalla sitä nopeaa reaktiota vaativilla siirtymillä, jolloin eteenpäin vievä voima "kerääntyy" takajalkoihin, ja sitä kautta kevenee etuosa tempon pysyessä kuitenkin rauhallisena. Siirtymä ravista käyntiin siten että hevonen ainoastaan "käy" käynnissä ja jatkaa siitä heti uudestaan raviin on erityisen hyvä "hitaan" ratsastajan parantamiseksi. Muistattehan K.N. Specialissa olevan keskihalkaisijalla ratsastettavan 3 askeleen käynnin? Siinä on hyvä harjoitus!!!
3. Ratsastaminen kädellä, hevosen pakottaminen muotoon
- Tämä on lähes tulkoon vastoin kaikkia ratsastuksen luonnonlakeja. Mietipä sitä ristiriitaa kun ratsastat hevosta istunnalla ja pohkeella aktiiviseksi takaosastaan, ja samalla pidät sitä vahvasti kädellä edestä. Kätesi itse asiassa blokkaa hevosen liikkeen ja pysäyttää sen "flown". Joskus jopa näkee niin vahvaa kädellä ratsastamista että ratsastaja ihan fyysisesti nojaa taaksepäin samalla pitäen vahvasti vastaan ohjilla. Voi hevosen suu parkaa. Muista aina että ratsastajan käden tulee olla niin pehmeä ja joustava että hevonen saa liikuttaa ratsastajan kättä ja tuntuman tulee olla kevyt, olematta kuitenkaan tyhjä. Opettele ratsastamaan siis hevonen takaa eteen, ei edestä taakse!
4. Hevosen liian vahva taivuttaminen
- Näin yleensä käy kun ratsastaja taivuttaa hevosta turhan vahvasti sisäohjalla kontrolloimatta hevosta ulko-ohjalla.Ylitaivuttaminen voi olla kontrollin kadottamisen lisäksi myös turmiollista hevosen nikamille, joten olkaa varovaisia taivuttamisen kanssa. Taivuttamisella halutaan vaikuttaa hevosen koko kroppaan pelkän kaulan sijasta. Muista siis pitää ulko-ohjalla hallussa hevosen ulkolapa samalla kun taivutat kevyesti hevosta sisäohjalla. Ulkopohkeen pitää myös vaikuttaa hevosen kylkeen jotta hevonen ei putoa uralta ulospäin.
5. Hevonen kaatuu sisälle käännöksissä ja ympyröillä
- Varsinkin nuoret hevoset tuppaavat kaatumaan sisällepäin käännöksissä ja ympyröillä, tämä johtuu yleensä nuoren hevosen huonosta tasapainosta. Niille on koulutuksen alkuvaiheessa "helpompaa" nojata ratsastajan sisäjalkaan kuin kantaa itsensä tasapainossa. Tärkeätä on saada hevonen tuomaan omaa painoaan hieman enemmän ulospäin, tässä ratsastaja voi auttaa sijoittamalla omaa painoaan hieman enemmän ulkopuolelle. Jos tämä harjoitus ei pelkästään auta, voit työstää ongelmaa käyttämällä apuna pohkeenväistöä. Ratsasta uran sisäpuolella kohti kulmaa, ja juuri ennen kulmaa ratsasta pari-kolme väistöaskelta takaisin uralle jolloin saat hevosen todellakin "pois" sisäjalasta ja ottamaan enemmän painoaan ulko-osalle. Näin saat ratsastettua käännöksen tasapainoisella hevosella. Toista väistöt ennen kulmia riittävän usein, ja voit jättää väistöaskeleet pois kun tunnet että hevonen reagoi voimakkaampaan, vähän satulavyön takana sijaitsevaan sisäpohkeeseen lähes väistämällä. Tuntuu siis siltä että hevonen tosiaan siirtää omaa painoaan sinun painosi mukaisesti enemmän ulos. Eli ikäänkuin valmistelet hevosta (ja itseäsi) väistöön ennen kulmaa, mutta et teekään väistöä jos ei ole ihan pakko! Oma sisäpohje on vähän taaempana kuin normaalisti, ratsastajan paino sijoitettuna vähän ulospäin ja tadaa, saat käännettyä kulman tasapainoisella hevosella!
6. Hevonen ei kulje suoraan
- Hevosen suoruus on sitä että hevosen takajalat kulkevat samaa uraa etujalkojen kanssa ja pää rintakehän edessä. Näin korrekti suoruus usein unohtuu. Usein käy niin että ratsastaja kyllä huolehtii sekä etu- että takajaloista mutta pitää samalla liikaa kiinni sisäohjasta, ja näin ollen kaikki suoran hevosen kriteerit eivät siis täyty. Kannattaa pitää mielessä että hevonen on yleensä leveämpi takaosastaan kuin etuosastaan. Kun haluat saada sekä etu- että takaosan samalle uralle, voit ratsastaa hevosta hyvin lievässä avotaivutuksessa, siten että saat sisätakajalan ikäänkuin uralle etujalkojen väliin. Näin ollen hevonen asettuu vähän "kapeammin" uralle, ja etu- ja takajalat seuraavat toisiaan paremmin.
7. Ratsastaja ei teetä riittävän monipuolisia harjoituksia kentällä
- Muista aina ratsastaa riittävästi siirtymiä sekä vaihda suuntaa riittävän usein. Haluathan pitää hevosen "skarppina" ratsastaessasi sitä, ja se ei toteudu jos vaan kierrät kentällä samaa tylsää kehää ympäri, ympäri ja ympäri. Tämä on erityisen turmiollista hevoselle joka on jäänyt jo vähän pohkeen takana. Ehkä tärkein harjoitusten monipuolistaja on siirtymät eri askellajien välillä sekä myös askellajien sisällä. Kaikista tärkeintä on muistaa siirtymien kultainen sääntö; suorita aina siirtymä hyvästä ja tasapainoisesta askellajista.
8. Ratsastaja ei ratsasta hevosta kulmiin
- Kulmat ovat erityisen tärkeitä ratsukolle millä tahansa tasolla. Kulma on se hetki jolloin hevosta voi tasapainottaa ja kontrolloida kulman jälkeen tulevaa tehtävää varten. Erityisen hyvä harjoitus on laittaa jokaiseen kulmaan kartio joka sinun pitää kiertää joka kerta. Ensimmäisillä kerroilla voit tehdä käännökset siten että lähestyt kulmia käynnissä, pysäytä hevonen kulmaan ja suorita käännös suoraan pysähdyksestä. Jatka harjoitusta tekemällä siirtymä ravista käyntiin aina ennen kulmaa, niin että saat tehtyä käännöksen aina käynnissä. Pikkuhiljaa jätä siirtymä pois, mutta valmistele hevonen kulmaan samoin kuin valmistelisit sen siirtymään.
9. Ratsastaja ratsastaa liian pitkillä ohjilla ja jalustimilla
- Auts, tästähän on puhuttu ennenkin! Liian pitkät ohjat eivät auta sinua tulemaan tehokkaaksi ratsastajaksi. On myös ihan silkkaa urbaanilegendaa että kouluratsastus = pitkät jalustimet. Ihan ensimmäiseksi sinun pitää hallita syvä, vakaa istunta ennen kuin voit pidentää jalustimia yhtään. Ellei istuntasi ole kunnossa, jaloistasi tulee tehottomat ja ne eivät pysy lähellä hevosen kylkiä. Jos ratsastaja ei vielä hallitse omaa istuntaansa, mutta ratsastaa silti liian pitkillä jalustimilla, käy usein niin että ratsastaja "tarrautuu" jaloillaan kiinni hevoseen. Tämä aiheuttaa luonnollisesti jännittyneet jalat. Myös liian pitkä ohja vie ratsastajan epätasapainoiseen asentoon ja käden otteet ovat aina liian myöhässä ja myötääminen myöhästyy. Tehokas korjauskeino on ratsastaa ympyrällä liinan päässä ilman jalustimia, siten että pääset keskittymään vain ja ainoastaan siihen istunnan syventämiseen ja tasapainottamiseen. Kun istunta on kunnossa, tulee oikean pituinen ohjakin lähes automaattisesti!
10. Ratsastaja ahnehtii liian nopeasti liian vaikeita asioita
- Ihmisen perusluonteeseen kuuluu halu aina vaan tehdä asioita paremmin ja nopeammin. Tätä luonteenpiirrettä tulisi hillitä siten että suoriudut varmasti, vaikka silmät kiinni, alemmasta tasostasi ennen kuin siirryt tasoa ylöspäin, oli sitten kyse yksittäisestä liikkeestä tai vaikka seuraavan tason kilpailusta. Muista aina kun kohtaat haasteita uusissa tehtävissä, palaa askel taaksepäin tarkistamaan missä perusasiassa olet mahdollisesti oikaissut, ja sen korjaamalla tämä vaikeampi asia tulee taas onnistumaan! Älä juokse ennen kuin olet oppinut kunnolla kävelemään!
Nyt vaan tarkkailemaan kriittisesti omaa ratsastustaan, pienilläkin muutoksilla saat aikaiseksi suuria muutoksia!
1. Ratsastaminen liian reippaassa tempossa, varsinkin ravissa
- Näissä tapauksissa ratsastaja on usein siinä uskossa, että hevosta on ratsastettava aktiivisesti eteen, mutta he unohtavat säädellä vauhtia puolipidätteillä, ja näin ollen eivät saa liikkeen impulssia siirrettyä takajaloille, vaan liike vie hevosta kovaa vauhtia eteenpäin. Näissä tapauksissa ratsastajan on ensin opittava hallitsemaan hevosen hidastus, ennenkuin voivat alkaa ratsastaa niitä myös eteen. Tämän synnin korjaamiseksi ratsasta paljon siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin sekä ravin sisällä muutellen tempoa hitaammaksi ja reippaammaksi. Aktiivisuus syntyy siirtymistä, ei lujaa etenemisestä!
2. Ratsastaminen liian hitaassa tempossa
-Tämä ei ole läheskään niin paha synti kuin ylläoleva, ylitempossa ratsastaminen. On ihan oma taitonsa ratsastaa hitaassa tempossa, mutta saaden silti aikaiseksi riittävä impulssi takajalkoihin. Pahimmassa tapauksessa liian hitaassa tempossa etenevä hevonen muuttuu pikkuhiljaa ensin kädelle painavaksi, ja sen jälkeen pohkeelle reagoimattomaksi raskaaksi ratsuksi. Tämä on aina merkki siitä että takaosa ei toimi riittävän aktiivisesti. Paranna tilannetta ratsastamalla hevosta rohkeasti eteen mutta tasapainottamalla sitä nopeaa reaktiota vaativilla siirtymillä, jolloin eteenpäin vievä voima "kerääntyy" takajalkoihin, ja sitä kautta kevenee etuosa tempon pysyessä kuitenkin rauhallisena. Siirtymä ravista käyntiin siten että hevonen ainoastaan "käy" käynnissä ja jatkaa siitä heti uudestaan raviin on erityisen hyvä "hitaan" ratsastajan parantamiseksi. Muistattehan K.N. Specialissa olevan keskihalkaisijalla ratsastettavan 3 askeleen käynnin? Siinä on hyvä harjoitus!!!
3. Ratsastaminen kädellä, hevosen pakottaminen muotoon
- Tämä on lähes tulkoon vastoin kaikkia ratsastuksen luonnonlakeja. Mietipä sitä ristiriitaa kun ratsastat hevosta istunnalla ja pohkeella aktiiviseksi takaosastaan, ja samalla pidät sitä vahvasti kädellä edestä. Kätesi itse asiassa blokkaa hevosen liikkeen ja pysäyttää sen "flown". Joskus jopa näkee niin vahvaa kädellä ratsastamista että ratsastaja ihan fyysisesti nojaa taaksepäin samalla pitäen vahvasti vastaan ohjilla. Voi hevosen suu parkaa. Muista aina että ratsastajan käden tulee olla niin pehmeä ja joustava että hevonen saa liikuttaa ratsastajan kättä ja tuntuman tulee olla kevyt, olematta kuitenkaan tyhjä. Opettele ratsastamaan siis hevonen takaa eteen, ei edestä taakse!
4. Hevosen liian vahva taivuttaminen
- Näin yleensä käy kun ratsastaja taivuttaa hevosta turhan vahvasti sisäohjalla kontrolloimatta hevosta ulko-ohjalla.Ylitaivuttaminen voi olla kontrollin kadottamisen lisäksi myös turmiollista hevosen nikamille, joten olkaa varovaisia taivuttamisen kanssa. Taivuttamisella halutaan vaikuttaa hevosen koko kroppaan pelkän kaulan sijasta. Muista siis pitää ulko-ohjalla hallussa hevosen ulkolapa samalla kun taivutat kevyesti hevosta sisäohjalla. Ulkopohkeen pitää myös vaikuttaa hevosen kylkeen jotta hevonen ei putoa uralta ulospäin.
5. Hevonen kaatuu sisälle käännöksissä ja ympyröillä
- Varsinkin nuoret hevoset tuppaavat kaatumaan sisällepäin käännöksissä ja ympyröillä, tämä johtuu yleensä nuoren hevosen huonosta tasapainosta. Niille on koulutuksen alkuvaiheessa "helpompaa" nojata ratsastajan sisäjalkaan kuin kantaa itsensä tasapainossa. Tärkeätä on saada hevonen tuomaan omaa painoaan hieman enemmän ulospäin, tässä ratsastaja voi auttaa sijoittamalla omaa painoaan hieman enemmän ulkopuolelle. Jos tämä harjoitus ei pelkästään auta, voit työstää ongelmaa käyttämällä apuna pohkeenväistöä. Ratsasta uran sisäpuolella kohti kulmaa, ja juuri ennen kulmaa ratsasta pari-kolme väistöaskelta takaisin uralle jolloin saat hevosen todellakin "pois" sisäjalasta ja ottamaan enemmän painoaan ulko-osalle. Näin saat ratsastettua käännöksen tasapainoisella hevosella. Toista väistöt ennen kulmia riittävän usein, ja voit jättää väistöaskeleet pois kun tunnet että hevonen reagoi voimakkaampaan, vähän satulavyön takana sijaitsevaan sisäpohkeeseen lähes väistämällä. Tuntuu siis siltä että hevonen tosiaan siirtää omaa painoaan sinun painosi mukaisesti enemmän ulos. Eli ikäänkuin valmistelet hevosta (ja itseäsi) väistöön ennen kulmaa, mutta et teekään väistöä jos ei ole ihan pakko! Oma sisäpohje on vähän taaempana kuin normaalisti, ratsastajan paino sijoitettuna vähän ulospäin ja tadaa, saat käännettyä kulman tasapainoisella hevosella!
6. Hevonen ei kulje suoraan
- Hevosen suoruus on sitä että hevosen takajalat kulkevat samaa uraa etujalkojen kanssa ja pää rintakehän edessä. Näin korrekti suoruus usein unohtuu. Usein käy niin että ratsastaja kyllä huolehtii sekä etu- että takajaloista mutta pitää samalla liikaa kiinni sisäohjasta, ja näin ollen kaikki suoran hevosen kriteerit eivät siis täyty. Kannattaa pitää mielessä että hevonen on yleensä leveämpi takaosastaan kuin etuosastaan. Kun haluat saada sekä etu- että takaosan samalle uralle, voit ratsastaa hevosta hyvin lievässä avotaivutuksessa, siten että saat sisätakajalan ikäänkuin uralle etujalkojen väliin. Näin ollen hevonen asettuu vähän "kapeammin" uralle, ja etu- ja takajalat seuraavat toisiaan paremmin.
7. Ratsastaja ei teetä riittävän monipuolisia harjoituksia kentällä
- Muista aina ratsastaa riittävästi siirtymiä sekä vaihda suuntaa riittävän usein. Haluathan pitää hevosen "skarppina" ratsastaessasi sitä, ja se ei toteudu jos vaan kierrät kentällä samaa tylsää kehää ympäri, ympäri ja ympäri. Tämä on erityisen turmiollista hevoselle joka on jäänyt jo vähän pohkeen takana. Ehkä tärkein harjoitusten monipuolistaja on siirtymät eri askellajien välillä sekä myös askellajien sisällä. Kaikista tärkeintä on muistaa siirtymien kultainen sääntö; suorita aina siirtymä hyvästä ja tasapainoisesta askellajista.
8. Ratsastaja ei ratsasta hevosta kulmiin
- Kulmat ovat erityisen tärkeitä ratsukolle millä tahansa tasolla. Kulma on se hetki jolloin hevosta voi tasapainottaa ja kontrolloida kulman jälkeen tulevaa tehtävää varten. Erityisen hyvä harjoitus on laittaa jokaiseen kulmaan kartio joka sinun pitää kiertää joka kerta. Ensimmäisillä kerroilla voit tehdä käännökset siten että lähestyt kulmia käynnissä, pysäytä hevonen kulmaan ja suorita käännös suoraan pysähdyksestä. Jatka harjoitusta tekemällä siirtymä ravista käyntiin aina ennen kulmaa, niin että saat tehtyä käännöksen aina käynnissä. Pikkuhiljaa jätä siirtymä pois, mutta valmistele hevonen kulmaan samoin kuin valmistelisit sen siirtymään.
9. Ratsastaja ratsastaa liian pitkillä ohjilla ja jalustimilla
- Auts, tästähän on puhuttu ennenkin! Liian pitkät ohjat eivät auta sinua tulemaan tehokkaaksi ratsastajaksi. On myös ihan silkkaa urbaanilegendaa että kouluratsastus = pitkät jalustimet. Ihan ensimmäiseksi sinun pitää hallita syvä, vakaa istunta ennen kuin voit pidentää jalustimia yhtään. Ellei istuntasi ole kunnossa, jaloistasi tulee tehottomat ja ne eivät pysy lähellä hevosen kylkiä. Jos ratsastaja ei vielä hallitse omaa istuntaansa, mutta ratsastaa silti liian pitkillä jalustimilla, käy usein niin että ratsastaja "tarrautuu" jaloillaan kiinni hevoseen. Tämä aiheuttaa luonnollisesti jännittyneet jalat. Myös liian pitkä ohja vie ratsastajan epätasapainoiseen asentoon ja käden otteet ovat aina liian myöhässä ja myötääminen myöhästyy. Tehokas korjauskeino on ratsastaa ympyrällä liinan päässä ilman jalustimia, siten että pääset keskittymään vain ja ainoastaan siihen istunnan syventämiseen ja tasapainottamiseen. Kun istunta on kunnossa, tulee oikean pituinen ohjakin lähes automaattisesti!
10. Ratsastaja ahnehtii liian nopeasti liian vaikeita asioita
- Ihmisen perusluonteeseen kuuluu halu aina vaan tehdä asioita paremmin ja nopeammin. Tätä luonteenpiirrettä tulisi hillitä siten että suoriudut varmasti, vaikka silmät kiinni, alemmasta tasostasi ennen kuin siirryt tasoa ylöspäin, oli sitten kyse yksittäisestä liikkeestä tai vaikka seuraavan tason kilpailusta. Muista aina kun kohtaat haasteita uusissa tehtävissä, palaa askel taaksepäin tarkistamaan missä perusasiassa olet mahdollisesti oikaissut, ja sen korjaamalla tämä vaikeampi asia tulee taas onnistumaan! Älä juokse ennen kuin olet oppinut kunnolla kävelemään!
Nyt vaan tarkkailemaan kriittisesti omaa ratsastustaan, pienilläkin muutoksilla saat aikaiseksi suuria muutoksia!
perjantai 9. tammikuuta 2015
Pituudella on väliä, nimittäin jalustinhihnan!
Olipa nokkela otsikko, pahoittelut siitä! Läppä pitää hyödyntää silloin kun se on tulossa, ei mahda mitään!
No niin, asiaan, ja vieläpä tärkeään sellaiseen. Jalustinhihnan oikea pituus, ratsastajalle lähestulkoon yhtä tärkeä asia kuin ohjan oikea pituus. Ja kuten ohjan pituudenkin, jalustinhihnan pituuden vaikutuksia tulee harvemmin mietittyä, mahdollisia ongelmia korjataan kaikenlaisilla muilla keinoilla, vaikka melko usein pieni säätö jalustinhihnassa saa palikat taas paikoilleen ja hevosen ja ratsastajan tyytyväiseksi!
Mietitäänpä ensin miksi jalustinhihnan pituus on niin tärkeä säätää juuri oikeanlaiseksi. Sopivan pituinen jalustinhihna pitää ratsastajan pohkeen vakaana, oikealla paikallaan ja näin ollen pohje on helppo käyttää sitä siirtämättä juuri silloin kun sitä tarvitset, ja kun et sitä tarvitse, pohje ei häiritse hevosta.
Mikä on jalustinhihnan oikea pituus? Noin karkeasti sanottuna pituus on helppo tarkistaa ennen kuin nouset selkään, muistattehan ratsastuskoulussa opetetun kikan; laita sormet jalustinhihnan koukulle, ja vedä siitä jalustin kohti omaa kainaloasi. Jos jalustin osuu suoraan sinne kainalokuoppaasi, jalustinhihnan ollessa täysin suora, jalustin on sinulle oikean pituinen. Jos jalustin ei yletä kainaloon asti, se on liian lyhyt ja jos taas hihna jää "löysälle" on se liian pitkä. Tässä voit tehdä siis säädöt jo ennen kuin nouset selkään.
Toinen keino tarkistaa sopiva pituus on ratsailla istuessasi päästää jalustimet irti jaloista, ja testata saatko poimittua jalustimet takaisin jalkoihisi "helposti" ilman että sinun tarvitsee nostaa jalkaa juurikaan.
Ja kolmas keino on tarkistaa että jalustimen alaosa, siis se osa jossa jalka lepää, osuu nilkassa olevan pyöreän luun kohdalle. En nyt tietenkään löytänyt havainnollistavaa kuvaa siitä nilkan pyöreästä luusta, mutta uskon että tiedätte mistä puhun!
Kun jalustinhihna on oikean pituinen, et joudu ponnistelemaan pitääksesi jalustimet jalassa, jalka saa oikeastaan levätä jalustimella. Eikä sen kantapään tarvitse olla kovinkaan alhaalla, vaan vain aavistuksen ajattelet nostavasi varpaita ylöspäin, niin se jalka on sitten siinä!
Liian pitkä jalustinhihna yleensä aiheuttaa sen että ratsastaja joutuu ikäänkuin kipristelemään varpaitaan ja jalkapohjiaan, jotta saa pidettyä jalkansa jalustimella ja sehän aiheuttaa jalkaan ihan turhaa jännitystä. Liian pitkä hihna aiheuttaa myös valtavaa pohkeen levottomuutta. Todella moni "kuuma ja herkkä" hevonen on rauhoittunut kun ratsastaja on malttanut lyhentää vähän jalustinhihnoja, jolloin jalka muuttuu vakaammaksi ja hevoselle turvallisemman tuntuiseksi. Se liian pitkä jalustin kun aiheutti sen että pohje heilui vähän siellä sun täällä, ja osui aina silloin tällöin hevosta kylkeen täysin varoittamatta, jonka johdosta hevonen alkaa jännittyä kyljistään, ja joko hyppii säpsähdellen pohkeesta aina eteenpäin, tai vastavuoroisesti jännittyy kyljistään "kovaksi" jolloin ei reagoi pohkeeseen enää millään tavalla.
Entäs sitten liian lyhyt jalustinhihna? Ihan ensimmäiseksi tulee itsellä mieleen että sehän kipeyttää ratsastajan jalat! Liian lyhyellä jalustimella pohje on kyllä vakaa, mutta kovin jännittynyt. Jännittyneessä tilassa olevaa jalkaa on kovin vaikea käyttää, ainakaan sillä tavalla pehmeästi että hevosen on helppo siihen reagoida. Jännittynyt jalka = kova pohje, vaikka et sitä käytäkään. Joissain tilanteissa lyhyt jalustin voi myös vaikuttaa ratsastajan tasapainoon negatiivisesti, ja ainakin ratsastajan on kovin vaikeaa hallita painopistettään liian lyhyellä jalustimella.
Entäs sitten eripituiset jalustimet? Believe me when I say, aika moni meistä ratsastaa eripituisilla jalustimilla, osa tietämättään, ja osa asian tiedostaen, mutta haluamatta siihen puuttua. Kuinka moni muistaa vielä sen heppakerhossa opitun asian että jalustinhihnojen puolia tulee vaihtaa joka kerta kun huoltaa varusteet? Tehkää se edes kerran kuukaudessa, pliis! Ja rohkaisen teitä myös tarkistamaan jalustinhihnojen pituuden ihan mittanauhalla, siitä näet varsin yksiselitteisesti ratsastatko eripituisilla jalustimilla, vaikka ne olisivatkin samoissa rei'issä. Itsekin keventelin menemään eri pituisilla jalustimilla aikanaan hyvinkin pitkän ajan, jopa maneesitallilla jossa oli peilit, josta siis ihan näin että jalustimien pituudessa on eroja. Jotenkin sitä kroppa vaan tottuu siihen, ja vasta kun mittasin hihnat, sain totaalivarmuuden siitä eripituudesta, ja tein "radikaalin" päätöksen ja säädin hihnat samanpituisiksi. Kesti todella kauan ennen kuin ne tuntuivat selässäkin saman pituisilta, mutta onneksi huomasin eron hevoseni liikkeessä melko nopeasti tämän muutoksen jälkeen, se rohkaisi sitkeästi vaan jatkamaan ja kroppakin tottui näihin samanpituisiin jalustimiin pikkuhiljaa! Nykyään havaitsen varsin nopeasti jos hihnat ovat eri pituiset, onneksi!
Nykyään tuntuu olevan vallalla ratsastaa kaiken kaikkiaan kovin pitkillä jalustimilla, lähes lajista riippumatta. Kouluratsastajilla se on ihan arkipäivää, jalustin on lähes aina vähän liian pitkä, ja selityksiä siihen on lukuisia; - koulusatulassa kuuluu olla pidemmät jalustimet. Totta, hihnan pitää olla pidempi kuin este- tai yleissatulassa, mutta sen pitää silti olla sen pituinen että ratsastaja saa siitä riittävästi tukea eikä jalka heilu hallitsemattomasti edestakaisin. Harvoin kouluratsastajille viitsin tästä asiasta mainita, se on aina vähän ampiaispesään sohaisemista!
- jos jalustin on yhtään lyhyempi, ei tässä hevosen valtavassa ravissa pysty istumaan. Hmm, en kyllä pysty mitenkään vakuuttumaan tästä, sillä kyllä se ratsastajan istunnan epävakaus nyt vaan johtuu ainakin siitä pitkästä jalustinhihnasta, ja luultavasti osittain myös hevosen ja ratsastajan jännittyneisyydestä, joka taas johtuu ainakin osittain siitä liian pitkästä jalustinhihnasta. Hmm, noidankehä on valmis!
-kaikilla muillakin protuuppareilla on pitkät jalustimat. Niin, miksipä et keskittyisi kerrankin siihen omaan hevoseen ja ratsastukseen, ja rohkeasti tekisi päätöksiä sen mukaan mikä parantaa juuri teidän yhteistyötänne.
Esteratsastajillakin jostain syystä jalustimien lyhentäminen on unohtunut, ennen vanhaan vielä alkuverryteltiin normaalipituisilla jalustimilla, ja ennen hyppyjen aloittamista jalustimet lyhennettiin estepituuteen, joka oli ainakin kaksi reikää lyhyemmät kuin verryttelyssä. Tarkistakaapa huviksenne, onko teillä perustyöskentelyn ja estehyppelön välillä jalustimissa eroja. Jos ei ole, kehotan lyhentämään jalustimia ainakin sen kaksi reikää. Ennenkaikkea se säästää hevosen selkää. Tarvitseeko sitä enempää perustella?
On niitä selityksiä esteratsastajillakin;
- jalat tulee kipeiksi jos hyppää lyhyemmillä jalustimilla. Totta, ne varmasti kipeytyvät, mutta kuten edellä kerroin, kropalle pitää antaa aikaa tottua uusiin "asetuksiin".
- pohkeet huutaa hoosiannaa lyhyemmillä jalustimilla. Kyllä, niin pitääkin, mutta tottuu ne pohkeetkin siihen!
- sittenhän mun pitää lähes koko ajan olla kevyessä istunnassa. Niin, sitä kutsutaan esteratsastukseksi. Kevyt istunta, tuo unohdettu istunnan muoto.
- mun polvet tulee satulan siiven yli jos lyhennän jalustimia. No, sitten sulla on liian pieni satula. Siis ratsastajalle liian pieni. Satulan penkin koon pitää sopia hevoselle, ratsastajan takamukselle ja myös ratsastajan jalan pituudelle. Myös satulan siiven muodolla on merkitystä, tarkkailkaapa omia satuloitanne, mahdutteko hyvin niissä istumaan?
Tuntuiko että tehtiin kärpäsestä härkänen? Voiko se jalustinhihnan pituus vaikuttaa nyt noin moneen asiaan?
Kyllä se vaan voi, kehotankin teitä nyt tarkistamaan omat jalustimenne ja hetken kuluttua kyllä huomaatte muutoksia tapahtuvan, sekä hevosessa että itsessänne!
Mittanauha mukaan ja tallille!
No niin, asiaan, ja vieläpä tärkeään sellaiseen. Jalustinhihnan oikea pituus, ratsastajalle lähestulkoon yhtä tärkeä asia kuin ohjan oikea pituus. Ja kuten ohjan pituudenkin, jalustinhihnan pituuden vaikutuksia tulee harvemmin mietittyä, mahdollisia ongelmia korjataan kaikenlaisilla muilla keinoilla, vaikka melko usein pieni säätö jalustinhihnassa saa palikat taas paikoilleen ja hevosen ja ratsastajan tyytyväiseksi!
Mietitäänpä ensin miksi jalustinhihnan pituus on niin tärkeä säätää juuri oikeanlaiseksi. Sopivan pituinen jalustinhihna pitää ratsastajan pohkeen vakaana, oikealla paikallaan ja näin ollen pohje on helppo käyttää sitä siirtämättä juuri silloin kun sitä tarvitset, ja kun et sitä tarvitse, pohje ei häiritse hevosta.
Mikä on jalustinhihnan oikea pituus? Noin karkeasti sanottuna pituus on helppo tarkistaa ennen kuin nouset selkään, muistattehan ratsastuskoulussa opetetun kikan; laita sormet jalustinhihnan koukulle, ja vedä siitä jalustin kohti omaa kainaloasi. Jos jalustin osuu suoraan sinne kainalokuoppaasi, jalustinhihnan ollessa täysin suora, jalustin on sinulle oikean pituinen. Jos jalustin ei yletä kainaloon asti, se on liian lyhyt ja jos taas hihna jää "löysälle" on se liian pitkä. Tässä voit tehdä siis säädöt jo ennen kuin nouset selkään.
Toinen keino tarkistaa sopiva pituus on ratsailla istuessasi päästää jalustimet irti jaloista, ja testata saatko poimittua jalustimet takaisin jalkoihisi "helposti" ilman että sinun tarvitsee nostaa jalkaa juurikaan.
Ja kolmas keino on tarkistaa että jalustimen alaosa, siis se osa jossa jalka lepää, osuu nilkassa olevan pyöreän luun kohdalle. En nyt tietenkään löytänyt havainnollistavaa kuvaa siitä nilkan pyöreästä luusta, mutta uskon että tiedätte mistä puhun!
Kun jalustinhihna on oikean pituinen, et joudu ponnistelemaan pitääksesi jalustimet jalassa, jalka saa oikeastaan levätä jalustimella. Eikä sen kantapään tarvitse olla kovinkaan alhaalla, vaan vain aavistuksen ajattelet nostavasi varpaita ylöspäin, niin se jalka on sitten siinä!
Liian pitkä jalustinhihna yleensä aiheuttaa sen että ratsastaja joutuu ikäänkuin kipristelemään varpaitaan ja jalkapohjiaan, jotta saa pidettyä jalkansa jalustimella ja sehän aiheuttaa jalkaan ihan turhaa jännitystä. Liian pitkä hihna aiheuttaa myös valtavaa pohkeen levottomuutta. Todella moni "kuuma ja herkkä" hevonen on rauhoittunut kun ratsastaja on malttanut lyhentää vähän jalustinhihnoja, jolloin jalka muuttuu vakaammaksi ja hevoselle turvallisemman tuntuiseksi. Se liian pitkä jalustin kun aiheutti sen että pohje heilui vähän siellä sun täällä, ja osui aina silloin tällöin hevosta kylkeen täysin varoittamatta, jonka johdosta hevonen alkaa jännittyä kyljistään, ja joko hyppii säpsähdellen pohkeesta aina eteenpäin, tai vastavuoroisesti jännittyy kyljistään "kovaksi" jolloin ei reagoi pohkeeseen enää millään tavalla.
Entäs sitten liian lyhyt jalustinhihna? Ihan ensimmäiseksi tulee itsellä mieleen että sehän kipeyttää ratsastajan jalat! Liian lyhyellä jalustimella pohje on kyllä vakaa, mutta kovin jännittynyt. Jännittyneessä tilassa olevaa jalkaa on kovin vaikea käyttää, ainakaan sillä tavalla pehmeästi että hevosen on helppo siihen reagoida. Jännittynyt jalka = kova pohje, vaikka et sitä käytäkään. Joissain tilanteissa lyhyt jalustin voi myös vaikuttaa ratsastajan tasapainoon negatiivisesti, ja ainakin ratsastajan on kovin vaikeaa hallita painopistettään liian lyhyellä jalustimella.
Entäs sitten eripituiset jalustimet? Believe me when I say, aika moni meistä ratsastaa eripituisilla jalustimilla, osa tietämättään, ja osa asian tiedostaen, mutta haluamatta siihen puuttua. Kuinka moni muistaa vielä sen heppakerhossa opitun asian että jalustinhihnojen puolia tulee vaihtaa joka kerta kun huoltaa varusteet? Tehkää se edes kerran kuukaudessa, pliis! Ja rohkaisen teitä myös tarkistamaan jalustinhihnojen pituuden ihan mittanauhalla, siitä näet varsin yksiselitteisesti ratsastatko eripituisilla jalustimilla, vaikka ne olisivatkin samoissa rei'issä. Itsekin keventelin menemään eri pituisilla jalustimilla aikanaan hyvinkin pitkän ajan, jopa maneesitallilla jossa oli peilit, josta siis ihan näin että jalustimien pituudessa on eroja. Jotenkin sitä kroppa vaan tottuu siihen, ja vasta kun mittasin hihnat, sain totaalivarmuuden siitä eripituudesta, ja tein "radikaalin" päätöksen ja säädin hihnat samanpituisiksi. Kesti todella kauan ennen kuin ne tuntuivat selässäkin saman pituisilta, mutta onneksi huomasin eron hevoseni liikkeessä melko nopeasti tämän muutoksen jälkeen, se rohkaisi sitkeästi vaan jatkamaan ja kroppakin tottui näihin samanpituisiin jalustimiin pikkuhiljaa! Nykyään havaitsen varsin nopeasti jos hihnat ovat eri pituiset, onneksi!
Nykyään tuntuu olevan vallalla ratsastaa kaiken kaikkiaan kovin pitkillä jalustimilla, lähes lajista riippumatta. Kouluratsastajilla se on ihan arkipäivää, jalustin on lähes aina vähän liian pitkä, ja selityksiä siihen on lukuisia; - koulusatulassa kuuluu olla pidemmät jalustimet. Totta, hihnan pitää olla pidempi kuin este- tai yleissatulassa, mutta sen pitää silti olla sen pituinen että ratsastaja saa siitä riittävästi tukea eikä jalka heilu hallitsemattomasti edestakaisin. Harvoin kouluratsastajille viitsin tästä asiasta mainita, se on aina vähän ampiaispesään sohaisemista!
- jos jalustin on yhtään lyhyempi, ei tässä hevosen valtavassa ravissa pysty istumaan. Hmm, en kyllä pysty mitenkään vakuuttumaan tästä, sillä kyllä se ratsastajan istunnan epävakaus nyt vaan johtuu ainakin siitä pitkästä jalustinhihnasta, ja luultavasti osittain myös hevosen ja ratsastajan jännittyneisyydestä, joka taas johtuu ainakin osittain siitä liian pitkästä jalustinhihnasta. Hmm, noidankehä on valmis!
-kaikilla muillakin protuuppareilla on pitkät jalustimat. Niin, miksipä et keskittyisi kerrankin siihen omaan hevoseen ja ratsastukseen, ja rohkeasti tekisi päätöksiä sen mukaan mikä parantaa juuri teidän yhteistyötänne.
Esteratsastajillakin jostain syystä jalustimien lyhentäminen on unohtunut, ennen vanhaan vielä alkuverryteltiin normaalipituisilla jalustimilla, ja ennen hyppyjen aloittamista jalustimet lyhennettiin estepituuteen, joka oli ainakin kaksi reikää lyhyemmät kuin verryttelyssä. Tarkistakaapa huviksenne, onko teillä perustyöskentelyn ja estehyppelön välillä jalustimissa eroja. Jos ei ole, kehotan lyhentämään jalustimia ainakin sen kaksi reikää. Ennenkaikkea se säästää hevosen selkää. Tarvitseeko sitä enempää perustella?
On niitä selityksiä esteratsastajillakin;
- jalat tulee kipeiksi jos hyppää lyhyemmillä jalustimilla. Totta, ne varmasti kipeytyvät, mutta kuten edellä kerroin, kropalle pitää antaa aikaa tottua uusiin "asetuksiin".
- pohkeet huutaa hoosiannaa lyhyemmillä jalustimilla. Kyllä, niin pitääkin, mutta tottuu ne pohkeetkin siihen!
- sittenhän mun pitää lähes koko ajan olla kevyessä istunnassa. Niin, sitä kutsutaan esteratsastukseksi. Kevyt istunta, tuo unohdettu istunnan muoto.
- mun polvet tulee satulan siiven yli jos lyhennän jalustimia. No, sitten sulla on liian pieni satula. Siis ratsastajalle liian pieni. Satulan penkin koon pitää sopia hevoselle, ratsastajan takamukselle ja myös ratsastajan jalan pituudelle. Myös satulan siiven muodolla on merkitystä, tarkkailkaapa omia satuloitanne, mahdutteko hyvin niissä istumaan?
Tuntuiko että tehtiin kärpäsestä härkänen? Voiko se jalustinhihnan pituus vaikuttaa nyt noin moneen asiaan?
Kyllä se vaan voi, kehotankin teitä nyt tarkistamaan omat jalustimenne ja hetken kuluttua kyllä huomaatte muutoksia tapahtuvan, sekä hevosessa että itsessänne!
Mittanauha mukaan ja tallille!
Tilaa:
Kommentit (Atom)