Sain lukijalta postaustoiveen tilanteesta, jossa kumppani (tai kaveri tai ihan kuka tahansa) haluaa joko omasta tahdostaan tai hevostelevan kumppanin tahdosta opetella ratsastamaan. Ihana postaustoive, katsotaan saadaanko pidettyä aihe pelkästään hevosissa vai lipsahdetaanko jopa vähän parisuhdeterapian puolelle!!!
Lähtökohtaisesti kaikki ne, jotka eivät ratsasta, luultavasti ajattelevat että ratsastus on vain istumista hevosen selässä. Tästä johtuen, on todella vaikeaa selittää kumppanille niitä mikroskooppisen pieniä onnistumisia hevosen kanssa, joilla on meille ratsastajille todella iso merkitys. Se jos mikä on turhauttavaa, trust me!
Kannattaakin siis lähteä heti alussa miettimään oikeita lähestymistapoja kun ummikko nostetaan hevosen selkään. Lähtökohtaisesti on parasta pitää kaikki asiat mahdollisimman yksinkertaisina, itseasiassa, niinhän niiden pitäisi ollakin meidän edistyneempienkin ratsastaessa, miksi se aina välillä pääsee unohtumaan?
Eli, käydään ensin läpi ratsastuksen perusasiat.
Käännös; hevonen kääntyy sinne mihin ratsastaja kääntää katseensa, tuo painonsa ja kääntää ohjalla.
Liikkeelle lähtö; hevonen lähtee liikkeelle kun ratsastaja puristaa sitä pohkeilla, maiskuttaa äänellä ja avaa polvensa.
Hidastus; hevonen hidastaa vauhtia kun ratsastaja tiivistää istuntaansa (istuu hieman liikettä vastaan), käyttää ääniapua ja pidättää tarvittaessa ohjalla.
Pysähdys; hevonen pysähtyy kun ratsastaja käyttää ääniapua, tiivistää istuntaansa ja pidättää ohjalla.
Ratsastajan asento; jalustin päkiän kohdalla, kantapää hieman alempana kuin varpaat, varpaat menosuuntaan, selkä suorana, nyrkit pystyssä ja kyynärpäissä kulma, katse kohti ratsastettavaa tietä.
Näiden perusasioiden lisäksi on hyvä käydä läpi myös se ratsastuksen psyykkinen puoli, ratsastajan tulee aina olla hevostaan rohkeampi, päättäväinen, kärsivällinen, nöyrä ja rauhallinen. Hevonen ei tee mitään tahallaan, vaan peilaa aina ratsastajaansa.
Kun nämä asiat on käyty läpi, on aika lähteä ratsastamaan. Ratsastajan olisi syytä hoitaa hevonen ennen ja jälkeen ratsastuksen, edes siten että hän harjaa hevosen vaikka toinen sen varustaisikin. Usein jo tässä vaiheessa voidaan nähdä miten hevosen ja ratsastajan kemiat kohtaavat, ja onhan se nyt ihan kohteliastakin tutustua hevoseen vähän ennen sillä ratsastamista.
Jos mitenkään mahdollista, olisi ensimmäiset ratsastukset hyvä tehdä maastossa, siten että ratsastaja pääsee rauhassa fiilistelemään hevosen askeleita käynnissä, ja jopa vähän vaihtelevassa maastossa. Luonnollisesti taluttajan kanssa, vaikka kumppani varmasti siitä onkin eri mieltä.
Tehtiin ensimmäiset ratsastukset sitten maastossa tai kentällä, tulee ratsastajan malttaa työskennellä käynnissä riittävän pitkän aikaa, jotta hevosen liikerata tulee ratsastajalle selväksi. Samalla on hyvä aloittaa työskentely käännöksillä, siten että ratsastaja pyrkii kääntämään hevosta katseen ja istunnan voimalla enemmän kuin ohjalla, taluttaja voi huolehtia käännösten hallinnasta, mutta ratsastajan olisi hyvä päästä tuntemaan mitä sillä tarkoitetaan kun sanotaan että hevonen lähtee kääntymään sinne suuntaan mihin ratsastajan paino sen johtaa. Ellei tätä käydä alussa läpi, tulee helposti hevoselle annettua ristiriitaisia apuja sen jälkeen kun otetaan ohjasavut mukaan ohjelmaan.
Kun olette tehneet käännöksiä molempiin suuntiin, lähdetään harjoittelemaan hevosen tempon hidastamista ja pysäyttämistä, jälleen ensisijaisesti ääniavulla ja istunnalla. On todella tärkeää osoittaa ratsastajalle että joskus jopa pelkkä ääniapu voi riittää hevosen pysäyttämiseen, jotta ohjaa ei tule käytettyä liikaa.
Ja kun olette tehneet pysähdyksiä, tulee eteen tietysti myös liikkeellelähtö, eli eteenpäin vievien apujen käyttö. Jälleen, ensisijaisesti ääniapu ja hyvin kevyt pohjeapu, ja muistakaa käydä läpi mitä tarkoittaa avulla myötääminen. Eli kun hevonen on lähtenyt liikkeelle tai lisännyt tempoaan, rentoutetaan pohje jotta hevonen saa "rauhan" työskentelyyn. Tämä tulee muistaa käydä läpi myös hidastamisessa, eli pidäte pitää uskaltaa lopettaa riittävän aikaisin.
Ensimmäisillä kerroilla olisi suotavaa mennä pelkkää käyntiä, ja harjoitella kropan hallintaa tässä askellajissa. Tehkää monipuolisesti käännöksiä, erilaisia kaartoja, voltteja ja ympyröitä. Muista että sitä mukaa kun käännökset tulevat jyrkemmiksi, tulee apujen käyttö käydä ratsastajan kanssa läpi huolella, sillä kuten itse tiedämme, käytetään kääntäviä apuja eri tavalla riippuen siitä onko kyseessä loiva vai jyrkkä käännös.
Käännösten lisäksi tempon muutokset ja pysähdykset käynnissä kuntoon, ja tässäkin erityishuomio ratsastajan kropan hallintaan, jälleen kerran! Kun käännökset ja temponmuutokset onnistuvat kohtalaisen hyvin käynnissä, muuttakaa harjoitusta siten että ratsastaja irrottaa jalkansa jalustimista ja tekee saman ilman jalustimia.
Kun käynnissä tehtävät asiat on kunnossa sekä jalustimilla että ilman, on aika siirtyä raviin. On hyvin yksilöllistä pystyykö ratsastaja istumaan helpommin perusistunnassa tai keventää, meillä jokaisella on oma rytmitajumme, ja jos rytmitaju ja tasapaino on kunnossa, ja vielä jos kroppa on hallinnassa, voi ratsastaja omia kevennyksen hyvinkin nopeasti. Jos taas nämä eivät ole ihan iskussa, on helpompi aloittaa ihan harjoitusravissa. Ja lyhyehköjä pätkiä, kuitenkin niin että ravia mennään sen verran, että ratsastaja kuitenkin pääsee ravin rytmiin mukaan.
Alussa raviharjoitukset on syytä tehdä vain suoralla uralla, ja vasta kun ratsastaja itse tuntee että pysyy kohtalaisen hyvin tasapainossa, voidaan ravissa tehdä loivia kaarteita.
Suosittelen että raviharjoitukset tehtäisiin mahdollisimman pitkään niin että taluttaja huolehtii hevosesta, jotta ratsastaja voi keskittyä vain ja ainoastaan kropan hallintaan ravissa. On siis tarkoitus että ratsastaja ei juurikaan ota ohjia tuntumalle, ettei vahingossakaan käy siten että ratsastaja tukeutuu ohjiin ja näin ollen vedä hevosta suusta.
Kaikissa harjoituksissa tulee myös ottaa treenin alle tehtävien suorittamiset tietyssä pisteessä, eli käydään ratsastajan kanssa läpi mitä tarkoittaa kun hevonen valmistellaan tiettyyn tehtävään ja miten ajoissa se pitää tehdä.
On vaikea antaa arviota siitä montako ratsastuskertaa vaaditaan ennen kuin kumppani on jo kohtalaisen sinut hevosen ja koko ratsastuksen kanssa, mutta kärsivällisyys on kultaa tässäkin asiassa. Niin kauan olisi syytä harjoitella käyntiä ja ravia että ratsastaja pystyy jo pikkuhiljaa itse hallitsemaan hevosensa, eli ei välttämättä enää tarvitse taluttajaa, ja kykenee tekemään sekä käynnissä että ravissa isoja ympyröitä ja isohkoja voltteja. Myös siirtymät tulisi olla hallussa, eli ratsastajan tulisi kyetä siirtämään hevonen ravista käyntiin mahdollisimman tarkasti tietyssä pisteessä.
Kun nämä asiat on kunnossa, on aika kokeilla laukkaa. Moni (ainakin miespuolinen) ratsastajan alku on luultavasti jo ensimmäisestä käyntiaskeleesta lähtien haaveillut laukkaavansa kohti auringonlaskua John Waynen tavoin. Ja vaikka me tosiratsastajat varmasti pelkäämme kumppanimme hengen puolesta (itse ainakin pelkään!!!), on todella usein käynyt niin että tämä ensikertalainen hevosmies kykenee laukkaamaan vailla mitään ongelmia kierros kierroksen jälkeen! Ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä että hevosmies istuu siellä hevosen selässä aivan rentona, jolloin yleensä hevonenkin laukkaa varsin rennosti ja sekös meitä harmittaa!
Olen itse todistanut poikaystäväni laukkaavan ensimmäisellä ratsastuskerralla sänkipellolla hevosen kanssa, koska "cowboyt tekee niin" ja voitte uskoa että olin aivan varma että nyt tulee ruumiita. No ei tullut, kaikki meni kuten oppikirjoissa konsanaan ja ainoa tappelun aihe olikin poikaystävän ihmettely siitä miksi sitä ratsastusta pitää opetella niin paljon, kun se kerran on noin helppoa...
Kuitenkin, jotta homma ei lähde ihan lapasesta, on hyvä ottaa ratsukko liinan päähän ja tehdä ensimmäiset laukkaharjoitukset ympyrällä, jotta sinulla on edes teoreettinen mahdollisuus pitää ratsukko maan pinnalla. Tässä auttaa jos hevosesi on opetettu nostamaan laukka liinassa vaikka ihan laukka-komennolla, ratsastajan voi olla vielä tässä vaiheessa vaikea hallita raajojaan siten että saisi annettua selkeän laukka-avun.
Tässä on oikeastaan tämmöinen helppo aloituspakkaus kumppanin ratsastusuran alkuun. Jos ja kun käy niin että kumppani tosissaan innostuu ratsastuksesta, voit hakea vaikka täältä blogista helppoja harjoituksia joilla voitte jatkaa ratsastusta. Ja muistakaa myös käydä nautiskelemassa maastossa ratsastamisesta, se on kuitenkin sekä ratsastajalle että hevoselle sitä todellista terapiaa!
Kertokaapa tosielämän kokemuksia, kuinka moni teistä on saanut poikaystävän houkuteltua ratsaille, ja onko moni teistä saanut poikaystävän todella innostumaan ratsastuksesta?!
Sari
Tästä blogista löydät eri tasoisia ratsastusharjoituksia sekä ratsastuskoulun tunneille että itsenäiseen työskentelyyn. Toivon että näistä on apua mahdollisimman monelle hevosten parissa elämästään nauttivalle! Ratsastuksen tavoite, olkoon se meidän jokaisen itse asetettavissa! Nautitaan matkasta kohti tavoitteita yhdessä ystävämme hevosen kanssa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkeet. Näytä kaikki tekstit
maanantai 16. heinäkuuta 2018
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Avotaivutuksen alkeet
Käyn tässä läpi avotaivutuksen alkeita siten että ne on ratsastettavissa nuorella hevosella ja ratsastajalla joka on vasta aloittamassa avotaivutuksen harjoittelua.
Ennen avotaivutukseen siirtymistä tulee varmistaa että hevonen taipuu tasaisesti koko rungostaan, ei pelkästään kaulasta. Ratsasta taivutuksia ympyräkahdeksikolla, siten että ympyrät ovat 15-20 metrin halkaisijalla. Näin ollen saat aikaiseksi riittävän loivan taivutuksen, jossa käynnin laatu ei kärsi, mutta hevonen saadaan kuitenkin taipumaan hyvin. Jos et saa hevosta taipumaan ympyrällä, ratsasta toinen ympyrä ennen kuin vaihdat toiselle ympyrälle.
Hyvän ja tasaisen taivutuksen aikaansaamiseksi suosittelen lyhentämään taivuttavaa ohjaa muutaman sentin, siten että taivuttavan käden kyynärpää ei ylitä ratsastajan kylkilinjaa. Näin ollen käsi pysyy jatkuvasti joustavana, taivuttava ote on tasaisen vaativa mutta joustava käsi antaa hevosen liikkua aktiivisesti eteen. Mikäli ohjaa ei lyhennä, kyynärpää tulee kylkilinjan taakse, käden jousto häviää ja hevonen lakkaa liikkumasta. Haluamme siis kaikin keinoin välttää vetämästä ohjasta taaksepäin, eiköstä vaan? Taivutuksessa pidä sisäpohje satulavyön kohdalla ja käytä sitä silloin jos hevonen reagoi taivuttavaan ohjaan kääntymällä liikaa sisäänpäin. Ulkopohkeella on tärkeä merkitys taivutuksessa, se on aavistuksen satulavyön takana ja vaikuttaa siinä tasaisesti, jotta hevosen takaosa pysyy ympyräuralla, jolloin hevonen on taipunut koko rungostaan, ei pelkästään kaulasta. Ulko-ohja säätelee taivutusta, ole erityisen tarkkana ettei kaula taivu liikaa, sillä silloin joudut käyttämään melko vahvaakin ulkopohjetta saadaksesi takaosan taas ympyräuralle.
Kun taivutus tällä tavalla onnistuu molempiin suuntiin, voit siirtyä ratsastamaan avotaivutuksen alkeita pitkälle sivulle.
Aloita ratsastamalla pitkän sivun alkuun voltti, jolla tarkastat taivutuksen. Mikäli hevonen vastustaa apujasi voltilla, älä jatka vielä avoon, vaan tee toinen voltti ja vasta kun hevonen reagoi taivuttaviin apuihin, jatka pitkälle sivulle avoon.
Voltilta palatessasi jätä siis kääntävät avut "päälle" eli sisäohja kääntää ja johtaa etuosan vähän uran sisäpuolelle, sisäpohje jää omalle paikalleen ja estää hevosta kääntymästä kokonaan pois uralta. Ulko-ohja säätelee taivutusta ja ulkopohje hieman satulavyön takana pitää hevosen takaosan uralla. Jatka tällä tavalla muutaman askeleen verran, hevonen loivasti taipuneena sisälle ja poikituksen pysyessä loivana. Kun "alkaa ahdistaa", rentouta sisäpohje ja päästä hevonen kääntymään voltille. Voltilla voit taas tarkastaa hevosen reagoinnin apuihisi,ja kun ne on kunnossa, jatka taas uralle, toiseen avotaivutukseen. Ennen pitkänsivun loppua, päästä hevonen taas voltille. Jatka seuraava pitkäsivu suoraan, jotta saat aktivoitua hevosen käynnin ja saat itsekin vähän hengähtää. Ja seuraavalle pitkälle sivulle taas voltti, avo, voltti, avo ja voltti. Ensimmäinen voltti valmistaa avoon, toinen voltti korjaa tilanteen ja kolmas voltti on lähestulkoon kiitos!
Muutamia ongelmia ja ratkaisuja:
Ongelma: hevonen taipuu voltilla liikaa kaulastaan.
Ratkaisu: ratsasta isompi voltti, ja muista aktivoida omalla ulkopohkeellasi hevosen takaosa tulemaan mukaan taivutukseen. Tarkasta kaulasta taivutusaste, sen pitää olla todella loiva.
Ongelma: hevonen pyrkii avotaivutuksessa vahvasti pois uralta.
Ratkaisu: tarkista onko sisäpohkeesi riittävän vahva. Myös omalla katseellasi on merkitystä, muista katsoa ratsastettavaa uraa kohden, jotta oma kroppasi antaa hevoselle impulssin jatkaa pitkää sivua pitkin. Mikäli hevonen nämä korjattuasi pyrkii edelleen pois uralta, pidätä molemmilla ohjilla.
Ongelma: hevonen taipuu avossa liikaa kaulastaan (toisin sanoen tuntuu vähän liian taipuvaiselta)
Ratkaisu: yleensä tässä tapauksessa hevonen on siirtänyt takaosansa uran ulkopuolelle, eli on rungostaan suora ja ylitaipunut kaulastaan. Korjaa tilanne ulkopohkeella ja loivenna kaulan taivutusta kevyemmällä sisäohjalla ja tukevammalla ulko-ohjalla.
Ongelma: hevosen käynti (tai ravi) hiipuu taivutuksessa liikaa.
Ratkaisu: korjaa tilanne käyttämällä hevonen välillä voltilla, jossa aktivoit askellajin ennen uutta avopätkää. Edistyneemmät ratsastajat pystyvät aktivoimaan hevosen liikettä myös ulkopohkeella.
Muista, avotaivutus on hevoselle (ja ratsastajallekin) varsinkin alussa melko raskasta, anna hevosen levätä parin avotaivutusharjoituksen jälkeen.
Muista ratsastaa avoja molempiin suuntiin, vaikka niin että teet kaksi kertaa vasemmalle, sen jälkeen lepoa ja taas kaksi kertaa oikealle.
Ja ei muuta ku reeniä!
Ennen avotaivutukseen siirtymistä tulee varmistaa että hevonen taipuu tasaisesti koko rungostaan, ei pelkästään kaulasta. Ratsasta taivutuksia ympyräkahdeksikolla, siten että ympyrät ovat 15-20 metrin halkaisijalla. Näin ollen saat aikaiseksi riittävän loivan taivutuksen, jossa käynnin laatu ei kärsi, mutta hevonen saadaan kuitenkin taipumaan hyvin. Jos et saa hevosta taipumaan ympyrällä, ratsasta toinen ympyrä ennen kuin vaihdat toiselle ympyrälle.
Hyvän ja tasaisen taivutuksen aikaansaamiseksi suosittelen lyhentämään taivuttavaa ohjaa muutaman sentin, siten että taivuttavan käden kyynärpää ei ylitä ratsastajan kylkilinjaa. Näin ollen käsi pysyy jatkuvasti joustavana, taivuttava ote on tasaisen vaativa mutta joustava käsi antaa hevosen liikkua aktiivisesti eteen. Mikäli ohjaa ei lyhennä, kyynärpää tulee kylkilinjan taakse, käden jousto häviää ja hevonen lakkaa liikkumasta. Haluamme siis kaikin keinoin välttää vetämästä ohjasta taaksepäin, eiköstä vaan? Taivutuksessa pidä sisäpohje satulavyön kohdalla ja käytä sitä silloin jos hevonen reagoi taivuttavaan ohjaan kääntymällä liikaa sisäänpäin. Ulkopohkeella on tärkeä merkitys taivutuksessa, se on aavistuksen satulavyön takana ja vaikuttaa siinä tasaisesti, jotta hevosen takaosa pysyy ympyräuralla, jolloin hevonen on taipunut koko rungostaan, ei pelkästään kaulasta. Ulko-ohja säätelee taivutusta, ole erityisen tarkkana ettei kaula taivu liikaa, sillä silloin joudut käyttämään melko vahvaakin ulkopohjetta saadaksesi takaosan taas ympyräuralle.
Kun taivutus tällä tavalla onnistuu molempiin suuntiin, voit siirtyä ratsastamaan avotaivutuksen alkeita pitkälle sivulle.
Aloita ratsastamalla pitkän sivun alkuun voltti, jolla tarkastat taivutuksen. Mikäli hevonen vastustaa apujasi voltilla, älä jatka vielä avoon, vaan tee toinen voltti ja vasta kun hevonen reagoi taivuttaviin apuihin, jatka pitkälle sivulle avoon.
Voltilta palatessasi jätä siis kääntävät avut "päälle" eli sisäohja kääntää ja johtaa etuosan vähän uran sisäpuolelle, sisäpohje jää omalle paikalleen ja estää hevosta kääntymästä kokonaan pois uralta. Ulko-ohja säätelee taivutusta ja ulkopohje hieman satulavyön takana pitää hevosen takaosan uralla. Jatka tällä tavalla muutaman askeleen verran, hevonen loivasti taipuneena sisälle ja poikituksen pysyessä loivana. Kun "alkaa ahdistaa", rentouta sisäpohje ja päästä hevonen kääntymään voltille. Voltilla voit taas tarkastaa hevosen reagoinnin apuihisi,ja kun ne on kunnossa, jatka taas uralle, toiseen avotaivutukseen. Ennen pitkänsivun loppua, päästä hevonen taas voltille. Jatka seuraava pitkäsivu suoraan, jotta saat aktivoitua hevosen käynnin ja saat itsekin vähän hengähtää. Ja seuraavalle pitkälle sivulle taas voltti, avo, voltti, avo ja voltti. Ensimmäinen voltti valmistaa avoon, toinen voltti korjaa tilanteen ja kolmas voltti on lähestulkoon kiitos!
Muutamia ongelmia ja ratkaisuja:
Ongelma: hevonen taipuu voltilla liikaa kaulastaan.
Ratkaisu: ratsasta isompi voltti, ja muista aktivoida omalla ulkopohkeellasi hevosen takaosa tulemaan mukaan taivutukseen. Tarkasta kaulasta taivutusaste, sen pitää olla todella loiva.
Ongelma: hevonen pyrkii avotaivutuksessa vahvasti pois uralta.
Ratkaisu: tarkista onko sisäpohkeesi riittävän vahva. Myös omalla katseellasi on merkitystä, muista katsoa ratsastettavaa uraa kohden, jotta oma kroppasi antaa hevoselle impulssin jatkaa pitkää sivua pitkin. Mikäli hevonen nämä korjattuasi pyrkii edelleen pois uralta, pidätä molemmilla ohjilla.
Ongelma: hevonen taipuu avossa liikaa kaulastaan (toisin sanoen tuntuu vähän liian taipuvaiselta)
Ratkaisu: yleensä tässä tapauksessa hevonen on siirtänyt takaosansa uran ulkopuolelle, eli on rungostaan suora ja ylitaipunut kaulastaan. Korjaa tilanne ulkopohkeella ja loivenna kaulan taivutusta kevyemmällä sisäohjalla ja tukevammalla ulko-ohjalla.
Ongelma: hevosen käynti (tai ravi) hiipuu taivutuksessa liikaa.
Ratkaisu: korjaa tilanne käyttämällä hevonen välillä voltilla, jossa aktivoit askellajin ennen uutta avopätkää. Edistyneemmät ratsastajat pystyvät aktivoimaan hevosen liikettä myös ulkopohkeella.
Muista, avotaivutus on hevoselle (ja ratsastajallekin) varsinkin alussa melko raskasta, anna hevosen levätä parin avotaivutusharjoituksen jälkeen.
Muista ratsastaa avoja molempiin suuntiin, vaikka niin että teet kaksi kertaa vasemmalle, sen jälkeen lepoa ja taas kaksi kertaa oikealle.
Ja ei muuta ku reeniä!
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Pohkeenväistön A
Perehdytäänpä muutaman postauksen ajaksi lempiaiheeseeni, eli pohkeenväistöön. Pohkeenväistö on ehkä parasta mitä ratsastuksessa voi tehdä, se parantaa sekä ratsastajan apujen koordinointia että hevosen irtonaisuutta ja kuuliaisuutta. Ja kun se on vielä niin kivaakin, että mikäs sitä on mennessä vinottain ja poikittain, kuten eräs vanha valmentajani tapasi sanoa! Tämähän on siis pohkeenväistön ABC:n ensimmäinen osa, eli A!
Tämä harjoitus sopii sekä ensimmäisiä väistöharjoituksia tekevälle hevoselle että ratsastuskouluoppilaiden ensimmäisiksi väistöharjoituksiksi. Pyrin rakentamaan tämän harjoituksen niin että se on helppo ottaa vaikka suoraan käyttöön ratsastustunnille!
Aloitellaan tunti vapaan käynnin jälkeen ottaen ohjat tuntumalle ja hevosen kuuliaisuuden toteamiseksi otetaan ensimmäinen harjoitus ratsastamalla hevonen jokaiseen kulmaan ja pysäyttämällä se siihen. Tämähän on meille kaikille tuttu harjoitus ainoasta tarvitsemastasi ratsastusoppaasta, nimittäin Kyra ja Ratsastuksen taito! Kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas harjoitus, ihan jokaisen tunnin alkuun. Kulmaan pysäyttäessä on tärkeää että hevonen on suora ennen pysähdystä ja lähestyy kulmaa matkaavoittavassa käynnissä, jotta tasapainoinen pysähdys on mahdollista. Kun hevonen pysähtyy, sen tulee seistä paikallaan muutama sekunti, ja sen jälkeen ratsastaja kääntää hevosen suoraan pysähdyksestä ja jatkaa kohti seuraavaa kulmaa. Tätä toistetaan molempiin suuntiin siten että hevonen jää kuuliaisena odottamaan ratsastajan apuja pysähdyksessä.
Sen jälkeen verrytellään hevonen ravissa, monipuolisesti tempoa muutellen ja suuntaa vaihdellen. Tähän väliin vapaalla ohjalla käyntiä ennen varsinaisten harjoitusten aloittamista.
Ohjat taas tuntumalle ja jatketaan lähes samalla harjoituksella kuin alussa. Muutetaan harjoitusta sen verran että pysähdys suoritetaan ainoastaan pitkien sivujen jälkeisissä kulmissa. Tämä sen takia että ratsastaja ehtii ratsastaa hevosen hyvään käyntiin ennen seuraavaa kulmaa. Nyt otetaan pysähdyksen jälkeen muutama askel etuosankäännöstä. Esimerkiksi, ratsastetaan vasemmassa kierroksessa ja pysäytetään hevonen kulmaan. Pidä ohjat tuntumalla, siirrä vasen pohje aavistuksen taaksepäin ja anna sillä selkeä merkki ja odota että hevonen siirtää takaosaansa pari-kolme askelta oikealle. Ole tarkkana ettet tee ohjalla juuri mitään, pyri vaan pitämään hevosen kaula suorana ja keskity siihen että hevonen väistää POHJETTA muutaman askeleen!
Tätä työstetään muutama kerta kumpaankin suuntaan, ja kerta kerralta hevosen pitäisi herkistyä väistävälle pohkeelle, edellyttäen että olet pitänyt kätesi rentoina mutta hevosta tukien.
Mahdollisia ongelmatilanteita tässä harjoituksessa;
- hevonen ei väistä pohjetta vaan jumittaa paikallaan. Voit voimistaa pohjetta mutta älä siirrä sitä enempää taakse. Jos tämä ei auta, voit asettaa hevosta vähän vasemmalle, jonka johdosta hevosen on lähes pakko siirtää takaosaansa oikealle. Heti kun hevonen ymmärtää pohkeen sivullevievän tarkoituksen, vähennä asetusta jotta päästään taas tilanteeseen jossa hevonen väistää ainoastaan sitä pohjetta.
- hevonen lähtee pohkeen vaikutuksesta eteenpäin. Tarkista ensin että pohje on siirretty normaalia taaemmas ja sen jälkeen tarkista ettei vastakkainen pohje huomaamattasi ole painunut hevosen kylkeen kiinni. Näiden korjausten jälkeen pidä huolta hyvästä ohjastuntumasta ja tarvittaessa vahvista tukea vielä vähän, jotta hallitset varmasti ohjilla hevosen etuosaa jonka siis pitäisi pysyä lähes paikallaan.
Muista, tämä on vasta alkua, kiitä hevosta ihan muutamistakin sivuaskelista, ja muista rentouttaa pohje heti kun hevonen lähtee väistöön! Nuorella hevosella on "vaarana" että ensimmäisissä väistöharjoituksissa tunteet vähän kuumenevat ja hevonen saattaa vähän nousta jopa pystyyn, syystä että ohja vähän estää sen liikettä samalla kun toinen pohje vaatii sivulle. Älä hermostu, vaan jos hevonen vähän keulii, rentouta kätesi, ja jatka hevosen kanssa pieni pätkä reippaasti eteenpäin. Tämän jälkeen uusi väistöaskel ja heti väistön jälkeen kiitos ja taas eteenpäin!
Nuorella hevoselle auttaa paljon jos olet päässyt työstämään väistöaskelia maastakäsin tehtävillä harjoituksilla. Ratsastajille jotka vasta opettelevat väistöjä on todella tärkeää oppia tuntemaan miltä tuntuu kun hevonen astuu jaloillaan ristiin. Siksi on hyvä että itse vaikka kädellä autat ratsastajan pohkeen vaikutusta niin että hevonen astuu vähän reilummin ristiin, jolloin se tuntuu selkäänkin vähän reilummin! Myöhemmin ratsastajat oppivat tuntemaan väistöaskeleet jo loivempinakin!
Näiden harjoitusten jälkeen on lopputunti syytä treenata aika reippaassa tempossa, jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy. Hyvä harjoitus lopputunniksi on ratsastaa ravissa uraa pitkin, ja toisella pitkällä sivulla loiva kiemuraura, jossa ravin tempon voi pitää vähän hitaampana jotta käännökset tulee tehtyä huolella. Lyhyelle sivulle suoristus ja seuraava pitkä sivu tempoa lisäten. Taas lyhyelle sivulle normaaliin tempoon ja uusi kiemura seuraavalle pitkälle sivulle! Työskentele raviharjoitus molempiin suuntiin.
Tämän jälkeen onkin hyvä jo lopetella, vapaat ohjat ja kiitos!
Tämä harjoitus sopii sekä ensimmäisiä väistöharjoituksia tekevälle hevoselle että ratsastuskouluoppilaiden ensimmäisiksi väistöharjoituksiksi. Pyrin rakentamaan tämän harjoituksen niin että se on helppo ottaa vaikka suoraan käyttöön ratsastustunnille!
Aloitellaan tunti vapaan käynnin jälkeen ottaen ohjat tuntumalle ja hevosen kuuliaisuuden toteamiseksi otetaan ensimmäinen harjoitus ratsastamalla hevonen jokaiseen kulmaan ja pysäyttämällä se siihen. Tämähän on meille kaikille tuttu harjoitus ainoasta tarvitsemastasi ratsastusoppaasta, nimittäin Kyra ja Ratsastuksen taito! Kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas harjoitus, ihan jokaisen tunnin alkuun. Kulmaan pysäyttäessä on tärkeää että hevonen on suora ennen pysähdystä ja lähestyy kulmaa matkaavoittavassa käynnissä, jotta tasapainoinen pysähdys on mahdollista. Kun hevonen pysähtyy, sen tulee seistä paikallaan muutama sekunti, ja sen jälkeen ratsastaja kääntää hevosen suoraan pysähdyksestä ja jatkaa kohti seuraavaa kulmaa. Tätä toistetaan molempiin suuntiin siten että hevonen jää kuuliaisena odottamaan ratsastajan apuja pysähdyksessä.
Sen jälkeen verrytellään hevonen ravissa, monipuolisesti tempoa muutellen ja suuntaa vaihdellen. Tähän väliin vapaalla ohjalla käyntiä ennen varsinaisten harjoitusten aloittamista.
Ohjat taas tuntumalle ja jatketaan lähes samalla harjoituksella kuin alussa. Muutetaan harjoitusta sen verran että pysähdys suoritetaan ainoastaan pitkien sivujen jälkeisissä kulmissa. Tämä sen takia että ratsastaja ehtii ratsastaa hevosen hyvään käyntiin ennen seuraavaa kulmaa. Nyt otetaan pysähdyksen jälkeen muutama askel etuosankäännöstä. Esimerkiksi, ratsastetaan vasemmassa kierroksessa ja pysäytetään hevonen kulmaan. Pidä ohjat tuntumalla, siirrä vasen pohje aavistuksen taaksepäin ja anna sillä selkeä merkki ja odota että hevonen siirtää takaosaansa pari-kolme askelta oikealle. Ole tarkkana ettet tee ohjalla juuri mitään, pyri vaan pitämään hevosen kaula suorana ja keskity siihen että hevonen väistää POHJETTA muutaman askeleen!
Tätä työstetään muutama kerta kumpaankin suuntaan, ja kerta kerralta hevosen pitäisi herkistyä väistävälle pohkeelle, edellyttäen että olet pitänyt kätesi rentoina mutta hevosta tukien.
Mahdollisia ongelmatilanteita tässä harjoituksessa;
- hevonen ei väistä pohjetta vaan jumittaa paikallaan. Voit voimistaa pohjetta mutta älä siirrä sitä enempää taakse. Jos tämä ei auta, voit asettaa hevosta vähän vasemmalle, jonka johdosta hevosen on lähes pakko siirtää takaosaansa oikealle. Heti kun hevonen ymmärtää pohkeen sivullevievän tarkoituksen, vähennä asetusta jotta päästään taas tilanteeseen jossa hevonen väistää ainoastaan sitä pohjetta.
- hevonen lähtee pohkeen vaikutuksesta eteenpäin. Tarkista ensin että pohje on siirretty normaalia taaemmas ja sen jälkeen tarkista ettei vastakkainen pohje huomaamattasi ole painunut hevosen kylkeen kiinni. Näiden korjausten jälkeen pidä huolta hyvästä ohjastuntumasta ja tarvittaessa vahvista tukea vielä vähän, jotta hallitset varmasti ohjilla hevosen etuosaa jonka siis pitäisi pysyä lähes paikallaan.
Muista, tämä on vasta alkua, kiitä hevosta ihan muutamistakin sivuaskelista, ja muista rentouttaa pohje heti kun hevonen lähtee väistöön! Nuorella hevosella on "vaarana" että ensimmäisissä väistöharjoituksissa tunteet vähän kuumenevat ja hevonen saattaa vähän nousta jopa pystyyn, syystä että ohja vähän estää sen liikettä samalla kun toinen pohje vaatii sivulle. Älä hermostu, vaan jos hevonen vähän keulii, rentouta kätesi, ja jatka hevosen kanssa pieni pätkä reippaasti eteenpäin. Tämän jälkeen uusi väistöaskel ja heti väistön jälkeen kiitos ja taas eteenpäin!
Nuorella hevoselle auttaa paljon jos olet päässyt työstämään väistöaskelia maastakäsin tehtävillä harjoituksilla. Ratsastajille jotka vasta opettelevat väistöjä on todella tärkeää oppia tuntemaan miltä tuntuu kun hevonen astuu jaloillaan ristiin. Siksi on hyvä että itse vaikka kädellä autat ratsastajan pohkeen vaikutusta niin että hevonen astuu vähän reilummin ristiin, jolloin se tuntuu selkäänkin vähän reilummin! Myöhemmin ratsastajat oppivat tuntemaan väistöaskeleet jo loivempinakin!
Näiden harjoitusten jälkeen on lopputunti syytä treenata aika reippaassa tempossa, jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy. Hyvä harjoitus lopputunniksi on ratsastaa ravissa uraa pitkin, ja toisella pitkällä sivulla loiva kiemuraura, jossa ravin tempon voi pitää vähän hitaampana jotta käännökset tulee tehtyä huolella. Lyhyelle sivulle suoristus ja seuraava pitkä sivu tempoa lisäten. Taas lyhyelle sivulle normaaliin tempoon ja uusi kiemura seuraavalle pitkälle sivulle! Työskentele raviharjoitus molempiin suuntiin.
Tämän jälkeen onkin hyvä jo lopetella, vapaat ohjat ja kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)